Hikatusta - hikkaj

Ei ummikoille

21.06.2009 - 12:59 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, rakkaus, KIRJALLISUUS, pahoinvointi, vapaa-aika, KILPI-Salama-LEHTONEN

Juhannuksen jälkeisen sunnuntain kunniaksi kääntyy esille sivu, mistä Pitäjän pienempiä on jäljellä tasan sata sivua, kuukauden urkko. Päivävauhdiksi lasken kolme sivua, Volteria lukiessa parhaimmillan, jotta tekstinautinto olisi ylimmillään.

Ylistalon hurjien Esojen jälkeen poiketaan Alastalossa, missä suutari Solenius, vanhapoika seitenkymppinen, loukossaan sujauttaa saippuaan naskalin ja pujottaa nahkaan, vetelee pikilankaa, kiristelee saumaa, ja anturaa naputellessa ajattelee tiedot tolkulleen: - Sillä Salomonillakin yksin oli kolmesataa vaimoa ja seitsemänsataa jalkavaimoa, niin ettei jokaiselle miespuolelle saattanut vaimonpuolta riittää.

Yksinpä hänkin sai kuormansa kantaa. Vaan aurinkotytti, tuo hullu hulluttaja, lämmitti häntäkin, vaikka niin paljon muistamista ja tietämistä sillä oli: - Minun nurkkaan se joka talossa löytää! Ihan siinä syysauringon valossa koko verstaspöytäkin villiintyy ...

Ja tässä tulee, taas kerran, esille kirjailija Kilven yksi iki-ihanuuksista: luo luomatonta, antaa hengettömälle hengen, esineille elävän mielen.

(Montako kertaa minäkin talven pakkaspäivinä liiteristä uunipuita noukkiessani olen ollut kuin vapahtaja ja pelastanut kylmyyttä ääneen valittavien halkojen, puhuvien puiden joukosta, muutaman onnellisen klapin kantotelineeseen ja lämpimään, ja surren liiteriin jäävien puolesta sulkenut oven ja kuunnellut jälkeen jääneiden uikutusta.)

Tämä se on sitä realismia, hengen hedelmää, josta nauttii ja jonka kaltaisen kunnanmiehet, nuo ummikot, kokouksissaan kieltävät.

Näin nopeasti ja useinkin syrjäpoluille päästää Kilpi: antaa ajatuksille, tunteille ravintoa, kuljettamatta juonta sen kummemmin eteenpäin. Avartaapa näkymää enemmän sivuille kuin eteen- tai taaksepäin. Panoraaman levittää.

No ota tuosta tai tästä selvä!

Joka tapauksessa Kilpi on suomalaisen sanakulttuurin aarreaitta: joka kuopaisulla tarttuu kuokkaan 'peruna'. Juonen perässä juoksijat älkööt vaivautuko! Tai jos vaivautuvat, aloittakoot sitten Kilpensä Pitäjän pienemmistä, sillä siinä on sitä aikaisemmin mainittua äksöniäkin, jota 'nykyajan turhat vaativat' niinkuin vääristettyä lestiä saappaisiinsa konttakätiseltä suutari-Soleniukselta.

"Tunsikos enää omia siivoja naskaleitaan? Sylkivät kilpaa riemua kärjistään ikäänkuin eivät ikinä olisi karvasta nahkaa maistaneet! Ja pikikimpale nahanpalasellaan, pitikö senkin vanhanpiian vielä tulla irstaaksi: koreili ja kiilteli aivan syntisesti, minkä sitkas pinta suinkin kerkesi ja mahtui räiskymään!" Kilpi, 1934: Pitäjän pienempiä

Viimeinen humppa?

20.06.2009 - 11:45 | hikkaj | merkinnät, nokkeluus, hyvinvointi, pahoinvointi, harrastukset, Matkailu, rakkaus, vapaa-aika, koti, uutiset

.
.

Kotiseutu-Uutiset 18.6.09

Älkää juhannuksena hukkuko, vaan menkää seuraavana viikonloppuna Liperiin humppaamaan - ja sitten vasta!

Tukijoita ja saattajia riittää ... lääkäreistä hautaajiin.

HAUSKAA JUHANNUSTA!
ps aiheesta enemmän, jolloin luulin kirjoittaneeni mielikuvitusaineen: http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/2009/06/05/ilman-taloudellista-tappiota-tai-ruumisarkkuhumppa/

"Mä lehden luin,

aamulla jo huomasin on uutispäivä parempi

kuin pitkiin aikoihin..."

Four Cats: http://www.youtube.com/watch?v=JxMxuwgjGkM

Eläkeläiset: http://www.youtube.com/watch?v=5XyEk-g9rW0

9 kommenttia

Eke tapas karhun

18.06.2009 - 12:30 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, liikenne, rakkaus, pahoinvointi, vapaa-aika, voe mahoton!

"Sika ol sairas. Isäntä haki elukkalääkärilta pirtua. Seuraavana päivänä ol sika sairas, ja isäntä. - Liekö ollu sama isäntä jonka luo tul polliisi velekoja perimään. 'Ei oo rahhoo', ol isäntä huokaillu. 'Onhan siula tuo sika', ol polliisi siihen. 'Vuan eipä silläkää oo rah...' "

Siihen hättään repäistiin ovi auki ja kynnyksellä seisoi melko valkonaamainen henkilö. Tarkemmin kun katseli ja ääntä kuunteli niin tunnisti, mutta jutut olivat kummat.

- Se män niin jotta risukko rutis ja pehkot heilu siitä tien yli potalsi enhän mie onneton ennättäny enkä uskonu jotta:KARHU! EKE NÄKI KARHUKONTION! Semmonen pörrikkä ol ja männä viuhto sinne pusikkoon. Vain ollapa hyvä jotta Eke KERRAN ELÄMÄSSÄÄN NÄKI KARHUN. Ei karhuu pelätä tarvihe. Sehän tuo pötki pakkoon ja pelekäs enkä mie. Sehän se karkuun vito enkä mie.

Supikoiraksi, metsäsiaksi, mäyräks ties'mikskä yritti Veke Eken karhun vängätä väkisin.

- Ei ollu kun olla karhu. Harminpala kun ei kamera ollu matkassa! Mie vappaalla lasettelin niin vissiin se ei iäntä kuullu. Et sie nähny kun uamula pyörälä tulit?

- Onneks en nähny, vastasin ja vapisin.

- Ettei vuan se viimeviikkonen kumpsu vielä vaikuttas. Se jossa kypäräs halakasit? yritti Veke.

Jotenkin koko purkutalkooporukka epäili karhun näkemistä, vaikka oli tästä rannan reunasta karhun marjapökäleitä joinain vuosina löytynyt.

- Eiköhän kiivetä katolle niin saahaan välikatto alas ja karhuntaljat muovin alle, päästään hirsiä longottelemaan, suunnitteli Veke.

- EI. Nyt lähetään ottamaan miehestä mitta ja nallesta vainu! määräsi Mats. - Jos ois karhukoira mukana paineltas perään.

- Sitä miehii jotta perrään vuan! huokui Eikka.

Vajaa viittä tuumaa töppösen leveyttä näytti mitta.

- Vai mehtäsiaks väitti hän! M-e-h-t-ä-s-i-a-k-s. Pirulauta! taputtaa röyhisteli Eikka rintaansa, ääntä mataloittaen karhuna murahteli.

"Mehtäsiaks ja mäyräks" siunaili Eikka katolla sorkkarauta kourassa pitkin päivää.

"Niinpä taisteltiin kunnes viimein karhenaamainen otso makasi rauhallisena. Mutta veljekset, ehdittyään iloisesti kotiansa taakkanensa, voitelivat haavojansa lääkkeellä, joka oli rakennettu viinasta, suolasta, kruudista ja tulikivijauhoista. Sillä he voitelivat haavojansa ja pyyhkäisivät keltaruskeata tervaa päälle." A.Kivi

2 kommenttia

Epäonnistunut nimmareidenkerääjä

16.06.2009 - 08:17 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, rakkaus, KIRJALLISUUS, vapaa-aika

.

.

Arvovieraita minulla.

Piippolan Pentti tuli kylään olemaan.

Oulun kirja-antikvariaatti lähetti, pyynnöstä, kuusieuroisella Eino Kaupisen Pentti Haanpää 1 vuodelta 1966. Käsittelyssä on kirjailijan elämän ensimmäinen kvartaali; toinenhan jäi pari viikkoa vajaaksi.

Kahvit keitin ja kahvipöydässä turistiin kaikenlaista.

Kevyemmästä päästä aloiteltiin. Keräilyharrastuksesta kyselin - Pentti oli näet ryhtynyt muotiin tullutta nimikirjoitusten keräämistä harrastamaan, nimmareita jahtaamaan.

- Tulos tosin jäi laihaksi. Vain kaksi nimmaria kertyi vihkoon: oma ja Olli-veljen.

22 kommenttia

Ryyppyvaroitus kesälomalaisille!

12.06.2009 - 11:47 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, rakkaus, KIRJALLISUUS, pahoinvointi, vapaa-aika

.

.

"Ellen minä ole juoppo, olen kuitenkin kova juomaan" tunnustaa Jopi Herneinen Haanpäässään Isäntä ja isäntien varjo.

Haanpäätä ei juuri voi toisten jäljittelemisestä syyttää, sen verran omaperäistä, persoonallisen uljasta tekstiä hän kirjoitteli koko uransa ajan.

Pentti Haanpään kirjeet on Vesa Karosen ja Esko Viirretin kokoama ja niputtama kirjanmurikka, jota pidellessä peukalot vääntyvät ja sormet venähtävät (ei ihme jos koostamiseen on tarvittu vähintään kahden miehen voima :)). Ensimmäinen kirje on päivätty 1.4.1921, jolloin 15-vuotias Pentti-poika täytti lasten- ja nuortenlehti Pääskysen palstoja nimimerkillä Jousi. Kotiväelle viimeinen, vaimo-Ailille ja tytär-Elsalle, kuolinsyksyn lähestyessä 23.8.1955 Helsingistä lähettämä kortti:

"... Eilen istuttiin kongressin avajaisissa ja monenlaista olentoa siellä näki ..."

