Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Kahta mielenkiintoista kirjaa veivailen

Pitkästä aikaa fiktiot ovat syrjässä muutaman päivän ja käsissä pelkkää faktaa.
Kaksi kirjaa suoraan elävästä elämästä.
Ei siis kovin hyvältä näytä: totuutta ympärillä kyllin muutenkin - miksi vielä lukea realismia!

1.

Ihmeellinen mieli. Otava 2013. Amerikkalainen Kristine Barnett kertoo, kirjassa kaksitoistavuotiaaksi varttuvasta, autistisesta pojastaan, jonka matemaattinen älykkyys huitelee yli kattorajojen, 170, eli mittarit loppuvat. Jo 150 on nerouden merkki!

Jake on kömpelö, vähemmän jalkapalloilullinen, mikä surettaa autistisen pojan äitiä. Moni muukin asia arjessa ja perhe-elämässä on ajoittain päälle vyörymässä: työpaikan menetyksiä, talotuhoja, rahavaikeuksia, sairauksia jne.

Äidin omapäisyys, kova usko ja työ kantavat hedelmää ja poika pääsee toteuttamaan lahjakkuuttaan.
Jaken, ala-asteen kolmannen luokan oppilaan, on aika jättää alakoulu ja astua yliopistoon, koska 'Jacobin matemaattiset taidot ovat tohtoritason luokkaa niin matematiikassa, fysiikassa, astronomiassa kuin astrofysiikassakin'.

Nobelin palkinto miehiä tulevaisuudessa tämä Einsteinia paljon älykkäämpi Jacob Barnett. Pankaas nimi mieleen.
Kirja on niin amerikkalaisesti empatisoitu, niin kuin Valitut Palat ovat - että sekös pikkuisen häiritsee.

2.

Siinä syntyy vielä rumihia. Tammi 2014. Erkki Tuomiojan päiväkirjat vuosilta 1991-1994. Ainoastaan 680 sivua. Tarkkaa kirjanpitoa ja mielenkiintoisia suorasukaisia havaintoja näistä päivittäin tiedotusvälineissä pyörivistä ihmisistä, jotka meille ulkopuolisille jäävät hahmoiksi uutisissa ja joiden kanssa Erkki Tuomioja henkilökohtaisesti kontaktoi.
Erkki kirjoittaa niin kuin ajattelee - ja päiväkirjoissa ei tarvitse ajatella diplomaattisesti!

Taidanpa ruveta potun loppupyyhinnäksi lainaamaan aina silloin tällöin palan Tuomiojan kirjaa.
Kas näin, tässä olkoon näyte alla.

27.-29. kesäkuuta 1991
Radiomafiassa meneillään jonkinlainen neukkuviikko, joka päivä tulee naapurista ohjelma jossa toinen toistaan rohkeammat toimittajat - monet tunnistettavia taistolaisia 70-luvulta - vinoilevat neuvostokurjuudelle, soittavatpa radiossa peräti "Silmien välliin ryssääkin". On ihan hyvä asia että naapurinuoleskelusta on päästy, mutta todella typerää lyödä yli taas aivan älyttömään neukkujen ja venäläisten ivaamiseen.
 
Sunnuntai, 12.heinäkuuta 1992
Jeltsin on jatkanut Suomessa vierailua ja pyytänyt anteeksi sitä, että venäläiset ovat joskus sekaantuneet Suomen sisäisiin asioihin ja vakuuttanut, ettei se enää toistu.
Vannomatta paras.

Tuomioja pidätetään

5 kommenttia:

  1. Kiitoksia vinkistä, Hikkaj, sir.
    Tuo Tuomioja tulee kyllä luettavaksi. Ajattelemme hänen kanssaa jyrkästi eri tavalla uskonnosta, mutta ei se hänestä huonoa ulkoministeriä tee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. äej
      Sinulla väljempi ajattelu kuin noilla kososilla jotka muka suvaitsevia älykköjä saisioineen.

      Tuomiojan kirjasta käy ilmi etteivät sentään niin hyviä kavereita keskenään ole nuo poliitikot kun luulemme: ja mehän luulemme että ne käyvät vain televisiossa riitelemässä ja sitten yhdessä kaljoille lähtevät naureksimaan että saimmepa taas jymäytettyä kansaa...
      Ahon, Kullbergin, Koiviston, Sorsan, Sundqvistin seikkailut hyvin käyvät toteen.
      Juonitellaan mutta ollaan myös tosissaan.

      Poista
  2. Kirjoittaako Tuomioja murteella? Joskus murre tekstinä on aika rasittavaa ja tulee mieleen että nyt sitä tullaan kansan tasolle kun väännetään murretta.

    VastaaPoista
  3. Sorry, edellinen kommentti tuli Marylta, jotain meni vikaan identiteetin kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mp

      ei, kyllä teksti on selkeää suomea ja paikoin aika suorasukaista - Erkki ei peittele anti- eikä sympatioitansakaan.
      Kirjoituksen kautta lukija on ikään kuin 'piireissä' mukana pikkuerkkinä.
      Ainut vika on että kirja on pirunpaksu.

      Poista