Silmät sikkuralla

Ensimmäiset mitalisijat Pekingin MM-kisoissa jaettu.
Maraton. 42 kilometriä 195 metriä.

42 juoksijaa päivänpaahteessa pääsi maaliin saakka. 26 taivaltajaa uupua urvahti, luovutti leikin kesken; joukossa minun vetoni Wilson Kipsang Kiprotich, Keniastapa Keniasta tietty.
Suomen 30-vuotias Henri Manninen oli 35. Minuutin ja kaksi sekuntia ennen ruotsalaista Nilssonia.
Voittaja on 19-vuotias eritrealainen Ghirmay Ghebreslassie. Tulokset
Juoksivat yöllä Suomen aikaan puoli kolmesta viiteen. (Kiinan aamussa siis +5 h, ks. Peking-aika.)

Kovaa leikkiä jos jytällystäkin myös ruudun tällä puolen, kuten otsikko kertoo. Ja kokonainen viikko vielä  juhlaa edessä! Sitten vielä vuosien dopingin jälkipyykki.

Omapahan on ongelma ja itse aiheutettua.
Mikä lie aikoinaan iskenyt urheilukipinän? Ei ainakaan Palle runoineen, eikä Haanpään Penttikään, vaikka vallan mainioita urheilujuttuja loitsikin. Elmo sen olisi viimeistään hangannut, sen kipinän, vaan kun jo ennen Peltosta sen lajin hulluus oli olemassa olevaa.

Ka, joutaapa tuota nyt valvomaan kun aamuisin ei tarvitse hoppuilla ja vapaita päiviä nokko.

Nyt tuli täytteeksi vielä lukulahjaa Pentti Haanpään jäämistöstä, ennen julkaisematon romaani: Kauneuden kirous. Into 2015.

On se vähän kuin kotiinsa palaisi kun palaa Haanpään teksteihin. Hyvältä tuo näyttää, aidolta Haanpäältä, vaikka aiheen on saanutkin isä-Mikolta, isältä joka kuoli vuotta ennen poikaansa 1954.
Kuorrutukset kuorii Pentti pois, pinnalisuus on pintaa - kirouttako koko kauneuden koreus?

Eli vähän niin kuin siellä Krakovassa oppaamme arvio nykymenosta Puolassa: keskustelun ytimessä ovat nyt parkkipaikat ja ulkomaanmatkat ystävien kesken.