"Kuihen
vaiheessa"
viimeistä päivää täällä, pitäjästä pois vuosikymmenten jälkeen - haika mikä haika vanhaa kunnon koulutoimenjohtajaa
.
.
"Vaihan
oven! Nyt on aikaa!"
huikkasi.
Samalla
kuistilla seisoo
-
jätesäkit portin pielessä.
"Muutettaan."
20 ja 11 tai
11 ja 20 Siinä raikuilun vuoden 2011 tarkennettu,
toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksi kutsuttu,
on perussuomalaista premodernia runoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu
sisältää pääasiassa n. 12 tavua - joskus jopa puolensataa,
mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi
yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
Auervaara
Ruben Oskar - tuhansin suuteloin
29.06.2011
- 13:00 | hikkaj | rakkaus, KIRJALLISUUS, voe mahoton!
sekä muita sutkeja narsisteja VALEAMMATEISSA
.
Auervaara
R.O. (1906-64)Tämä kirjoitus saattaa lukijassa aiheuttaa voimakasta vastenmielisyyttä sekä sytyttää uhmakasta käyttäytymistä kerronnassa olevia henkilöitä kohtaan, joten emme suosittele kirjoitusta empatiakykyisille. BE CAREFUL!
Otamme (MINÄ!) käsittelyyn valheella eläneistä henkilöistä, joita historia tuntee pilvin pimein lähinnä hallitsijoiden (eduskuntakin?) joukossa, ainoastaan kolme henkilöä: Suomesta Auervaaran sekä Jenkeistä Demaran ja Abagnalen.
Yksin Suomessa lasketaan olevan 50 000 patologista valehtelijaa, psykopaattia. On onni että porukka on tasaisesti jakautunut ympäri valtakuntaa eivätkä kaikki ole joensuulaisia; olisi siinä pikkukaupungin elämässä outo tätsi! (mikä Turkan aikana näyttää olleenkin)
AUERVAARA Ruben Oskar, o.s. Jansson, jonka työsarkana olivat Suomi ja Ruotsi, tyytyi pelkästään naisten huiputtamiseen. Rakkaimpansa hän löysi kirjeenvaihtoilmoitusten kautta: "En juo enkä tupakoi ja pelkään nykyajan naisia ... maailmassa yksin, kotia ja uskollista vaimoa kaipaava ihmislapsi ... absolutisti, humoristi, optimisti, vähän pianisti ja lisäksi juristi." Vankilassa hän kirjoitti elämäkerran Nainen oli kohtaloni. Vankilaan hän hirttäytyikin.
Auervaara oli pikkutekijä kunnon jenkkeihin verrattuna, jotka olivat laaja-alaisia kaiken osaavia miehiä.
DEMARA Ferdinand Waldo tekeytyi laivaston lääkintäupseeriksi, joka Korean sodassa valokuvamuistinsa avulla mm. poisti luodin potilaan sydämestä, mutta silloin hän olikin tri Joseph Cyrin. Paitsi että hän oli psykologian tohtorilääkäri, oli hän opettaja, dekaani, syöpätutkija, vankilan apulaisjohtaja, munkkikin. Demara oli niin taitava toimissaan, että kiinnijäätyään moni työnantaja olisi palkannut hänet takaisin hommiin!
ABAGNALE Frank Jr. hankki lentäjän univormun, ja sittenkös sitä lenneltiin: lentokapteenina, lastenlääkärinä, lakimiehenä jne. Lopulta FBI palkkasi hänet tutkimaan luottokorttiväärennöksiä. Hän kutsui itseään huijaritaiteilijaksi, con-artist. Omien sanojensa mukaan hän River Bendiin Atlantiin asetuttuaan toteutti taidettaan ryhtymällä "tämän georgialaisen farmin sonniksi".
Välipalana, jukurttipurkin kannen nuoluna, näitä tämäntapaisia tekstejä tutkailen vakavampien taiteiden lomassa. Vajaassa tunnissa (! - vrt Salama!) selätän 270 sivua Ari Turusen kirjaa Tosi on! Valheen, vääristelyn ja vilpin historiaa, WSOY 2005.
On kirjassa monipuolista valaisua eri aloilta, muun muassa Molièren Tartuffe oli juuri näitä miehiä; hän höynäytti Orgonilta omaisuuden ja vietteli vaimon. Välitän teille kuitenkin vain vaarattomimmat tapaukset, enkä puutu historiallisiin hallitsijoihin, päättäjiin tai päättäjiksi pyrkiviin, niissä joukoissa se, kuulkaas, patologinen peenpuhuminen vasta vallitseekin - on huipussaan mitä ylemmä kurkottavat. (paitsi ei Sauli tietenkään!)
"Auervaara
väitti oikeudenkäynnissä 1955 pystyvänsä kahdessa tunnissa puhumaan tuntemattoman
naisen niin ympäri, että tämä haluaa heti "mennä naimisiin, muuttaa
Helsinkiin ja nostaa rahat pankista". Auervaaran taktiikka oli selkeä. Hän
lähestyi uhriaan päivittäin kirjeillä, puheluilla ja kukkatervehdyksillä.
Kirjeensä hän päättää usein tyyliin "oma pojusi" tai "monin
tuhansin suuteloin Sinun ijäti omasi"."
Poikalapsi
syntyi
28.06.2011
- 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, rakkaus, koti, henkilökuva, Local
just tänään taannoin
.
.
Puolesta vuosisadasta puolisen taapäin syntyi toinen herra taloon. Jo olemassa olleella ja yhä olevalla herralla oli silloin selkä saakurin kipeä, ei tahtonut varpajaistuikkua kyetä iloon ylimpäänsä ottamaan. Työllä tuskalla sai kohotettua huulilleen maljan ja kallisti sen kumminkin, koska tapana tuntui sellainen meno ja meininki olevan.
Oli se kuin maanjäristys se syntymä. Taivaat aukenivat ja silmistä alkoi ryöpsytä vettä. "Että minullakin osuutta asiaan!" mietiskeli herra itsekseen, epäuskoisena, märkänä onnesta.
Siitä piti kuuluttaa kaikelle kansalle:
"Meille on tänä päivänä syntynyt
poikalapsi!"
"Kyllä. Onnellinen olen."
"Kyllä. Äiti voi hyvin."
"Kyllä. Kyllä. Kyllä."
Kylläinen olo oli. Kaikinpuolin. Kesäinen poutapäivä ympärillä. Siitä huolimatta silmissä satoi ja salamoi. Väliin kylmäsi, väliin hikosi. Levottomaksi teki.
Herra kiipesi aitan vintille pikkuherran asialla. Puhalsi pölyjä röijyjen päältä, kaivoi rottinkisängyn esiin, sen missä itsekin oli kuulemma aikoinaan pötköttänyt, elämänsä alkutaipaletta kellotellut. Pujotteli alas saaliineen, väänsi rottinkijalkaa suoremmaksi, kohenteli kuin tulta niin ettei koppa keikkuisi laattialla. Kantoi vuoteen tyhjään tupaan.
Toisella kertaa osasi toki pitää jo pienempää ääntä, mölyt mahassaan, silloin kun syntyi toinen lapsi. Hiipsi vain kesken aamun uskontotunnin puhelimeen ja sai tietää ihanan viestin: tyttö tuli tyttö tuli! Ja äiti voi hyvin. Niin kätki vain sydämeensä ilon ja tiedon, palasi luokkaan muina miehinä jatkamaan kertomusta Pietarin kalansaaliista. Kenellekään kertomatta hiiskumatta omasta saaliistaan koko päivänä ...
"Niin mitä mitä?" hätkähtää herra. Puolesta vuosisadasta puolikas kulunut, vuosi ylikin. Tupa tyhjänä jälleen. Maailmalla on saalis, kataisten kynittävinä. Koppa kannettuna aitan vintille, peitelty röijyillä, pölyn alle.
Ihan ihme kun nytkin vasta ja ihan äsken yht'äkkiä iski kirkkaalta taivaalta salama, poutapäivänä, niin että virta hetkeksi katkesi ja Lempi toppatuolillaan hätkähti.
Esko
Seppänen on eri mieltä
27.06.2011
- 13:00 | hikkaj | Politiikka
EMU laulaa loilottelee: "...Siveetönnä en voi lentää vanki olen maan..tratatatattat....trat-tat-taa."
.
.
Kreikka pyytää lisää rahoitusapua
EU:n huippukokoukseen ensi kertaa pääministerinä
osallistunut Jyrki Katainen (kok) joutui heti todistamaan Kreikan avunpyyntöä. KL 23.06.2011Salaman välissä on luettava taustojen takia mm. Seppästä jotta vasemmistoliikkeen sisäpiiriliikkeet selkiytyisivät sekä kansainvälisestä rahapolitiikasta saisi jotain tolkkua. Vastapoolina on toki luettava sitten Laakkosta (Pielinen-nimeä käyttää Karjalaisesta Salama) sekä välttämätöntä Kauppalehteä, josta yläkuva sekä uutinen.
Niinpä eläkeläisemme, pensioner Onni Eläkeläinen, on lukukierteessä; jopa ylen ihanana juhannuspäivän varhaisaamuna raukka on kantanut Esko Seppäsen Oman pääoman lukusoppiinsa, jota hän leikillisesti kutsuu Sammioksi, luontoäänien, mm. lintujen laulun kantautuessa sisään verannon muovihapsuisen,muuten avonaisen oviaukon kautta.
On hänellä, OE:llä, lintunsa tarkkailussa hänelläkin: kovapotkuinen nopeakavioinen EMU on esillä.
Vasta näin juhannusaamuna OE:lle selviää, missä suossa suomalaiset rahankylvössään kreikkoihin tarpovat. Onhan noista Timotei Soini suutaan pieksänyt, mutta kun luettujen lehtien mukaan sen miehen puheista ei kuulemma kannata välittää: ovat junteille tarkoitettuja - yhtä hyytelöä, hankoa ja talikkoa. OE on jättänyt ne omaan arvoonsa, sinne halla-ahon laitaan.
Mutta Esko!
SeppäsEskon tietämystä ei voi sivuuttaa; naurattaa aivan Eskon nasevuus ja helppolukuisuus, poukkoilevaisuuskin, juhannusaamussa. Ikipäivinä ei OE olisi uskonut vaihtavansa kaunokirjallisuutta asiaproosaan juhannusaamun lukuhetkeen! Kyllä se nyt vähintään Turusen Heikin Ellin vaatii jos ei itseään Sillanpäätä.
Kyllä Esko tietää kuin kaima Kivikoski, turha siellä kenenkään on vastaan pullikoida. OE tekee oikein muistiinpanoja otsikkoon EMU ei ole lintu
- EU:n
perustuslaki (artikla 125) kieltää vastuunoton Kreikankin
veloista
- Sauli Niinistö on ihmetellyt
ainoana suomalaisena lakimiehenä päinvastaista toimintaa
- On tempaistu avuksi artikla 122:
"Jos luonnonkatastrofi ja poikkeukselliset tapahtumat jne..."
- Ylivelkaantuminen on siis
luonnonkatastrofi!
- Velkaa antaneille ranskalaisille,
saksalaisille, englantilaisille pankeille ne veronmaksajien
rahat suoraan menevät
- Luxemburgiin perustettiin EMU-maiden omistama
osakeyhtiö ohjataan saajilleen = noille pankeille
- Suomen osuus
on enemmän kuin pankkikriisimme hinta
- Takaussitoumusten antamisesta voi vapautua
vain rupeamalla itse avun saajaksi!
Asia alkaa olla nyt sillä selvä. Ymmärretty. Vaan mitä kummaa: OE:n huulilla karehtii hymy!?
Tyytyväisenä sormi Seppäsen kirjan välissä sivulla 129 hän potkaisee Sammiossaa kiikkustuolin käyntiin, käyriin jalaksiin vauhtia ja innoissaan huokailee: "Onneksi en ole Jyrki Katainen." Lukee kolmatta kertaa hyreksien Oman pääoman kohtaa:
"EU:ssa valittiin Kreikalle rahaa lainanneiden ja siitä riskistä maksun perineiden pankkien, ei siis Kreikan, pelastamisen tie jäsenmaiden veronmaksajien kustannuksella. Siitä voidaan päätellä, että markkinavoimat ovat sulkeneet EU:n politiikot rautaiseen häkkiin, josta pääsee pois vain alistumalla rahan tahtoon. Muuten tulee maailmanloppu, ennusti Jyrki Katainen. Hän myös julisti ja riemuitsi selättäneen markkinavoimat tilanteessa, jossa hän itse makasi molskilla selällään pankkien niskalenkissä."
Tuhon
tietä kulkee HS
26.06.2011
- 12:00 | hikkaj | Politiikka, lapsismi, KIRJALLISUUS, KILPI-Salama-LEHTONEN
repetitio mater studiorum est
.
HANNU SALAMAN
FINLANDIA-sarjan lukeminen
etenee kerraten ed. 6. kirjailija-tuomari käväisee 'naisissa' - yök!
- Kosti Herhiläinen,
runoilija, on kuollut, tappanut itsensä.
- Kirjailija-tuomari,
kirjan Minä,
Pasi H?,selvittelee asiaa,
lähinnä siksi koska on menettänyt läheisen ystävän ja lähinnä saadakseen
rauhan omalle 'sielulleen'.
- Tässä
perunkirjoituksessa ei siis ole kyse maallisen
omaisuuden luetteloinnista tahi jakamisesta.
Nytpä se tuossa tuli selkeästi sanotuksi Salaman viisiosaisen Finlandia-kirjasarjan ensimmäisen osan, Kosti Herhiläisen perunkirjoitus. Jos joku selkeyttä kirjoilta kaipaa.
Minä en. Jos kaipaisin, lukisin yksyhteen kirjoja, mielikuvituksettomia asiapapereita: dokumentteja, elämäkertoja, realistisia kertomuksia jne. (luenkin, eipä silti)
Minä kaipaan sumua ja usvaa. Sumun ja usvan seassa on antoisaa haparoida; useimmiten kopeloi pehmeää tyhjää (Uotisen softia, pyähhähhää...), mutta joskus terävää, lujaakin kamaa tarttuu hyppysiin. Niin, tavallaan virvelöintiähän lukeminen on.
Yhtä haromista Salaman (niin kuin elämän) seuraaminen on, polkuja kulkee ristiin rastiin, sinne sun tänne ja vasemmistolaisuuden ainainen hinkkaaminen pääsääntöisesti herpaannuttaa otetta. (kyllästyttääkin, pattiin ottaa)
On palattava tuon tuosta kerraten alkuun, jotta 5-osainen kirjasarja tulisi (kunnolla) valloitetuksi, nurkat nuohotuiksi; taideteoksen sisällä ei saa hoppuilla tahi kiirusta pitää - pitää tsiigata ympärilleen, mikä lustia onkin, vaikka työlästä joskus. (homma on otettava kuin lumityöt talvella: kolaa, kolaa, äläkä valita! - ota kuntoilun kannalta, ruumishan siitä vahvistuu)
Vertauskuvallisesti olen 'jeesustellut', puhunut kilimandzarosta ja sen valloittamisesta, ymmärtääkseni missä kulloinkin mennään. (oikea Kilimanjaro on 5895 m, Finlandia-sarja 732 s)
Nyt kun luen (jo!) sivua 83, se tarkoittaa 668 metriä vuorta ylös. (=kaksi Kolia)
Viime sivuilla on käyty läpi Kostin karua lastenkotiaikaa; jive-Herhiläisen tanssintaikaa; runoilija-Herhiläisen imukykyä naaraspuolten kanssa.
Siitä jatkamme kapuamista ja kipuamista. (huom! 2-merk.)
Tämän hetkinen lukuvaikutelma ja -vertailu tässä:
- Kilpi kulkee rakentavaa
tietä,
kirjoittaa ihmisille mahdollisista ihmisten toteutettavissa
olevista asioista.
- Salama kulkee tuhon
tietä,
kirjoittaa lopulta aina 'paskaksi' menevistä asioista
- Kummankin kieli on rikasta - Kilven kieli on sen
lisäksi kauneusarvoja hivelevää.
PS
Tätä nyt ei usko erkkikään, mutta uskokaa tai älkää te,
niin jo on hieno sukunimi pappismiehellä! >
"Haudalla oli ennen
kirjailijaliiton edustajaa puhunut rovasti Rääkkylä, siunannutkin, kuulemma,
kirkosta eronneen viimeiseen lepoon, teemanaan Daavidin psalmi: "Vaikka
minä vaellan ahdistuksen keskellä, niin sinä virvoitat minut."" Salama, 1976: Kosti Herhiläisen
perunkirjoitus
Juhannusaamun
kalenteri
25.06.2011
- 06:00 | hikkaj | rakkaus, KIRJALLISUUS, huikopala
25.6.2011
.
"Valvoneena
ja humaltuneenakin Nokia oli vielä nuori ja kaunis. Hänen pitkä vaalea
ylöskammattu tukkansa valahteli hiukan otsalla, niin että hän tavan takaa
sai sitä käsin kohentaa - pian olivat nuokin komeat hiukset vankilan
lattialla ja siitä putukopassa, ajatteli piikatyttö. Mutta nuorukainen huusi:
- Mitä te tiedätte ihmisen pojan tuskasta? Kun nuorta mieltä
polttaa sellainen kaipaus, ettei itsekään tiedä, mitä se mieli kaipaa. Katsele
vaan, sinäkin tyttö, sinulla on heilasi, jota halaat milloin haluat, mutta mitä
minulla on? Ei edes enää äitiä, äitiä, äitiä...
Tuohon viimeiseen sanaan hänen huutonsa sitten lopullisesti
keskittyi. Hän toisti sitä uikuttaen, toisti yhtämittaa ...
Oikeata yötähän ei pohjolassa vielä tähän aikaan olekaan.
Tuskin on illan orvokintumma pianissimo vaiennut syvätuntuiseksi tauoksi, kun
jo aamun ensi viulu herää korkeaan kirkkaaseen säveleeseen. Eikä puutu siltä
säestäjiä. Intohimonsa pakosta kimpoilevat kiurut ilmaan ja sadat sylviat
visertävät niin, että luulisi niiden rinnan pakahtuvan - koko linnun
varsinainen ruumishan on tuskin miehen peukalon kokoinen ..."
F. E. Sillanpää, 1934: Ihmiset suviyössä
25 .mittumaarikalenteriläppä (ruotsia taitaville)
"Ulkokuntalainen"
- ämeriäkkyläiset kostavat
24.06.2011
- 12:00 | hikkaj | pahoinvointi, koti, Local,
voe mahoton!, huikopala
merkintä: ei-ämeriäkkyläinen?
.
.
Soitin viikolla päivänä muutamana hammaslääkäriin. Ja sieltäkös uutisen kuulin!
Miksikö soitin? Siksi soitin koska karhun näin.
Miksikö juuri hammaslääkäriin? Siksi hammaslääkäriin koska lohkesi takaa hammas.
- Mies näkee karhun ja lohkeaa hammas, en ymmärrä moista?
Kai sitä nyt miehinenkin mies sen verran säikähtää, kun karhuun törmää, että takahammas lohkeaa! Vaan eläs nyt sotke, päästään asiaan. Siis soitin tälle eppäilemälleni kunnallista palvelua tuottavalle yksityisvirmalle, tällepä Metukalle, ja kummia lirkutuksia kuulin:
- Sinut on merkitty ulkopaikkakuntalaiseksi.
- Minut on merkitty ulkopaikkakuntalaiseksi!
- Minut?
- Niin on.
Pääsi parku - tuli itku ja hammastenkiristys. Hoitoonjoutumista ei tullut, kuului häipyvä ääni "Heinäkuulla joskus jos soit..." *
Se tieto oli ISOJYTKY: Mies asunut kunnassa koko ikänsä, kuntaan veronsa kantanut, varsinainen kunta-astuja, kantakuntalainen - ja nyt merkitty ULKOKUNTALAISEKSI.
Selvä ämeriäkkyläisten kosto. Ei eppäilystäkään! Varmaan siellä kortistossa lukee tikkukirjaimin: EI-ÄMERIÄKKYLÄINEN.
Kunhan ei ois ite Yki Ykkönen käyny kortistoa sonkimassa ...
*Pyh!
*) Todellisuudessa homma lopulta meni nappiin.
Seuraavana iltapäivänä klo 16 soi lankaan hammashoitolasta: "Nyt
piäsisit jos piäset tulemaan", sanoi tuttu ystävällinen ääni. Joku oli
perunut tai jotain. Pyörän selkään kesken ruohonleikkuun ja pukille. Puolen
tuntia nieleskelyä ja nieleskelyn välillä juttua karhuista, noista metsän
omenoista. "Seuraavan kerran pannaan kilitonttuhatut päähän kun mennään
sinnepäin lenkille" jne. Sydämestä lähti kiitos sydämellisille
hammastädeille.
Sittemmin kotona alkoi tutisuttamaan: entäs
jos kaikki metukkalaiset ovatkin yhtä ystävällisiä! Siitähän seuraa muuttuminen
ämeriäkk... Ei jei jei!
Sen ajatuskulun sain karisteltua ulottumattomiin
kun vielä pelottavampia ajattelin: kahdella jalalla
seisovaa karhua - ja koulutoimen ylintä johtoa.
Kuka
nyt Sinistä aaltoa lukisi!
23.06.2011
- 13:00 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, rakkaus, LEHDISTÖ
Sininauhaliiton raittiuslehteä, varsinkaan juhannuksen alla - mukavampi hukkua humalassa
Kuvaruudussa on hentoinen lyhythiuksinen, 11-vuotias tyttö
nimeltä Yvette. Hän kertoo, että vanhemmat juovat "sunnuntaihin
asti".
Maanantaista sunnuntaihin?
"Kyllä", Yvette
vastaa hiljaisella äänellä ja tuijottaa ilmeettömästi haastattelijaa. Hänellä
on kaksi veljeä ja kolme siskoa, vanhin on 13-vuotias, nuorin 4 vuotta.
Humalassa vanhemmat ovat väkivaltaisia.
"He lyövät meitä ja haukkuvat. Se tuntuu
pahalta." Yvette kertoo. "Jos sanomme, että
meillä on nälkä, he sanovat, että aina te vain puhutte nälästä."
Elokuvateksti on
Sininauhaliiton julkaisemasta lyhytelokuvasta Ikuinen aurinko - tarina
Namibiasta
Hurstin tunnemme, Veikon ja Heikin, vaan on näitä hyviä ihmisiä, kaiken kokeneita enemmänkin. Selaillaas:
Aarne Kiviniemi on nuorimmasta päästä toimijoita; Sininauhaliiton toiminnanjohtaja vaatii Sininen aalto -lehdessä 2/11 uudelta hallitukselta 'Alkoholikeskeinen pahoinvointi murrettava'-pääkirjoituksessa toisenlaista otetta kuin aikaisemmin:
"Ensin
lasketaan alkoholiveroa ja laitetaan alkoholia helposti tarjolle tuottojen
saamiseksi. Sitten ihmetellään kuinka haitat moninkertaistuvat. _ _ _ Alkoholin
väärinkäyttö tuhoaa elämää ja aiheuttaa niin paljon eri politiikan alueilla
pahoinvointia, että tämä kokonaisuus tulisi todella ottaa
hyvinvointipolitiikan erityisalueeksi."
*
Esko Knuuttila toi aikoinaan päiväkeskukset Ruotsin mallin mukaan Suomeen: Lahdessa kolmekymmentä vuotta takaperin paikallisen Sininauha avasi päiväkeskuksen Retkeilymajan tiloihin. Knuuttila muistelee aikoja jolloin Suomessa puhuttiin kohtuukäytön puolesta. Oulussa varsinainen luennoitsija ei päässyt paikalle ja sijaan olisi ollut tulossa kohtuukäytön puolesta puhuja. "Kieltäydyimme tarjouksesta." Ruotsissa oli juuri julkaistu tutkimus: kotona kohtuukäyttöön opastetut lapset joivat ulkopuolella kodin enemmän kuin muut nuoret.
*
Juvan, Joroisten ja Rantasalmen seutukunnalla on Lähipalveluhanke meneillään järjestöjen, seurakuntien ja kuntien kanssa, jokaisella kunnalla on omat päiväkeskuksensa. Pienuudella on etunsa, diakoni Saija Grün muistuttaa:
"Täällä
on paljon heikkoutta, pienuutta, puutetta ja kurjuuttakin tavallaan. Mutta
täällä elää se, mikä usein etelästä puuttuu. Yhteisöllisyys."
*
Kuluva vuosi on vapaaehtoistoiminnan teemavuosi EU:ssa. Eläkkeellä oleva porvoolainen lääkäri Stina Blomberg tekee vapaaehtoistyötä Samarian parissa. Blomberg huolehtii toimistorutiineista. Lääkärin töillä hän ei enää itseään stressaa.
*
Teologi Jorma Mäkelä harrastaa toisinajattelua ja vetää siinä ohella Nousurinteen Palvelukeskusta Lahdessa. Kiireettömyyden ilmapiiri on keskuksen lähtökohta. Päätoimittaja Olli Kariniemen mukaan sen kyllä huomaa: "Aikaa on myytäväksi asti, mikä tuntuu satunnaisesta kävijästä lähes taivaskokemukselta." Mäkelä kertoileekin periaatteita:
- Elämä voi
yllättää tavalla, jota ei ole toivottu ... Haluamme kohdata asiakkaamme emmekä
vain kohdella häntä asiakkaana.
*
Näkyvätkö päihteet kehitysyhteistyössä?
Päihteiden vastaista työtä ei mainita Suomen
kehityspoliittisessa ohjelmassa.
Suomessa on ehkäisty 'ei-tarttuvien tautien'
aiheuttamaa kuolleisuutta puuttumalla elintapoihin - erityisesti ravintoon,
liikuntaan, tupakkaan ja alkoholiin.
Jussi Nummelin, kehityspoliittisen
osaston osastopäällikön virkamiessihteeri, pohtii: "...
ei-tarttuvat taudit ovat selvästi nouseva terveystaakka myös kehitysmaissa, on
harkittava, kuinka tämän tulisi näkyä kansainvälisessä toiminnassamme ja
kehitysyhteistyössä."
*
Paljonpa paljon
mahtuu 20-sivuiseensidosryhmille tarkoitettuun lehteen ymmärrystä,
uskoa, toivoa ja laupeutta: päihderiippuvuudesta irtirimpuileville
on ojentavaa kättä tarjolla. Näkyvästi ihmiskylmiä ihmisiä
taitaa liikuskella vain markkinavoimien liepeillä bisnestä
pyörittämässä.
Että sattuikin Salaman oheen vastakkaista ja tervehenkistä luettavaa!
*** *** *** *** *** *** ***
*** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** ***
PS
Ja seuraavaksi ja heti Kauppalehti luentaan, kiire ja kiihko jo on , ja nuo samperin koukuttavat pörssikurssit:
Nimi
|
Viim.
|
Muutos
|
Milj.
€
|
17.26
|
+3.66%
|
0.107
|
|
12.62
|
+3.53%
|
0.006
|
|
12.57
|
+2.78%
|
47.557
|
|
3.04
|
+2.70%
|
0.051
|
|
7.275
|
+2.03%
|
35.279
|
|
36.25
|
-1.47%
|
12.285
|
|
8.540
|
-1.56%
|
2.900
|
|
10.52
|
-1.96%
|
0.795
|
|
4.954
|
-2.00%
|
3.164
|
|
19.40
|
-2.95%
|
70.235
|
Kanerva
taas kahnina
22.06.2011
- 17:14 | hikkaj | Sijoitus/kauppa, uutiset, LENNU
.
.
"HV
No on ne pojilla pelit ja vehkeet. Ilkkakkii
jo 63 v, ja eikun töpöttää.
Luulis jo miehellä muutakkii mielessä olevan,
vai onko tämä vain seiskojen ja iltalehtien juoruja: meitä jymäyttävät.
Pian ei halua jäähä IMF:n pomoa
Strauss-Kahnia huonommalsi, luoja varjele! Yhessä vielä kahnittavat.
Tuus L"
Lennu on Lennu on Lennu: työntää pukinsorkkansa joka paikkaan, asioihin jotka eivät hänelle kuulu. Tyhmää ja tuomittavaa!
Vaikka vastahan Pitkämäen Teron pakarakin oli kaikkien huulilla: Seiväsmatkat LL
Kirjailija
käväisee huoralassa
22.06.2011
- 13:00 | hikkaj | Politiikka, lapsismi, KIRJALLISUUS, KILPI-Salama-LEHTONEN
juhannusviikolla mittumaarin alla tulee kaikenlaista mieleen
.
SALAMAN FINLANDIA-sarjan lukeminen etenee
verkkaisesti, mutta varmasti ed. 5. metafiktiivisyydestä Apua!
Kirjan Minä Yrittää käydä, tarkennus; yrittäjää kuitenkin laitetaan.
Oikeastaan ajautuu, tämä kirjailija-tuomarimme (edelleen kysymysmerkin kanssa Pasi H?)
Kosti Herhiläisen, itsensä räjäyttäneen kirjailija-dumarikollegan kuolemaan johtaneiden ihmissuhteiden perkaaminen, 'perunkirjoittaminen', so. perääminen, mielessä vatvominen, oman syyllisyyden määritteleminen, ylipäänsä koko mielessä suureksi paisuneen asian vatvominen vaatii viinalla huuhtelua ja sitä kautta naissuhteita.
Tänään piipahdamme helpotusreissulla suoraan kapakasta, Tellus, taksikyydissä Tumman johdattamana tämän kehuman ja tietämän naisen luona sinne tänne rempsottavassa mökkipahasessa.
Mikäs meidän on katsellessa, kuulostellessa, kun ei itse tarvitse näpilläkään koskea - sen enempää kuin Kanervan Tuksuun !
Ensin kumautamme kallomme matalan torpan matalan oviaukon yläkamanaan, sitten nuuhkaisemme köyhän löyhkää. Näemme takapötsässä itse objektin: naislutkan vähemmän kiehtovana. Käymme suurinpiirtein tämäntapaisen diskursion naikkosen aloittamana:
- Mitäs tämän näköinen herra etshii?
- En mä mikään kyttä ole.
- Tarjoo rööki sit.
- Kun poltan niin harvoin.
- Suksi vittuun sit.
Suksimme mielellämme pois mainitusta. Vetäydymme pirtin puolelle, missä edelleen kaksi äijää, toinen kuin Ploirin kaksoisveli iski korttia yhä, ei vaan istuvat viinaputeli eikä korttipakka pöydällä. Kunnes vilahtaa juopuneen Tumman puukko.
Jalat alle ja pakoon! Muuten jää Herhiläis-juttu selvittämättä - ja kilimandzaromme kiipeämättä.
"Huhhuh, olihan reissu", on syytä huokaista. Näiden kirjailijoiden kelkassa ajautuu mitä merkillisimpiin tilanteisiin; niillä kun on sitä mielikuvitusta. Olemme sivulla 60, mikä merkitsee 483 metrin korkeutta, vasta - vaikka torpassa olisi kyllä happinaamaria jo tarvittu.
Tältä päivältä saa riittää, silti. Ettei hapoille vedä.
Seiväsmatkat
täyd.
Turkin Izmirissä
.
.
"HV
Tuloksia Turkista
Seiväs
- Minna Nikkanen -
- Jere
Bergius -
3-loikka
- Aleksi
Tammentie -
Tulokset
kuin Turkin hihasta!
Kävivät
suomalaiset yleisurheilemassa Euroopan ykkösliigan joukkuekilpailussa.
Yleisesti urheilemassa, hyvinkin!
Suomi
jäi kahdeksanneksi, hyvä ettei pudonnut, nousuhaaveet ylemmäksi murskaantuivat
noihin Nollaurheilijoihin.
Varsinaiset
seiväsmatkat!
En
voi mitenkään tajuta moista leväperäisyyttä, jottei edes yhtä pistettä
varmisteta. Saisivat ite maksaa matkasa tuloksettomat!
Tuus
Lennart "
Nyt
näkkyypi Nasse-setä olevan hyvinhyvin vihainen.
Siinnon
leikki kaukana urheilusta!
No
ei hätää Arhinmäen-setä pian korjaa tilanteen.
Luulis
muuten isompiakin huolia miehellä olevan, kun vain viittis kattoa ympärilleen:
eilisiltanakin näytti televisio kuvia etelä-Sudanista, pakolaisista, joilla ei
ole kotia ei ruokaa, mutta sitäkin enemmän kärpäsiä tyhissä ruokaastioissa
ja lasten silmäkulmissa.
Apua! - ja
apua
20.06.2011
- 13:00 | hikkaj | Politiikka, KIRJALLISUUS, KILPI-Salama-LEHTONEN,
ESITYKSET
haja-apuja Salaman lukemiseen, metafiktiivisyyden ymmärtämiseksi
FINLANDIA-sarjaan sisäänpääsy
kangertelee ed. 4. Kolin korkeudella vasta
Ei se niin helppoa olekaan kirjallisuuden lukeminen kuin miltä sivullisesta näyttää, näemmä. Salamaakin ja nimenomaan Salamaa on tutkittava monen luupin läpi, vaikka helpointa/kiinnostavinta? olisi vain poimia ne nusasu-kohdat.
Salama on metafiktiivinen kirjoittaja - ja tietämättömille tiedoksi:
"Metafiktiivisyys määritellään
kirjallisuudentutkimuksessa melko yksimielisesti itseään kommentoivaksi
kerrontatyyliksi." http://www.kiiltomato.net/ Heidi
Lakkala: Auster - Oraakkeliyö
Ja että varmasti suohon uppoaisimme emmekä koskaan kilimandzarolle pääsisi, kannattaa kahlata paneutuen tutkimukset Turusta:
http://www.hum.utu.fi/oppiaineet/kotimainenkirjallisuus/henkilokunta/milla.html kera Milla
Peltosen väitöskirjan: https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/40126/C272.pdf?sequence=1
Ja löytää riittävä helmi:
"että voitaisiin
seuloa metafiktiivisyyden eri
asteita, joista kaikki eivät vielä suinkaan tarkoita teosten
muuttumista kokonaan
antimimeettisiksi ja postmodernistisiksi eli ikään kuin vain
itseensä ja toisiin teksteihin
viittaaviksi kielipeleiksi." (Kirjallisuudentutkimuksen
aikakauslehti AVAIN 2005 3-4)
Ehkä helpoimman ja ymmärrettävimmän määritelmän metafiktiivisyys-termille antaa Lasse Koskela vessapaperivertailussaan Kotuksen blogissa Jo muinaiset roomalaiset, osa 2.
"Nykykirjallisuudessa
tavattava metafiktiivisyys on tarkkaan ottaen siis realismin aikana
vakiintuneen koodin purkamista ja samalla paluuta jo antiikista juontuvaan
traditioon. On palattu jälleen käytäntöön, jossa kaunokirjallinen teos ilmaisee
tietoisuutensa fiktiivisyydestään."
Blogissaan tosin Koskela tölväisee pahemman kerran Neuvostoliittoa (=kommunismia), mutta siinä sivussa tavallaan vahvistaakin Hannu Salaman tuontuostaan pohtimaa sanomaa sosialismin puutteellisesta toteuttamisesta:
"Näin syntyi myös
vessapaperi, jonka kehitykseen tosin esimerkiksi Neuvostoliitossa tuli pitkä
keskeytys. Syyksi on arveltu neuvostokirjallisuuden virallista ideologista
suuntausta, jota kutsutaan sosialistiseksi realismiksi."
Jos kuitenkaan noin pitkälle ei jaksa pötkiä metafiktiivisyyden kentässä, niin lukee vaikkapa Salaman Ihmisen äänen vuodelta 1978 ja Pekka Tarkan Salaman vuodelta 1973 - josko auttaisi.
"Ei luovaa ajatusta opeteta vaikka sen
läsnäolo tunnetaankin", ärähtää Hannu, itsekin niissä
'opettanut', luovan kirjoittamisen kursseista.
Mitä Matti Pulkkinen myöhemmin, sitä Hannu Salama aikaisemmin: samaa rataa rakentavat, konstruoidut romaanit ovat tiensä päässä:
"Romaanien kirjoittamisen olen päättänyt
jättää toisille ja kirjoittaa tästä alkaen niin kuin haluan. Romaanitekijöitä
meillä on yllin kyllin ilman minuakin ... Romaanien kaltaisia kirjani tulevat
olemaan edelleenkin, mutta eivät hyväksytyn romaanin, sen jonka kriitikot ovat
nähneet ennenkin ja joita tämä kansa tarvitsee, eli kuvittelee
tarvitsevansa."
PS
Muuten eiliseen
Kaupunginteatterisotkuun viitaten: JoukoTurkka
antaa Salaman Ihmisen äänessä tunnustusta Joensuulle myöhemmin elämässään,
nähtyään kahta kummempaa:
"Se oli sentään vielä terve
kylä kun minä nyt olen pari vuotta kattellut tätä mädännäisyyttä täällä. Siellä
sanottiin lehdessä suoraan, mikä minä olen ja mistä se johtuu. Mutta
täähän on kuin antiikin Rooma, perkele näähän on kuin homoja kaikki, eihän ne
tunnusta mitään."
http://www.youtube.com/watch?v=0ih91z7yS2A
Karhun
kanssa kolmin vajaa tunti sitten
19.06.2011
- 20:39 | hikkaj | hyvinvointi, pahoinvointi, henkilökuva, uutiset, Local, facta
lenkillä kirkonkylän laitamilla - jäi painit lyömättä vaikka yltöhollilla olikin
.
.
.
Saunasaaren tienhaaran pusikossa rannan puolella parisataa metriä ennen Hyytsaaren porttia, siinä mistä yksityinen oikotie Paksuniemeen risteytyy - rusahti. Heti penkan takana näkyivät hirven korkeudella korvat. Niistä nyt viis, hirvistä.
Jatkoimme juoksua loivaan alamäkeen kaatumassa olevan pylvään kohdalle. Pysähdyimme. Rantahetteikössä paineli KARHU takapuoli pylkkästen niemennokka kohti. Kerran vilkaisi kulkijoihin päin.
Yöpynee Sirppisaaressa, vaikka serkun mökin kuistilla, ja ylittänee aamulla salmen; Oravisalossa on saarta mitä kiertää...Salpa-linjat ja kaikki.
Tilanne oli kieltämättä vähän epätodellinen, mutta onneksi näkijöitä ja kokijoita oli kaksin, kontioinen kolmantena.
kuva:
htsuurpedot.fi
Huipulle
on matkaa, vasta Koli
19.06.2011
- 13:00 | hikkaj | Politiikka, KIRJALLISUUS, KILPI-Salama-LEHTONEN,
ESITYKSET
tavataan Korjus ja Jouko Turkka
.
Kuva: Joensuun kaupunki kotisivu
.
"Yleisimmille linjoille
siirryttiin kun hän alkoi puhua laitosteatterin olevan ennen muuta
varjoinstituutio, varaventtiili, ylhäisön ikioma hönkäläpi jossa hallitseva
luokka käy lohduttautumasssa sillä että tällaisia me ihmiset olemme
inhimillisine heikkouksinemme." Salama,1976: Kosti Herhiläisen
perunkirjoitus
Olen vääntänyt mittakaavaa saadakseni selville, ja jalat maahan sic!, miten korkealla suhteessa mennään. Ei naissuhteissa, joita näkyy (niitä nusasijoita) jo kirjasarjan alkutaipaleella riittävän, vaan korkeussuhteessa sivumäärään tai toisinpäin. Oikea Kilimanjaro on 5895 metriä, Hannu Salaman Finlandia-sarjan sivumäärä on 732.
Nyt olen menossa sivulla 47. Se tarkoittaa kaavassa (47 : 732 = X : 5895 eli X = 47 x 5895 : 732 joten X ~) 379 metriä.
Kolin (347 m) korkeuksilla vasta kilimandzarolla huidellaan kirjan kertoessa Pieliskaupungin tapahtumista teatterisodassa, jonka 'ydinhulluna' liehuu teatterinjohtaja KooKoo, kirjan Minän yksi poliittisista hurjapääkavereista. Teatterin johtokunta kokoontuu. Sanomalehti Pielinen raportoi tapahtumista. Sisäpiiritieto on kuitenkin luettavissa ainoastaan kirjailija Minän kerronnasta tässä kirjasarjassa.
Hittolainen: tämähän on lähi/läheishistoriaa! Joensuussa ollaan 60-70-luvun vaiheilla. Kokoomuksen korjukset savustavat Turkkaa ulos. Hoitakoon propagandateatteriaan muualla kuin veronmaksajien ylläpitämässä laitoksessa!
Ajan kanssa alkaa asia selvitä omassa päässäni. Lukiopoika tai sotaväkipoika ei tuolloin isojen ihmisten leikkiä ymmärtänyt, kun tietoa tuli vain paikallisesta sanomalehdestä, Karjalaisesta. Oli kyllin hommia keskittyä ruotsin knoppien päähän pänttäämiseen ja lätäköissä ryömimiseen Palokankaan aukiolla; muuten olisivat Elli Kahila tai ylikersantti Pesonen huutaneet itsensä kipeiksi tyhmyreitä simputtaessaan. (ja tuon pää-Korjuksen, Jaakon, poikahan oli luokkatoverinamme: ilmankos ei uskonut, että maalta tullut poika oikeasti osasi lehtorin mielestä kirjoittaa ääneenluettavia aineita...)
No jo: vaan on meillä jännittävä ja komplikas matka edessä ennen kuin huipulla palloillaan!
Itsehän tässä vielä jotenkuten kuivin jaloin selviän, mutta voi Sinua lukijaparkaa, joka joudut varsinaiseen liriin, mikäli jaksat matkassamme pysyä, Finlandia-sarjaa yhdessä lukea! Ensteks Salama kertoo tavallaan kolmella äänellä tapahtumista - omalla, sitten Kosti Herhiläisen, ja vielä kertoja-Minän (, jonka nimi ei vielä ole selvillä: Pasi Harvalan?) - ja sitten minä vielä tellään sekaan omiani: hikotusta jaja sivumerkkejä...
Helepompi kamelin käydä neulan silmän läpi kuin Sinun, arvon lukijani - on teitä vielä ainakin yksi -, saada jotain tolkkua asiasta - kunhan ei vain jäisi ainoastaan narun jäljet kämmenkuppiisi...
Edessä on takautumien ruuhka.
"Entäs Jouko Turkan neljän
vuoden kausi? Paitsi että koululaiset saivat silloin, vuoden 1970 molemmin
puolin, seurata näytelmäharjoituksia, he saivat kuulla näytteitä ohjaajan
aggressiivisten voimasanojen varastosta. Tämä aiheutti opettajille kahtalaista
oloa, varsinkin kun Turkka erään opettajien keskustelutilaisuuden alkaessa
tuiskahti, että "Täällähän on pelkkiä akkoja!" Mutta hienojen
toteutusten harjoituksia saatiin nähdä, esimerkiksi Se tavallinen tarina ja
Hyvästi, Mansikki -produktioiden. Turkka kävi puolestaan ilmeisesti mielellään
kouluissa vierailemassa."
Pohjois-Karjalan
äidinkielenopettajat ry:n historiikki 69-99/Heino
Turkka Korjus Moilanen radiossa
Kulttuuriministeristä
puolustusministeriksi
18.06.2011
- 10:21 | hikkaj | Politiikka, LENNU
otetaan naulakosta uusi takki - koolla niin väliä
.
.
HV
Miten voi yhenäkin, simsalabim!, pätevöityä
kulttuuriministeristä puolustusministeriksi?
Siinä ei paljon koulutusta näköjään tarvita.
Ei edes pikakurssia, niin on pätevä.
Hittolainen! Jos muihinkin hommiin pääsis tuosta noin vaan, suit sait sukkellaan.
tuus lennu"
Ilmeisesti kyselijä-ihmettelijä tarkoittaa ruotsalaisten Stefua, Stefan Wallinia.
No mutta: olihan Elisbeth Rehnkin! Kysellee Ellulta, Tarjaltakin, jos sormi suuhun menee.
Harjakainen,
Väyrynen, Arhinmäki, Kohonen, Huuskonen, Puotilan Pujo
17.06.2011
- 13:00 | hikkaj | Politiikka, vapaa-aika, Local
kauankos yhtä langon peltikattoa maalata silipaset hyvässä seurassa
.
.
Ruskeeta väriä kolmistaan katolle vedellessä, harjapeltiä maalatessa, putkahtaa yhden maalarin mieleen Harjakainen.
- On sillä kykyjä Akulla.
- Entäs Mr. Mallorca?
- Kaikkihan me maalaiset semmosia vyökukkaroita
ollaan, siinä mittää nauramista.
- Ja Paavo kuuluu samaan
sarjaan, koomikoita kaikki.
- Väyrynen se tosiaan pelehtii. "Minulle
käy harjoitteluna ulkoministerin pesti ja sitten minä haluan
presidentiksi." Tyytys vaan tanhuumaan Keminmaalla niin jotta
jalasmökki hetkus.
- Ei kun tarkotin Arhinmäkeä.
Työväen edustaja ja suoltaa rahasa jalkapallomatkoihin Lontooseen!
- Lentäääliihottaminen on nykyajan
työväenliikettä niin kun RaatikaisErkin tanssi oli SorsanKallen
mielestä. Ja eikös ne Marxit ja Engelsit
sieltä kotosin?
- Ei kun ne sinne kuolivat.
- No sittenhän tuo Ärhinmäillekin oikea
paikka. Hautais aatteesa sinne.
Politiikkaan sotkeutuu rakennustyömailla aina. Eikä millään pysytä asiassa. Olipa talakoot taikka tosi kyseessä. Ruskee maali muuttaa väriään silimissä millon punaseks millon siniseksi.
Urheilu on toinen.
- Näyttivät Sotkamon ja Vimpelin matsin
NelosRoolla. Sotkamo kylvetti superissa.
- Komulainen voitti hutunkeiton,
on se sen verran luihun näkönen.
- Mitäs Kohonen?
- Toni-poika on
yksilöurheilija joukkueessa. Pesäpallon Ovetshkin. Suutasa
soittaa ja komentaa kenttää. Jo ol nalakuttamassa jos kelle.
- Olhan siinä syytä. Se takarajatuomari, oliko
se tyttö vai poika, miksei ne hanki takarajoille kunnon tuomareita! Roope
löi sinne ja se hipas vimpeliläistä, ei se nähny mittää kun piti juosta silimät
ummessa karkuun pallon tieltä.
- Huuskosella on vielä paljon
oppimista Tonista, sano mitä sanot!
Mökin katto alkaa olla jo ruskea - ja naiset vielä läpikäymättä, herranen aika!
- Minhän tautta ne meikkaa ja töhrii ihtesä?
Ei ota tulta koko naisasia, siitä kummallinen työmaa - vissiin sen verran vanhoja miehiä kaikki maalarit.
Katolle mahtuu enää yksi maalari, kahen pitää laskeutua tikkaat alas. Pyyhkästään samantein huussinkin katto. Poislähön aika alkaa kummitella ajatuksissa ja pian muuttuu sanoiksi kun viimenenkin maalari laskeutuu alas ja laittaa harjanvarsipensselin lappeelleen heinikolle, katselee kahta huussin katolta laskeutuvaa kysyessään:
- Muistuuko mieleen Pujo? Puotilan Pujo. Sehän
sano aina jotta "Pu-iís"
Pujon ohjetta noudattaen autoillaan pääpaikalle syömään, ja sieltä sitten kokonaan pu-iís.
Ei
sen enempää taistolainen kuin revarikaan
16.06.2011
- 13:00 | hikkaj | Politiikka, lapsismi, KIRJALLISUUS, KILPI-Salama-LEHTONEN
nyt ei nusasta, vaan mennään asiaan: poliittinen haaksirikko
.
"...naisensa, ystävänsä, vakaumuksensa menettäneelle
kapakka on Helsingin jäisessä viimaisessa usvassa ainoa ja viimeinen
pakopaikka, kapakka plus ne maanantaiaamut, jolloin näkee ihmiskurjien menon
sinne mihin heidät on määrätty."
Niinhän siinä kävi kuin pelkäsinkin: kommunistien skisma heti telttaleirillä - ja kaikki hetkessä hajallaan! Ylöspäin kapuaminen kilimandzarolle, Salaman 'vuorista' yhdelle, tyssäsi heti alkuunsa, alku'ryteikön' raivaaminen otti aikansa. Komukoiden keskinäisen riidan puhjettua Salama alkoi tehdä selkoa vähemmistön ja enemmistön ainaisesta eripurasta.
Kuollut Herhiläinen, jonka perunkirjoitus on kirjan Minälle langennut, oli pysynyt taistolaisena loppuun saakka, oli vielä viime metreillä paheksunut, nälvinyt, Minä-kertojan takapakin ottoa, revidoitumista, revisionismia, jänishousuisuutta.
Turhaan, koska kertoja kieltäytyy kummankin ryhmän kunniasta, jos tosin myös parin kapitalismin rakentajankin seurasta:
' - voi orja parat!'
Ei löydy kotia oikeusoppineelle: lapion kantajan ja asiapullosalkun kantajan kontrasti asettaa ylivoimaiset vaatimukset taistella yhteisrintamassa. Sivulliseksi jää - souti miten souti, setvi miten setvi, seisoi kenen joukossa seisoi...
Kun lisäksi kommunistien totisuus herättää leikinlaskuhalua ja aivojen nopeus tapahtumiseen ('tapahtuminen on aina taantumuksellisempaa') nähden on kärsimättömälle kestämätöntä, on komukkapeli pelattu ja ainakin nähty.
Harmi ja syyllisyys jäytävät silti: ehkä Kosti Herhiläinen vielä eläisi - eikä kummittelisi kammottavana 'käsi oven kahvalla' -kuolemankuvana, silpoutuneena - jos kertoja ei olisi maailmankatsomuksellisissa asioissa ajanut Herhiä ristiriitatilanteeseen, vaan tarjonnut virheellistä monoliittisuutta?
Vasta syyllisyyskysymyksen vatvomisen ja loppuunkäsittelyn jälkeen pääsimme jatkamaan telttaleiriltä yläilmoja kohti. Tiedä vaikka asioihin tulee avaruutta kunhan kilimandzaroa ylemmä päästyämme näköalatkin avartuvat ... ellei sitten lopu happi ...
No niin, kerrataas: leiriydyttiin vakavina lähes lähtökohdissa eli runoilija Kosti Heriläinen on väkivaltaisesti, pommilla, riistänyt itseltään hengen, siis kuollut, ja kommunisteista ei ole muuhun kuin keskinäiseen juonitteluun sekä pilvilinnojen vaatijoiksi.
Jostain syystä putkahtaa mieleeni oma tyttöseni pikkuisena periksiantamattomana vaatijana seisomassa 'salin' matolla, karjumassa keskellä päivää televisiota osoitellen:
- PITTÄÄ TULLA PIKKUKAKKONEN! PITTÄÄ
TULLA PIKKUKAKKONEN! PITTÄÄ!
"...ei Clemancellakaan ole
ollut käsitystä, tämän kaupungin viiltävänkylmästä märkyydestä
tammi-helmikuussa: pakokaasuista tunkkaiset aamut, jolloin tuntuu että
vallankumous lähtee liikkeelle kunhan ajetaan täydet bussit keskustaan ja
lähdetään sillä aamuilmeellä vaatimaan olosuhteita joissa tämä tällainen ei ole
mahdollista. Vaatimaan kirkasta päivää, ihmiskäden ja luonnon yhteistyötä
talvenselän katkaisemiseksi." Salama, 1976: Kosti
Herhiläisen perunkirjoitus
Mökillä
mertarantana
15.06.2011
- 13:00 | hikkaj | rakkaus, vapaa-aika, henkilökuva, lapsismi
voihan munat!
.
.
Meilläkin on kesämökki, harmaa mökki järven rannalla. VillaSukka. On ollut paritkymmenet vuodet. Se sijaitsee pyörämatkan päässä.
Vaikka se on lähellä ja vaikka se on ollut meillä kauan, emme ole yöpyneet siellä kertaakaan, lienen joskus maininnutkin - ylpeänä. Veken rakentama, samansaman jolle Holikkahallin viime viikolla pystytimme, kerrossänky on ollut tyhjänpanttina.
Aina olen ihmetellyt, miksi maalla asuvilla talollisilla pitää vielä olla toinen asumus. Jotta asia olisi selvinnyt, siksi meillekin aikoinaan hommasimme mökin.
Vastausta en ole vielä selville saanut; taitaa probleemi jäädä tällä elonkierroksella ratkaisematta.
Kesän alussa käymme siellä kääntymässä: kääntämässä veneen talviteloiltaan kesäteloille ja syksyllä käymme sitten kääntämässä asiat toisinpäin.
Juhannuksena olemme lämmittänet saunan, koska mummolla on ollut vastustamaton hinku päästä saunomaan ja kylpeä ropsauttamaan uudella vastalla. Viime juhannuksenakin vielä noin tapahtui, mummohan kuoli vasta juhannuksen jälkeen. Nyt jännitämme jo tätä juhannusta: Miten käy? Käykö kukaan mökillä. Missä kylvemme? Kuka tekee vastat jos mökillä saunomme?
Tänä keväänä on tehty enkat: on käyty mökillä jo kolme kertaa! Mökkihöperöitä pian? Eka kerralla kävimme korjaamassa jäiden murjomaa laituria, toka kerralla harjaamassa huopakatolta kymmensenttisen ja kymmenvuotisen havuneulasmaton ja tänään aamuvarhaisella ... TÄNÄÄN TAPAHTUI KAU-HEI-TA.
MINUSTA SE OLI ILMAVEIVI, jonka rohkeampi meistä esitti.
Laiturin viereen oli lintu tehnyt avopesän. Pesässä oli kaksi kananmunan kokoista munaa. Ne olivat vihreitä, ruskeapilkullisia. Vaikka olen opettaja, ollut, ei minulla ollut aavistustakaan minkä linnun munia ne olivat. Siis olivat, tai oikeastaan ovat vieläkin.
V kävi talikon ulkohuussista - semmoisen monipiikkisen, jolla Soinin mukaan Suomi talikoi rahojaan pitkin Eurooppaa -, työnsi piikit syvälle pesän alle ja lähti granholmmaisesti kuljettamaan 'pelivälinettä' ilmassa kohti rantakivikkoa. Suojasi ja eteni taitavasti kivikossa, vilahteli ruohontupsujen seassa ja löydettyään 'maalin', tasaisen kiven, veivasi 'laatan' levynä perille.
Pesä oli siirretty. PESÄ OLI SIIRRETTY! Onnistuneesti. Taiturimaisesti.
Minä mertarantana kauempaa katsellen itkin ja huusin, huusin ja itkin: - Voi taivas varjele minkä teit!
Minulta olisi jäänyt tekemättä.
Nyt päivemmällä jo suren: löytääkö lintu, mikä lieneekin, pesälleen tulevia perillisiään hautomaan?
Lippalakissa
Lauleli TangoKuningas
14.06.2011
- 13:00 | hikkaj | Matkailu, vapaa-aika, lapsismi, ESITYKSET
muutenkin rentona rytkylöissään
.
.
Ensalkuun näytti siltä, kun Pielisjoen ääreltä laiturilta katseli, että kukahan heinäpellolta kaupunkiin karannut jemukka siinä karaokeaan veteli. Niin oli tavallisen näköinen mies: puolpitkät pöksyt, musta kulahtanut t-paita ja lippalakin reuhka - lyhyt lippa eteenpäin. Tyttö mukana luikutteli, ja aidan sillä paremmalla puolen keski-ikäisväestö kittasi kaljaa, muovit vain kiiltelivät ilta-auringon säteissä.
Rokkenrollia tuli ja paljon muutakin nopeampaa kuin tango, beatlesia ja muuta rollingstonesia.
Ei tämä karaokea voinut olla, sillä sama patu lauloi tytön kanssa laulun toisensa jälkeen. Ja kansahan eli mukana, aidan molemmin puolin.
Hyvin muuten lauloi, kumpikin, ei voinut valittaa. Hirmusen hyvin. Vaikka töissä olivat, nauttivat!
Silti vähän säälitti tapaus: lähteä nyt näin kauniina kesäiltana töihin, hyppimään leipänsä edestä - uhrata nyt hyvä saunailta...
- Ei hitossa ... tuo lippalakkiukkohan on
tangokuningas vuodelta 2001!
Toinen oli tajunnut jo aikaisemmin ja totesi ohimennen:
- Nytkö vasta huomasit.
- On se. On se se ite!
Nytpä säälitti vielä enempi: alaspa on tangokingi vaipunut. Kruunu hävinny eli on hieronu Herkon sanaan lippulakin piähäsä, valkonen kokopuku vaihtunu tuommosiin retkuloihin. Ja suuri tango-orkesteri kutistunu kolomeen mukiinmenevään rämpyttelijään.
- Harmi - sen kun pitää lopettaa jo
kymmeneltä.
Lupsakka Tuttumies oli hiipinyt selän taakse siihen laiturille. Se sen sanoi ja nauraa virnotti, että lähiasukkaat eivät 'sua unta jos suviyössä tangot soipi - niin on tämän kaupungin laki'. Niin se sanoi ja osoitti sormellaan Rantakadulle, jossa oli kerrostaloja ja muutama puutalo.
- Ei nuo Luakkosetkaa piäse ajoissa
nukkumaan, sanoi Tuttumies, - ja sitten suattaa Yrjö olla
vihanen, niin sanoi ja osoitti puutaloa ja virne naamallaan käveli
poipäin metelistä.
Mitä lie Tuttumies tarkottanu. Mutta orkesteri tarkotti sitä mitä lauloi ja ennen kuin lopetti, kymmeneltä, esitteli jäsenensä, kuunneltiin tarkasti jotta varmistuttiin, kun tuli laulajan vuoro:
- Ja laulut luikautti E. Räsänen.
Jo nusas!
13.06.2011
- 13:00 | hikkaj | Politiikka, lapsismi, KIRJALLISUUS, KILPI-Salama-LEHTONEN
Hannu Salaman minä, meinaan
Finlandia-sarja käsittelyyn ed. 1. SALAMA ISKEE
Ei siinä kauan mennyt, nokka tuhissut - muutama sivu, ja silipasu!
