Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

tiistai 1. syyskuuta 2009

Syyskuun 2009 Kauppalehti-blogit

Mistä löydät sä ystävän


1

5

3

.

SP kääntää kylkeään ja sivua: on kohtuullisen tyytyväinen kuluvaan syksyyn.

Ulko-ovella on riittänyt koputtelijoita, sisäänastujaehdokkaita. Harrastuksensa myötä hän on saamassa taas nipun uusia kavereita. Joillekin hän aukaisee oven, joillekin vain raottaa ja kehottaa palaamaan paremmalla ajalla.

Härkäniemen Mallu, Pukkila, itse-Mattsson sekä ylväs Langholma - nämä näitä 'alastalolaisia'. Alastalolaisten ulkopuolisista suhteista merkittävimmäksi olisi tyrkyllä suhde vanhoihin tuttuihin: Kuikka Koposeen sekä hölmöläisiin.

Härkäniemi piippuineen, Pukkila kateuksineen ja Mattsson ahneuksineen ovat ihka uusia tuttavuuksia; heidän kanssaan SP aikoo viettää aikaa läpi talventuiverrusten pitkälle kevääseen, vähintään kahdeksan kuukauden kaveruus on katkolla vasta vapun tietämillä.

Hota-Leenan vielä keskenkasvuinen Taneli on seisoskellut sitkeästi tuontuostakin oven takana verannolla; ei häntä SP ole raaskinut joka kerta poiskaan hätistää, vaan silloin tällöin päästää pojan aikamiesten joukkoon.

Koposen Kuikka-kelmin kanssa sietää olla koko ajan varpaillaan - Kuikassa on liikaa bisnesmiestä; tämän herran seurassa liikutaan liian usein laillisuuden huonommalla puolella tai ainakin harmaalla vyöhykkeellä, ja sitä SP ei entisenä lautamiehenä voi noin vain niellä. Milloin virsikirjan lehdet tämä veijari muuttaa rahaksi, milloin vallesmanni joutuu itse Koposen sijasta rautoihin. Häpäisyn rajoilla liikutaan silloinkin kun nokkiintunut Kuikka nostattaa hienojen fryökkynöiden ja koppavien neitosten hameenhelmoja korviin muka hyökyveden vuoksi, taikka siveettömästi muuttaa onkijan sukuvärkin ahveneksi tai toisinpäin.

Hölmöläisten seurassa SP ei lopultakaan viihdy, sanoutuu irti, ryntää huutaen karkuun. Karvat nousevat hetikohta pystyyn, koska hölmöläisten touhut, viljapellolla rypemiset, valon pirttiin kantamiset, peiton jatkamiset ja sen sellaiset älyttömyydet, tuovat jostain syystä mieleen kuluneet ja kuluttavat viimevuodet Murhevaaran (nimi muutettu) koulun lakkautuksen tiimoilta. Mutta onneksi on lakkauttajillakin mattinsa, jottei vallan vallattomaksi hommat ole päässeet paisumaan - vielä.

Vapaa-aikana heidän seurassaan! Ei hinnasta ei mistään. Ei, kyllä se niin vain on että ei SP hölmöläisiä eikä Kopos-Kuikkaa kavereikseen huoli, vaan hylkää heidät toistensa seuraan kokoustamaan.

SP ottaa Tanelin völjyynsä, palaa Alastaloon ja etsii sieltä kaverit syksyn koleutta tappamaan, tulevan talven tuiskupäiviin, ratoksi viimaan ja pakkaseen. Ainakin Härkäniemestä näyttäisi olevan jopa ystäväksi asti.

Katellaanhan.

ps Näkyy muuten Aila M ja Lauri V nousevan käsikynkkää verannon rappuja. Piileskelisiköhän vai laskisi sisään? Tuosta Laurista kun ei koskaan tiedä, sillä kun ovat ne hulluuskohtaukset vaikkei ryyppäisikään ...
" - Otapa nyt pussi ja mene renikoita keräämään, että sika saa ruokaa. Ja pieni Taneli otti pussin ja käveli kylälle ja kyyristeli talojen pihahuoneitten seinänvierissä ja nosteli tikulla pussiinsa ruskeita renikoita. Niitä kun ei tullut riittämiin oman navetan seinustalle. Hän palasi pussi pullollaan ja sioille sekoitettiin suurus."  Haanpää, 1929: Hota-Leenan poika 

Rimaa hipoen saisin olla opettaja

1

5

4

.

Tadzikistanissa*. (väkästä z:n päälle en löydä näiltä näppäimiltä)

Pääkaupunki Dushanbesta ilmoitetaan partakiellosta. Uutisen mukaan alle 50-vuotiaat miesopettajat peruskouluissa ja yliopistoissa eivät saa pitää partaa. Huh. Läheltä liippaisi, mutta läpäisisin, jos noudattaisin toista vaatimusta: yli 50-vuotiaiden parta saa olla korkeintaan kolme-senttistä. No joskus huomaisin joskus en.

En saisi myöskään pitää t-paitaa. Tuottaisi tuskaa.

Farkkukielto on myös voimassa. Ei tuottaisi tuskaa.

Minihameet ovat pannassa. Tähän vaatimukseen kaatuisi melko varmasti minun opettajuuteni Tadzikistanissa. (väkäsnäppäin z:n ylle yhä kateissa)

Pelaamisen väärinkäsitys

1

5

5

.

OPE TIUKKANA KÄYTÄVÄLLÄ
- Mitä te sinne tietokoneluokkaan menitte? Sinne ei ole asiaa!

- Mokkikiippa on.

- Ei saa olla. Ajakaa se pois! Käskekää se tänne.
YMMÄLLÄÄN MOLEMMIN PUOLIN 
- Siehän sanoit että menkää pelaamaan.
- Luulitko tosissas että tarkoitin tietokonepelejä? Liikuntapäivänä!

- Niin mie luulin.

- Mokki, etkö sie tiijjä että pelaamiseen liittyy pallo ja hiki - aina?
VÄÄRINKÄSITYS

Pelaaminen ei enää olekaan itsestäänselvyys: palloilut on palloiltu.

Haavi auki Haavikosta

1

5

6

.

SP makaa pyhäistä iltapäiväänsä pois maanantaiaamun tieltä.

Hesariinsa sotkeutuneena. Sormet mustina, nenänpää töhrääntyneenä, vaimon hinkatessahangatessa painomustetta ovenpielistä heti tuoreeltaan.

Yksi sivu pöydän alla, toinen toppatuolilla levällään. Sohvan alla etusivu, kädessä ensin taloussivunippu. Siirtyy sitten urheiluun ja Voi harmin pala!

JJK - VPS 1 - 2
  • 80 min Lahtinen        1 - 0
  • 81 min Hietaharju rp  1 - 1
  • 87 min Hietaharju      1 - 2 
Lopussa lauottu kaikki. Tiennee Jyväskylän putoamista liigasta.

Kulttuurissa lonksahtaa haavi auki Haavikosta, kohta päästää emänaurun. Lukee Mauno Saaren Haavikko-niminen mies elämäkerran etukäteisotteita maestron pikkumaisuudesta ja äkkipikaisuudesta: Paavo hajoittaa kesäpaikkansa huonekaluja ja särkee ikkunoita kun Ratsumies-oopperassa suitset on sijoitettu olohuoneeseen, vaikka libretossaan hän kirjoitti ne talliin. Ritva-vaimo sanoo  pitäneensä oopperasta.

Ei olisi pitänyt pitää. Paavo suitsii suun ja karkeasti karjaisee: "Tässä talossa ei vittu puhu!"

SP jatkaa pyhäisen iltapäivän viettoaan kaikessa rauhassa. Puntaroi: Kätlinkö vai Ragnar?

Känninen luokanopettaja nukahti tunnille

1

5

6

.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -



http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009092610315464_uu.shtml

Ei. Älkää huolestuko: en she ollut minä.





 

Helena Lindgren paljaana

1

5

6

.
"Tervehdys maalaisstadista!

Kiukuttaa! Taas tuo ääliö tuossa! Mikä sen on? Miksi se meitä kiusaa olemassaolollaan? Tuo mummon kananen. Höyhenittä. - Mutta missä on jorma? herää kysymys. Sitäkö se tuossa oottaa? Pikkuhousuissa ja stay up -sukissa kuten teksti kertoo.

YÖK! räkäsen minä.
         terveisin  Lennartisi"
Lennu-hyvä tuohan on stand up - komiikkaa stay up -housuissa.

Elä sinä polta hihojasi tai refi paitaasi pois!

            PYHIÄ!

               H-j

"Ihmisenä isäni oli kusipää, ihmishirviö, pahinta laatua oleva sika"

1

5

7

.

 "joka olisi pitänyt steriloida hyvissä ajoin. On yhteiskunnallisesti vaarallista, kun hulluimmat levittävät sairaita geenejään", kuvaa Niklas Herlin isäänsä. Jostain luin hänen sanoneen isästään TÄYS PASKA, mutta onhan tuossakin jo substantiivit kohillaan.

Itse olen pyöritellyt vuoden päivät Volter Kilpeä ja kokonaan lukenut alleviivaten kaksi teosta, Kirkolle ja Pitäjän pienempiä, Alastalon salissa on alkumetreillä. Pekka Herlinin elämäkerta on ilman muuta siinä ohessa hotkittava ja nähtävä miten pojan näkemys käy yksyhteen neljännesvuosisadan Koneen palveluksessa vaikuttaneen John Simonin kirjoittaman Koneen ruhtinas – Pekka Herlinin elämä elämäkerran kanssa, elämäkerta.

Hätkähdytti jo otsikko (US 23.9.2009) - Niklas Herlin: Pahan ihmisen seurassa,  saati blogin sisältö, ylinnä otsikossa mainittu eniten. Harva lataa noin rehellisesti kun sitä hienotunteisuutta (= piilottelua) aina vaan korostetaan sivistyksen mittana.

Miksi tähänkin tellätä Volter Kilpeä? Siksi kun Volterinkin kylänmiehet ja naiset papattavat totuuksia kanssaeläjistään, mutta lähes aina pysyvät kohtuuden rajoilla toisin kuin Niklas, silti loukaten toinen toistaan. Käyttävät kieltä, josta satuttavan totuuden jyvän löytää kyllä se ken omin korvin kieleen kiinni käy.

Lukijalle Kilpi antaa lepoa ja rauhaa kielellä joka virtaa kuin joki, tapahtui mitä tapahtui niin kieli sen kuin soljuu. Siinä joessa Kilven kanootissa on miellyttävä istua ja meloskella eteenpäin. Harvoin tarvitsee oikeasti hätkähtää ja pelästyä kanootin kuperkeikkaa. Sitten kun harvoin, yllättäen kanootti alkaa keikahdella niin äkkiarvamattomien karikkojen kiertäminen ottaa lujille. Oikeasti pelästyy kun yhtäkkiä kielen soljuvasta virrasta esiin syöksyvät pedot:
  • "Pärisköön paskoja tyhmemmille"
  • "Jumaliste"
  • "kuin perse penkille"
  • "mitä saatanaa"
  • "kullien kiluttamisen"
  • "kusen pisunloroni"
  • "onko paskaa käsissä vai hamppua"
  • "paskanen vierestänsä"
Noina hetkinä tuntee miten raadollinen on maailma, saaristossakin. Paikassa joka sisämaasta katsoen on lähinnä paratiisia. Näemmä sielläkin ovat omat käärmeensä. Noina hetkinä jopa Volterkin, valitettavasti, saa elämän karvaan maun nousemaan suuhun. Ei nyt sentään ihan noin karvasta sapenmakua kuin mitä Niklaksen kakistus isästänsä.
"... sopii Ristimäen tuomarin piippu Langholman leukapieleen kuin perse penkille ja nuotti kanttorin kurkkuun." Volter Kilpi, 1933: Alastalon salissa


 

Rakel Hiltusen lahja

1

5

8

.

