Saipa tuota taas kyllikseen odottaa.
Helsingit ja kaikki varsinaiset suomet lunta tulvillaan, siellä missä ei juuri hiihtointoa liiemmälti ole. Tänne köyhälle itärajalle ei edes lunta suo säiden ja ilmojen säätäjä riittämiin; vähästä ilo irtoaisi ylimmilleen.
Ihmeissäni kuuntelin alueilta nuoren kuopiolaisen - siis savolaisen! - kouluneitosen marmatusta köyhyydestään, kun ei ollut päässyt keilaamaan eikä hoploppaamaan eikä laskettelemaan.
Vaan eipä mitä: jokaisella köyhyytensä. Minulla tämä lumenpuute.
Nyt kun toisen sentin taivas lumihiutaleitaan lennätteli, oli painuttava iltahämärissä, jottei kukaan näkisi, ulos ja heinikkoon; pitkin keskikaistaa metsäautotietä piti paarustettaman - piti eli luisti.
No, piti muttei luistanut, mutta väliäkös sillä, sillä sillä olevinaan hiihti, oli hiihtävinään: jaloissa sentään sukset ja käsissä porkat. Hiihtämistähän se, mitäs muuta. Katse maassa, muttei mieli. 😤
Neitsythiihdon tulos tässä, kellosta tarkastettuna:
5 km / 51 min
Aika köyhääkö?
omat KIRJA-ARVOSTELUT
Kirjavinkeissä
