Tietoja minusta

Oma valokuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin jäsen ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope, lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

maanantai 27. toukokuuta 2019

Jos ei lukisikaan Konttisen Siperiaa

kuuntelisi - ei äänikirjana vaan kirjan sisältö mehevästi tulkittuna henk.koht.

Toinen suosittelee Konttista ja Toinen Koivistoa.  Mattsbuu, menneiden aikojen työtoveri, kehuu ettei pitkiin aikoihin ole lukenut näin nasevanosuvaa kirjaa. Paras Elämäntoveri Koivistoon pikkuisen pettynyt kun pelkkää politiikkaa, varauslistalla hänelläkin Konttinen.

Konttinen on parhaillaan tänä iltana Joensuun kirjastossa kertomassa Siperiastaan, ja sinnekös kollegakin jo rientänyt.
Sain vasta kuulla: Niin venäläistä, niin venäläistä elämää kuuluu kirjassa elettävän, jotta varmasti viihtyisin sitä tutkaillessa, silleen samalla viisiin kuin sen katurakennustyö-tv-dokkarin parissa Moskovan jollakin kadulla tässä ennettäin. Siinähän viipyivät työn edistäjät ja jarruttajat kuukausikaupalla, käytännössä yhtään edistymättä.

Konttinenhan on se Hesarin toimittaja joka asui perheineen vuoden Siperiassa ja raportoi lehteen. Nyt silloinen elämä analysoituna kirjassa Siperia:

Toimittaja Jussi Konttinen muutti puolisonsa ja kolmen lapsensa kanssa Siperian Jakutiaan, missä pakkaset paukkuivat talvella 50 asteessa. Lapset kävivät kyläkoulua ja munniharppupainotteista päiväkotia. Konttinen näki Euraasian suurimman tulivuoren purkauksen, vietti rantaelämää 70 000 mursun seurassa, etsi mammutin syöksyhampaita ikiroudasta, näytteli jäätynyttä zombia elokuvassa ja paljon muuta.

Kirja kertoo paitsi elämästä Töhtyrin jakuuttikylässä myös Siperian taloudesta, politiikasta, kulttuurista, valtavasta erämaasta, suunnattomista luonnonrikkauksista, arktisen alueen herkästä luonnosta ja ilmastonmuutoksesta, joka uhkaa tätä kaikkea.


Näinköhän pitää taipua ja pyytää sankarilta (muutaman)kymmenvuotislahjansa lainaksi. Näissä asioissa luotan kyllä vanhan kollegan makuun.
Tai, miksei muka kirjan lukemisen vaivan samalla voisi ohittaa kuuntelemalla luotettavan toverin kirjan sisällyksen huikopalat kerrottuna, tyhjentävästi tulkittuna. Silmikkäin ja korvikkain.
Koivisto saa joka tapauksessa olla.

Täytyy pyytääkin raporttia Joensuu-illasta ensihätään, ja panna sitten Mattsbuu luokille. Säästyisi tällä keinoin lukuaikaa jo varatuille.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös


2 kommenttia:

  1. Käytiinpähän Joensuussa Muikkusalissa ihan ihteensä kirjailijaa kuulemassa... Ja kansa mitä! Oltiin hyvissä ajoin ovella. Siellä vahtimestari että täysi on sali. Ei voi mittään. Ei mahu. Ja porukkaa lappaa parijonossa ovelta käännytettäväksi. Jo tulee mestari itse ovelle ja lupaa, että tunnin päästä uusi kattaus. Vaan eipä! Kirjasto suljetaan seitsemältä, eikä voida jättää niin täpärälle. Voi surku! Kirjailija vielä että jos sais järjestettyä joskus uuden tilaisuuden. Ja kun Tampereellakin vain kolkytkuus kuulijaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mbuuuu

      se ol sitten kun Vennäällä!

      Vaan tuletpa ite päivänä muutamana kylähän, vaikka taivaaseenastumispäivänä, ja tyhjennät kertoen sisällön.

      Poista