Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin (Suomen arvostelijain liiton)jäsen, exänä: ope, lautamies + vähän sitä sun tätä ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Kevyttä kamaa

Camoon!
Urbaanisanakirjan kommentti tosin oikoo: ' Se ei oo camoon vaa Come On. '
Mutta pitkän saksan lukijalle hyvin kelpaa.

Rento aloitus, vai mitä?

Johtuu ihan tästä:

Juuri lopetetusta rompsusta.
Sielläkin meno vähänkö rennohkoa, ainakin oppilaiden kielenkäytössä. Ysiä ovat, ja heidän joukossaan 'seisoo' Johanna savimajasta tullut kolmikymppinen kuvismaikka.

Vauhtia piisaa, mutta myös vakavuutta.
Siihen miesihastus Kristian + vararehtori Lauri, joka on ensin hyi! ja kohta jo naminami!
Vauhtia hillitsevät Kenian kokemukset: oman oppilaan menehtyminen ja katkennut rakkaus Ikenaan.

Kontrastia kerrakseen.

Onhan se teinimäistä, tuo vauhti tuossa kirjassa, mutta mitenkäs sitä noiden teinien maailmassa muuten opena olisit!

Välipalanahan tämä Menetetty tyttö menettelee tämmöiselle Oblomoville, joka mieluummin vauhdittomiin levähdyskirjoihin tarrautuu, Volteriin ja sen sellaisiin.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

7 kommenttia:

  1. Arvoisa kiinalaisen yhden lapsen politiikan objektiivinen kriitikko hikkaj

    Kun kiinalaisviisaat 1979 aloittivat yhden lapsen politiikan ja sitten 2015 sen lopettivat, oli tuona 36 vuoden aikana oltava tarkkana, jotta perheeseen saatiin se ainoa vanhuusturva, poikalapsi.
    No onneksi lapsivedestä saattoin sikiön sukupuolen selvittää, jotta väärää sukupuolta olevat sikiöt, siis tyttösikiöt, saatettiin jouhevasti abortoida.

    Tuossa parittomien kenkien sukuun kuuluvan (?) kirjoittajan raportissa lienee fiktiivisin keinoin ja kautta rantain selvitetty näitten menetettyjen tyttöjen oikeuspoliittista asemaa kommunismin kehdossa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      pitkäänpä piti kelata tuota kysymys- ja huutomerkin sisältänyttä virkettäsi, ennen kuin honasin jotta ah! Rafaelin poika.
      Tuskinpa kun just kirjoitin kirjasta muka älykkäämmän kritiikkiversion toiselle foorumille ja aloitin sen sitaatilla suoraan kirjasta:
      ”Helvatin uudet korkkarit, niiskutin nilkuttaessani sisään kenkiä kädessäni kantaen.”

      Ei kai se Pera korkkareissa sentään!

      Poista
  2. Meikäläinen suattas männä tolaltaan tuommosesta kirjasta, mutta suosittelen emännälle, joka on jo lukenna kaikki hiljavaltoset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ
      valtoset, räsäset on hyvä pohja, vaan enemmän näissä chick littilöissä* tapahtuu, tuskastuttavan paljon.
      Oon kuullu jotta Salaisissa elämissä kans.

      Sattuneesta syystä nuo opeasiat yhä kiinnostavat, se Tenhusen Eevan Kiteen? opettajista tehty tarina tosin on vielä lukematta. (Nuku hyvin, Punahilkka)

      * ks. https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/30-ennen-30/

      Poista
    2. Punahilkka oli ensimmäinen lukemistani Tenhusen kirjoista, sattuneesta syystä. Nosti melkoisen hälyn silloisessa sisäänlämpiävässä kirkonkylässä.

      Tenhunen sai kriitikoilta melkoisen arvostuksen. Mainittiinpa Hesarissa "Mustat kalat" maan parhaaksi dekkariksi. Kannattaisi sinunkin lukea.

      Poista
    3. EJ
      dekkari on sipuli - ei maistu hyvältä. ;)

      'Kuolema korjaa kokit' taitaa olla viimeseksi jääny dekkari. Siitton kymmeniä vuosia aikaa! Sipulin syönnistä vähempi.:)
      http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_5397#.WZ5ZOcsUm00

      Mutta kyllä tuota Tenhusta täytyy harkita - siinähän pellon laijjassa Eeva asukii, melekein koulun nuapurissa, kun aikonaan Puhos-koululla opetin.

      Poista
    4. Nyt on se aika, jolloin käyn kasvimaalta joka päivä nyhtämässä tuoretta punasipulia. Tehhään guacamolea. Sitten vielä jokunen valkosipuli kainaloon, sitä tarvitaan pestossa.

      Eräänä syksynä kävin tekemässä Eeva Tenhusesta juttua, oli uusi kirja ilmestynyt, en muista mikä. Lähtiessä sanoi, että käy hakemassa iso astia ja kerää omenia niin paljon kuin luulet tarvihtevas. Samalla pyysi tuomaan pari putelia punaviiniä, jonka ystävä ilmeisesti oli.

      Poista