Sattui hassu juttu, kun hoviautonkorjaajani kutsui meidät viiskymppisilleen, avec.

Ne olivat hyvät juhlat. Ulkoilmajuhlat uima-altaan äärellä. Varmuuden vuoksi menimme alamäkeen kävellen. Ei sen vuoksi, vaan kohteliaisuussyistä: ennakoimme, jottei juhlakalu olisi kesken juhlinnan joutunut töihin. Sikäli mikäli olisimme autoilleet, olisi hyvinkin niin saattanut käydä: automme check engine*-valo on viime aikoina taas kummitellut eli ollut palamatta, mikä enteilee meidän perheen autossa päinvastaista kuin muiden perheiden autossa - remppaa. *(http://www.google.com/search?q=engine+valo+moottori&rls=com.microsoft:fi:IE-SearchBox&ie=UTF-8&oe=UTF-8&sourceid=ie7&rlz=1I7SUNA_en)

Vissiin meinasivat hyvät ystävät juottaa synttärisankarin käeksi ja vähintään viikon humalaan, sillä niin monta kun on viikossa päiviä, vähintään niin monta konjakkipulloa olivat raittiille miehelle lahjaksi kantaneet.
- Pidä pääsi kylmänä! varoittelimme sankaria. 
Paikalla oli myös yksi julkkis, Rakel Hiltunen. Aivan, juuri se Rakel, kansanedustaja, entinen Helsingin kaupunginhallituksen pj.  Helsingin kaupungin! - täällä maalla itärajalla itäisillämailla missä ei mitään!

Mukava nainen, mikä yllätti minut täysin, koska olimme luulleet että julkkispoliitikot ovat kaikki kuin uutislähetyksestä karanneita, siis vakavia, maailman myrkyt nielleen tuntuisia.

Poislähtiessämme tiedustelimme sitä hattukirjaa, joka Hesarissa kesempänä oli mainittu. Pahoitteli ja sanoi: - Vain perhepiiriä varten.

Ymmärsimme. Poistuimme ylämäkeen.

Mutta mutta. Posti on parempi mainettaan: parin viikon päästä itse Itella-herra kantoi ihmeen. Sen ansiosta meillä nyt on kotona yksi kirja enemmän: Seppo Hiltunen: 40 vuotta Rakelin tähden.

Tässä julkinen kiitos kirjasta Rakelille kuin myös synttärisankarille sekä postillekin.

Lainaan herkän tunnelmapalan tähän loppuun, ajankohtaisenkin nyt kun Utrion sysäyksestä asia on taas esillä; jos Seppo ja Rakel antavat luvan, lainaan toisen kerran enemmän, ja sitten politiikan puolelta:
"Äidin kuoltua isä sairastui aika pian syöpään. Hän alkoi valmistella neljää lastaan poismenoonsa. Minulle vanhimpana lapsena hän antoi tehtäväksi huolehtia siitä, ettei hänen elämäänsä tarpeettomasti hoidoilla jatketa.

Osastolla oli valveutunut lääkäri ja kerroin hänelle isän tahdosta. Tiputusletkut otettiin pois ja minun lierihattuni laitettiin letkutelineen nokkaan. Isä katsoi ymmärtäen."


 

Härkäniemi valitsee suuhunsa sopivaa piippua seitsemänkymmentä sivua

1

5

9

.

3.9.2009 to

Nyt kun Pukkilan-purnari on saatu sohvalle sijoitettua 13 askeleen 20 sivun ja kahden lukuviikon jälkeen, on vuoro saatella Härkäniemi sohvalle omalle paikalleen Lahdenperän viereen; piippuhyllyn kautta käy tie.

10.9.2009 to

Tässä on piippua vaalittu, valittu ja valikoitu ihan sitä tehden. Härkäniemelle tämä on kunnia-asia ja oikeastaan tärkeintä maailmassa; kyseessä on tunneasia: tunteen tunteminen. Piipunvalinnassa pitää olla yhtä ronkeli kuin vaimon valinnassa.

Sen pitää olla suuhun sopiva ja käteen käypä - sen piipun.

Tällä Härkäniemen vanhallapojalla on hauskankuuloinen etunimi: Malakias. Heikki olisi minusta sointuvampi: Heikki Härkäniemi kalskahtaisi isommin. Toinen nimi on suorastaan kuin Peltosen Juhanin parhaista: Afrodite. Toisen nimen, niin arvellaan, Malakias Afrodite Härkäniemi oli saanut kai siksi että pienellä leveällä potkijalla oli hyvä olla varoilta toinenkin nimi.

Härkäniemeksi minä tätä uutta kaveriani tituleeraan, ennen kuin tarkemmin tutustumme, ja tiedä vaikka tuonnempana sinunkaupat syntyisivät. Sittenhän Härkäniemen Malakias voisi olla vaikka 'Mallu' tai jokin muu väännös.

Niinpä tosiaan! Härkäniemi haluaa lisätä vielä ettei piippu ja vaimoihminen ihan sama asia kumminkaan ole, kuunnelkaas: "Vaimoihmisen luonto on monimutkaisempi kuin piipun, ja vaimoihmisen kärsivällisyys pienempi kuin piipun."

Noine tuumailuineen olisi Härkäniemestä saattanut, jos tätänykyä eläisi, nuoruuden ripsakkuudessaan tulla mainio automyyjä, Kiesin veroinen sovinismissaan. Saman rähäkän olisi jo monta kertaa nostattanut, olisi siinä jos Audi kuin Ladakin kaupaksi käynyt. No parempi Härkäniemelle että eleli parhaimman miehuutensa hevosaikana, ennen vanhaan, jolloin oikeasti sai sanoa sen mitä mieltä oli - lööppeihin joutumatta.
- Härkäniemi, joko käteen käypä löytyi?

- Jokos Pukkila istuu?

- Jo istuu.

- No kohta se oikea suuhun sopiva, Hullin piippu, löytyy kun saa rauhassa löydättää.
Nuo olivat kyllä ihan keksittyjä, hihasta tempaistuja, eli lukijan päässä käytyä dialogia, lukemisen jalostelua, vaan ei kaukanakaan totuudesta, koska tarina kirjassa jatkuu näin: "Härkäniemi naurahti omille ajatuksillensa, silmän verkkaisesti tarkastellessa piippuriviä hyllyllä ... ... paljonkos sumun löysää mahtuukaan pääkuoren sisäpuolella liikkumaan, ja pitääkös ajatus määriänsä sen piukemmin kuin savun polveileva rihma ilman keveissä piipun pesäsuun yläpuolilla?"

17.9.2009 to

"... minun ajatukseni on kuin kukon varvas, joka kapsuttaa mullan tuhkaa sielläkin, missä ei ole jyvän hitua eikä madon makuakaan nokkaan noukittavana ..."/ Tähänpä vedän poikkiviivan ja jätän Härkäniemen piippuhyllylleen. Helekatti, että osaa olla virittävää tekstiä eikä mitään Tänään iltapäivällä -höpinää, iltapäivälehtilöpinöistä puhumattakaan. Kiellon päälle vielä kerta, en malta olla kertaamatta tätä: "... onko lorvi tyvestä piukemmassa loirossa kuin latvan löyhöpäässä." /

Ei muuta kuin: Carpe diem! ja Vade mecum!

22.9.2009 ti

Kilvestä ei teksti parane. 70 sivua on tässä pian täydet kolme viikkoa 'Mallun' kanssa piippua valikoitu, ja nyt se oikea hullilainen on näpeissä; monta tärkeää asiaa elämänkulusta on piipunvalikoinnin ohessa läpikäyty. Ja ei muuta kuin lautamies Lahdenperän viereen Langholman isoista odottelemaan, piippu palamaan ja nautinnolle: "Kun on oikea piippu hampaissa, niin on kumminkin suu taivaassa, vaikka mies itse olisi housuinensa missä!"
 "... mies kääntyi yhtä leveänä hyllyltä kuin hän oli hyllyn edessä seisonut, käveli verkakseltansa sohvalle päin ja meni istumaan." Kilpi, 1933: Alastalon salissa

Jari Pervo eikun Tervo Joensuussa

1

6

0

.
"Tervehdys!

- Fiktion lukemisen taito on kadonnut tässä maassa, Tervo totesi ja Luakkosen lehti kirjoitti eilen Joensuun kirjallisuustapahtumasta.

Huomasitkos? 

Jotenkin tulit mieleen, Daavidseni. Etkös sinä saanut keväällä blogeistasi rapsut so. vakavan varoituksen, vaikket edes päättäjien seksifantasioita käsitellyt? Tukkivat turpasi olen huomannut. Jutut laimentuneet.
Ystävyydellä  Lennart"
Lennart, veliseni!
Älä viitsi enää vanhoja tonkia. Tai saat tikulla silmään.
Lue rivien välit: ennen va-vanhasia vilisee joka puolella.
Yritän niellä kiukkuni, pysyä piilossa puskan takana ja olla lojaali. Koville ottaa mutta on toistaiseksi onnistunut. Älä Sinä, Lennart, yritä provosoida, yllyttää hullua, ettei itsehillintäni petä, olisi nimittäin taas aihetta, vaan auta minua pysymään oikealla uralla, minulle määrätyllä.
Amen.
Tuus SP, sulaton päällikkö
"Sitä, että kirjailijaa syytettiin tiedotusvälineissä omien seksifantasioidensa levittelystä, Tervo piti karnevalistisimpana käänteenä. - Voin kertoa, että koko kirja on kirjailijan täyttä fantasiaa. Olen sen hatustani vetäissyt, tuulestani tempaissut." Karjalainen 20.9.2009

Yölliset karkailut - eli hoh!hoh!hoh-hoo! kunto kohhoo

1

6

1

. 
- Kyllä siinä kunto nousee! kehui eläkeläisopettaja SP:lle tämän kerrottua yöllisistä vessareissuistaan joka jumalaton, niin kuin ruma sanonta kuuluu, yö.
SP ei ymmärtänyt, tapansa mukaan. Jäi tuijottamaan sanojaa, entistä kollegaansa, sen näköisenä että sanoja ymmärsi vanhasta opettajahuonemuististaan ettei vastaanottaja ymmärtänyt. Asia vaati siis käsittelyä.
- Ei se vielä siun yhellä yöllisellä reissulla nouse, vaan ootapa kunhan pääset minun ikään!
Eläkeläisope jätti asian selvityksen puolitiehen kiusallaan, koska tiesi näin ruokkivansa kuunteluhaluja; vanha kikka oppitunneilta.
- Yölliset karkailut ovat ikäviä, jatkoi tovin päästä eläkeläisopettaja Jouko. - Vessakarkailut, täsmensi Jouko.
Edelleen oli SP puoliksi pihalla: miten se nyt ikä kuntoa kohottaisi ja virtsahan se karkailee eikä mies. Oli odotettava Jouko-open tarkempaa selitystä. Jouko seisoi siinä tienreunassa keppiinsä nojaten, ei siihen yölliseen, ja katseli mäkipeltoa alas ja virkkoi aivan muusta:
- Kurjet tekevät lähtöään, tuo alapelto on kurkia täynnä. Tankkaavat. Mitenhän ne jaksavat - jotkut Afrikkaan asti?
"Tuo on just sitä joukoa", "se on kyllä jännityksen mestari" ja "ottaa luokkansa hallintaan". "Joukon nuppineulatemppu parhaimmillaan". Niitä näitä ennätti SP ajatella miehestä maantiellä, 'kurjetkin jo lähti!'-variksesta, kunnes tämä päätti edetä:
- Neljäkin kertaa yössä tässä iässä joutuu ramppaamaan vessassa: ne virtsavaivat! ne virtsavaivat! Kyllä siinä väkisin kunto kohoaa.

 http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

Kalastamassa

1

6

1

.

