Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tammerkosken sillalla. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tammerkosken sillalla. Näytä kaikki tekstit

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Riitun kanssa Tampereen yössä

IS 28.4.2017

Päätalon Riitun, 58 v, ja Kallen, 34 v, kanssa käveltiin eilen iltayöstä Tampereen Keskustorilla ja ihmeteltiin ihmisvilinässä maailman laitaa.

Tapparan kultajuhlat lienevät olleet jo ohi kun tapparapaitaisia ei pahemmin näkynyt.
Taikka tosipuheessa ei voinut näkyäkään, koska elettiin vuotta 1954 ja Tappara perustettiin vasta seuraavana vuonna. Sitä paitsi nyt mentiin juhannusviikon jälkeistä aikaa.

Riitulla kärysi väärävarsipiippu suupielessä, ei nuuskamälli poskessa kuten näillä nykyisillä jääkiekkopojilla märkänee. Yhtä ruma tapa, eipä silti. Kalle kärsi ja häpesi kun moni kaupunkilainen katseli kosken rannalla savuja pussauttelevaa piippumummoa silmät pyöreinä.
" - Etkö pärjää tätä aikaa iliman tupakoimista!
- En yritäkkää, hiikkarissa! Totta kait halluun nauttia täyvet annokset kaupungin iloja. Jos liikkusin täällä tupakantuskassa, ei kukat näyttäsi yhtä sieviltä." *

Kurkkailtiin torin reunatalon katolle, juteltiin niitä näitä:
" - Tietin tänä keväänä tuohon taloon uuven peltikaton. Tuohon, jossa on nuo tornit katon kulumissa.
En saanut äidiltä sellaista ihailua kuin ehkä ainakin alitajuisesti olin toivonut. Äiti sanoi taloa ällistellen:
- Puotat vielä ihtesi, kun kiipeät nuin korkean talon katolle." *
Nyt ei Riitu Hämeensillan patsaisiin kiinnittänyt semmoista huomiota kuin oli kiinnittänyt kymmenen vuotta takaperin Kallen häissä käydessään: "Näkkyykö tuolla kiviukolla ihan palajaat mulukut! Ihan silittiinni, se on kelteisillään …! Ja julukisella paikalla …” **

Tällä kertaa olivat ihmetykset ja ihastukset aivan muut, ja Tammerkosken ylä- ja alavirran silmäily pani huokailemaan: "Jo pitää olla ihanat näköalat!"*

On on.
Ovat ne yhtä eläviä nämä putikkalaiset ja kallioniemeläiset ja ketkä nyt kunnon kirjoissa elävät - kuin nämä ylenkyläläiset tässä ympärillä! Helpommin vielä käskynkkään otettavia.
Uskokaa tai älkää.

___
* Pato murtuu
** Tammerkosken sillalla 


KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Kutkansa kullakin

Kallen kanssa tuskittelimme eilisen iltaa, minne kummaan tuon rotiskon työntäisi eroon päästäkseen: eestaas vimmoissamme kuorma-autoilimme kenttäkeittiö lavalla rämisten, ja kun vielä hitonmoinen kiire oli junaan!
Ei kelvannut Lumion varikolle, ei osasto Lindbergille. Eikä uudelleen Lumiolle, eikä uudelleen Lindbergin varastolle eikä taaskaan Lumiolle, missä vääpeli kurkku suorana karjahteli:

- No on jumaliste se soppatykki taas porrasedessä! Ettekö te rupea uskomaan, perkele, ettei sitä oteta tänne. Tehän olette itsepäinen jääkäri ...

Siitäkös maankaato riita repeytyi, ja sen kuin yltyy junalle hitonmoinen hoppu - siviiliin, näet.

Alik. Matti Liekolle puskeutuu oikea hätä eikä mikään hädänpoikanen, kun alikersantti sonniksi haukkuneelle luutnantille antelee:
 - Olen vain semmonen sonni, että jätän kenttäkeittiön tälle varikolle vaikka perkele tulisi kieltämään...

Lopulta, jotta siviilijunaan ennättäisimme, jättää Matti Lieko koko hökötyksen auton lavalle ja ulvahtaa onnettomalle kuorma-autonkuljettajalle:
 - Viekää vaikka helvettiin! Ajakaa lähimpään rantaan ja kipatkaa sinne! Minä menen nyt ...

Yllä on vankileirin purku käynnissä, viimeistä kapinetta viedään.
Matti Lieko on Kalle, Kalle Päätalo. Kirja on Nälkämäki, jonka Kalle kirjoitti erillisromaanina huitkotva ennen ensimmäistäkään Iijoki-sarjan kirjaa. Nälkämäki kertoo suomalaisvankien vankileiristä Siiranmäessä Karjalan kannaksella.


Iijoki-sarjan tuplalukeminen on  täyttä häkää menossa, sen 12. osa Tammerkosken sillalla, joka piti keskeyttää, koska Kalle jättää väliin elämästään koko parivuotisen vankileiriajan, kehottaa tutustumaan kirjaan Nälkämäki ja Matti Liekoon, joka on yksyhteen Kalle Päätalo:
' - tapahtumat ovat todellisia, joskin kaunokirjallisesti väritettyjä. Siksi en ryhdy kertomaan jo kerran kuvaamiani tapahtumia - '.

Hirmu syyllisyyttähän talousaliupseeri Kalle/Matti Lieko, tunnollisuuden perikuva, kenttäkeittiön hylkäämisestä tuntee, kipuilee vielä kauan, kunnes siviilijunakavereiden huumori ja järkipuhe auttavat:
  • Yritä nyt, hyvä Matti/Kalle, käsittää, että sinun on pakko luopua soppakanuunan komentajan virastasi!
  • Meitä on tämmönen miessakki todistamassa, että alikersantti Talonpää taisteli hamaan viimeiseen sekunttiin komentoonsa uskotun kenttäköökin puolesta
  • Älä välitä. Ei yksi kenttäkeittiö merkitse enää Suomen konkurssissa suuriakaan.

Vaan nyt Tammerkosken silllalle, takaisin toiseen sotaan, josta tulee vielä pitempi kuin kuukautta vaille viisi vuotta kestäneestä sotapalveluksesta: Kalle menee naimisiin Lainansa kanssa ja kohta jo rotiutuu ensimmäinen repivä riita parista viinapullosta.

Eli
Ooppahan sodassa eli sivviilissä niin rähäkkätä pitää olla.
Eli
Kyllä lukijan kelpaa: ite ei tarvii riidellä, antaa riitojen pysyä kansien välissä.
Ja sopii suihkasta ulos vainioille nyt kun aurinko paistaa ja hanki kantaa!


Sinne lepikkoon - seittemättä sattaa alottelemaan!

-5°C hiihdot 10 +16 km tuulentuiverruksessa / 616 km//€