Tämmöinen kaino lukija oli ihmeissään ja oli hyvillään, ettei Salaman kirja ole kuvakirja: petikaveri ei tiedä mitä toinen viisaan näköisenä lueskelee, vaan ylpeänä voi kehaista naapurin rouvalle että 'Wittgensteinia, Kiveä, Camus'ta näkkyy meijjän ukko piähäsä pänttäävän'.
Volter Kilpeä, ehdotonta ihannettani, sain lukea kaikessa rauhassa eikä mitään tuontapaista vulgarismia esiintynyt (mikä ainut puute Kilvellä onkin...)
Dramatisoin, dramatisoin - ei se nyt ihan noinkaan mene. Viidakkoveitsellä, machetella, vain raivaan tilaa, polkua aukaisen Kilimandzaron juurella, jotta matka voisi kunnolla käynnistyä ja saatan asettua Hannun kelkkaan vuorta valloittamaan. Pelottaa aivan, miten sitä jaksaa sen ikuisen kapinan kanssa kun komukat keskenään käyvät luokkataisteluaan - enemmän keskenään kuin muita vastaan, kuten tiedämme.
Alku on ihan mielenkiintoinen: Kosti Herhiläinen, jonkinmoinen iloliemirunoilija-dumari, on kuollut - polttanut itsensä vissiin petollisen naisen takia? - ja minä, oikeustieteilijä niin ikään, selvittää pesää ja kuolinsyytä ja ennen kaikkea elää omaa turhautumaansa. Minä ottaa häppää ja harrastaa otsikossakin vihjattuja nusasuja siinä ohessa - vaikka ei toki sen takia mitä Kosti ennen kuolemaansa intteli: "Saatana jätkä luulee oppivansa kirjoittaan kun panee kirjailijan muijaa." - mutta työn kanssa ei sano hätäpäivää tuntevansa: pari kolme viikkoa putkeen ihan hyvin voi ottaa ja silti työnsä hoitaa säädyllisesti, deliriumiin joutumatta.
Kova äijä, joka tosin pehmenee huomaamattaan ja vajuu älyämättään pelkäksi kirjoituskoneeksi: millään ympäröivällä ei merkitystä ole - 'sielu' riepottelee, viskoo kuin tuuli rutistettua paperinpalaa.
Noin sen tässä vaiheessa haluan tulkita; kaunokirjallisuus on siittä mahtavaa, että jokaisella on oikeus tulkita sitä omin säännöin: viis siitä mitä kirjailija on tarkoittanut, jos on tarkoittanut.
Että siltä pohjalta tästä ylöspäin vuorille, toisenlaiseen maailmaan. Herhiläisenä Salaman kimppuun!
"Tulevaisuus
mitä se nyt sitten onkaan, se ei minua kiinnosta. Vaikka yrittäisin
esim. naureskella tyylilliselle melodraamalle kaikessa tässä, se päinvastoin
lisää tyhjyyden tunnettani, koska en voi minkäänlaisen takaperoisen
huumorintajun valossa katsella asioita hiukankaan vertaa. Ja kuka nyt voisikaan
ryhtyä naureskelemaan!" Salama, 1976: Kosti
Herhiläisen perunkirjoitus
Nyt
ei kannata matkustaa
13.06.2011
- 08:08 | hikkaj | liikenne, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, kertakäyttökamaa,
huikopala
resiinallakin pääsisi nopeammin
.
.
106
Junat myöhästelevät monta päivää
.
otsikoi Teksti-tv.
Olisiko tuossa perää?
Matka minne tahansa kestää päiväkausia! Nyt kannattaa pysytellä kotona tai käyttää noita autoja >>
Salama iskee
12.06.2011
- 13:00 | hikkaj | Politiikka, lapsismi, KIRJALLISUUS, KILPI-Salama-LEHTONEN
otteita omasta päiväkirjasta, jolla karkoitetaan uskollisimmatkin lukijat
"Onhan tässä Kolit (Juhannustanssit
1964) kavuttu, Pallakset (Se tavallinen tarina 1961) kiivetty jos
Vesuviuksetkin (Elämän opetuslapsia 1997-2005), mutta nyt on varsinainen
Kilimandzaro (Finlandia-sarja 1976-83) edessä - elleivät peräti
Himalajan huiput (Siinä tekijä missä näkijä 1972, Minä Olli ja Orvokki
1967, Ottopoika 1991). Voip olla että kesken jää ja takaisin on palattava
tältäkin reissulta - jos eväät loppuvat; kunto kyllä kestäisi!
Papillisia puhun ja vertailen. Sekaisin en
vielä ole.
Viikon mittaisen hellejakson jälkeen
ulkotaivaalla jyrisee ukkonen salamoineen. Ei siinä mitään. Mutta kun Salama on
iskenyt sisälle pahemman kerran. Arveluttaa: Hannu Salamako
selättämässä Lassilan kahden vaiheella
käydyssä väsytyssodassa?
Tuli Tulitikkuja lainaamassa eilen
keskellä kiireintä lauantaita - IHANA. Aku
sekä miljöö että kaikki. Ja mustavalkoinen aina värillistä kiehtovampi: ite kun
voi kuvitella värit!
Olen kaivanut hyllystä, rohkeasti, taas yhden
kerran (no voi yhen kerran) Hannu Salaman Finlandia-sarjan. Joko
vihdoin olisi sen vuoro ja aika tullut? Kuten aikanaan monen yrityksen jälkeen
tuli Jumalaisen näytelmän aika ja Odysseian aika, joihin olin
sitten viimeisen päälle lääpällään.
Viidestä! Salamasta kuusiosainen!
sarja koostuu:
1.
Kosti Herhiläisen perunkirjoitus 1976
2. Kolera
on raju bändi 1977
3.
Pasi Harvalan tarina I 1981
4. Pasi
Harvalan tarina II 1983 - osat 4 ja 6!
5. Kaivo
kellarissa 1983
Kostin
ruumista pääkaupungista kuljetetaan Satakunnan multiin; niin on rumannäköiseksi
silpoutunut ruumis, ettei äidin muka sovi sitä vielä katsoa, vasta perillä
sitten. Silja lyö estäjille hanttiin:
'-
Mie olen kuule ruumiita nähnt koko ikän, loukkaantui mamma, - joutunt näkemmää
kymmenet kerrat semmostkii mitä sie et ikipäivän, ja muutenkii joutunt
kestämmää ...
Mamma
parka äityi itkemään: ei saa katsoa omaa poikaa.'
Tarkat kaivan kartoiksi
vuorille: Salama 1973*, Sanat sanoista 1984
sekä tietysti Suomalaisia nykykirjailijoita 1980.
Tästäkö sitten muutaman vuoden matka alkaa?
Salaman Hantsun
kanssa kuten Kilven Voltsun kanssa vasta
taannoin."
*"Dostojevski
on sittenkin nerokkaampi kuin minä." Hannu Salama 1956 
WP
WP
Sielun
sopukat putsataan
11.06.2011
- 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, harrastukset, lapsismi, KIRJALLISUUS
polkupyörän ja pyöräilijän kunnostaminen
.
.
"Hän seisoi oman talonsa
kynnyksellä pidellen poikaansa sylissään. Siinä oli kaikki, mitä hänellä oli
jäljellä elämässä, kaikki mikä sitoi hänet koko valtavaan, kylmässä
auringonvalossa kimmeltävään maahan."
Solohov: Hiljaa virtaa Don
Ihminen on kuin polkupyörä: jotta se kulkisi, siitä pitää pitää huolta. Pelkkä polkeminen ei riitä.
Hienosti sanottuna: on luotava silmäys. - Rempottavatko ketjut, kenties kurassa ja hiekassa ovat? Onko jarrukenkä kireällä? Vaihteissa rasvaa? Renkaissa ilmaa?
Puutteet on korjattava - on ryhdyttävä toimenpiteisiin, minkä jälkeen samat asiat on tutkittava satulaan pyrkivältä.
Lopputuleman jälkeen on vielä kysyttävä, jälleen hienosti ilmaistuna: entä hiertääkö henkisesti? Jos hiertää, niin on ryhdyttävä toimenpiteisiin.
Tämän hyvin tuntemamme Ihmispyöräilijän (IP) kohdalta henkisen hiertämisen hienosäätö on helppo tapaus, muutaman tunnin juttu: ottaa vain kirjan käteensä ja sieltä soljuvilla sanoilla huuhtelee itsensä sisäisesti. Tarpeeksi kauan kun antaa sanojen hulahdella sisuksiin, ne löytävät kyllä kuivuneiksi päässeet hankalimmatkin sielun sopukat.
Niin menetteli IP myöhään eilisiltana.
Tällä kertaa homma oikeastaan järjestyi pikahuoltona pelkillä ohjekirjan ohjeilla eli maailman taitavimmista sanankäyttäjistä koostuvalla 12-osaisella Kansojen kirjallisuudella.
IP poimi ja noukki sieltä, osasta 11, vielä läpikäymättömän kohdan: Slaavilainen kirjallisuus.
Kolme kohtaa rassaamalla pian oli Ihmispyöräilijämme sisäinen olotila taas tikissä ja olo eho.
Pikahuoltoon tarvittiin kohdat:
- Hiljaa virtaa Don. Solohov
- Leonov - Dostojevski
pienoiskoossa
- Olesha - Ihminen ja kone
Donia hän vain muisteli ja varmisti kasakan nimen; Grigori Melehovhan se oli - jo pelkkä nimi korvalle niin soinnillista kuultavaa, että hymyilytti pahainen kasakka, vaikka tämä tappeli milloin kenenkin puolella sijaansa tai taistelun tarkoitusta löytämättä.
Ja entäs Juri Olesha! Ja tämän laulava Babitshev, jonka Kateuden laulussa ei ole sanoja enempää kuin säveltäkään. Laulaja on sentään Andrei Babitshev, valtiollisen elintarviketeollisuuden tehtaan johtaja. Kansankeittiön tarmokas suunnittelija, jonka vastavoima Nikolai Kavalerov, intellektuelli, ei voi ymmärtää moista elämäniloa, itsevarmaa miestä ja miehen selkeää elämän päämäärää ja rajatonta luottamusta tulevaisuuteen.
Tässä kohtaa IP, Ihmispyöräilijämme, hiukkasen empi: kumpi hän mieluummin olisi? Valitsi sitten, onneksensa Babitshevin. Ja niin taas on kaikki kirkasta elämän pyöräteillä!
"Hän laulaa aamuisin
pesuhuoneessa. Voitteko kuvitella sellaista elämäniloista ja tervettä ihmistä?
Hänen lauluissaan ei ole sanoja enempää kuin säveltäkään, ne muodostuvat vain
"ta-ra-raasta", jota huudellaan erilaisissa sävellajeissa, ja joka voidaan
tulkita näin: "Kuinka ihanaa on elää ... tara-raa ..."" Juri Olesa, 1927: Kateus
Mixu
Paatelainen ja Jyrki Katainen kokoavat joukkuetta
10.06.2011
- 13:00 | hikkaj | Politiikka, LENNU
sortinsakkia, siinä ohessa Kanervakin saa terveiset perspyllystä
.
.
" HV
- Huh hellettä! sano jänis pakkasella - ja
Paatelainen ja Katainen tällä viikolla.
Löisivät viisaat päät yhteen niin Paatelainen
sais silimälasit ja Katainen pyöreämmän pään. Alkas asiat
rullata.
Paatelaiselle, tälle Möykky-Mixulle, neuvo:
Ei mitään ikuisuusprojekteja. Parhaat ja
kokeneet pelaajat, Litit, kentälle heti! Mitä siitä tulis
jos sotaan lähettäs ikään kuin reenaamaan seuraavaa
sotaa varten?! Siinä ois kerralla sodat sodittu.
