Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-lautamies, emeritus ope

perjantai 30. marraskuuta 2012

Rantteella

Kalle Päätalo vietti aikaansa rantteella tuontuostakin, ja se ajanvietto oli kaukana viihteestä. Pakkaspäivinä oli niissä ketineissä olemista halkopinoilla kenkien jäätyessä koipiin kiinni.

Mikäs meikäläisen thinsulateissa! Ja vapaaehtoisena omalla rantteella saunan takana: hakkaa jos huvittaa ja jos palelee niin tulee pois lämpimään.

Harvoin palelee jos vähänkin kirvestä heiluttaa, hiki tuppaa pintaan purskahtamaan; pinotessa on vähän toinen juttu.
Se on tarkkaa puuhaa, se on taidetta.

Pitää tulla kaunista, tasaista jälkeä, enkä ymmärrä kun jotkut suojaavat pinonsa rumilla ruosteisilla kattopelleillä. Kaikki kauneus on tipotiessään: niin suloiset sivut, niin karmeat päälliset.

Omat pinoni alkavat rantteellani olla paketissa neliön muodossa pyramidisokkeloina; jäljellä on enää yhden rankakasan sahaaminen, pilkkominen ja pinoaminen: puolen päivän homma.
to 29.11. -11C puuskatuulta

torstai 29. marraskuuta 2012

Pakastuupi

On aikakin pakkaspojan pohjustaa, tehdä tilaa lumelle. Parempi kunnon talvi kuin yhtä brittiläistä läämä talvea. Miten ne englantilaiset jaksavat sitä sateenvihmaa?

Lumi kun siihen sitten saataisiin kruunaamaan maan!
Sitten ei muuta kuin sukset esille ja jänisjussina mäkeen, metsään ja konnuille!

Vaan eivätpä lupaa tänne, ne säätieteilijät, etelimpään Suomeen lupaavat, Helsinkiin ja silleen. Vähän kuin uhallaan sinne, nehän vihaavat lunta ne stadilaiset, menevät aivan sekaisin lumesta, marista heti alkavat - vaikka ovat suomalaisia!

Miten ne silleen?  ;)
ke 28.11.  -10C

tiistai 27. marraskuuta 2012

Talven valolla on tuhoton kiire

Taitaa valo olla nopeimmillaan näihin aikoihin, sehän vilahtaa vain muutamaksi hetkeksi näkyviin ja  katoaa miltei samointein omille teilleen. Vasta huomenna tulee takaisin ja tekee taas eilisen tempun ja vieläkin nopeammin.
Eikä tässä missään Lapissa asuta. Kun lumikin puuttuu. Ainoa valo lienee päässä. Ja sen valaisuteho on aina ollut vajavainen ja se sen kuin himmenee vuosi vuodelta. Auttaisikohan paljon päristy korvavalo mitä?

Saa olla tosi nopea mikäli joka päivä marraskuussa valolle ennättää.

Tunnolliset työssäkäyjät eivät valoa tavoita, jos eivät unikeotkaan. Aamulla ahkerat menevät seitsemäksi kahdeksaksi töihin ja takaisin kotiin tulevat kahdeksan tunnin jälkeen pilkkopimeässä taikka katulampppujen keinovalossa. On sekin ihmisen elämää! Eivät työviikkoon luonnonvaloa näe.

Epäluonnollista se on.

Nuo unikeot eivät taas ehdi valolle minään päivänä, kun siellä puolenpäivän jälkeen kahden korvissa heräilevät ja vissiin kun ulos ikkunasta vilkaisevat ja hämärän näkevät kellahtavat takaisin vuoteeseensa.
No se on heidän häpeänsä, oma valintansa.

Tai niinhän se on noiden ahkerienkin, siis oma valinta: paree rahaa ja pimeää kuin pelkkää pimeää.

ti 27.11. -2C!! 




Nightwish-Tuomaksen kasvukylä

Havukaisen Pekka soitti kymmenen maissa, että tule kymmenen minuutin päästä kymmenen kilometrin päähän, risteykseen hakemaan uunituoretta kirjaa.

    - En jouvva perile tuomaan kun pitää olla tunnin piästä ratiossa, lisäsi, - tulisit vastaan.

Mitäs vanha vpk-lainen: vuoteesta ylös ja pöksyt jalkaan ja jalka kaasulle. Idästä päin pyyhältää auto kuin tulispää risteykseen, nopeasti kädet ja paketti ojennukseen, ja - sinne män!

 


Nyt painaa kädessä tämä kunnallisneuvos Pekka Havukaisen runsassivuinen ja -kuvainen kylähistoria Kiteenlahti. Mielenkiintoinen kuin mikä.
Valtakunnallisesti vetävimpänä juttuna tietysti Tuomas Holopaisen kuvaus lapsuuden uskomattoman hienoista ja turvallisista ympyröistä juuri sellaisessa kylässä jollaiseksi maaseudun parhaimmillaan kuvittelemme: mä lähden Pohjois-Karjalaan, vaihdan ... Siellä on aarretta ammentaa loppuiäksi taiteen tantereille kuin myös jokapäiväiseen elämään. Tuomakselle se ei ole mikään haavemaa vaan silkkaa todellisuutta, toteutunutta ja toteutuvaa unelmaa.

ma 26.11 3C keskiviikoksi povaavat jo luntakin, viimein!

