Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Huhtikuun 2011 Kauppalehti-blogit


Aika kiinalainen juttu



pääsiäis/vappukaalenteeri

.

11. RIMPSAUTUS jojolla

 

Rääkkylässä sittenkin vappurauha: poliiseja ei tarvitakaan terveyskeskuksen pihalle, koska kunta sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisen saa hallinto-oikeuden päätöksellä siirtää yksityisen Medonen kontolle. Meidät hoidetaan.

Eilen 2 mrd maailman asukasta on seurannut Britannian kuninkaallisia häitä. Puoliunohtui koko homma: jatkoin pitkän päivän ikätovereiden hakkaamista, kuusiaidan parturointia; kuuset talven kourissa kärsineet kovia - pitäisiköhän niitäkin lannoittaa selokenilla vai joko ne harmaahapset vanhuuttaan unohtavat moitteettoman rivissä käyttäytymisen. Pitäjän oma 'Viljamikin' muuten häähumuilee viikonloppuna.

William ei vain iske, ei vaikutakaan kuninkaalliselta, muistuttaa kylän entistä autokorjaajaa. Julkisuuden henkilöistä monista moni muistuttaa tuttuja. Jukka Jalonen on habitukseltaan ilmetty Ripetti, erityisopettajakollega naapurikaupungista. Pistäisi nyt Slovakiassa jääkiekkoilijoihin töpinää. Ripetti osaisi kyllä usuttaa.

 

Ei se vaan tuo kieli ota kääntyäkseen, viitsi ponnistaa: mieluummin vain olla rellottella, relax. 48h-kaupunkikiertoajelukortilla näemme Helsingin kokoisesta Lissabonista tähdellisimmät.

Punaisen kaksikerrosbussin avoimella yläkannella käännän korvakuulokkeeseen englannin. Liian nopeaa. Sitten saksan - liian virastomaista. Mennä huiskivat ymmärtämättömän yli. Puoleenväliin kärvistelen.

Sittenpä välähtää: japani! Samapa tuo. Väännän kiinan - ja jo jo tärppää! Loppumatka on selvää kauraa. Ei tarvitse pinnistää, saa nauttia näkemästään ja ymmärtää alkumatkaa paremmin.

Suosittelen.


Voi taivas!



pääsiäis/vappukaalenteeri

.

.


Saunakaivolta kuusen kaadoin, ikätoverini. Aikamoinen häräke. Se. Yhdessä kasvettu. Siltä aika-ajoin nuppia lyhennetty rajustikin, jotta aitakuuseksi muotoutuisi, niin kuin omaa nuppia koeteltu jotta ihmiseksi olisin kasvanut. Ei sillä kavereita enää montakaan vierellään ollut, saman verran meillä kummallakin, puolentusinaa - harventuneet, pois kuukahtaneet. Tämä valtias päässyt rönsyilemään, työntämään vankkoja käsivarsiaan vähän sinne sun tänne - lie taivaita tavoitellut; pyykkikivenkin peittänyt. Hyvää jos pahaakin tehnyt: suojannut saunaveden pumppaajaa sateelta; peittänyt valon pääsyn uusille aitataimille; tarjonnut harakoille pesänhaaraa, ihmissilmälle iloa. Nyt karkaisin luontoni, katkaisin siltä oksat ja rojautin rungon tantereeseen. Suretti ja pikkuisen koski sitä silpoessa - yhteistä historiaa hävitin.

 

Oma oppaamme on muovannut savesta muodokkaan figuriinin, pulleahkon naisenkuvan. Voi taivas! Mistä lie taitonsa hankkinut - perinyt ei ole ainakaan. Ja kukkulan rinteelle kyhännyt oman kasvimaan, laatikonkokoisen, toisten samanmoisten joukkoon, yläilmoihin minne kaupungin äänet vain vaimenneina yltävät. Kasteluveden keruu rinteelle saattaa teetättää töitä. Kuin myös portugalin kieli, seitsemänneksi puhutuin maailmassa.

 

Mansikat ovat puotimansikoita. Silti taivaallisia. Taivastelemme niitäkin. Ja sitä että Pötsönlahdessa mahtaa sataa vettä - ja täällä mikä lämpö!

 

Ravin Pekka teki viisaan BZ-tempun



.

"HV  H-j

Kaikennäkösiä nimiä sitä kunnon kansalaisten riesaksi lykätään: tämäkin Zyzykoovitsit Peni. Nyt valtiojärjestyksessä toinen. Puhemies. The Second II. Minusta Ravin Pexu teki oikean tempun kun tyrkkäsi ZykoWitzin nimen lukemisen Heinäluoman kontolle, Iekillä helsinkiläisenä paremmin kiäntyy kieli.  Vaan oli Heiniskin takellellu kun 194 kertaa piti Zyykovichyn nimi ääneen lausua eduskunnan eessä.

Miten ois sinulta luonnistanu?

Tuus Lennart"

Höh! Ben Zyskowicz.

Tyhmänäkö pitää!

Ja lisää suoltaa Lennu, juuri kun olin esille laittamassa, sitä jota kariav jo kaipailikin, tipahti  Ben-aiheesta värskimpää:

"Jatkan, jos suot:

Nyt se Zaitsefi puhemiehenä niittaa isot palkat ja optioherrat seinälle: käsittämätöntä, tolkuttomuutta! mitä me köyhä kansa emme voi hyväksyä. ME KÖYHÄ VÄKI!!! Kokoomukselaisen suusta! Luulisi suuhun koskevan tuommosia päästellessään.

Propagoi, hallitustietä lanaa, ikään kun puolue oikeasti olis tuota mieltä! Melekonen Peni."

 


Pala vierasta maata ikiomaksi



pääsiäis/vappukaalenteeri

.

.


kauniit kirkkaat pääsiäispäivät takana, vappumörkö astumassa huishkanheilututskhineen, tekonenineen eteen ilkkumaan... sima pöntössä jo juotavaa: rusinat leikkisästi pintaan pompsahtaneet... ...eiköhän se ilokin siitä revenne kunhan eka tippaleipä on karisteltu pirtin laattialle... ....venäläiset vangit on  pieksetty Torasensuolla, nälkään nääntymässä loput...vänrikki Ellilä leirin johtajana vetää kunnon kännit jotta luonto antaisi taas luvan keksiä kahta kummempaa kuria... ...vänrikissä olisi ainesta, Ellilästä voisi tulla priima maahanmuuttoministeri, Halla-ahoakin hirvittäisi... 

 

Myisivät maailmalle maataan Madeirasta palan, Suomelle vaikka yhden saaren Azoreista, Picon tai pienemmän - niin velka kuittaantuisi. Mitä ne turhaan köyhyyttään valittavat! Maata, rantaviivaa löytyy silminkantamattomiin. Eikös maanviljelijäkin myy maata puuta, jos velkaantuu eikä muuten pysty maksamaan. Kuulen vähemmän jaloa kuisketta tuulen mukana kaukaa Pohjolasta Eduardon puistossa seisoskellessamme ja ihmetellessämme muodotonta lippukombinaatiota aukiolla: hulmuavan lipun suhde tankoon ainakin 10 : 1 - Portugali on voimissaan.

Ottaahan venäläinenkin rahalla Suomea. Meidänkin tontin kulmalta on myyty talo Hymy-Antilta, joka viisi vuotta taisteli ja harasi ikenet irvessä ostajia vastaan. Niin vain oli Antin puolen vuosisataa myöhemmin väistyttävä ja jätettävä talo vanhuuden möyhennöksessä entisten vihollisten hotiin. Oliko taistelu turha? A, kysypä Antilta!

 

"- Herra vänrikki... en meinaa hirvitä, kun tuo huutaa.

Teutari  näytti avuttomalta. Tämä ei ollut lainkaan sellaista kuin hän oli kuvitellut. Häntä kuvotti.

- Antakaa mennä. Tämä on käsky. Te ilmoittauduitte.

Vänrikin ääni leikkasi kuin ruoskan sivallus. Teutari totteli, mutta vaihtoi tyyliä. Hän pieksi jäljellä olevat iskut kuin olisi hakannut mattopiiskalla. Iskujen teho väheni huomattavasti, mutta silti Galagutski huusi yhtä lujaa kuin äskenkin, ellei lujempaakin."

Heikki Luoma, WSOY 1989: Surman suo

http://t0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcR9PKFBKs2HbxlGq4zRLk-jXqHX_Hi0TASj5b066FjdZYkjyo5yzA

 


Pääsiäispupu jää auton alle



pääsiäis/vappukaalenteeri

.

Tiedosto:1755 Lisbon earthquake.jpg WP

.


kuinka ollakaan: elämän arvoitus jää tälläkin kirkkomatkalla ratkaisematta!... ...lossilla tuumailtiin että semmoista hapuilua se etsiminen on... kolmekin sataa ihmistä yhdessä iloitsemassa ja riemuitsemassa niin moni jää ilmaan roikkumaan...muistikirjatytön itkuiset kasvot kummittelivat edessä kun lossilta tummaa avovettä tiiraili... ....siltakaiteen jälkeen töytää vitivalkoinen jänis auton alle...ei voi väistää, pääsiäispupun henki nousee yösydännä taivaaseen...