Kataiselle samat sanat: Puavot, Sepot, Maurit
taas yhen kerran kentälle kieroilemaan. Ne pojat osaa jujuttaa - omia ja
vastustajia.
Tuus Lennart"
Turhaa
tutinaa: leipätaikinasta et pullaa vaivaa, korvapuusteja leivo! Kunhan ei
Lennun-kehno ois taas yhen kerran jäljillä.
Myötäiliskö
tässä kuin urheilukommentaattorit ainaista kylläjootaan...
Kataiselle kumminkin pyöräytetään
kaksi lohtulaulua, iloinen ja surullinen, valitkoon niistä: http://www.youtube.com/watch?v=872RnDYZrxs
Kuin
myös ystävällemme Ilkalle kuvaava: Sä osaat sillälailla peppua
vemputtaa
Holikkahalli
pystyssä
09.06.2011
- 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, harrastukset, vapaa-aika, voe mahoton!
kun aikansa laittaa kortta kekoon niin valmistahan siitä tulee
.
.
Meidän - entisen vanhemman miesopettajan ja entisen, etnisenkin, johtavan opettajan - kevyen peltisen ulkorakennuksen pystyttämisprojektimme entiselle kirvesmiesmestarille oli ohi puolilta päivin [tunteja kulunut (6+6+3) x 2 = 30 h]. Yhden miehen liki viikon työ eto, 2m x 3m, kopissa!
Nyt ei muuta toivota kuin poutapäiviä ja myrskyttömiä säitä. Muuten saattaapi koppipaholainen, Holikkahalliksi ristitty, etsiä uusia sijojaan (vrt. Päätalon Herkon uuni) ja myrskyn jälkeen löytyä kenen tahansa kyläläisen pihalta. (mahdollista löytäjää pyydetään ilmoittamaan löydöksestään lähimmälle poliisiviranomaiselle tahikka tänne blogipottuun)
Hepposta on pelti, hupasia ovat ruuvit, vaikka työntekijät täyttä rautaa ovatkin.
Onneksi vastuu on vanhemman opettajan, joka oli hommassa aktiivisempi osapuoli ja monen mökin tekijänä taitavampi; johtavan opettajan, entisen, keskittyessä enempi kärpäsenpaskan kokoisten ruuvien ojentamiseen ja ojentamisten jälkeen ruuvien uskolliseen etsimiseen 'nurtsilta', helsinkiläisittäin ilmaistuna, kun nämä juuttaat tahtoivat lipsua vastaanottavan opettajan soittoonkin taipuvista näpeistä.
Kukaan ei koskaan kironnut. Kirosanaakaan ei urakan aikana huulilta päässyt. Niin tiukkaan huulet löytöruuveja puristelivat.
Jutut sen sijaan näköjään pienemmilläkin rakennustyömailla taipuvat enemmän hävyttömien juttujen suuntaan; lienee niin tuskallista uuden synnyttäminen tälläkin alalla, mikä sivistyneille korville, Matti Kuusen termiä käyttäen, pientä punaa silloin tällöin työn tiimellyksessä aiheutti.
Otetaan yksi näyte, tietenkin pitkään alalla toimineen valvovan kirvesmiesmestarin suusta ja sitten iloitkaamme yhdessä uuden rakennelman synnystä:
- Tiijättäkö pojat jne... hän
Mestari-Veke siinä muovituolillaan istuessaan aina aloitti.
Ja sitten sitä tuli:
-
Yhessä paikassa kun olin, en kerro missä, rakentamassa navetan
kuppeeseen siiloa niin isäntä valitteli, miten raukkamaisesti emäntä ol
yöllä häntä kohellu. Oli päivällä törräytyny ja nokkiisa ottanu emäntä siitä
kun isäntä ol sanonu että tämä hänen akkasa muistutti puimuria kun se kyykki
pellolla.
Iltasen
jäläkeen ol isäntä köllähtäny pettiin muuten tyytyväisenä - eli yhtä
vailla. Ol
alakanu hamuta eukkosa vällyä. Tarjonnu jotta 'eiköhän pantas kortta kekkoon'.
Akkakos selekäsä kiäntäny ja kivahtanu, jotta 'ei sitä yhen korren
tautta kehtoo puimuria käynnistee'.
Koostamallemme hallille on
tavarantoimittaja myöntänyt 12 vuoden täystakuun, mikäli
rakennusohjeita noudatetaan.
Joten
täten liukkaina kuin J. Isometsä lopuksi
vakuutamme vielä yhteen ääneen, että näin olemme menetelleet, neljättä kohtaa erityisesti
(mit viel Liebe) painottaen, viidettä kohtaahan tässä
koko ajan vähän epäilemme:
- STELLEN
SIE DAS HAUS NICHT AN EINEM STÜRMISCHEN TAG AUF. JEDES HAUS WÜRDE
UNTER SOLCHEN WETTER-BEDINGUNGEN BESCHÄDIGT WORDEN.
- DER GARTENSCHUPPEN
MUSS AUF EINER VOLLSTÄNDIG EBENEN FLÄCHE ERRICHTET WERDEN.
- SOFERN
NICHT ANDERS ANZEIGT BENÜTZEN SIE DIE SCHRAUBEN UND WASSERDICHTEN
FASERSCHEIBEN BEI ALLEN MONTAGEGÄNGEN.
- TRAGEN
SIE DIE BELIEFERTEN HANDSCHUHE BEI DER MONTAGE.
- DAS
HAUS MUSS AUF EINER FESTEN EBENEN FLÄCHE VERANKERT WERDEN.
Rakennus
kohoaa
08.06.2011
- 18:26 | hikkaj | hyvinvointi, harrastukset, vapaa-aika, voe mahoton!
hitaasti mutta varmasti
.
.
klo 07.43 Draussen aussen nach enkelvinkeln lukee vihkossa, josta pirukaan ei ota selvää, kunnes rakentajat keksivät omat ohjeensa, lapsuudenlorunsa: iine miine maine moo getseniikka painestoo effi haage...
Ja siihen höysteeksi jutunpoikasia vaikkapa papista joka tuli uuteen pitäjään. Raukalta hävisi pyörä, mitä suri. Kanttori kehotti pyhän saarnassa pistämään seurakunnan tiukoille, sillä 'kyllä nämä synnintuntoista sakkia ovat'. Niinpä pyhänä pappi pöntöstään saarnasi käskyjä läpi, ettei saa tappaa eikä varastaa taikka väärää todistusta lähimmäisestään antaa, myöskään huorin pidä tekemän. Siinä vaiheessa pappi vaihtoi puheen pois katekismuksesta, mitä kanttori jälkeen päin ihmetteli, että 'mikset siitä tarkemmin...'.
- Ei kun silloin muistin, missä se pyörä on.
jatk. illemmalla
klo 18.26 Aurinko porotti koko päivän. Tarkeni. Mietittiin siinä, sormi suussa, peltikopperoa kootessa, vähän niin kuin Liinanmaan Pirkko Levyraadissa 'tätä ois kiva tanssia diskossa' -tyylillä, jotta tätä sitä ois kiva rakentaa kännissä.
- Suattas kolina ja koloke käyvvä.
- Ja pelti ruttaantua.
- Myötäs lippuja pystytysnäytökseen.
- Ja pystynäpysymis.
Hervottomaksi oli menossa. Selvästi väsymys käymässä käpäliin. Eivätkä itikan kokoiset ruuvit, joita oli sen sata pussissa ja toinen mokoma kärpäsen kokoisia toisessa ja siihen rikkapussit päälle, totelleet enää sitä vähää sormennokkia.
- Uamuks jätetään oven pystytysyritys.
- Kaheksalta.
- Kaheksalta.
Hökötys
07.06.2011
- 07:37 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, vapaa-aika, voe mahoton!
käsityötä ja askartelua
.
.
.
klo 07.37
Muuttuu maailma muillakin kuin Eskolla, ja kummia tapahtuu muillakin kuin Jyrkillä: oman kirvesmiehen luo pitäisi joutua rakentamaan - pellistä. Jokin hökötys pihan perille. Jalkavaivainen ja harmaantunut Mestari-ite vain istuen jakaisi kepillä yleispiirteisiä paikkaneuvoja korkeastioppineille työmiehilleen. Kuulemma ohjeet on 'vuan ulukomuankieliset jotta tarvittas kieltaitosta rakennusväkkee' ja 'josko johtava opettaja sen toisen miesopettajan kanssa oisija niin höyliä ja tulisija koontahommiin.'
Jotta kuvan kanssa tullaan iltapäivän mittaan, eiköhän tuo käinkiänteessä käy yhen hökötyksen pystytys, hienosti sanottuna, takasi ramile.
****** myöh
klo 22.22 Ruuvit vielä löysällä, mutta yhä ylemmä yrittää, pian katolle kiipeää - huomenna jo?
(ps Näkyy suomipoika pelaavan potkupalloa ruotsalaisten jalkapalloilijoita vastaan - puoli tuntia jäljellä: tappiolla ovat 4-0. Kuulemma keskittyvät vuoden 2016 menestykseen, suomalaiset!! Entäs jos eivät silloin menesty, niin taas ootellaan vuositolkulla!!!)
Kauluspaita
tekee herrasmiehen
06.06.2011
- 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, Matkailu, rakkaus, henkilökuva, lapsismi, KIRJALLISUUS
synttärit
.
.
Heikillä on kauluspaita. Heikki on herrasmies, vaikka ajaa traktoria.
Saran päähän päästyään Heikki kiepsauttaa traktorinsa taitavasti takaisinpäin niin että vaaleat kutrit heilahtavat. Kauluspaita pysyy kuosissaan, kun Heikki laskettelee lähtökohtiin. Ensin näyttää että homma on rankkaa, mutta kun Heikki löysää kaasua ja katsahtaa sivulle, hän hymyilee ja pörisee.
Sitten siihen tulee serkku-Olavi, joka on vanhempi; Ollilla on pitempi tukkakin.
Heikki hyppää palaselle, nälkä on yllättänyt kun jo niin monta reissua on heitetty.
Ollukka käyttää tilaisuuden hyväkseen ja kapsahtaa rattiin ja lähtee ajamaan. Heikki ei ole moksiskaan. "Ajakoon!" kun niin harvoin käy. "Ja onhan minulla toinen, vaikka pienempi ja hupasempi", Heikki sottaillee.
Sen verran on kuuma että kauluspaidan ylänappi on syytä pitää auki.
Olli pölistelee saran päähän ja kääntyy näkymättömiin, Heikki vetäisee pienemmän koneen katoksen alta ja lähtee jyryyttämään perään. Syvää jälkeä on Olli kyntänyt. Kunnon vaot on pellossa, omat ja Ollin.
Pellon päässä ei Olli ole ollut tarpeeksi valppaana, on kaatunut mukkelismakkelis kivikkoon, lentänyt ihan mullin mallin traktoreineen päivineen, kunnon kuperkeikan heittänyt - pahemmilla haavoilla ei silti ole. Nauraa kehno ja näyttää saapasta: "Tuohon kompastuin, sattu tielle!" "Attoli nulin", toteaa Heikki.
- Nyt pojat kaakulle! huutaa
Heikin äiti.
Traktorimiehet jättävät pelinsä pientareelle, ehtiihän nuo nostaa pystyyn kun syntymäpäiväpöydässä on aikansa melottu.
Muut vieraat ovat jo pöydässä kun traktorimiehet asettuvat pöytään. Pääpaikalle pöydän päähän kiipeää Heikki-ite, isä saa sentään kohentaa kauluspaidan kaulukset suoriksi, jotta herrasmiehen imago ei nuhraantuisi.
"Heräävän
ymmärryksen ensi säteet, lapsenrakkauden ensi kipinät, joita Genoveeva huomasi
tuossa suloisessa pojassa, ilahduttivat häntä sanomattomasti, ja päivä kävi
hänelle moninaisista äidinriemuista toistaan rikkaammaksi. Keskellä talvea
puhkesi hänessä ihana kevät." von Schmid: Genoveeva
Tasan
vuosi vapaana liiruamassa
05.06.2011
- 13:00 | hikkaj | Työelämä,
hyvinvointi, rakkaus, vapaa-aika, koti, lapsismi, KIRJALLISUUS
eläkeläisenä - eipähän kukaan pompota (KR:lle tiedoksi: elkeläisalennuksista kertynyt vuoden hyöty = 15 € )
.
.
.
Eipä ole ollut kaipuuta entiseen. Niin mukava on ollut tyhmänä olla. Rentouttavaa kun on saanut uunoaikaa vietellä: köllötelläkieriskellä, ei ninmitään tietää tarvinnut. Vastuuntunnotonna vaellella.
Ei ketään opastaa, neuvoa, varoittaa tai vakuuttaa että kuule näin se on. Eikä opettajana jakaa kuivaa tietoa luokkahuoneen seinille.
Olo on yhä kuin armeijasta vapautuneella: passi kädessä, elämä edessä!
Tänään vapautumisajasta on kulunut tasan vuosi, siis siitä kun sain potkaista laivan irti laiturista ja purjehtia minne mieleni minun tekevi, ajatella mitä aivoni oikeasti ajattelevi. Liiruta siellä täällä. HIP HEI JA HURRAAT PÄÄLLE! Voi noita pekkarisia, väyrysiä, kääriäisiä, jotka velvollisuudentunnossaan ( ) eivät älyä jäädä toisten ristinä pyörimästä: vielä ministereiksi, presidenteiksi ja ties mikskä suureksi isona pyrkimässä ukkoraasut! Isänmaan etu muka kun he uhr... - pyh! pyh! ja pyh!
Mites huikkasikaan aikoinaan naapurin Eero, tuo ruskea lihaskimppu, hikeä pyyhkien rakennuksilla lautanipun olkapäiltään rumautettuaan:
"Mieleni tekee taas niin
Pariisiin."
Ja toisen nipun haettuaan ja pudotettuaan jatkoi, ehdottomalla kirjakielellään:
"Mutta onhan se tehnyt ennenkin."
Tuotapa Eeron haavetta olen parhaani mukaan yrittänyt toteuttaa. Tosin kyllä sen hyvin tiedän, että maailma on omassa päässä, ei sitä sen kauempaa tarvitse etsiä. Vaan saahan sitä aikansa kuluksi iloksensa kuljeskella.
Tuntuisipa aika jäykältä asettua kateederille ja kääntyä kuumassa luokassa taululle faktapötköä kirjoittamaan:
MALTA
Välimeressä:
Sisiliaan 100 km, Libyaan 300 km
- as Helsingin verran
- pa Rääkkylän verran
- pk Valletta
- kieli malta ja englanti
-
- 1964 itsenäistynyt (
I-B) euromaa
- http://www.maltamediaonline.com/
+ www.aboutmalta.com
Väliin kuuluisi Niksun vuorovaikutteinen huuto:
- Sie sitä oot käyny joka paikassa!
Taikka Pjotorin kiherrys:
- Olko siellä lohikiärmeitä?
Ja niin pääsisimme taas asian viereen, ihmistaimen mieleen, opettajan työssä antoisimpaan.
"Genoveeva lausui:
"Rauhoitu, Siegfried! Kaikki on Jumalan johdatusta. Hän on siten sallinut
käyvän. Oli hyvä minulle, että jouduin tänne erämaahan. Ehkäpä rikkaus ja
loisto olisivat minut turmelleet, mutta erämaassa löysin Jumalan ja
taivaan."" von Schmid: Genoveeva
Helpotuksen
huokaus
04.06.2011
- 13:00 | hikkaj | Työelämä,
pahoinvointi, rakkaus, lapsismi, KIRJALLISUUS
kesälaitumille kouluistaan pekat ja pätkät... ...ei tartte laittaa edes tikkua ristiin
.
.
Kirmaavat piti sanomani, vaan sitten muistin opet ja peräännyin: laahustavat. Akku tyhjänä, rättiväsyneenä moni. Niin moni oppilas on kiinnittänyt akunkenkänsä talvenstartteihin opeakkuun ja imenyt happoineen päivineen akun kuiviin, kennot rintalastoina, kylkiluina törröttämään.
Aina sitä virtaa kuitenkin ja kummasti on riittänyt.
Mitäs kun matkaan on päästy niin virtaa on virrannut opeakkuun oppilaista takaisin hyvinä suorituksina, mainiona matkantekona.
Ja paljonko sitä kevään viimeisinä päivinä, valon voittaessa, virtaa on enää tarvittukaan. Muutama kahakka muutaman vanhemman kanssa, päättäjien päättömyyksien, 'supistaa pitää' supistaan, hyväksymistä, eivätkä kollegatkaan enää jaksa valittaa kun silmissä siintää luoto auringon alla liplattavan veden äärellä. Kotitalousopehan itki kevätitkunsa jo varhain maaliskuussa kuten joka kevät, äidinkielenope piti tavanomaisen huililomansa huhtikuussa ja rättiope päästeli perkeleensä heti vapun jälkeen jolloin matikanope otti pultit ja vetäisi kunnon kännit hermostuneena naisopettajien ikiaikaiseen vollotukseen ja valitukseen.
Oli taas retkahdettu ja menty jokakeväisen kaavan mukaan.
Ja kun traditiot on noudatettu, ollaan valmiit puotaltamaan kesälaitumelle.
Tänäänpä TÄNÄÄN se VAPAUS varmasti koittaa! Kaikenkarvaiselle opetusväelle. Olette sen ansainneet. Käykää kesäksi tänne peremmälle, missä me eläkeläiset jo olemmekin, kesän pyhään temppeliin palmupaituli päällä, kukkasortsit kaivakaa kaapeistanne ja, vaikka tiukkaa tekeekin ja puristaa, kiskokaa ne päällenne. Poimikaa kukkia kesäniituilta maljakkoonne, mansikoita timotein varteen pujottakaa, nautiskelkaa suven kuohuvasta tarjoilusta sekä sen herkistä hetkistä.
Laitumilla ladataan se akku täyteen uusille imuille. Kuoriudutaan. Syksyksi ruskeisiin nahkoihin laittaudutaan.
Me kyllä, ilomielin, ilmoitamme kun aika on taas poistua seurastamme tummuvan elokuun lämpimistä illoista opintaipaleelle, uuteen lukuvuoteen reippain askelin.
"Kreivi
tuskin rohkeni katsoa häntä. "Etkö syytä minua mistään", hän sanoi,
"et sano edes ainoatakaan pahaa sanaa minulle. Oi sinua, taivaan enkeliä,
sinua lempeää, jumalaista sielua! Mitä, mitä olenkaan tehnyt loukatessani sinua
niin syvästi!"" von Schmid: Genoveeva
Munkki
oluella
03.06.2011
- 13:00 | hikkaj | MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
voe mahoton!
aikoihin on eletty
.
.
"Hikkaj-hyväjkäs!
Helatorstaiksi
vaihtuessa iltayön munkki
Andreas
maiskutteli kolmosella nelosta eli olutta MTV3-ohjelmassa Nautintona olut - oli tuomarina Olutmestari-kilpailussa.
Kummalliseksi
yksinäinen luostarikilvoittelu on mennyt - televisiossa litkitään olutta!
Kaukana ovat ajat
kieltäymysten, kärsimysten - o tempora o mores!
nimim. Munkin nuttua jo hamuava"
Katopas kun uusi lukijafaksi tulla tuoksahti blogipottuun haisteltavaksemme. Kiitokset lähettäjälle. Toivottavasti onni potkaisee ja löytyy kaupasta kaapu tai kirpputoreilta käytetty munkinviitta - Valamo kutsuu...
Satuinpa katsoman ko.ohjelman toivossa, että piipahtaisivat Bulevardilla Sinebrychoffin tiilipytingissä, tallissa, siinä missä hevosia pitävät tai Koffin puistossa niin näkis Koivuniemen Paulan tai siskotytön kyykkimässä roskienkeruussa.
Eivät käyneet.
Muutenkin ohjelma oli kummallinen: olivat ihanan Vappu Pimiän kutsuneet vieraaksi maistamaan olutta ja kikattamaan ja kertomaan ettei hän kuulkaas juo olutta ollenkaan. - Yök! lausahti V luomullekin.
Helsinkiläisten kotkotuksia koko ohjelma!
Taivasliikenne
on tänään helatorstaina vilkasta
02.06.2011
- 12:00 | hikkaj | rakkaus, KIRJALLISUUS, RAIKU
If-vakuutus
.
.
Monikaan ei usko
jotta taivaaseen.
Varmuuden vuoksi
on uskovinaan,
koska eihän sitä koskaan tiedä.
20 ja 11 tai
11 ja 20 Siinä raikuilun vuoden 2011 tarkennettu,
toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksi kutsuttu,
on perussuomalaista premodernia runoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu
sisältää pääasiassa n. 12 tavua - joskus jopa puolensataa,
mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi
yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
Kurko-Kustaa
ei usko olleensa
01.06.2011
- 13:00 | hikkaj | pahoinvointi, rakkaus, uutiset, lapsismi, KIRJALLISUUS, voe mahoton!
Huvittavia nuo ruotsalaiset: mies käy naisissa niin mikä älämölö - miehissä jos kävisi niin kaikki OK?
.
EN tunne tuota naista >
.
Kreivit ja kuninkaat ovat kummallista sakkia, niin kuin Genoveevan mies, kreivi Siegfried joka tapattaa vaimonsa, entivanhaan ja niin kuin Silvian mies, Ruotsin kuningas Carl XVI Gustaf joka kiduttaa vaimoaan, nykyisin.
Tänään
on kesäkuun ensimmäinen päivä; juhannukseen on päiviä 25
- perjantaina 24. on juhannusaatto.
Oikeastaan
olisi Mittumaarikalenterin aika siinä missä Joulukalenterin jouluna.
Ruotsin
kurko kylpee edelleen samassa lirissä kuin viime joulun alla: yhä ja aina
uudelleen tilillä naisseikkailuistaan strippariluolissa ja metsien
kätköissä camilloineen kaikkinensa. Ukko rukan Asia polkee paikallaan.
Kung
CG Sextonde
antoi eilen haastattelun, 
http://vimeo.com/24429677 ,vastaten
kysymykseen 'Olitteko noissa paikoissa?' omituisesti: - En
usko olleeni.
http://vimeo.com/24429677 ,vastaten
kysymykseen 'Olitteko noissa paikoissa?' omituisesti: - En
usko olleeni.
En
USKO olleeni!
Kai
sitä noin voi sanoa niin ei jää valheesta kiikkiin.
Naurettavaa
pyöritystä. Sanoisi Hänen Majesteettinsa päättäväisen määrätietoisesti, että 'näin
pääsi käymään' tai 'uskon olleeni', niin eiköhän asia olisi
kuitattu ja slut.
Vaan
kun ei niin ei!
Surkuhupaisaa
- mutta niin aikuismaista.
Ai
niin se Juhannuskalenteri.
Turhaa
touhua - eihän viime joulusta mikään ole muuttunut, viime vuotinen joulukalenteri
on yhä voimissaan, giltig - painaa vaan tuota nappulaa > 1. Mittumaarikalenterin
läppä < niin johan juhannustaikaa on tuvassa yllin
kyllin.
"Genoveeva lausui
itkien: "Rakkahin Siegfried, en milloinkaan ole ollut vihainen sinulle.
Rakastan sinua aina, tiesinhän, että sinua petettiin. Nouse ja tule syliini,
ilosta itken sinut jälleen nähdessäni.""
von Schmid: Genoveeva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti