Vaikka sano se kerran naapurin ukki, jotta korvan ohi lensi lyijynpalanen.
Ja veneellä saatiin kyselemättä omin päin keskenään poikain kanssa soutaa ja meloa luodolle onkimaan, tulentekoon ja sumpinkeittoon. Joskus löivät laineet, joskus oli tyynempää.
Vasta ihmetteli muuan kaveri, jotta mitenhän lieneekin hengissä selevitty kun uimataidottomina tukin päällä riekku ja pärskytteli keskelle laivaväylää, eikä kerran tai kahesti vaan pitkät päivät.
Eivät ne vanhemmat läheskään aina tienneet mitä jälkikasvu teki lomilla ja koulupäivän jälkeen - villinä ja vapaana! Eikä pojankoltiaisilla paljon hurpaa ollut mitä tonttuilivat, kunhan vaan oli mielenkiintoista ja jännää. Pienimpiä paheita oli kaivertaa pikeä kaupanvaraston päätytynnöristä ja sillä herkutella.
Sitten kun tuli selkäsaunaa, niin tuli. That's it. 😥
Pankkiryöstöistä ja saarenpoltoista (4.5. /7.5.) on jo mainittu aikaisemmin, joten niistä ei tässä kuin ohimennen häpeämaininta.
Sitä vaan että on hyvä kun on nykyisin jokin tolkku lapsilla ja leikeillä, ainakin etniset, rajat. Sekin ettei saa kiipeillä edes leikkimökin katolla, vaikka me aikoinaan könyttiin liiterin kattotuoleilla: katon alle viritettiin lankut ja laudat ja vilisteltiin liiterin ylisten korkeuksissa kilvan kuin rotat.
Oli aktiviteettejä, oli!
Ihme kun henki säilyi ja yhä pihisee.
Sairasta menoa tuommoinen, melkein yhtä sairasta kuin tämä tietokoneen näpelöinti, tahi pelaaminen kaiken maailman sähköisillä kapuloilla paikallaan jököttäen. Tosin sairasta tuo tuntuu olevan sormipelaaminenkin:
Maailman terveysjärjestö luokitteli pakonomaisen videopelaamisen sairaudeksi
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