Ihan pahanolon partailla kumpikin kun katsomme Rossio-aukion aaltoilevaa mosaiikkikiveystä. Hauskaa! Ovelaa! Tummilla kaarretuilla kivenpalasilla on saatu aaltoihin pohjat, keltakivet vaahtoavat aalloinharjoina. Ikivanhaltahan tämä kaupunki näyttää, ikäänkuin marmoroidulta avokylpylältä, vaikka maanjäristys ja tsunami pieksivät Lissabonin perusteellisesti kolmisen sataa vuotta sitten, 1755.

 

 


Soittoa ja lauleloa



pääsiäis/vappukaalenteeri

.




Keskiyö ylittyi Heinäveden Valamossa, kattokruunut syttyivät loistamaan, kansa kävi kirkonkiertoon. Kellonsoittaja avotapulissa veteli vimmalla naruista ja polki jalkalautaa kuin kompaten; miten olisi käynyt jos Venäjän Valamon kuusitoistatuhatta painava jykevä kello olisi ollut vedettävänä... ...tuohukset lepattivat kirkkoväen käsissä, portaille kokoontunut veljestö iloitsi... ...ihme oli taas totta. Yökahvit Trapesassa ennen kotimatkaa. Itkuista naista, oikeastaan tyttöä, ei näkynyt... ... oli jättänyt muistikirjansa pöydälle luettavaksi... ...joku luki ääneen kohdat 'ei alkoholia jälkeen 24h, mieli on koetuksella'... 

 

Konserttisali ei ole oikea paikka kuunnella fadoa - liian kirkasta, liian puhdasta, liian selkeää; kaihosta ja kaipuusta on laulettava hämärissä nurkissa. Pitkän kuuman päivän jälkeen loppuivat voimat yöelämään. Sai kelvata. Aurinkolasit päässä auttavat tunnelmaan. Melkein laulattaa: "... oon fadolaulaja mä vain ..." Hymisen ponnekkaasti.

Miehet puistelevat taitavasti soitintaan, varsinkin vanhempi mies kitara kädessä syntynyt, nuorempaa enempi kunnioituksesta hymyilyttää. Poikapuolisolisti kontaktoi yleisön kanssa, vaikka tulkitsee sitten laulunsa ummistetuin silmin. Tumma kookas nainen on viileämpi, laulaakin kauempaa.

Kolmen vartin esitys.

Iltahämärä on ulkona muuttunut alkuyöksi. Alamme tyytyväisin mielin paitahihasillaan kävellä laputtaa Rossiolta ylös kohti Parque Eduardo seiskaa. Siellä jossain on yösija.




'Laittavat rahansa töihin'



Viisas Raha -lehden kimpussa

.



Nyt kun verirahoilla on juhlittu ja peltoon paiskattu, on aika lisähankintojen. Rehellisin keinoin. Mikäpä ei paremmin opastaisi kuin oma poppoo ja oman poppoon lehti: Osakesäästäjien Keskusliiton lehti, jota Viisaaksi rahaksi nimetään. Number 3/11.

Käännelläänhän.

Kas kas, on siellä väärillä juhlapaikoilla ollut asialla joskus toinenkin tohelo, Harri Elo. Elo kertoo laskuoppivirheestään, yhdestä pahasta epäonnistumisestaan, kymppitonnin menetyksestä, Benefoniin kompastumisestaan. Mukavampata lukea toisen epäonnistumisesta kuin sinkkolaisesta ainaisesta onnistumisesta. Antaa uutta uskoa homekouraiselle Piensijoittajalle, Tavalliselle Tikanheittäjälle.

Pian pääsee kuka tahansa heittelemään tikkaa nimettömänä isojen jehujen selän takana. Päätoimittaja Petri Sahlström pääkirjoittaa Tuntemattomasta sijoittajasta kun uutta arvopaperimarkkinalainsäädäntöä uudistetaan: hallintarekisteri sallittaisiin myös suomalaisille sijoittajille, avoimuuden aikakausi, julkisuus, päättyisi ja sikasijottajien liikkeiden seuranta tukittaisiin eurooppalaisen käytännön varjolla.

Jäisi jäljelle nämä sijoitusanalyytikot ja muut poppamiehet tietä valaisemaan, jos oma taito tuntuisi riittämättömältä harvojen eurojensa levittämiseen maailmanmarkkinoille: elojen viitoittama jotos.

Sitten voisi harkita osallistumista vaikkapa Turun eli Varsinais-Suomen Osakesäästäjien retkeen vierailulle eduskuntaan ja Suomen pankkiin. Eka reissu on jo järjesteillä: ilmoittautuminen 30.4. mennessä. Perillä tavataan itse Ilkka Kanerva kokoomuksen ryhmähuoneessa, toisena etappina tutustutaan Suomen Pankin rahamuseoon. Historian havinaa kummassakin tapaamispaikassa.

Niin tiedottaa Viisas Raha.

Täällä Pohjois-Karjalassa kokoonnutaan vaatimattomammin Reumayhdistyksen tiloissa ilman Ilkkaa - pah! ei edes Anu Veetä. Jännä muuten että jo ennen vaaleja oli kerhon mielestä Kanervan valinta varmaa.

On lehdessä hyviäkin vinkkejä, kuten juttu Turkin markkinoilta: Turkilla menee hyvin. "Turkin talous on hyvässä kunnossa, mutta luottoluokitus on salkunhoitaja Ari Metson mukaan lähinnä vitsi." Taaleritehtaan Metson käyntikortissa lukee turkiksi Yol bilen kervana katilmaz.  So. 'Joka osaa tien ei kulje karavaanin mukana':

Näyttöä taidosta ja omista poluista Metsolla on: Lyydian Leijona -rahaston nettotuotto viime vuodelta oli 31,3 %, edelliseltä vuodelta nettotuotto119,4 %. Eikun mukaan jellonana kamelin selkään keikkumaan!

Tietysti Amerikka on Amerikka, viisaan rahan keskus ja palvontapaikka New York. Siellä kannattaa viivähtää Viisaan Rahan potkurissa ilman muuta. Osake-ennustaja näkee nousun jatkuvan Nykin silmin katsottuna. Viisas Raha haastattelee Standard & Poor'sin päästrategi Sam Stovallia, joka rauhoittaa sijoittajien hermoja historiallisilla kurssitilastoilla. Niihin nojaten kurssien pitäisi tänä vuonna nousta noin 15 %. Vaikka vuoden 2009 pohjalukemista osakekurssit ovat nousseet jo jopa 100 prosenttia. Ja tiedä vielä miten paljon nousevatkin, kunhan syrjässä pysyneet ihmiset 'laittavat jälleen rahansa töihin'.

Että kaivelkaas taskun pohjia! Mutta muistakaa sijoittajan Seitsemän kultaista sääntöä:

Let Your Winners Ride, Cut Your Losers Short

As Goes January, So Goes the Year

Sell in May, And Then Walk Away

Buy Straw Hats in Winter and Overcoats in Summer

Don't Fight the Fed

Don't Get Mad-Get Even!

There's No Free Lunch  on Wall Street

There's Always a Bull Market Someplace 


 


Yössä



pääsiäis/vappukaalenteeri

.




"...kuolemallakuolemanvoitti ja haudassaolevilleelämänantoi..." 

 Kolmisensataa vaeltajaa on kokoontunut Valamon mäelle puolilta öin. Olimme perillä pimeyden jo laskeuduttua. Trapesa on varautunut läpi yön ateriointiin, pitkät kauniisti katetut pöydät on narulla eristetty. Viinilasilliset ja kahvikupposen saa, on kunnia, nauttia munkkiveljestölle varatussa ruokailutilassa, nurkkahuoneessa, jonka seinät kattoa myöten on pyhäin kuvin miehitetty. Keskellä huonetta korokkeella on avoin kirja ja ohjeet lukijalle aterian aikana. Nuori nainen itkuisin silmin kirjoittaa muistikirjaansa u-muotoon asetetun pöytäryhmän kulmalla. Aivan en erota kirjaimia. 

 

Kerjäläisiä ei tummunut Portugalin yö pelota. Tarkenevat, yölläkin yli kahdenkymmenen. Kolmeen pekkaan tai joseen  nukkuva ryhmä muotiliikkeen sisäänkäynnin syvennyksessä. Siitä seuraavaan porttikongiin ja yksinäisempi, privaattia haluava yksilö nostanut pahvisermin suojaksi ja vetelee unia omassa intimiteetissään. Vielä nousevan lehtikujan katveessa vaatteilla vuoratun polkupyörän sisästä kajahtelee syvä kuorsaus. Levollista.

Romanialaisia romaneja kadehdituttaisi. Mennä nyt Helsingin yöhön palelemaan! En menisi minä EU:ssa.




Ylösnousemista



pääsiäis/vappukaalenteeri

.



 

5. RIMPSAUTUS jojolla

Teema näyttää pääsiäisenseutuna useamman kerran mustavalkoista 60-luvun luostarielämää Lintulasta ja Uudesta Valamosta. Tietokoneessa lukee

la - su 

klo 20.00 Vähäinen ehtoonjälkeinen palvelus, kolmikanoni, akatistos Vapahtajalle, apostolien tekojen lukeminen. klo 23.30 Puoliyöpalvelus.

klo 00.00 Pääsiäisen ristisaatto, aamupalvelus, pyhän Johannes Krysostomoksen liturgia.

Innoitus iskee, kun matkakin alle sata: lähdetään iltayhdeksältä ajelemaan puolen yön messuun. Koukataan paras kaveri kyytiin. "Kävisit luostariveljenä, täydestä", heitän kun katson autoonnousijan olemusta ja harmaata pitkää partaa, "ei kahta sanaa!" 

 

Kymmenmiljoonaisen maan puolen miljoonan pääkaupunki, Lissabon, yksi Euroopan pienimmistä pääkaupungeista, on rakennettu seitsemälle kukkulalle. Kuljet minne kuljet on mäki vasten tai myötä, ylös alas kivettyjä katuja, mosaiikin palasia pitkin. 

Kukkulan terassilta illan tummuessa, valojen syttyessä katse Tejo-joelle humahtaa päähän. Huimaa. 



kuvat Valamon luostarin kotisivuilta: http://www.valamo.fi/




Kerjäläisen päälle syljetään



pääsiäis/vappukaalenteeri

.




Ihminen luo mielenkiintoa maailmaan: mitä olisi elämä ilman Tuksua, Maajusseja tai iltaseksi tullutta ukonturaa, tanskalaista kartanonomistajaa, joka huomaa että hänen tunnerekisterinsä renaa: on puutteita - hän on kykenemätön moniin tunteisiin. Eli selvää poliitikkoainesta.

Tänään lankalauantaina tapahtuu se paikallinen 'pitkän sillan ylitys' kun Ilkka, entinen kunnanjohtaja*, hurauttaa boikotoimaansa siltaa pitkin saareen sytyttämään pääsiäiskokon; kunnasta karkottuvat kaikki trullit, noidat, hellit sekä muut pahathenget...

 

Marques de Pombal -ympyrästä Vapaus avenueta kaputeltuamme näemme ensimmäisen kerjäläisen: jalaton mies istuu  aukion kiveyksellä taivaita hipovan Itsenäisyysobeliskin Monumento dos Restauradoresin rinnalla -  vähemmän ylväänä tämä maanmatomarkiisi.

Ohitamme, mutta niin julmia emme ole kuin kolmen nuoren nulikan joukko, joka heittelee roskanpalasia kerjäläisukon nutulle ja naamalle herjoja huudellen; ohikulkiessaan nuorukaiset räkivät, ikään kuin sinetiksi, ukkorähjän päälle. Kerjäläinen yrittää pitää kiinni ihmisoikeuksistaan karjumalla kurkku suorana takaisin ja sylkemällä naureskelevan nulikkalauman perään.

 

* "Toisinaan kevättä seuraa takatalvi.

Neljäs kuu lopuillaan täällä.

Kunnanjohtaja vielä vaivoin tervehtii.

Tänään näin toisen kerran tiellä hevosen." 

Kari Aronpuro, 1972: Kiinan ja Rääkkylän runot 




Cascaisin kadulla ja Varpasalon sillalla



pääsiäis/vappukaalenteeri

.


kiirastorstain ehtoolliskirkon hoiteli yhtä vakuuttavasti kuin entisaikoina Jokipoikien puolustuksen ensin opeksi ja sitten papiksi lukenut J Hoppa; olisiko opiskellut vuotta kahta perässä omia aikoja... kirko on sisältäkin upea, värit harmoniset... aurinko leikittelee kullatun pilarin kanssa: sitä toivoa tähän myrkylliseen tilanteeseen...  "Se tie vie viimein taivaaseen, mutta tie se on tuskien."... ai että se kouraisee! ja vuosien mittaan yhä enemmän ja enemmän... Ainolle kirkonkonportaita poistuessa pitää vielä lohkaista kehut ihanasta pääisäispupusta kunnantalon vitriinissä... ja ihmetys: Simanainenko ei ole sillan tultua Varpasalon saaressa käynyt! Niinkö kj nokkiutu saaristoetujen menetyksestä...

 

Lissabon ei ole suoraan Atlantin rannalla,Tejoa on mentävä matka.

Cascais on.

On yli kolmekymmentä reippaasti. Olisi hatun paikka. Cascaisin kävelykujalla mäen päällä paikkaavat katukiveystä: kaksi mustaa miestä haalareissa kontallaan paahtavassa helteessä hakkaa keltakivenpalasia muotoon ja upottaa hiekkaan, jota kolmas mies, aito portugalilainen, silottaa talikolla pohjaksi.

Janottaa jo kun katsookin; vapaus tuntuu vapaammalta kun näkee toiset työntouhussa.

Atlantin kuohuissa leikkivät lapset ja lapsenmieliset.

 

Totta tosiaan - eivätkö tosiaan tasan voi käydä onnenlahjat?!


München - Lissabon, Pötsönlahti - Pyssysalo



pääsiäis/vappukaalenteeri


             kiirastorstain kirkkoon kohta käy tie: kuolemalla kuoleman voitti jne

.

.

Münchenin lentoasemalle Lufthansa on pystyttänyt kymmeniä ilmaisia kahviautomaatteja matkustavaisille. 3h ja lentoon!

Lissabonissa ei TAP rullaakaan putkeen, vaan nivelbussit kiertelevät, kaartelevat kilsan toista: monen mutkan takana on sisäänpääsy. Lämpö huokuu ovista ja ikkunoista. Aluksi portugalin kieli kuulostaa erehdyttävästi venäjältä.

Onkohan tämä sittenkään sen kummaisempaa tai fiinimpää kuin polkaista pyörällä Pötsönlahdesta Pyssysaloon. Kontinentaalisemmalta toki kalskahtaa.

 


Rääkkylän pojat kuin kyläkauppias Keskinen Mariassa



Poliisit paikalle ja työntekijät putkaan? jos tulevat töihin!

.

.

Yhä hullummaksi on menossa rahattoman pohjoiskarjalaisen, mutta ITSENÄISEN, pikkisen kunnan meno, meininki ja elämöinti. Ensin kepu tumppasi pitäjän ainoan kyläkoulun tuomalla asian säilymispäätöksen jälkeen yhä uudelleen esille. Säästöjä piti saaman: nyt 'säästöt' hupenevat, eivätkä riitäkään, uuteen riitelyyn sekä asianajajien taskuihin. (Harmi kun oma jälkikasvu ei ihan vielä pääse nyhtöhommiin. Tervettä menoa - vaiko tervemenoa!?

Nyt porukat ovat saaneet kaikki kuntalaiset sekä päättäjät puolelleen ja ovat irtisanoutuneet Keski-Karjalan kuntien yhteisestä terveys- ja sosiaalipalveluja tuottavasta Helli-liikelaitoksesta ja antaneet pikapäätöksillä hommat hoidettavaksi yksityiselle MedOnelle.

Helli on maksattanut Rääkkylällä toisten kuntien leväperäisestä terveydenhoidosta isoja summia. Kunta on suivaantunut.

Toukokuun alusta MedOnen pitäisi aloittaa 'puhtaalta pöydältä', mutta taitaa aloittaakin sairasvuoteelta ellei peräti ruumishuoneelta:

Helli ei luovuta vuokraamiaan tiloja uuden firman käyttöön eikä salli jalallakaan uusien työntekijöiden tahikka kunnan hallintoihmisten astua hoitotiloihinsa. Jos astuvat, häiritsevät hoitotapahtumia. Helliläiset kutsuvat POLIISIN paikalle!

Saattaa vappuna aika kuhina käydä taas surkuhupaisan piskuisen kunnan raitilla Helsingin tiedotusväen rynnistäessä paikalle.

Jotenkin tuntuu että tässä soussissa porukka esiintyy kuin kyläkauppias Keskinen puolijurrissa Nelostelkun Mariassa taannoin; tekisi mieli kilauttaa kavereille niin kuin se Keskisen naapuri suoraan lähetykseen: "Tu heti pois sieltä, sä munaat ittes!"

Vuan empä kehtoo: EVVK.

"Kiteen kaupunki ja Helli-liikelaitos uhkaavat poliisilla 1.5. jälkeen Rääkkylän sosiaali- ja terveystiloihin saapuvia kunnan tai MedOnen rekrytoimia työntekijöitä ja hallinnon edutajia. - - - Mikäli tilanteessa syntyy erimielisyyksiä, tiedote ohjeistaa kutsumaan paikalle Kiteen poliisin.

MedOnella jo työskentelevä lääkäri Tapio Hämäläinen muistuttaa, että mikäli potilaan hoitamista häiritään, niin lääkärin tehtävänä on kutsu poliisi."  Kotiseutu-uutiset 21.4.2011

Kitee ja Rääkkylä riidoissa Karjalainen 20.4.



Kaisa Mäkäräinen



pääsiäis/vappukaalenteeri

1.  RIMPSAUTUS jojolla

.

.

