Söisikö rotan - vai nälkäänkö nääntyisi?

Sosialismia rakentamaan narrattiin Neuvostoliittoon tuhansia ja tuhansia ihmisiä.
Neuvosto-Karjalaan saapui Suomesta ja Amerikasta vauraitakin siirtolaisia, jotka kimpsuineen kampsuineen suurin odotuksin matkustivat höyrylaivalla kaikkine koneineen hyvässä uskossa onnenmaata pystyttämään.

Koneet ja omaisuus kerättiin heti maihin noustua parempaan talteen ja porukat lähetettiin puurtamaan puutteellisiin oloihin, mistä vähitellen likvidoitiin leirien kautta pois tästä maailmasta.

Karua luettavaa.

Aino Kuusinen, Otto Villen loppuun saakka virallinen vaimo, pidätettiin ja vankeusajan jälkeen vietiin pohjoiseen Vorkutan Vomin leirille, loputtomien juna- ja proomumatkojen jälkeen, viimeiset 150 km oli taivallettava jalkapatikassa.

Ihmisyksilöllä ei Stalinin kynsissä hitusenkaan arvoa ollut.
Kuolemaa ja kidutusta, surkeutta ja toivottomuutta joka puolella.

Muualta maailmasta tulleet sosialismin rakentajat eivät voineet kuvitellakaan oloja joihin joutuivat. Aino kertoo mieltä ylentämätöntä tarinaa jos jonkinlaista, tapaa ihmisparkoja, jotka ovat menettäneet lähimpänsä ja lopulta menettävät henkensä.

Muuankin vankileirillä ollut suomalainen nainen kertoi tarinaa, miten hänen miehensä sai Neuvosto-kuumeen radio-ohjelmien välityksellä ja miten sitä oli sitten lähdettävä rajan yli taltuttamaan eli rakentamaan uutta uljasta tasa-arvoista luokatonta yhteiskuntaa; mukaan matkalle otettiin vielä vaimon veli.
Ruokaa ei ollut, raadantaa kyllä.
Viikko töissä ja viikonlopuksi palasivat miehet puutteellisiin kotioloihin, missä ruuanmurentakaan ei aina ollut tarjolla raskaan työn raatajille. Kunnes yhtenä viikonloppuna yllättäen porisi padassa lihaa, mitä miehet ihmettelemään ja kehumaan. Ja hyvällä ruokahalulla suuhun mättämään. Keittäjää kiittämään.

Sitä ei keittäjä saattanut kertonut mistä liha oli pataan saatu, sitä että liha oli lähtöisin pihan perillä vilistelevien simahäntien armeijasta, sieltä hän oli niitä paistiksi pyydystänyt.
Ajan kanssa oli vaimo oppinut itsekin valkoista lihaa syömään hengissä pysyäkseen.
Vaan nyt leirillä oma hengissä pysyminen oli vielä arvaamattomampaa. Miehethän olivat hävinneet jäljettömiin ja aikoja sitten.

On se tämä ihmisrotu kummallista. On se. Sanotuttaa.
Vaikka tiedossa onkin aina ollut.

Loistolaivalta telkien taakse

No eipä tuolla mikään paljonkaan ole muuttunut.
Pompotellaan sinne sinun tänne aivan oman mielen mukaan. Milloin Hodorkovskia, milloin Sini Saarelaa, milloin Pussy Riotin tyttöjä. No ei nyt sentään henki katkolla niin kuin ennen.

Ylen merkillistä luettavaa, joskin tutuntuntuista, on lukea näin uuden vuoden tienoilla uudesta vuodesta 1937-38 Stalinin mielivallan alla.
Kirkastuu nykyinen olemisen autuus entisestään: meillä oikein kissanpäivät.

Kuusisen Ainon elämäkertaa, Jumala syöksee enkelinsä, lueskelen: ihana Amerikka takana, kirsikankukkaiset ylelliset Japani-vuodet eletty, kutsu takaisin Moskovaan käynyt, siis käsky ei kutsu.
Unohda Berliinit, Pariisit, Shangait, ykkösluokan laivamatkat, sviitit, keisarit ja keisarin veljet ja palaa arjenharmauteen ja ajatusten pimeyteen.

Itkuinen aattoilta pelokkaiden ystävien kanssa on vietetty.

Vuoden 1938 ensimmäisenä aamuna viideltä  koputetaan hotellin oveen.  Ainoa viedään!  Tshekistit tunkevat Ainon rähjäiseen Fordiin: 'käsitin kauhukseni, että nyt oli tullut minun vuoroni ja olin Stalinin  poliisien käsissä'. 

Aino on majaillut Moskovaan tultuaan Metropol-hotellissa.
Merkillistä sekin: samassa hotellissa mekin historianlukijamatkalla 1973 - 35 vuotta myöhemmin! Ilmankos Hämäläisen Sepeteus juoksevia asioita hotellihuoneessa selvittäessään yhdenäkin oli katsahtanut kattokruunuun ja muina miehinä kruunulta sitten kysäisi: - Pitääkö puhua kovemmin vai kuuluuko?

Otto Ville -puolisoon Ainolla ei kunnon kontaktia enää ole ollut vuosiin, vaikka avioliitto voimassa onkin, aviosuhde on kuollut ja kuopattu lopullisesti jo ennen vangitsemista. Kuusinen itse on ja pysyy vankasti vallassa korkeissa asemissa, aivan top-tenissä, pelimies kun viimeisen päälle on. Kunnes luonnollinen kuolema 1964 korjaa tämän suomensyöjän.

Ainolla alkaa vankilakierre piinaavine kuulusteluineen.

Palaamme asiaan lähipäivinä.

Toistan ja alleviivaan:
Mikäs meidän on vapaassa maassa - Urpilaisesta, Arhinmäestä, Kataisesta, Sipilästä, Soinista, kahdesta Niinistöstä, Räsäsestä, Stubbista ja niistä ruotsalaisista lusikkasuista, so. koko kirjosta, huolimatta.