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Avaavat joulua - ilman enkeliä

Vettä sataa, joulu tulla jollottaa. Pukkia ajeluttavat pääkadulla paloauton lavalla. Poliisi auto tekee tietä. Tonttujoukko marssii perässä. Tonttujoukolla on kumpparit jaloissa. Huopatossut kastuisivat läpimäriksi.
Harmaaseen puoleenpäivään syttyvät pääkadulle jouluvalot tuikkimaan. Katoksessa tarjoillaan haaleata glögiä, piparit ovat paksuja.

Muuten yks hauska tähän säähän sopiva juttu kyläkoulun joulujuhlasta: Kaikki viimeisen päälle, paimenet sauvoineen, nuotio, harras tunnelma. Enkelit ilmestyvät; suloisenherttaisia ovat, niin suloisen valkoisia. Kevyesti siihen eteen korokkeelle kulkevat, melkein leijailevat.
Paitsi yksi enkeleistä - tämä lompsii näyttämölle kuraisissa kumisaappaissaan.
su 25.11. 4C

lauantai 24. marraskuuta 2012

Amadeus ei iske

Tangokuningas vuosimallia 2009, kelpoääninen Amadeus Lundberg  piti illalla joulukonsertin Olavinlinnassa.

   - Olkoon suosio suur?

   - Ainoastaan 80 kuulijaa oli ollut paikalla.

Niin kertoi taksimies, joka itsekään ei ollut ollut paikalla.

Olkoon suosio suu-ur, olkoon suosio suur!
la  24.11.2012  4C

Hämeen herruus liipaisimella

Energisiä ovat nuoret miehet, ne jotka eivät sotatantereille asti ole vielä päässeet.
Katse kaukaloon, niin eipä muuta todeta saata!

Kepit pyssyinä kourassa ja kourat nyrkkiin puristettuina, Sven Tuuvan lailla hutkimassa.
Hyväpä siinä sotisovassa on riehaantua.

Olevinaan mustaa lätkää kaikki joukolla jahtaamassa ja jos kuka haltuunsa saa sillä pilkkaan ampuu, mielen päällä koko ajan: "Tulehan ryssä kii' niin täältä pesee!"

Kenttätuomaritkin valmiina siinä ympärillä härräämässä, olevinaan tasapuolisina päätä vadille vaatimassa, kenttäoikeuteen haastamassa.

Hämeen herruudesta kansan silmien alla taistelevat metsouroot Tampereen ja Hämeenlinnan.

24.11. 5C HPK -Tappara, perjantai-illan huumaa, matsi UrhoTV:ssä

perjantai 23. marraskuuta 2012

Tielle kaartuva puu

Sanoi naapurin poikamies, jolla on paljon hoitamatonta metsää, että tuon saisit vielä käydä kaatamassa. Tarkoitti mäen alla retkottavaa leppää, joka oli kaatumassa koska tahansa rantatiellä liikkuvien päälle. Sanoi kun oli linjoille kaadetut puut kaikki jo haloiksi sahattu ja hakattu.

- Tällä viikolla lähtee, lupasin.

Vähän arvelutti että kaatuuko puhelinlinjan päälle, menee sonerat solmuun eikä netti pelaa rannan asukkailla. Vihaisina, äreinä pian ilmestyvät paikalle ja noituvat että hittoako aloit ja oisit ammattimiehen asialle pannut.

Oli se puu ollut kaarellaan tien yllä jo pari talvea, vaan oli niin korkealla ettei liikennettä haitannut.

Aika yllätys odotti kun siihen saha kädessä lampsimme: puu olikin itsestään hävinnyt - juuri nyt ennen sahaamista, vaikka tosiaan monta vuotta oli siinä tien yllä ollut retkallaan.

- Merkillinen juttu!
-Tahdonvoimako lie hävittänyt koko lepän?

Selvisihän se arvoitus kun tarkemmin tutki ja mietti: eilen oli tuullut aika rajusti, lie taipunut tien päällä alemmaksi ja joku traktorimies tyrkännyt puun pitkin pituuttaan ojan taakse. Leppä näet rötkötti oikosenaan näreiden alla maassa juurimultineen, rungossta oli nirhautunut kuorta pois: selvästi traktorin kauhan jälkiä.

Ei muuta kuin palasiksi leppä ja kärrin hakuun.
to 22.11.  6C



keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Papinkirja

Piti hakea todistus kirkkoherranvirastosta. Kuolemantapaus, ei vielä oma.

Aamulla siitä puhuin. Riittäisi mainiosti tämä päivän ohjelmaksi: puuha päivässä pitää mielen virkeänä. Tämän päivän puuhana siis hommata papinkirja.

