Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Rätinkipää ja lummerot

Niin se maailma vaan menee, ei aina käy niin kuin haaveillaan ja niin kuin hyväksi olisi.
Päätalon kohdalla se vasta, jos kenen, tie käy mutkien kautta.

Koska pyhäinen päivä ei säätilaltaan ole suosiollinen auringonottoon, niin laskeskelenpa joutessani päätalolaisten ikiä hetkellä jolloin Manne, Kallen nuorempi veli, tapettiin. Menossa on Iijoki-sarjan 17. osa Pyynikin rinteessä. Kalle on päässyt, kansakoulupohjalta, tekuun rakennusmestariopintoihin, mutta Mannen puukotus heti koulun alettua sotkee opinnot pahanpäiväisesti.


Varsinkin matemaattiset aineet menevät yli ymmärryksen, Kalle kun ei ole perinyt päätalolaisten (Herkon) hyvää rätinkipäätä, vaan putikkalaisten (Riitun) lauluäänen, jolla ei pykmestariopinnoissa pitkälle pötkitä.

Jotenkin kummalta tuntuu kun oikein laskimella laskee, kuinka nuoria Kallen vanhemmat ovat, sittenkin, vaikka Herkon jalat eivät enää kunnolla kanna ja Riitullakin jo omat vaikeutensa työnlaidassa ja varsin lakkasuolla.

Eletään vuotta 1947, syksyä.
  • Manne kuollessaan 22 v
  • Kalle on vajaat 28 v
  • Herkko 58 v
  • Riitu 51 v
  • Kaarina, nuorin siskoista 10 v
  • Martta, vanhin siskoista 24 v
Isä ja äiti, nuoria vielä nykymittapuulla, mutta työn puhki kuluttamia.
Ukkeli, Aukusti Päätalo, rantteellaan, sentään jo 79-vuotias.

Kalle on nämä opiskeluvaikeutensa ja kotiväen selviytymishuolensa kirjoittanut Pyynikin rinteeseen vuonna 1987 eli 68 vuotiaana. Ja niin kuin hän itse kertoi: monta kertaa tympi kirjoittaessa paneutua, uudelleen elää noita raskaita vuosia.
Mutta jokin pakko hommaan ajoi ja hätyytti.

Hyvä kun uhrautui.
Näin meillä on nyt tavallisten yhteiskuntaeläjäin elämän arkipäivän tunnot ja kulissit luettavissa ja koettavissa puolen vuosisadan ajalta Suomen itsenäisyyden alkutaipaleelta.

Kallehan periaatteessa lopettaa Iijoki-sarjansa vuoteen 1958, jolloin hänen ensimmäinen romaaninsa Ihmisiä telineillä ilmestyi. Tuolloin oli Kallen syntymäpäivä 11.11. - ja kun rätinkipäätä vielä kerran verran (1958-1919) hierotaan, niin saadaan esikoiskirjailijan iäksi 39 vuotta.
- On siinä lummero poikineen, huokaisisi Herkkokin.

TÄSTÄ Kalle aloitti

 

2 kommenttia:

  1. Pyhäinen sää sopi varmaan hyvin piätaloikien räknäämiseen eri näkökulmista.

    Hyvin sopi jörriinien istutukseenkin, ei tarvinna kastella kuten piispojen näköjään pittää. Tango Pelarkooniaa lauleskelin edellisillan markkinoitten innoittamana. Se Vikman on etevä tulkitsija ja voittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ
      ja mikä mukavaa tämmösellä tihkusiällä: rommaani auki ja kohta on - silimät kiinni!

      Poista