No ei me enää viimeiseen viiteenkymmeneen vuoteen leikitty. Vaikka takuulla Aino vielä satavuotiaanakin olisi kumartunut lattialle pöydän alle kauppaleikkejämme leikkimään, sen verran leikkiverinen ja iloinen lintu hän koko elämänsä ajan oli.
- Mitä sitä suotta suremaan kun ilojakin elämä tarjoaa!
Niin se Aino ajatteli, varmaan. Ja nauraa kiekautti päälle.
Oli elinvoimaa, oli tiedonhalua, oli liikunnanhalua, ja oli ennen kaikkea seuranhalua - ken Ainon seurassa pitkästyi niin melkoinen tosikko piti olla. Aikamoinen verovirkailija!
Tyttöpäänä eli ja tyttöpäänä sadankahden vuoden iässä pani pyörän parkkiin ja lähti. Pankin-Aino. Kaikkine iloineen.
Mitäpä kuolemaa suremaan, kun ilon jätti elämään meihin.
Antaa pappi-Joukon puhua, juhlallisemmin puhuu ja runoilee syvemmin kuin leikkikaveri tässä.
TÄHYSTÄJÄTYTÖT
(omistettu omalle äidille Tampereella ja Aino Hirvoselle Rääkkylässä)
(omistettu omalle äidille Tampereella ja Aino Hirvoselle Rääkkylässä)
Missä ovat ne kirkot ja kirkontornit, jonne te nuoret neidot kiipesitte?
Voi, niitä on kaikkialla, korkeita tähystyskattoja joka puolella.
Te kiipesitte vaikka yösydännä talven viimassa
jotta saitte pelastaa yhdenkin ihmisen.
Voi, niitä on kaikkialla, korkeita tähystyskattoja joka puolella.
Te kiipesitte vaikka yösydännä talven viimassa
jotta saitte pelastaa yhdenkin ihmisen.
Te nuoret tytöt, te tähtisilmät!
Teidän nimi oli Aino ja Annikki, Anna ja Marjatta -
teidän korvistanne oli korutkin viety
sotateollisuuden tarpeisiin,
mutta te kuuntelitte, ja te kuulitte kaiken.
Teidän nimi oli Aino ja Annikki, Anna ja Marjatta -
teidän korvistanne oli korutkin viety
sotateollisuuden tarpeisiin,
mutta te kuuntelitte, ja te kuulitte kaiken.
Tuonne kirkonmäelle te juoksitte ja tornin portaat kolisivat.
Suntio huusi: ”Älkää teloko itseänne, älkää niitä lankkuja tiputtako!
Kiivetkää varovasti – mutta nopeasti!”
Suntio huusi: ”Älkää teloko itseänne, älkää niitä lankkuja tiputtako!
Kiivetkää varovasti – mutta nopeasti!”
Ja te tähtisilmät kiipesitte, kellotapulin luukut avattiin.
Ette tähystäneet tähtiä te kirkassilmät,
nykytytöt katsovat ja odottavat romantiikkaa tähdistä,
te katsoitte, tarkasti katsoitte ja kuuntelitte
tuleeko tähtien välistä kauhea pommikone.
Ette tähystäneet tähtiä te kirkassilmät,
nykytytöt katsovat ja odottavat romantiikkaa tähdistä,
te katsoitte, tarkasti katsoitte ja kuuntelitte
tuleeko tähtien välistä kauhea pommikone.
Moni teistä tähystäjätytöistä on Taivaan Isän luona
ja katselee rauhan rantaa, mutta joku teistä,
tähystäjistä, tulee vielä kirkon penkkiin
sen korkean kiipeilytapulin alle,
nyt ilman pelkoa, ja te huokaatte:
Varjelkaa lapset elämää,
katsokaa lastenlapset niin kauas kuin silmä kantaa,
mutta varjelkaa elämää,
Taivaan Isä meitä kaikkia rakastaa.
ja katselee rauhan rantaa, mutta joku teistä,
tähystäjistä, tulee vielä kirkon penkkiin
sen korkean kiipeilytapulin alle,
nyt ilman pelkoa, ja te huokaatte:
Varjelkaa lapset elämää,
katsokaa lastenlapset niin kauas kuin silmä kantaa,
mutta varjelkaa elämää,
Taivaan Isä meitä kaikkia rakastaa.
Jouko Lehtonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti