Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä

torstai 13. marraskuuta 2014

Marrastaa


 

 
Uimahallin parkkipaikalla istuu Vanha Mies etupenkillä, kuski poistunut allasjumppaan.
Harmaata marraskuuta; voitte kuvitella: veden tihrua ja halliin valuvia värittömiä vaatteita, kalpeiden naamojen kuljettamina.
Ei hätää.
No problem: VM on varustautunut, koska on tiennyt mikä märkänäkyvä alakulo odottaa jos jää kurkuilemaan tuulilasitöllötintä. Ja muutenkin, koska ollaan vasta matkan alkupuolilla, yhtä istumista edessä enemmänkin: tihkupäivinä rajalla bensanhakijoita sadepilvin pimein piristystä päivään etsimässä; piristyvät kyllä nälviessään ryssän tullin hitautta, saavat tuntea ylemmyyttä hetken, tai jotain.

Hesarin lukee ensin ja sitten hiljalleen uskaltaa ottaa limanuljaskan käteensä. Hitto mikä kirja! - kuin räkä, joka ei tahdo irrota sormista jos sitä kerrankin kaapaisee; toisaalta ei haluakaan, haluaakin pyörittää mälliä mielessään. Miehet paskoja - no se nyt ei mitään uutta, mutta että nainen noin pahapaska akka! Tänään pahimmillaan. Tänään sille kelpaa kymppivuotiaan pippelelikin miestä edustamaan.

Vanha Mies madonnaa etsii, löytää kaikkea muuta. Kestää, tietäessään että:
Onneksi tämä on vain kaunokirjallisuutta.

Ei totta tosiaan saa, saata olla.
Ei niin totta kuin tuo tuulilasin takainen. Nuo hallille värittömin naamoin ja ketinein lampsivat, totiset todet.
Sulkee kirjan, vaivoin saa suljettua ja irti puisteltua käsistään: jotenkin haluaisi nähdä vieläkö pedoa pahempaan paholaisnainen, sekopää, vielä pystyy ja kykenee.

Uimari tulee punaisen pirteänä. Sopivaan saumaan, VM välttyy oksennukselta.
Etiäpäin.
Rajalla on ruuhkaa, ei Suomen vaan Venäjän tullissa tietenkin.
Tuulee ja sataa.
Marrastaa.

Edessä jokin puolen tunnin odotus about minkä jälkeen kun ensimmäisen puomin palelijavirkailijalle ovat huikanneet privietinsä kera passiviisuminsa vilauttaneet. Ovat ne ystävällisiä kumminkin siihen nähden mitä ennen, tavaritsit. Vaikka Putin on mitä on.

Vartin päästä kun autoa on tuontuostaan sammutettu ja sytytetty, nyitty pätkissä eteenpäin, rumpattu, saavutetaan korkea katos, missä kuskilla alkaa koppileikki: lunkulta lunkulle riento. Vanha Mies pääsee vähemmällä: kävelee vain sisälle tullirakennukseen ja hymyilemättä ojentaa lasin alta kolosta matkustusasiakirjat, passiin liimatun viisumin ja migraatiokortin kahtena kappaleena.

Yhtä verevä nainen kuin se uimahallin parkissa luettu pahis, katsoo pistävästi silmiin, Vanha Mies aivan hätkähtää, ettei vain olisi se kirjan miehiä nielevä nainen, joka hakkeloi kaikki kynsiinsä joutuneet miehet.

 
 

8 kommenttia:

  1. Miehen jos miekankin nielijöitä sieltä kopista ja kopin takkoo voipi löytyä. Mutta ei hätää, njet hjata, kuten suuressa maa(ilma)ssa sanotaan; lue aiheeseen liittyvä päivän palindromedaari:
    http://www.kariav-annat.blogspot.fi/2014/11/eki-ja-emma-mansesta.html

    Lue aiheeseen

    VastaaPoista
  2. Miehen jos miekankin nielijöitä sieltä kopista ja kopin takkoo voipi löytyä. Mutta ei hätää, njet hjata, kuten suuressa maa(ilma)ssa sanotaan; lue aiheeseen liittyvä päivän palindromedaari:
    http://www.kariav-annat.blogspot.fi/2014/11/eki-ja-emma-mansesta.html

    Lue aiheeseen

    VastaaPoista
  3. Kulta kulle riento...vai niin.

    VastaaPoista
  4. Да (da) Karamazov ...

    VastaaPoista
  5. kavi ja kävijä

    täällähän kumma kuhina.

    Kirjaako arvaillevat ... ;)

    VastaaPoista
  6. Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi
    lähteäni laulamahan, saa'ani sanelemahan,
    sukuvirttä suoltamahan, lajivirttä laulamahan.
    Sanat suussani sulavat, puhe'et putoelevat,
    kielelleni kerkiävät, hampahilleni hajoovat.

    VastaaPoista