.

"... maanmakea on heru juoksevan uran, pehmyt suomuilla hula suljivan virran, joko läsnä on häittävin loiskein kuturannan hullu ja hemasa lämmin:"

Jo kolmatta päivää on, uskomme tai emme, SP ihastellut, osaa sen jo ulkoa, napsaamaansa virkkeen osaa, jonka on kirjoittanut, yllätysyllätys, joku Volter jossakin Alastalon salissa. Kilpi. Kalastamassa siinä.

Kirjaa on kohdeltava kuin muitakin taideteoksia: katseltava, kuunneltava, läheltä, kaukaa, tunnusteltava, viivähdettävä, palattava, ohimennen vilkaistava, keskityttävä ...

Vai katsooko joku taulun, kuunteleko musiikin, hankkiiko joku Munsterhjelmin, Mozartin kotiinsa periaatteella 'kerta riittää'? Kerran keskittyy tauluun, kerran kuuntelee kappaleen, siirtää syrjään ja tutuille kehaisee: "Nyt Munsterhjelm on katsottu, Mozart kuunneltu. Seuraavat."

Kunnon romaanin kanssa on meneteltävä samoin kuten maalauksen ja sävellyksen, taiteen minkä tahansa: viivyttävä, palattava, oltava läsnä monesti monesti monesti.

Jos hetkeksikään herpaantuu, Volter ei ole mitään. Ja herpaantuu jos lukee kerralla liikaa, ylittää yli kymmenen sivun määrän.

Olisi loukkaus Kilpeä kohtaan hampsien lukeminen ja sitten unohtaminen muiden romujen joukkoon. Kilpi on Edelfelt, Munsterhjelm, Sibelius, Mozart yhtälailla myös Matti ja Teppo. Eli hyvin paljon.

"kypsä on kupeessa maiti! kiiru on kalan, kiiru virvivän veden, kevään liehtovan, kiiru jään sulaavan, kiiruin huhtovan isännän ja hikisten miesten..."  Volter Kilpi, 1933: Alastalon salissa

Helena Lindgren - auta!

1

6

2

.

.
"Tänään Helena Lindgren esiintyy Maria!ssa illalla Nelosella.

Kuka on Maria-huutomerkki ja kuka on Helena Lindgren? Onko se kaale? Kerro hetipaikalla!
Kunnioittavasti Lennart"
Tää on näitä, Lennun harha-askelia. Lennun kanssa on oltava varpaillaan. Monesti se heittäytyy hökkelömmäksi kuin onkaan: joskus aikoinaan se oli luulevinaan Fergusonia traktoriksi, sitä prinssi-Andrew'n puolisoa!
Lennun sopii painaa tästä alleviivatusta mustasta, niin jo vot! http://www.nelonen.fi/video?vt=video&vid=40913
Sitten vaan laulamaan Mummon kanasesta. Ja Jorma Uotinen se hyppeli.


 

Pankki päästi paukun

1

6

3

.

VAROITUS: TÄMÄ KIRJOITUS SAATTAA AIHEUTTAA LUKIJASSA KUMMALLISIA TUNTEMUKSIA SEKÄ RIIPPUVUUTTA. HAITALLINEN. VÄLTÄ NAUTTIMASTA! JOS SIITÄ HUOLIMATTA KOKEILET NIIN NAUTINNON JÄLKEEN PYRI TUULETTAMAAN LUKUKAMMIOSI PERUSTEELLISESTI, RISTIVEDOLLA.

Kaupunkilegenda - light kafka

Onhan se peräti harvinaista että joku jakaa ilmaiseksi kännyköitä. Niin vain tapahtui. Aikaisemmin Hän saattoi Pankista saada karkin suuhunsa sivupöydältä; sen Hän otti asiakkaana suuremmitta omantunnontuskitta. Nyt kun Pankki oli karistellut karkit pois kopasta ja täyttänyt kännyköillä kopsan, oli asiakkailla itsensä hillitsemistä.

Nöyränä moni käveli kopsan ohi ja pahasteli: "On tuohii houkutin!"

Osa asiakkaista kahmaisi puhelimen muitta mutkitta mukaansa, varmaan he olivat niitä hesalaisia, osa tyytyi käytettyyn kännykkään. Koria oli nimittäin kaksin kappalein: toisesta sai ottaa käytettyjä kännyköitä, toisesta upouusia kaikkine nykyajan lisäkkeineen.

Ilmaiseksi! Rajoituksetta!

Iltaan mennessä käytettyjen kännyköiden kopsa oli empty, ja uusien kopsa melkein täysi - olisiko ainoastaan puolenkymmentä tuliterää kännykkää lähtenyt asiakkaiden matkaan. Selityksenä ao. tilaan mainittakoon: nuoriso hoitaa pankkiasiat kotikoneilla, näin ollen ilmaiskori sai olla rauhassa siltä porukalta.

Hän ei tohtinut - hienotunteisena, arahkona, rehellisenä kansalaisena - tietenkään ottaa uusien kopsasta, hädintuskin käytettyjenkään.

Otti kuitenkin jonkin, koska muuten Hän olisi tuntenut loukkaavansa Pankkia, ja ilmainen on aina ilmainen.

Kotona Hän jäi harmittelemaan kun ei uutta sittenkään ollut ottanut. "Huomenna. Huomenna menen ja uuden otan!" Hän päätti.

Mutta kuinka ollakaan, Hupsis! Aamulla Pankin ovien avauduttua oli meno pankkisalissa palannut entiselleen: kopsat karkkeja täynnä, kännyköistä ei hajuakaan!

KITEYTETTYNÄ JA MITÄ ME OPIMME: Pankki oli päästänyt pierun, josta ei seuraavana päivänä ollut hajuakaan tallella. Eli hyvin olivat tuulettaneet.

"Flash straps. koristele puhelimesi. Korut vilkkuvat puheluiden ja tekstiviestien aikana. Eri aiheita. 36-1582..........2,70 €" Teos: Clas Ohlson, 2009: Helpomman arjen puolesta

http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

Kännykättä = vaatteitta

1

6

4

Tämäkin kuvatiedote on liitetty tähän netistä - 14.9.09!

(Päivitys ti 15.8.09 klo 14.15. Ja katso eilen se oli erilainen kuin tänään! Eilen siinä kerrottiin opettajista jotka harvoin käyttävät nettiä! Tämän jälkeen siihen joukkoon siirtyy yksi opettaja lisää. :(  Nyt Ruandan käräjistä. Saas nähä mitä siinä huomenna lukee Ruandan jälkeen - vai liittyisikö tuo jotenkin opettaja-aiheeseen ... )

(Päivitys ke 16.9.09 Ruandan jälkeen piirretty lehmä ja kello. Miina Äkkijyrkkä ilmestynee piakkoin? Ootellaanhan.)

No just just. Taitaa parjattu Ilovaaran koulu olla sittenkin edistynyt koulu: Eilen viimeksi katsoimme Roskisrottaa eli kierrätettiin rauta/alumiini- ynnä muuta malmiromua sekä tuijotettiin Tekniikka taskussa -ohjelmaa, jossa ihmeteltiin Japanin edistyneisyyttä kännykkäkansana.

Oppilaat luvuin 80 % - 20 % pitivät Tekniikka taskussa -ohjelmaa parempana.

Kännykkä ei pian enää ole pelkkä puhelin, vaan se voitoimia robottina, vahtina, maksajana, kielenkääntäjänä, vessankannen nostajana, pyyhkijänä; se on esine mikä tahansa: pöytä, silmälasit, vaate ...

Ilovaaran koulun johtava opettaja häpesi. Katseli vaivihkaa ohjelman aikana luokan hämäryydessä itseään ja punasteli: siis alasti kuin keisari, koska ei kännykkää.

Näinköhän joutuu hankkimaan ettei alastomana kulje!

 

SP päättää pudottautua pyörän tangolle

1

6

6

SP on väsynyt. Viikko on ollut raskas. On pitänyt käydä neuvotteluja ja puuttua ns. peliin eli kakata kätensä.

Yöt ovat jääneet lyhyiksi. Ruoka ei ole maistunut, Kilpikään ei ole kiinnostanut, sininen suklaa ei ole huvennut hyllyltä.

On pitänyt järjestää.

Päätyönähän SP:llä on ei-olla sulaton päällikkö vaan olla opettaja. Monta kertaa hän on uransa aikana miettinyt, onko hän
  •  a) 2x7
  • b) Äläs töni! vai 
  • c) §
Ja tullut aina samaan tulokseen: b) - rousseaulaisittain. Sen tähden hän on valinnut luokanopettajuuden eikä aineopettajuutta.

Vaikka titteli LO kuvaisi enemmän hänen työtään ja toimenkuvaansa, silti hän käyttää komealta kalskahtavaa kirjainyhdistelmää SP - turhamainen kun on, muiden ihmisten tapaan. Tosin hänelle tuo sanapari Sulaton Päällikkö kuvaa vähäisyyttä: Ei edes sulkaa inkkarilla! Kynitty mikä kynitty.

Työnantaja taas, huumorintajuttomuudessaan, luulee että mies rehvastelee: Koko Kombinaatin eli Sulaton Suuri Päällikkö. Primus inter pares!

Luulkoon: eihän sillä muutenkaan huumorintajua ole, kuten nähty on, siis sillä Penteleen kunnalla; laikka kourassa kyttää, ettei vain pahaa, poikkipuolista sanaa alamaisilta pihahtaisi.

SP on äkeissään ja väsähtänyt. Siksi purppasee. Pyörällä kotiin polkiessa hän pohdiskelee viikon kohokohtia:
    • a) joku heittää kalkkia silmille
    • b) kaksi sotii saksin toistensa kimpussa
    • c) joku lyö lapiolla toista
    • d) joku kiroilee, käyttää kännykkää, keskisormeilee, sylkee, kamplaa, tönii, tökkii, etuilee, mölisee, möykkää
    • e) joku tunnilla hortoilee, tuolia natisuttaa, vihkon sivua rutistaa, hinkkaahankaa, pyyhkii, höpöttää ...
SP polkee rajusti, ja kas!, suhteellisuudentajun palatessa hien myötä kohta jo hymyilee: No tuommoisiahan me kaikki olemme kaikkine kotkotuksinemme ja viisauksinemme, varsinaisia homo sapiens sapienskeja, neuvostoihmisiä - Sovjet Sapiensky.

Jos on Venäjän johtajilla VP:llä sekä DM:llä olemista niin on SP:llä sentään pienemmät sodat ja murheet.

SP:tä helpottaa: ei kukaan kummempi toista - aikuinenkaan. Polkee, polkee, kotia kohti kelaa, kuin mummolaan lapsena pyöräili vailla huolenhäivää, vaikka perillä joskus, aika useinkin, jarrutettuaan, mummon nähdessään, vilkuttaessaan, oli pudonnut tangolle niin että silmissä kipu säkenöi; tähtihetken koki.

Nyt isona kipunoivan viikon jälkeen hän päättää puhdistautua samoin menoin kuin pienenä, tähtihetken kokea: pihaan kurvattuaan, paratiisille vilkutettuaan, hän päättää pudota - tangolle!