Vaan mitäs mitäs!

Yksi apinoiti/plagiointivirke se löytyy Pentiltäkin, hyvin haanpääläinen tosin, omakohtainenkin. Nimittäin Robert Sheriffin Matkan pää -sotaromaanissa, josta Haanpää piti, alkoholisoituva upseeri tunnustaa ryyppyjuttunsa näin:

"Ei hän ole juoppo - ainoastaan kova juomaan."

6 kommenttia

Erotaan ja erotellaan

11.06.2009 - 11:42 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, koti, rakkaus, Politiikka, pahoinvointi, vapaa-aika, voe mahoton!

sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi

.

- Eipä paljon politiikka kiinnosta! kuohahtaa SP verannolla Uutisia kuunnellessaan ja itikoita läiskiessään.

Kävi kuitenkin EU-vaalikopissa vetämässä numeron, kolme peräti. Oma ehdokas sai vaivaiset kaksi ääntä tästä kunnasta, Penteleen pitäjästä.

- Kukahan oli se toinen torvelo? pähkäilee uteliaisuuttaan. - Olisi hauska tavata, hymähtää.

Yksikseen puhuu SP; kukapa häntä kesällä vapaaehtoisesti kuuntelisi - koulukin kiinni ja oppilaat laitumilla. Puhuu uutistenlukijan kanssa kilpaa!

- Vai on Vasemmistoliiton Martti 'Tukka laineille ja parta siklassa' Korhonen eronnut. Se liitto ei Ärhinmäestä parane ennen kun ne änkyrät...

Änkyrät-sanan kohdalla älyää pitää tauon, itsetutkiskelee.

Onpa onpa äreyksissään SP. Eto asian tautta!

- Siinä puolueessa ei herrasmiehet pärjää. Andersson sairastui jazzaamaan ja Siimes suivaantui kun Tennilä-Seppänen syytti, ettei Suvi-Annessa ole punaista muualla kuin kynsissä.

Radiolle purppasee, kun ei ole niitä oppilaita keille.

Itikoita tappaanylkee, oikein uhallaan siipiä nyppii, jalkoja irti erottelee, eikä huomaa paratiisia ympärillään, kultasiipeä kaiteen päällä.

"Meitä ei kukaan saa koskaan erottaa,

ikuinen tämä liittomme on." = U.Mononen =

"We are not no-one must never dismiss,

eternal alliance this is." = H.Kaannoskone

Mitro ja Liisa

10.06.2009 - 12:00 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, rakkaus, Politiikka, KIRJALLISUUS, pahoinvointi, vapaa-aika, LENNU, kertakäyttökamaa, voe mahoton!

- Ne ol siinä Laten uamusoussa.

- Niin kutka?

- Se Mitro ja Liisa, Karhuvuaran kyntösissä, se mistä eilen laiton tiettoo siitä kahtomisesta.

- Ai niistä uusista EU-parlamentaarikoista?

- Niistäpä niistä. Se Liisa tuhahtel kun parassii siili ja kahto Miitroo niinkun halapoo makkarroo!

- Jospa se siltä näytti. Anteeksi. Ei sillä ollut enää yllä papinkaapua?

- Sillä ol piälä toppatakki, sielä sisälä tutiossa.

- Äläs nyt! Kesällä?

- Ol se hihat leikata napsauttanu irti.

- Jospa se Liisa sen takia?

- Aika pyöree poika se on muutennii. Maha röllötti ja piä pyöräkkänä kahteli mualimmoo, ja nuama loisti kun se anto lausunnon jotta nyt Rysselin matka mittää: hiän koko ajan valamentautuu sille viimesele matkale. Hyvin näkkyy tankanneen no hei ja kuulemmiin!

Eihän se Lennu aiemmin ole soitoillaan häirinnyt, jurrissa vielä; mistä lie numeron onkinut.

"Liisa istui ja voivotteli vuoroin, vuoroin sadatteli Mattia ja kisälliä. Mutta kisälli kikatteli, kakatteli ja kukatteli, ja Matti riemuitsi kulun kiivaudesta. Ei ollut kisälli vielä ennen mielestään niin hupaiseen mieheen yhtynyt." Juhani Aho, 1884: Rautatie

10 kommenttia

Liisa ja Mitro

09.06.2009 - 11:31 | hikkaj | merkinnät, rakkaus, uutiset, Politiikka, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, vapaa-aika, LENNU, kertakäyttökamaa, voe mahoton!

.

.

.

Lennu mailaa taas:

"Näitkös eilisaamuna telkkarista Liisan sen Jaakonsaaren nyrpeän ilmeen meppitoveri Mitroa kuunnellessaan!

Näytti että siinäpä eripari kengät samoissa jaloissa.

tuus Lennu"

No eipä tullu katottua aamulla telkkaria, ikään kuin ei olis muuta tekemistä aamuisin, varsinkaan kesäaamuna - herranenaika ja anna mun kaikki kestää...

ps ottaisivat Jarista ja Virpistä mallia. Vai sanoisiko mullinmallia...

sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi

7 kommenttia

"Tänä iltana: - Katri Helena!"

08.06.2009 - 14:00 | hikkaj | hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, vapaa-aika, ESITYKSET

- Jospa siitä sittenkään ei vielä ole.

- Hyvää kannattaa odottaa.

- Mutta kun soittajatkaan eivät tule.

- Kamat on - tulee ne.

Kello on 19.05 vuolaan virran rannalla lauantai-iltana. Yleisöä sali neljännestä vaille täysi. Risto-Matti Ratiakin ja Rita Tainola, joten perästä kuuluu. Dramaattisen mustaverhoinen on stage.

Verho heilahtaa. Alkamassa parituntinen huumaava pitkä marssi. Seitsemän miestä hakeutuu soitinpaikoilleen. Hopeanhohtoisissa housuissaan kävelee nainen näyttämöllä. Yleisö taputtaa. Nainen asettuu laitimmaisen mikrofonin taakse. Ei. Ei ole Katri. Viulun ottaa.

On alun aika, on valon aika: mustat verhot välkkyvät sadoin ledein.

Musiikki on räjähtänyt käyntiin. Nyt näkyy ja kuuluu!

"Anna mulle tähtitaivas, anna valo pimeään
Anna mulle aamurusko, anna usko elämään
Anna mulle rohkeutta että jaksan huomiseen
Anna edes vähän rakkautta tähän yksinäiseen sydämeen

Miksi taivas on öisin musta, miksi valoa en mä nää
Sydän täynnä on kaipausta, liekki polttaa mun elämää..."

Väristelee ihoa. Pala nousee kurkkuun. Raapii selkäpiitä. Tuntuu luissa ja ytimissä. Ja mitä vielä vanhaa ... kananlihalla ollaan.

Siis sittenkin Hän on palannut - yliajettuna jälleen kerran. Hän kestää kaiken: menetyksen, menestyksen. Kaikkien katseissa, hajoamatta, ymmärrystä äänessään.

Sanovat että oman lapsen kuolema on kuolemista pahinta minkä kokea voi, täytyy olla kun oma liha kuolee ja sielusta puolet katoaa. Mutta tuskallista on myös isän kuolema, lapsena koettu.

”Sua rakastan. Sua odotan.
Mä rakastan sua niin kuin tuli puuta rakastaa:
se polttaa ja se valaisee, luo tuhkaa hehkuvaa..."

Tai niin kuin aamu iltaa, tähdet yötä. Siihen sulaa lopullisesti. Niin totta. Sumuverho peittää silmät, huurettaa lasit. Pyyhityttää kyyneleet.

Pakko on kertoa kesken kaiken itselleen vitsi tai oikeastaan nostaa silmiin pala parhaista elämässä: - Pyyhkimmään! huutaa oma poika pylly paljaana ja Ben Jonson -asennossa könöttää lattialla sininen potta takanaan.

Noin selviää Katristaan, alkupotpurista eteenpäin, katselija. Jarruttamalla. Sielun syövereihin joutumatta.

"Mä rakastan sua niin kuin meri rantaa rakastaa: se hyväilee, se ärjyy, vaahto ilmaan loiskahtaa…
Sua rakastan. Ainiaan.”

http://www.iltalehti.fi/viihde/200906089728634_vi.shtml
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200906099738021_uu.shtml

7 kommenttia

Äksöniäkin

06.06.2009 - 14:50 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, rakkaus, KIRJALLISUUS, pahoinvointi, vapaa-aika, KILPI-Salama-LEHTONEN

.

.

Iso-Esan, jonka 'nenä roikkuu naamassa pitkänä kuin isoviisari kellotaulussa', poika-Esa, joka jo 'vaiva syntyessä ja kiusa elämänijäksi', Alastalon muorilta naamapesun eli luutahieronnan saatuaan ei niele merimiesten pilkan kimiä ja riekua, vaan nostaa syöntäajaksi Hosu-Kallen, miehenkimpaleen, makouumilta tammikoukkuun roikkumaan, missä sitten roikultansa Hosu-Kalle anturat ilmassa avunkäden oijennusta odottelee.

Isä-Esa käy kaapilla hevoshäpeissään ja siemaisee lehmänlääkkeen suun toroilla viimeistä tipan välkettä myöten; siitäkös oma emäntä äläkän nostaa ja latelee värssyn jos toisenkin lakievangeliumistaan.

Pitäjän pienemmissä on varsinainen äksön meneillään. Toimintaelokuvan ainekset parhaasta päästä.

Tästä neljännentoista luvun seutuvilta äkkilukija voisi Kilpensä aloittaa - mene ja tiedä innostuisi enemmänkin sivuja kääntelemään.

Vaikka naurunhölä minultakin pääsee ja hyväksyvä mutinanmanna huulilla höplöttää, niin silti mieluummin paneudun hartain mielin vaikkapa kirkkomatkan soutuun, Kilven näennäiseen tapahtumattomuuteen - antaa rennejen ja artojen hoitaa vilske ja vilinä ulottumattomissani.