Istumme koneessa mattina&liisana jo paljon ennen paljonlentäviä. München olisi eka etappi. Käytävä täynnä tunkeilijoita. Ihmiskasvoja, kenellä suu minnekin päin.

Tuosta suusta ei voi erehtyä!

Kaisa Mäkäräinen kävelee takaosaan hennompana kuin televisiossa matkustajajonon mukana pysähdellen. Harmi kun meidän kohdalla jono valuu.

Livenä Kaisa, ajatella, nyt Rydmanin Karinkin soisi olevan läsnä ihailemassa uuden ajan monalisaa.

- Sillon vielä kisat jossain Aasiassa, olemme tietävinämme.

 

ps


 

ps2




Rimpsautus jojolla



Avautumassa pääsiäis/vappukaalenteeri, hik

.

- Nousehan olemaan! kehottaa asemasodan aikana sotamies toista aamuherätykseksi Haanpään novellissa jossakin. Voisiko elämän selkeämmin ilmaista!

Elämämme ydintä, jopa turvallisen tuntuista, tasaista ainakin - jopa sota-aikana: olla vaan. Ja miten monesta kanssakulkijasta niin tylsää, vaikka ollaan elämän perusasiassa, jopa tarkoituksessa: maha täynnä, lämmintä yllä. Tylsyys on jalointa aikaa, tavoiteltavaa: olemista sumuisessa tasapainossa. Minusta.

- Hei hei hei! Pysyhän poika otsikossasi! murahtelee sisuksista ääni, jota on toteltava.

- Hyvä, ääni! Ja hyvä ettet ole vimma! annan tunnustuksen Suurelle Murahtelijalle, sillä muuten oltaisiin pian suossa koko lössi. Mitä noita sisältä pulppuavia sanoiksi pukea ja vielä julki tuoda, pitäisi olla vähintään Paavo Väyrynen, tärkeä mies, että sanoilla olisi katetta ja puhe punnittua! Vaikka miksei, jos seuraa mottoa tuolta yläkulmasta: Ulkoilutan ajatuksia kuin koiraa ikään ... Ja jos seuraa kuvan kädet ojossa hapuilevaa ulkoista miestä.

Ja varsinkin nyt kun hiljaisen sanan viikkoa etenemme, sisäistä minäämme haemme, uomiinsa taas asettelemme - tuota eksynyttä, pientä.

- Eksynyttä, pientä! Hymyilyttää: eihän se eksynyt minnekään, vaikka ulkoisen minän kanssa vasta lenteli Euroopan päästä päähän, kolkasta kolkkaan, koillisesta lounaaseen. Ja nyt on hakkina muistelemassa murusia maailmalta.

Äsh!

Kirkkaammin.

Eli.

Matka maailmalle ja sen muisteleminen jälkikäteen on kuin jojottelisi, jojolla leikkisi: rimpsautat ja pian rulla kiertyy tykö takaisin tuoden mukanaan kerta kerran jälkeen uuden muiston matkalta, hajakuvan, sieltä täältä ponnahtavan.

Jes!

Tuossapa se tuli. Pääsiäisen ajan ja niin kauan kuin, tiedä vaikka, hik, vappuhun saakka, jojo rimpsautuksen jälkeen palaa takaisin, jojottelemme matkalta muistikuvan. Nyt Portugalin matkalta, vaikka koko elämän matkalta voisi jojotella samoin.

Yksi päivässä, pian ensimmäinen, Kaisa Mäkäräisestä, olkaa hyvä!


Apusalkku perillä Portugalissa



Naama ja kieli ruskeana

.



(Tyttö!) punainen karva kasvaa pankinjohtajan korvasta sisään,
reikiä tärykalvoon! Reikiä! Ääniä! Äänetön puutarha on. 
PS-61

 Virallinen matkaraportti

Tehtävä suoritettu. Onnistuneesti. Vaikka mutkien kautta. Portugali, kuten uutiset lienevät kertoneet, sai kuin saikin kokoon eurot toukokuun velkaerään. Muutamaa päivää ennen soinilaisten jytkyä ja valtaan nousua.

Kesäkuun rästit ovatkin sitten Soinin murhe.

Me olemme osuutemme tehneet. Ja se tapahtui näin:

Lähtöyön vietimme Vantaan Airport Cumuluksessa, jonka,vinkkinä mainittakoon,piha-alueympyrään saa jättää auton veloituksetta matkan ajaksi ja josta lentokenttäbussi kuljettaa nonstopina ilmaiseksi lentokentälle. Kätevää.

Rahalaukun,ylipainosta huolimatta,otimme käsimatkatavaroihin, emmekä tarvinneet missään vaiheessa jonottaa matkalaukkuja hihnalta. Nopeaa.

Lufthansa laskeutui emmanuellen pehmeästi Münchenin lentokentälle, mistä muutaman tunnin odotuksen jälkeen pääsimme nousemaan Portugalin oman TAPin koneeseen.

Vastoin odotuksia Münchenin terminaalissa jouduimme hankkimaan uudet boarding passit, tarkastuskortit, sillä kotona tulostettu A4 ei ollut täydellinen.

Tarjoilu molemmissa koneissa ruokineen ja juomineen oli riittävä, tosin vieraskielinen.

 

Lissabonissa oli täysi kesä,ja yöllä täysikuu keskellä taivaan lakea. ks.kuvasta asteet!

 

Mainion omatekemämme opastajamme ansiosta löysimme pian hallitusportit, jotka tosin eivät meille auenneet. Neuvottelimme vähän aikaa ja vatvoimme keskenämme avustusasiaa: josko sittenkin veisimme salkkumme Portugalin omalle pojalle Josélle, tälle EU:n komission pj Barrosolle, käteen, koska hänellä on suora yhteys toiseen Joséen eli maan vt. pääministeri Socratekseen.

Emme kuitenkaan vaivanneet Joséja, vaan menettelimme uskaliaasti: koska portugalilaiset ovat mentaliteetiltaan ja tavoiltaan suomalaisen surumielisiä ja luotettavia, jätimme rahasalkkumme kiveykselle hallitusportin ulkopuolelle, mistä liikkumatonta vartiosotilasta pyysimme toimittamaan sen perille:

 

- Assistência monetária para o saco! Socrates, José.

 

Näin homma oli hoidettu hanskasta jo heti ensimmäisenä iltana, ja koko matkan ajan saimmekin sitten rentoutua paitahihasillaan huolista vapaina. (Raporttia lähipäivinä: vanhat raitiovaunut ja silleen.) 

 

Aikanaan takaisin Helsinkiin lennettyämme olimme perin yllättyneitä, miten hyvin tieto yksityisestä avustusoperaatiostamme oli mennyt valtiovallan korville, vissiin lukevat Kauppalehden blogipottua . Kun näet loppuviikosta kuljimme Mannerheimintiellä, niin Kolmen sepän patsaalla seisoskeli kahden turvamiehen turvaamana itse valtiovarainministerimme, joka selvitteli kansalle asioita ja meidät havaittuaan riensi käsiojossa tervehtimään, ja mikä hassuinta, esitteli itsensä: - Jyrki Katainen. Meidän ei tarvinnut nimeämme kertoa, sillä hän tuntui tuntevan, koska jatkoi tuttavallisesti jutustelua: - Mites menee muuten?

Nousimme portaat katettuun koppiin, jossa BZ-kupista ryyppäsimme kahvit ja söimme hipleitä. Myös viisujuontaja Jaana Pelkonen ilmestyi paikalle ja kertoi äitinsä olevan lähtöisin meiltä päin, Juuasta. Jaana ojensi käyntikorttinsa, jossa luki Dynamiittia. Vau!

Vieraanvaraisuudesta kyllin nautittuamme, kiitimme ja jatkoimme kulkuamme kohti Akateemista kirjakauppaa. Ovella koimme vielä yhden yllätyksen: Erkki Tuomioja odotteli oven pielessä ja ojensi Kirjavinkkikokoelmastaan numerolla 10 merkityn painoksen. Kiitimme, mutta muuta keskustelua emme ehtineet käydä, sillä väliin tunki joku suomea murtava turkkilainen, joka alkoi moitiskella Erkkiä islamistien suosimisesta sallimalla moskeijan rakentamisen Helsinkiin:

- Mina kurdi, mina tietaa, etta se on solutus ...

Poistuimme paikalta ihmetellen edelleen valtiovallan taholta saamaamme vastaanottoa, koska totuushan on ettei meidän avustussalkkumme arvo ollut kuin pisara Atlantin valtameressä, jos kulunut vertaus sallitaan.

Karu totuus selvisi sittemmin kotona Kauk'-Idässä: Suomessa oli alkanut vaalihuipentuma ja siksi Benit, Jyrkit, Erkit olivat liikkeellä mielinkielin ja meitäkin kohtaan niin höylillä päällä!

Oikeastaan voikin sanoa: Meidän portugalilaisen huhtikuun polttamat naamamme olivat yhtä ruskeina kuin heidän vaalikielensä. Siis.

Puutarhassa tyttö ja pankinjohtaja puhuvat näin:
- Portugali, gali gali gali, Portugali, gali gali gali.

                                                                                  Pentti Saarikoski, 1961: Portugalin kuu

           


Paikan päälle on päästävä - Portugaliin hinnalla millä hyvänsä



vaikka satasella, koska eivät näy selviävän ilman, Kataisesta/Kiviniemestä ei tunnu olevan

.



.

Laukullinen rahaa mukaan ja menoksi. Suomi-poika jelppaa aina, ei hätää, no problem - O problema não era!

Lufthansa lupasi kuljettaa halvalla jos Münchenissä mennessä ja Frankfurtissa tullessa Herrschaften maltaa välilaskeutua, eli: - Onko aikaa tehdä välärit?

Onhan meillä, muuta ei yhtä paljon olekaan, mutta onko Portugalilla varaa odottaa?

Enemmänpähän saavat sitten euroja perillä paikalliset fado-laulajat Lissabonissa, kun lento ei nyhdä kukkaroa rukkaseksi. Eivät aivan Ryanairin Lontoon matkan hintoihin pysty sakemannit, mutta vähintään kohtuullisia ovat veloituspuuhissaan: satanen ja suunta, ungefähr.

Voihan olla että neljäkymmentä vuotta sitten pitkällä ulkoaluetulla saksalla ei pitkälle pötkitä, vaan joudutaan elämään jokunen viikko saksalaista lentokenttäelämää, jos ei nokka haista oikeaa terminaalia, ei lähtöporttia. Vaikka mikäs hätä siellä lopulta, vessat, suihkut ja kaikki kentällä. Ja onhan mielessä muutama loru*, joilla kyllä selvinnee ... Eikös Pariisin lentoasemalla joku huima elänyt vuositolkulla - ilmaiseksi, libre? Lie vieläkin mies majailemassa?

Lentoon lähdön aika koittaa pian, viikonloppuna taivas taas aukea; tiemme eroavat toviksi tärkeän lähetystehtävän vuoksi.

Nähdään. Eläkäähän ihmisiksi! 

 WP

* "Eins, zwei, drei,

alt ist nicht neu,

neu ist nicht alt, warm ist nicht kalt,

kalt ist nicht warm, reich ist nicht arm,

sauer ist nicht, süss

Hände sind keine Füss',

Füsse sind keine Hände,

mein Lied ist zu Ende."


Varsinainen Portugalin huhtikuu!



perillisen viestejä Lissabonista - Vanikallako se meinaa elää!

.



.

*** *** *** *** *** ***

Soitin pankkiin Suomeen, ja ne avasivat minulle kortin 10minuutiksi ja kävin
nostamassa rahaa, nyt se kortti on taas kiinni.

Lauantaiyönä miut lukittiin myös oven ulkopuolelle! Onneksi P ja
M asuvat tuossa lähellä ja niillä oli ovikello (koska puhelin ei
ollut mukana) niin pääsin sinne yöksi. Kämppis oli laittanut oven
takalukkoon eikä ollut itse kotona ja miulla ei ole avainta siihen
toiseen lukkoon ollenkaan.

Ja eilen löydettiin joku
tajuton mies kadulta ja saatiin joku ohikulkija soittamaan sille
ambulanssi.

täällä lämmintä yöllä ja
hyvähän se, taitaa olla talous ajanut aika monta ihmistä kadulle
nukkumaan. Miutkin meinas!


Kävin äsken lenkillä mutta tässä lähellä ei oikein ole puistoa missä
juosta, pitää autoja väistellä paljon. Mutta pysynpähän ketteränä!


Tuokaa miulle joku kirja. Luin äsken loppuun Hannu Väisäsen Toiset
kengät, jos löydätte jostain aiemman 'Vanikan palat' niin se ois hyvä!

***   ***   ***   ***   ***   ***


Huokailin: - Vanikan palat. Näkkileipää enää ravintona!

Vastasin:

Pii Kaarvull!

isäs


täältä tullaan!

 

Kotona panin töpinäksi ja pyysin Parastani pakkaamaan reppumme: - Lähetääs selevittämään tuo Portugalin valtion tilanne paikan päältä!

Halvat lenot esille! Siinä samalla selailin hätäisesti lehtiä.

  Sexta-feira, 8 de Abril de 2011

Economia

FMI e Comissão Europeia receberam pedido de ajuda de Sócrates


                                                                           http://imgs.cmjornal.xl.pt/imgs/share/2011-04-08110912_CA967162-B341-4FEB-88DD-FECB0766BF67$$738d42d9-134c-4fbe-a85a-da00e83fdc20$$ec5873d1-07a7-4bdc-ba8c-c8e7c0c89db7$$img_carrouselTopHomepage$$pt$$1.jpg

Governo português formalizou o pedido de

FMI e Comissão Europeia receberam pedido de ajuda de Sócrates


O FMI e a Comissão Europeia já receberam o pedido formal de ajuda externa financeira de Portugal, informou o comissário europeu dos Assuntos Económicos, Olli Rehn, adiantando que as instituições irão agora iniciar as negociações.


Kaks asiaa: Viagra ja Frederik



tavaran vaihtoa, kestävyysvajetta ja taitettua indeksiä

.

"HV

Moit! sano nuoriso!

Ois kaks asiaa: kestävyysvaje ja taitettu indeksi. Ei vainkaan, vaikka tavallaan.

Kestävyysvajeen ja taitetun indeksin aiheuttaman haitan on kustavilainen kesättalvet mökillä asuva lääkäri Viitala hoitanut ovelasti kuntoon kertalaakilla omalla idealla, niin kuin aikoinaan savustuspussinkehittäjä Tirkkonen Kaavilta, joka lopulta oli tukehtua keksintöönsä katolta pudottuaan. Vieläkö oot kärrillä? No kun et, niin panen avuksi lehtileikkeen Hesarista viime pyhältä:

# Ei täällä raha liiku. Esimerkiksi rannan ruoppauksen maksoin takaisin kirjoittamalla naapurille Viagra-reseptin. #

Siinä rantojen ruoppaaja on täyttänyt oman kestävyysvajeensa ja lekuri nostaa taitetulta indeksiltä siivet. Yhdellä iskulla kaks mäkäräistä. Yhtä tuloa kummallekin. Ja molemmat ovat tyytyväisiä - eikä verottaja maha mittää!

Tuus  Lennart "

Nytpäs Lennu on lentävällä päällä - kevättä siiven alla helppoheikillämme?

Lääkäri-ruoppaaja -prosessihan on ikään kuin Njeuvostoliiton aikaista multilateraalista kaupankäyntiä: tavara vaihtuu tavaraan.

Jostakin syystä assosioituu Lennun mailista mieleen kansanedustajaehdokaspudokas, Soininkin hylkäämä laulaja Huh-Hah-Frederik (kok), joka  nyt Stubbin tukena ja turvana kulkee. Eikös ruoppaaja-Reetukin ala olla jo siinä iässä, jotta hyväntahtoinen lääkäri...

... jaa eipä tuo tunnukaan apuja tarviavan, netti näyttää paraillaan kertovan hirmuisista nettovoitoista, Hurjat osakevoitot 

No ilmankos politiikkakelkkakin on kääntynyt oikeaan suuntaan.



twittvit

(+lipasvahtivuoro, kaksituntinen, onnistui tänään.

Vaalikeräys-nimi on poistettu, Nyt se on neutraalimpi Pieni ele  

Ennakkoäänestyspaikalla kunnantalolla oli suorastaan ruuhkaa välillä.

Syrjäväki valpastuu. Torilla kepu hernerokkasi,demarit grillasivat.)


Puoluejohtajien illallinen, MTV3-tentti



Puolueeton mielipide puolueista

.

.

On lähetetty syvä-Savosta julkisaatettavaksi, anonyyminä, syväanalyysi illallisesta eduskuntapuoluejohtajien debatista, joka käytiin mainosten välissä.

Julkisaatettakoon!

Julkisaatetaan:

"Sanovat mitä sanovat, puhuvat mitä puhuvat, niin turhaan ne siellä ringissä istuvat, televisioaikaa sarjoilta syövät. Totuushan on, ettei se miksikään ole muuttunut, että

JYRKI      ajaa   wahlroosien sekä muiden ökyrikkaiden asiaa - vai mikä muu puolue noista muka? Sekä puolustaa ankarasti pu-pu-puolustusvoimia.

MARI       raivaa   maanviljelijöille sekä maan omistajille luonnolta tilaa.

JUTTA     paijaa   SAK:n  muurareita, rappareita ynnä muita käsistään käteviä. Toimistotyöläisistä on hienompaa äänestää jyrki-puoluetta, sitä ollaan silloin ikään kuin voiton puolella.

PAAVO   yrittää   nousta Neuvostoliiton raunioista sekä Tshernobylin säteilystä 'kellei mitään oo' -auttajaksi.

ANNI       tikistää   kaupunkilaisena luonnottoman luonnon puolesta.

PÄIVI      kantaa   ristiä uskovaisten mariana ja alkaa itse ulkoisesti muistuttaa riutuvaa Madonnaa, tätä maailmallista.

STEFAN  puolustaa   ruotsiksi puhuvia tohmajärveläisiäkin.

TIMO      johdattaa   ja hoitaa sitten loput kansalaisista, melkoisen jämän, himaan.

Kyllä me, jämäkansa, sen tiedämme, vaikka kuka mitä mitenkin messuaisi,  ja vaikka meitä kaikin keinoin sumutettaisiin. Noin se menee. Noin se on mennyt. Ja noin se on aina menevä. Kliseisesti."

Julkisaatettu.

Vaan onkos tultu hullua hurskaammaksi!

 

 

 

 twittvit

- ennakkoäänestyspaikalle riensin lipaskerääjäksi, väärä päivä:

sen se tekee kun ei käytössä allakkaa, kelloa, kännykkää eikä kohta muistiakaan

 - opettajakollegan kuolinilmoituksen leikkasin lehdestä, 80v:

20 vuotta eläkkeellä näyttää pitkältä ajalta; niin näytti monena syksynä

kesän jälkeen myös aika syksystä jouluun - lyhyenläntiä ovat

Mutalan Riento putosi lentopallo-liigasta.)

 


Vankileirille tästä - jotta jotain tapahtuisi



turhanpäiväinen päivä ilman kunnon kahakkaa.

"Äkkiä kimmahti laukaus. Sojakka oli ampunut ilmaan. Vankijoukon liike muuttui silmänräpäyksessä toiseen suuntaan. Monet kaatuivat ja toiseet survoivat heitä jalkoihinsa... ...Petrovits vapautui puristuksesta ja pysähtyi huohottaen. Hänen ruoka-astiansa oli hävinnyt jonnekin." 

.

Läämäsade sulattaa talvea pois.*

Otetaas taas joutessaan lapio kouraan ja painutaan suolle vielä kurjempiin oloihin. Ahas, eipä otetakaan - ovat jo palanneet tältä päivältä pakkokaivuusta pois. Mutta mikäs mikäs mylläkkä meneillään! Porukat pitkin pihoja. Peltipurkit kolisevat töminän takaa.

Ampuvat!

Vartija Sojakka ampuu perääntyvää vankilaumaa. Sekaan!

Ryntäämme takaisin huojuvaan parakkiin - Petrovitsin poika jää kentälle makaamaan. Yksin.

Minä: - Mitä täällä tapahtuu?

Belja: - Päivän ojaurakka kusjii.

Stepa: - Mjetrin kaks. 

Galag: -  Ruoka kaput vahan on.

Koval: -  Vartijoille soppa jyli.

Vorob: -   "Tulkkaa hakkee sit huuta!"

Siitäkös soppa oli syntynyt: hirmuinen hässäkkä ja ja päälleryntäys ja rymistys. Vartijat säikähtäneet. Sojakka laskenut tilanteen kapinaksi ja ampua lasauttanut kiväärillä ensin ilmaan ja sitten kintuille. - Ettekö te ryssänperkeleet tokene! oli karjunut jylyn yli.

Minä: - No ei teillä todellakaan hääviä täällä ole.

Vaan pakkokos minun on pilata päivä, näiden kanssa aikaani tärvätä. Ei se näiden oloa helpota, eikä varsin omaakaan.

Sataa niin sataa, ampuu niin ampuu. Minkäs sille. Kannet kiinni ja leirillä pysyvät, velä parinsadan sivun verran. Kevättä riittää luettavaksi - ja sotaa sodittavaksi, ja suota kuokittavaksi. Väleinhän tuonne pääsen vaikka ihan oikeasti seisomaan: ei paikka kaukana ole, täältä kilsoissa 70. Vuosiakaan mennyt kuin samat kymmenet. Lähihistoriaa. Menis ja tarkastais - ylenkatsois.

On ihminen kumma epeli maanhimonsa kanssa. - Lebensaraumia! yhä tuntuu moni olevan vailla, äänestä päätellen. Pitäisikö palloa laajentaa vai täytemaata mereen ajaa, jotta kaikille riittäisi - vai yhdetkö senkin nappaisivat ...

Välimerellä huiskivat Euroopan isoiset, AMERIKKA päälle, no ilman muuta. Öljyn kiilto silmissä. Ja demokratiaa näin vähän. Eipä silti: minäkin haluaisin omaa halkometsää pilkottavaksi, vaan kukaan ei myy - pitäisikö sotia demokratian nimessä ...

Kun joskus libyat selviää niin sitten taas toinen puoli porukasta leirille, kuten häviäjät aina. Mites olisi tämä Riitasensuo, kävisikös, uusi Guantanamo? Vanhat perinteet ja kaikki. Beljakovien, Galgutskien, Kovaljovien tilalle lähetettäisiin Muhammaddia ja Mussa Kussaa ...



"Jetsu tavoitteli katseellaan Sojakan silmiä, mutta tämä väisti.

- Paskiainen, Jetsu sanoi. - Pieni surkea paskiainen."  Luoma, 1989: Surman suo

 


Twittvit -keväänlintu

* (+joutsenpari lenteli äänekkäästi Kivisalmeen päin Saunasaaren tien yltä, 8km

   +Evakko-elokuva Seppäsen romaaniin vahvisti tämän päivän b.pottuteemaa

   +Blues-JyP 1-0, Dufva, Sasi ja kuka? - ois jännännäköinen naamariketju

   +puoluejohtajat kolmosella: Räsäskä sen kui nuorttu ja riuttu!)                  


Lennart Petrell, HIFK, pureskelee tamppoonia?



yök!näky
.

"HV

Kaima-Petrell edustaa uljaasti Lennart-nimeämme! Maaleja pääkaupungissa mätkii ja ukkojakin jos nämä meinaavat silmille hyppiä. Eilenkin oli taas elemnetissään, kun HIFK nukutti Rauman Lukon.

JES!

Mutta onhan se ällöttävä näky kun sen hammassuojansa kanssa leikkii ja taiteilee, on kuin suuhun työnnetyn tamppoonin kanssa vehtaisi.

LOPETA se imeskely ja pureskelu, jo yksin nimemme tähden. Se on sikamaista!  Niin kannat kunnialla kunniakasta nimeämme!

TUUS Lennart"

Oikeasti se on muuten tamponi ja elementissään.Tämä yöllinen viesti on laitettava tähän heti aamutuimaan, jottei unohtuisi. Näköjään Lennulle nimitysasiat ovat tärkeätä kamaa. Selvästi on onnessaan ja ylpeä kun uusi kovanimi Lennart on ilmestynyt markkinoille.

Edellinen nimikuulu Lennart taisikin olla Viron miehiä.


Soiniko muka blueslaisia?



Soini=Blues

.

.

Lukko se lopulta on. Rauman Lukko , Timo Soini - eikä mikään Blues . Se on sieltä kotoisin. Jaliksessa taas se perusenglantilainen roskasakki, se Millwall .

Pyhän Sunnuntaisuomalaisessa perussuomalainen sanoo istuvansa otteluiltoina Rauman Lukon pelipaita päällä! Mitähän mahtaa vaimo tuumia kun Soineilla sonnustaudutaan? Naruttaako hokkaritkin jalkaan? ;) Utomjording

Anni Sinnemäki, vihreä vastapari haastattelussa, pukeutuu kotona silkkihousuja esittäviin housuihin, villasukkiin ja villapaitaan. Kannattaa Krista Lähteenmäkeä, siksi koska Krista on kova hiihtämään.

Nyt se tiedetään - helpottaa äänestämistä.

psFörvirrad

 mutta mitäs me yhdestä Soinista: huomenna Blues kryvettää Jypykät !  


Rosvot kiinni!



ihmisestä on muuhunkin kuin pahantekemiseen

.



*****

Eipä parempaan saumaan olis voinu farssi osua.

Jo muutaman viikon ollut kevätmarkkinat kallossa, pyörinyt pääkopassa ynnä blogipotussa älyttömyyksin ja ilveilyin. Surina melkoinen; helppoheikkikin huudellut omiaan. Eivät totta tosiaan kaikki muumit laaksossa ole viihtyneet, eivät huonekalut paikoillaan pysyneet; keinustoolikin yksikseen nyökkässyt.

Pölynpuhdistuksen paikka. Kevätsiivousta vaatii - muistattehan tuon harvennushakkuun, lepikonraivausurkon: Paratiisin raivaus urakka yhä jatkuu. Sen kaltaisen. Kunnon tomutuksen.

Jo aamupäivästä olin ajellut, hiihtämäänkään kun ei enää päässyt, pahimpia pölypesiä päästä, imuroin niin että surisi ja vinkui ja letkut pullistelivat...surrurrur...

Vielä matkalla näytelmään, mummolan kohdalla, sanoin kanssakulkijalle, kun päivässä kahdessa olivat kinokset puoleen huvenneet ja tuhrusti vettä, että: "Tulis tulva ja nämä talot, myös meidän, ja kaikki alkaisivat liikkua, rytistä, ajelehtia, syöksyä veden mukana pitkin maisemia ja ihmiset istuisivat kahareisin kattojen harjoilla huutelemassa. Ossi ekana kun sillä on suurin talo, me muut sikinsokin seassa. Siinä itkut irtoaisi, naurut parroista pärähtäis."

