Melkein paratiisissa

Virossa taas - nyt Saarenmaalla

vaikka

• pyssyt kerätty pois eikä ylimääräisen ruuan hankinta onnistu
• ajatuksiaan salattava, ominaan pidettävä
• vaanimassa pidätyksen ja Siperian uhka vanhoistakin teoista
• ...

ja vaikka

• kunnon mies kotiutuu Tallinnan-reissultaan umpihumalassa
• Liilia-anopin höppänä äidiksi kutsuu
• ...

koska on

• Villem, armas mees, sydämeltään hyvä
• Meelis-vauva rakas
• Muri ja Pitsu koirapari
• lehmä, sika, kanat, lampaat omat
• kotipiha niin kaunis ja lämpöinen
• ...

Jooksiirikarjuporsaan kun vielä Vilja saisi - toisi Villem sieltä Tallinnasta, missä Stalinin myöntämää runovoittopalkintoaan, kunniarunoilijan titteliä noutamassa.

Mikäpä Viljan ollessa: "hän itse oli tässä näin, katseli maata jalkojensa alla ja tiesi, että tässä oli hänen oma paikkansa." Muri siinä kerällä, Meelis rintaa imemässä.

Aivan myyty olen tämän Paula Havasteen Pronssitähden, Gummerus 2018, edessä, tai oikeastaan seison sen takana: vakuuttava maalaistunnelmapalanen, kuvaus alistetusta, muttei aivan alistuneista saarenmaalaisista sosialistisen aikakauden alkuvaiheilta. Hienon hieno, eleetön  hyryismikin
pompahtelee luennan välissä mieleen:

"Lämmin maito kuohui, kun Vilja kaatoi Liilialle lasiin, ja vanha nainen joi niin ahneesti että ylähuuleen jäi jälleen maitoviikset. Vilja kallisti päätään ja ajatteli, kuinka paljon samaa Liiliassa oli kuin Villemissä, sama tapa juoda lämmintä maitoa saatuaan lasi ahneesti heti melkein tyhjäksi asti. Sama oli myös ele, jolla leipää haukattiin, ja samaa oli sekin ylemmyyttä huokuva tyyneys, jolla molemmat ottivat vastaan toisen tekemän työn kuin se olisi itsestäänselvyys.
- Otatko toisen lasillisen? Sen jälkeen voisit mennä vaikkapa keräämään kananmunat pihan pensaiden alta.
Liilia nyökkäsi suu täynnä leipää."

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös