hautajaisissa - yleensä
Pappi puhui kalliita sanoja äidistä, joka yhdeksänkymmenen iän porteilla on siirtynyt iäisyysmatkalle. Mummiksi ja isomummiksi ehtineenä täyden päivätyön tehneenä opettajana ja kymmenvuotisen omaishoitajan pyyteettömän, rakkaan ja raskaan rupeaman jälkeen.
Pappi luki asiat muistiinpanoistaan ja me vakuutuimme, että totta puhui ja noinhan vainajan elämä kulki. Viimeiseen saakka pontevana ja positiivisena valittamatta eteenpäin. Välillä kuulimme myös, miten kappelin perältä kantautui juoksun kipitystä ja riemuhuutoja isää väistellessä, vaan piankos pikku kiituri olikin taas kiinni napattuna ja lasin takana eteiskopissa vankina jäähtymässä. Eläväinen juoksu tauolla, muttei katkenneena.
Pappi jatkoi puhettaan sieltä kirjastakansista, nyt sanat erottuivat selvemmin kun 'häiriötekijä' oli hetken jäähyllä.
Mutta:
Eikö tuo häiriötekijä ollut vainajan jäljelle jäänyt elämänhenki, joka jatkuu jatkumistaan - eikä näin ollen äiti, mummi ja isomummi ollut sittenkään kuollut!
Muistotilaisuudessa kuiskasinkin tuntemattomalle saattoväen rouvalle, jotta, jos minä olisin ollut tuo pappi, olisin heittänyt muistiinpanot hetkeksi syrjään ja seuraillut tuota lasta, sitten siunaustilaisuuden väelle hymyillen ilmoittanut: - Katsokaa ja kuunnelkaa tuota lasta. Siinä on elossa ja ilmiliekeissä tämän suvun vanhimman elämän jatkumo!
Tämän siunattavan äidin, mummin ja isomummin elämä uusissa puitteissa, samana silti.
Tuo rouva hymyili, pienesti ehkä nyökkäsikin. - Etten vain ollut liian jeesusmainen?
omat KIRJA-ARVOSTELUT
Kirjavinkeissä
🏂 hiihdot +1 °C 15+10 km 674 km /€ = 107 h