- Elä vaan sano tuota kellekään ääneen! evästi ääni aamiaispöydän toiselta puolen.
   - Siis mitä sano?
   - Että papinkirja. Semmoista ei ole olemassakaan.
   - Onhan, jos pitää todistaa seurakuntalaisuutensa, perinnön saamisensa ja kaiken mitä kirkollisiin vihkaisuihin kuuluu.
   - V i r k a t o d i s t u s. Se on virkatodistus nykyisin.
   - Entäs jos ei oo virkaa, niin kuin minulla, onko se silloinkin virkatodistus?
   - On silloinkin.
   - Onkohan tässä sama vanhakantaisuus kysymyksessä kuin Ritva Oksasella?
   - Ritva Oksasella?
   - R i t v a  O k s a s e l l a.

Sainpas kuitattua. Ainakin luulin saaneeni kuitattua.

   - Mikäs Ritva Oksasella?
   - Se kun se vasta sanoi telkussa että se joka päivä kuuntelee Päivän peilin.
   - Niin mitäs sitten.
   - No sehän tuli radiosta silloin ennen vanhaan kun STT:n totinen uutisten lukija ilmoitti: Viittaamme Päivän peiliin! Eihän semmoista ohjelmaa enää ole, eikä STT:n Uutisiakaan.

Niin luulin ja hykertelin, miten jälkijunassa Ritva Oksanen matkustaa. Vaan sitten minulle luennoitiin pöydän toiselta puolelta asian oikea laita, että STT:n Uutiset on ja on myös Päivän peili!

- STT:n Uutiset on Iskelmäradiossa ja muutamilla muilla kaupallisilla asemilla. Ja Päivän peili on nimeltään illan radiouutisten päälähetys Yleisradiossa klo 17.00-17.20.

Että kyllä Ritva on oikeassa ja sinä papinkirjoinesi jälkijätössä, täydennettiin aamiastilaisuuden lopuksi.
ke 21.11.  6C

Juvat Sulkavat Kerimäet Savonlinnat

Päivä kulkee istuessa auton kyydissä itäisessä Suomessa eteläisessä Savossa, joutaa istuskella kirkkoja katsastellessa, tihkusateessa ajeleksia nipusta karanneena ajopuuna.

Savonlinnaan ovat saaneet ohiajotien, kulkee junaradan kanssa rinnan.
Mahtaa kaupunki rauhoittua, hyvä ettei kuolla.

Matkailija ei enää kaupunkeja näe, Lahdet ohitellaan, Mikkelit, Oulut, Kuopiot, Joensuut. Varta vasten olisi koukattava kaupunkeihin - kuka sitä nyt kehtaisi vauhdin hurmassa.

Jäävätpähän omat rahat omiin kukkaroihin eivätkä kaupunkien putiikkeihin.

Lossari huutaa ylhäältä pimeän koppinsa ovelta: "Mistäs näin myöhä ajeletta?"

ti 20.11.  5C

maanantai 19. marraskuuta 2012

Seura piti ostaa

Toinna noita nyt liiemmin tilata, ostaa sitten kun kohde kiinnostaa. Jokin aika sitten näiden Hissi-Herlinien äiti selvitti Eevassa sukurikkoa, niin ostin. Nyt tämän Seuran, 46, tuotatin  kaupasta, kun siinä se Päätalon Kallen jalkavaimo kertoo, miten kaikki luonnossa tapahtui. Ikäerokaan ei haitannut, vaikka Kaarina Helin oli tuolloin 17 vuotta ja Kalle 2 x17 eli kolmeneljä.

Poikahan siitä syntyi, Seppo, ja Kalle maksoi jämptisti ruokkomaksut. Olisi halunnut naidakin Kaarinan vaan tämä ei suostunut kun näki Kallen mustasukkaisuuden puuskat ja kellontarkkuuden. Seppo menehtyi syöpään viisi vuotta taapäin, mitä Kalle oli elinaikanaan pelännytkin, sukuvikana, niinhän menehtyi  aikoinaan äiti Riitu kuin myös Kallen toinen tyttö Elina vuonna 2008. Kalle itse kuoli huomisen päivämäärällä vuonna 2000 81-vuotiaana.

Kallen hauta löytyy Messukylän kirkon kupeelta Tampereella. Kaarina on jo uskaltautunut haudalle kukkia tuomaan, hautajaiset katsoi televisiosta Sepon kanssa.

Oli juttu lehden hinnan väärtti, 3,90 €.

ma 19.11.  3C

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Valtaoja esti etenemisen

Eskosta ei nyt ole puhe, siitä pitkäpartaisesta, vaan puhe on pitkäsarkaisesta pellosta ja sen vieressä kulkevasta valtaojasta, jonka yli ei pääse hyppäämällä.
Lumien sulettua on käyttöön tullut tuhansia uusia reittejä: kulje missä kuljet, niin aina pääset - olet melkein luonnon herra!
Tänään kuitenkin haluttu etenemissuunta katkesi, olimme keskellä peltoja saarroksissa.
Olimme kulkeneet kapaleen päähän kauas metsänreunasta, vähintään puoli kilometriä, tarkoituksena jatkaa aukeeta laakeeta ryteikön ohitse, kun tuli ylipääsemätön este. Leveä vettä täynnä oleva valtaoja, joka jatkui niin edessä kuin sivussakin; olisi vaatinut ainakin kilometrin matkaa metsän reunaan marssia ja saman verran sivulle eikä takaisinkaan haluttanut palata.

   - Katellaan tuosta sivulta jos osmankäämien seassa olisi kapeampi kohta hypätä yli.

Sen verran kapeni oja muutaman sadan metrin päästä että pitempi vartisin saappain varustautuneena päätin koettaa onnea.

   - Olis seiväs niin leikkis rautaseiväs-Landströmiä.
   - Juuttusit seipäinesi mutaan.
   - No sitten katapultti-Bubkaa.

Ja mikäs, onnistuihan se, minkä nyt savireuna vähän liukasti; turvalleen asti ei vienyt, ei edes polvet töhriintyneet vaikka vähän kastuivatkin.

   - Mites minä?
   - Samall viissiin. Kova vauhti ja ponnistus. Vetäsen kädestä.

Koska olen kuullut, että hyvä juttu on sellainen joka jättää lukijalle avaimet, niin jääköön kertomus lukijan täydennettäväksi. Sen verran vielä avitan, ettei henki ollut hetkeäkään uhattuna - ei kummankaan.
su 18.11. 4C

Ritva Oksanen

Päivään sisältyy, tietenkin, liikuntaa - omaa ja muiden. Jos ei sahaamista, pilkkomista niin sitten tunnin kahden vaellus pitkin metsiä ja vainioita. Tänään Hyytsaareen kymppi. Sauna keskellä päivää, ulkosaunan kiukaan humina lauteilla loikoillessa on puhdistavaa kuunneltavaa.
Loppupäivän urheilevat toiset: telkussa suomipoikien lätkää, engelsmannien jalista riittää iltapäivän ja illan. Selostajien huminaan kyllästyy, toisin kuin saunan, jossain vaiheessa ja on käännettävä kanavaa.

Ritva Oksanen ilmestyy ruutuun, entinen juoppo, matalan möreällä äänellään, kun BC-TV, aivan outo kanava, osuu kanavaratsastuksessa ruutuun. Kertoo hetkestä jolloin usko tuli ja hetkestä jolloin viina lähti. Perheestä, neljästä tytöstään, urastaan ja oikein kiivastuu kun rikas kirkko ei konkreettisesti auta kerjäläisiä, köyhiä ihmisiä. Toisella kanavalla samaan aikaan huiskivat Syksyn sävel -kilpailijat, melkoinen meno päällä - olevinaan, fuskaavat pelaavat filunkia: eivät oikeasti suorana laula; Simo Silmu ei muista aukaista suutaan, vaikka ääni kuuluu. Pelleilyä, vaikka syöpähyväntekeväisyyteen kolehtia keräävätkin; jo on Jungnerkin mukana, tietenkin.

Käännän takaisin Ritvalle ja mietin että pitäisiköhän uskoa.

la 17.11. 5C ei talvesta tietoakaan

lauantai 17. marraskuuta 2012

Elämää vain

Tulee telkusta aivan oivallista ohjelmaa, niin kuin näiden lauluntaitajien Vain elämää -ohjelma. Nämä viettivät kevätviikon ja esittivät toinen toistensa kappaleita:



Ihan inhimillisiä ihmisiä julkkikset, vaikkei aina uskoisi. Ja joutuivatpahan kerrankin kyynelehtimään itsekin omien laulujensa edessä kun jäivät kuuntelupuolelle. Itku monelle tuli pitkästä ilosta.
   NylonBeat-Erin itki useimmin, Cheek-räppäri harvimmin.
   Siltsu oli rennoin ja hyväntuulisin, Kaija Koo kopein ja etäisin.
   Nipa eniten itseään täynnä. Mahtava Tähtitaivas-esitys!
   Jonne Aaronissa on paljon herkkää Baddingia, mikä suuresti plussattaa.
   Katri on katrein ja aina valoisa monista menetyksistään huolimatta; kotoinen karjalainen poljento puheessa silloin tällöin luiskahtaa huomaamatta esiin. "Myö tään Korpelaisen kanssa on tätä kanssakäymistä aina sillontällön harrastettu." Niin kertoi Katri Helena kerran kotiyleisölle Tohmajärvellä ja lahjoitti paikalliselle Sydänyhdistykselle koko keikkapalkkionsa. Kuulas K-H!

Kyllä ohjelmasarja liikuttavalla tavalla osoitti, etteivät nämä popparit pelkästään rahan takia keikkaa heitä. Nimenomaan liikuttavalla tavalla.

pe 16.11. 5C komea punerrus mäntyjen latvoissa iltapäivällä, auringon kilo

perjantai 16. marraskuuta 2012

Moottorisaha taas tikissä

Hyvä taitava naapuri on parempi kuin pussillinen Lemmenjoen kultahippuja. Kytkimen vaihtoi naapurin mies ja johan taas puri puuta Dolmari.

Hipuista mieleen Talvivaara ja Talvivaarasta takaisin hiput. Kummallista luonnon raiskaamista kummassakin tapauksessa: viedä nyt hirmuisia koneita, nykyajan tuplahullujusseja erämaihin maata mylläämään uuteen rumaan uskoon kääntämään!
Ei tunnu enää pelkkä vaskoolin vispaaminen kiinnostavan.
Vaan vaikutapa noihin maailmanmenoihin!
Parempi puotaltaa pinolle pinonherraksi, pinon Pekka Peräksi.

15.11. musta maa hupeneva halkopino, auringon nousuyritys 4C

torstai 15. marraskuuta 2012

Kiertävä teatteri

Niinhän ne Shakespearen aikaankin tekivät: kulkivat kylästä kylään ja sirkustelivat. Niin nyt täällä raukoilla rajoillakin: eilen Enossa, tänään täällä, huomenna Tuupovaaran yössä.

Rospuutto-ryhmä on liikkeellä ja oivalla asialla, meille vähäosaisille kulttuuria jakamassa.

Hyvä oli esitys, neljä selviytymistarinaa, vailla krumeluureja: aivan kuin olisi dokumenttia katsonut tai naapurissa kyläillyt ja kuunnellut miten monien kiemurojen jälkeen elämä itsekullakin lopulta aisoihin asettuu: varsana sitä hyppii kun ei tajua että jokin roti sentään ja - rajat ja rajoitukset!

Kolmisenkymmentä katsojaa: ei yhtään päättäjää, näitä jotka lähidemokratiasta puhuvat eivätkä anna siksi kuntaa lakkauttaa, eivätkä senkään takia että palvelut karkaavat. Niillä on omat teatterinsa omissa kabineteissaan, niissä joiden ovissa lukee PRIVAT?

Marraskuinen ilta puolentoista tunnin esityksen jälkeen oli suorastaan leuto kotia kävellä, semmoisesta ilmasta suorastaan maksaisi jos sitä myytäisiin helteen tai pakkasen aikoina.

ke 14.11.  5C tihuutti koko päivän

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Moottorisaha jurahti

Kaksi tankillista pikku-Dolmari, tuo uskollinen palvelija, jaksoi päristä ja purua työntää, kunnes simahti. Moottori kävi kyllä, mutta terä ei pyörinyt, tai vapaana ollessaan pyöri, mutta lakkasi kun puuhun sitä usutti.

Ei ihme jos topin teki: toistakymmentä vuotta on hyrrännyt ja kerran vain kyrttyillyt. Silloinkin asettui kun kaupunkitohtoriin vietiin.

Nyt voi olla jo vakavampaa?

- On mulla itelläni näitä tuossa kaksin kappalein, sanoi naapurin Aulis, joka näihen ja muihen rautaromujen päälle ymmärtää, ja otti pelin innolla huomaansa. - Helekkarin päteviä vehkeitä ovat. Kyllä tästä kalu vielä suahaan.

ti 13.11.  aurinko, kumma, paisteli  3C

tiistai 13. marraskuuta 2012

Sydämestä

Välttelen kaikkea missä kello saa määräysvallan. Siksikään en ole kokousihminen, jos en muutenkaan: kaikki muodolliset jäykät tapahtumat ovat myrkkyä vapaudelle, josta kyllä viimeistään eläkeiässä on lupa nauttia.
Siis kellotallakat mäkeen! Viuh!
"Herra puheenjohtaja!" Viuh!Viuh!

Vaan Sydänyhdistyksestä en ole hennonut kieltäytyä - ei ole ollut sydäntä? Ja paras ystäväni toisesta sukupuolesta kun niin ylpeänä esittelee minut tarpeen tullen tuntemattomille CV:hen lisäten "hällä syväntauvvit ja kaikki".
Eilen kokoonnuttiin hallituksena ja mietittiin että lakkautetaanko meidät vai jatketaanko vielä, kiikunkaakun olemme sitkuilleet hengissä kun jäsentenmäärä on putoamistaan pudonnut; pikkupitäjässä kuolonluvut tahtovat vuosi vuoden jälkeen olla suuremmat kuin syntymän.

Emme vielä hellittäneet, vaan tehostamme jäsenhankintaa.
Eli heti kun kuulemme jonkun saaneen taas jytkyn ja sitten vironneen, jäsenhakemuspaperien kanssa riennämme jatkoajasta onnittelemaan. Sitä suunnitelmaa emme kirjanneet pöytäkirjaan, hienotunteisia kun olemme. Sen muistamme mainita, että ikään kuin lahjana jäsenmaksun maksaneet saavat mainion Sydän-lehden.

ma 12.11.  5C  vettä sataa ja on pimmeetä

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Ilmainen isänpäiväateria

Oli koittanut aika: ensimmäisen kerran sai isä ilmaisen lounaan jälkikasvultaan! Rahoittajasta pikkuhiljaa on tulossa syöttiläs?
Isänperhana ei maksanutkaan yhteistä ateriaa, vaan poika. Sepäs tuntuikin joltain!

Yleensähän se isänperhana on kukkaronläpät auki ollut niin hyvää kuin pahaakin ostamassa. Kolttosia ei tosin ole tarvinnut liiemmin maksella niin kuin kaupungin serkku, joka aikoinaan joutui kerrostalon oven lasin korvaamaan, kun jälkikasvu kokeili voimiaan ja veti ruudun säpäleiksi ja ilakoi suureen ääneen kavereilleen, jotta "Isänperhana maksaa!".

Ylpeä osasin olla osastani.
su 11.11.    0C

Työpäivän verran voimankäyttöä

Neljän tunnin nyrkkeilyilta, kun sitä ennen jo viisi tuntia jääkiekkoa. Maksetuilta urheilukanavilta lauantaina: tsekit venäläisten kimpussa lätkässä, sitten suomalaiset ruotsalaisten. Siitä sitten puolille öin ammattinyrkkiä toisellekin poskelle. Päälle vielä harmitus kun Eurosport ei näy vaikka maksettu on!

Varsinainen kirjallisuusihminen tässä!
Brutaalius on ihmisen sisintä: eivät sitä näy koulutukset ynnä muut sivistyspyrkimykset pois jaksivan - nyppivät vain.

Tosi iloonkin olisi syytä: Nyt se Kansojen kirjallisuus on yhtä osaa vaille luettu, kunhan huomenna yhdennennestätoista osasta luen pari viimeistä sivua.

Oudosti se vain kiehtoo ja imunsa pyörteisiin vetäisee tuo ihmisen pieksäytymishalu: voimakkaampi ja kierompi aina vie potin jos samaan kehään tai kaukaloon nokikkain asettuvat. Ja vaikkeivät asettuisikaan: katso yhteiskuntaa!

Tai jotain.
10.11.   -1C ne viisi senttiä lunta pysyvät ja pysyvät lämpimässä maassa  32km  


lauantai 10. marraskuuta 2012

Puolimaraton täyttyi

Keskellä päivää viiden sentin lumessa läksimme tienaamaan viittä euroa, vaan yllättäen kasaantui täyskymppi: purulta ei  malttanutkaan poistua ennen kuin neljä kierrosta täyttyi.

Menomatka metsän halki oli hankala, vesi ei ollut polku-uralta jäätynyt ja turpeikkoihin kun asetteli suksia, ne notkuivat katkeamista vaille. Pellon reunassa oli kakkosneloslankku viritetty ojan yli, sen kanssa sai jännittää, ettei ojan pohjalle molskahtaisi. Sähkölanka aitana ei enää pelottanut, koska eläimet oli siirretty jo sisätiloihin. Itse pellon lätäköt olivat tänään jäässä, hyvä siinä oli hipsiä lumen ja vihreän ruohon seassa kohti navetan kulmaa ja rehupaaleja.
Tienylitys onnistui minkä nyt hiekoitettu tie yritti raapia suksien pohjaa.
- Pito varma!
Eli huumorilla huumorilla nämä kohdat.

Lassin pajan päätyyn asti jäätynyttä jalkakäytävää pitkin  ja siitä sitten taas pois ihmisten ilmoilta metsän suuntaan. Vihreän mökin asukkaita ei pihalla näkynyt, tulivat vastaan kolmannella kierroksella pururadalla kauppakasseja käsissä roikottaen: - Siellä missä vähänkin valkoista, sinne sukset! tervehdys.

Hakusessaan on hiihtäminen näin vähän lumen aikana, oma jännityksensä koska karahtaa ja koska luistaa.
Vaan ollaanpahan taas kymppiä rikkaampia, kun koossa on kilsoja puolimaratonin verran eli euroissa 21. Tavoitteesta puuttuu enää 979 km/€. Ja koko talvi vielä edessä!

Kansojen kirjallisuus, sotien välinen aika, osa 11 alkaa olla sinettiä vaille luettu: eihän tuossa ole kulunut kuin kolmekymmentä vuotta. Ja osa enää jäljellä!

Siitäkin iloitsen suuresti. Siitä että osaa olla hoppuilematta jo tässä iässä.

9.11.  -3C   21km

perjantai 9. marraskuuta 2012

Viipurinrinkeli

Heti aamukahvin jälkeen hämärissä painelimme vanhan kentän kautta kylille ja vähässä lumessa kiersimme pururadan, jalkakäytävää pitkin laskettelimme takaisin. 5 kilsaa so. 5 euroa rikastuimme kumpikin. Koossa on jo 11 euroa molemmilla. Tonniin saa suihkia vielä muutaman kerran!

Yritämme silti välttää pakkomielteen.

Kaupunkiin mennessä koukkasimme Ipon kautta: - Penskanahan sitä hiihettiin kun maa vähänkin kuurassa, yskien huomautti.
- Tuokaas Pullin viipurinrinkeli markkinoilta.
- Sen Juhon?
- Se. Se on paras.

8.11. liukkaat tiet -2C  11km

torstai 8. marraskuuta 2012

3 vierasta miestä idän puolesta

Ripetti soitti viikolla rajakaupungista että tulossa ollaan, keskiviikko kävisi.
- Kotona ollaan, suapi tulla. Ihan ikävä on ollut.

Tuli yllätysvieraiden kanssa; auto ajoi pihaan täydessä lastissa - silloin harvoin kun Ripetti käy, yksin käy. Nyt oli koonnut yllätyslastin. Pariinkymmeneen vuoteen en ollut nähnyt erityisopettajakollega-Joskaa enkä juttusilla ollut ollut toisenkaan kylättäjän kanssa, lupsakan kylänmiehen, kouluneuvoston puheenjohtajan.
- Kaikki on tauvvit, murjaisi Mikko kuulumisiin, - vaan kipuja ei oo niin mikäs tässä. Toistakymmentä pilleriä kun päivässä napsii niin hyvin pyyhkii.

Sinnehän ne sairauksiin ekat kuulumiset tässä iässä, ykkösasia. Joskalla ei minkäänlaista tautia, Oli vastaanotolla nuori lääkäripoika nostanut tietokoneelta katseensa, kun oli kysynyt että mikäs Joskaa vaivaa ja Joska vastannut että 'vilu ja näläkä'.

Ripetillä heittänyt tsapaino kuuloluissa ja oli meinannut jäädä järvellä pulaan veneeseen kesken verkonnoston, pitänyt heittäytyä rähmälleen veneenpohjalle ja jotenkin saanut kitkuteltua siitä ajan kanssa maihin ja ryöminyt soittelemaan apuja.

Omat rytmihäiriöt leikkasi tohtori jokunen vuosi sitten pois: ei löytyny oikorataa niin piti ojittaa oikopolkujen mahdollisuus viiden sentin ojalla, joku Ranskassa kehitelty juttu. Vaan edelleen se pillin työntäminen virtsaputkeen tekee pahaa, se kun ne kaksi hoitajanaista herättivät aamuviidelta ja aloittivat sorhata sitä putkea sisään. Itse operaatiohan oli kivuton vaikka kestikin aamupäivän.

Että tämmöstä täällä suhteessa 1:3 terveet vastaan sairaat.

Sitten aloitettiin itejutut, vaan niistä nyt tässä huutelemaan.

ps
Obamanhan ne usalaiset valitsivat uudelleen pressakseen.

7.11.  0C 5kilsaa hiihtoa hupalumessa

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Marraspäivänä - ulos!

Jos jäät ikkunasta katsomaan tuota kuollutta sumumaisemaa, voi käydä mielen päälle ja ottaa se ohrainen leipä. Tuijotat ja siunailet löröä joka peittää taivaat ja maat ja sinut yltä ja päältä ja, mikä pahinta, sisältä.
Älä polta näppejäsi tuossa tuijotuksessa, älä jää löröön makaamaan!

Reippailemaan siitä. Saapasta jalkaan ja metsiin, sinne oravaisten tykö sammaleille samoamaan.
Se mitään kastele ja jos kastelee - puhdistaa samointein.

Niin se vaan menee, niin se on mennyt aina.

Ja kun parin tunnin päästä tulet takaisin kotiovelle, hymynhyrähdys kosteille poskille saakka levinneenä nyökkäät geometrisesti: m.o.t.

6.11.  3C  tihuuttaa, illalla yötä vasten rätkii lumiräntää

tiistai 6. marraskuuta 2012

Auton ja mielen talvisäilytys on taidetta

Siskon auto ajettiin talliin talvehtimaan: täällä maalla huomattavasti halvempaa viettää sen luppoaikaa kuin pääkaupungin parkkihallissa, jossa kuukausihinta hipoo jo kahtasataa.

One problem kuitenkin: Nykybensa ei kuulemma säily  t u o r e e n a  talven yli, jos ei lirauta joukkoon säilöntäainetta; Atamon ei kelpaa. Tyhjällä tankillahan ei saa autoa seisottaa, koska talven aikana tankkiin kertyvällä vedellä auto ei kulje.
On taidetta varastoida auto talven yli.

Kun auto oli talliin peruutettu, päivän työt oli tehty. Yksi askar päivässä on mielelle parasta: aivot eivät mene solmuun vaan saavat valmistautua talvilepoon leppoisaan tahtiin.

Marrasauringon vieno paiste, syksyinen harviaisvieras, sai kuin saikin jäämään pihamaalle saunan seinustalle. Saha käteen ja runkokasan kimppuun. Yllätyin hyppyäni ja siunailin yhtäkkiä ketteröitynyttä ruumistani, jolla ei tuntunut olevan mitään yhteyttä aivotoiminnan ja sen käskytyksen kanssa: kuin villi varsa karkasi ruumis fyysiseen toimintaan, omimpaansa.

- Kai nyt sentään tämän puuhan aivot kestävät liikaa aukeamatta, suostuin, ja pakkohan se oli.
Ja kieltämättä: on ruumis ennenkin omapäinen ollut, tehnyt vastoin järkilaskelmia, sen kummemmin kyselemättä.
- Eikä sitä autuutta ja iloa mikään voi korvata, minkä hikiliikunta saa aikaan.
Sekin oli taas kerran myönnettävä.
ma 5.11. 3C auringon pilkistelyä

maanantai 5. marraskuuta 2012

Pyhäpäivän vietto

Pätkittäin ajatus käväisee vielä Tallinnassa: apinan pentu emon hoidossa, kamelit lumella, Olavisten kirkon monitorien ja kaiuttimien sekamelska, harekrisnamarssijat Tammsaaripuistoon ...

Kyllä siitä hartaus häviää kun tekniikka asetetaan näyttävästi esille: aivan sama istuuko kotona telkun ääressä vai kirkossa mikrofonien taakse kätkettyä pappia kuuntelemassa - yhtä teknistä suoritusta mistä liveyden tunne puuttuu. Lähellä mutta silti kaukana. Samaan tapaan kylmä kuin sähkökitara.

Parin tunnin vaellus märässä metsässä, metsäpoluilla toiselle puolelle kylää; on niin raikasta hengittää että tästä lystistä maksaisi jos tätä olisi kaupan, tätä ilmaa. Hautumaan kautta kiertäen palaamme kotiin, moni on käynyt kynttilöineen kanervineen paljailla haudoilla.

Illalla tanssivat tähdet ja Ristomatti talsii mukana, vanha mies nuorten seurassa. En itsekään tiedä, onko arvottava tuo edellinen virke. Joutaisi kuitenkin pois jo tuolta RmR, kai. En katso, toisesta huoneesta vain kommentoin toiselle vaeltajalle.

su 4.11. yön lumi sulaa päivän mittaan pois   2C

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Kuolleita kuuntelemassa

Pyhäinpäiviksi on tullut uusi tapa sytyttää kirkossa kynttilä vuoden aikana kuolleille seurakuntalaisille.
Tänään syttyi pitäjän kirkossa 36 tuohusta. Syntyneiden määrä on vuosia pysynyt kahdenkymmenen alla. Syrjäinen pitäjä hiljalleen kuihtuu olemattomiin.
Ensin kuihtuivat kylät, nyt on kirkonkylien vuoro.

Keikkapappi puhui rajallisen elämän päättymisestä: rajattomaan elämään nämä vainajat siirtyivät.
Niin ilonhan sen pitäisi olla.
Vaan ei se siltä näyttänyt kun katsoi kirkkoon kokoontuneita vainajien omaisia: lesket itkivät ja nuoremmat silittivät heidän hiuksiaan.

Illalla idänsputnikki SaiPa Lappeenrannasta yritti päästä sarjakärkeen.

lauantai pyhäinpäivä 3.11.  4C musta kostea maa

perjantai 2. marraskuuta 2012

Pyhäinpäivän aattona mietityttää

Viettävätköhän muslimit pyhäinmiesten päivää?
Jos, niin tuskin ovat sitä luterilaisten tapaan päivän nimen lyhentäneet. Joku roti sentään!

*

Musta on maa jälleen, lumen, valkeuden henki on noussut taivaisiin, paljastanut altaan värittömän maan - on aika miettiä olevaa ja kauneuden katoavaisuutta.

*

Jännä törmäillä ikätovereihinsa siellä täällä pitkästä aikaa, huvittuneena katsoa rupsahtaneita naamoja: tuokin niin sievä joskus, tuo jopa ylpeä piirteistään, tuo tukkansa laineista, tuo omaisuudestaan, tuo arvosanoistaan, tuo ties mistä.
Ja siinä nyt olemme paljain pyllyin tai mitä meistä kenestäkin enää jäljellä on. Emme oikein vieläkään tahdo käsittää että tässäkö tämä kaikki - marjat sankossa. Emme ainakaan laula yhtä pontevasti Ohi on -marssia kuin armeijan päättyessä.

*
 jne.
2.11.2012  4C kuollut musta märkä maa

torstai 1. marraskuuta 2012

Matka sekoittaa tutut kuviot

Rutiineissa se elämä on. Toistuvuus luo turvallisuutta, joskin vie vireydenkin mennessään. Mutta mieluummin turvallisuus kuin mikään muu, varmaan sekin on Maslowin perustarvekärkeä.

Silti ei hassumpi ravata yöllä vessareissuilla kun alla panoraamana levittäytyy yövalaistuksessa Räävelin kaupunki, ylinnä Oliviste-kirkon torni.

Kolmantena aamuna hotelliaamiainen maistuu melko rasvaiselta.

Viru-käytävän järjestysmiehillä on töitä: kylmä viima houkuttelee myös huonommin pukeutuvia käytävälle norkoilemaan.
Kas, Antti on hävinnyt miehiltä, näiltä poromiehiltä.
-Ootko sattumalta nähny tästä kulkevaa tummaa miestä? kysyy suht selvä mies, silmälasipäinen on jurrissa kyllä.
- Mimmonen mies?
- No tämmönen samanlainen patu kun minä.

Lähtevät etsimään, vähän ajan päästä eksyvät toisistaan nämäkin kaksi ja tulee sama patu kysymään: - Ootko nyt nähny sitä silmälasipäistä miestä?
- Tuossa vähän matkan päässä ropeloi kännykkäänsä.

Tapaavat toisensa ja ilahtuvat, häipyvät huojuen hotellikäytävään pois ihmisten ilmoilta.

Mikäs näitä ei ole katsellessa.
Vaan kuitenkin kaipaa jo sahaa käteen ja kirvestä pölkylle. Joel Lehtosta etsimässä ihannetta Henkien taistelussa, vaikkei se sitä Kleophaksena löydäkään ja vielä vähemmän Joelina. Kuka nyt mahdotonta! Ja muitakin kirjoja yöpöydällä odottamassa, näiden Tallinn-Guidejen sun muiden mapien sijaan.
Vaikka mielenkiintoisia eipä silti nämäkin:

The wall was then 3 metres thick and 16 metres high and there were 46 towers. The full lenght of the wall around the town was 4 km. Today only half of it has survived ...
 
marraskuun ensimmäinen päivä 2012  +3C muutama lumisentti