Odotettavissa: riitti Katharsis.
"... muijaset kolmen kylän läänistä huiskivat sillalla ja puotien solissa, puukot pärskyttävät, kielet papattavat ..." Kilpi, 1933: Alastalon salissa

Itku pirahti

1

6

7

.
"Eilisiltana Lennu-pojalta pääsi parku & poru. Ei ei ei! Ei sen takia että Kari Tapio ei saanut Kaustisen korvauksia eikä sen takia että Tommy Tabermann ei saa juoda viinaa eikä Helena Lindgren...

Itkin kun katsoin Kavitaa.*  Niin itki Kavitakin. Myötätunnosta köyhiä kohtaan itkimme.

Oisipas maailmassa tasajako: ois vain rikkaita tai ainakin Kavitan-laisia rikkaita. Silloin köyhänkään ei tarvitsisi pölliä tarpeeseen.

*ke 9.9.2009: Tosi-tv-sarjassa brittimiljonäärit tekevät töitä


Tosi-tv-sarjassa brittimiljonäärit tekevät töitä syrjäytyneiden parissa - mutta tuntemattomina. Menestynyt liikenainen Kavita Oberoi lähtee etsimään autettavia Birminghamin pahimmalta työttömyysalueelta.
Katoitko Sinä?
Tuus    Lennu"
Varsinainen filosofi tuo Lennart. Nyt kyllä Lennu on astunut väärille raiteille, ottanut kantaa asiaan, josta takuulla ei mitään tajua, ei ainakaan esittämänsä asian seurauksista: TASAJAKO!

Sitten vollottaa!
No saahan sitä haihatella, mutta pitäisi vaan mölyt mahassa - Rillipää.

Kuin Laura Voutilainen

1

6

9

.

Seisoskelimme tienposkessa rankakasalla ja sahailimme puita pätkiksi.

Iso tumma auto kääntyi suojeluskunnan talolta tielle ja pysähtyi kohdallamme. Autoa ajoi vaalea nainen.
- Kuljetusvaikeuksia? nainen kysyi. - Lappakaa tuohon peräkärriin niin viedään pois!
Nainenkin tuli auttamaan, vaikka se oli aika laitoksissaan. Ei ollut tältä kylältä, vaikka tutuntuntuista siinä oli.

Kun oli valmista, nainen sanoi:
- Nouskaa kyytiin niin viedään perille. Mahtuu tänne.
Hyvin mahduimme. Takapenkit, ja ovienpielet varsinkin, olivat pölykerrostumissa.
- Ei hehelekkari! pääsi meiltä takapenkkiläisiltä kun katsoimme etupeilistä tarkkailevaa kuskin naamaa ja sen merisilmiä. - Sese se se on, nykäisimme toisiamme kyynärpäillä.
Ylpeä se ei ollut; se jäi latjaamaan kanssamme puita pinoon ja oli rivakka liikkeissään. Paitsi että kuntoilusta kävisi, sillä oli myös oikeasti kiire; kärri piti saada nopeasti tyhjäksi. Se hyppäsi auton rattiin ja vastasi kysymykseen 'Heinolaanko ajat?':
- En. Illalla on keikka kaupungissa. Moro pojat!

- Tule, LaLaura, toistenkin! toivotimme.

- Tulen kunhan täälläpäin keikkaan, lupasi nainen.
Oli. Se oli. Se oli itse se: otsikossa mainittu. Eikä mikään kuin.

 
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif


BB 2009 väliaikatilanne - ranking 6.9.

1

7

1

Kuusysi - totta vie!

Överiksi meni illalla, eli liian pitkälle pitkän peiton alla, mutta ei katsominen siihen kaadu. Jatketaan Sodoma ja gomorra -peliä niin on mitä kivittää.

Väliaikatulokset tässä:
Seurattavimmat (9)
  • Nino - tunneryöppy
  • Terttu - särmää
  • Tuija - mitäs menit!
Överit (8)
  • Minna - jaksaakohan
  • Esa J - ei jaksa
Potentiaalit (7)
  • Esa A - ootellaas
  • Sami - Ihminen
'Kahen' vaiheella (6)
  • Aso - alku-uho mennyttä kalua
  • Kätlin - laimennettu Kadi
Varpuset (5)
  • Sampo - vötkylä
  • Dana - personoitumassa
  • Jellu - häivyke
Nollat (4)
  • Ragnar - Ö
  • Lotta - lapsi
Lopuksi ennusteet

Putoajaennuste: Illalla putoaa Esa A, vaikka Aso joutaisi.

Voittajaennuste: Sami ja Dana (näistä vanhoista, uusiahan taloon tuppaa vielä koko joukko)

Keskeyttäjäennuste: Lotta, Tuija, Aso

Ennusteen ennuste: Ei pidä paikkaansa.
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

Pukkila ottaa 13 askelta

1

7

1

.

Otettiin just 13 askelta Pukkilan isännän kanssa, me miehet, tampuurin oven suusta peräkamarin kynnyksen eteen ja istuuduttiin peräsohvalle keskimmäisiksi - Alastalon salissa.

Nenät niistettiin toki ensin isoon nenäliinaan, jossa on Lübeckin kirkon kuva ja minkä piti näkyä kaikille, nenäliinan, kirkon ja niistämisen, niistettiin sellaisella puhdilla ja pärinällä, jotta kylän isäntämiehet takuulla huomaisivat merkkimiesten, napamiesten saapuneen paikalle parkinhankintakokoukseen.

Rojo sylkikin meinattiin ruiskauttaa Alastalon laattialle, vaan jätettiin se tekemättä. Arveltiin, notta sitten ensi kerralla.

13 askelta Alastalon salin poikki otti Pukkilan isäntä, Pihlmanin Petter, otti. Niin. 13 vallan mainiota askelta kaikkine kateuksineen, ja outokumma kun Alastalon isäntä, itse Herman Mattsson, ei tajunnut laskeneensa ketun kanaparveen taikka tammatalliin oriin!

20 sivua nuo 13 askelta, Pukkilan isännän askelta, kestävät ennen kuin peräsohva saa istujansa.

2 viikkoa siinä kuluu mukana-astujalta, kaksi somaa viikkoa, kahdessakymmenessä kirjansivussa makeaa seurattavaa mahan täydeltä. Mukana-astuja tosin välillä palaa askelissa takaisin, eestaas astelee ja vemputtaa salin lattialla, replaa kuin hyväkin tv-hidastus maukkaimpia paloja, ja ihmettelee kun Pukkilan isäntä ihmettelee ryysymattoja ja silkkaa alastonta irstasta puuta, jota paistaa mattojen välistä: 'vilhii välistä rivona silkka puu'. Matot eivät peitä koko laattiaa tarkoin kuten Pukkilassa matot peittävät kunhan Pukkilaan joskus uusi sali rakennetaan...

Mukana-astujaksi kutsutaan tässä lukijaa ja lukija on SP ja SP olen minä ja minä olen yhä myyty ja lääpällään Kilpeen ja hänen tekstinsä lumoissa, liekeissä kuten moderni sanonta kuuluu. Ei hitossa tämä totta olla voi! Että joku kielenkäyttäjä Kustavista on voinut soittaa kielellään ja mielellään, näin laajalla repertuaarilla esittää! Että vähäisestä Kustavista tämmöinen mies! Eihän siellä nykyisin ole kuin joskus Sukari huvilallaan, samoin Matti ja Teppo!

Ihan pyörryttää.

Lääkkeksi otan Ohlsonin uuden kuvaston, otan käteeni vastapainoksi, tasapainoksi liialliselle kuumumiselle, ja alan yhtä hitaasti, nautinnoksi silti, katsella kuvia värikkäitä kuvia:
  • Soseutin 13,90 €
  • Kermasifoni iSi  46,90 €  Valmista kermavaahtoa napin painalluksella. Mukana kaasupatruuna.
  • Harjavarrenkiinnike  2,30 €
  • Omenasorvi  Kuorii, viipaloi ja poistaa kodan kerralla. Valurautaa, teräsyksityiskohdat. Jalassa imukuppikiinnitys. 19,90 €
Ohlsonin uusi kuvasto on yhtä paksu ja yhtä kätevä käsiin kuin Kilven kirja ja siitä saa virikkeitä siinä missä Kilvestäkin; seuraavan kerran kun käyn kaupungissa ostan Olsonilta kylpyammetarjottimen, sen jossa on lasinpidike, kynttilänjalka ja kirjatuki, ihan varmana hankin - ei voi olla ostamatta, kaksinkertaistamatta lukunautintoa!

 
"... mene nyt sinä kirjoittamaan laivan osa, kuudestoista-osa, kahdeksas-osa, neljäs-osa, en minä käske, en käske, meri on aina meri ja meren vaahdolle pistetyt rahat meren vaahdolle pistettyjä ..."  Kilpi Volter, 1933: Alastalon salissa

Voittomahdollisuutesi moninkertaistuvat yksinkertaistuessasi?!

1

7

3

.

SP on saanut kiireellisen kirjeen. Virallisen viestin Valituilta Paloilta. Aikaansidotun.

Irrottaa autotarran ja kiinnittää sen Alastalon salin takakannen etupuolelle. Todennäköisesti, jos SP:llä ei olisi housuja jalassa, kiinnittäisi sen alapään takapuolelle, tai jos lähettäjä nyt astuisi ilmielävänä oven sisäpuolelle, kiinnitäisi tarrran lähettäjän yläpään etupuolelle. Siitäs saisi arvonta-asiainpäällikkö Anne Rasku merkin otsaansa.

Kuinka monta kertaa onkaan vuosien mittaan SP ulos vilkuillut ja odottanut, eikö jo puoliksiluvattua autoa näy. Sitä joka Helsinkiin veisi. Voitonjakotilaisuuteen. Eipä vain ole näkynyt ei kuulunut, vaikka siis miltei luvattu on.

"Arvoasiakas" "Tilaa Perunakirja!" "Kaikki perunasta" "Varmista mahdollisuutesi maksimietuihin." "Vastaa 7 päivän kuluessa. Terveisin Martti Hanski, valintapäällikkö. Sinikka Koskinen, asiakaspalvelu vastaava."

Miltähän tuntuisi olla valintapäällikkö tai vastaava asiakaspalvelupäällikkö? Entä arvonta-asiainpäällikkö. Taikka peräti kuningasten kuningas? Kun Sulaton Päällikkönä olokin on ajoittain yhtä tuskaa! Kai siinä sitten jotain hohtoa olisi?

Vissiin päälliköistä on nautinto narrina pitää hyväuskoista Sulaton Päällikköä, oikein kunnolla höynäyttää, koska jatkuvasti pommittavat kirjeillään, joiden papereihin diareihin tottumaton SP on jokaikinen kerta hukkua:
"...irrota tämä lipuke ja liimaa se tuohon lapukkeeseen, kokeile avainta siihen tai tähän reikään niin se auto pian on sinun, hyvässä lykyssä bonuspallo päälle, ja toimi heti ja ripeästi ja repäise mukaan se tähtitarra ja kiinnitä se kuoren ulkopuolelle ja kuori isomman kuoren sisään niin ettei se taitu ja olet voitttajien puolella ja ..."
Vähä etteivät lopuksi pyydä värittämään sakuroilla kuoren kuvaa niin jottei väriä lipsahda rajojen reunojen ulkopuolelle, vaan pysyy sisäpuolella.

Kuuliaisena ja kilttinä yksilönä SP on monet monituiset kerrat, aina Irmeli Mäkelän ajoista, Kyllän postittanut ja eikös kohta jos jonkinlaista maapalloa ja karttakirjaa ole posti perille lappanut! Lasku on aina seurannut uskollisesti mesessä ja se on pitänyt maksaa tiettyyn päivämäärään mennessä, tai muuten ulosotto..."

Vapisevin käsin ja väpättävin huulin tarttuu SP tällä kertaa uskaliaasti kirjenivaskaan, ja pelkoa täynnä sivuille vilkuilematta säntää kaikkine voitonmahdollisuuksineen etupihan kautta takapihalle. - Kompostiinko vai sekajätteisiin? kiireissään arvuuttelee. Valitsee sekajätteen, sillä perunat vielä vain kuvina.

Huokaisee sitten taloon sisäpuolelle takaisin päästyään huojentuneena.

Nyt kerrankin on tullut voitto kotiin - kiireellisestä kirjeestä.

 
" - Mä lähetän tämän vastauksen Kyllä-kuoressa. Muuten mulla ei ole mahdollisuutta voittaa autoa. Näkeehän sen kuoren väristäkin. Kyllä-kuori on tällainen iloisen keltainen ja Lola iskee silmää silikonit pystyssä. Ei-kuori on harmaa ja postimerkkikin pitää itse ostaa. ...
- Mutta mitä sä hyödyt, Urkki kysyi.
- Hymy maksaa postimaksun."
Arto Salminen, 2003: Ei-kuori
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif
  

Kyläkauppa ilmaisen mainoksen kourissa

1

7

4

.
"On se tuokii - yhtä rymyämistä noilla Rikkailla ja Rakkailla: http://www.iltalehti.fi/viihde/2009090110173959_vi.shtml

Ilmankos ei Keskisen Veskun tarvitse mainostaa ikinä! Koheltaa milloin kännissä milloin autolla hurjastelee.

No omapahan on asiansa.
Hädissään
L"
'Omapahan on asiansa' kirjoittaa Lennu!

No niinpä näyttää, ettei muut saa tietää, ei Lennukaan. 

 

lauantai 1. elokuuta 2009

Elokuun 2009 Kauppalehtiblogit

Kaksi talollista ylitse muiden


1

7

5

"Terttu ja Nino, Mattsson ja Pukkila", raapustaa SP, Sulaton Päällikkö, sulkakynään tartuttuaan härännahalle, istuuduttuaan tiipiissään makuuksiensa reunalle, ja jatkaa: "Nyt tässä viikon ajan kahden talon, Alastalon ja BB-talon, elämää ja eläjiä mediasta seurattuani, toista kirjasta ja toista akkutelevisiosta, haluan ilmituoda tutkimustulokseni selkeästi julki:

ALASTALO


  1. Se onkin viikon keskipäivä 'keskellä silkkaa viikon selkää jumalan valkeana arkipäivänä', eikä pyhäpäivä kuten alkuluulo oli.
  2. Mattsson on Alastalon pulskan isännän nimi, ja Herman siihen eteen.
  3. Kuudestoista-osalla saariston äveriäimmät isäntämiehet pääsevät rakennettavan parkin osakkaiksi.
  4. Pukkilan isäntä, Peter etunimeltään, haraa vastaan kateuksissaan: prikikin riittäisi.


BB-TALO


  1. Juopottelu on jatkunut päivästä toiseen; Iso-Veli, se Big Brother, ei ole pihistellyt MIETOJA alkoholijuomia jakaessaan.
  2. Terttu ja Nino  ovat erottuneet muista: Terttu höppänyydellään, Nino säheltävällä homoudellaan. Muut ovat vielä massaa.
  3. Terttu on uskossaan vapaamielinen, niinpä Nino on uskoutunut Tertulle kertomalla että hänellä on pieni pippeli.
  4. BB-talossa on tiivis tunnelma sekäintiimit jutut ja harrastukset.


Molemmista taloista ovat nousseet esille nuo alussa paksunnetut, kaksi persoonaa kummastakin.

Näin mennään, televisiossa lähemmä joulua ja kirjassa lähemmäs vuosi, ennen kuin koko kumma = 100 lähetystä ja 800 sivua on käännetty. Mennään naurun hölkässä ja hymyn muhossa, seurataan ihmislasten, vaikka isäntiä ja aikuisia ovatkin, vajavuuksia: kademieltä, näyttämisen halua, isosuudella uhittelua ..."

SP päättää raporttinsa yllättäen tähän, muutaman sivumerkin lähetettyään, kätkee sulkakynän polsterinsa alle ja alkaa nauraa kihertää yksikseen. Sitten kiipeää tiipiin harjalle ja suuntaa antennin. Lupaa toki palata asialle, kunhan sellaista sattuu.
"... jos minulla tällä haavaa olisi ajujen sijasta kuiva mullankokkare otsakopassa, niin jumaliste, yhtä viisas minä olisin kuin nyt!" Kilpi, 1933: Alastalon salissa


 

Biitä, heteroa jos homoakin

1

7

6

.

Lappaapa väkeä taas BB-taloon: Terttua Esaa Ragnaria Lottaa Kätliniä, venäläistä virolaista persialaista, mensalaista hölmöläistä... "Mahtaa tuosta soppa syntyä!" töräyttää SP intoa täynnä.

Vaan lappaapa väkeä  kyliltä Alastaloonkin: Mikkelsson, Langholma, Nordberg, Lahdenperä, Härkäniemi, Pihlmanin Janne... Touhua täynnä sekin sakki, vaikka verkkaan istuinsijojaan hakevat. Ennakkotiedon mukaan parkkilaiva pitää hankittaman, oikea mahtialus. Ovat pelotelleet pitkästymiseltä SP:tä: piippuakin kuulemma ladataan sivutolkulla niin kuin Gogolissa kärpäsen lentoa.

BB:ssä mennään suoraan asiaan: paljupailut pystyyn, tuossa tuokiossa pistetään töpinäksi, hösseliksi. Ilon pintaan litkivät.

Jokos jokos toisiinsa käsiksi käyvät, toisilleen vieraat. Hipelöivät. Pilettävät niin että vesi paljussa vaahtoaa!

Ei Alastalossa, ei - herranen aika! - niin pitkälle päästä. Yhä vain peremmälle käyvät ja yhä vain istuinsijaansa hakevat. Tietävät tarkoin kuka kukin on ja minkä väärtti, kenen kunkin viereen on soveliasta asettautua.

"Toista se on tässä toisessa talossa!"  Tuntemattomia ihmisiä tutkii ja tarkkailee - huvittuneena? - SP. On biitä, homoa jos joku heterokin eksynyt joukkoon. Ja sitten on vanha papiljotti-Terttu sekä miehenkipeä Jellu. Montakaan nimeä ei jää SP:n kaaliin vielä näin alkutapaamilta. Ei edes tuon kulmakarvansa nyppineen omahyväisen iranilaisen, homofoobikon, joka uhoaa olevansa miestenmies siinä ensimmäisessä merkityksessä ja joka joka kerta, sanojensa mukaan, ja nopeasti haluaa aina kiireesti suoraan asiaan.
"Viiu viiu vihhih! Mitä tarkoittaa 'suoraan asiaan'?" viattomasti aivan kyselee SP, tuo tuntemamme erämaan viimeinen mohikaani ja kääntää katseensa ujosti Alastaloon päin, missä ei bailata, vaan kierrellen kaarrellen kysellään ja vastaillaan.
Alastalossa ei ole aihetta sanoja lyhennellä tähtimerkein niin kuin BB-teksteissä, missä ison-Veen jälkeen tarjona on koko tähtitaivas: V**** ***u.
"Hittolainen kun osaakin olla elämä monimuotoista! Oikein biodiversiteetin täydentymä!" hihkuu SP arki-iltaansa lopetellessaan, ja onnellisena painaa kaukosäätimen nappulaa. Kikattaa kuin pikkulikka.
23.00 näyttää digiboxin kello, maate mennessään haahuilee ja laulaa lurauttelee: "Oi jospa ihmisellä ois BB ainainen...Viiu viiu Vihhih..."

Vaan kun ei ole, ei. Työt sotkevat hyvän harrastuksen: kakskytäneljäseiskaa ei voi ajatellakaan, saati tilata, jos meinaa jobinsa hoitaa, aamulla ylös kammeta ja sinne pienempien saparonheiluttajien joukkoon palata. Duuniin. "Duuniin sano", toistaa SP; sanat kummat tarttuvat töllöstä kieleen, kuten nämäkin tässä: bii, hetero ja lesbo. Kuin takiaiset.

Vanha mies nuortuu nykymenoon ajatuksissa, sanoissa ja kai huomenen töissäkin. Lukee silti ennnen silmäumpea rivin kaksi Volteriaan, koska tietää, että sen kätköissä mieli melskeeltä rauhoittuu.
"... silmänkiiluissa pilaa ja hilpaa räiskymiltään ..." Volter Kilpi, 1933: Alastalon salissa
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

BB-talossa ja Alastalon salissa

1

7

8

Pitäjän pienempien parista ei millään haluaisi erota. Kilven tarjoamaa lukuelämystä ei millään raaskisi lopettaa. Pihistän kuin paraskin peluri viimeistä korttia: viimeisiä sivuja kääntelen esille hitaasti, nautinnolla, tietäen ettei sieltä hantteja nouse.

Pitkitän, jopa sairaalloisesti, niin että luen ainoastaan sivun päivässä, joskus vain puoli - joskus pelkästään yhden virkkeen iltahartaudeksi. Maiskuttelen, kääntelen sivuja taapäin ja takaisin, sanoja kielen päällä pyöritellen; monesti huvitun, joka hetki viihdyn - naurattipa, itkettipä, säälittipä ...

Vaan nyt on hyvästijätön aika, kättelen Pitäjän pienemmät, viimeisimpänä Lindqvistin Taavetin, joka pimeänpakkasessa palailee kotomökilleen kelkka kukullansa katavarunkoa, ulkoluodoilta kerättyä, viimeiset voimanrippeet kuluttaneena: "On työläs siirtyminen, niin kuin työläs koko pitkä elämä..." Mutta kun ne 'vaarnat ovat veistettävät, jotta suolat saadaan keväisin silakkoihin, ja eletään ruu'issa vuosi eteenpäin'.

Nyt on otollinen aika luopua PP:stä ja kääntää katse BB:hen, joka alkaa illalla telkusta - ja siellä jos missä on nähtävillä monensortin sakkia, oman aikamme pitäjänpienempiä, miltei yhtä alastomina ihmisyydessään kuin Kilven Volterin porukat, tosin pahempikielisinä ja vähemmän siveinä - estottomina.

Nyt on otollinen aika päättää Volterin PP myös siksi, että tasan neljä kuukautta huhtikuun 26:nnesta elokuun 26:nteen täyttyy neljä kuukautta Pitäjän pienempien seurassa, 280 sivun lukunopeudeksi päivää kohti tulee n. 2 sivua.

Samalla päivämäärällä on myös aika astua Alastalon saliin, ihan salin puolelle herraseuraan, pitäjän napamiesten kanssa istumaan Alastalon paremmalle puolelle pyhäisen päivän viettoon.

Jännittää aivan sairaasti uudenlainen elämänpiiri: alastalolaiset ja bb-talolaiset. Edessä on neljän kuukauden urakka. Palataan asiaan, kunhan ensimmäinen perstuntuma on saatu.


"Lienen nirso minä, lienevät ilot veriltäni loppuneet kuin veden huuhdot hauen haukottelevista kiduksista maakamaran kuivilla, lienen ollut syyte päiville ja nääntö elämälle, kitu lapsilleni ja sammu Serafiialle, niinkuin tukahduksen sormi kynttilän liekille ..."  Kilpi V, 1934: Pitäjän pienemmät

Suomisenj Tapio toki tovinj tottakai!

1

8

0

.

.
"Mitä sitä yksin urheilijoita syyttämään, koska jos selostajat olisivat parempia, niin johan leppäkeppi lentäis!

