Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

perjantai 12. heinäkuuta 2019

80

"Lintu lentäy, šiipijäh ei räpytä."
                                  -Lukijan tehtävä Karjalan Sanomista - Arvaa karjalainen arvoitus.

"Kaks pientä lumipalloa päällekkäin ja iso pallo perässä", kuuluisi kuulua täkäläinen tämän päivän arvoitus.
Mikäs se on?
Se selviää otsikosta ja tästä komiasta kortista:



Sortavalasta pyörähdimme uutta asfalttitietä pitkin sen tuosta noin vaan noutamassa Kolmikulmapuiston tuntumasta,
Alpo Sailon muotoileman Pedri Shemeikan patsaan liepeiltä.

Lyhyen matkan päässä Niiralasta sijaitsee tämä yhä suomalaiselta kalskahtava Laatokan pohjoisrannan kaupunki,
65 km Värtsilästä.

Se on pikamatka verrattuna päivänsankarin juoksemiin ja hiihtämiin kymmeniin tuhansiin kilometreihin!

Viime talvenakin tältä tämän päivän sankarilta - jonka ei oikeasti vielä tänään pitäisi mitään täyttää, vaan vasta viiden päivän perästä: mitä lie pappi hourinut ja aikoinaan mihin tupakka-askin kanteen lie merkinnytkään väärän päivämäärän ja siirtänyt sieltä väärän tiedon lopullisesti pysyviin ja muuttamattomiin papinkirjoihin - luisti suksi taas yli tonnin kevyesti, tarkasti ottaen 1017 km.

Ihmekö jos joku pikkupoika oli huudellut tässä talvena muutamana kaverilleen Kallen-mäessä:
"Tule kahtommaan tiälä joku hirmu vanha pappa hiihtää hurjana!"

Mutta nyt asian ytimeen:
                 "Tää on herkkua!"
 
huudahti Veju jokunen talvi sitten kun auringon paahtamin kasvoin, nautinnollisin ilmein hiihteli vastaan mäen päälle Jänissaaren ties monenteenko kertaan kierrettyään.
Aurinko paistoi - kevättalven parhaat hiihtokelit meneillään.

Niin se on kun sen oivaltaa, jottei herkku ole sitä että helppoa olla pitää, vaan sitä että kun ponnistellen ja pyristellen, vastustuksia kohdaten, ne voittaen on päässyt taas kerran eteenpäin, mäen päälle, ja saa levähtää.
Se tunne sitä herkkua ennen kaikkea on: jaksan.

Niin elämässäkin.
🏆 Onnittelut ikäukolle täältä vuosikymmenten päästä! 😊 🏆
terv.
   Lenkkikaveri 🏃


KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti