Virulaisittain Putkinotkoa

"Päike paistab Putkinotkos. Vanaema, ruske ja kumarseljene, kônnib Putkinotko hurtsiku poole. Ta tuleb marjametsast."

Näin sitä mennään vuorostaan naapurikielellä marjaan; hyvinhän tuo luontuu lyhyellä yliopistollisella viron peruskurssilla, jonka Remes H aikoinaan Joensuussa veteli. Hurtsiku täytyy tarkistaa.
Vähän kuin ristikkoa ratkoisi. Tulee huumorielementtikin samalla mukaan. Toinen meistä sanookin, halventamatta, että koko viron kieli, eesti (maakeel), tuntuu kuin vähän keskenjääneeltä, keskenkasvuisen puhumalta.
Ainoa kieli jota jotenkin heti terästäytymättä tajuaa.

Paratiisissa, tässä Putkinotkon peilikuvassa, luumut kypsyvät vauhdilla, saas nähdä kelpaako harakoille, jotka tyhjensivät makean omenapuun runsaan sadon muutamassa tunnissa. Siinä ei paljon Lempin käpälä paljon avuksi ollut; hyvä etteivät Lempiä nokkineet omenana.

Jos kelpaa, niin eipähän tarvitse vanaeman lailla viimeisillä voimilla paneutua poimimaan.

"Ta kummardub neid nüüd noppima."