Hyvä kun Berliinin MM-kisailut loppuivat: päästiin tuosta pullapeltiäänestä, jätskinnuolijasta, ännän maiskuttelijasta vähäksi aikaa. Sehän selostaa kimittää kuin jätskiä nuolis: "Usainnnj Boltinnnj satanennnj toki ja tottakai oitis kesti tovinnnnj ennenkuinnnn hölkkäsi maaliinnnnn ja ylitti linjannnnj."  Siis se Tapio Suominennnnjjjnnn....

Etoi paljonnnnn!

Ja se on 'juuri näin', yhtyivät toiset.
tuus L"
Jotenkin tuntuu että Lennu on ennenkin samaan asiaan puuttunut. Näköisyyskinhän heillä on yhtä.

Noinhan se meni, mutta nyt Lennu kyllä ylitti hyvän maun rajan - lie noin paljon mitalittomuus kaivellu? Ei se, Lennu, sittenkään taida olla äkipikaista sorttia kun viikon jaksoi kuunnella ennen kuin asiaan tarttui.

Lennun on vain kestettävä - mikäs siinä auttaa!

 
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

Loitto ja Yksinäinen

1

8

1

.

Sijoittipa surullisen elämän Kustaan Riikkan - Frederika Emerentia Jäderholm - nahkoihin Kilven Volter, kun Esmeraldan puosu-Kustaan kaikkine fregatteineen oli nielaissut meri ja törmyyttänyt Gotlannin kallioihin.

Kolmekymmentä vuotta oli sen jälkeen elättänyt itseään leski-Riikkana nyhtimällä riiviä kovonein sormin kuluneista köysistä laivalautojen tukkeiksi. Yksinäisyydessä. Sehän siinä pahinta juuri olikin: itsensä kanssa, koska Jumala ei ollut jälkikasvua suonut eikä Riikka ollut kyennyt kakaroita maailmaan kieräyttelemään.
- Siksi se Kustaakin meni merille hukkumaan, syytti Lundenin Lovisa. Muut nyppijät toki vaikenivat: Huruholman Hanna, Viliskerin Maija, Koikarin Viikka. (Voi mitkä lämpöä hehkuvat nimet!)
Ja tottahan Lovisa oli puhunut: yksinäistä heillä oli ollut. Silloinkin kun Kustaa käväisi meriltä kotosalla. Silloin tahoillaan kohtasivat toisensa Loitto ja Yksinäinen. Olisi se niin somaa ja toisenlaista ollut 'vakun kampojen hauskasti lonkutellessa lankkujen kuhmuilla' ja 'nuoren tohun pienessä torassa ja iloisessa nuhinassa'.

Raskaanhaikeat olivat Riikkan ajatukset, mutta eksyi sinne väliin jokunen parempikin, kuten Kustaan kehumus: "Kotosaunaa ja oman mamman solmimaa vihtaa parempaa herkkua ei ole syntiselle ruumiille!" Lähti Kustaalta siis, kun oikein mieli merille poltteli, huulilta humu, pettävä puhe sekä suusta miero herja ja kuului huulien syntivä puhe, sana juoksi karulta kieleltä kuin veden vilpo pisara kolean kallion rotkosta: "Ihminen kasvattaa rintansa maallisesta ahdingosta sielunsa taivaallisen yrtin!" Silti ei merimies maissa viihdy, sillä maissa 'päivä laahaa raskasta vatsaansa yhtä laiskana aamun tumpeasta illan tympeään'.

Siinä huomaamatta köydenpunetta pitelevät sormet haparoiden hakeutuivat lovikkain hapsittujen säikeiden limiin, sydäntä paleli ja huulilta irtosi pyyntö, aneli hupiseva huuli: "Herra, armahtava Jumala, kanna minut sinne, kussa Kustaa lienee!"

Vaan eloonpa jättää Kilpi Kustaan Riikkan - Frederika Emerentia Jäderholmiksi lukuvuorolla kutsutun. Ei armahda Volterkaan työnraskauttamaa naista. (Minä olisin armahtanut ja täyttänyt Riikkan tahdon!)

Jättää Riikkan kylmänviileästi nyhtämään triiviä laivan saumoja varten. Siksi se niin todelta tuntuukin.

 
"... ikäänkuin ihmisen sydämellä ei olisi muuta toimellisempaa tekemistä kuin olla murheen hampaiden syömänä." Kilpi, 1934: Pitäjän pienempiä


 

Narrin osassa

1

8

1

Muuan pitäjäläinen istuu keinustuolissa ja hekottelee. Lukee lehteä rivin kaksi kerrallaan, polkaisee soututuoliin vauhtia ja hekottelee: näinhän niiden piti njeuvotoliitossakin ennen vanhaan pravdaansa lukea - rivien välistä tieto.

On iltapäivä; lehti on vasta kannettu postilaatikkoon. Sen uutiset ovat tuoreita ja niihin on uskominen, kun vain hoksaa onkia. Jokin kuitenkin mättää oman pitäjän uutisessa. Pitäjäläinen pääsee palstat lopulta loppuun. Jää ketkottamaan taka-asentoon, sulkee silmänsä ja, vaikka yksin on ja elää, suu virneessä ääneen lausahtaa:
- Ovatpa läksynsä oppineet. Tekosiaan peittelevät. Eivät enää suoraan sano. Taisivat viimeksi uhota ennen aikojaan.
Pitäjäläistä naurattaa narrattavana oleminen. Silloin aina naurattaa narrin osa kun itse huomaa narrattavana olevansa.
Siinä takakenossa retkottaessaan mieleen putkahtaa se hölmöläisten tarina, jossa Mattia pitivät kaukaaviisaana miehenä, kun Matti oli arvannut, ei vaan tiennyt, oikean vastauksen hölmöläisten kysymykseen: "Montako lehmää meillä on? Toisen saat jos tiedät."
Pitäjäläinen keinussaan tuntee olevansa Matti, tietäjä-ennustaja Matti. Valpastuu. Pukkaapa taas vauhtia varpaillaan. Tarkastelee uutista lehdestään ja vakuuttuu: kyllä siihen niin on präntätty, että kunnan koulu- ja kulurakennetta pitää tarkistaa.
Vaan ei sanota kumpi kahdesta pitää pois supistaa.
- Ikään kuin hupsuttelisivat antaessaan arvata, pitäjäläistä naurattaa lehden kimpussa kiikussaan iltapäiväkahvien aikaan.
Pitäjäläinenhän tietää tuohon oikean vastauksen yhtälailla kuin viisas Matti.
Yhtäkkiä pitäjäläinen lopettaa soudun ja vakavoituu, koska tietää myös senkin, että vielä se hymy hyytyy. Ja parhaiten nauraa se joka viimeksi nauraa. Ja se ei ole Matti - tällä kertaa. Oikein tukka pystyyn jymähtää ja suusta pääsee parku:
- Voi surkeuksien surkeus!

http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

Aikamoisia vehnäsiä!

1
8
5
.
  • Kormei (voimakas)
  • Sosoi (pelastava)
  • Johora (maanviljelijä)
  • Ontto (korottaja)
  • Piminä (paimen)
  • Mokki (ivaaja)
Pentti Lampi, 2009: Perinteisiä Karjalaisia Etunimiä
Nyt on luokka lueteltu, puuttuvat oppilaat nimetty, jäljellä olevien päivien luku laskettu. Ei muuta kuin homma haisemaan!
Sosoi: - Iskä on viikon reissussa, nyt miula ei oo iskää.
Ope: - Mie voin olla mielelläni siun isä.
Kelpuuttaa.
Johora: - Muistat sie kun mie pienempänä sanoin sinnuu isäksi?
Ope: - Ei se haitannut yhtään. Hyvä että kutsuit isäksi etkä traktoriksi tai puimuriksi.
Nauraa virnottaa.
Ope: - Jemi, anna ne ilmapallonlutterot pois!
Vastahakoisesti luovuttaa.
Hermo: - Miten sepastian lööppi kirjotettaan?
Ope: - Loeb. Sebastian Loeb. Ja isolla.
Hotti: - Sikalunssa on sama kun H1N1.
Mokki: - Pie suus kiini jotta muut suavat keskittyy!
Hotti: - Keskisalo meinas puota perliinissä.
Ope: - Kuka ottas Lempin talveksi hoitoonsa, kun tyttö lähtee Englantiin?
Jeyssi: - Mie tuun siun etteen istumaan niin et tarvii huutoo kurkku suorana. Ja oppiipahan siinä samala.
Ope: - Tule - siinä on hyvä paikka. Ja oot yltöhollilla.
Päntti: - Viime välkällä Ontto potkas koivile.
Ope: - Tahallaanko?
Ontto: - Ei kun vahing...
Sottailtavaa piisaisi loputtomiin. Ennen kuin itse asiaan pääsisimme pärisee kello.
Ope: - Kokeillaas jos ensi tunnilla vihdoin ennättäisimme laskea matematiikkaa. Melekosia vehnäsiä ootte. Kaikki tyynni.
Hermo: - Ope, mitä tarkottaa kaikki tyyni?
Jeyssi: - Eikä myö mittää vehnäsiä olla!



Siperianhernepensaspillipiipari

1

8

6

.

"- Hei hulinata! sano mummo kun kirnuun pieras". Noin kuulunut suomalainen sananlasku kuvaa hyvin alkaneen kouluvuoden kulunutta kouluviikon tynkää.
*****
Heti alkuun kuitenkin ilmoitettakoon, että SP ei ole se opettaja, joka kesällä tehdyn leikkauksen, tai lisäyksen, jälkeen palasi toisena sukupuolena koulunpitoon; lehdissähän ei ollut nimeä, joten näin suljetaan pois ainakin yksi kova nimi. Eivätkä muutkaan Ilovaaran henkilökunnasta näytä näin ensisilmäyksellä sukua vaihtaneen.

Tosin helpommalla pääsisi SP:kin sukupuolta vaihtamalla. Myös kylä hyötyisi radikaalista muutoksesta. Viehätysvoiman lisääntyessä voisi ripsutella pienet lirkutukset päättäjille punahuulten välistä silloin tällöin ja sekös saisi ihmeitä aikaan: Ilovaaran koulun lakkauttamisprosessi pantaisiin jäihin.

MUTTA kahta ei SP vaihda: sukupuolta eikä lankapuhelinta kännykkään. Joten se spekulaatio on turhaa ajanhaaskuuta. Jonninjoutavaa höpinää. Ilovaarassa jatkamme entisin kujein keinoin ja herjoin.
*****
Edessä 'istuvan' uuden luokan, parinkymmenen vikkelän viiruhännän elinvoima on hirmuinen. Kömpelöityvän opettajan innovaatioherkkyys kohoaa pontensseilla ja vietetyn kesän vetelyys häipyy kuin tuhka tuuleen, tai kuin se alussa mainittu turaus Saharan hiekkaan, oitis kun luokan oven tempaisee auki: mahoton on tiedon jano, samoin päättyneen välitunnin toisten, ei ikinä minun, kolttosista kieliminen.
Siihen sekasortoon ja hätään ovat hyvät keinot tarpeen. Ja niitähän pakon puristuksissa suorastaan tulvii.
Siperianhernepensas pelasti ensimmäisen kouluviikon tyngän.
- Lapsoset! Kuunnelkaas! Opettaja viheltää teille.
- Ei koulussa sua viheltee! huutaa kuoro.
- Opettaja saa! puolustautuu opettaja.
- Ei kukkaa sua, jupisee Jeyssi.
Opettajalla on kymmenen siperianhernepensaan palkoa sylissään, niinpä hän ilmoittaa:
- Yksi kymmenestä soi aina, lyödäänkö vetoa?
- Kaikille plussa, jos ei soi, ehdottaa Marppa.
- Kaikille kaksi plussaa, lupaa höylisti ope. - Hiljaisuutta pyydän.
Hiljaisuus leviää luokkaan. Epäonnistunut puhallus ja ilahtunut huokaus vuorottelevat aina kymmenenteen palkoon saakka. Opetajan palkopilli ei ole kertaakaan soinut. On tynkäviikon viimeinen tunti menossa; paikkausmahdollisuutta ei ole. On viimeisen yrityksen aika: opettaja on menettämässä maineensa ja oppilaat saamassa plussansa.
Kuultavissa olisi se nuppineulan putoaminen lattialankulle.
Opettaja, jo vapisevin käsin, tarttuu viimeiseen palkoon, avaa varovasti palon niin, etteivät kuoret repeydy kokonaan irti toisistaan. Poistaa herneenpapanat sekä molemmista päistä millin palasen kuorta. Nostaa pillin huulilleen ja puhaltaa. Luokka tuijottaa. Opettaja puhaltaa. Luokka tuijottaa. Opettaja työntää pilliä syvemmälle suuhunsa ja vähentää huulten puristusta. Luokka tuijottaa. Pikku-Onu suorastaan tärisee.
Sitten kuuluu piipitys. Sitten ääni voimistuu. Sitten pilli soi. Ja se soi ja se soi ja se ...
Opettaja riemuitsee, oppilaat pettyvät, ilmeet happanevat. Huono opettaja ilkkuisi. Mutta meidän opettaja on ajan tasalla:
- Hyvät palkopillipiiparit! Maanantaina käytetään yksi tunti siperianhernepensaspillin tekemiseen. jokainen saa silloin plussat, jos oma pilli soi. Hyvää viikonloppua!                      
                                                                                                                              POIKIA:
  •  Jemi (kesytetty)
  • Everkki (poikkeava)
  • Hermo (saman eman lapsi)
  • Hotti (valistaja)
  • Jeyssi (hurskas)
  • Nuama (lohdutus)
  • Onu (hyödyllinen)
  • Päntti (kaikkilaupias)
TYTTÖJÄ:
  • Houri
  • Jeli (tulisoihtu)
  • Marppa (emäntä)
  • Okuli (kotkan oma)
  • Vassa (usko) 
 Pentti Lampi, 2009: Perinteisiä Karjalaisia Etunimiä
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

Selkokielinen selostus matkasta Putikon Putkinotkoon ja takaisin

1

8

9 - koulupäivää jäljellä

            
Aamulla, heti herättyämme, pesimme hampaat. Aukaisimme alakerran miehenmentävän ikkunaruudun sepposen selälleen, koska oli kuuma sekä eilen mustamaalaamamme pöytä yhä lemusi voimakkaasti spraylle.

Puolilta päivin pakkasimme auton takakonttiin vähäiset matkatavarat. Sitten salvoimme talon ovet turvalukkoon Savonlinnan-matkan ajaksi.

Arppen Puhoksessa joimme terassilla liikenteen hurinassa kahvit. Yhtään kiveä ei lentänyt päähän eikä pullaan tomua.

Kerimäellä pitkästä aikaa kävimme kirkossa. Kirkko oli maalauksen alla. Kellotapulin näköalatasanteelle kapusimme monenmonituiset hankalanousuiset jyrkät portaat. Tasanteelta ei näkynyt minnekään, koska maalausressut peittivät näköalat. Suututti.

- Pardon! sanoimme ranskalaisparille, joka niin ikään oli kiivennyt näköaloja Suomen suvessa ihailemaan, suomalaisten puolesta.
Kyrönsalmen sillan yli ajoimme autolla, alapuolella mennä puksutti höyrylaiva. Vasemmalle jäi muhkea Olavinlinna.

Majoituimme hotelliin, Tott, joka oli täynnä leipureita jotka Kesäpäivillään olivat menossa Tuija Piepposen ele-luennolle. Harva horhjahteli thässä vaiheesa.

Satamassa sillankorvan muikkugrillillä söimme isot muikkuannokset. Näimme Marko Ahtisaaren uusimman tiukunsa kanssa jäätelökioskin hintalistaa tutkailemassa.

Astuimme höyrylaivaan. Laiva päästi huokutorvesta parit hörähdykset. Lähdettiin Putkinotkoon. Olvainlinna jäi oikealle. Kyrönsalmen sillat alitettiin. Junasillan päällä kulki juna. Autosillan päällä kulki autoja. Oli meillä ihmettelemistä samoin kuin Juutas Käkriäisessä ja hänen pesueessaan perillä iltanäytöksessä.

Putkinotkossa oli elo levotonta, ylen levotonta. Kirjakauppias Aapeli Muttinen esitti poroporvaria, apteekkari muuten vain tukevaa humalaa. Saunaa lämmittivät ja mekastivat. Pyssylläkin ampuivat.

Tulomatkalla söimme laivassa lohisopan. Konemies pyysi alas konehuoneeseen ja kertoi että tämä höyrylaiva syö 50 litraa tunnissa löpöä, pilkettäkään ei halkoja. Pimeässä pikkuisen ennen puoltayötä alitimme sillat ja valaistun linnan, joka nyt jäi vasemmalle, ja kiiruhdimme kaupungille.

Terassi aidan takana oli täynnä päitä. Lisäsimme päälukua kahdella ja joimme kahdet, visusti varoen ettemme näyttäisi apteekkarilta saati Juutas Käkriäiseltä ja hänen vaimoltaan Rosannalta. Sitten rantaa myötäillen kävelimme kuun valossa ja pipahdimme Valossa. Riihisaareen johti soihtukuja. Perillä ei ollut ketään, ainoastaan pönkä nojasi oveen.

Väsytti pitkä päivä. Oli aika asettua yöpuulle, jotta jaksaisi nousta hotelliaamiaiselle. Jaksoimme nousta hotelliaamiaselle ja söimme hartaasti ja suurella ruokahalulla monenlaista pöperöä. Nakit maistuivatkin heti aamutuimaan erikoiselta. Emme keskustelleet. Paitsi kun englantia tai ruotsia puhuva mies kysyi munakokkelia lapioidessamme epäselvästi:

- Egg?

- Jes! vastasimme pelästyneinä kuten aina vieraskielisten seurassa.
Kello 12.00 oli aika luovuttaa huone ja jättää kuuma kaupunki. Satamakahvilassa nautimme vielä lörtsyt ja pannukahvit. Julkisuuden henkilöitä ei näkynyt; yksi mies muistutti kyllä Putinia.

Luostarien kautta ajelimme kotia kohti. Lintulan ohitimme, mutta Valamossa viivähdimme. Päivä oli merkitty Pyhittäjäisä Herman Alaskalaisen muisteluun. Muistelimme. Ikivanha kuusikuja rantaan oli yhä pystyssä. Monessa muussa paikassa se olisikin myyty jo moneen kertaan, ainakin lyöty nurin ohikulkijoille vaarallisena. Stora Enso olisi saanut omansa. Täällä puut keinahtelivat koskemattomassa rauhassa, koska munkit eivät luonnontilaa pelkää.

Trapesassa kuhisi syöjiä. Yhtä miestä lulimme munkiksi: laiha mies oli pukeutunut kietaisuhameeseen. Sitten huomasimme että miehellä oli vauva sylissään, joten ei se siis munkki voinut olla. Eihän luostarissa pikkumunkkeja kasvatella. Mies oli kuitenkin yhden lajin askeetikko, entinen suomenmestari maratoonari Yrjö Pesonen. Ei ollut juoksusortseissa päässyt luostarialueelle, oli kietaissut sääret piiloon hameenhelmoihin.

Käsämän Teboililla haukkasimme MamaRolls-aterian. Siihen sisältyi keskikokoinen virvoitusjuoma. Tästä olisi Juutaksen perhe nauttinut, mutta siihen aikaan ei coca-colaa Suomessa vielä ollut.

Lossin jälkeen olimme kotona. Kiersimme mummon kautta. Mummo oli elossa. Turvalukot napuloimme auki.

Sisällä oli raikas ilma. Alakerran akkuna oli edelleen sepposen selällään! Mitään ei ollut varastettu. Suljimme ikkunan, pesimme hampaat ja painuimme maaten. Loppu.

"Hänen [arkkimandriitta Gerasim] erakkoelämänsä ja epäitsekäs toimintansa isä Hermanin muiston kunnioittamiseksi ovat säilyttänet nykyhetkiin asti pyhäinjäännöslippaan, jossa ovat isä Hermanin reliikit sekä useita hänelle kuuluneita tavaroita: klobuki, kilvoituskahleet ja risti. Valitettavasti nykyään vain harvat kunnioittavat aktiivisesti isä Hemanin muistoa." F.A.Golder: Pyhittäjäisä Herman Alaskalainen   


Opettaja tietää

.

.

.

Siis lehti 7.8.2009:

"Ylöjärven yhtenäiskoulun vanhassa kansakoulurakennuksessa havaittiin kosteusvaurio 1993. Risto Savilahti tutki väitöskirjassaan vaurion vaikutusta oppilaiden terveyteen. Korjauksen jälkeen oppilaiden terveydentila parani."

Tohtori on jäljillä.

Mukava kun taas Opettaja-lehti ilmestyi tiedonnälkään. :)

 

... siitä piirakasta - http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/2009/07/31/tanaan-paistan-mustikkapiirakan/

Kysyi joku.

Asioilla on kaksi puolta: kypsyneempi puoli ja raaempi-raadollisempi puoli, julkisempi ja privaatimpi. Niin tällä piirakallakin.

Jota ei lopulta tullut. Jäi niin sanotusti taikina-asteelle. Hyvää silti se oli tässäkin erilaisessa muodossa.

"Kuin veitsellä leikattuna" on sanonta ja kun siitä jättää kuin-sanan pois, pääsemme käsiksi tähän pahuksen leivonnaiseen, jota siis ei ollut ja jota silti riitti nautittavaksi moneksi päiväksi - siivuina, viipaleina, könttänä, tahnana j.n.e. Eli ihan kuinka vain, kukin makunsa mukaan. Tosin muita sen syöntiin meillä ei osallistunut kuin marjanpoimija/leipoja itse.

Kaikessa karuudessaan asia eteni suurinpiirtein pian esiintulevalla tavalla.

"Helppoa kuin mustikkapiirakan teko" on toinen sanonta, jonka tämä piirakantekijämies tuntee, kumoutui oitis. Jo ennen piirakan tekemistä, koska metsä oli kitsas ja mustikoista kapelo. Suuruden hulluudessa aitasta mukaan otettu sankko ja poimuri osoittautuivat ylimitoitetuiksi kapineiksi. Kerättäviä mustikoita ei ollut metsikössä mustanaan kuten itikoita ynnä muita hyönteismaailman hynniäisiä oli. Suhdeluku 1:1000 on lähimpänä totuutta. Hönniäisiä oli kyllä silmätkorvatsuut sakeina. Niiden poimimiseen poimuri oli tarpeen, joskaan ei kovin kätevä.

Siinä huiskiessa mitta, vaan ei astia, tuli täyteen. Poimuri sekä sankko palautuivat aittaan ja vaihtuivat litranmittaan, käsipeliin, hyttyshuppuun ja uuteen reissuun.

Tarvittiin rapiat kaksi tuntia käsinpoimintaa kunnes mitta jälleen täyttyi. Nyt marjoista: mustikoista mansikoista vaapukoista. Eikun paistelemaan. Ja siinä sitä sitten oltiin kardemummaliemessä - ja sitten kovassa paakussa.

Siitä mitään tullut! Tai kivi siitä taikinasta kuppiin tuli, pyöreä ja kova, kuula - Halvarin kouraan sopiva pyörähdettäväksi. Väitti netti mitä väitti: ei sen ohje toiminut. Ei päästy edes paistoille vaan jäätiin raaka-aineasteelle. Mustikkapiirakkaa ei syntynyt. Silti mustikkapiirakkaa syötiin - useita päiviä, yhä kovempana ja kovempana.

Pakkoko se on mustikoita ja pullaa päällekkäin pantuina nautiskella kun syönnin voi suorittaa peräperää modernin ohjeistuksen mukaan tuoreena versiona, kas näin:
"Avataan jääkaapin ovi. Kuulamaisesta taikinasta leikataan raa'asti terävällä veitsellä viipale, kukin oman paksuusihanteensa mukaan. Nielaistaan palanen ja perään ikään kuin kyytipojaksi tungetaan suu täyteen mustikoita tai marjoja mitä tahansa. (Marjamehukin hädässä käy, terästettynä tai ilman.)

Jos pahalta maistuu, vältetään usein toistuvaa leivontaa ja palataan seuraavan kerran keittiöön vaikkapa eläkeiässä."  :)
PS

no onneksi meillä sattuu tappamaan aikaa toinen henkilö joka toisena päivänä tismalleen samalla leivontaohjeella pystyi alustamaan taikinan ja pääsemään mitä kauneimpaan mitä herkullisimpaan lopputulemaan: ihananmakoisaan mustikkapiirakkaan.
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif


 

Akanrääpälettä katsomassa

. Sen verran tärkeä asia että otetaan uusintapainos klo 17.10 edelinen 9.32

.
"Joku akanrääpäle ilmestyy maahan ja kaikki kansa rientää siemenihmettä ihailemaan!
Vielä ymmärtäisi jotta nuoriso, mutta että kun täyspäiset ihmiset eto riäpäleen perässä! Tyhjän tautta ja joutavan jälillä.

Todistavat taas ihmisen apinamaisuuden. Nenästä vedettävyyden. Helposti talutettavuuden. Höynäytettävyyden. Eipä paljon tarvita joukkohysteriaan! Nyt tajuaa hitlerit stalinit taas yhen kerran paremmin. Naksaus! Ja kaikki seuraavat johtajaa...Ettenkö sanoisi, lievennetysti Rätyn Sepon oopperalausuntoa mukaellen, jotta: "Hyi Helevetti ja hyyskät piäle!"
Tuus ja mees Lennusi!"
Nyt on Lennu-setä näemmmä hyvin hyvin vihainen!

Mitä sitä turhaan veuhtoo ja vauhkoontuu; ei ihme jos ennenaikaisella eläkkeellä Lennart. Antas vain kaikkien kukkien kukkia kukkia vaan.

Eihän Madonnan lyhyestä 157-senttisestä varresta mitä vaaraa maailman rauhalle ole. Eihän Armi Kuuselastakaan, samanpituisesta tytöntykäsestä ollut aikoinaan. Päinvastoin.

Smile, Lennu, smile! :)

JA ÄRSYTYKSEKSI: 

MADONNA SIIRTYNYT VASTIKÄÄN RUOTSIIN: http://www.iltalehti.fi/viihde/2009080710047343_vi.shtml
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

Pörssikioskeja 24h - Kiitos!


Tuossa ne taas tauon jälkeen vilisevät silmissä - Reaaliaikaiset, pahulaisesi.

Klikkaat hiirtä sopivalla hetkellä, niin johan tömähtää kuin Evilä santaan - satanen tai kaksi omaan laariin. Jos laskee kurssi, puttaat. Jos nousee, kaappaat callet.

Pitää tietää! Pitää ennustaa oikea suunta. Luotat kontingenttiin.

Pitää olla nopsa kuin Usain. Pitää malttaa odottaa kuin kissa. Jo sentin muutos perusosakkeessa voi puhkoa rajan, ja Kaarlosi tuo satasen kaksi - tai vie.

Aina ei voi tietää. Silloin tulee turkkiin.

Warre on warre, armoton. Turbowarre armottomampi - siihen ei köyhä koske, tai jos koskee niin pian köyhään koskee: on sekä köyhä että kipeä. Ja rikaskin voi köyhtyä tässä hedelmäpelissä.

Reaaliaikaiset pomppivat aamukymmenestä ilta puoliseitsemään. Tuijotat intensiivisesti näitä bigbrotherilaisia. Silmäsi ovat sikkuralla ja ajatuksesi käkkyrällä jos olet unohtanut ajan ja ajantajun menettäneenä liimautunut penkkiin koko pitkäksi päiväksi, ja sitten yhtäkkiä puoliseitsemältä loppuu tylysti vilinä: numerot pysähtyvät, jumiutuvat paikalleen ennen jälkikaupankäyntiä. Kuolevat! Makaaberia touhua.

Addiktiokrapulaa podet: Pissittää. Kakattaa. Nälättää. Janottaa. Väsyttää. Haukotuttaa. Jossittaa: - Miksen siinä ja miksen tässä? Jos siinä ostin ja tässä möin! Jos ostin. Jos myin. Jos odotin. Miksen heti!  

... jos koska kun vaikka ...

Loputtomiin. Narrattuna. Pakko sulkea näyttö, tuo ahmiva kita. Koska Reaaliaikaisesi, nuo rakkaasi, eivät enää pompi, eikä silmissä vilise. Ovat menneet nukkumaan villiintyäkseen taas aamulla yhä hurjempaan menoon.

Petturit, miksi katoatte yöksi - senkin brutaalit markkinavoimat! Hei! Ovathan kaupatkin kauemmin auki ja myös viikonloppuisin. Te viisveisaatte ihmisten todellisista tarpeista, olette Reaaliaikaisia vain silloin kun itse haluatte. Yöt ja viikonloput lepäätte. Me vaadimme päivystystä: Pörssikioski 24h olisi kova sana, maankattavana ketjuna!

Niihin autokaistat ja isot screenit ja ... Vautsi Vaut!
" - Zéro, kuulutti pankinpitäjä.
Olimme hävinneet kaiken.
- Mokomakin tolvana! huusi mummo de Crietille. - Senkin kelvoton ranskalainen! Jopahan osaakin neuvoa, tyhmyri! Mene, mene tiehesi! Ei ymmärrä mitään, mutta työntää nenänsä joka paikkaan!"  Dostojevski, 1866: Pelurit [Igrok] 


Ja sisunautti soittaa

.

.
Tämän päivän, 5/8, tv-ohjelmavalinta:
klo 23.20 Teemalta (puujalkakomedia)
Kino Herzog: Cobra Verde

Häikäilemättömän miehen tekoja, vallan ja viettien analyysi.

Tim Kopra soittaa avaruudesta klassista.

Halonen hölmöyttään vastaa - ja pyytää saunaan.
(tämä on twitteriä) 

Toistasataa kiloa laulua



Ei ollut aivan profundo, mutta kunnon basso kuitenkin.

Olisi näillä frederikeillä ja silmuilla imettävää. Tikistelemättä tulee kuin luolan suusta niin että ranta kaikaa kun raitapaita raiuttaa:

"Haave rakkaudesta ainoa on, kukka ikuisesti kuihtumaton

tule unikuva luokseni, tule minun vuokseni

 kukkaseni kuihtumaton... 

                   ... meille jokaiselle lahjoitetaan läpi elämän se uskoa antava on kantava voima ainiaan..."
Toistasataa kiloa kaikupohjaa. Toistasataakiloinen vaikeajalkainen mies on juuri äsken noussut peittämään kämmenenkokoisen nurkkalavan neljän viimeisen päälle soittavan soittajasedän kanssa. Siinä nurkkakorokkeella ilmassa on haavetta yllinkyllin. Toistasadan kilon voimalla lähtee ääntä enemmän kuin pienen kylän asukkaista yhteensä.

Jytisyttää kuulijan sielun seinämiä, rintoihin uppoaa, munaskuita myöten väräjää. Ihmiset tanssivat, kiertävät hullunlailla lavaa. Ei tulisi mieleenkään nyt - tanssitaan sitten kun oikeat iskelmälaulajat laulavat, ne lunnaat ja erikssonit.

Nyt pitää kuunnella ja ällistellä. Tänään on tarjolla jotain ainutlaatuista, toistumatonta, lähes uskomatonta!

Haaveen rakkaudesta sammuttua osoittaa mies kesäistä vedenpeiliä:

- Katsokaas, arvoisa tanssiväki! Eikös Saimaa olekin kauneimmillaan?
Vehmersalmi. Ritoniemi. Ilman lämpötila +24. Järven pinta tyyni ja väreilemätön. Hiekkapoukama hetken hiljainen.

- Kallavettä tämä on, oikoo joku tanssijoista.

- Sitten minulle on kerrottu väärin, jaettu väärää tietoa, hämmästyy iso mies.

- Saimaata se on Kallavesikin, korjaa joku järvet kohdalleen.

- Sen kunniaksi: Hypätääs jenkka! innostuu Iso.
Ei haittaa vaikka kaiken laulaa paperista, koska nyt on kysymys äänestä. Silloin sanoista viis! Antaa mennä vedestä välittämättä.

- Nyt foksahtavaa.

- Nyt valssi.

- Nyt sitä tangoa, hyvät ystävät - Liljankukka ja Itämäista rakkautta!
Nytkös alkaa kiehua! Tanssikansa valmiina väännöksiin.

Iltakahdeksasta iltakymmeneen laskettelee hyväntuulinen, ruskettunut maailmanmies. Periaatteessa kuka tahansa kyliltä - asusta ja puheista päätellen.

Mutta se ääni, se mahtavan äänen jymy! Se ei ole kylänmiehen, kenen tahansa.

- Hyvät ystävät, arvoisa yleisö: Matti Salminen. SALMINEN SAIMAALLA! Ja levyjä on myynnissä tuossa takana ikkunan edessä. Viisitoista euroa nimikirjoituksella - kaksikymmentä ilman, esittelee haitaristi-kapellimestari suuren miehen.
Ja kansa aplodeeraa.





Urheiluruutu olisi tullut - eli kapuloita rattaissa

- Aukasseisin televiission.

- Vaan?

- En ossoo.

- Otat kapulan ja OK!

- Minkä tuosta läjästä?

- Mustan.

- Ei aukee vaikka punasesta nappulasta painan kuinka. Tästä mustasta kapulasta punasesta.

- Väärä musta, se on vintin television, ja vihreästä pitää painasta.

- Entäs sitten?

- Otat harmaan kapulan, sillä aukeaa boxi.

- Eipä tuo aukase vaikka miten painan.

- Ei se pienempi harmaa vaan se isompi. Ja nyt pitää punaisesta painaa.

- Nyt painan. Entäs iäni?

- Äänen saat siitä pienemmästä harmaasta.

- Tästäkö josta ensin painoin?

- Siitä. Ja jos haluat nauhoittaa, ota keskikokoinen harmaa ja painat REC.

- Tämäkö kapula?

- Ei kun se on vintin videoon ja CD:hen.

- Mihin?

- CD:hen.

- Ei tiältä mittää näy, painopa mistä paino!

- Mistäs nappulasta painoit?

- Joka nappulloo oon sorkkinu, ommoo en vielä - vuan eikun vonkuu.

- Ei jokaisesta nappulasta saa painaa, ainoastaan niistä joista sanon. Aukaisitko ihan ensin television juuresta? Painoitko pääkytkimestä? Palaako punainen valo? Tuleeko virta? Ootko ihan terve? Onko töpseli seinässä?

- e-EI ja e-En. o-On. Paljonko kello on?

- Vartin yli yhdeksän.

- No sitten olokoon koko värkki kiini. Urheiluruutu jo män. Muate joutaa. Tottapahan uamula lehet kertoo joko ratkesi ja miten paljon.

- Mikä ratkesi?

- Seppälän uimapuku.
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif