Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Eipä tuo uutta ollutkaan

Turhaan tuli nikoteltua sukupolvien kuilua Kuopiossa, sillä ainahan se noin on ollut.

Teuvo Pakkalaan tartuin ja otin sormihaarukkaani kirjailijaa vuodelta 1903: Pieni elämäntarina.
Äiditön Esteri Kalm joutuu isän, forstmestarin, lähettämänä talveksi kaupunkiin sivistymään, kasvamaan ulos maalaiselämän tunkkaisuudesta.
Kesällä käydäänkin jo tulikivenkatkuinen vuoropuhelu isän ja tyttären välillä, kun sitä ennen nimismies, sulhaseksi merkitty, oli jo saanut Esteriltä
ajatustapanne on alhainen tai on käsityskykynne puutteellinen -sapiskansa.

Isä, forstmestari: "Sellaiset ovat mielipiteeni."
Esteri: "Niissä ei ole paljon sydäntä!
Forstmestari oikaisihe.
Rinta korkeana ja pää takakenossa katsoi hän Esteriä kuin ihmeissään.
Esteri jatkoi: "Eikä niissä ole järkeäkään."
"Siis tahdot sanoa, että minun mielipiteeni ovat --"
Esteri keskeyttäen jatkoi hänen lausettaan: "Pöyhkeitä ennakkoluuloja, töyhtökypärä päässä, kilisevät kannukset kiiltonahkasaappaissa ja ruoska kädessä!"

Ote Pakkalaa Tukkijoen jälkeen. Varsinaista Stiiknafuulia! Vai kuinka?

Oulun poika Pakkala (1862-1925) muuten kuoli Kuopiossa Canthin ja Jotunin, näiden vahvojen naisten, kaupungissa.

Kyllä tuossa tekstissä kampoihin pistää Juha Jokelalle hyvinkin, niin että näyttämölle sietäisi mukaan nostaa kilvoittelemaan Esteri sen Patriarkan Petran kanssa suorasukaisuudesta - kumpi kovempi luu: tytär oman isän kimpussa vai miniä apen?

Kannessa Ellen Thesleffin öljyvärimaalaus
Lukeva nainen
hiihdot 3/70 km = 10 h
+ lumikenkäilytamppaus
*** myös

4 kommenttia:

  1. Aika hämmästyttävää tuo Pakkalan teksti, kun sitä peilaa aikaansa.

    Unto Hämäläinen toi kolumnissaan esille naisten hiljaisen, mutta vaikuttavan marssin vallan kahvoihin viiden viime vuosikymmenen aikana:

    https://yle.fi/uutiset/3-9961716

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ
      nimenommaan. Tuo Pakkalan kirja on ajastaan eellä myös tyylillisesti, sisäistä tuskaa esiin tuopa.

      Millonkahan Unto voip saman kirjottaa arabimaista: vissiin viijenkymmenen vuoden päästä?

      Poista
    2. Naisenergia jyllää mualimalla nyt siihen malliin, että siinä kohta sheikkilöillä polovet tutisevat.

      Poista
    3. EJ

      kohan saavat suomalaisen koululaitoksen vietyä ja myytyä arabeihinkin, ovat jo siellä, niin kyllä rupee poikapuolet jäämään toiseks - on ne sen verran teoreettiset pisaopit jaossa, jotta pojat sielläkin kelekasta putoavat ja kamelin selekä taittuu!

      Poista