Ei tuntunut luonnolliselta, ei mahdolliselta täällä pimeässä Pohjolassa, ei oikein ajatuksissakaan.

Kirkon kohdalla kokeilin vielä lyhtypylvästä: "Tuollaiseen, ajattelepa, pylvääseen Niinistönkin piti kiivetä, kun tsunami Sakkea riepotteli ja kohta on koko kansan pressa. Aika avuton ja hupaisa on puhemieskin ihmisenä, saati joku meistä. Ensin pylväässä paossa ja sitten kaikkien kunnioittama pressa!"  Kanssakulkija pyöritti päätään ja vissiin niitä muumeja laskeskeli, että kutka niistä kotiin jäivät kun läksimme vai olisiko päässyt teletappi sotkemaan muumien elämää, Laa-Laa taikka  vaikka kaikki, koko sakki: Hipsu, Pai ja Tiivi-Taavi?

Hyvin olin siis virittynyt, valmis vastaanottamaan mitä tuleman piti.

 ...  CIAO! CIAO! BAMBINA! ... Italiaano veteli lupaavasti käytävällä jo ennen lipunostoja ... ... Ciao Ciao Bambina!  ...

Näytelmä alkoi. Huvitti. Kohta jo nauratti.

Varas vastasi kesken keikkaa talon lankapuhelimeen: hänen vaimonsa soitti ja halusi varmistaa ettei ukko lintsaa! Ja että varmasti varastaa ja ennen kaikkea rakastaa  , ettei vaan - Varastan, varastan, rakastan rakastan... varas huokaisi luuriin, uskottavasti. Ymmärrättehän .

Sitten astui huoneiston isäntä peliin, säikähtäen, vieraan naisen kanssa, ja varas pötki kaappikelloon piiloon pakoon.

Ja taas soi puhelin. Tuo piru! Ja huoneen haltija, tuo onneton rakastaja, vastasi. Vastasi! Votteko kuvitella-kaan?

Notkea varas saa kellonpunnuksesta päähänsä liikaa iskuja ja paukamia ja astuu kaapista ulos, kuin paraskin homo. Otetaan viskipaukkuja sen kunniaksi. Pyssytellään. Sitten ilmestyy itse pääpiru, vihainen, aikansa äkäinen, isännän rouva, jolla hälläkään, kuten pian näemme, eivät jauhot omassa pussissa ihan puhtaat, akanatta, ole. Noo, vänkäsopu makuu- ja yösijaa antaa.

Varkaan vaimo, se työpaikalle soittanut häirikköakka, kopistelee sisään ja kohta isännän rouvan rakastaja, siis se akana, joka taas on isännän rakastajattaren mies, ja ... tuli tuli, tuli se ihkaoikea kunnon varastajatar lopulta.

Hyvin, hyvin pitivät esittäjät Fon farssin koossa, ja kuten äskeisestä juonen kerronnasta näkee, katsojansa pihdeissä sekä koko ajan juonessa mukana. Ei hajonnut, pirstaloitunut rakettina taivaalle. Kehnompi kaarti olisi pudottanut porukat kelkasta aikapäiviä.

Vaikka amatöörejä ovat, näyttelevät muun työn ohella. Taitavat turhaan työssä käydä: ammatiksihan tästä olisi. Eivät kalpene, ovat yhtä taitavia kuin maakuntaan pistoja tekevät Kaupungin teatterin ammattilaiset farsseissaan. Osaavat tartuttaa ilon, riemun ja remakan - naurun siis.

Ja mikä vielä oiva suloinen lisä, kun tuntee muutaman näyttelijän siviilitaustan ja tuntee hyvänpäiväntuttuuden: entinen oppilas, entinen kunnanjohtaja-esimies, ja ja 'meijjän hämähäkki'.

Valot ja käytäväkuvat ovat kohdallaan, tekniikka pelaa, ohjaus toimii.

Eivät syötä pakkopullaa, vaan täytekakkua tarjoavat. Menkää ihmeessä Riäkkyteatteriin katsomaan! Nauttikaa, mutta muistakaa pitää lompakostanne kiinni, niin kuin Tellu heti näytelmän johdatukseksi yleisöä evästi.

Mutta menkää hyvin viritettyinä, pähkähullulla mielellä. Hassutelkaa, tuuletelkaa mieltänne. Tomutus ja pölytys mielellään jo ennen sisään astumista - mallin näittekin yllä.



vas. Heidi Vinni, Ilmari Mustakallio, Turo Mustakallio, Minna Kirjavainen, Ilpo Jorasmaa, Merja Phoenix,

istumassa Auli Partio

ohjaus Kirsi Koskelo


PS kaikki tämä ilo ja hurma ilman mikrofoneja = akustinen ääni, mistä iso  +  

(18.brosyyri - e/h.kassa 7€)


Turpiin vaan ja onnea!



Heleniuksen nyrkkeilyottelu vapisuttaa yhä ... jo kutonen rankinglistalla

  "Jumaliste se sattui!"

Lisäys 5.4: Klitskot kärjessä 


.

20.55  Johto läppäristä televisioon.

21.00   Viritysmusiikkikuva alkaa virrata Ylen Areenalta.

21.30   Kanveesikuva Saksasta ilmestyy:  tungokseen täynnä ihmisiä.

21.35   'Se' Peter, musta nigerialainen, vyötäröltä läskiytynyt mies kävelee kehiin - löllömäinen.

21.40   Robert Helenius, SUOMI, päätä pitempänä, suomalaisen solakkana, saapuu stepaten.

21.45   Aloittavat.  Christer Sarlin selostaa, Pekka Mäki kuiskaten kommentoi. Mäki näkee kaiken, on luotettavan ilo kuunnella; Pekalle Samuel on Se. Sopii hetkeen, lajiin.

22.05   Peter iskee suoraan 'munille' niin että kotonakin sattuu. Helenius kyykistyy. Nousee. Kävelee puolueettomaan nurkkaukseen. Hengähdystauko. Jatkuu, adrenaliini nousee - ettei vaan menisi tappeluksi ...

 22.10   Ottelu oletetussa puolessa välissä. Seitsemäs erä käynnistyy. Helenius on seisonut kaukana vastustajasta, pitänyt loitolla ja sieltä ujuttanut nyrkkejään. Jopa huvittavan näköisesti, kuin tikunnenässä pyöritellyt makkaraa - ettei polttaisi. 

  22.20   Se on siinä! Ottelu on ohi. Yhdeksäs erä. 1 min 50 s. Se makaa kanveesilla. Selällään. Ketarat suorina. Liikkumatta. Kuva on kuin ristiltä. Pekka Mäki huokaa, kiittää että on saanut olla mukana ja päässyt lähetykseen. Kiitos on molemminpuolinen: mikä näkemys!

22.25   Heleniuksen vaaleaverikkö vaimo kiipeää kehään. Pelko on hellittänyt kuristavan puristuksensa. Vaimo kastelee sormensa Robben hikeen. Iskee silmää. Pian hien kanssa kilpaa alkaa rahakin virrata toiseen malliin. Mies on nyt kymmenen sakissa jokaisella maailman listalla - ja raskaassa sarjassa. Raskaan sarjan aviomies. Siis!

22.30   On aika irrottaa läppärin johto televisiosta. Sielläkin Kakkonen on herännyt näyttämään matsia, jälkilähetyksenä tietenkin. On se kankea tuo Yle. Ei muutosmahdollisuuksia. Elävät tsaarin aikaa. Ohjelmajärjestelyihin ei voi tehdä muutoksia. Ei poikkeamia. On se joustamatonta. On se. Tappajadekkari on näytettävä ajallaan, koska tappajadekkari on merkitty lauantaiohjelmarunkoon. Sitten sotauutiset. Ja vasta sitten nyrkkeilyä, vasta kymmenen jälkeen voi näyttää väkivaltaa. Niin on sääntöihin kirjoitettu.

*** *** ***

  Ei  hätää! Voihan matsin jälkikäteen katsoa Areenalta, vaikka keskellä päivää: http://areena.yle.fi/video/1301777283292

Allgemeine Angaben

Geburtsdatum:  02. Januar 1984  Gewichtsklasse:  Schwergewicht   Nationalität:  Schweden und Finnland   Alias:  Robert Gabriel Helenius   Größe:  2,00 m   Auslage:  Normalausleger   Wohnort:  Berlin   Geburtsort:  Stockholm, Schweden   Ausbildung:  -   Hobbys:  Musik, Bücher und Filme zum Thema Geheimdienste   Profidebüt:  17. Mai 2008   Trainer:  Ulli Wegner


http://boxrec.com/ratings.php?sex=m&division=Heavyweight >Helenius  nousee maailmanlistalla!


Sotavankina Torasensuolla ja Riitasensuolla ja Kuortaneella



ihmisiä hekin?

.

"Kiukku kierteli hänen sisuksissaan. Ruotun sanat ja asenne edustivat juuri sitä, jota hän täällä leirillä inhosi: kollektiivista vihaa, joka esti näkemästä avuttoman vangin hahmossa ihmistä."  Heikki Luoma, 1989 WSOY: Surman suo.

Eipä siinä kummasta kääntöä tarvita niin tästä keväänkoiton ihanuudesta siirtyy alkutalven märkyyteen suolle ja sota-aikaan, kurjuuteen, missä ilonpilkahdustakaan ei ole odotettavissa.

Lapio kopista kylmään kouraan ja ojan pohjalle päivän urakkaa kaivamaan sadan vangin sekaan! On nälkä, vilu ja vaatetus vajaa. Jääkylmä vesi tunkee pikkukenkiin, lotisee joka puolella, suojaamattomat sormet jäätyvät, päivän urakka ei juuri etene, ja jos ei etene, olematon ruoka-annos hupenee entisestään. Jokunen kaivaja lankeaa veteen enää nousematta. Vartijoiden huudot eivät tehoa, ei potku kylkeenkään herätä. Siirretään, raahataan parakin lattialle odottamaan lopullista konttiutumista.

Kaivamme firmalle ojaa tuhannen hehtaarin Torasuolla, henkipalkalla kuoleman kielissä ihmisyydestä vinksahtaneiden vartijoiden silmien alla. Vailla toivonkipinää.

Mikä on että lukija aina asettuu heikomman ihmisen puolelle: nyt vangin eikä vartijan? Vaikka vanki on venäläinen, ryssä, vartijat suomalaisia.

Että jo on helpotus kun kääntää kirjan kannet kiinni, paiskaa lapion ojanpientareelle ja palaa nykypäivään: kello raksuttaa seinällä, aurinko pian paistaa, Lempi on kiivennyt uunille makoilemaan, televisiosta alkamassa kotimainen elokuva Vaivaisukon morsian, 1944. Katopahan: just samoilta sotavuosilta, ajoilta jolloin äsken ojaa puskettiin. "Kun ryyppäävä ja räyhäävä sulhanen (Tauno Palo) kuolee juuri häiden alla, järkkyy hyveellisen morsiamen (Jussilla palkittu Ansa Ikonen) mieli" kertoo HS.

Sielläpähän kaivavat humalapäissään riehuvien luonnevikaisten vartijoiden kiusaamina.

Tässäkös yksi lukemisenpointti? Oman olotilan paremmuus: mikäs tässä on elää ja olla! Ikään kuin vaa'alla mittaisi: elä sinä sure joutavia; polje perspektiiviä asioihisi...

Serendipity on vierassana, joka tässä viikolla karahti suolaisesti korvaan. So. etsiessä löytää vahingossa jotakin merkittävää, jotakin aivan muuta, jota ei ole arvannut edes etsiä.

Niin on käynyt: Urheiluruudusta tuloksia etsin, sotavankitarinoihin törmäsin. Niissä yhä rämmin. Nyt vuorossa kirja, vahingossa käsiin joutunut.

Kirja on Heikki Luoman Surman suo ja televisio-ohjelmahan oli Matka isän luo. Jokunen viikko sitten sunnuntai-iltana, sattumalta, Urheiluruudun jälkeen - tuon niin tärkeän - katsoin tv-dokumentin Arvo Myllymäestä sotavangin pojasta, joka löysi isänsä vuosien jälkeen Uralin takaa ja jonka isä oli kaivanut suota täällä lähikonnuilla, Kerimäellä Riitasensuolla. Ja Riitasensuosta taas olin vast'ikään saanut tietää kaverini Reijo Pakarisen kokoamasta ja lähettämästä kirjasta Ihmisiä ja elämää Kerimäellä sotien jälkeen. Sotavankiprosessi sen kuin laajenee ...

Sodan, tsunamin, maanjäristyksen näyttäminen ja niistä puhuminen turruttavat: no sielläpähän Libyassa, Japanissa missä milloinkin niitä on. Mutta nostapa yksilö massasta, niin jo tehoaa. Televisio-ohjelma Arvo Myllymäestä oli vaikuttava, sydänjuuria myöten.

Kirjoitin blogiin, pitkästä aikaa, ilveilemättömän kirjoituksen. Oli kirjoitettava. Syvä inhimillinen kosketus on kuin magneettia, mikä kyllä laittaa ihmismielet liikkeelle. Viimeksi eilen tuli palautetta kuukauden päivät sitten julkaistuun blogiin, ja koska sen aikaiset kommentit eivät ole helposti löydettävissä ja koska nokiotta-49 -nimimerkin kommenttiin sisältyy uutinen, montakin, on sen paikka tässä lopussa:

 Nokiotta-49 kirjoitti 01.04.2011 - 19:43

Arvo tuli hiukan ulos paikallislehti Viiskunnassa seuraavasta, joka on mielestäni huojentavaa:

Lukijalta
Kuortaneen Rintamanaiset

torstai 31.03.2011

Sain Tuulikki Orrenmaalta Seinäjoen kaupungista kauniin kirjeen. Sen välissä oli Kuortaneen Rintamanaisten tervehdys ja kiitos TV-dokumentista "Matka isän luo". Minulla ei ole mahdollisuutta kaikkia Teitä erikseen lähestyä, joten esitän ajatukseni julkisesti.

Vilpittömyytenne koski minua syvältä ja varsinkin kun joukossanne oli minulle tutut "osuuskauppalaiset" Bertta Jortikka ja Veera Keski-Kulju. Muistan myös Silja Nummelan ja hänen miehensä Yrjön, joka iloisella ja urheilullisella elämänasenteellaan rohkaisi minua opin tielle. On minulla takataskussani pieni yllätyskin. Joukkoonne kuului sodan koettelemuksien vuosina Helmi Haapa-Aho Mäyrystä. Keskusteltuani Eeva Niemelän kanssa ja kuunneltuani isäni muistelut moneen kertaan Sorvalin sotasairaalasta Viipurista ymmärsin, että Helmi hoiti haavoittunutta isääni Viipurissa syyskuussa 1941.

Hyvät Rintamanaiset, liitän Teidät kauniiseen osaan Kuortaneen muistoja, johon ovat aina kuuluneet lapsuus- ja koulutoverini sekä tietysti myös opettajani - yhtä pientä ja yhtä suurta poikkeusta lukuun ottamatta.

Tässä yhteydessä sallittaneen pieni pellon pientareelle poikkeaminen. Opettajani Irja Yli-Hallila sanoi kerran palautettuaan aineen tapaisen minulle: "Kuule Arvo, sinusta voisi tulla vaikka kirjailija, jos kykenisit poistamaan tekstistäsi nuo kiusalliset kielioppivirheet." Kovapäisenä oppilaana minulta on kulunut lähes 50 vuotta noiden yksityiskohtien korjaamisessa. Eipä hätää Irja: tulossa on esikoisromaanini "Vihan ja rakkauden päivät" syksyn kirjamarkkinoille.

Tunturien sylissä, auringon nousua katsellessani 24.3.2011

Arvo Myllymäki



Soini = Blues



Jyrki = HIFK, Mari = JYP ja Jutta = LUKKO  [päivitys klo 17: lisätty kuvitus ja laitettu ketunhäntä kainaloon sekä loppuun livevetoennuste, joka sittemmin osoittautui oikeansuuntaiseksi, mutta joka oli kuitenkin väärä.]

.

                    

.

Eilistä blogipotun tyhjennystä peesaten - ja kevyesti keskellä päivää illallisen puoluejohtajaväittelyn innoittamana. Neljä suurta tentissä:  http://areena.yle.fi/video/1301603590451

Semifinalistit niin lätkässä kuin politiikassakin ovat siis selvillä. Lopputuloskin jälkitarkistusta vaille valmis:

  1. HIFK
  2. Blues
  3. JYP
  4. Lukko

Katainen siis voittaa, Soini on toinen, pronssin niiaa Kiviniemi ja Urpilainen jää Ahosen osalle.

Ja sitten vielä tarkempi analyysi puoluejohtajien tavoista, tottumuksista, haluista ja  ennen kaikkea mieltymyksistä:

           

 MIKÄ  ON VALINTASI?


TV- KANAVA                             VIESTINTÄ                       LEHTI                                         TANSSI                                       

  • Soini    JIM                          KIRJE                                 SEURA                                            HUMPPA
  • Mari      LIV                          MAILI                                  KAUNEUS JA TERVEYS              TANGO
  • Jyrki     MTV3                      FACEBOOK                     SUOMEN KUVALEHTI                  VALSSI
  • Jutta    SUB                        TWITTER                          SEISKA                                            JIVE

        VESIKULKUVÄLINE                                             TALVIURHEILULAJI                        MAAKULKUVÄLINE           

  • Soini  KESKIMOOTTORIPAATTI                   HIIHTO (mäystin)                            MOPO             
  • Mari   PERÄTUUPPARI                                  HIIHTO (vapaa)                               TRAKTORI     
  • Jyrki   VESISKOOTTERI                                PUJOTTELU                                    FORMULA         
  • Jutta  VESISUKSET                                       MÄKIHYPPY                                      SKOOTTERI   



 Näillä mennään seuraavat neljä vuotta, ja näin se menee:  http://www.youtube.com/watch?v=XkjqrGgq64o

         WP

Live-veto-ennuste: Blues ottaa jatkoaikavoiton!