En minä enää itselleni sitä, jälkikasvu pyyteli matkalukemiseksi. Eivätköhän kasvatusteoriat liene opiskeltu, ja kehenkäs niitä soveltaisi kotona, kun kumpikaan kotona eläjistä ei kovin hakki ole taipumaan uuteen koulutukseen eli uusiin kotkotuksiin.
Mutta kyllä sitä silloin ennen!
Näkyy olleen tärkeätäkin luettavaa ja jaettavaa yhellä koulunjohtajalla kymmenkunta vuotta takaperin.
Kannattaa lukaista blogista, jos satutte löytämään tuolta Kauppalehti-ajoilta 22.8.2007 merkkauksella Koulunjohtajaksi asettautuminen (33. viikko) elokuuta vierittämällä: http://hikkaj.blogspot.fi/2007_08_01_archive.html
Monenlaiseen kasvattajaguruun on matkan varrella tullut tutustutuksi, joku aina hetkeksi noussut suosikiksi tikun nokkaan, Freire ei hassummasta päästä; Rousseaun voittanutta ei sentään ikinä löytynyt. Didaktikko Simo Sepon henk.koht. karisma kyllä puri.
Freiren pedagogiikan tasa-arvoista ydinsanomaa lienee mielestäni kuvannut sattuvasti tuo otsikon latina, jonka olen kirjan väliin aikoinaan jostakin lehtileikkeenä repäissyt.
Ei rubriikki köyhällekin sopivan hintaisesta Mötön Pekan Onnibussi-yhtiön linjurikyytilipusta kerro, vaan tasa-arvosta, siitä että köyhälle taivaan möllykkä paistaa siinä missä rikkaalle.
 |
| Lehtimaja: Freiren kyydissä |
-1°C hiihdot 14km / 477 km//€
Arvoisa johtajuuskompleksinen hikkaj
VastaaPoistaTuosta vuoden 2007 KL:n blogimerkinnästä kiinnitti meikä-Voxin huomiota ainakin kolme keskeistä seikkaa:
1) Kravattipakko (?).
Muistuupi mieleen kuuskytäluvun alusta Töölön Yhteiskoulusta, kuinka takana päin tirskuttiin, kun hissan maikka, kunnianarvoisa Jaakko Sarkanen, oli yhtenä aamuna unohtanut kravattinsa, ja ( armeijatermein ) imettäjänä esiintyi.
Nykyään kun näköradiossa näytetään koululuokkia ja opettajia, niin pukeutuminen on teepaita-villapaita -linjalta.
2) Polkupyörä.
Pyörähän oli, ja lienee yhä, kulkuväline harvamien ja jumalanseläntauksien kinttu/lehmänpolkutaipaleilla. Otsikon aurikovoimalla liikkuva onnibussi on vielä kaukana tulevaisuudessa :-)
Maajussit toki talon kokoisilla traktoreillaan ajelevat.
3) Auto.
Auto oli sadekelin suojaa antava luksusväline. Oikeat autot tuskin metsäpoluille sopivatkaan, paitsi nämä ns. CITY-maasturit.
Joihin Lada ja piikkilanka-Valmet ehkä on myös luettava.
Tuosta sarjakuvasta pittää sen verran olla eri mieltä, että parempi on sinne pääkoppaan ees jotakin tietoa syöttää, ettei ihan luku- ja kirjoitustaidottomina peruskoulusta työelämään tyrkätä. Niin kuin nyt käypi n. kymmenelle prossalle pojista ja muutamille tyttölöille.
Kaikki meikäkokemukset kouluelämästä on tokikin saatu sieltä asiakaspuolelta.
Ja mitä etelän metiasta on tullut luettua.
Voksi, sir
Poista'Maajussit toki talon kokoisilla traktoreillaan'
Tuota on ihmetelly: miten älyttömän kookkaiksi on tratorikalusto menny, pian eivät tielle mahu! Rivitalonpitusia ja kerrostalon korkusia tankkeja.
Asiakaspuolella kouluasioissakin on helpompata kuin tuottajapuolella: jotkutkutkat aina vetävät välistä.
Meikä on elinikäsen opettelun kannalla ja pieni pakkokin on, kun on tuota jälkijälkikasvua. Luin äskettäin hesarista kognatiivi-behavioristisesta kasvatusteoriasta, jossa ei pieniin nirinöihin kiinnitetä huomiota. Mitä mieltä lienet asiantuntijana siitä?
VastaaPoistaEJ
Poistasuuret linjat - nipottajat h##n kuuseen!
Mutta se on muistettava ettei aina tarvii olla kivaa. Eihän reaalielämässäkään ole - paitsi meillä eläkeläisillä.
ps pyydän kiinnittämään alla olevan linkin viimeiseen virkkeeseen: johan selviää!
http://matwww.ee.tut.fi/kamu/julkaisut/raportit/oppimi06.htm