Neljä päivää tiedottomana

I päivä
Sunnuntaina siis sinne veljiin.
Puoli päivää ilman kului hyvin, vieroitusoireista ei merkkiäkään. Autonrattia kun itse käänteli, tiedon tuska pysyi suht hyvin loitolla. Jos vieressä olisi istunut, kuten tavallisesti, olisi ollut toisin.
Maantieajo ei herättänyt vielä 'vanhaa' autoilijaa, vasta Espalta Mannerheimintielle kääntäminen sai jo muutaman törähdyksen aikaan: joku kaistapää oli jättänyt jakeluautonsa kylmänviileästi kaistalle siihen Svenska Teatternin viereen - ja siitäkös repesi kaikkien kiukku!

Velivierailu illemmalla pitkän kaavan mukaan ja sitten rättiväsyneenä nukkumaan.
Ei puhettakaan että olisi tullut kirjoitettu sana mieleen.


II päivä
Myöhäinen ylösnousu, ettei aamulehti olisi kummitellut mielessä ja lukulakkoa lopettanut; siitä sitten Hietalahden halliin aamupaloille.
Toinen pitkä vierailu velipojan luona: sininen suklaati maistui, kävely käytävärupattelulle onnistui hyvin. Vanhat asiat juohtuivat mieleen, eilinen käynti ei; muisti on armollinen vanhemmiten.



Ikävä jää, mutta ei auta, poistuttava on.

Elite tarjoaisi sipulisoppaa ja kaalikääryleitä. Ei maistu, ei käy.

Mika Waltarin Kuningasajatuskin Eliten edessä on vähän siinä ja siinä. Mutta Manalan oviaukko käy. 

Hyvin ovat pihvinsä käristäneetkin nimen velvoittamina, polttamatta kuitenkaan.

HS, IS ja IL houkuttimina pöydällä, vaan tarttumatta jäi syöttiin.

Laivaan laivaan.

Laiva nielaisi pian kulkijansa ja sielläkös muka mitään houkutuksia - kuka nyt laivalla lukemaan!
Hienosti sujui jo toinen päivä tiedottomana, näpit irti kirjoitetusta tekstistä.
Hitto! Alan vähitellen ymmärtää kuitenkin jo tässä vaiheessa: entä jos joutuisi olemaan Sata päivää ilman kirjoitettua tekstiä, niin kuin ne Nykäset ja Nybergit ilman viinaa - siinä sitä olisikin kärsimystä nokko.
Hyvinkin saattaisi retkahtaa.

III päivä
Hyvin menee, tuskin mieleenkään juolahtaa vanhan kaupungin vilinässä, Raatihuoneen kellareissa ja torin terasseilla lukuhommat. Lukuhommat muuttumassa laskuhommiksi: onko ja mitenkä
paljon halvempaa täällä kuin Suomessa ne sakut ja muut litisevät. Sama hintaluokka on, mutta samahan on vaikutuskin, ja kutinsa pitää se baarimikon ammoin lausuma totuus valikoijalle: "Sama myrky kaik!"
Sama myrky, sama myrky. Niinpä.
Eikä sitä illalla sitten mitään luettavaa olisi jaksanutkaan eli ei muuta kun kirjatta kyljelleen.
Jo kolmas tiedoton päivä!

IV päivä
Heh!
Hyvin menee: vieläkään ei tiedon tuska ole ylitsepääsemätön. Taitaisi onnistuakin sata päivää ilman lukuhommia - nyt kun alkuun on päästy.
Ei edes värikäs Öhtuleht R-kioskin tiskillä siinä Tammsaare-puiston laidalla herätä osto- eikä lukuhaluja. Johan nyt! Tässä ripaskassa Lehtoset Salamat unohtuvat, jopa Kilpi Itse.

Ei kun Vanhaan kaupunkiin kukkakojujen ohi olemaan.
Jotenkin alkaa hälytellä: Näinkös helppoa tämä tiedottomana käppäily onkin!

Onko se nyt sitten
neljäs
viides
vai
kuudes päivä
tiedottomana kun istutaan laivan kannella, kotiinlähtöä tehdään, ja tuijotetaan taivaalle, josta hirmuinen ääni lähtee. NATOn konepari siellä harjoittelee ilmaleikkejään.

Noistako ja muista tuon kaltaisista tosiaan pitäisi päivittäin lukea silmät tapillaan
 - eikö parempi olla ja elää rauhassa tiedolta?

Mutta, voi veljet mikä ilo sitten viidentenä päivänä, tai kuudentenako se nyt onkaan, kotona purskahtaa, kun sänkyyn käy ja voi retkahtaa: pala Sorron lapsia, viivähdys Suljetuilla porteilla ja päälle vielä ripaus jotain modernimpaa, vaikkapa Maratonia. Jopa passaa!

Ei pysty sittenkään ei - sataa päivää tiedottomana, lukemattomana olla ähöttämään.