On tämä Kilven Volter varsinainen sanakaivos. Tuntuu että hänellä on hallussaan kaikki ne suomen kielen miljoona sanaa ja yksi päälle.

Toppuutella täytyy: vauhtia on pidetty neljän päiväsivun verran (120 s : 42 d). Jarrutella pitää, muuten menee hotkon kulkutukseksi eikä nautinto niin syvä. Enää 160 sivua tätä jälkiruokaherkkua jäljellä, ja koulun alkuun pitäisi piisata ennen kuin saattaa kolmanteen Kilpeen, itseensä Alastalon saliin istuutua. Niin olen sen räknännyt, kalorit tarkoin laskenut. Tipoittain, tipoittain maistuu makeammalta, ettei ahmia hotkisi ja yllättäen käsillä olisikin viimeinen herunhelmi.

"Kyllä tämän talon miesväessä mojoa on, sen minä olen aina sanonut ja joka paikassa, vaikka pellot ovatkin laihat kuin köyhän kappelin lukkari tai oravan kinttu kevättalvella!" Volter Kilpi, 1934: Pitäjän pienempiä

sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi
ps tänään sopivasti aiheeseen sopivat nimpparit:

Lauantai 6.6.2009 Nimipäivä: Kustaa, Kyösti, Kustavi

Ilman taloudellista tappiota, tai Ruumisarkkuhumppa

05.06.2009 - 09:59 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, rakkaus, Työelämä, pahoinvointi, vapaa-aika, lapsismi, voe mahoton!

ihan kuinka vain haluatte otsikon kuuluvan, joka tapauksessa liikutaan, jälleen, hyvänmaun rajoilla - olkaa hyvät! tai pahat!

Edellisellä jysäytysreissullaan oli SP lukenut Haanpään Kenttää ja kasarmia, nyt oli siirtynyt oikopäätä Kafkan novelleihin. Kafkasta luki Keisarin viestiä ja Vanhaa lehteä; koirakertomuksen hän, talvella sattuneesta syystä, sivuutti, ei vilkaissutkaan hurtan tutkimuksiin.

Oli miten oli, luki mitä luki, joka tapauksessa taas työnnettiin holkki kämmenselän suoneen ja aloitettiin letkuruokinta kohtapian suoritettavaa sydämenjysäytyspysäytystä silmällä pitäen. Kardioversioksi sitä kutsuvat tuolla pääkallojen paikalla.

- Diapamia? tarjosi hoitaja.

- Ei kiitos. Hilpeätähän tämä ilmankin, torjui SP. - Jos Karjalaisen sais, saman asian ajaisi. Jos vaikka Luakkosen kuvan näkis. Rauhottas kummasti.

Verhon takana sen sijaan kuulosti olevan jo selvä peli.

- Tasaisen tappavaan tahtiin lyö, tuntui harjoittelijahoitaja kehuvan vanhemman miehen, kimppakyytiläisen sydämen toimintaa.

Mieshän, tämä kimppakyytiläinen, vasta oli kertonut kammoavansa koko laitosta! Lienee vajonnut syvälle depressioon ja kaivautunut viltin uumeniin, koska ei kehuihin vastannut. SP oli purkkiin jäänyttä diapamiansa hamuamassa ja tarjoamassa verhon alitse.

- Niin, enminä sitä tässä nyt tarkoittanut, korjaili harjoittelijahoitaja sanomisiaan.

Sitten verhonaapuria kärräsivät, kimpassa, ovet paukkuen jysäytykseen, vaikka lie jo äskeinen hoitajan kehu flimmerin korjannut.

Jos ei olisikaan säikkykehu palauttanut sydäntä paikalleen eikä miestä olisi kyörätty sähköiskuun, olisi SP kokeillut nauruterapeutin taitojaan tähän hätään: oli näet juuri lukemaansa ilmoitusmainosta korjaillut, tapansa mukaan, kehitellyt kukkakaupan ja kahvilan yhteisilmoitusta kevätriehasta pihatansseineen aika pitkälle mieleisekseen ihan kuulutuksen kanssa:

- Ja seuraavana vuorossa, arvoisa yleisö, Ruumisarkkuhumppa, olkaa hyvä!

Vaikka ehkä kuulutus olisi siinä tapuaksessa liika pitkälle luiskahtanut, liikaa, makaaberisti jopa, korostanut kukkakaupan hautaustoimistoliikepuolta. (Sivumennen sanottuna: Hitto että SP:tä otti pattiin ja ehti jo harmittamaan sekin ettei hän näillä taidoilla ollut lukenut itseään copywriteriksi vaan pelkäksi kansakoulunopettajaksi.)

Kohtapa naapurinmiestä jo raijattiin takaisin, ja oli SP:n itsensä aika lähteä muilutukseen. Jarrut irrotettiin petin pyöristä ja pääpuoli laskettiin ala-asentoon sekä turvavyö kiinnitettiin masukan ympärille, kai karkumatkaa peläten. Ja taas vilisivät kattopaneelin reiät kun miestä töytyytettiin pitkin eteisen käytäviä rytmihäiriöä korjaavaan kammioon.

Ja koska oli loma-aika niin kenellekään ei koitunut taloudellista tappiota tästä sairaalassa makaamisesta. Työnantajankin oli oltava kerrankin tyytyväinen SP:n ajoitukseen ja toimintaan.

Maasai-mies Lahdesta (kok)

03.06.2009 - 15:37 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, Matkailu, rakkaus, Politiikka, KIRJALLISUUS, URHEILU, pahoinvointi, vapaa-aika, lapsismi

Nyt kyllä on kerrottava oikeasta mustasta miehestä, joka on selvinnyt

leijonasta
myrkkynuolista
turistista juoksijaksi
rahattomuudesta
nälästä
loukkaantumisista
kodittomuudesta
juopottelusta
sairauksista
metroöistä

”Voi perkele, Wilson. Kyllä sinä osaat sotkea kaikki asiasi”, kuuluu ympäristön moiteryöppy aina silloin tällöin.

Vaan monesta liemestä selviää kun menettelee niin kuin radalla loppusuoralla: ’pistin silmämunat kiinni ja rautahampaat ulos’.

Niin Kirwahan se, tämä maasai-heimon mies, Suomen edustusjuoksija, jota on lysti lukea, ja kuunnella yltiöpositiivisen miehen kipeästikin polveilevaa elämänjuoksutarinaa. Savimajasta maailmalle.

Missä Wilson, siellä problem tai ainakin Tapahtuma.

Kuussa ei sentään ole vielä käynyt, mutta Lahden kaupunginvaltuustossa kuulemma istuu tämä maasai-mies - kokoomuslaisena!

Onpahan olemassa edes yksi inhimillinen kokoomuslainen, ai niin Hela on toinen ...

"Kun juoksin 800 metriä, sanoin joka askeleella: "isä, isä, isä", ja voitin helposti. Omistin kultamitalin isälleni. Mutta 400 metriä oli kovempi haaste. Ajattelin vain Rosa-mummoa. Ennen lähtöä selostaja kuulutti: "Wilson Kirwa, Suomen leijona." Joku huusi katsomosta: "Wilson Kirwa on perseestä."

Katsoin sivulle ja näin huutajan: hän oli sama kaveri, jolle olin antanut kyydin autollani Joensuuhun."

Saure, 2006: Wilson Kirwa - Juoksijasoturin ihmeellinen elämä

Kesäloman aloittajaiset

01.06.2009 - 14:58 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, rakkaus, Työelämä, KIRJALLISUUS, pahoinvointi, vapaa-aika

SP:n PK 30-31.5.-09

Sulattoman Päällikön viikonlopun päiväkirja

la "ensimmäisen kerran urani aikana en tunne haikeutta en iloa koulutyön päättyessä todistuksia jakaessa - uuvuttavan pitkä taistelu on taas käyty koulun säilymisestä, jo toisena keväänä peräkkäin, ja syönyt miehen.

'tarpeeton koulu, tarpeeton työ' ajatellevat päättäjät.

turhuus tarttuu: sama taas edessä kolmantena keväänä.

kai ne eivät sitten piittaa pisaraakaan työntekijöidensä jaksamisesta. onneksi kylänväellä on poveria.

VillaSukan laiturin ruohikko upottaa - jonkin eläimen käytävä kivien väliköissä? lapioin mullat pois, parimetrinen uppotukki mahtuu hyvinkin kyljelleen; multaan puun piiloon.

latjaan rutikuivia koivuhalkoja peräkärrin kukkuralleen."

su "herään ennen kuutta. hellepäivä puhkeamassa.

tartun tulevan lukuvuoden työsuunnitelmaan - joskus hyvinä aikoina, ennen lamaa, ennen sotia, sen on voinut laatia jo marraskuussa.

päivemmällä tauotan sen verran että voimme kulkea rannanlenkin. kaksi kyytä näemme - toinen on litistynyt renkaan alla, toisen, elävän, päälle olen astumaisillani.

venesatamassa kirkkoherra pysäyttää autonsa. papilla on liperit kaulassa.

- töistä tulossa?

- alttari on minulle kuin juoksu sinulle: valon hetki ja vapautuminen toisenlaiseen maailmaan.

loppuliturgiaksi pidämme pienet pakolliset purnajaiset.

kirsikat ja tuomi kukkivat paratiisissa, omenapuutkin, ja luumut, jo näin varhain. pihlaja ja sireeni aloittelevat vasta, ikään kuin kainostellen.

pihamaa lemmikkejä täys."

"Ah, herra Frans, nyt franseesin sun kanssasi mä tanssisin. Untuvaiseen kaninkarvaan, pitkään hienoon silkkikorvaan painan huulet, kuiskaan: - Ah, herra Frans, ah lemmikki."

Lena Anderson: Maijan aakkoset

sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi

12 kommenttia

perjantai 1. toukokuuta 2009

Toukokuun 2009 Kauppalehti-blogit

Valmentaja puri nenästä

30.05.2009 - 16:24 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, rakkaus, Työelämä, uutiset, pahoinvointi, vapaa-aika, LENNU, Local, kertakäyttökamaa

- Jo muuttu munasta ruoka! lienee iloinnut valmentaja ja suutaan maiskauttanut; mitäpä muuta kommentoimaan Lennun mailiin, joka tulla tupsahti viikon päätteeksi kuin Annelin faksi ja joka kokonaisuudessaan kuuluu näin:

"D.H.

Mitäs sinne sotaan? Ilovaara uppoaa?

Et liene ennättänyt II Kevätsodan melskeissä pahemmin seurata kotirintaman siviilipuolen tapahtumia.

Tässä kaksi uutista, joista saattaisi olla apua sodankäynnissänne. Toinen tekninen (käyttäytyminen), toinen taktinen (ärsytys):

a) Mestiksen jääkiekkovalmentaja puri toista valmentajaa (oma joukkue) nenästä sekä potki sukukalleuksille - Pikkarainen vielä pienempää seuratoveriaan.

b) Lorttovihko. Alikersanttiporukka (koiras) kirjoitti ja piirteli kuvottavia vihkoon asetovereistaan (naaras).

Joutuivat käräjille tuomittaviksi.

Käytä hyväksesi ikiaikaisessa sodankäynnissänne. Kaikkea hyvää! t: Iso-L"

Eikös Lennu ole paikallislehteä lukenut! Sotammehan on tältä keväältä sodittu, enää hylsyjä keräilemme juhannukseen saakka, ehkä sen jälkeen on jo loman aika, joka viime kesänä jäi väliin.

Ilovaaran 5-6 -luokkaa on alettu jo kunnostaa syksyä varten, sillä ämeriäkkkyläinen sissiryhmä lopetti kivityksen - ilmoitti virallisesti viikolla: Vaara ohi - haluamme koko koulun vuoden päästä.

Voimme hengähtää ja laatia rauhassa uusia taktisia kuvioita taltuttaaksemme vainolaisen ensi kevään kiimaa: josko aa nenänpurenta ois mitä ja bee siihen samaan syssyyn lorttovihko fläppitauluksi. Pistetään homma ensi keväänä lennuksi. Hittolainen.

sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi

Naurava kulkuri

27.05.2009 - 11:38 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, liikenne, Matkailu, rakkaus, Työelämä, pahoinvointi, voe mahoton!

Maanantaina iski paniikki opettajain hollituvassa, eikä ollut nappulaa mitä painaa.

Kaikessa aamuruuhkassa aloittelltiin askareita: kuka monisti, kuka ojenteli numeroitaan, kuka kahvia joi, kuka tilasi koulukyy...

"Miks linja-auto ajoi koulun pihalle?" hämmästeli Mar, ahkera koulunkäyntiavustaja.

Kahvikuppi kädessä alkoi täristä, kädet vatkasivat.

- Perhana, meijjän luokkaretki. Tänäänkö se on!

Huomiseksi oltiin varauduttu, tänään kaikilla vain vähäinen vaatekerta yllä eikä opettajalla suoria herrashousuja - ei edes lompakko matkassa. Auto kiersi pihamaan ja kohta jo avonainen ovi kutsui sisään.

- Paljo kello? kyseli hätääntynyt ope.

- Puoli yheksän.

- Mikä päivä?

- Maanantaiaamu.

- Tarkistakaa!

Koko henkilökunta syöksyi seinäallakan kimppuun.

- Maa-nan-tai, lausuivat kuorossa.

- Mikä kuu?

- Touko ja vuosi 2009.

Opettaja oli pihalla. Auto oli pihalla. Rynnätessään ope mietti: "No jos on niin on, lapset jonoon ja autoon, ollaan sentään kuudelta takaisin ... venyvän koulun maine on säilytettävä, päivä sinne tai tänne..." puolusteli ryntääjä itseään ja kouluaan ja todella eli ns. kybällä ympäröivässä todellisuudessa. Oli jo huutamassa: "Kokoontukaa. Lähdemme lentoon, tuota luokkaretkelle.." Ovathan ne tottuneet, ettei ne kotiin kannettavat lappuset useinkaan kutiaan pitäneet.

- Mikkeliin?

- Mikkelliin mänijöitä, vastasi kuski.

Saparona villitsi sydän, silmälasit häikäisivät, kuski oli tummanpuhuva. Valkonaamana epäröiden yritti ope:

- Eikös se huomenna?

- Tänään on tilattu.

- Lapset! Lapset tänne. Kokoont ... aloitti opettaja kutsuhuudolla karjaansa kokoon, tulevia turistiretkeilijöitä, tauotti kun näki kuljettajan kännykkä korvallisellaan.
Toivonkipinä syttyi, josko puhuisi, peruisi huomiseksi. Miten syönti, miten Marskin museo, miten miten miten? Kuski lopetti puhelun. Opettaja valmistautui rukoiluun. Kuski viittasi kintaalla. Opettaja hiipsi lähemmäksi. Kuski pujahti avoimesta ovesta. Opettaja jäi kuulolle. Kuski istui pukille. Lähestyvät lapset melusivat. Kuski väänsi rattia ja avasi radion; Naurava kulkuri kajahti ilmoille. Kuljettaja pisti pienemmälle. Opettaja astui astinlaudalle. Kuski viittasi taas kintaalla. Sitten murahti opettajalle: "Toinen koulu."
Opettajalta melkein pääsi paukku, möykky ainakin suli ruokatorvea kuristamasta. Lapset mekastivat yhä. Opettaja karjaisi:
- Olkaas vaiti, mukulat!
Opettaja katsoi kuskia. Kuski katsoi opettajaa. Molemmat olivat tummanpuhuvina, ymmällään, odotuksellaan, josko toinen aloittaisi. Kumpikaan ei aloittanut. Lasten mekastus yltyi. Opettaja perääntyi alemmaksi. "Huomenna täältä. Nyt tuli kiire!" kuski viimein virkahti "Sattuuhan sitä", lohdutti opettaja. Lapset häipyivät etemmäksi meluineen.
Kuljettaja käynnisti moottorin. Opettaja astui astinlaudalta ulos. Ovi läpättiin kiinni, auto kaasutti mäkeen.
Opettaja naurahti, ja jäi pyyhkimään hikeä.

sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi

Viimeinen kouluviikko aluillaan - ja yhellä jo meno päällä

25.05.2009 - 14:29 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, rakkaus, Työelämä, pahoinvointi, vapaa-aika, lapsismi, voe mahoton!

Kas kukas se tuossa istua kyyhöttää! Ettei vain olisi itse SP?

Iloisenahan sen pitäisi olla kirjoituspöytänsä takana eikä murjottaa: viimeistä viedään ja laitumille siitä sitten kirmaa. Vaan ei. Puhkuu ja pähkäilee ja sulkakynäänsä pureskelee. Mietiskelee. On epävarma, epätoivoinenkin. Kirjoittaa välillä niin että sulkakynä ilkeästi raapii paperia ja selkäpiitä.

Mennäänpä selän taakse ja kurkistetaan paperiin: Harakanvarpaita on piirtänyt - ota tuosta selvää. Yliviivauksia, rasteja, rukseja, musteläikkäkin paperilla. Katos vaan, alkuun on kuitenkin päässyt, vaikka parahtelee surullisena:

"Parahin Parahin

voitteko auttaa, help some- and anybody! Tuomet kukkii, linnut laulaa vaan ei laula kunniankukko: minulla on hätä - panettelevat minua paskiais...

Tuohon on jättänyt asian, sitten loikannut pitemmälle:

"Kävin kakalla välillä, tuli vain mieleeni, koska koko asia on sen arvoinen.

Niiskaisee ja pyyhkii hihaan, nyt taas kynä rapsuttelee paperin pintaa, senkö hiittä kiertelee:

"Olen filantrooppi, emotionaalinen elämä on minulle tärkeintä tässä maailmassa, tunnen sympatiaa kaikkia kohtaan aina jos niin haluan. Olisipa vastavuoroisuutta.

Eikö juokse ajatus, vai ilmaisuako hioo, nousee nimittäin ja ottaa jääkaapista gotleria. Sitä jätystelee. Sitten suorastaan kiitää pöydän taa ja, katsotaas mitä tuleman pitää, mitä paperille raapustaa, ilme ainakin on kirkas suorastaan uskalias, ettemme sanoisi tuohtunut. Puristaa hampaat yhteen ja nyt, nytkö sen kakistaa:

"Minusta on tehty kiusaaja. Miksi minusta on tehty kiusaaja? minä vaan kysyn, minusta Sulattomasta Päälliköstä joka ei uskalla harakkaakaan tappaa kuusiaidasta, vaan panee vaimon hankoamaan poikasia.

Muka olen omapäinen, enkä tottele käskyjä. Katin kontit, kaikkia käskyjä tottelen, jos niissä on hivenenkin järkeä. Jos niissä en näe järkeä, niissä menettely- ja toimintatavoissa, teen oman pääni mukaan mutta pyrin samaan annettuun tavoitteeseen. Eikös sitä sanota että 'kukin taaplaa tyylillään'?

Sitten marmattavat tyhjästä.

Taas lukee tekstin alusta, ei pyyhi. Kävelee jääkaapille, ottaa koko gotlerrasian ja ahmii loput. Palaa ja jatkaa ilme jonkinverran kirkastuneena, terästäytyy:

"Jo nyt on perhana! Kyllä tulipalon voi sammuttaa monella tavalla, eikä niin kuin joku tumpelo määrää. Niin no ei minulla muuta sanottavaa nyt mieleen juohdu. Kuin että kesä puskee päälle enkä tiedä mitä tekisin kun kaikki suunnittelu on suunnittelematta ja tulevaisuus avoin. Kiusaavat minua senkin kiusankappaleet! Vihjailevat vain että 'sinun pitäisi parantaa tapasi ja totella yläpuolella olevia'. Vaan en minä tottele jos näen että hatelikkoon mennään..."

Mikä siinä naksaa kun ei SP pääse sanomaan sanottavaansa, tuossa vain puhkuu ja pihisee. Makkarakin on loppu.

Oman onnensa nojaan jääköön tällä kertaa SP - kaipa hän siitä selviää. Katsokaamme ensi kerralla mitä sinne loppuun kirjoitti, reppana, minkälainen loppukaneetti ja kenelle osoittaa sanom... Mutta mitäs nyt! Äläs hiidessä! Ruttaa tekeleensä, polkaisee roskakoriin, ja selvästi välähtää. Ottaa uuden arkin ja aloittaa:

"Arvoisa viranomainen

TIEDOTE

Minulla ei ole poroja eikä härkiä ei yhtä ainutta, joten puheet suopungista ja lassosta ovat yliammuttuja ja loukkaavia..."

Pitää taas tauon ja hihittelee taitaa päästä perhanankin huulten välistä.

On parasta että jätämme hänet touhuamaan yksin kirjoitusneuvojensa kanssa, sillä sillä on nyt meno päällä, niin emme häiritse vahingossakaan. Onhan tässä viikkoa. Palaamme asiaan, kunhan tiedote on lähetyskunnossa.

sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi

Hevosenleikkiä

24.05.2009 - 14:00 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, rakkaus, KIRJALLISUUS, pahoinvointi, vapaa-aika, KILPI-Salama-LEHTONEN

.
.

"Sääret saakelilla tallella vielä, ja juoksee, perhana, Esanakin kuin enkeli pöksyissä!"

Koskapa ei 'vaimoväen touhussa ole kynttä ja järkeä', ovat Ylistalon isä-Esa ja Esa-poika, kookkaita rohjakkeita kumpainenkin, joutuneet hevosjahtiin kun Alastalon hevoslauma on karannut mylläämään omaa oraspeltoa. On siinä akkunaväellä ällisteltävää hevosraivoa tuijottaessaan: pitäisi pysyä hevosen selässä eikä 'silpputyynyn pyllypampuroilla'.

Jännityksen kuti on niin saralla kuin ruutujen tärisemällä.

heiskaavia harjatupsuja

pistivät tihuvintansa saralla

sieppaava kaapa

Esa-pojan sinkamilla

hivuhiljaa

suihkavan vilkan

tinka tarilla

laskeumaan kaarelta karkaajan keinumille

irstaille hirnumille

hiipakoura huljamen tuntumilla

pivonhaukka

vasempansa ahmiin

salamana ponnaamassa

etulongan liehtovilla paljepielillä

viimeisen vinhaimman vaihdon

vauhdinoton punnaamilta

kiitäville keikkumilleen

koipivan ihmissätkän ripeydet

kieminkäistä selässä äkkipyräys sivuille

laukanhuippa

kuin pinne istui loikare

imettynä selkäpinnan karkaan

kupeen helläpaikoilla

pihdinpidoilleen vasemman vävähtelyihin

tiimellyksen kirmakin

vapaan neljästäjän syöksävä kilpahuima

makopuolen valmiuden

suillaan lepääjän ruumisherkkyyden

karkupenteleen vatsakupeissa

pläsipäätä ohi sojokurkun

lerputella korvapuikkojensa kärkiä

hämä kysymässä hevosen päässä mielen ajatusta

jäsenissä potkosi varsaa ja uljuutta irstailtansa

pian tannersikin Rusko

nelikarkua vielä

huitoillen suunnan tietoa ohjaksettoman korvallisille

sahtautuvan laukan asettuvilla keinan notkuilla

puhimisen rääppeistä

saalinkiraa’alta täkinkanteen

vaan kynsinensä hän etana killuu kärppänä pätkässä

Yhden aukeaman sanailotulituksen ja sisältöön sopivuuden luettuani olin vielä hämmästyneempi, vielä ihastuneempi: mitään tämänkaltaista en ikinä olisi uskonut olevan kielellisesti olemassa! Ja mikä tonttu ja tolvana olin koko elämäni ajan ollut uskomalla monien paljonlukeneidenkin varoituksiin Volter Kilven tekstin mahdottomuudesta!

Pikapikaa täysin höpertyneenä liityin vanahkantaiseen Volter Kilpi -seuraan kesken pyhäpäivän maksamalla 15 euron jäsenmaksun nykyaikaisen internetin verkkopankin kautta. Nyt meitä on 145, lienen nuorimmasta päästä - kuusikymppisenä pian.

Vaatii taakse elämän ja lukuhetkiin ajanrunsautta - hitauden hallintaa, etanamaista liikettä ja tarrautumiskykyä - ennen kuin Volterin aarrearkku aukeaa ja sen koruista, mittaamattoman arkiarvokkaista, täysin rinnoin ja ennen kaikkea ILOMIELIN kykenee nautiskelemaan.

Tai sitten sitä on vain sekopää pollen pyllävillä keikuilla.

"Tosin oli Vileeniltä päässyt pieni tunnustuksen pihaus poika-Esan miesteon kunniaksi: 'jumaliste, se oli ryssän' keikaus!" Volter Kilpi, 1934: Pitäjän pienempiä

2 kommenttia

Absurdia ainakin

22.05.2009 - 14:30 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, rakkaus, Työelämä, pahoinvointi, vapaa-aika, Local, KILPI-Salama-LEHTONEN

"No nythän tää homma vasta kusee", ärähtää SP. "Merkilliseksi on menossa - mutkikkaaksi, konstikkaaksi", huokaa SP illan tullen ja taputtaa karvaisia kämmeniään.

"Uskomatonta mutta totta!" siunailee SP maailmanmenoa, sammuttaa karbidin ja kädet tyynyllä ynnää: "Hänkö se kiusaaja onkin eivätkä ärhäkkäät ämeriäkkyläiset! Hänkö on menetellyt väärin puolustaessaan kevät kevään jälkeen kyläläisten rinnalla koulun säilymistä. Voi herranväki ja sotapieksut! Kädet ristissäkö olisi pitänyt kylän murtumista katsella?"

Oma terveys sotasavotassa mennyt, sydän suistunut ikuisesti radaltaan: marevania, selokenia, corderonia ja tobleronia on kourakaupalla nielty ja välillä käyty kardiologilla sydäntä rytmittämässä - turhia reissuja reissuttu.

Hiotuttaa siinä viltin alla kun pohtii, tyyny kastuu kun kelaa: Syksy kulahti marraskuulle ennen kuin SP jonkinlaisessa kuomenessa kolmen kuukauden sairasloman jälkeen kykeni kampeutumaan Sulaton Päällikön töille; sitä ennen luppopäiviä oli pitänyt yhden visvaisen saikkupäivän.

Viiden viikon opettamisen jälkeen tunkee sitten Mittaaja ylemmiltä tahoilta, ja kohta jo toruu: - Huonosti olet opettanut - eiväthän nämä substantiiviä, ei inessiiviä taida! - Mutta vasta kuukauden opett...,yrittää puolustautua. - Elä selitä! paukuttaa Mittaaja.

Edetään uutta kevättä ja kas kummaa nämä ylemmän tahon mittaajat olivat jostakin löytäneet palstaviljelmän, jossa SP perunoitaan, porkkanoitaan viljelee omiksi tarpeikseen ja jäniksille herkuiksi, sanoo mitä sylki suuhun tuo, mutta totuutta karttaa kuin ruttoa.

- Huomautus! Huomautus! Huomautus! Huomautus! Huomautus! kajahtaa viidestä suusta metsän rajan takaa. Löytävät muka itsensä.

Nöyränä poikana pokkaa SP kukunnat vastaan ja arvelee: nyt tämä on tässä, jaksan sen kantaa, sen huonouden häpeän, läpi urani viimeisen vuoden.

Mutta mitä vielä, prosessi leimahtaa uudelleen liekkeihin: jälleen lakkautetaan Ilovaaraa, jälleen hyökkäävät ämeriäkkyläiset. Nyt tosin uudella taktiikalla: väijymällä, pää pensaassa, pala palalta napsien. Siinä on kantti kovalla koetuksella, kaikkien kantti ei kestä: ei väijyssä olo ole niin yksinkertaista ja lokoisaa. Turruttavaa jäykistävää kangistavaahan se on.

Johonkuhun kyykkijään sattuu - eikä oikenekaan enää pystyyn.

Ja arvatkaa mitä: uuden mittausjärjestelmän mukaan he, nämä väijyskelijäkyykkijät eivät kiusaajia ole - vaan ainoastaan yksin SP on! Suuri Kiusaaja se on, koska se kuljeskelee kaikenmaailman köysien kanssa. Vaikka toinen vain välituntivalvontaa innokkaasti suorittaessaan kerää hyppynaruja ja palloja viikonlopputalteen pois koulun pihalta viereksimästä, kunnan rahoja nieleksimästä.

Kylkeä kääntää SP, Kafkan Prozessia ikävöi: se sentään niin selkeää. Anarkistista Franziin verrattuna on koulupuolen elämä.

Käsittämätöntä!

"Absurdia ainakin!", älähtää SP ja vajoaa silmälaudat ummistettuaan untenmaille, valtakuntaan missä oikeus on monesti samanlainen kuin tämänkertaisen tarinan sisälmys, epäoikeudenmukaista.

"...'hemmetin meininki tässä talossa!' murahteli hän vain oljista, 'vaimoväki karaa vainioilla kieli kyynäränä suupielillä ja pata kraakussa kasvaa totossa nahkaa ja anturajuhtia päivällistiimaksi herneihin! Merimies onkin tottunut toiseen komentoon, ja jollei hän itse kiroo, niin kiroo hänen vatsansa!' " Volter Kilpi, 1934: Pitäjän pienempiä

6 kommenttia

Vaimoväki hevosjahdissa

21.05.2009 - 13:29 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, rakkaus, KIRJALLISUUS, pahoinvointi, vapaa-aika, KILPI-Salama-LEHTONEN

.

Kirkolle soudeltiin neljä kuukautta kaiken kaikkiaan, vaikka vain yhtä juhannusaamua elettiin. Nyt helatorstain seutuvilla Pitäjän pienempiä on plarattu 26 poutapäivää ja 57 sivua edetty. Sama on tahti, verkanhiljaista meno niin kirjailijalla kuin lukijallakin: hädintuskin kahden sivun päivävauhdissa ollaan.

Vauhti ei päätä huimaa, vaan kun tarkoin tutkii, löytää aarteita aarteiden alta. Mikä huumorin määrä peitoissa tongittavissa!

Pienempiin päin ei ole vielä päästy, vaan on juututtu Ylistalon isoon saliin, minne laivamiehet ovat talveksi kortteeraamaan palanneet ja missä aikaa tapetaan turisten ja iso-torakkaa pelaten.

Hiljainen hillitty huumorisilmä seuraa tarkkana, kuinka

Alastalon isäntä parkkilaivakimpassa mahtavuutta suunnittelee niin että kylillä ihmetellään: "Priki? Sanoitko sinä priki?" "Parkin ja täyden kolmimastolaivan ne turkaset aikovat rakentaa pitäjään..."
Ylistalon rumilus-Esa kateellisena mietiskelee ja vakussaan seljällänsä rojottaa sen minkä selkää mahtuu: "Liika laiska hän oli, ollakseen kade, mutta naapuri harmitti kuitenkin, kun aina piti yhtäpäätä viitsiä ja yritellä, ja asui niin lähellä, että akkunasta näki."
Naisenpuolet, hameväki, joilla 'pään sisäpuolella ei ole mitään ja ulkopuolella ainoastaan hiuksia!' hätistelevät naapurin hevosia oraspellolta, talvimiesten kommentoidessa akkunan läpi kaikenlaista: "Aijai sitä vilskaa hameissa, kun ketarat pistävät eukolla parastansa ja multa sinkoo varpaan jäljiltä kuin akanapyry viskurin syljiltä!"
Itse laiskan Esan on lopulta pakko vastentahtoisesti astua kynnyksen yli koskapa emännän ja Miljan hevosjahti elleipä entistä toivottomammalta alkoi näyttää ja ei auttanut kuin lähteä lonkkaamaan porstua-ovea kohden, missä vielä marahtelee ovenlinkun napsamilta äkää ilmoihin syyttäsuottaisen vaivannäön ja ihmisruumiin tarpeettoman rääkkäämisen vuoksi: "Vaimoväen toimitukset ovat aina vaimoväen toimituksia!"

Alkakoon varsinainen jahti, akkunassa kannustajia on ainakin melkoinen joukko, kaikilla utelias nenänpiikki ulos kurkistuksessa. Ja meillä kirja kädessä ja edessä.

" - Sinun juttusi juoksee kuin vanhan valakan lönkkä tai tervapytyn poron loro!" Volter Kilpi, 1934: Pitäjän pienempiä

Olipahan jysäys!

19.05.2009 - 18:00 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, rakkaus, KIRJALLISUUS, pahoinvointi, vapaa-aika

lukea Haanpään Pentin kirjeluonnos vaimo-Ailille, 19.11.1941. No ehkä marraskuu, ryyppyilta, sota selittävät, käyvät puolustuksena mielentilan vajoamiseen.

Korpraali Haanpää on saanut kuulla kotipuolen sotilaan lausuman, että 'sinun eukkosihan on raskaana'.

"Onko se totta?" Se olisi suuri onnettomuus hänenlaiselleen, joka ei ole ihastunut tähän elämään: "enkä koskaan ole sisimmässäni voinut antaa anteeksi niille, jotka ovat minut tähän maailmaan laittaneet."

Nyt jos hän itse on syyllistynyt samaiseen rikokseen, on se anteeksiantamatonta.

"Ja mikä suvunjatkaja minä olisin?" Hän auttamaton alkoholisti, rappeutuva olento, joka on perinjuurin kyllästynyt elämään: 'sellaisen isän jälkeläisellä ei tule olemaan iloa elämästään'.

Pentti ehdottaa, että Aili kiireenvilkkaa menisi lääkäriin ja tuleva tapahtuma olisi vielä estettävissä.

Kirjeluonnos on kirjoitettu upseerikämpällä tapahtuneen ryyppyillan jälkeisissä tunnelmissa itsesyytösten vimmatessa pääkopassa. Ihmisrakkaus on vähissä: "Muuten: sinä olet ainoa ihminen maailmassa, josta pidän niin paljon kuin minunlaiseni mies voi pitää, rakastan sinua, jos niin sanotaan. Olen puhunut."

Noin puhuu surumielinen 'nahaton' ihminen, jonka toiveista suurin kuoleman tullen on 'hukkua jonkin suomalaisen erämaajärven kirkkaaseen veteen', kuten hän everstiluutnantti Halstille sodan tiimellyksessä kertoo.

Toivehan sittemmin toteutui.

Eli Pentti vielä toistakymmentä vuotta kirjeluonnoksensa jälkeen, kunnes joutui järven nielemäksi viisikymppisenä 1955. Jättäen jälkeensä vaimon ja tyttären - suremaan?

Ovat nämä melkoisia pommeja näiden nahattomien mestarismiesten haavoja tönkivät luettavat.

Mielentilan vaalijoille suosittelen Aku Ankkaa.
"Jos oletettu on totta, niin minä, joka ennestään olen kyllin onneton ihminen, olen saanut mittani kukkuraksi. Sitten: ole rohkealla mielellä, koeta kestää, ota asiat realistisesti. Suutelen sinua." Pentti Haanpään kirjeet, Otava 2004

Koulumme opettajat eivät halua pilkkoa alakouluaan

16.05.2009 - 10:14 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, Työelämä, uutiset, Politiikka, pahoinvointi, facta

FAKTAJUTTU

Kaikki mitä tässä jutussa kerrotaan, on totta. Tämä on neljäs (4.) tosijuttu viidestäsadasta kirjoittamastani. Muut ovat olleet huuhaatarinaa.

Olen 70 oppilaan koulun johtaja. Asuinkuntani rahatilanne on huonompi kuin omani. Kunnalla on paljon alijäämää, minulla ei yhtään. Niinpä kunnan on tehtävä rakenteellisia ratkaisuja ja saatava säästöjä aikaan.

Meidän koulumme osalta kunta aikoo säästää leikkaamalla kaksi ylintä luokkaa (5-6) pois, jolloin koulumme perusopetukseen jäävät luokat 1-4 eli kaksi yhdysluokkaa. Lisäksi koulussamme on esikoululuokka sekä pienryhmä erityisopetuksessa. Myös iltapäivähoito kuuluu koulun alaisuuteen.

Maaliskuussa ilmoitimme koulun näkemyksen säästöistä.

Ennen virallista kannanottoamme ilmoitin opettajille, ettemme yhteistä kannanottoa tee - jokainen tehköön kunnalle oman säästöohjelman halutessaan. Opettajat tekivätkin erilaisia esityksiä.

Lopulta päädyimme - ja toimitimme sen eteenpäin virkamiehille ja sitä kautta päättäjille - myös koulun viralliseen lausuntoon koulumme tulevaisuudesta:

koulun opettajat esittävät, jos säästöjä on pakko tehdä seuraavaa:

Erityisryhmä siirtyy kirkolle.
Päivähoito siirtyy kirkolle.

kouluun jää opetuspuolelle:

eskari + opettaja + koulunkäyntiavustaja
1-2 lk + opettaja + koulunkäyntiavustaja
3-4 lk + opettaja
5-6 lk + opettaja

Koulun opettajat

Tämän lisäksi opettajat lähettävät omissa nimissään ehdotuksiansa, jotka siis eivät ole koulun yhteinen kanta

Se miksi asian tuon normaalia blogiharrastustani haitaten blogissani esille, johtuu toisen, lossintakaisen, paikallislehden kummallisesta uutisesta: Esitys [5-6 luokkien siirtäminen kirkolle], on tullut yhtenä kolmesta koulun henkilökunnan taholta.

Henkilökohtaisestihan voimme esittää mitä tahansa, mutta yhteinen lopullinen tahtomme ja mielipiteemme näkyy täysin selvästi yheisessä virallisessa kannanotossamme, ja sen ja vain sen tulisi olla lähtökohtana säästöjä suunniteltaessa.

Se mistä ja miksi Lehti moiseen juttuun on päätynyt ja mistä harhaan johtavan tietonsa hankkinut, kiinnostaa kovasti.

Koulultamme ei Lehti koulun virallista kantaa väheksyvää 'tietoa' ole saanut.

(Toivottavasti tämän jälkeen pääsen taas kirjoittelemaan satuja ja tarinoita, joita vapaa-aikoina ylen mielelläni naputtelen monien kiusaksi ja muutamien harvojen ihastukseksi - mutta ennen kaikkea omaksi ilokseni.)

11 kommenttia

Kaks' vanhaa vanhaa pyöräilijää

15.05.2009 - 14:30 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, pahoinvointi, harrastukset, rakkaus, vapaa-aika, koti, henkilökuva, Työelämä, liikenne, Local, lapsismi

Jotenkin toden ja tarun, unen ja valveilun, oikean ja väärän raja on hämärtynyt jo näin satusodan alkuvaiheessa.

Pyöränpolkimia, jotka visertävät kuin kevään lintuset, veivatessa yhdenäkin siihen viereen tyhjästä lehahtaa Mats. Kollega-Matsin jykevä hahmo.

- Minne matka? kysyn virnuillen aamutervehdykseksi.

Mats ei vastaa, vaan polkee, takakumi litussa veivaa. Kollegankin pyörä visertää kauniisti.

- Muuttolinnut palanneet, yritän.

Mats vain mörkönä polkee.

Enää emme viittaa vastaantuleville autoille: Mitä se tointaa! Tiedä minkä auton ratin takana istuu päävastustajamme - tuholainen, hävittäjä, pommittaja.

Menisi huiskutus hukkaan.

- Äklöttaa. Illottaa, aukaisee Mats vihdoin suunsa.

Nyt en vastaa minä; myötätunnon eleenä vaikenen ja varron.

Puolimatkan, sen vitosen, jälkeen kukkuu ensimmäinen ensimmäinen käkönen. Herkistyn.

- Tuon kuulin jo viikko sitten, tuhahtaa Mats.

- Aina pitää jonkun ennen minua! suutahdan.

Poljetaan, ohitetaan Takkusen Oskun autoverstas, jonka pihassa talvirenkaita vuorellinen.

- 'Aina pittää joku hetero sattua samaan pöytään, sotkemaan hyvät jutut', lainaan kuultua.

Leuat loksahtavat. Suu auki polkee Mats.

- Etkös muista kun jätkäjoukkoon tuli typykkä Huhmarissa?

- Ai niin se.

Enää ylämäki, paita litimärkänä.

- Kaksi vanhaa, vanhaa varesta istuu pyöränsatulassa. "Kevätkin jo saapunut." Virkkaa toinen. "Mutta pianpa on jo syksy." Toinen siihen.

- Neljäkymmentä vuotta..., aloittelee Mats, ... Suotta. Ei kiännytä, sanoo Mats uhmaa täys.

- EI. Ohi porhalletaan.

- Sanotaan, ettei muistettu!

- Se myö sanotaan. Kalj...kahvilla kaupungissa käydään.

Uhotaan, syljeskellään, mieltä rauhoitellaan. Kunnes huomataan, että tutulla pihalla ollaan: pyörät pihlajaan nojaamassa, kypärät kallellaan tarakalla, turvaliivit puunoksalla tuulettumassa.

- Eivät totelleet pyörät.

- Eivät totelleet. Aika hevosia!

- Eivät tottele päättäjät.

- Eivät tottele.

- Kunhan sotkevat.

- Kunhan sotkevat kutkulleen olon ja opetuksen.

Totellevatkohan lapsetkaan.

Kaksi vanhaa, vanhaa opettajaa, kaksi arvokasta miestä, arvottomiksi laitetut, kohta jo astumassa opinuksista sisään koetellakseen. Tympeä on ilme. Katsanto tylsä. Ja tarmoton, laahaava on käynti, lento matala, opinrapuille lumpsiessa.

Autorivissä lävähtää ovi kiinni.

- Huomenta! huikkaa Mats. - Autolla tulin kun kurkku on kipeä.

"Herrajestapookenas!" Volter Kilpi, 1934: Pitäjän pienemmät

5 kommenttia

Puhelinlääkärin vastaanotolla

14.05.2009 - 14:34 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, koti, liikenne, rakkaus, Työelämä, pahoinvointi, vapaa-aika, Local

.

Eilisaamuna jätti SP pyöränsä talliin ja otti alleen pojan punaisen panssarivaunun; sotasadun kehittely jäi tuleviin päiviin.

Sairaalaan, sotasairaalaan, joukkosidontapaikalle lähimpään kaupunkiin kävi iltapäivällä koulun jälkeen matka.

Sotasatuosumat olivat vaikuttaneet mielialaan ja etenkin sydänalaan haavoittavasti: rytmihäiriötä puski ulkopuolinen pommitus näkyvästi päälle.

"METOHEXAL, eteisvärinään ja -lepatukseen, vaihdetaan CORDARONEEN, rytmihäiriölääkkeeseen joka vähentää sydämen sähköistä ärtyvyyttä, jolloin sydämen nopeat ja epäsäännölliset lyönnit estyvät."

Niin kertoili puhelinlääkäri myöhemmin kotipuhelimeen.

"Parin viikon päästä tehdään sähköinen manipulaatio."

Jotain sinnepäin jatkoi puhelinlääkäri ja tarkoitti jotta täräytetään rytmit kohilleen.

- Selevä! Joko saan kiskasta paijjan päälle? kysyi SP puhelimeen ja luurin laskettuaan otti paidan tuolinkarmilta ja pujottautui vaatteen sisään lämpimään.

Nyt oli sotisovassaan taas valmiina jatkamaan sotaista satuaan.

Pieni epäilyksenpoikanen tosin jäi nakertamaan: entä jos se parin viikon päästä tapahtuva sydämen sisäinen pommitus onkin harhautus ja pommittajalääkäri onkin näitä ämeriäkkyläisiä! Mistä hitosta sen tietää kun niillä salissa ne kasvosuojat ...

"Sotaa näyttää vain jatkuvan loputtomiin ja ihminen tylsistyy ja menee yhä pirullisemmaksi luonto sitä mukaa kun tätä touhua jatkuu", kirjoittaa Aimo-veli Pentille 30.10.1941. Pentti Haanpään kirjeet, Otava 2004

Sekasorrossa ja lopenuupuneena

13.05.2009 - 15:09 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, koti, rakkaus, Työelämä, pahoinvointi, vapaa-aika, Local, voe mahoton!

.

Sotasatu sen kuin Ilovaarassa jatkuu.

Tuhotutkimuksissa kävi ilmi, että viiskutosen hajoittamisen takana oli ja on ämeriäkkyläinen täsmäryhmä - sama kuin viime keväänä - joka täsmäiskullaan onnistui tuhoamaan viiskutosluokan viimeistä lyijykynää myöten aiheuttamatta tuhoa koulurakennuksen muissa osissa.

Viiskutosen opetus siirrettiin tilapäistiloihin, piilopaikkaan, jota ei tässä paljasteta, jotta vältyttäisiin uusilta pommituksilta, sillä voihan olla että joku ämeriäkkyläisistä lukee näitä satuja ja uskoo näihin ja saa vihiä olinpaikasta.

Muuten koulunkäynti jatkuu normaalisti eikä lapsilla mitään hätää ole: ruutua hyppivät pihalla ja pallon perässä juoksentelevat. Henkilökunta sen sijaan on lopenuupunutta ja hädissään, koska sen yhteisääntä ei kuunnella eikä 'Mayday-Maydayta' noteerata.

Kaikki silti uskottelevat että tämäkin sotasatu saa jossakin vaiheessa onnellisen lopun. Nimenomaan uskottelevat.

9 kommenttia

Alasajo on alkanut

12.05.2009 - 16:30 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, rakkaus, Työelämä, pahoinvointi, vapaa-aika, Local, voe mahoton!

http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/2009/05/09/viiskutosten-ope-ja-luokan-rikotut-ikkunaruudut/

Eipä se Ilovaaran koulusatu siihen päättynyt, kuten arvata saattoikin: pelkkien ikkunoiden särkemiseen.

Uutta kamaa ja murikkaa oli paiskattu tiistaita vasten 5-6 -luokkaan lattiat täyteen. Murskana olivat pulpetit, kaapit, televisio ja elektroniikka, opettajan pöytä vallankin oli kunnolla runneltu. Niin perusteellinen oli hävitys ja tuho, että syksyyn mennessä ei paikat ole remontoitu ja lähtö kirkolle on lähellä.

Mikä ihmeellisintä: muihin luokkiin ei oltu edelleenkään koskettu, ei pikkurillilläkään.

Osa oppilaista oli innoissaan: meilläkin puuhamaa! Osa oli kauhuissaan, opettajat vaikeroivat ja huokailivat: tämä kasvatustarina on tässä. Pelko ja masennus iskivät piikkinsä henkilökuntaan - on liian vaarallista ja turhauttavaa tehdä parhaansa kun palkinto on joka kevät sama rytinä ja kannustus: Tarpeettomia olette ja ennen kaikkea huonosti opettavia, varsinkin viiskutosella kelvotonta. Onneksi tänä vuonna sentään maltoitte pitää mölyt mahassanne ettekä kylille huudelleet. Siitä teille plussa.

Järkyttyneinä jatkoivat opettajat työtään vailla innostusta vailla tietoa tulevasta syksystä - silti oppilaita kannustaen, tunteita heille näyttämättä - tosin ihmetellen minne kummaan henkilökunnan yhteinen virallinen turvallisuus/tulevaisuussuunnitelma, koulun säilyminen sellaisenaan, oli hukattu, vaikka he sen jo hyvissä ajoin talvella salaisuuden säilyttäen olivat edeslähettäneet.

Mun on tarinani satu rakkauden, syttyi kipinästä liekki sydänten. Lailla tuhansien toisten satu päiväin aurinkoisten, nyt on satu rakkauden...

Historia de un Amor - Eleta Almaran Carlos

14 kommenttia

Saako pappi kiroilla?

10.05.2009 - 11:47 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, rakkaus, Työelämä, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, pahoinvointi, nokkeluus, vapaa-aika, LENNU, lapsismi, kertakäyttökamaa, voe mahoton!

.

.

Lennu pitkästä aikaa kirjoittaa:

"Voitko kuvitella?!?!

'Sellainen lausunto on ihan P..tä, jyrähtää Petäjäveden kirkkoherra Seppo Ojala Italian pääministeri Silvio Berlusconille.' kirjoitti IS viikolla.

Voitko kuvitella - pappi ja persettä mättää!!!

Tuomiokapituliin teen ilmoituksen.

hyvää äitienpäivää! L"

Tuohtunut mies, tuutin täydeltä törähytti. Mistä se Lennu tietää mitkä kirjaimet P:n ja ä:n välistä löytyvät? Ite veikkaan piimää: monesti niin pitkäpiimäistä niiden jorinat.

sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi

5 kommenttia

Viiskutosten naismainenope ja luokan rikotut ikkunaruudut

09.05.2009 - 16:50 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, rakkaus, Työelämä, pahoinvointi, voe mahoton!, KILPI-Salama-LEHTONEN

Ilovaaran koulun rikotut ikkunat Ks. 5-6 lk = vasen ylämummo

Satulassa satua suunnitteli SP, soft and mild -nimikkellä. Polki ja polki ja yhä surullisemmaksi kävi.

"Ilovaaran koulu, itäisillä mailla, seisoo erään mäen eteläisellä rinteellä, liki valtakuntain rajoja. Sen lähiympäristö on kivistä tannerta, mutta alempana jatkuu tie valittavana itään tai länteen. Ja tuo koulu, joka mäen rinteeltä on katsonut jo vuosisadan maailmaa, on tuhoon tuomittu. Tuon koulun isäntä, SP, pitäen enemmän huolta jälkeentulevainsa eduista kuin omasta parhaastaan, lyö hanttiin minkä sielu sietää. Idyllin tuholaiset yrittää hän häätää ja hätistellä kauemmaksi, pois sydämiä murtamasta ...

Jo useamman viikon ajan oli oppituntien aikana koulun 5-6 -luokan ikkunoista kuulunut ajoittain pientä rapinaa, niin oli luokan oma naismainenopettaja kertonut ja kuvaillut koulun johtajalle. Ei siihen juuri kukaan oppilaista ollut huomiota kiinnittänyt eikä se näin ollen haitannut oppilaiden ahkerointia noiden tärkeiden pilkkujen ja pisteiden kimpussa. Opettajan omia ajatuksia toistuva rapina häiritsi ja kuljetti ajatukset pois olennaisesta: substantiiveistä, predikaateista, inessiiveistä, illatiiveistä...

Yhtenä kauniina päivänä opettaja avasi varovasti tuuletusikkunan ja kuuunteli tarkkaavaisena: - Pst... psst... pssst... Kummallista hyssyttelyä kuului akkunain alta.

Opettaja työnsi päänsä aukosta ulomma ja eiköpä siellä poikalauma ja muuan kimu, jo pahimman puberteetin ylittäneet entiset oppilaat, seisoskelleet kivissä käsin suunnitelmia laatimassa. Jotain hämää hän kyllä huomasi heti ja tarttui tarjottuun täkyyn kurimielin:

"Mitäs te siellä?" kysyi viiskutos-ope porukalta.

"Me emme kommentoi", vastasivat hämillään.

"Miksi teillä on kivet käsissä?" viidennen ja kuudennen luokan opettaja jatkoi utelujaan. Rykivät, vilkuilivat toisiaan: "Emme me kommentoi!"

"Miksi Sinulla, Petteri, on kivenmurikka kourassa?" Mutta ei suutaan raottanut Petteri, pyöräytti murikan selkänsä taakse ja oli hiljaista poikaa.

"Entäs Mauri! Sinulla tiili! Mitäs sinä sillä meinailet?" Vaan eipä Maurikaan kommentoinut. "Lisärakennussiipeäkö suunnittelet? Oikein tiilistä vielä jotta kestää."

Oli se aika huligaaninen näky ikkunan alla: lippalakit taaksepäin, mustat rotsit imakasti päällä sekä housut roikkumassa maata viiltäen muodin mukaan. Purkkaa jauhoi jengi kyllästyneenä, ylimielisenä niin ettei mieltä määrää. Yksyhteen ei näky oikein stemmannut: vanhat ruttunaamat uusissa kuoseissa - valepuvuissa pahukset liikkuivat.

"Tulkaa toki sisään niin rupatellaan", lirkutteli viiskutosten ope maireudella, jolla ei silläkään määrää.

Tulivatkos! Pah - keskarit sojossa läksivät lampsimaan alamäkeen kohti itään-länteen vievää vallantietä; mennessään jurppasivat 'vitunhomoa' ja 'haistapaskaa' - kommentoivat sittenkin.

- Entiset kiltit mallioppilaat, valehuokaeli ope ja kurotti kaulaa pitemmälle ulos ikkunasta ja näki että asearsenaalin, kivikasan, olivat jättäneet kivijalan viereen.

Näin sen välikohtauksen oli naismainenopettaja kuvaellut."

Ja jotta sadulla olisi yllätysloppu, jonkinmoinen ratkaisunhaju, huipensi satulassa istuva pyörällä sotkeva SP tarinansa ravakkaan päätökseen:

"Viikonlopun jälkeisenä maanantaina ennen koulukellon soittoa ryntäsivät kauhistuneet oppilaat viiskutos-open kimppuun kurkut suorina kiljuen: - Kaikki viiskutosluokan ikkunat on säpäleinä! Muut luokat ehjinä säilyneet..."

Polki ja polki, kuin jarru päällä, pusikoihin tähyili, pälyili, polkija pienessä pelossa empivin mielin: tulikohan riittävän soft? Jottei taas hirmu ryllinkiin joutuisi satunsa kanssa - rauhanmies.

"...murhetta joka puolella, mukulat laattialla, isä vakussa, naveton oven yläsarana poikki, puuvaja tyhjänä talven edessä, heinäladossa heinää hyppysellinen!" Volter Kilpi, 1934: Pitäjän pienemmät

sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi

10 kommenttia

Suomen rumin kaupunki

05.05.2009 - 16:28 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, liikenne, Matkailu, rakkaus, pahoinvointi, vapaa-aika, voe mahoton!

Matkakokemuskertomus länsirannikolta jatkuu.

Kaupunkiko lie vai mikä kauppala, mutta olipahan ensivaikutelma! Ovat tainneet aallon alvarit ja engelin carlit ohittaa tämän paikkakunnan sivuilleen vilkaisematta.

Lättänätannerta ajellessa kaartoi tie yhdenäkin etuvasempaan. Lasisia taloja kadun alkupäässä ja valolankoja yllä. Dubaissako olimme?

Suora jatkui ja värittömät betonikerrostalot tupsahtivat eteemme vasemmalle. DDR?

Ja suoran päässä itse ylpeys: harmaat betonimöhkäleet sekä tupruavat savupiiput aina taivaisiin saakka. Raision tehtaat. Eipä ihme jos 1,60 osakkeen arvo pysyy pysähtyneenä. Neuvostoliitto? Brezhnevkin olisi ilahtunut tästä näystä ja vaikutelmasta; siinä olisi kämmen kämmentä vasten läpyttänyt.

Ilma oli toki vakaan lämmin ja sää pilvipoutainen. Tuuli mereltä. Narsissirinteellä kaupungin ainoat värit.

Oi Hanko, Oi Tammisaari! - tulkaa ja tuokaa tullessanne tänne maku ja näyttäkää, että vailla kukkuloitakin on tuuheiden puiden katveessa löydettävissä viihtyisyys meren äärellä.

- Heitäpä nopeasti ne keilat nurin niinpäästään lähtemään, hoputin vaimoa, - vaikka kuinkakin SM:ää keilailet.

Totteli kehotusta, vaimo, ja kohta jo tuli hallilta pois pallokassin rullat perässä päristen tuhannen pistettä hankkineena. Kuuden sarjan tulos kahdeksalla sarjalla.

Myrtynein ilmein ja mieli maata viistäen jätimme tämän lasihelmen, modernin ihmisluomuksen.

Eikä vilaustakaan Pertti Karppisesta!

"Raisio - shoppailijan napakymppi

Raisio on koko Varsinais-Suomen kauppapaikka ja kehätie E18 Raision kohdalla varsinainen kauppakuja: sen varrella toimii satoja liikkeitä vain parin kilometrin matkalla." Varsinais-Suomi & TURKU

25 kommenttia

Vappusäpinöissä

04.05.2009 - 15:19 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, liikenne, Matkailu, rakkaus, pahoinvointi, vapaa-aika, voe mahoton!

"... MALAUTA!" -rääkäisy kuului jostain. SP hätkähti, säpsähti hereille kanasensa lämpöisestä sulkahöyhenkainalosta. "... TUN HOMO!"

Vappuyönä kolmen jälkeen!

Vaimoko hänelle karjui? Missä ollaan? Mikä maa? Tuliko on irti? Vai piru? Vai henkikö heikoilla? Karkaamassa? Miten se nyt vaimo tuolla tavalla - eihän se ikinä hänelle!

Meno ja metakka sen kuin yltyi. Ambulanssi kiisi ja huusi jossain.

- Johan nyt on kehno! päästeli SP pahimman minkä osasi, pomppasi vuoteesta, riuhtaisi kaihtimet ylös ja oli ällikällä lyöty.

Kahdeksan poliisia laski, kymmenen, yksitoista jos naispoliisi lasketaan, seisoi ikkunan alla. Torilla sikisi ihmislapsia kuka minkinlainen vappunenä päissään. Neljä poliisiautoa, viides siviilipoliisiauto kurvasi ikkunan alle.

- Joko ne perhanat minut nappaavat ja Kakolaan kiidättävät. Tuu kahtommaan! Piilota miut! kähisi SP.

- Jospa ne sinua suojelevat tai onko siellä muuta?

Hamburger Börsin ikkuna veti torille. Oli töpinää.

- Jospa täällä joku Miami Vice tai joku - suomalaisin simulttaanein...

Siinäpä vapisivat nenät ikkunalasissa kumpikin: maalaisaviopari Auran aalloilla; oli matkannut pariskunta ihan Turkuun saakka vappuhulinoihin hauskoja vappuhuiskuja heiluttelemaan, pillillä töräyttelemään.

- Ei ne meitä! Eivät ne meitä jahtaa. Kaho! Kaho kun äijää raahaavat nelisin poliisit maijan konttiin veriläiskän luota.

- Ihminen elää. On vappu. Kevään riemun ja riehun aika. On on.

Tunnin jaksoivat ukko ja akka miamiaan seurata, kunnes jompikumpi luopui ja luovutti: - Eiköhän tää pääjuoni tässä.

- Vapaina ollaan! Yhä, iloitsi SP unentokkurassa.

Vetivät kaihtimet kiinni, kömpivät vuoteeseen ja tyytyväisinä näkemäänsä painoivat päänsä untuvatyynyyn. Ennen uutta unta silmät kiinni mietiskelivät tovin:

- Vai tämmöstä tää kaupunkielämä aidoimmillaan on.

- Säpinää, beibi, päätti vaimo ja nukahti.

SP kaivoi päänsä kanasensa kainaloon ja yhtyi samaiseen nukuntaan.

sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi