(2013
TAMMI - HUHTIkuu tästä: http://hikkaj.blogspot.fi/2012/12/ensimmaista-paivaa.html
TOUKO - HEINÄkuu tästä: http://hikkaj.blogspot.fi/2013/01/lupaan-yrittaa.html
ELO - LOKAkuu tästä: http://hikkaj.blogspot.fi/2013/01/kuhaa.html = KL-lopetus)
*********************
SYYSKUU 2012
Ovi
lämmön hukkaan
.
Paratiisiinkin on työntymässä talven viima. Ainakin muina talvina on tullut.
Lämpö karkaa. Kunhan pakkasille päästään.
Onnin on aika varustautua. Kerätä lämpöä siinä missä perunaa kellariin, sientä sankkoon, marjoja pakastimeen. Talteen ja kaiken varalle. Kuin oma äiti aikoinaan: alkaa nappulapeli. Sähköpattereiden nollapeli. - Vielä sie itekin kyykit! ennusti muori. Kun naureksien Onni irvaili: - Etkö tuossa pelissä polta sormiasi, otsaa patteriin polta? Antaisit olla!
Siinä sitä ollaan, Onni on - samassa tilanteessa, samoissa huoneissa, samassa syntymähuoneessa...
(Loppu kadonnut, kuten monesta muustakin tästä eteenpäin. Kiitos KL:n uudistuksen.)
Kaksi
saarta, kaksi tyttöä
työn perässä maailmalla
.
.
Oli mukava nyökkästä kiikkutuolissa ja kuunnella juttua ajoista jolloin tehtiin työtä Tällä Saarella, jolla ei vilkuiltu kelloa eikä allakkaa. Eikä niistä ajoista nyt niin kauan ole. Ja mukava on myös katsoa tätä aikaa, läppäriltä lukea millaista Sillä Saarella on.
Silloin maailma oli suuri ja oma maailma pieni; maailma minne asti lie ylettynytkin äärettömiin, oma maailma tuskin pitäjän ulkopuolelle, ei oikeastaan kirkollekaan asti. Siinä kun sitten astuit työelämään vähänkin oman kylän ulkopuolelle niin johan olit maailmaa nähnyt!
Tähän voi ottaa mukaan kaksi tyttöä, toinen niiltä ajoilta ja toinen tältä, jolloin maailmakin on pieni ja kaikki lähellä tavoitettavissa - Skypen päässä.
Siihen pannaan vielä kaksi saarta. Entisajoilta ja nyt, entisaikojen oikea Saari on toisen saaren takana - ja siksi sanottiinkin jotta 'männään suarille' - on tietysti omilla porteilla, nykyajan aivan muualla ja muissa maissa. Entisaikojen saari on tuossa parin peninkulman päässä, pihan perillä siis, ja nykyajan tuhannen ja viidensadan kilometrin päässä, eli aivan nurkan takana.
Niin ne tytöt, ne ovat parinkymmenen särvessä. Täynnä työtä ja tarmoa. Toisen nimi on Alli, toinen on Oma T.
Alli saa kertoa ensin:
-
En millään olis halunnu männä sinne, kapulalossien taakse, tie ihan onnettoman
kuranen. Kun jo karjanhoitokouluun mänö kotoa oli tuskallista ja nyt aivan
viimeselle perällä. Itkua väänsin vaan pakko oli kun opettaja määräsi että
siinä on sinun harjottelupaikkasi, muuta ei ole.
Iso
hovi ja kaikki.
Vaan
hyvä siellä oli lopulta olla vaikka pyhäsä arkesa riitti töitä navetalla, vaan
niille riitti että hoiti sen, keittössä oli oma palveluväkensä, sinne ei
tarvinnu männä, keskipäivät oli vapaata. Sieltä mie sen Antinnii löysin ja hyvä
elämä siitä tuli.
Siinä vain runko, jonka Alli kertoi, mehevin höystöin, vaan höystöt eivät tähän nyt mahdu, kun tämä tila tämmöinen. Palataan myöhemmin niihin höystöihin eli siihen mehuun joka elämästä tekee elämän. Ja otetaan se toinen tyttö peliin mukaan. Kaikki tietysti on totta mitä julki tulee, sillä mitä sitä enää turhia sepittelemään! Tai on niissä ainakin totuuden jyvänen.
Oma T:n tarina on enemmän nykyaikaa, vaikka yhtymäkohtia Alliin onkin: saari ja karjakin. Saari sijaitsee vanhan ajan mittapuiden mukaan jossain Amerikan takana, mutta karja on läheisempää ja tuttua, pysynynyt samankaltaisena kuin ennen. Eikä saarikaan missään Amerikan takana ole, Atlantilla Grönlannin tällä puolen se on: Islanti, tulen ja jään maassa on kylä, jossa tunnuttiin koottavan viime pyhänseutuun lampaat vuoren rinteiltä kesän jälkeen. Ja miten kotoisasti siinä kortissa sanottiinkaan: "Vuori on Meijjän kylän ylpeys."
Molempien tyttöjen kertomusta - toisen kertomus on pitkä, kun se Anttikin on jo kuollut, toisen kertomus vasta alkupuolella niin kuin elämäkin - haluaisi jatkaa, koska niin mielenkiintoisia ovat, vaan kun tämä pottu alkaa täyttyä tältä päivältä. Pian yli pursuaa.
Jos toisten sitten lisää.
VOT!
28.09.2012
- 13:00 | hikkaj | Sijoitus/kauppa, uutiset, Local, lapsismi, voe mahoton!
yhteydet skulaa
.
.
- Antaa tulla vaan! Lunta
tupaan! hihkuu Onnikin.
Mielessä miehellä jo että pian ilo alkaa ja onni repeää: kaikki hyväkkäät tavoitettavissa - ja heti.
Listaakin jo laatii: Sauli Niinistö, Jyrki Katainen, Aleksanteri Tuppi, Ilkka Kanerva, Katri Helena, Kusenniina Ritsartson, Urpilainen J, Henna-kunta, Tapani Kansa, Kaarlo ja Jaakko Kangas&Ilo-
Kaikki
käden ulottuvilla.
Kannattaa
olla Onnin ystävä, pian homma pelittää: Onni voi jeesata yhteenotoissa.
pst
(Onni
E on muuten maksanut kaistansa kesän alussa, varausta on - pian piuha
istutetaan kännykättömän Onnin tupaseen =
-
Kuituliittymän kautta saadaan kaikki tietoliikenneyhteydet varmistettua, ja
nopeus toimii molempiin suuntiin. Samalla kaapelilla tulee netti, televisio ja
puhelin. Kotiseutu-uutiset)
Mikkelinpäivän
ja kekrin kynnyksellä
muistamme työn raskaan raatajia - lämmöllä
.
.
Onnikin herkistyy muistelemaan ja kaipaamaankin. Ei työtä, vaan työtovereita. No johan on aikoihin eletty!
Entisaikoina mikkeliksi tapettiin pässi ja keitällettiin lihaa säästämättä kaikista rilikuttimista kunnon kaalisoppa, jonka lemu, haju ja tuoksu täyttivät lähitienoot. Väki piti viikon huilit yt-neuvottelujen jälkeen ja pestautui sitten uusiin työpisteisiin; aina oli paikkoja tarjolla. Piioilla ja rengeillä oli lupa runtuviikon ajan juhlia ja kerätä voimia uusiin ponnistuksiin.
- Nykyään näytään pässin sijasta
tapettavan työntekijää, jotta ällyäisi vapaaehtoisesti irtisanoutua töistä ja
tehtävistään ennen moista teurastusta.
Noin synkkiä miettii, empaattisesti kuitenkin, Onni Eläkeläinen heti aamutuimaan vuoteessa venytellessään ja mietiskellessään mihin syyssadonkorjuupuuhaan päivän mittaan ryhtyisi: keräisikö omenat, kärräisikö liiat kompostiin, mehustaisiko puristamolla, poimisiko luumusadon notkuvilta oksilta, vai pärryytelisikö koivupuuta poikki ja pinoon ...
Mieluista hommaa kyllä piisaisi, vaan kun on niin hämärä päivä ja sataa lotisee verhon takana. Tulee tulokseen:
- Niin päivän päälle ole.
Jättää nousemisen iltapäivään ja muistelee menneitä, niitä työtovereita, joita ei sen koommin ole nähnyt kun töistä pääsi pois livahtamaan. Sitä eskariopea, sitä Minttua, jolla on niin suloinen enkelin ääni ja sitä alempien luokkien, sen Laiskan, opettajan tomeruutta ja sitä miten Laiskis yllätti kaikenmaailman musiikkitaidoillaan joita ei kuina kullan valakioina olisi odottanut - siinä harmooni huoku! Kouluavustaja, hevos-Mariaa, jota ilman moni tarviketilaus olisi jäänyt tekemättä, koulukyyti ajamatta. Keittäjä-Raikku, suomenmestari hirvenhiihdossa, nyt oli luku sinänsä: kesken keitosten saattoi tähdätä metsänreunaan ja ampua mentaalikympin aseella joka kovin soppakauhaa muistutti. Ja mitkä sapuskat sillä samalla sai pyöräytettyä!
Jatkot heillä on uudessa paikassa, siellä Kirkolla - niillä kun on vielä sitä pontta.
- Me muut lepäämme laakereillamme
onnellisesti työtä vieroksuen, naurahtaa OE ja kääntää kylkeä sekä
sivua Lehtosen Joelin Kuolleista omenapuista. - Olemma elakkeella!
Mirkku,
joka putsasi Ilovaaran koulun käytävät kiiltävämmiksi kuin Tikkamäellä:
niistä ei tauti tarttunut. Ja entä ne kukat ja kukkaset!
Entäpä
Jokkeri-talkkari!
No
sitä miestä ei toinna kehua eikä kollega Matsiakaan, sentään joskus
aina naamatusten törmätään: kehuu sitten - vaikka oikein lepertelemällä
läyryten.
Muuten
tuo Mats, jonka pullakoita, mutta ah!niin
näppärästi räpeltäviä sormia hanurin näppäimillä OE SP:nä
ollessaan ihaili ja ihmetteli - mitä sulosointuja loihtivatkaan mies, sormet ja
haitari! - saisi oikeastaan tulla jo hakemaan noita omenanmöllyköitä mikäli
muikkuverkoiltaan joutaa.
-
Sais hakea samalla rännejään puhdistamaan, kun ei kerta ite uskalla, miehen
joka ei korkeita paikkoja kaihda.
-
Vaikka rännipelleksi.
Niin sottuvoi Onni, elakelainen monenkin armosta, ja vaihtaa tuossa vuoteellaan Joelin omenat Henkien taisteluun ennen astumistaan sadonkorjuutöihin kekrijuhlinnan alla.
Tänään
pyydän lukijoilta apua
26.09.2012
- 13:00 | hikkaj | nokkeluus, harrastukset, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
huikopala
HS Suurristikko 2011/pe 21.9.2012
.
.
Hätä kun on suuri, on apu lähellä!
Liekö sallittuakaan tällainen suora toiminta?
nimim.
Puolix purtu
*************
Täsmennys to-aamu 27.9.
Tässä alkutilanne, eli tuo istuja lie ETEEN?
Naisia
kaikki kymmenen !
25.09.2012
- 13:00 | hikkaj | MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, uutiset,
lapsismi, KIRJALLISUUS, LEHDISTÖ
varatuimmissa, jos Blaine on nainen
.
.
Harmi kun ei ole: Blaine on Stephen Kingin kirjoittama vaaleanpunainen veturi. Mutta tässä meidän tapauksessamme Blaine on Blaine Harden, mies joka on koonnut kirjaksi harvinaisen tapauksen: Pohjois-Korean vankileiriltä paenneen, siellä 23 vuotta kurjuutta kärsineen Shin Dong-huykin tarinan. Shin on ainoa suljetulta leiriltä koskaan pakoon päässyt vanki.
Mutta
kaikki muut ovat naiskirjailijoita Joensuun seutukirjaston
TOP10-varauslistalla.
Niin
voi epäolennaisuuksiin huomiota kiinnittävä Tämä Lukija
päätellä silmäillessään varauslistaa lehdestä joka hänelle ei tule, siitä
pahuksen Karjalaisesta, lehdestä jonka nettiversio on ala-arvoinen eli vähäinen
jutuiltaan ja vielä vähäisempi kuviltaan.
Mutta nyt Tämä Lukija käy eniten varattuihin naisiin käsiksi:
- Oksanen Sofia - 230 varausta, 39 + 7
kirjaa lainattavissa. Kuin kyyhkyset katosivat. (no
eipä varatuinta vaikea arvata! eli kyllä kirjallisuudessakin,
olipahan kuinka korkeakirjallisuutta tahansa, on muoti-ilmiönsä ja muodin
perässä potaltajansa!)
- Lehtolainen
Leena
- 139 varausta, 39 + 6 lainattavaa. Paholaisen pennut. (savolainen
dekkaristi, joten
saa
olla koskematta)
- Mustonen Enni - 88 varausta, 34 + 5. Kultarikko.
Pohjatuulen tarinat trilogian päätösosa. (nimimerkin takana Kirsti
Manninen, tuottelias -52 Seinäjoella syntynyt Ollista
Bisquitiin väitellyt tohtori)
- Pakkanen
Outi Toinen
kerros (dekkari, ei)
- Läckberg
Camilla Majakanvartija
(")
- Rissanen
Pirjo Kamomillasola (-
romaani naisten heikkouksista ja haaveista, kertoo kustantaja Gummerus)
- Harden Blaine Leiri
- Kähkönen
Sirpa Hietakehto
(mitä
sota lapselle tekee - historiallista romaanisarjaa.)
- Pulkkinenn
Riikka Vieras
(kertomus
muukalaisuudesta, jota kannamme sisällämme)
- Collins
Suzanne Nälkäpeli
evvk
Eli luentaan Pulkkinen, Kähkönen, Rissanen - Pulkkinen ehdottomasti; muut saisivat olla. Lukemattahan jäävät nämä kolme valittuakin koska on se Lehtonen, ja sitten Lassila ja muut klassikot. Mutta jos jossakin välissä edes kurkistaisi...
Taitaa
Tämä Lukija enemmän kuin pulassa olla?
Sitäs
syntyi liian aikaisin tähän kiinnostavaan maailmaan.
************
Samassa lehdessä muuten, Tämä Lukija tätä menoa alkaa pian näemmä pohtia parjaamansa lehden tilaamista, oli kulttuuriosastolla mielenkiintoinen juttu Timosen Kyöstin tytöstä Karoliinasta, joka on juuri julkaissut romaanin Aika mennyt palaa. Timosen Kyösti taas on Tämä Lukijan opettajaopiskelukaveri, jonka kaveri silloin oli kurssikaveri Matikaisen Pauli, joka puolestaan oli Tämä Lukijan kaveri, joka on kirjoittanut nipun lasten ja nuorten kirjoja, Musta käsi -sarjaa yms.
Siis kaipa
tässä on velvollinen Karoliinan tekstiinkin tutustua: jos Kyöstiin törmää niin
voi kehua lukeneensa ...
Ristissä
on sukset jos kirjallisuuskin!
Ja entä tuo Kontiolahden Merja Mustonen, joka tuossa kirjastonjohtajakommentaattorina hääräilee, kunhan ei sekin olisi niitä muinaisia opettajaopiskelijatovereita? - Mediassa esille nostettuja muistelmia luetaan meillä ahkerasti, ja sotahistorian harrastajia löytyy ainakin varuskunnan eläkeläisistä.
Ja mehän Kyösti, Pauli, Merja, Tämä Lukija valmistuimme akateemisiksi ala-asteen opettajiksi silloin -70-luvulla, jolloin oli vain Yksi ja Ainoa Aate ja kaiken opettamisen kotina polytekninen DDR.
Olemmekohan me
päässeet vieläkään omalta korealaiselta aateleiriltämme irti?
Sopii
kysyä.
6. 8. 9.
Ihmiset
anaheimmillaan
24.09.2012
- 13:00 | hikkaj | URHEILU, LENNU, lapsismi, voe mahoton!
taikka siis ahneimmillaan eli kuinka jääkiekkoilijoita riistetään, Anaheimin Selänteestäkin tulossa sosialisti
.
.
"Hv
Hj
On
ne poijjat lirissä valtameren takana: omistajat vievät työn tulokset, rippeitä
vaan jakaisivat pettmannit orjilleen - visvasia miljoonia.
Jokapäivänen
leipä pian pöydästä puuttuu, perhe yltäpäältä puutteenalanen. Onko ees
kouluvaatteita mitä lapsille laittaa jos lakko pitkittyy ja palkat ei nouse,
pitää talot ja pelit pannan myyntiin.
Onneksi
suomalainen auttaa suomalaista.
Jokis-Jussi sai pätkätöitä Kärpistä. Filippula olis nimesä mukaan pulassa
jos ei Ilari ois saanu veli-Valtteria puhutuksi Jokereihin
keikkapalkalla. Jesse Joensuu pääsi Ässiin ja pian aukee turkulaisten ovenrakonen Koivuille. Teme taitaa jäähä puille
paljaille, pahus.
Notta
Kaveria
ei jätetä, kele!
tuus
Lennart
"
Ota siitä pyöreäpäästä selvää: tosissaanko vai leikillään on Lennu. Kokonaisena allekirjoitetusta nimestä voisi päätellä että tosissaan on. (Ei muuten maininnut sitä isänetsinnästä sanallakaan, että miten kävi. Nyt tosin kuvannäytön jälkeen kaikkien on helpompi ymmärtää Lennun ykskantaiset uhoilut!)
Ehkäpä on ymmärtänyt marxilaisen yskän omaan kukkaroon katsottuaan: työntekijää ei saa jättää mopen osalle. Työnantajan, sen NHL:n omistajien on sopimatonta kahmia liikevoitto yksin, työntekijöiden kanssa on voitot tasattava. Palkkakatot hiiteen!
Kunhan
teemuista ja sakuista ei vaan olisi kasvamassa sosialisteja!
Porvarit
kyykkyyn: ei omistajille ylettömiä, ei ainakaan määräänsä enempää.
Ihanteetta
23.09.2012
- 12:00 | hikkaj | MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
KIRJALLISUUS, KILPI-Salama-LEHTONEN
lie kuitenkin liian heppoinen ihanteeksi Chisu
.
.
Henkien taistelu 8.
"Ja kuinka voi ihminen e l
ä ä, jos hänellä ei ole j o t a k i n . . . ihannetta . . ."
Yli puolenvälin (n. 350 sivua) vaatii ennen kuin alkaa Kleophaskin joukkoon istututettavalta, ystävärinkiin liitettävältä: kuuluu kuvioihin, jossa jo ovat Ipot, Matsit, Ripetit, Volterit, Härkäniemet. Meni päivissä kauan tutustumisemme aloittamisesta, silloinhan oli sunnuntai toukokuun 27. päivä tätä vuotta 2012 ja asteita +17, meni tarkasti laskien, kun tänään on 23.9. ja asteita +7, 120 päivää. Sekö siis ystävystymisen minimimitta?
Se
meillä.
Vasta
nyt pystyn forstmestarin nimenkin koska tahansa muistamaan: Kleopohas
Leanteri Sampila. Mies joka lammella ahvenia onkiessaan on luullut
maailman olevan ehyemmän ja kuulujen ihmisten kokonaisia, ihanteiksi kelpaavia.
Mutta mitä vielä, melkein voisi sanoa jotta melkoisia ahneita syöttöporsaita tai peräti toisia tallaavia ja raatelevia petoja ovat. Ei löydä yhdenyhtäkään idoliksi kelpaavaa ihmistä. Ei niitä sitten vissiin ole. Ilmankos Sanassa varoittavat heittämästä sitä kiveä ... ei sinusta heittäjäksi ...
Oman viimeisen ihanteeni lienen menettänyt, Mats tämän tietääkin, armeijassa: kun aina niin jämpti alikersantti kerran humalassa iltalomiltaan palasi ja aloitti karjunnan.
Tuokin pirun taulumesenaatti, Reineck, muuttamassa rahoineen pois maasta Saksaan, puijattuaan viimetekosinaan vanhoilta köyhtyneiltä kuihtuneilta aatelisneideiltä aidon persialaisen Gesha-maton. Kaksituhatta maksoi - kuudellakymmenellätuhannella myi edelleen.
Siinä on 'Leksalla', kuten jo tätä uutta kamuani kutsun, ihmettelemistä ja kummaa kerrakseen.
Ihan tuota jo iltaisin osaa odottaa Urho-jääkiekkomatsien, saunomisen ja iltauutisten jälkeen käväisylle, kätten ulottuville, vaikka aluksi vierastimmekin toisiamme, melkein samanlaiset miehet.
Ei sitä kauaksi aikaa toivo jäävän, pistäytyvän vain, tai tökkäytyvän kuten Kalle sanoisi. Piipahtaa tuossa puolen yön särvessä tai monesti yömmälläkin kertomassa taas Helsingin herrojen kotkotuksista ja omaan pesään kakkimisista, toisten silmille ruikkimisista, jollaisiksi Kleophas oman edun tavoittelijat yhä näkee, vaikka oma maalaisrauhan ja kalalammen ihanne on jo väistynyt ja haalistunut mitättömäksi. Ei taida kohta Leksa kuulua ei sinne eikä tänne.
Näinköhän
tässä lukija luettavaansa jelppimään!
Kaupungistuvaa,
urbanisoituvaa entisten ihanteidensa ihanteetonta elämää ihmettelevää
Kleophasta nokasta nostamaan, että 'ooppa masentumatta, veliveikko'.
Katellaan
niin nähhään, eli eikun etiäpäin kahlataan hiusrajaa myöten
vähän niin kuin se mummo lumessa omaa karvatupsukkoaan kastellen.
Vielä
on kakspuolsataa sivua jäljellä.
"Nyt huomaan, että
rikkauteen tarvitaan ennen kaikkea ainoastaan yhtä: purra hävyltään häntä
poikki!
Pyyhkäistä tuntonsa pois, -
se näyttää olevan paljon helpompaa kuin luullaankaan, sillä eihän eräillä mitään
omaatuntoa ole ollut edes syntyessään;"
Joel Lehtonen: Henkien taistelu. 1933
Jenni
Pääskysaaren kanssa Kadonneen jäljille
22.09.2012
- 13:00 | hikkaj | MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, LENNU, lapsismi
isukkaa kehiin
.
.
Kaikkihan tiedämme että se kaupungin pyöreärillipää, Lennart, on Joel Lehtosen lailla lehtolapsi, joka on osannut piilotella orpouttaan yhtä taitavasti kuin sitä, ettei osaa ärrää täräyttää; ärrättömyyttäkään ei muuten moni ole honannut ennen kuin pakon edessä mies on joutunut sukunimensä virallisissa tilaisuuksissa esittämään.
Minulle Lennu on kyllä elämänsä aikana tilittänyt kaiken, luottaen vaitiolotaitooni.
Niin kuin tämänkin isättömyysvajeensa.
Tuossa viikolla näin sitten ruotsalaisesta Hotmailista kuvan, joka sykähdytti, ja olin varma että siinä se on: Lennun tiellä tietymättömissä piileskelevä isä. Ainakin isäpuolien tuon täytyy olla, niin on yhdennäköisyyttä jo noinkin hailakassa otoksessa.
"Ei muuta kuin yhteyttä Jenniin kadonneen jäljille!" kehotin ja lätkäsin kuvan kouraan siellä kaupungin kirjaston kahviossa. "Maikkari kyllä matkat maksaa kun muistat pihauttaa itkut."
Lennu empi, ei yhtään tapaistaan, kunnes lausahti:
- On vähän epäselvä kuva, mutta kieli ei oo
suomea joten jotain perää saattaa ollakin. Kielillä iso mies oli sillon
toimituksen aikana inahdellut, niin äippä kerto. Saisistkohan vähän
terävämmän otoksen hankituksi. Ois mukava tavata isukka luonnossa. Ei se vielä
kuollut ole, tuskin kaheksaakymmentä.
"Kyllä tässä on jo johtolankaa nokko, Jenni on taitava tyttö, kyllä löytyy. Ensin Ruotsiin ja hyvässä lykyssä siitä Amerikkaan ja Australiaan. Uus-Seelanti vois olla kiva siinä ohessa nähä. Siellä on ne mailerit Peter Snellin ja Lydiardin tallin miehet. Adams-Wilin Valeriinkin vaikka l u o n n o s s a törmäisit."
Siitäkös urheilumiehenä innostui, alkoi touhuta ja touhottaa:
- Annapas kun pääsen kotia niin alan
soitella, ei sulla Jennin puhelinnumeroa ole antaa?
Niiltä sijoilta lähti tuhruinen kuva kädessä Lennu, jätti kupposensa kesken, kahvinökökin jäi vadille puraisemattomana. Kirjaston yläikkunasta näin, miten jalka notkeasti heilahti tangon ja takaritsin yli kun Lennu lähti sotkemaan kämpilleen. Katosi jäljettömiin.
Enkä ennättänyt näyttää tätä selvempää kuvaa, joka minulla povitaskussa oli odottamassa:
Jyrki
ja Jutta, Timo ja Juha, Paavo ja Päivi, Ville ja Kalle
21.09.2012
- 13:00 | hikkaj | MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
voe mahoton!
... ja me tulemme tulemme
taas... Kuntavaalit 2012 TV1
LUE
alaraadin LIVE-seuranta
.
.
- Jyrki on käärinyt
innosta hihansa - kuvaannollisesti
- Soini kehuu Henna
Virkkusen rohkeutta: uskaltaa mennä minne
tahansa minkä kunnan tahansa tilaisuuteen - entinen punkkarimustapäätyttö Henna
ei siis hätkähdä pienistä
- [Räsäsen pistävä
ääni käy korviin]
- Haglund, se tuntematon
puolustusministeri, taitaa olla tapettia
- 'yläraati' kertoo että Jutta on
kuin matadori ja Katainen kuin karttakepillä opettava
muiden yläpuolella oleva tietäjä
- Timo aloittaa
hyökkäyksen EU:ta vastaan: metso, pörssipelurit, takaukset...
- Haglund hyökkää Soinin
kimppuun: ikinä et mitään konkreettista esitä!
- Katainen on 'Kallen',
Haglundin, kanssa samaa mieltä: et ikinä mitään ratkaisua pysty esittämään, vain
ongelmia - mitä tapahtuisi jos me Jutan kanssa lähtisimme eväilläsi Eurooppaan
asioille???
- 50000 - Päivi
Räsäsen luku
joka ilmoittaa säännöllisen kotihoidon piirissä olevien
vanhusten määrän suht tarkasti, muut ulalla
- kiihtynyt Jan Andersson palauttaa
rauhallista Sipilää asiaan ja vastaamaan
kysymykseen: miksi keskusta ei hoitanut, mihin tyssäsi, maaliin
asti kuntayhteistyöuudistusta pääministeripuolueena ollessaan?
- Katainen vastaa kun Sipilä
ei pysty, ettei yhteistä tahtotilaa löytynyt kuntien yhdistämiseen,
ei riitä pelkkä yhteistyö sotessa
- Urpilainen ilmoittaa että vain
terve kunta pystyy hoitamaan sairaan ihmisen, liian moni kunta on itse
sairas
- - Nyt se tulee! iloitsevat
kaikki. Se sote-uudistus eli mallissa terve kunta pystyy
hoitamaan vähemmän vaativan terveyshoidon, perushoidon,
erikoishoidon suurempi yksikkö (valtio?)
- - Miten 20
prosentin voittoa tavoitteleva yritys voi tuottaa
halvemmalla palvelut kuin yhteiskunta? kysyy insinööri.
- Piraattipuolueen Kivistö kannattaa
kilpailutusta, jotta uusia innovaatioita syntyisi
- Yrjö Hakanen, SKP, väittelee sen Kataisen
mainitseman Kallen kanssa: yksityiset yritykset
ketjuuntuvat ja monopolisoituvat - siitä ei hyvä seuraa. Kalle
puolustautuu: 'Tässä menevät mutkat
suoriksi!'
- Katainen: yksityinen monopoli
huono, julkinen monopoli riittämätön. Puhuu omaisistaan: kaikki
osaajat otettava mukaan, kaikissa toimijoissa hyvää
- Jutta: kaikki ei saa olla kaupan, terveys
esim. Bisnes, kansainväliset pörssiyhtiöt, ei
saa hoitaa terveyttä. Jyrki on täysin
samaa mieltä
- Ville Itälä pelkää että keskiluokka
siirtyy yksityiseen terveydenhoitoon, silloin julkinen terveydenhoito
rapautuu
- Arhinmäki: pienempiä paloja
tarjottavaksi, koska ei resursseja isoihin,
pienempi osuuskunta/yrittäjä voisi pärjätä tarjouskikpailussa,
isot jäisivät toiseksi:
koska pienen tuotto jäisi mitättömäksi, ei kiinnostaisi
- Soini: aluetalous huomioon
tarjouskilpailuissa
- [Hakasen ääni on
käheänvuotavan kärsivä, sopii puutteenalaisten asianajajalle, Haglundin, sen Kallen, ässä on
kamala.] 'Hakanen luulee että raha kasvaa puussa', muka-hämmästelee
Kalle
- 'Terveydenhoitoon tulee
asetus, jolla kunnat pakotetaan riittävään hoitohenkilöstömäärään, jos
vapaaehtoisuus ei toimi', painottaa Räsänen
- 'yläraati' moittii Juha
Sipilän vaatimatonta otetta ohjelmassa: saappaat
saveen, pelkkä isäntämäinen oleminen ei riitä!
- [puhuneet 1 h
40 min, jäljellä 20 min - alkaa herpaannuttaa, puhuvat nuorison
syrjäytymisestä]
- Köyhien asialla -puolueen Terttu Savola
haukkuu tv-ohjelmat
- Katainen ohimennen mainitsee
omaisistaan: sattuneesta syystä tutustunut läheisesti kouluelämään. Viranomainen ei aina voi ratkaista ihmisen hätää,
kanssaeläjä voi myös olla ratkaisu
- 'Välittämästä ei voi ulkoistaa, se on
meidän jokaisen tehtävä', tomeroituu Sipilä mukaan.
- 'Köyhyys, työttömyys, näköalattomuus, on olemassa jo
toisen ja kolmannen sukupolven syrjäytymistä - opetus, esiopetus tärkeässä
asemassa, etsivää nuorisotyötä, työpajoja' luettelee Arhinmäki,
joka taannoin antoi sapiskaa Niinistön Ihan
tavallisia asioita -työryhmälle
- Jutta hehkuttaa: Hallituksen nuorisotakuu takaa kaikille alle
25-vuotiaille työ-, harjoittelu- tai opiskelupaikan ja
kaikille 30-vuotiaalle vastavalmistuneille työtä.
- 'Käsiäänestys:
kuka ei ole saanut riittävästi puheenvuoroja?' juontajat
Andersson ja Makkonen kysyvät ja Katri
sotkee tuloksen
- 'yläraadin' (Lähde,
Ruokanen, Kortesuo) mielestä onnistujat: Räsänen
ja Haglund. Epäonnistujat: Sipilä ja
Arhinmäki
Alaraadin
(hikkaj, Onni Eläkeläinen) mielestä onnistuja on
se Kataisen Kalleksi kutsuma;
tähän päivään saakka alaraati on pitänyt Kallea armeijanluistaneena
sattumakorppina, joka kuriositeettina, jotta tämmöisiäkin on, on nostettu
piireihin poisnotkumasta kyläbaarin tuopin takaa, tai sitten kärrätty
pellonlaidasta mansikkamalta ihmisten ilmoille.
Vaan
mitä vielä: Paras oli. Inga två ord. CARL HAGLUND.
Humoristi
ja pörssikurssien ihana keinunta
20.09.2012
- 13:00 | hikkaj | Sijoitus/kauppa, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
KIRJALLISUUS
huom! ei homoristi - loppukuvana kuvankaunis Metso-tanssi
.
.
Ehottomasti
ei. Jonkun vaan täytyy normaalikin olla, niin meidät valitettavasti on luotu:
ei meistä kaikista kansanedustajiksi.
Ei
minulla, eikä Onnillakaan, mitään eilisen
kaltaista nappi- tahi muutakaan kammoa, poikkeavuuksia elikkä
perversaatioita eikä muitakaan organisaatioita kohtaan ole. Ei, pois se
meistä. Päinvastoin. Syvästi kiitollisena luemme, katsomme, otamme
vastaan kaiken erilaisuuden.
Ensimmäinen homokontakti minulla, ei Onnilla, koska Onnia ei silloin vielä ollut, katselijana, tapahtui -80-luvun alussa Viru-hotellin kattoterassibaarissa, 'ei midagi' -kerroksen yläpuolella, kun monsieur Mosse purjehti buutseissaan ja muovikassi käsissään paukuille, vanavedessä käsikädessä nuori vaalea pitkätukkainen korea poika. Olipa siinä tillistelemistä juuri naisen kanssa kihlautuneella maalaismiehellä, joka puutteellisilla tiedoilla liikkeellä oli, eli ainoastaan Hymyn kautta asioista jollainlailla perillä. Oli siinä olemista. Piti kipata toinen, puristaa kihlattunsa kättä lujasti ja olla ikään kuin ohi kahtovinaan.
Huh!
No nyt on aasi siltaansa pitkin tarpeeksi kauan kopotellut, joten päästään itse asiaan eli otsikkoon, nyt kun välitotsikkokin on tyhjentävästi käsitelty.
Huh!Huh!
Tälle blogipotun ylläpitoseurantasivulle ilmestyy päivittäin, kuten tiedättekin, tilastointilista hakusanoista joilla pottuun on tultu; tänäkin aamuna tänne on tunkeuduttu mm. haulla hullu eläkeläinen. Tuo Onni vissiin, en minä.
'hirmuinen humoristi kauppalehti'
luki eilisen listan huippuna. Google-herra oli ohjannut hakijansa jostain syystä minun ja Onnin luokse. Meitäkös Onnin kanssa nauratti: eihän me huumormiehiä missään tapauksessa olla, mitään huru-ukkoakkojakaan! Mekö muka Opriksi ja Oleksiksi sopisimme? Ja Oprihan on sitä paitsi vakava karjalaisnaishenkilö, eikä meistä kumpikaan ole naishenkilö, ei ainakaan ilman leikkausta ja muuta muotoilua.
Piti tarkastaa ja toistaa moinen haku, että hitto soikoon ja eihän se noin voi mennä kun parhaamme teemme ja yritämme syväluodata ihmisen sielua, niin huumoriksi tulkitsevat amerikkoja myöten. Varmaan niitten ruotsalaisten homojen syytä!
Helepotti:
se olikin Panu se hohumoristi.
Rajalan
Panou tai
siis Panu on kirjoittanut Veikko Huovisesta muotokuvan
nimeltä Hirmuinen humoristi. Kirjan arvostelee Kainuun
Sanomissa Sirkka Viirret satiirisesti
ohimennen letkauttaen: "Omaa häntäänsä Rajala nostelee vain hyvin
maltillisesti." - pirullisesti juuri kun Rajala on määritellyt
satiirin ytimekkäästi sanoilla 'taiteeksi jalostunutta vittuilua'.
Helepotti suunnattomasti
meitä kumpaakin niin Onnia kuin minuakin, ettei Google-herra ekana
hakenutkaan meitä vaan Panua.
Saamme
olla omia itseämme, oma itsemme siis - vakavahkoja herrasmiehiä, joilla on
varma mielipide asiasta kuin asiasta, varsinkin BB-talosta ja talousasioista
ylipäätään.
Varsinkin
pörssikurssit saavat meidät usein pois tolaltaan, niin mykistävää niiden
ihanan terävää keinuntaa on tsiikailla!
Metso-tanssi koppelon ka'
(huom! vihreällä
flirttailutuokiot)
Fobioissaan
väpäjää
19.09.2012
- 13:00 | hikkaj | pahoinvointi, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
voe mahoton!, LEHDISTÖ
kammoja on monenlaisia laulaisi Lavi
.
.
Onni Eläkeläisellä on ähky tai sitten hän on pahemman kerran taas ölöllä yötä, ymmärtämättömissä siis: - No jopas on rahvaalla pelonaiheita!
Kaikkihan johtuu ja juontaa juurensa siitä että Onni, kuten tiedämme, on armoton lukutoukka. Ja nimenomaan sellainen toukka, joka tarttuu kirvan lailla sellaisiin lehtiin ja kirjoihin joihin harvat tarttuvat ja jos tarttuvat niin niistä harvoista suurin osa luovuttaa tuota pikaa.
Onni on toista maata.
Sillä mitä kummallisempi on kirja ja mitä kummallisempi aviisi, sen varmemmin Onni paneutuu tekstiin, suorastaan pureutuu - joskus kiukkuisestikin jos ei ala älli pelata - sisältöön kiinni kuin koira ohihölkkäävän sääriluuhun tai niin kuin Lempin kynsi silmäkulmaan.
Yleisesti
tilattuja lehtiä hän ei tilaa eikä suosittuja kirjoja hanki. Ei tulisi
kuuloonkaan mennä massan mukana ja käydä käsiksi jonkun Sofi Oksasen
tai Jari Tervon tuotantoon ennen kuin ajan historia on
siivilöinyt kultajyväset vaskoolin pohjalle. Lukematta jäävät siis sofit jarit
tässä elämässä. Harmillista meille.
-
Kummallista kansaa! hän
tuhahtelee itsekseen, - jopa sivistyneistö! Matkustaa nyt laivalla
meren yli Tallinnaan yhden Sohvin takia! Voi herran pieksut ja rouvan
korkkikengät! Käyttäytyvät kuin murkut...
No ei Onnimme tuon takia ölöllä yötä ole, vaan tämän: Karjalaisen. Lehden. Laakkosen lehden. Sen miehen jolla on omaisuutta 200 miljoonaa ja joka saa siksi ajaa autolla ylinopeutta. No ei Onni Karjalaista Yrjön takia lue. Sen takia tällä kertaa lukee kun Karjalainen tarttui käteen kylän roskiksesta, minne kiikutti oman tuonpuoleisen Karjalan Sanomansa.
Numeroltaan tämänpuoleisen Karjalan lehti on 244, päivämäärältään 5.9.1012 ja hinnaltaan, etusivun tietojen mukaan 2 e.*
Onnille siis Karjalainenkin kelpaa jos kohdalle osuu. Valikoiden, valikoiden lukee. Kaikki yrjö-jutut hän hyppää yli korrektisti: vankeusjutut, sakkojutut, satama-asumisjutut, puolenmijoonan venejutut jne ja jne...
Onni keskittyy olennaiseen, kuten nyt löytämästään lehdestä fobioihin, mitä kummallisimpiin pelkoihin, kammoihin, mitä nyt ihmiset ylipäätään voivat kuvitella. Semmoisia fobioita kanssaihmisllä on jotta ihan naurattaa:
- nappikammo (buttonofobia)
- valkosipulikammo (alliumfobia)
- pyörtymiskammo (astenofobia)
- eläintennahkakammo (dorafobia)
- alkoholikammo (metyfobia)
- oksennuskammo (emetofobia)
- kummituskammo (fasmofobia)
- kauniiden naisten näkemisen kammo (venustrafobia).
Onni tuhahtelee kummallisille fobioille eikä huomaa pottunokkaansa pitemmälle: omaa fobiaansa - laakkosfobiaa.
pst
* (Onni muuten ponnisti numerot nähdessään, ennen itse
sisältöön pääsemistä, laskukoneen luo ja alkoi niska pörhöllä laskea: 360
kertaa vuodessa 2 e = 720 € . 70 ostovuotta = 70 x 720 e = 50 400 € +
kuolinilmoitus 600 e = 51 000 € - Viiskytä tonnia
Laakkosille elämän aikana lehtimaksuina! Karmeeta! Ja sitten sille vielä
pitää ilmoittaa että kuoltu on kun on sen aika eli ostaa pääsymaksu tuon
tuonnimmaisiin! Ei ikinä! En tilaa.)
Oikean
Karjalan Karjalan Sanomat
18.09.2012
- 13:00 | hikkaj | MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
LEHDISTÖ
vennään tuliainen
.
.
Tai ottonen niin kuin Päätalo sen sanoisi. Semmoisen tuliaisen sai Onni E bensanhakijalta. Tuonpuoleisen Karjalan sanomat.
Onni oli ilahtunut saaliistaan, sillä jo pitemmän aikaa hän oli harkinnut tilaavansa Petroskoissa kerran viikossa ilmestyvän suomenkielisen lehden.
Oli läheisen tutustumisen aika.
Mukavat
muistot nousevat pintaan niin kuin Matilla & Tepolla laulussaan, nyt kun oma
pöytä oli täynnä tuoretta tietoa. Ei haitannut tippaakaan että lehti oli
viime- eli toisviikkoinen.
Tuore
tapaushan lehti niihin aikoihin verrattuna on jolloin posti -70-luvulla
kanteli ruumeneista Neuvosto-Karjalaa ties monienko viikkojen ja
sensuurien takaa, lehteä joka oli, ja nyt tarkkana, Neuvostoliiton
kommunistisen puolueen Karjalan aluekomitean ja Petroskoin kaupunkikomitean
Karjalan ASNT:n korkeimman neuvoston ja ministerineuvoston äänenkannattaja. Ne
oli siististi pieneen tilaan neljään viiteen kertaan taitettuja lehtiä ne
sanomalehdet, ja ihan oikeasti niissä vannottiin kylän parhaan lypsäjänm
Tatjanan, ja kolhoosin mitalein palkitun työmiehen, Sergein, nimiin
ja niitä sankareita hehkutellen haastateltiin siinä missä nykyisin jotain
jääkiekkoilija Teemua. Keskuskomitea oli tärkeä sana, politbyroo yms.
Nyt vain kaikenmaailman imageja ja nyttejä, pyh!
Kuten kuvasta näkyy edelleen pysytellään vanhoilla raiteilla: Brecht on kova sana. Petroskoin rautatieasemalla joensuulaiset ja petroskoilaiset näyttelijät harjoittelevat katunukkenäytelmää Kurjuusooppera. Paikan valinta on tarkoin harkittu, sillä yhtenä pontimena on sanoa oma painava sanansa Petroskoi-Joensuu-rautatieyhteyden avaamisen tarpeellisuuden puolesta.
Sisäsivulta löytyy se Karjalan päämies Aleksandr Hutilainenkin, joka hiljattain valittiin väliaikaisena virkaansa, kun edeltäjät toisensa jälkeen saivat kenkää moskovalaiselta Putinilta.
Koulutyö näkyy Karjalassa alkaneen syyskuun 1. päivänä kolmen kuukauden kesäloman jälkeen. Nostalgista! - miten mukavaa lasten kannalta. Kukkapäisiä tytönsirpukoita kaksinistuttavissa pulpeteissa suomen kieltä opettelemassa; suomea vapaaehtoiset opettelevat kolme tuntia viikossa. Tosin 3.koulun varajohtaja Tatjana Seludko muistuttaa: - Muutama vuosi sitten koululaisilla oli viisi kuusi suomen kielen oppituntia viikossa. Nyt vanhemmat haluavat, että lapset osaisivat paremmin englantia. Kaikilla koululaisilla englanti on nyt pääaineena.
Hudilainen pistää tuulemaan tiehommissa jotta yhteydet rajan yli sujuisivat.
Päätoimittaja Mikko Nesvitski odottaa tuloksia suomalais-ugrilaisten sukukansojen konferenssilta Unkarissa ja toivoo ettei kokous menisi häslingiksi niin kuin neljä vuotta sitten Hanty-Manskissa, jolloin ajauduttiin keskinäisiin syyttelyihin sekä ulosmarssiin. Päätoimittaja pääkirjoituksessa kirjoittaa: "Erotukseksi virolaisista, suomalaisista ja unkarilaisista, olemme Venäjällä kuin velipuolet poloiset, joille ei valtiovallalta ole koskaan irronnut asianmukaista huomiota ja resursseja."
- Lehden painos on 1200, tavaa Onni.
- Postiosoite: Titovinkatu 3, 185035, Petroskoi, Karjalan tasavalta.
Puh. (814-2) 782928. Päräyttäisiköhän?
Ei Onni soittaa päräytä, kännykätön karjaton mies.
Parin tunnin työskentelyn jälkeen tämänkertainen lukija katsoo käsiään ja ilahtuu: entisaikojen Neuvosto-Karjalan painomusteesta ei ole jälkeäkään ja pääkin kunnossa, minkä nyt olla voi: muinoinhan luennan jälkeen kädet olivat kuin päivän töitä tehneellä mossemekaanikolla ja pää uskosta pyörällä kuin ortodoksipapilla.
- Tällaisia tuliaisia täytyy tingata lisää, suunnittelee Onni Eläkeläinen ja taittaa Karjalan Sanomat Helsingin ja Ilta Sanomien pinkkaan.
Karjalan
Sanomat
KUVA: Suomen
tasavallan presidentin kanslia
Suomen presidentti Sauli
Niinistö otti vastaan Karjalan tasavallan päämiehen Presidentinlinnassa.
BB-talosesta
17.09.2012
- 13:00 | hikkaj | MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
voe mahoton!
... mummo kanasensa niitylle ajoi, pikkukanaset ne huppelissa hyppeli ...
.
.
päiväkirjamerkintä
"BB:tä
katselen enää sunnuntaisin.
Syy on kyy.
Kantti ei kertakaikkiaan kestä käärmenahkaista miestä.
Vilu väreilee: entä jos nuo omalla iholla? - vielä
jos näissä rypyissä tuommoiset kulotatskat!
Vanha mikä vanha, minkäs sille mitään mahtaa.
Joukosta tulee isä ennen joulua.
Toivottavasti lapsi ei inhoa isänsä ihoa eikä isä
sitten ukkina vanhaa kuvioitua ryppynahkaansa.
Sen verran kanttia on kumminkin jäljellä, että
edes sunnuntaisin katson ulospotkimiset; muutenhan olisin siirtynyt
sivistyneistön kirjoihin: yliminähommiin rahvaalle.
Nyt tiedän: Leina
lähti. Häädettiin toisena asukkaana.
Vaikka kuinka pinnistäisin: viikon takaista
lienaa, ensimmäistä häädettyä, en muista."
Uus
ihastus - mitkä sanat!
16.09.2012
- 12:00 | hikkaj | koti, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
voe mahoton!
kipu
korvaa ystävän
loppuvideolla OE jakamassa rinkeleitä
.
.
Vanhan kaartin vannoutuneena vanina Onni Eläkeläinen elääkö muutoksen aikaa? Ainakin hämmentynyt on. Ollu jo jonkin aikaa. Aivan voimasana Hitto! on tullut lausutuksi tai ainakin ajatelluksi monena päivänä muutaman viikon ajan.
"Mikä kumma riepoo sisintä?"
kyselee itseltään tuon tuostaan. "Mikä kumman laulu siellä papukaijana
toistaa samaa sävelmää, samoja sanoja, leikkaavia!"
"Kipu korvaa ystävän. Kun mikää
ei tunnu miltään, kipu korvaa ystävän. Mä tarvitsen mun haavoja ... Kohta
nuolen haavoja ... syviä ja ... ja suolaisia ... kun mikään ei tunnu
miltään ... kipu korvaa ystävän ... joka ei jätä milloinkaan ... nöyränä vartoo
vuoroaan ..."
Niin siellä soi: hyvin hyvin syvältä leikkaavasti sahanterän terävästi, niin että nuoruuden levottomat ajat työntyvät mieleen, silloin kun ei ollut niin hyvin kaikki; on Onnillakin ollut joskus epävarmuutta ilmassa. Silloin kun Eini lauloi 'alkaa polttaa', Koivuniemellä 'kimmelsi' ja Tappi Kansa rallatti 'r-a-k-a-s-taan' ja Anita Hirvosella 'sydän rakasti'.
Ja nyt tuo joku jippu mariska jenni anna irina vetää niin että viikkoja soi! Ketä näitä nyt on kasvottomia tuuttaajia! Kun kukaan ei tunnu miltään ja entistenkin touhut huvittavat - jopa Matin ja Tepon! Ja miten yössä Kansa oli Tartu mikkiin tv:ssä, tosin sympaattisen säälittävänä.
Autoradiossa, silloin harvoin kun autossa istuu, keitteli keväällä joku noitanainen myrkkyä niin että Onnin laittoi kuulolle. Sama nainenko lie ollut kun yhtä vakuuttavasti sitten pyysi että 'Kokkaa mua!'. Vaan se nyt oli aivan suloinen se se neito joka lauloi kitaran säestyksellä, nimi ei vaan tule heti mieleen eikä laulukaan, ai niin se: Laura, Laura Närhi Mä annan sut pois, sä päästät mut pois.
Mutta
silti: mikä on tuo kaiku päässä tuo viiltävä tunne rinnassa, tuo kipu joka
korvaa ystävän? Kuka kuka kumma sen osaakin laulahtaa? Mikä nimi? Laululla ja
laulajalla. Onni onkii, tonkii, pakko ottaa selvää. Chisu.
Lukee Onni. Löytyy nimi ja mikä nimi! Ihana kuin Lempi
tuossa, joka vieressä kiepillä uniaan näkee, pää tyynyllä häntä
kätkössä peiton alla. Tässä tässä se sen biisin nimi: Sabotaasi!
Onni
on myyty. Kertakaikkiaan.
Uuuusihanne
on syntynyt! Kertalaakista.
Mitkä
sanat! Miten joku voikin noin osuvasti tuosta noin vain ilmoittaa: Kun mikään
ei tunnu miltään, Kipu korvaa ystävän.
Löytää
Onni Chisun kuvankin ja oman kuvansa, ja katsokaa miten onnellisina he kattojen
yllä yhdessä syövät rinkeliä: Sabotage! Keikalle on päästävä ja pian,
livenä kokemaan!
Vaan pettymyksekseen, uskomatta silmiään katsoo myöhästymistään:
Työtauko Chisu, 30
Neljän kiireisen vuoden
jälkeen taiteilija aloittaa taidehistorian opinnot avoimessa yliopistossa.
Chisu on sanonut laulavansa
oman elämänsä tarinoita. Tauolla niillä on aikaa syntyä.
Apu 37/2012
Käväsee
Venäjällä bensoilla
15.09.2012
- 13:00 | hikkaj | Matkailu, liikenne, kertakäyttökamaa,
lapsismi, voe mahoton!
harvojen huvi
.
.
- Saattaa olla että koukkaan
tullessa Venäjän kautta, taitaa kohta vilkkua punasella.
Noin huikkasi oven raosta Onnin Parempi eilen töihin lähtiessään: jotta Niiralan kautta.
Itäisen maankolkan asukkailla jotain luxusta ja extraa, mistä helsinkiläiset taikka muunmaalaiset vaasalaiset saavat vain uneksia: naftaa puoleen hintaan!
Bensasta enemmänkin säästöä: euro per litra.
Vuittoniin!
14.09.2012
- 08:58 | hikkaj | pahoinvointi, kertakäyttökamaa,
lapsismi, voe mahoton!
nuo ympärillä olevat ulkomaankieliset
laukkukirjoitukset
-
tännehän jää noiden ulkomaanelävien häiveeseen, satimeen, loukkuun laukkuun ja
katveeseen! =
Those around
the foreign String Bag Posts
- Here
will be those living abroad häiveeseen, trapped, trapped in the bag and the
shade!
.
.
Muuten olen sitä mieltä että [förresten anser jag att]
Kauppalehden blogien sekaan työntyvät öiseen aikaan ilmestyvät englanninkieliset blogit saisivat painua Vuittoniin! tai siirtyä tuonne sponsoroitujen blogien joukkoon!
nimim. Primitiivi Reaktio
need
ümber olevad välisriigi keelseid kott kirjutised
- Siia jääb turu välisriigi elavate häiveeseen, lõksu püüda, lõksu kotti ja varju!
- Siia jääb turu välisriigi elavate häiveeseen, lõksu püüda, lõksu kotti ja varju!
Kuspiä
13.09.2012
- 13:00 | hikkaj | pahoinvointi, URHEILU, uutiset, lapsismi, voe mahoton!
sm likaa
.
'En pidä lukijaa jännityksessä yhtään tämän kauempaa, vaan vastaan suoraan kysymykseeni. Ainoa keksimäni syy on masokismi', kirjoitti Juha Vahe eilisessä blogissaan otsikolla Miksi sijoittaa suomalaisiin pörssiosakkeisiin?
.
Tänään
pyörähtää käyntiin miesten pelien peli: Jääkiekon SM-liiga. Ja mikä peli heti
kärkeen: HIFK-Jokerit!
Urosten
soidinmenot omine koodeineen ja käskytyksineen. Nykyajan metsurit menossa
halonhakkuuseen, paha susi hilkan
kimppuun, aboriginaalisuomipoikametsästäjä metsälle riistan kaatoon.
Valmiina ollaan täälläkin, syy sama kuin JV:n pörssisijoittajalla, sadolla lisättynä.
Maksut on maksettu. TV viritetty URHOlle, kanavapaikalle 57.
Antaa tulla lunta tupaan - perkele! Urputtamatta haavat nuollaan - puolin ja toisin.
pstpst Ugh! Omertan laki on puhunut - omaa kieltään.
SM-liiga kausi 2012-2013 alkaa URHOtv:llä
URHOtv
näyttää kaikki SM-liigan runkosarjan jääkiekko-ottelut.
Tämä
tarkoittaa yli 440 suoraa SM-liigalähetystä kaudessa.
On
oltava toinen ihminen
12.09.2012
- 13:00 | hikkaj | pahoinvointi, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, KIRJALLISUUS
mieli myllerryksissä
.
"Sairaalaan
tullessa potilas on jähmeä ja sulkeutunut. Mikään ei kiinnosta eikä mikään
tunnu miltään. Ei pyri mihinkään. Kontakti jää etäiseksi. Vastailee puheeseen
ja kysymyksiin yksisanaisesti hiljaisella äänellä. Kasvot ilmeettömät, Harhoja
tai harhaluuloja ei tule esille koko aikana."
.
Iso elämä hallinnassa: Falklandin saaret hoitaa Thatcher. Koivisto Kekkosen korvaa kyllä - maailman murheet hoituvat, hoitavat kuntoon toiset.
Oma elämä hallitsemattomissa, hukassa useaan otteeseen: mieli järkkyy sairaalahoitoon, äiti kuolee oman käden kautta, isä kierii vintin portaita alas kuolemaan.
On oma elämä hallinnassakin, varsinkin opiskelu-uran alkupää: kymppejä vaan ja menestystä. Kruununa yläasteen viimeisellä kesken oppitunnin käsky rehtorin pakeille: " - Tarja, sinä saat tänä vuonna Osuuspankin lahjoittaman kultaisen ryhtisormuksen. Olin mykistynyt."
Tarja, Oi Tarja! kun se Elämä on niin Suuri. Ja ihminen niin pieni - helppo nakki poksautettavaksi.
Tarjan elämä tässä kirjassa: yhtä kovat koettelemukset sadalla sivulla kerrottuna kuin Päätalolla kahdellakymmenellätuhannella sivulla. Tarjan elämän läheltä kokeneena kirjoittanut Seija. Niin uskon.
Oman oppilaan tarina yksi yhteen, pitkälti. Tunnollisimmista tunnollisimman, ahkerimman ja kilteimmän oppilaan rosoinen kerronta tutuntuntuisilta paikoilta tutuntuntuisista ihmisistä, pitkälti.
Miltä maailma näyttää särkynein silmin - siihen vastaa kirja, siihen kuinka pienten ja suurten asioiden hallinta onnistuu tai on onnistumatta tässä voimat nielevässä maailmassa.
Onneksi kaiken kaaoksen keskelle löytyy Mies - se Aito ja Oikea. Kantava Voima.
Aika sanattomaksi vetää entisen opettajan entisen oppilaan omakustannetta lukiessa. Yhden niistä kuuliaisimmista, kunnollisimmista, tunnollisimmista oppilaista; ei ihme jos olen silloin uran alussa aistinut, niin kuin tekijä kortissaan muistutti, ja sanonut kirjoittaja-Seijalle tai Tarjalle siinä samalla: "Älä ota koulua liian vakavasti. Mene jytäämään!"
Jytäämään! - niinä aikoina kun Armi ja Danny lauloivat Tahdon olla sulle hyvin hellää.....
On tässä taas nieltävää. On. Totta totisesti on.
"Kimmon
ja Minnan häät
Kamera meidän
oli ehdottomasti otettava mukaan Porvooseen. Timo pukeutui ensin. Hän laittoi
mustan puvun, mustan kauluspaidan ja mustat kengät, kai hänellä oli jalassa
mustat sukatkin, jotka hänelle nimipäivälahjaksi annoin. Mieheni näytti yhtä
tyylikkäältä kuin 21 vuotta sitten naimisiin mennessämme."
Seija Kujala: Mallioppilaan
romahdus. Mediapinta 2012
Puolukassa
11.09.2012
- 13:00 | hikkaj | harrastukset, lapsismi
kotiaine
.
.
"Hirvikärpänen
aiheuttaa puremakohtaan joillekin ikäviä paukamia. Ne ovat tuttuja myös paljon
metsissä liikkuvalle Ari Karhilahdelle. Hän rauhoittelee, että paukamat ovat
vaarattomia terveydelle." Turku 7.9.2012
klo 6:40 YLE
"Jo
monta viikkoa sitten päätimme mennä puolukkaan jonakin syyskuun lauantaina. Eilen
oli lauantai ja eilen menimme. Haimme rohmut aitasta ja silitimme leipäpalaset
evääksi, jotka käärimme voipaperiin. Mukana oli ämpäri, johon täyteen kerätessä
kertyy ainakin 10 l.
Tykkäämme kumpikin puolukkapöperöstä, sehän
tehdään niin että tilsataan puolukkaa sen verran kun jaksaa syödä ja sekaan
ripotellaan ruis- tahikka talkkunajauhoa ja vähän sokeriakin jos tuntuu liian
kirpeältä.
Hyppäsimme pyörän selkään - kummallakin on
vanha Jupiteri - ja ajoimme vanhalle kentälle, kentän tien olivat mopopojat
kyntäneet kuopille, täristeli kovasti pyörää ja astiaa ja arvelutti jos kerää
ämpärin täyteen että pysyvätkö puolukat ämpärissä ollenkaan. No se olisi sitten
sen ajan murhe!
Tienvarsi oli punaisenaan puolukkaa, mutta
ennen kun pääsimme keräämään piti pyörät työntää puuta vasten pystyyn. Jalassa
meillä olivat nappaskengät, kumppareita ei tarvinnut olla, koska tässä metsässä
ei ikinä ole kukaan käärmeitä nähnyt. Mehtä kun viettää pohjoiseen päin.
Sitten ei muuta kuin huiskimaan!
Jaettiin työt niin että kummallakin oli sama
matka tyhjentää rohmu siihen ämpäriin jonka olimme aitasta hakeneet, se
ämpäri oli väriltään valkoinen. Ollut joskus.
Kun olimme jotain tunnin rohmunneet ja urakka
alkoi olla puolessa välissä niin istuttiin siihen mättäille puolukka ja
mustikkavarpujen sekaan kun ei tarvinnut varoa vaatteitten likaantumista, koska
olimme pukeutuneet rönttävaatteisiin. Kylläpä eväspalaset maistuivat hyvältä,
toinen sai syödä kolme palasta ja toiselle jäi kaksi isompaa. Päällä oli kurkkua
ja 17 %-tista oltermannijuustoa.
Syönnin päälle vähän väsytti aloittaa
loppurykäisy. Vielä näet nimittäin puolet marjoista oli pitkin kankaita
poimittava ennen kuin poispäästäisiin. Vähän kiireen lykkäsi kun piti päästä
pesäpalloa kahtomaan, ensin naisten loppuottelua ja sitten
Sotkamo-Vimpeli-peliä.
Vaan ihmeen pian kuitenkin
täyttyi muoviämpäri punaisista puolukoista kun otimme loppukirin. Alkoi
janottaakin niin piti senkin takia pitää hoppua jotta
päästiin juomaan kotiin, jonne olimme unohtaneet mehupullon keittiön
pöydälle.
Ai niin. Jäi ihan sanomatta säästä. Se oli
viimeisen päälle kaunis, vaikka tietysti kolea koska oli syksy. Aurinko paistoi
siihen kallionkielekkeelle jonka alla pyörämme olla jököttivät. Mehtään aurinko
ei päässyt paistamaan.
Meinataan vielä toisenkin kerran
käydä marjassa tänä syksynä niin saadaan sitten survottuna puolukkaa
täysämpärillinen talven varalle.
Eikös me oltukin ahkeria?
LOPPU"
kirjoitti Hikkaj
sunnuntaisena iltana
Puolukkaherkku
SYDÄN 11.9.2012
250 g maitorahkaa
1 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
5 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
3 rkl vehnänleseitä
4 dl puolukoita
Vaahdota vaniljakastike.
Lisää vaahtoon rahka, sokerit ja leseet.
Soseuta puolukat halutessasi ja lisää vaahtoon.
Tarjoile kylmänä.
Sotkamon
kullanhuuhtojat myös tänään pallille
nuo toisenlaiset talvivaaralaiset
.
.
"HV
Hj
Keksin idiksen!
Sotkamon
Jymy voitti
lauantaina pesäpallon suomenmestaruuden. Oli Ilo katsoa Proolta suorana
lähetyksenä räpylämiesten taitoa ja vitivalkoisen vaaran, Komulaisen Janin
taituruutta, myös sitä iloa ja riemua, mikä purkautui pitkän kesän
sadonkorjuuna. Pallipaikkana. Kultana kaulassa. Vimpelin Vedon pojilta oli veto
loppu, olivat kuin rotanmyrkyn nielleitä.
Mikähän on kultapojilla olo tänään maanantaina, huomenna
tiistaina - hyvinkö on kulta huuhottunna?
Ois muuten kiva nähä sama porukka samalla pallilla
eilen tänään huomenna ja ylihuomenna ja suorassa lähetyksessä: mikä olo?yhtä
raikas?riehakas?ja onnellinen? kuin lauantaina, vai
vaisun vimpeliläinen.
Pesäpalloliiton pitäs viikon ajan voiton
jälkeen velvottaa koko porukka nousemaan samalle voittopallille samaan
kellon lyömään kansan kateltavaksi suorassa lähetyksessä!
Luppaseisko silimät, tuoksahtasko hengitys?
Tuus Lennart "
Epäilleekö
Lennu että pesismiehissä olisi muka jääkiekkoilijoiden metkua ja munaa?!
Pois se
heistä!
Pesäpallo
ei ole kontaktilaji: lajin valinneet ovat herrasmiehiä ja -naisia -
Komulainenkin opettaja, Tahko papin poika!
Siitä,
gentleydestä, on oikein
käräjäoikeusnäyttö: paskanpuhujille tuomio.
Tai
menis Lennu risteilemään ja pällistelemään, niin vakuuttuisi
Pyhäpäivän
kumu
09.09.2012
- 13:00 | hikkaj | koti, lapsismi, KIRJALLISUUS, KILPI-Salama-LEHTONEN,
huikopala
päässä
poikkelehtivilla poluilla tallaa ajatus kuin pyhä jaakob compostellaa
HT/8
.
.
Henkien taistelu 7.
Mikä
onkaan leppoisampaa kuin lötköttää vuoteellaan sunnuntaiaamupäivää. Ottaa
Lempistä malli. Antaa jalkojen levätä, viiksien vipattaa. Ja pään
vaellella. Aurinko paistaa, värjää päivä päivältä syksyn
syvimpään ruskaan, ikkunan takaisen maailman.
Sitten
siihen jo kohta kymmentienoilla kumahtelee kirkonkellojen kumu ja kaiku;
Sakari on kiivennyt tapuliinsa läpyttelemään kellojen kieltä. Rinteen päältä
männikön keskeltä kajauttaa niin että raikuu kylille ja vainioille.
Ei
sen juhlallista tarvitse olla, olemisen. Vaikka olisi sunnuntai ja
niin pyhäinen. Kunhan olevainen on olo,
semmoinen kiireetön. Ei pakkoa mihinkään. Yksinkertaista kun on, menemätöntä
ja mitä näitä nyt mukavia asioita siinä. Kynä kädessä, kynän toisessa päässä
kumi, jolla pyyhkiä tekosensa. Ihan vialla ollaan, välillä, ihan hatelikossa ja
hakoteillä. Niin paljon että naurattaa. Ei sinne päinkään!
tuokaan eikä tuo. Mutta vain paperilla. Elämässä sentään jokin roti kumminkin,
olevinaan.
Lehtosta ei jaksa näin aamuun,
enemmän iltalukemista, nyt Joel jäänyt kiinni
ruotsalaisuuteen:
" _ och nu har man förfinskat till
och med namnen på järnvägstationer: Kauniainen, det är så besynnerligt
..." "Usch, hurudana egendomliga namn!" "Fula namn:
nala fum", kikatti toimittaja Trane.
Saa olla. Muuten eilisiltana ne kaksoisisarukset, Hollannin muijat veivät vängällä mukaansa. Pakko ne oli katsoa, jopa ihaillen kun ovat tolkkunsa säilyttäneet moisessa duunissa: viisikymmentä - 50! - vuotta maailman vanhinta ammattia harjoittaneet herttaiset huormummot. Toinen yhä jatkaa: eläke ei riitä! Toinen sentään lakannut toimimasta, pistänyt pillit pussiin, sitonut saappaat orsille, kun jalkakaan ei enää nouse viehkeisiin asentoihin - reuma runtelee.
Mutta
tämä ongelma nyt tässä: auliksen vasenkulma, HS 2709.
Joku
ukonlänttyrä pissillä särkyneen ruudun takana. Sari/Albin
ratkeavat tuosta noin vaan: KAASISET. Kas, kas: meidän Sari yltänyt
jo ristikkoon asti!
Mutta
entä tämä: Lempeän nöyrämielisellä välähti pari ideaa kysytään.
Tilaa on 6 + 3 + 9.
Lauhkeina
maannevat eiliset leijonatkin, pesäpallopojat, näinä pyhäisen päivän tunteina
juhlien jälkeen: siipi maassa, räpylät supussa?
Näin
täytän ennen ettonetta:
Maaliviivalla
tasan kaikilla onnenlahjat
.
.
Hajanaisen postilaatikkorivin oikeanpuoleisin vihreä on serkun. Talvella sen oli auraaja kaatanut ja hajottanut, se sai olla rempallaan, sillä ei sitä pakkasilla kukaan tarvinnut.
Vapun ja äitienpäivän välillä se taas seisoi ryhdikkäästi pystyssä, mistä tiesi että olivat tulleet huvilanlämmitykseen ja kevätpuuhiin, serkku ja serkun vaimo.
Vaimo teki ja serkku näytti, niin se meni.
- Ostit haravan.
- Ostin. Päästään haravoimaan. Mie teen ja
Timpe komentaa, naurahti Raksu leikillään, joskus aikoja kaupan pihalla.
Joka kerta rantatietä juostessa siinä mutkan kohdalla pellon laidassa, mistä yksinäinen mökkitie poikkeaa niemeen, vaistomaisesti vilkaisee maahan, näkyykö renkaan jälkiä käyttämättömällä tiellä. Jos näkyy että liikuttu on, aina se ilahduttaa ja lämmittää, vaikkei siellä tule käytyäkään: ovat taas saapuneet. Turvallisemmaltakin tuntuu: onpahan muitakin kuin karhuja rantatien varrella.
Ensin
se oli iloinen tarina kun kävimme koulua.
Sitten
se oli surullinen tarina kun tuli se kolari kohta koulujen jälkeen.
Sitä
vieraantui kun asuttiin eri puolilla maata.
Minä
juoksin ja Timpe istui, istui elämänsä loppuun asti. Sitä vieraantui myös
senkin takia.
Ja
sen takia kartteli, koska energioissaan ei olisi aina tajunnut loukkaavansa
toisen mieltä.
Toisena syksynä
matkustin Pääkaupunkijuoksuun jenkkikassissa juoksuvehkeet ja kirja. Siitä on
34 vuotta, mutta yhä muistan sen kirjan antaman valon kun aikoinani sitä luin. Ihmisyyden
rajalla. Sen annoin vaikka tiesin tapahtuneen tuskaksi, johon eivät lohdut
pure. Jätin ja arvelin ajanoloon sitä yhdeksi tilkuksi, tukkeeksi elämän
haavoille. Jos selviää keskitysleirillä niin eiköhän elämässäkin.
Käsittämätöntä
miten iso voi olla sekunti!
Ajat
viisi tuntia Helsingistä: jos sekunninkin myöhemmin olisit lähtenyt ... jos
sekunninkin aikaisemmin ... jos kovemmin ajanut ... jos hiljemmin ...
Vaan
elettiinhän sitä railakkaamminkin. Tai siis Sinä; minä mieluummin menin
runoille kirjastoon, sinä ihmisiin. Yhtä kertaa olen katunut, puheitani Pösön
takapenkillä kun ajelimme kaupunkiin. Setä-Eljas, isäsi, vei meidät
maanantaiaamuna lyseon portille ja matkalla kyseli rahanmenoista ja minä hölmö
kerroin omani, heti kaduin ja säikähdin, että nyt saattoi viikkobudjettisi
pienetä, kun kuskin paikalla hämmästeltiin:
-
Niinkö vähällä sinä!
Juhannusaatto
lähestyi ja kultansa luo piti Timpen päästä. Tulivat ne hirvet -
ja sakea männikön taimisto nielaisi matkaajan näkymättömiin.
Kummallinen
matka tämä elämä, melkein kaikki sen matkat.
Sekin
pääkaupunkimatka silloin; olin karttanut koko kaupunkia viimeiseen saakka,
käynyt Oslot ja Kööpenhaminat sitä ennen. Sinä pyörätuolissa, minä
juoksukilpaan menossa. Omassa mielessä vähän anteeksipyydellen, epäreiluutta.
Minä sekuntien perässä Pirkkolan puistossa ja aivan käsittämätöntä
sekin että kolmen rinkiimme velipojan ja teatteriapu-Karin viereen
neljänneksi ilmestyi kuulolle seisomaan hiljainen Litja. "Elämän
absurdius konkreettisesti kukassaan", ajattelin. Ei Antilla
suksia jalassa toki ollut, vaan lenkkarit; lieneekö silloin sitä
Rhodos-filmiä vielä filmattukaan.
Nyt kun juoksen laatikkosi ja huvilasi ohi maalia kohti, ajattelen että pääsit maaliviivalle ennen minua; minun sekuntini ovat hidastuneet, jalkani kangistuneet, kömpelöitynyt koko mies ja sydän myrkkyjen kylvämä - monessa mielessä.
Vaan eiköhän tästä aikanaan perille päästä, sinne minne Sinä ja kaikki, sille lopulliselle viivalle, sinne tasa-arvoisen viivan takaisille laitumille. Sinne missä kukkaan ei oo köyhä eikä kippee.
Pallokentän laidalla
Lämmin
tuulahdus
07.09.2012
- 13:00 | hikkaj | rakkaus, koti, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
voe mahoton!
ennen talvisäätä - Cum Amore!
.
.
Keskellä arkipäivää palailet saunalta vedenlämmityspuuhista; on iltaa varten jo valmiiksi lämmintä vettä, sitten lenkiltä kun tulet ja saunot. Kaivolta kannoit pataan ja saavin täyteen. Sisältä haet juontiveden; onpahan iltaa varten valmiina kaiteella, sitten lenkiltä kun tulet niin juot kun vilvoittelet.
Aurinko pitkästä aikaa paistaa, ihmetyttää että mikähän sille on tullut.
Kirkas se on, kirkasta sateisten päivien jälkeen. Eikä niin koleaakaan syyskuuksi.
Pihakoivun
lehdet kellertymässä, auringon paisteessa,
haapa lepatuksissaan pelakuiden markettojen yllä.
Sireeniin
on hiipinyt tauti, lehdet käpristyneet, täpliä täynnä.
Omenat,
luumut pian syötävissä, karviaiset jo ja osa omenoistakin,
punaviinimarjat nokittu parempiin suihin.
-
Voi elämän kevät tätä kaikkea kaikkeutta ja täyteläisyyttä! puhkeat
yltäkylläisenä pujahtaessasi punaisten orapihlajamarjojen alta
pyörätelineelle ja katsot myös omien kättesi töitä:
Liiteri
täynnä puita ja liiterin eduspinossa uutta kuivumassa. Käännetty kasvimaa aitan
päädyssä, möyheää multaa vihreällä nurmella neliönä. Paratiisin
perällä kompostin takana auringon kirjavoima vaahterakuja. Ja pihlaja
marjoineen tontin kulmassa Paratiisia pukemassa.
Nouset vesiastian täyttöön talolle. Västäräkki. Se viipottaa kuivalla hiekalla pyrstö huiskien.
Lintupien ratkaisee tämän hetken, sen mitä silmä mielelle suodattanut: Niin valmista kaikki, kypsä vaikka Tuonnimmaisen tulla, hakea omansa. Koreus ympärillä.
Pian särkyy taas idylli - ties monennenko kerran: asetut kuvaruudun eteen, katsot innolla lätkää, miten Ben-Amor Semir Peltosta runtelee, Con Amor!, päätä jäähän hakkaavat muutkin kunnon miehet - ja koko tulevan talven.
Ja Sinä
innolla mukana!
Ties
monennenko kerran edessä uusi talvi. Kohta. Sitten kun aurinko ei enää
lämmitä.
Syntynyt: 06.05.1982
Helsinki 24.05.1973 Vantaa
Pituus: 184 cm 180 cm
Paino: 100 kg 82 kg
Kätisyys: Left Vasen
Pituus: 184 cm 180 cm
Paino: 100 kg 82 kg
Kätisyys: Left Vasen
Muistin
pätkiessä
06.09.2012
- 13:00 | hikkaj | koti, lapsismi, voe mahoton!
aamutreenit paikallaan
.
.
Onni Eläkeläisellä alkaa olla huoli muistamisestaan, kun se se, pirun Alluko se on Mannerheimer, jo nurkan takana kyttää; vasta tuossa nappasi kiinni ja kurkusta kuristaen vaati: - Kakistapa ulos tietosi: Mikä on nimeltään oppilas jolle vuonna 1989 heti tammikuussa annoit korville kun ei polo tiennyt Naftalin ja Asserin välissä olevaa Jaakopin poikaa?
Tuommoisten vakavien muistihäiriöoireiden puhjettua joka aamu sijallaan ennen ylösnousemistaan verryttelee ensi töikseen muistiaan Onni, säännöllisesti - aivan kuten jäykistyneitä pohkeitaan ja pökkelöityneitä reisiään rappuja vasten pihatöiden jälkeen illankahjossa.
Huoneesta kantautuu herkeämätön luettelointi, loppuhuipentumana ja finaalina kajahtaa:
"Skandium. Yttrium. Lantaani. Cerium. Praseodyymi. Neodyymi.
Prometium. Samarium. Europium. Gadolinium. Terbium. Dysprosium. Holmium.
Erbium. Tulium. Ytterbium. Lutenium
ovat
maametalleja, joita on 17 ja joista on kova kapelo maailmalla ja joilla voi
rikastua jos niitä löydät! Kulutus kasvaa kaksinkertaiseksi vuodessa kahdessa.
Sijoittakaa! Etsikää ja kaivakaa! Siis: Skandium. Yttrium. Lantaani.
Cerium. Praseodyymi. Neodyymi. Prometium. Samarium. Europium.
Gadolinium. Terbium. Dysprosium. Holmium. Erbium. Tulium.
Ytterbium. Lutenium."
Sitä ennen huoneesta on kuulunut niin ikään silkkaa latinaa:
"Linnén kasviluokitusjärjestelmä, alkuosa: Monandria Monogynia Digynia. Diandria
Monogynia Digynia Trigynia. Triandria
Monogynia Digynia Trigynia."
Ja vähän aikaisemmin kääpiöluettelo kahdella kielellä:
"Viisas, Jörö, Lystikäs, Unelias,
Ujo, Nuhanenä ja Vilkas. Doktor, Häbelik, Ninatark, Unimüts, Toriseja, Õnneseen ning
Aevastaja."
Alkuverryttelynä huoneessa on läpikäyty Aleksis Kiveä ja laulaa hoilattu oravaisen makoisista unista ja lopuksi lueteltu vakavoituen ja melkein kyynelsilmin nuo mainiot aikansa duudsonit, veljekset vanhimmasta nuorimpaan:
"Näin kuuluvat Jukolan
poikain nimet: Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo,
Lauri ja Eero."
Kun luettelot on luetteloitu, drillit drillattu, Onni Eläkeläinen on valmis astumaan pihanäyttämölle Paratiisissaan. Hän virkistyy omaksi itsekseen ja muistaa taas ilotella, laskea leikkiä ja luikuria.
Ulkorappusilla ulos mennessään kuulemme hänen höplöttävän loppusäkeitä: "Lantaani löytyy vessasta, samariumia saattaisi hyllystä ... kenties europium ..."
Tohtorin
siittiöillä on hintansa
05.09.2012
- 13:00 | hikkaj | nokkeluus, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, uutiset,
lapsismi, voe mahoton!, huikopala
vaikka paljonkos nuo nyt kpl
.
.
Mukavata kun laatikkoon Maikki kantaa jos monen alan lehteä: tieteellistä ja tieteetöntä, viihteellistä ja viihteetöntä, lehtiä Nykäsellä ja ilman. Saa näkökulmaa jotta voi varmemmin pysyä jököttää kannassaan, kuten kirkko leipäjonojen leipäasiassa: Kirkko ei ota kantaa.
Tuli tuli, tuli nyt siltä vakavammalta puolelta tarpeellista tietoa, jota on kiva puntaroida. Ihan hilpeydessään ilmaan hyppyyttää!
Heti luennan jälkeen piti mennä tallelokerolle ja tutkia tutkintotodistuksensa: paljonkohan näillä papereille tuossa hommassa tienaisi?
Ikähyvityksestä ei mitään mainittu, koska lie tuo triporukka kuitenkin jo kaikkinensa emeritusporukkaa, valtaosaltaan, siis ne jotka asiasta eniten innostuvat, mutta eivät enää itse asiaan itseasiassa kykene. Tai saattaa se Saarinen nuoremmuuttaan vielä panna pipsansa heilumaan ja tienuulle?
Nimittäin, pitäkääs penkin reunasta kiinni, luetaan Maailman Kuvalehdestä, joka taas on lukenut siitä Timestä, joka maaliskuussa on kirjoittanut suunnilleen näitä:
500 $ on hinta, jonka tohtoriksi opiskellut saa sperman
luovutuksesta USAssa.
Alempitutkintoinen saa tyytyä 60 dollariin.
Kipaiskaapas
kaapillenne tarkastamaan vastaisiko paperinne tohtorin papereita ja jos ei niin
miettimään minkäarvoinen on ammattinne siinä mielessä. Menisikö jotenkin
näin: insinööri 20 €, teknikko 15 €, muurari/rappari 10 e ja hanslankari 5
e - eläkeläiset joutuisivat maksumiehiksi, korvaamaan aiheuttamansa häpeän ...
Jos
enemmän mettä mielenne tekee, halpaa rahaa hankkia, niin tohtoriopinnoille
siitä - hushus!
ps
Epävarmaksi
vielä jää, mikä on alumnitrin arvo.
Linkolan
soutaja
04.09.2012
- 13:00 | hikkaj | koti, lapsismi, KIRJALLISUUS
eilisen kalareissun jälkimainingeissa
.
.
Pitkästä
aikaa, eilisen
saaliin innoittamana?,
kirjaa pyytämässä. Lajia, jonka kerran on jo saanut ja syönytkin kaikkine
ruotoineen, mutta tuskin mieto maku enää muistijälkenä huulilla.
Vahvistusta vahvistusta kaipaa Onni.
Muutama
vuosi taapäin Onni E:llä, silloisella SP:llä,
muistattehan lakkautetun Ilovaaran koulun legendaarisen Sulaton
Päällikön, oli hyllyssä arvopaikalla kirja nimeltä Linkolan soutajan
päiväkirja, jonkun Eero Avénin
kirjoittama. Siinä pyrkiytyi ja pääsi Eero työharjoitteluun, itselleen Linkolalle
soutajaksi.
Armotonta
menoa!
Se
jäi lukija-Onnin mieleen. Ja se että: Mitä mädäntyneempi kala, sen
ahnaammin Pentti sillä herkutteli. Mitä kylmempi ilma, sitä kauemmin Pentti
järvellä. jne.
Se oli soutua se. Työharjoittelija kypsyi siinä soutamisessa ja alkoi omin päin huovata. Eli kesken heitti.
Soutaja oli ja meni, niin kävi kirjallekin. Ja sitä tässä tämänpäiväisessä Onni Eläkeläinen on takaisin naaraamassa, pyytämässä, etsimässä - ja löytämässä!
Googlepa Google, Onnille soutuavuksi, ja heti tärppää kun lipolla kauhaisee. Siis se onkin Eero Alén, se soutaja.
Miten kirja silloisen SP:n käsistä katosi: Antoi onneton luettavaksi sen koulunkäyntiavustajasijaiselle, suorastaan tyrkytti, koska tämä avustaja oli jossain näistä Linkolankin suosimista kommuuneista, Keuruulla tai jossain, asunut. Kunnioitettavan ajan aivan: vuoden päivät oli viipynyt ja sitten lähtenyt moninaisistakin syistä, ei yksin yhteiselon ristiriitojen. Sille lainareissulle jäi kirja. Eipä tyrkyttänyt Anne takaisin, bibliakseen lie ottanut.
Eipä
silti, moni muukin kirja on maailmalla seikkailemassa, poissa Onnin silmistä ja
saavat ollakin, ei mies niitä enää niin mustasukkaisesti vahtaa kuin
aikoinaan, niiden perään viheltele. Päinvastoin, ja ovathan poissa pölyä
keräämästä, astmaa aiheuttamasta.
Vaan
yhden perään päästää nyt ölöhuudon: HO HOIII
Action Caution and Missing!!! Salka Valka
lainassa kenellä? Halldória ikävöi.
Vs. Soutaja
löytyy, kun Google laskee ottipaikkaan vehkeensä: Sammakon selkää taputtaa. Halvalla
Linkolan soutajan päiväkirjan pokkarina myyvät, halvemmalla kuin antikvariaatit
kovakantisen vanhan. 5 €. Hitto, postikuluitta perille! Ostaa,
nostaa.
Ei
hassumpi saalis Onnillamme tänään, jos ei eilenkään.
Hymy
huulilla karehtii, korviin levenee, vaan ei liikoja äännähtele, koska muistaa
lapsuuden lorun isänsä suusta: "Ollaan myö miehet hiljoo niin suahaan
kalloo pstpst."
Miehet!
Tahna ja
tohi
03.09.2012
- 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, harrastukset, vapaa-aika, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
voe mahoton!
kalajuttua
.
"I tried to
catch a smaller one ... but size don't matter, ain't that fun?"
.
Saapuneesta ystävän kortista riehaantuneena lykkäsi venheensä vesille, jos ei nyt ihan tuommoista vonkaletta niin jotakin kumminkin tavoittellakseen, souti Onni Eemme luodon syvänteelle sinttiä jos jonkinmoista pyytämään, Lempille kaloja.
Ongella
ei lipolla.
'Lipolla', sanaa mutustele venhossa
istuessaan; eläkeikään on miehenköhnö päässyt luiskahtamaan tietämättä, mikä on
kalalippo!
Eikö
se olekaan siiman päässä roikkuva kuvallinen koukku, niin kuin hän
oli luullut - koko ikänsä! Lie opettanutkin niin opetuslapsilleen.
Perjantaina vasta
oppi, jotta se on haavi, lukiessaan Hesarista siitä haavi
auki, heh!, ja suurella
mielenkiinnolla koko Jenni Leukumaavaaran valaisevan
jutun Tornion Kukkolankosken kalastajista, suvuista, joille kuningas Kustaa
III antoi yhä voimassa olevan privilegion omaan lippopaikkaan.
Pani jo epäilemään ettei sitten varmaan Lipponenkaan ole Paavo vaan jokin harhakuva, avaruusolio tai joku ihmeen läpykkä. Mereen upotettava kaasuputki, kenties.
Eipä
sitä kaikkea voi tietää, eihän kaupan juoksupoika Jussikaan
aikoinaan älynnyt mitä tarkoitti 'nyt tuli
tahna ja tohi!'. Jussin-tottero ei ollut älynnyt
että mitä sieltä tuli, kun ei tiennyt
että pikku-Onni istui verhon takana kalassa ja veti
saalista ihan Pietarina.
Se
taas oli selvempää tekstiä sen rajan takaa rantatielle evakoituneen Mitrosen
papan manaus: "Sielt sai siikua kuhua, tiält ei
sua paskuakaa!" hörähtelee Onni siinä veneessä istuessaan,
pohjaonkea viputtaessaan, ja vähän jo hädissään kun ei ollut
aivan varma, pitikö pilkittäjällä olla kortti vai ei. Ennen piti.
Vaan
eikö noilla poliiseilla lie muutakin tekemistä kuin aavalla tyhjällä järvellä
kytätä kalakorttia ... taikka saihan se Palikin
sakot kun ilman turvavöitä ajeli kalasta kotiin kylätiellä, missä hyvässä
lykyssä hurahtaa auto-kaks päivässä.
Sitten
nykäisee. Kunnolla! Herättää Onnin tähän päivään.
Kolmi-
tai vähintään kakskiloinen kuha tai ainakin hauki pyristelee silmissä
kun vapa kutkuttelee kämmenpohjaa ja kourii sydänalaa.
Mitäs
siinä - ei kun ylös kelaamaan ja samalla kuulostelemaan ettei
vaan poliisien paatti olisi apajille pyyhältämässä ...
"Edelleen
lippovuorot jaetaan niin, että iso- ja vähäveroiset lippoavat vuoropäivin.
Joka
päivä rannan puurakennelmilla tai kivien päällä on neljä lippoajaa. Kaksi
päivävuorossa, kaksi yötä myöten ja aamuvarhaisella.
Vuoro
kestää seitsemästä seitsemään. Siinä ehtivät Kukkolan kuninkaalliset tuulettaa
ajatuksia. Kosken kohina soi korvissa vielä kotonakin."
HS 31.8.2012: Täällä
määrää kuningas
hirviöhauki
Sunnuntaisin
kaikilla eläkeläisen oltavat
02.09.2012
- 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, koti, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
voe mahoton!
on se niin väärin
.
.
Mites se Pertti Kurikan solisti noituikaan kohdassa Treenaa kahdeksasta neljään (kohdasta 1:17) sitä jalkahoitajaa lahjakkaasti, kun tuppautuu siihen väliin, vaikka itellä tässä niin hitonmoinen kiirus kun: Kaupassa pitäs käydä. Siivota pitäs. Musiikkia pitäs kuunnella, syödä ja ...
- V_n jalkahoitaja! tuiskahtaa
solisti.
Tähellisiä asioita kaikki. Ja manaus paikallaan.
Nyt
tässä se muuan eläkeläinen, sepä Onni, on samantapaisessa kiireen jamassa!
Vaikka
on sunnuntai, kun näet: ristisana-'aulista' pitäisi täyttää, kissa ulos
laskea, Vimpeli-Jymy -pesistä Prolta katsoa, Ruotsi- Suomi maaottelu Göteborgista, päiväettone
vetäistä jossain saumassa, Lehtosta lukea ja vielä saunoakin
pitäisi ja BB-talon häätö nähdä ja ...
-
Voi helekkari miten ripsakka pitäisi olla!
Sanovat että eläkeläisillä on ainainen kiire ja että sitten ne vasta kiireet alkavat kun työstä luppoon siirtyy.
"No
ei se nyt ihan niinkään ole", kumoaa Onni väitteen ja katkaisee huhuilta siivet, "
arkisin."
"Sillon
kun muut on töissä, on ruhtinaallisesti aikaa, vaan pyhäpäivisin on
toisin",
täsmentää.
Ja
kyllähän me sen ymmärrämme, mitä OE tarkoittaa.
Kas,
arkena eivät kiireet tahi huolet paina: on niin kutkuttavaa mennä
kylille höntyilemään kun ihmiset
t ö
i h i n!
painelevat; kuinka kiehtookin mennä koulun aidan taakse toljailemaan,
katselemaan, miten opettajat lapsilauman ohi kiiruhtavat ja miten
kouluavustajat yrittävät aamumetakassa saada ääntänsä kuuluville.
Emme
voi kuvitellakaan vaikka miten kuvittelisimme, kuinka
syvä helpotuksen huokaus kera sydänalan kutittelun pihahtaa
aidan takana kärkkyjältä! Että siinä aidan takaisessa
näkymässä vanhan maestron silmä ja hermo lepäävät!
Miten mukava siitä on poistua kellon soitua, sitten kun viimeinenkin lapsukainen on vastahakoisesti siirtynyt ovesta oppitunnille kouluavustajan raahamana. Pyöräillä villinä ja vapaana paakkelsin ostolle leipomoon ja leipojalle sirkutella:
"No pane
nuita ryynpiiroita puolenkymmentä ja siihen munkkipossu toiseen pussukkaan ja ai että tuo viineri
vielä!"
Siitä
sitten pussit kahisten polkea kahvihetkeen somaan. Panna pannu levylle
hörhöttämään. Levittää lehti pirtin pöydälle. Jäädä vartoomaan
kahvikaisan ensituoksahdusta.
Siihen
kun vielä silmänsä sulkee ja vielä kerran onkii umpisilmiin
metelöivän koulunpihapiirin niin johan pian kahvikultakatriina on
maullaan ...
Vaan näin
sunnuntaisin on toisin kuin maanantaina, tiistaina, keskiviikkona,
torstaina ja perjantaina.
Kahvi
ei ollenkaan ole niin maukasta, koska sunnuntaisin lipo k a i k i
l l a on eläkeläisen edut ja oltavat.
Paskanmarjat
se Hintikka mittää kirroillu!
01.09.2012
- 13:00 | hikkaj | MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, kertakäyttökamaa,
lapsismi, voe mahoton!
tutkivaa jurnalismia
.
.
Kun on kerta pressikortit ja kaikki niin käydäänpä kiinni kuin leipään ja käsiksi IS:n antamaan virikkeeseen, jossa nettilehti väittää että TV ohjelman juontaja kiroilli suorassa lähetyksessä perjantaina. Marja Hintikka Puoli seitsemän -lähetyksen iloinen juontajanainen muka olisi päästellyt rumia niin että parijuontaja Mikko Kekäläinen joutunut toppuuttelemaan ja huomauttamaan että olet suorassa lähetyksessä. Märkäpukua vedelleet vierailevan retki-Peltsin kanssa ylle.
Tutkivan Jurnalistin, TJ, lamppu alkaa vilkkua!
Kerran aikaisemmin TJ on ohjelman katsonut: kävivät Volter Kilven paikoilla Kustavissa. Semmoista ei kukaan oivajärkinen katsomatta saata jättää.
Joutoaikaa
tässä aamulla ennen maankääntöä jäi sen verran, että Areenalle ennätti
rientää, katsomaan Puolta seitsemää. Katsoi ja katsoi,
kelasikin - pettyi kun ei mitään kiroilua kuulunut.
Märkäpuvussa
palloilivat pojat, ja sitten Marja, se Hintikka, ähellyksen jälkeen
puku kintuissa ilmestyi ruutuun aamunutun peittämänä. Josko lie siellä
näkymättömissä kuulumattomissa sitten jonkin ruman sanan sanonut. Vaan
keltäpä ei pääsisi jos eka kertaa märkäpukuun yrittää pujottautua!
Ihan
tarkistaa piti TJ:n vartin päästä heti yhdeksän jälkeen ja kuolaa
valuen painaltaa Areenan Puoli seitsemän nappulaa uudelleen.
Vaan
nytpä teki lynkat netti; arveli päätteli TJ Ylen Sensuurin
jo paikalle saapuneen, virka-aikaa täyttämään, näyttämään, käyttämään
ankaraa sensuuripeukaloaan: ohjelma oli jumissa, käyntiin
pyörähtämisestä ei puhettakaan.
Ruutuun
ilmestyi kuva mustapohjaisin tekstein:
Päätti
Tutkiva Jurnalistimme palata illalla ennen BB:n
alkua kokeilemaan uudelleen, kunhan sen Ylen IsoVeljen virka-aika on
päättynyt ja mies peukalonsa S-nappulalta irrottanut.
Että toimisiko ja olisiko sittenkin kironnut? Pääsisi paksuja
huokailemaan ja ylen ankarasti paheksumaan!
Big
Brotherhistahan hän pitää juuri
sen siveyden takia: siellä ei kiroilla - pilliin vain viheltävät jos
potuttaa.
Mikkelissä
mikkelinä
01.09.2012
- 13:00 | hikkaj | Matkailu, liikenne, lapsismi, voe mahoton!
kuinka ollakaan!
.
.
matkakertomus niin kuin se meni
Eilen oltiin Mikkelissä, tänään ollaan ....
Ämeriäkkylässä.
Hassu sattuma, seisoa yllättäen Mikkelin päivänä
Mikkelissä tyhjällä torilla kaalit mielessä. Niinpä. No ei aivan yksin vaan
kunnon seurassa: Mannerheimin kanssa, sen valkoisen. Pistän
foton oheen.
Siellähän on se Päämaja, se joka on auki
iltamyöhään, se maja. Siellä oltiin. Se joka on vähemmän auki siellä koulun
nurkkauksessa, siellä ei oltu. Naisvuorella toki piti käydä, sen
peiton alla kätkössä ne puheliyhteydet sodan aikana pelasivat.
Muuten siellä Päämajassa on tarjoilu: sieltä saa Marskinryypyn,
sen joka menee yli äyräiden, varsinkin jos niitä paljon ottaa, ottajalla. Emme
ottaneet yli tarpeen. Sen verran vain että kaalille ehtisimme. Vaan emme
ehtineet ja sekös otti kaaliin niin että otimme vielä yhdet marskit.
Mikkelihän oli aikansa koko Itä-Suomen läänin
pääkaupunki, mikä ihmetytti meitä itäsuomalaisia, koska eihän meistä juuri
kukaan siellä jumalanselän takana olevassa kaupungissa asioinut. Vaan samapa
tuo sekin, sillä mitäs asiaa tavallisella ihmisellä läänin virasoihin olisi
ollut tai maaherran, joka oli kopsakkaniminen nainen - muistattehan: Pirjo
Ala-Kapee. Vaan se onneton liitti rimpsuun vielä Hakulisen
ja sotki vauvau!-nimensä.
Kerran teimme luokkaretken Mikkeliin, paljon
varmaan näimme, mutta muuta ei muisiin jäänyt kuin Mannerheimin vaatimattoman
yöpaikan vessanpytty. Toivottavasti oppilaille jäi ylevämpiä muistoja.
Julkisuuden henkilöistä Mikkelissä ovat eläneet
ainakin Arja Saijonmaa, Kalle Holmberg, Aake Kalliala ja Erkki
Liikanen, Jorma Uotinen on Kuopiosta, siis
kuitenkin sieltä päin, se silmälaseistaan tunnettu.
Mikkelin ravirata on kuulu ympäripyöreydestään,
siksi siellä ravataan ennätyksiä helpommin kuin muilla raviradoilla Suomessa.
Raviradan vieressä on jäähalli, missä Mikkelin Jukurit pelaavat Mestistä,
niiden valmentajahan on Jarno Pikkarainen, joka on kuulu
nenänpurennasta.
Nyt täytyy kuulemma lopettaa tämä matkaraportti,
ettei liian henkilökohtaisuuksiin menisi. Semmoinen ääni kantautuu keittiön
suunnalta, joten on pisteen aika. Ja tulihan tuota.
Nähhään!
0 kommenttia
**********************************
LOKAKUU 2012
********************
Luvattua
maata kohti
27.10.2012
- 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, Matkailu, rakkaus, lapsismi
paluu juurille kaiken alkuun
.
.
Sieltä kaikki alkoi. Me synnyimme kasineljä.
Ensin istuimme toriaukion laitaan kurvanneeseen rapaiseen Ziguliin illan hämärissä ja muutenkin hämärissä olosuhteissa. Ennen sitä olimme hieroneet pienen tummakulmaisen miehen kanssa asiat valmiiksi, käyneet muovikassin hotellin kahdennenkymmenennen kerroksen huoneesta ja pyöröovessa astuneet ulos eri lokerosta.
Salamanahan se sitten kävi. Ovet auki ja sisuksiin: tummakulma istui kuskin viereen ja me muovikassin kanssa taakse. Auto vonkaisi matkaan, paahtoi hetken ja pysähtyi. Etupenkin mies ojensi kätensä, johon ripustimme muovikassin. Mies laski sukkahousupaketit ja nyökkäsi, poolopaidan nostettuaan kelasi kauluksen sisäpuolta ja merkin nähtyään oli ja ei ollut tyytyväinen:
- Merkki hjuva, mut ei paita uus!
pyöritti päätään.
- Kymmen rupla pois, mies tinki tai
oikeastaan määräsi.
Olimme pimeillä kaduilla ties missä tuntemattomissa ja halusimme takaisin väljemmille vesille, ihmisten ilmoille. Vaikka oopperaan mieluummin kuin tänne, valuuttabaarista puhumattakaan. Suostuimme empimättä uuteen tarjoukseen, sillä silläkin pääsisimme onnemme päähän.
Nyökkäsimme ja hymyilimme puolin ja toisin. Mies kätki pussin, ojensi ruplanipun ja kuski kaasutti korttelit 'kotiin'. Mikäs meidän sitten oli ollessa: ruplat kourasta piiloon povitaskuun ja ulos rapaisesta Zigulista, joka häipyi aukiolta kohti uusia ankarasti kiellettyjä hankintoja: sukkahousuja tamaroille, poolopaitoja igoreille, muovikasseja merkkitietoisille.
Aamulla olisi sitten meidän onnemme kunhan rinkulakaupat avautuisivat - karkauspäivänä.
*
Siis
sinne tästä taas hetkeksi kohti maata missä lupaukset kerran lunastettiin
- ja kiinni on sitkeästi pidetty.
Pyydettiin
kahdeskymmenes kerros meren puolelta.
Joten: kuni hetkeks hüvasti!
Lakaattimeri
kuusiaidan aukossa
26.10.2012
- 11:13 | hikkaj | Politiikka, koti, lapsismi
vaaliehdokkaita?
.
.
Tänään ennen ulosmenoa, paratiisipuuhiin
ryhtymistä tarkasti Onni muistiinpanoistaan, mikä on se seitsemäs
kuolemansynti kuuden - 1.Ylpeys 2.Kateus 3.Viha 4.Laiskuus 5.Ahneus
6.Kohtuuttomuus - muistamansa lisäksi. HIMO siinä
luki, vapisevin käsin kirjoitettuna. Kas, semmoinenkin lie
Onnilla aikapäiviä sitten ollut ja unohtunut.
Mutta
miksi Onnimme tarkasteli tuota syntilistaa?
No
sen eilisen
salaperäisen möykän takia, sen kummallisen aidantakaisen älämölöelämän takia.
Josko niistä todellista paratiisirauhauhkaa nousisi.
Jotenkin kuitenkin mieli pysyi
tyynenä, sillä ääntely jota hän eilen oli kuullut oli tutuntuntuista
työajoilta: Rähisivät mutteivät kimppuun käyneet. Pureskelivat mutteivät
henkeä vieneet.
"Sama lauma, sama sakki. Taisipa olla
seitsemää eri ääntä ja ärinää!" päätteli Onni, astui ulos ja
tarttui haravaan.
Rauhassa saikin tämän aamurupeaman auringon
paisteessa vaahteranlehtiä haravoida, kylmä tosin olisi tullut ja kangistanut
pian jos pientä työnkäpsettä ja liikehdintää ei olisi koko
ajan harrastanut. Onnia hymyilytti taas kerran ihmisten väärät luulot
ja uskomukset, sekin jotta muka Paratiisissa on aina lämmin ja Helvetissä
kuuma; eihän se niin ollut - kyllä hän Helvetinkin oli tarkkaan
läpikolunnut.
Vaan sitten aurinko meni pilveen, kuusiaidan
aukkoon ilmestyi plakaattimeri ja alkoi melkoinen kalabaliikki: numero se ja se
on loistava, numero tämä ja tämä osaava, yksi kaikista viisain, toinen
kokenein, joku varmin valinta... Melkomoinen remu peitti yhtäkkiä
kuin raesade tienoon.
Onnille alkoi varmistua kauempaakin katsoessaan,
että niitähän nämä, niitäpä vaaliehdokkaita: itseään ovat tyrkyttämässä. Tähän
saakka oli niille riittänyt postilaatikko, vaan nyt piti jo tulla tallaamaan
livenä paikan päälle. Onni otti tukevamman otteen haravan varresta - vähän
niin kuin isänsä aikoinaan viikatteesta kun kiertävä mustalaisporukka
hevoskärrit kukkuroillaan ilmestyi kentän reunaan leirille - ja otti
muutaman askeleen aukkoa kohti, halusi vielä varmistaa että ei väärää
sakkia karkottaisi Paratiisinsa portilta pois ja että olivathan nämä
niitä pahantekijöitä varmasti.
ITSENÄINEN KUNTA
- PÄÄTTÄJÄ LÄHELLÄSI - TERVEYS ON YKSITYISASIA
-plakaattien kohotessa porukan ylle hän varmistui: nämä oli juuri niitä. Niitä joista Onni vähiten välitti,
nämä nähdessään kuolemansyntilista konkretisoitui: tuokin ahne pellonostaja
tuolla, tuokin uuden akan mies himoineen, tuo koppavana aina muulloin kuin
vaalien alla ja tuolta kateus oikein silmistä paistaa, tuolla omat asiat
rempallaan ...
"Vaan astukaapas lakaatteinenne
Paratiisin portista sisään! Uskaltakaapas edes kengän kärkeänne tänne ujuttaa,
niin ..." uhosi Onni ja lähti päättävin askelin porttia kohti,
naama naurussa mutta mieli kurtussa haravaansa heristellen.
*
Mielenkiinnolla jäämme odottelemaan vaalitulosta.
Paratiisiin
tunkee kummaa joukkoa
25.10.2012
- 13:00 | hikkaj | koti, lapsismi, voe mahoton!
huumorihenki ei loppua saata
.
.
Onni Eläkeläinen on talveen varustautumispuuhien lomassa ollut kuulevinaan Paratiisin reunamilta kummaa kuiskintaa: ikään kuin jotkut väkisin yrittäisivät viskoa tontille sellaisia epäpuhtauksia kuin kierous, kateus, juoru, panettelu jne. Nähtävästi tuon roskajoukon pitäisi jonain päivänä valloittaa Paratiisi ja saastuttaa niillä Onni.
Onni on varpaillaan, koska tietää että syksyllä on tautien tartuntavaara pahimmillaan, nuo pahuudet, seitsemine kuolemansynteineen ovat livahtamassa kuin hiiret puutalojen rossipohjiin, kellareihin ja seinärakoihin nakertamaan.
Paras tehokeino moisen roskajoukon karkottamiseen on oman huumorhengen säilyttäminen ja vahvistaminen, ja sen, kuten tiedämme, Onni E kyllä taitaa.
Kunnon huumorirepeämärupeama päivän mittaan pitää nuo kiusanhenget loitolla.
Siinä pihalla käpsehtiessään on Onnin hymy herkässä heti kun ajatus siirtyy Paratiisin ulkopuoliseen tylyyn maailmaan: kas sielläpä ne raukat jne. ...
Nytkin
ne Taikku ja Kehis, se marjanpoimija
Thaimaasta ja seitenvuotiaan tasolle jäänyt voimamies. Voi veljet, mikä tarina!
Aivan jättää hetkeksi Onni haravansa omenapuuta vasten nojaamaan ja pinkaisee
tuvan pöydän ääreen tarkastaman miten se ruraalilegenda Valtimon puolella,
olisiko siellä Rasimäessä, kuuluu oikeasti tapahtuneen. Onni ottaa Ukrin Ukkosen ja lukee Tahvanaisen
Karin juttua Aleksis Kivi elää, tarkentaa
katseensa s i i n ä k o h t i:
"Syyskesän
illansuussa äiti tuli töistä kotiin ja vastassa oli poika silmät innosta
säihkyen: "Äiti, mie
löysin
menninkäisen. Se on nyt vankina meijän aitassa." Ja pitihän äidin mennä
katsomaan.
Aitan
sängyllä istui surullisena menninkäinen, thaimaalainen marjanpoimijamies.
Kuulemma vei aikansa ennen kuin taikku saatiin toimitettua majapaikkaansa.
Yhteistä kieltä ei ollut."
Isän
ja pojan ja Pyhän Pankin velka-allianssi
24.10.2012
- 13:00 | hikkaj | Sijoitus/kauppa, lapsismi, RAIKU
eilisen ensiasunnon ostotoimen oheinen
.
.
Huusi
Pankki takuulisää,
poika:
Isää!
Nimi
riitti?
-
Ei kiitti, nimes arvo Nolla.
Pantti pitää olla!
20 ja 12 tai
12 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen,
tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin
kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta.
Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan
vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa
puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin
ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
Joku
härkäpäinen näkee punaista
kun Saijonmaan näkee
.
.
- Dramatisoit! Dramatisoit! torui Kiteen lääkäri kun selkäsairaan vastaanotollaan näki.
Samat sanat härkäpäiselle miehelle siellä kauppalehteläisten kotona. Eli liioittelun aika on ohi. Itse Arjakin konsertissaan puhui, miten sitä huutamalla yrittikin nuorna naisna parantaa maailmaa.
Nyt on saunan, rauhoittumisen ja olemisen aika.
- Terveisiä muuten Mikikseltä teille kaikille täällä salissa. Olimme juuri puhelinyhteydessä ja hän lähetti teille lämpimät terveiset. Mikis voi hyvin, hän on 87 vuotta ja kiinnostunut edelleen kaikesta maailmanmenosta.
Sitten
sitä lähdettiin polkemaan kahdeksi tunniksi maailmalle. Se oli menoa se!
Siinä Koivuniemen Paula kalpeni viikon takaisella
konsertillaan. Ei se yleisön suosio ole laadun tae, Paulalla oli
kaksinkertainen kuuntelijamäärä, mutta Arjalla kaksinkertaisesti parempi
ohjelma. Eikä niin prameat puitteet eikä isoa orkesteria: Ainoastaan yksi
huippuflyygelisti, yksi huippuhaitaristi ja norjalainen busukimestari.
Vähempivolyyminen soitanta. Intiimimpi tunnelma.
Paulakin
oli parhaimmillaan silloin kun esiintyi puoliajan jälkeen vain muutaman
soittajan kanssa, akustisesti, pienemmin sähköäänin.
Kaikki hyvät kuunneltiin sekä Mikiksen tarina ja sen lyhyen laulun, muutaman sanan laulun tausta, laulun joka oli kielletty vaikka siinä oikeastaan sanottiin vain: piirsimme rantahiekalle yhden sanan, tuli tuuli ja pyyhki sen pois. Salaisella rannalla, jonka suojaisella poukamalla oli hetken luettavissa tuo vaarallinen sana.
Theodorakis istui vangittuna kaksi vuotta. Sensuuri iski Kreikan sotilasjuntassa, diktatuurissa, demokratian synnyinkehdossa. Se sana, jonka tuuli pyyhki? Sana oli V A P A U S .
Alku konserttia olikin laulajan mukaan renkutuksia kultaisia nuoruuksia, ruusuja kotkasta, eloa juoksuhaudoista, elämälle kiitosta, pihlajan marjoja uralilla . . .
Sitten sitten:
SE Ystävän laulu.
Voihan
hyvinkin olla että laulaminen ei puhdasoppista ole, mutta tyyli ja kokonaisuus
ovat.
Glamouria
siinä naisessa on, huutaa kailottakoon vaikka kuinka!
Vivi
Avellán ja Marcello Mastroianni
22.10.2012
- 13:00 | hikkaj | MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
LEHDISTÖ
kerta vielä kiellon päälle
.
Eeva-viikko
.
Eeva-viikko on loppu, Vivi ja Marcello jäivät vähälle luvulle: liian kevyttä kamaa. Vivi esitteli rytkyjä monella sivulla, Marcellon vaatimattomuutta muisteltiin neljällä sivulla, vaikka olisi tuolla ollut noita naisia vaikka koko lehden täytöksi. Ja autoja, enemmän kuin Teemulla, jopa kerran viikossa uusi, vähemmän kuitenkin kuin naisia.
Vivillä
oli taas takkeja joka lähtöön, jos hassuja huiveja niin huitukoitakin.
Kalliita
olivat palttoot ja pusakat meikäläisten päälle pantaviksi, esim. Villiviinin
varjon kamppeet maksoivat seuraavasti:
- 820 € takki jossa
irrotettava lampaankarvakaulus
- 165 € pusero
- 229 € hame
- 415 € kengät
- 840 € satulalaukku
- 69 € helmet
- 27 € pienemmät helmet
- 193 € aurinkolasit
- + ? € sukkahousut
Hattu
puuttui.
Viivi
käveli paljain päin vaikka jo syksyä pitelee.
Laskin
näyttää 2758 €.
Vaan
paljonkos tuo meille sijoittajille!
Eeva Kilpi eilen
Eeva Kilpi
21.10.2012
- 12:00 | hikkaj | MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, KIRJALLISUUS,
LEHDISTÖ
oh la laa!
.
Eeva-viikko Yle Areena
.
- Siinä se nyt on, ja vielä tällaisena päivänä! iloitsee Eevaa-lukeva Mies tykönään ja oikein sormin laskee syntymävuosiaan ja naurahtaa, kun huomaa ettei riitä oman perheen kaikki sormet likikään laskemaan oman elämän vuosia.
Vaan vieläkin vanhempi on yksi elämän idoleista, tämäpä nyt lukemisen alla oleva Eeva Kilpi. Toimittaja on pistänyt Eevan perään luvun 84. On siinä muitakin lukuja: 33 kirjaa, 43 kirjailijavuotta, 27 päiväkirjavuotta uusimmassa julkaisussa Kuolinsiivous.
Ei epäilystäkään, minkä kirjan Eevaa-lukeva Mies pyytää joulupukilta. Ikävä kyllä: on aloitettava kilttinä olo!
Tamara jätti ikuisen jäljen Miehen sieluun, liki dostojevskimäisen. Ja se Eevan luonto, se on aina muistissa läsnä. Ja se sisäsavolainen olotila, luonnonrauha, kyynmatelu lattian poikki ja tietysti myös hakattu metsäraiskio, ja ne luut jotka kolahtelevat yhteen kun vanhukset yrittävät nuoruuden suorituksiin silläkin sensuellimmalla alueella ...
Vaan mitä kuuluu Eevalle nyt? Pian selviää komeiden kuvien myötä. Aivanpa Mies harkitsee nappaavansa kamerallaan kuvan taitoksissa olevasta lehdestä, siitä vihreydestä minkä takana Eeva on seisonut koko ikänsä. Tai jos kysäisisi Eevan päätoimittaja Riitta Nykäseltä itseltään, vonkaisi kuvan.
-
Tämä Eeva asuu Espoon Tapiolassa, meidän Eeva-tätimme asui Lauttasaaressa, pohtii Mies,
ja suru nousee puseroon kun ajatus kääntyykin omaan Eevaan, jota ei enää ole ja
joka nukkui ikuiseen sunnuntaihin viime sunnuntaina yövuoteelle käytyään.
Maanantaita ei enää tullut, jäi päälle ikuinen pyhä.
-
No oma Eeva olikin jo 96, terve yksineläjä loppuun saakka, jatkaa Mies
huokailujaan, - Kilpihän vasta neljä yhdeksättä.
Eeva
Kilpi on tehnyt hoitotestamentin jo aikapäiviä: ei saa elämää jatkaa
keinotekoisesti, eikä elvyttää.
"Ihminen
on kypsä valitsemaan itse. Eutanasia on armollinen ja ihmisen
arvoinen ratkaisu, kun kuolema kutsuu."
Siinäpä
tärkeimmät tulevaisuuden suunnitelmat, lisäksi pääsevät suusta suorat
sanat vanhan naisen noita-akkamaisuudesta. Jos kohta myös
uusi rakkaus on mahdollista!
Mitäpä
sitä estää jos kolahtaisi, vaikka kyllä Mikko Kilpi
oli suurin rakkaus kaikessa komeudessaan.
Puumateemaan
Eeva on käynyt käsiksi jo ennen nykypuumakautta novellikokoelmassa Kuolema
ja nuori rakastaja vuodelta 1986.
Eeva,
elämän evakko, potee elämänikäistä ikävöintiä - ei sitä Karjalassa käyntikään
pois vienyt. Josko kuoleman lopullisuus sitten:
"Kuolema ei
ole minun ongelmani. Ajattelen, että kuolema on loppu.
Toivottavasti se on
loppu."
Siihen
päättyy Eevaa-lukevan Miehen Eeva-viikko.
Vähän
tylysti mutta silti jotenkin lämpöisesti.
Sanna Lehtonen eilen
Laitapuolen
miehiä naistenlehdessä!
20.10.2012
- 13:00 | hikkaj | MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
LEHDISTÖ
Eeva-viikko jatkuu pultsareiden ja sun muiden turaukkojen seurassa
.
Eeva-viikko
.
" - Sanna, miten perunoita
keitetään, kun minä en enää muista? mies kysyy."
Voimanainen tämänkin jutun ytimenä on. Sanna Lehtosessa, 39, on potkua ja vetovoimaa niin että asunnottomat metsienmiehet Hesassa saavat sympatiaa empatiaa ja huolenpitoa jopa enemmän kuin Hurstin Veikolta ja Heikiltä ovat saaneet.
Lehden
mustavalkojuttu värijuttujen seassa on vetoava. Eevaa-lukeva Mies ahmaisee
senkin kitaansa, koska eihän sitä koskaan tiedä milloin Sannan portteja
kolkuttaa, nytkin siellä suurin osa tuntuu olevan Pohjois-Karjalasta, Kainuusta
ja yleensä pohjoisesta päin.
Eevaa-lukeva
Mies esittää taas sen saman ihmetyksensä: miksi ovat siellä
miksi eivät ole täällä, syrjäkunnissa joissa asuntoja on tyhjillään pilvin
pimein. Miksi tunkea Helsinkiin porttikäytäviin, kellareihin ullakoille! Kun
syrjäpitäjissä puretaan rivitaloja, koska asukkaita ei
ole. Pääkaupunkiseudulla asunnottomia on 3500, enemmän kuin Ämeriäkkylässä
asukkaita kaikenkaikkiaan!
Mikseivät
asunnottomuus ja asunnot kohtaa?
Ote
on rento, ei kiivas niin kuin Eevaa-lukevan Miehen asenne.
Kodittomat eivät syytä muita kuin itseään.
Asunnottomilla,
Vailla vakinaista asuntoa ry:llä, on kesäpaikka Vartiosaaressa ja
yöpaikkoja kaupungilla.
Vartiosaareen
voi mennä lomalle.
Heh!
Toiminnanjohtaja
Sanna Lehtosella on kova, mutta antava duuni.
"Minulla
ei ole koskaan ongelmia ihmisten kanssa, mutta hallinnolliset työt ovat joskus
raskaita, asioiden hoitamista ja papereiden pyörittämistä." Päättäjien
tapaamisiin hän monesti ottaa mukaansa alanmiehen, Reijo Pipisen,
60, joka oli vuoden kadulla ja eli jo pitemmän aikaa railakasta elämää.
Että
näiden kanssa jaksaa, on harrastettava eli meri purjehduksineen on SE paikka.
Edellisen avioliiton aikana kilpatanssi sai ajatukset pois näistä raskaista
asioista.
-
Jahas, kello onkin paljon jo noin paljon, pihatöille tästä, Eevaa-lukeva
Mies katsoo viisareita ja nousee lähteäkseen, mutta
ennen pinoillepainumista merkitsee muistikirjaansa 'Hanki
Asukki-lehti' ja
lukee lokakuun Eevasta palasen:
"Viittä vaille kymmenen
miehet vievät kahvimukinsa tiskihuoneeseen ja lähtevät.
Alkon ovet aukeavat.
- Eräs nainen sanoi
minulle,
että kun on koko ajan
kännissä, ei tajua olevansa koditon, Sanna huomauttaa."
Aino
& Sami = Tatu&Patu
19.10.2012
- 13:00 | hikkaj | MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
LEHDISTÖ
lastenkirjailijoita
.
Eeva-viikko
.
Tänään on Eevaa-lukeva Mies tiukoilla. Omat lapset ovat maailmalla, lasten kanssa vietetyt työvuodet huminana korvissa, josko kääntäisi nuo lastenkirjailijasivut yli : Aino Havukainen ja Sami Toivonen HUUMORIN YHDISTÄMÄT. Otsikko asettaa valintavaa'an lukemisen puolelle.
Ingressiin tarttuu: "Lastenkirjailija Aino Havukainen ja Sami Toivonen ovat aina yhdessä. Työhuone sijaitsee kodin yhteydessä, ja vapaa-aikaa vietetään tiiviisti lasten kanssa."
Selevä! - mites sitä kutsuttiinkaan ennen vanhaan kaksiopettajaisia kyläkouluja, joissa opettajapariskunta oli, eli ja opetti: kaksinmaattava koulu, tai jokin sen tapainen halventava nimi niillä oli. Semmoinen sisäsiittoinen vivahde joka tapauksessa.
Siitä ei kyllä pelkoa ollut, sitä vaaraa että yhdessämaattava, kun Eevaa-lukeva Mies muistelee kiertävän open kauttaan, miten yhdelläkin kaksiopettajaisella koululla mies- ja naisopettaja olivat koko talven, taikka monta talvea lienevät olleetkaan, puhumattomissa väleissä toistensa kanssa, lapsille puhua pulputtivat sitä enemmän ja tietysti vierailevalle opettajalle, tälle Eevaa-lukevalle Miehelle, josta tuli melkein uskottu mies sinä talvena.
Vaan Ainoon ja Samiin. Sastamalassa asuvat, lienevät vaikka Haiku-Helan tuttuja. Vanhan Kirjallisuuden päivillä olivat tavanneet Mauri Kunnaksen ja nyt asuvat Kunnaksen entisessä kotitalossa.
Risto Räppääjä -kirjojen kuvittamisen he ovat jättäneet, mutta Tatu ja Patu kirjoja ilmestyy tasaiseen tahtiin.***
"Meidän
suhde lähti vitsinä - ja sellaisena se on pysynyt", naurahtaa Aino.
Yhdessä
pariskunta on asunut ja huumoroinut kaksikymmentä vuotta.
-
Vähemmän kuin me, laskeskelee Mies oikein
sormipelillä. - Aino on se humoristi, meillä jos onkin toisin päin,
joskus. Sami on saanut Kritiikin kannukset jo 18-vuotiaana, meillä ei vieä
kumpikaan! ihmettelee Eevaa-lukeva Mies. - Kritiikkiä on kyllä
saatu.
Tuntuupa
hyvältä että Havukainen-Toivosessa pelataan lautapelejä lasten kanssa eikä
tietokonepelejä, joista kollega alkoi aikanaan saada tarpeekseen, siis niiden
puhumisesta koulussa, kun koko liikuntakävelytunti Miihkailin osalta oli
mennyt leveleistä ja semmoisista oudoista sanoista puhumiseksi joista ope
ei mitään tajunnut. Sen oli sitten tajunnut ja räjähtänyt: "Ja
nyt et sano enää yhtään sanaa tietokoneesta etkä nintendosta! Tai saat
jäläkkäriä. Kuuntele luontoääniä!"
Oli
joku tällekin piirtävälle pariskunnalle, aina yhdessä olevalle, sanonut jotta
sairasta.
Eevaa-lukeva
Mies ensin niin ajatteli, muttei sitten kun luki jutun loppuun. - Saahan sitä
noinkin elää, antaa luvan Ainolle ja Samille vaikka päätä pikkuisen
pyöritteleekin.
Tekee
muistikirjaan merkinnän:
"Lainaa
uusin, kesällä ilmestynyt Tatu
ja Patu pihalla."
Riikka Ala-Harja eilen
Riikka
Ala-Harja
18.10.2012
- 12:00 | hikkaj | MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
LEHDISTÖ
kirjailija dramaturgi, s.1967 Kangasala, nousee maihin, avioero
.
Eeva-viikko
Kuva: Like/Riikka Hurri
.
- Nyt tuli Riikan vuoro, vihdoin! iloitsee Eevaa-lukeva Mies. - Näkyy tykkäävän keltaisesta. Seinä on keltainen ja tuoli, kannu pöydällä ja tyhjän vadin sisus. Eikä eletä pääsiäisen aikaa.
Mies ottaa selvää muista lähteistä: Kiukku, kateus, kunnia, sairaus - siinä keltaisen värin sisältötulkinta. Miestä vähän hävettää, taas yhden kerran: noinko nopeasti pehmentävät raavaimmankin miehen nämä naistenlehdet! Pian varmaan pitää kahvinporot ottaa käyttöön ja tutkia kortit kohtalon, horoskoopit lukea.
Sen Ala-Harjan Stripin Mies luki eilen ja ihastui erittäin nasevaan ja tehokkaaseen vuorosanatteluun, mitä eläkkeelle ja yksin jäävä ruotsinlehtori Eero, poika Timo, miniä Kristiina ja se 'paska-akka' Marja kävivät tahollaan.
Riikka Ala-Harja on palannut Ranskasta takaisin kotimaahan, ranskalainen petturimies sai jäädä Normandiaan, paikkaan jossa toisen maailmansodan maihinnousu alkoi. Mukana on yhteinen tytär, joka nykyskypekeinoin voi olla isänsä kanssa yhteydessä päivittäin.
Se asia kunnossa.
Uusin Maihinnousu-romaani on herättänyt kitkaa: välit sisareen ovat viilenneet ja katkenneet, koska sisko väittää että Riikka on käyttänyt heidän lapsensa sairastamaa leukemiaa hyväkseen uuden romaanin rakentamisessa.
Maihinnousu kertoo avioerosta, sairaudesta ja ja, niin - Mies tarkistaa tietoja kustantajalta, Likeltä. Siten pääsee kirjasta Riikan puheisiin.
Tuleekin kovaa tekstiä omasta elämästä ja mieleen jää Riikan enon, kukkakauppias Matin, raju tarina sodasta, jossa Matti oli ollut kaukopartioryhmän pomona. Yksi miehistä oli alkanut hulluna huutaa vihollisen selustassa eikä hermonsa menettänyttä huutajaa saatu vaiennetuksi muuten kuin ryhmänjohtajan piti ampua oma mies. Syyllisyyttä jatkui sitten lopun elämää.
Eevaa-lukevaa Miestä taas kaivelee: on se niin kumma kun l ä h e s a i n a kuriositeetit kiinnostavat ja takertuvat mieleen itse asiaa enemmän!
Nyt pitäisi paneutua itse asiaan eli siihen, kuvaako Riikan kirja tapahtumat omaa avioeroprosessia ja siskon lapsen sairastumista, vai onko kirjan Julie oma Juliensa, jonka mies paljastuu uskottomaksi viettelijäksi ja monieläjäksi siellä Normandiassa.
Kirjailija
antaa oman vastauksensa: "Onko Julien avioero minun avioeroni? Ei ole.
Todellisuudessa asioilla on tapana olla paljon monimutkaisempia."
Siihen
Mies tyytyy, tuohon monimutkaisempia sanaan. Ja uskoo
ettei mistään kostokirjallisuudestakaan voi olla kysymys, sen verran
Riikka sitäkin asiaa sivuaa. Se ei olisi enää taidetta. Mies muistaa huonona
esimerkkinä jonkinlaiselta shokki- ja kostopuolelta lukemansa Vuokko
Koistisen romaanin Avohaava.
Keltaisen
värin hallitsevuuden Eevaa-lukeva Mies tulkitsee
jonkinasteisella voitolla, lehdessä nimittäin lukee näin: "Pitkäperjantaina
2011 oikeus päätti, että tyttären huoltajuus on yhteinen, mutta asuinpaikka
äidin luona."
Siis vielä merkintä lukulistaan - Riika Ala-Harja: Maihinnousu - ja vielä kerran nimeä vängertäessään Mies on näiden kaksiosaisten nimien kanssa solmussa ja sotkuksissa, sillä väenväkisin ja vängällä piirtyy ensiksi Alaharja.
Huomenna on jo toinen nainen ja mies kiikarissa: taiteilijapariskunta Havukainen-Toivonen, Tatu&Patu-pariskunta.
Leena Majander-Reenpää eilen
Tukholman
trippi Leenan kynkässä
17.10.2012
- 13:00 | hikkaj | Matkailu, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
KIRJALLISUUS, LEHDISTÖ
ettei liian vakavaksi menisi Eevan lukeminen
.
Eeva-viikko
.
Tekosyy, tekosyy tuo kursiivi.
Riikka Ala-Harjan tässä olla pitäisi, vaan Eevaa-lukeva Mies löytää hyllystään Riikan esikoiskirja-Tom Tom Tomia seuranneen teoksen Strip ja haluaa lukea sen ennen kuin tutustuu tarkemmin Ala-Harjan haastatteluun, jossa esille nousee kouhua herättänyt Maihinnousu-romaani voimakkaasti.
Kohuhan syntyi siitä että Ala-Harjan sisko suuttui verisesti siskoonsa kun Maihinnousussa käsitellään leukemiaa ja sisaren mielestä se on yksyhteen hänen lapsensa kanssa.
Siis Mies hyppää jutun toistaiseksi yli ja lähtee kustantaja Leena Majander-Reenpään kynkässä Tukholman ytimeen.
Heti jos
Niinpä Mies seistä jököttää monessa paikassa monen rakennuksen ulkopuolella uskollisesti kuin koira: Kansallismuseo, Modernin taiteen museo, Fotogafiska, ruotsalaista designea edustava Svenskt Ten ... Östermalmin hienostoalueille Mies ei myöskään astu jalallakaan vaan jää pitkästyneenä odottelemaan
- Höö! Eikö
täällä ole muuta? hän vastalauseilee kuin paraskin murkku kun Liisa
Leena saapuu kierrokseltaan.
Södermalmista hän innostuu koska siellä on Bellmanin aikaisia puutaloja. Palmen ampumapaikalla Eevaa-lukeva Mies on seissut useita kertoja, se ei enää kiinnosta. Mutta
1986. Ajatella! Palmen murhasta on jo aikaa.
Sitten
tuleekin matkan Höhepunkt!
August
Strindbergin
kotimuseo, Drottninggatan 85. Heti Palmen hautapaikan jälkeen. Strindbergin
kuolemasta on kulunut tänän vuonna tasan sata vuotta; rauhallista on
nyt kirjoituspöydän seuduilla tämän melkoisen tulisielun kotona.
Lopulta kyllä tulee nälkä ja on pakko ruokailla. Ruokapaikan valinnassa syntyy riidanpoikanen; opas on tottunut noihin hienompiin mestoihin, Mies taas laskeutuisi mielellään keskusaukion ympyrän alaisiin pikapaikkoihin. Suostuu sitten, sen verran taiteilijan verta on,
Siinäpä
se Tukholman keikka, trippi, ties monesko.
Mies kiittää ihan
ääneen Leena Majander-Reenpäätä sekä Eevan toimittaja Pirjo Hounia
matkasta ja tarttuu Ala-Harjan kirjaan Strip:
"Marja
otti kevyen raudan ja minulle jäi tämä vanha raskas. Koko jako meni niin, että
Marja otti ensin enkä minä pannut vastaan.
Syksy alkaa
silloin kun koulu alkaa ja minä haluan olla siellä siisteissä kun on viimeinen
vuosi. Ensi vuonna kuljen missä housuissa kuljen tai ilman housuja, olen
eläkeläinen, eikä minua haluta enää kouluun. Jää tämä asunto ja oppilaat
muistelevat luokkakokouksissa. Olen hyvä opettaja. Toisilla se on
verissä."
Riikka Ala-Harja: Strip
Tuula Tamminen eilen
Tuula
Tamminen
16.10.2012
- 13:00 | hikkaj | MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
LEHDISTÖ
lasten psykiatrian professori, ylilääkäri
.
Eeva-viikko
kuva Teemu Launis
.
Ikätoveri
Raumalta tiesi jo ekaluokalla mikä on korsu. Eevan lukemista
jatkava Mies tuon ikäisenä vastasi opettajan kysymykseen että
kyllä kyllä siellä Pallastunturilla oli paljon asutusta. Aivan väärin.
-
Niinpä miehestä sitten tulikin vain kansakoulunopettaja, Mies
naurahtaa.
Muuten läheltä liippaavia kuolemankokemuksia on kyllä ollut.
Tuula Tammisen uranvalinnan suunta sinetöityi pikkutyttönä sairaalan vuoteella, siellä koettu kolmen kuukauden yksinäisyys rauhoitti ja opetti kärsivällisyyttä, jota psyykkinen kasvu edellyttää. Hänestä tuli terapeutti. - Taiteessa ja terapiatyössä on paljon yhtäläisyyksiä.
Mies poikasena ollessaan oppi kärsivällisyyden oikeastaan Uudesta Suomesta: pitkät sunnuntaipäivät kuluivat lehden kimpussa ikätovereiden riennellessä sinne sun tänne huvituksia hakien. Mies luki lehdestä pörssikursseja rinnan Ollin pakinoiden.
"Taide jättää aina tilaa kokijan omalla tulkinnalle", vertailee Tuula terapian ja taiteen samankaltaisuutta. Eevaa-lukevaa Miestä hävettää: hänen kirjoituksensa eivät näytä jättävän tarpeeksi tilaa tulkinnalle.
On raastavaa menettää kaksi veljeä meren nieluun. Niin tapahtui syyskuussa, kun Tuulan veljet syntymäpäivän ja saaresta poislähdön aattona halusivat vielä kerran kokea kesän riemun. Äiti ei menetyksestä tahtonut toipua, isä toipui samalla tavoin kuin sodasta ottamalla kohtalon tyynesti vastaan.
Miehen enolta hukkui aikoinaan kolme lasta samassa veneonnettomuudessa Pielisellä. Illanpimeydessä tultiin asia kertomaan - voiko edes kuvitella enon perheen tuskan määrää.
Psykiatrina
Tuula
painottaa: Trauman kokeneella on mahdollisuus korjaaviin kokemuksiin.
Mies muistaa oman pitäjän Pertti-papin
painokkaat toistavat sanat pääsiäisperjantaina:
-
On vain armo. Yksin armo.
Voima
tulee kun kääntää, ken jaksaa, asian positiiviseksi niin kuin Tuulan isä
teki sodasta selvittyään: "Millä oikeudella minä saan elää?"
Traumaattinen kokemus muuttuikin ajan kanssa kiitollisuudeksi elämää kohtaan.
Mies on aivan ymmyrkäisenä lukemiskokemisestaan. Siis ihanko oikeasti naistenlehti ei olekaan reginamainen tai menaisetmainen lipaisu!
Mies on myyty, niin voi sanoa kun
näin Kauppalehdessä ollaan: Riitta
Castrén on, kuten näemme, saanut ajatuksia herättävän
jutun aikaan. Mies kirjoittaa vielä yhden
kirjan nimen muistiin:
Ja huomaa että seuraavakin Eevan sivu ottaa aikaa - jättää sen huomiseen.
Tarja Cronberg eilen
Tarja
Cronberg
15.10.2012
- 13:00 | hikkaj | MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
LEHDISTÖ
Teerisaari Polvijärvi maakuntajohtaja Vihreiden pj EU-parlamentaarikko ministeri tri+tri seitsemän kielen taitaja
.
Eeva-viikko
.
Eevaan ihastunut Mies lukee Eevaa.
Tiina
Kurrin
on tutkinut tarkkaan, tänään on toisen naisen vuoro. Tuon ihme-energisen naisen
vuoro: miten voi yksilöllä noin paljon voimia ja menohaluja olla! Yhä.
Kun sentään 69 jo ikää on.
Ja
vielä miettii, asettuisiko ehdolle seuraavissa EU-vaaleissa!
Jos Mieheltä
kysyttäisiin, olisi vastaus ehdoton EI.
Palaisi
Teerisaareen ja asettuisi vähin erin luonnon vietäväksi, eikä
auton, junan, lentokoneen. Tai sinne Tanskaan miesvainajan
perillisten pariin.
Mutta
ei enää töihin.
Ehdottomasti:
Ei!
Mies lukee Eevaa ja
huokailee, välillä vilkuilee ettei vain jutun loppu häämöttäisi. Ei
häämötäkään. Eevassa on pitkät jutut.
Jos
on ollut menestystä on myös ollut menetystä ja vastoinkäymistä, niitä jotka
ihmisen tekevät, turhat luulot ja höyhötykset karisevat, kun muutaman kerran kuopan
pohjalla makaa.
- Ensimmäisen miehen kanssa tuli avioiero.
- Toinen mies on kuollut syöpään.
- Itse on sairastunut syöpään, parantunut. Keskenmeno.
- Teerisaaren tiettömän taipaleen takana juuri
kunnostettu kartanomainen on palanut.
- Lukemattomat pienet harmit muistuttaneet maalaiselämän
romanttisesta puolesta vastapuolen, kolme kertaa on vakavamminkin.
Mies ottaa osaa ja ihmettelee yhä
enemmän, miksi kaikki vaikeimman kautta. Kun tuolla älyllä pääsisi
helpommallakin, mutta se helpompi tie olisi tylsempi tie kuin upottava kohvajää
auton alla. Elämisen vivahteet jäisivät iholla tuntematta.
Niin
päättelee Mies, ja on jo valmis siirtymään seuraavaan naiseen,
huomenna.
Sitä
ennen kirjoittaa muistiin: Lue Tuula-Liina Variksen
kirjoittama kirja Maailman kansalainen Tarja
Cronberg.
Mies
lukee häpeillen naistenlehteä
14.10.2012
- 13:00 | hikkaj | MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
KIRJALLISUUS, LEHDISTÖ
ensin vaan sitten ei
.
.
"Parturissa luin. Tukka lipattaessa. Minkä nyt siinä hiusten läpi sattui näkemään."
Niin Mies ensin aikoi sanoa, vaan kun oli lukenut koko lehden, melkein tunnin lukenut, ei noin voinut sanoa. Pilkkaamista ei yhtään. Täyttä asiaa kaikki. Vaikka naisten lehti! Ei moottorin pärinästä tietoakaan, Kumho renkaista ja sitä myöten...
Eeva on hyvä lehti, Me Naiset on huono lehti. Miehen mielestä niin on. Ja niin on aina ollut ja niin on aina oleva.
Mummo tilasi Me Naisia liki syntymästään liki kuolemaan. Tapa. Tavaksi oli tullut. Kai aikoinaan lukenutkin oli, loppuaikoina alkoi ote herpaantua ja näytti ettei lehteä ollut juuri avattukaan ennen eteenpäin luovuttamista. Oli mummo kuitenkin sen verran selaillut, koska tuumaili, jos kyseltiin tilauksen peruuttamista, jotta 'korreita kuvvii siinä on niitä kahtelen'.
Mummon kuolemaan loppui Me Naisten kotiin kanto; mummoa on kaivattu, vaan lehteä ei.
Mies, tunnustettakoon, lukee mielellään Eevaa, jos milloin kiinni saa. Koska siinä jutut ovat pitkiä ja perusteellisia eivätkä mitään salamanvälähdyksiä, turhanpäiväisten missinhuitukoiden kynnenkatkeamisishuokailuja. Niin nytkin uusimmassa, jonka kantta kiertää tieto: LOKAKUU 2012 HINTA 7,80 SUOMEN SUURIN NAISTEN KUUKAUSILEHTI
124 sivua ja vain Viivi Avellán jäi, se kun on niitä huitukoita, lukematta.
Mies on häm-mäs-ty-nyt, jopa häpeissään: onhan tämä nyt aivan muuta toista kuin jokin urheilulehti, moottori/sijoituslehdistä puhumattakaan!
Mies lukee Eevasta Tiina Kurrin ja nyökkäilee hyväksyvästi. On yllättynyt jo siksi ettei Tiinaa tunne, Jarin tuntee televisiosta ja tietää että sillä miehellä ei sana ole hallussa. Mies on sanonutkin joskus vaimolleen ettei Jarilla varmaankaan ole sanavarastossaan tunkua, tuskin sataa sanaa nykyisin. Tiinalla on. Lienee Jari avioerossa pantannut sanavarastonsa Tiinan haltuun.
Tiina Kurrin kertomus alkoholipäivistään on mielenkiintoinen: huippujääkiekkoilijapuolison pelireissu voi kestää jopa kuukauden, kodinhoito jää yksin kannettavaksi, perhe-elämä puuttuu, varsinkin kun lapset kasvavat pois jää aikaa yksinäisyydelle, joka pitkän päälle käy raskaaksi, siihen auttaa alkoholi, sen ajan minkä auttaa, turtuneena kaikkeen ...
Ei Tiina Jaria panettele, onhan tämä näyttänyt Uudenkaupungin työläiskodin tytölle Maailman.
Kertaalleen Mies on lukenut lehden läpi, vaan päättää palata tarkkomaan ja käydä jokaisen jutun viikon mittaan uudelleen läpi, paitsi Viivin joka esittelee jos jonkinlaista riepua ja rompetta, niin kuin huitukoilla on tapana.
Tiina Kurrin jälkeen vuorossa ovat EU-parlamentaarikko Tarja C, lastenpsykiatri Tuula T, lastenkirjailijapariskunta Aino H & Sami T, asunnottomien auttaja Sanna L. Heidi Heralan kanssa ruokailee ja Leena Majander-Reenpään kanssa kävelee Tukholman kaduilla, ainakin Olof Palmen haudalla sekä August Strinbergin kotona.
Ja mitkä sokerit pohjalla nuo osaavat kirjailijat: Riikka Ala-Harja ja ennen kaikkea Eeva Kilpi!
"Mikähän kumma noissa Kilvissä?" naurahtaa
Mies viehtymystään ja lupaa tarjota palan Eeva-kakusta viikon
ajan tästä eteenpäin.
Kannattaa
tulla maistiaisille tänne nettiin joka päivä klo 13.00 ja jo hyvissä ajoin, sillä
paikkoja on vain rajoitetusti.
(Nykäsen
Pekka ei saa tulla. )
"Kun kävimme perheen kanssa syömässä,
ruuan kanssa piti aina juoda viiniä. Näin poikien ilmeistä, etteivät he
pitäneet siitä. Lasilliset vaihtuivat pulloihin, ja krapula tuli tutuksi. Join
enimmäkseen yksin." Tiina
Kurri Eeva 10
Lauantaisin
on syytä kuunnella kevyttä musiikkia
13.10.2012
- 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, vapaa-aika, lapsismi, ESITYKSET
ukinkeikalta hepsankeikalle
.
.
Viime lauantaina teki hyvää hyväntekeväisyyskonsertti. Ensimmäinen hyvä siinä konsertissa oli se kun se järjestettiin ihmisten aikoihin. Ja ihmisten ilmoilla. Kirkonkylässä. Leipäpitäjässä.
Enemmän kuin hyväntekeväisyyden takia, sinne mentiin sen takia että siellä oli tuttu rumpali.
Sitä suurempi oli yllätys kun orkesteri oli suuri, kaksitoistamiehinen neljän taustalaulajan ja neljän solistin muodostama ammattitaitoinen ensemble.
Rumpali
on jo ukki.
Varmaan
moni muukin soittaja isossa orkesterissa. Senkin vuoksi musiikki oli
kypsää ja korville sointuvaa, elämän makuista.
Pienimmät
katsojat olivat tulleet paikalle hyvästä syystä, toinen halusi tietää mikä se
on se keikka, ukin keikka.
- Onko tää nyt se harkkakeikka?
tuntui mummiltaan kyselevän.
- Ei kun tää on nyt se keikka.
Siitäpä se sitten selvisi ja jouti pois heti puolen välin jälkeen kun oli käyty limulla backstagella.
Me isommat jäimme, ja kannatti jäädä, kuuntelemaan ukin rumpuja sekä muuta soitantaa ja laulantaa. Lauluja menneiltä ajoilta, maallisenmajansa jättäneiltä. Lailaa, Kirkaa, Virtaa, Rautavaaraa ynnä Junnua, joka rahattomana kerran kuulemma meni juomarahoja kaverin kanssa Topilta koputtelemaan ja saatuaan sulki oven ja loihe: "Rahasta Kärki ja unhoita!"
Letkeä oli meininki, ja melkein yhtä kauan jaksoi Jukka Ikonenkin vetää loppuhenkosen Hopeiseen kuuhun kuin Olavi Virta, jonka loppuliukua orkesteri aikoinaan yritti pitkittämällä sammuttaa, onnistumatta: 13 sekuntia veti Virta, Ikonen jäi himpun alle kympin.
Saa nähdä mihin yltää tänä iltana ikikäheä hepsankeikka, Paula K.
Kieltä
oppimaan
12.10.2012
- 13:00 | hikkaj | Matkailu, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi
mitä mikin on islanniksi
.
.
"Kissa on islanniksikin kissa, ja kisu jos puhutaan akkusatiivissa, ja kohdannossahan sitä taidetaankin paljon puhua."
- Nytpä pääsis sinne alle kolmensadan
hotelleineen päivineen, 4 vuorokautta.
- Sitten kevväämpänä. Kunhan tavoille oppii.
Oli tullut maili sieltä jostain ja oli käyty keskustelu täällä jossain.
- Ei niitä sanakirjoja taho saaha mistään,
netissä on vaan kulukeeko läppäri aina mukana kaduilla ja niituilla!
Vaan sitten adlibris tarttuu hintavertailussa haarukkaan.
- Arvaas hinta?
- Parikytä.
- Kertaa kaks! 38,50 €.
- Onhan siula.
- Mistä sitä nyt eläkeläisellä! Vaan lupaavat
osamaksulla - 1,70 e kuukaudessa!
- Sittenhän se on maksettu kun kieli jo
kääntyy.
- Siinäpä tuota tavotetta!
Melkoinen
mätky ja kolari
11.10.2012
- 13:00 | hikkaj | URHEILU, uutiset, lapsismi, KIRJALLISUUS
kauhusta kankeana miesten leikeissä
.
Expressen
.
Vieläkin vapisuttaa, aamulla - minkälaista jälkeä voi syntyä aikuisten miesten leikkiessä!
Maksu-Moreltahan sitä saa kun tilaa. Suomalainen Koivisto härkkii kiekkoa laidassa ja siinä ohimennen tönäisee, niin kuin kiekossa tapana on, vastustajan laitaan. Seuraa vartin hiljaisuus Luulajan kotihallissa. Vierasjoukkueen, Husqvarnan pelaaja Oscar Sundh makaa päänsä laitaan ja jäähän paiskanneena kaukalossa, yrittää nousta ylös, alkaa holtittomasti täristä, vajoaa hervottomana jäähän. Ensiapuväki ympäröi miehen. Ottelu keskeytyy. Kahdenkymmenen minuutin kuluttua tiedoton Sundh on viimein saatu nostetuksi paareille kantokuntoon. Ottelua ei enää jatketa.
"6.27 hade spelats av den tredje perioden och Luleå har powerplay i ytterligare en minut och 34 sekunder eftersom HV 71-backen Oscar Fantenberg satt utvisad då matchen avbröts på tisdagskvällen."
Seuraavana päivän Expressen kirjoittaa kuvan otsikon.
Maksu-Moren katselija miettii syntyjä syviä ja kirjallisuusharrastustaan ja sitä, miksei mielellään lue äksönkirjallisuutta. Todellisuus riittää vallan.
Miten helpottavaa on tarttua kaunokirjoihin, kaunokirjallisuuteen, niin siihen Volter Kilpeen tai Rydmanin Karin suosittelemaan puutarhuriin - Jean Giono: Mies joka istutti puita
Sitten, jos vielä tarvetta on, voikin vaikka kuvina katsella kauheata leikin kautta syntyvää todellisuutta:
http://www.expressen.se/sport/hockey/elitserien/har-ar-smallen-som-dackar-oscar-sundh/
Jari
Tervon juopottelubongi - bingo!
10.10.2012
- 13:00 | hikkaj | MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
KIRJALLISUUS, huikopala, LEHDISTÖ
selevähän se - humalassahan se
(kadonnutta eilistä blogia etsimässä eli UUSINTA, näemmä joku ulkopuolinen päässyt pottua tönkimään ja vienyt mukanaan arvokasta perinnetietoa - vaan väliäkös hällä: koska pottu säilyi niin kakistetaan lisää ... )
.
.
Oli ollut.
On tässä ootettukin, vesi! kielellä.
Joku bongaa lintuja, joku rekkareita, vaan täälläpäin bongataan julkkisten humalatiloja. Joku on erikoistunut Tauskiin, joku Simo Silmuun, joku pienempiin julkkiksiin. Kaikilla armoton ikävä Ahti Karjalaista. Meikäläiselle kelpaavat vain kirjailijat, ja kirjailijoista vain tuo Uuutisvuodosta tuttu JT - jokin taso sentään! Jos ei rajoittaisi, aika liemeen joutuisi, jos ei peräti k*sessa olisi, sillä tällä alallahan yhä riittää matskua ja on mitä bongata: yhtä runsaanpuoleista on kuin hanhien luku syysmuutolla.
Emme me luonnossa bongaile, me bongailemme painetusta sanasta.
Nyt tärppäsi! Vissiin näin Aleksis Kiven päivän kunniaksi; ei liene Aleksiskaan lekkereitä vältellyt.
Oli istunut viikko takaperin maanantai-iltaa karaokebaarissa, Pataässässä tai Ruutukurkossa vai oliko se Hertta-akassa. Hesassa joka tapauksessa. Oli välihuudellut 'laulaville' naisille ja lopulta ollut tyrkyllä naisten vessaan, mistä joutunut portsarin puhutteluun. Armo oli käynyt, ei oltu pois potkittu.
Jopas helpotti, ventattu on, liian kauan kuiva kausi kestänyt, leikekirja ollut täyttymättä. JT juronut kuin kuusen taimi, paikallaan ollut jötköttämässä.
Vaan lehtien vaihtoviikko tuotti saaliin ja satoa; muistattehan miten OE vie omat harmaat lehtensä (Parnasso, Voima, Kritiikin Uutiset, Elonkehä, SK jne.) rivitalokamulleen ja saa karamellinkirjavia lehtiä nipun kainaloonsa. Seiskaa (39/12) ja silleen.
Leikkelee niistä sitten suu pyöreänä ja silmät intoa hehkuen kaikki Jari Tervon humalauutiset saman nimiseen leikekirjaansa ja joskus urakan päätteeksi intoutuu polkaisemaan rajakaupunkiin RuutuAkan pakeille tämän kummallisia leikekirjoja ja muistiinpanoja ihmettelemään.
Muuten: enemmän kuin peukalohangallinen niitä on jo liimattuina leikekirjaan, niitä omia bongeja.
Siinä
Joutsenlampi kalpenee
09.10.2012
- 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi
kun messi ja ronaldo panevat jalalla koreasti
.
.
El clásico Camp Noulla, Barcelona - Real Madrid sadantuhannen katsojan edessä sunnuntai-iltana 7.10.2012 klo 21.00.
Kotona on käyty lenkillä, saunottu jo hyvissä ajoin, paistit syöty, virittäydytty, jottei minuuttiakaan taide-elämyksestä ohi luiskahtaisi, ei minuuttiakaan vara menettää, kun ruoholla tanssijat esittäisivät maailman taitavinta peliä. Nuorukainen Portugalista, Ronaldo, 27 v - vastassa Argentiinan taituriväkkärä Messi, 24 v. Toinen diivoista diivoin, toinen yksi meistä: "Mieluummin olen hyvä ihminen kuin hyvä jalkapallo...
(Tämän verran pelastettu tätä blogineroutta... loput vei tuulonen)
Terveydeksi!
prost!
.
HS 5.10.
Attendon suuromistajan ostama
yhtiö myy palveluita joiden avulla yhtiöt voivat perustaa
veroparatiisiyhtiöitä.
Noinikään
kertoo Hesari pahaa lietsoen, paikallinen Karjalainen ei kerro.
Karjalainen
kertoo kyllä ansiokkaasti, miten syrjäinen kunta on maakunnallisesti,
valtakunnallisesti ja globaalisti edelläkävijä tiedonkulkuasioissa. Valopiuha
on pian kattava koko kunnan.
Pääkirjoituksessaan Rääkkylä
näyttää suuntaa iloitsee siitä, miten Valopiuhan valokuitukaapeli on pian vedetty
pitäjille jokaikiseen tönöseen:
"... huonommankin tieverkon
päässä
pystyy asumaan, kunhan tietoverkko
pelaa.
Jo ensi vuonna oltaneen tilanteessa,
jossa jokaisella rääkkyläläisellä on
ollut
mahdollisuus liittyä satasella
laajakaistaan.
Tästä voidaan suurimmassa osassa Pohjois-Karjalaa,
Suomea ja maailmaa vain haaveilla.
Rääkkylän virka- ja luottamushenkilöt ovat
olleet todellisia visionäärejä."
Karjalainen
kehuu oikeata asiaa. Mutta visionääreistä:
Myös Hesari on puuttunut oikeaan asiaan: terveyskauppaan, joka kuppaa köyhiltä ja kiikuttaa rahat kiireen vilkkaa verottajan käden ulottumattomiin. Eli käden joka olisi köyhän ja sairaan pitäjäläisen puolella ja maksaisi aikanaan osan hoitokuluista!
Mutta meitäkös vaivaisia asianlaita huolettaa: pääasia että homma hoituu - ainakin tällä haavaa. Rikastukoon ken voi.
Kaiken
paljastava kuva
Paratiisi pikkupöksyjä levällään, siitäpä syntyypi varsinainen Haa!-runo . .
.
.
Kauneutta ja alasuojia*
kuvassa kyllin
On
Onni-Aatamillamme pöksyjä nyt nokko
- kaikki tarpeen tokko.
Jos
jakais toreilla
- vois muutkin koreilla!
*(huom.
rumempaa nimeä ei kirjoittaja ilkeä tässä yhteydessä tässä ylevässä ja
puhdashenkisessä runossa käyttää)
20 ja 12 tai
12 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen,
tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin
kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta.
Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan
vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa
puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin
ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
(Kommentit kadoksissa, pelastettu tämä ihana runo muilta areenoilta.)
Yksi
linkki vähemmän
06.10.2012
- 13:00 | hikkaj | rakkaus, koti, KIRJALLISUUS, LEHDISTÖ
Jarmo Papinniemen muistolle
.
(1968 -2012)
.
Elämä on yllätyksiä täynnä; kuolema on karmein niistä silloin kun se tulee puun takaa - kuten nyt: sulkapallokentällä.
Monen vuoden jälkeen piti taas Parnasso tilata, kun yllättäen tuli eloa lehteen, se heräsi henkiin uuden päätoimittajan myötä, pikkuhiljaa vuoden 2005 jälkeen. Tuolla blogipotun alakerrassa on linkkilista parhaista pistäytymispaikoista, joissa mielellään käy mieltään virvoittamassa. Vähien nimien joukossa on ollut painik...
(loppu kadonnut Jarmon mukana taivaan tuuliin)
Mitäs
me tietäjät!
jäsenenpoistamismuistutus tuli
.
.
Tänään keskitymme kirjallisuuteen urheiluproblematiikan kautta.
Perhosharrastajilla lie oma siipeilykerhonsa kuten kaikilla spesifiydessä pitkälle pötkineillä, niin kuin postimerkkeilijöillä omat harrastusjärjestönsä - rahankerääjillä on tämä Kauppalehti- sekä rotaryvelipiiritoiminto, alkoholisteilla AAA:nsa, älyköillä meidän Mensa jne. Meillä urheilutiedonraskassarjalaisilla on oma mensamme Suomen Urheilutietäjät ry. Tahtoo vain jäsenmaksu, 20 €, jäädä maksamatta, unhon yöhön unohtua maksun langetessa, mistä viimeisimmän jäsenkirjeen mukana tuli...
(Loput kadotti KL, pah!)
Manjanamies
syyspuuhiin Paratiisissa
.
.
On niin mukava reissulta kotia palata kun on 'onni oottamassa', sananmukaisesti, pienenevän maailman kuihtuvaa maailmanmatkaajaa.
Vähän kummaksihan eläminen on mennyt jos Lahti tuntuu olevan ulkomaita ja Mikkeli kaukana Suomessa.
Kieltämättä. Paratiisiin palaaminen - se on poikaa ja virkistävää. Aina. Tääll' Onni Eläkeläinen vartoo paljon uskollisemmin suurta Saapujaa kuin Pietari Mestariaan. On niin turvallisen tuntuista asettua Onnin nahkoihin ja kamppeisiin ja ottaa kaikkea muuta kuin orjan muoto. Niin kuin taas nytkin. Heti keskiviikkona tiistaisen l...
(lopun söi KL, pah!)
Sitten
jo matkalta kaipaakin kotiin
onko se vanhenemista?
.
.
Turha poistua Paratiisista. Uutuuden viehätystä kestää vain hetken ja sitten kaipaa jo takaisin lokoisiin, kun on nähnyt kadulla viimeisen päälle pukeutuneen vilsa(vai lierihatuksiko sitä sanotaan)päisen vanhan rouvan, jo kaukaa takaa sen (anteeksi) kopsutukset ovat kantautuneet kopeina korviin; vuoren sisään upotetun uimahallin ovella meluavan lapsilauman ja epätoivoisen ilmeen opettajan naamalla; fidan kirpputorilla* kaakkoisaasialaisten näköisten nuorukaisten valitsevan vähissä vaatteissaan lisää nuttua niskaan varvastossuissaan lokakuussa; hotel...
(loppu siellä taivaantuulissa, KL:n töitä - pah!)
Stalinistinen
radio
mustaa miestä kavahtamassa
.
.
Eilisen jutun ensimmäisen kuvan pointti oli siinä, että juttu oli kupla, joka kenties tapahtuisi, kävisi toteen Kalevankankaan kuplahallin kaupungissa. Kuvittelu ennen matkaan lähtöä!
Mietin että jos hengen jättiläinen, aivan toisen luokan kynämies, pystyi kirjoittamaan järkäleellisen tarinan maasta, missä ei ollut ikänään käynyt, eli Waltari Sinuhensa Egyptistä, niin miksen minä, hengen kääpiö, kynnellisen Mikkelistä osaisi aavistella. Ennustaa muutamaa päivää aikaisemmin, mitä tuleman piti. Suurin piirtein niin se sitten tapahtui: Dinosaurus jäi kuva...
(lopun kadotti KL)
Mikkelinä
Mikkelissä
ihan sattumalta
.
.
näin sen piti mennä?
Entisen Itä-Suomen läänin pääkaupunki oli Mikkeli, mikä ihmetytti meitä muita itäsuomalaisia, koska kaupunkihan on jumalanselän takana itärjanasukkaan silmikosta katsottuna. Kopsakkaniminen maaherra siellä oli kyllä: Ala-Kapee Pirjo. Sekin sitten laimeni kun lisäsi nimensä perään Hakulinen. Pirjo Ala-Kapee Hakulinen. Kuulostaa jo Elinkeinoelämän keskusliiton infra ja ympäristö sekä energia ja logistiikka-asian johtaja Tellervo Kylä-Haarakka-Ruonalalta.
Oli miten oli, siellä torilla seisoimme lähes yksin eli kaksin mikkelinä Mikkelissä, kaali ...
(loppu KL:n handussa eli jonkinasteinen sensuurikoura iski tänne ja joihinkin muihin KL-blogeihin. viimeinkin ? Olisko jatkunut näin kuin ennakoin ennen matkaa:
Mikkelissä
mikkelinä
kuinka ollakaan!
.
matkakertomus niin kuin se meni
Eilen oltiin Mikkelissä,
tänään ollaan .... Ämeriäkkylässä.
Hassu sattuma, seisoa
yllättäen Mikkelin päivänä Mikkelissä tyhjällä torilla kaalit mielessä. Niinpä.
No ei aivan yksin vaan kunnon seurassa: Mannerheimin kanssa,
sen valkoisen. Pistän foton oheen.
Siellähän on se Päämaja,
se joka on auki iltamyöhään, se maja. Siellä oltiin. Se joka on vähemmän auki
siellä koulun nurkkauksessa, siellä ei oltu. Naisvuorella toki piti
käydä, sen peiton alla kätkössä ne puheliyhteydet sodan aikana pelasivat.
Muuten siellä Päämajassa
on tarjoilu: sieltä saa Marskinryypyn, sen joka menee yli äyräiden,
varsinkin jos niitä paljon ottaa, ottajalla. Emme ottaneet yli tarpeen. Sen
verran vain että kaalille ehtisimme. Vaan emme ehtineet ja sekös otti kaaliin
niin että otimme vielä yhdet marskit.
Mikkelihän oli aikansa
koko Itä-Suomen läänin pääkaupunki, mikä ihmetytti meitä itäsuomalaisia, koska
eihän meistä juuri kukaan siellä jumalanselän takana olevassa kaupungissa
asioinut. Vaan samapa tuo sekin, sillä mitäs asiaa tavallisella ihmisellä
läänin virasoihin olisi ollut tai maaherran, joka oli kopsakkaniminen nainen -
muistattehan: Pirjo Ala-Kapee. Vaan se onneton liitti rimpsuun
vielä Hakulisen ja sotki vauvau!-nimensä.
Kerran teimme
luokkaretken Mikkeliin, paljon varmaan näimme, mutta muuta ei muisiin jäänyt
kuin Mannerheimin vaatimattoman yöpaikan vessanpytty. Toivottavasti oppilaille
jäi ylevämpiä muistoja.
Julkisuuden henkilöistä
Mikkelissä ovat eläneet ainakin Arja Saijonmaa, Kalle Holmberg, Aake
Kalliala ja Erkki Liikanen, Jorma Uotinen
on Kuopiosta, siis kuitenkin sieltä päin, se silmälaseistaan tunnettu.
Mikkelin ravirata on
kuulu ympäripyöreydestään, siksi siellä ravataan ennätyksiä helpommin kuin
muilla raviradoilla Suomessa. Raviradan vieressä on jäähalli, missä Mikkelin
Jukurit pelaavat Mestistä, niiden valmentajahan on Jarno Pikkarainen,
joka on kuulu nenänpurennasta.
Nyt täytyy kuulemma
lopettaa tämä matkaraportti, ettei liian henkilökohtaisuuksiin menisi.
Semmoinen ääni kantautuu keittiön suunnalta, joten on pisteen aika. Ja tulihan
tuota.
Nähhään!)
0 kommenttia
*******************************************************************
MARRASKUU 2012
**************************
Kirjallisen
joulukallenterin aika
30.11.2012
- 11:00 | hikkaj | MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, JOULUKALENTERI,
lapsismi, KIRJALLISUUS
jo huomenna raotellaan eka kantta Päätalon vihaajien harmiksi ja Kallen ystävien iloksi
.
.
25.6.2001
Kalle Päätalon Iijoki-sarjan aloitan heti juhannukselta Koillismaa-sarjan lopetettuani. Huonemiehen poika on huikean sarjan aloitus. Oma poika
vaihtaa samana päivänä Tammetun
virran Kunnanjauhoihin. Oli isäänsä edellä siinäkin. Ihmisä telineillä, Gummerus 1958, oli Päätalon
ensimmäinen julkaistu kirja, sen luin joskus sen kummempia jälkiä
jättämättä.
24.12.2004 Iijoki-sarja on luettu.
26-osainen Iijoki-sarja on enemmän, 5-osainen Koillismaa-sarja vähemmän
totta; toisen päähenkilönä on Kalle, toisen Kauko. Suora merkintä: 'Se on
siinä! Ikävä Kallea ja tätä kaikkea. Olen pitkittänyt ja pitkittänyt luentaani,
ettei vain loppuisi kaikki tämä mahtava saavutus; epäilenpä että tässä on
tarinoija/tarina merkitykseltään Agricola/Lönnrot/Kalevala - kunhan vuosisata
kaksi menee.* Onneksi jäljelle jää Kallen muu tuotanto.
4.2.2007. Sunnuntai-iltana pakkasviikon alussa Koko Päätalon tuotanto on luettu
KAIKKI muukin kuin nuo kaksi sarjaa; haikeana hyvästijätän luettuani Selkosten viljastajasta luvun Viimeisen illan suola.
Kallea
ikävöiden siirryn Haanpäähän.
Seitsemän/kahdeksan
vuotta siinä urkossa meni suu ymmyrkäisenä ihmetellessä Kalle
Päätalon sanan voimaa arkiraadannasta, sisäisestä palosta, ihmismielen
herkkyydestä ja myös kummastellessa tietämättömien
vätysten Päätalo-pilkkaa pelkästä pöllipinojen vuolijasta.
Kerronnan
voima imaisi eloon mukaan niin että hiki hatussa taivallettiin kimpassa melkein
vuosikymmen.
Niin intensiivisesti mukana elin, että muistiinpanoihin merkitsin - kuin Hakulisen hiihtoaikoja ikään - parhaita paloja kunkin osan aikana, jäljensin tulevaa käyttöä varten.
Huomenna avautuu Joulukallenteri, jos kohtalo suo, tipottelen kalleja päivittäin jouluun saakka, nautittavaksenne tai kärsittäväksenne, aivan kuinka vain. Ja tietysti mukana on arvattavaksenne päivän kirjasanallinen purtava.
" - Ääh ... tätä
elämää ... Siinä on mutka poikineen."
Pyörän
selkään ennen iltaista pyryä
29.11.2012
- 13:00 | hikkaj | pahoinvointi, lapsismi, voe mahoton!, RuutuAkka
sinne rajakaupunkiin akan puheille, sano
.
.
Pressakahvipaketti tarakalle ja menoksi. Oli otettava selvää RuutuAkan viimeisimmistä ilonaiheista eli kenen julkkiksen vastoinkäymiset ne viimeksi ovat mieltä ilahduttaneet.
Pitäjän rajalla polki vastaan tuttu mies keltaisissa liiveissään:
- Joko satanen tänään?
- Veikkauksen vuan vein Toloseen, puolessa
oisko.
Siinä varsinainen Polkija, elopainostakin vajunut toinen puolisko - ei sataa enää. Ja aina iloisella päällä. Nostettava kypärää, ainakin lippaan vedettävä kättä!
Kutostien ylitys käy nykyisin alituksena, tunnelissa ei vastaantulijoita, vanha tanssilava on seinitetty huonekalutehtaaksi, kylän koulu lakkautettu, kaupunkiin rakennettu toinen. Rivakasti kulki matka. Pyörältä pois, entisen pankin seinustalle pyörä. Melkein jo toivoi, ettei RuutuAkka olisi kotona, jos se niillä kuolleilla alkaisi herkutella, sen vainajaluettelo ei näin joulun alla kiinnostanut - sitä enemmän kyllä kommentit julkkisten munauksista ja muista hörhötyksistä. Niistäkin sillä omat muistikirjansa.
Tuossapa pällisteli leveänä leveässä akkunassaan Akka, tuimana torin yli kaupan pihalle tuijotti - näkikö sitten haukkana jotain mieltä ylentävää vai olisiko muuten vain unohtunut asentoonsa. Huiskautin kättä useamman kerran ennen kuin reagoi. Huiskautti takaisin.
- Uusimpia iloja sitten viime näkemän? utelin.
Pohti aikansa ennen kuin latelemaan kävi:
- 1. Ville Peltosen telominen, tais muuten
tulla tämän kaupungin pojan käskytyksestä. 2. Jungnerin liidon loppu -
semmonen keskenkasvusena pesästä karannu koko mies. 3. Tuk...
Maanittelematta alkoi 'tietoa' putoilla, kymmeniä vastoinkäymisiä joista RuutuAkka, tämä yksinäinen empatiavajeinen vanhapiika sai ilon irti, repi viimeisetkin intiimit ihokarvat. Tämä Akankellukka, en paremmin sano.
Jotenkin
tympi kuunnella. Olisiko johtunut joulun lähestymisestä ja räikeästä
ristiriidasta sen sanoman kanssa, ainakaan tuossa naisessa ei Ihmisillä
hyvä tahto -slogani kukkinut.
Aikani
kuuntelin ja aloin pelätä tosissani että pian Akka kaivaa Kuolemankirjansa
esille. Jos olisi ollut jokin muu ajankohta niin mielenkiinnolla olisin
heittäytynyt kuuntelulle, vaan nyt sai olla. Tylysti nousin ylös ja ryöpsäytin
julki, enkä mitenkään anteeksi pyydellen:
- Panekkas ne kirjas kannet kiinni ja heitä
hittoon! Pimeä tulee niin pian ettei näe pyöräillä kun valot jäi
kotiin ja vielä lupasivat melkosen lumentulon eikä nastarengasta vielä
pyörässä.
- Tulet sitten uudella vuodella ajan
kanssa niin katellaan nämä ja siihen mennessä monta pahoinpitelyä tulee
lisää, sanoi RuutuAkka sen kummemmin harmistumatta, RuutuAkaksi jopa
ihmeteltävän ystävällisenä, sillä eihän se näitä kirjojaan niin vain
mielellään kenelle tahansa availe.
Pyörä
oli säilynyt nykimättä paikallaan, sen verran pieni kaupunki tämä että
pyöränpöllijä kyllä kiinni jää. RuutuAkka oli siirtynyt täyttämään
ikkunaruutua, nyt sillä oli puteli kädessä: siinäkö sitten lie ollut
syynsä sen leppoisuuteen. Huiskautin ja aloin pyörittää polkimia
kiivaasti, jottei pimeys lankeaisi eikä tuisku ennättäisi käydä
kimppuun.
Vaikka
jotenkin kuitenkin tuntui että pimeys oli käynyt kimppuun jo akan
huoneistossa.
Nightwish-Tuomaksen
kotikonnuilla
28.11.2012
- 13:00 | hikkaj | MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, Local, KIRJALLISUUS
kun
yhden lahjan antaa niin heti toisen joululahjana saa
.
.
Valtakunnallisesti
vetävimpänä juttuna Kiteenlahden kirjassa tietysti on Nightwish-Tuomas
Holopaisen kirjoittama kuvaus lapsuuden uskomattoman hienoista ja
turvallisista ympyröistä juuri sellaisessa kylässä jollaiseksi maaseudun
parhaimmillaan kuvittelemme: ...lähden Pohjois-Karjalaan, vaihdan ...
Siellä on aarretta ammentaa loppuiäksi taiteen tantereille kuin myös
jokapäiväiseen elämään. Tuomakselle se ei ole mikään haavemaa vaan silkkaa
todellisuutta, toteutunutta ja toteutuvaa unelmaa.
.
.
Havukaisen Pekka on aina ollut toiminnan mies, asiat järjestyvät turhia nikottelematta. Kunnallisneuvos on Pekka, joka nyt kirjoittaa räväytti paksun kyläkirjan, historian omalta kylältään. Soitteli tässä ja kysyi:
- Halluisitko tämmösen, uunituoreen?
Ja
kohta oli jo kirja kourassani.
Pekka
Havukainen:
Kiteenlahti Vatjan perukasta maakunnan maito- ja
maisemakyläksi. 2012. 310 sivua runsain valokuvin.
No
eipä mielenkiintoisampaa luettavaa voisi kuvitella: lukea tekstiä kylältä
missä omaa lihaani jos vertakin liikuttelin kymmenen vuotta.
Kouluosuuden
luin jo ja Tuomas Holopaisen, tämän Nightwishin
luojan kirjoituksen. Ja nostin rintaani rottingille ja hönkäisin, jotta siinäs
näette miten hyvin musiikin opetus perille meni: koko maailma polvillaan!
Tosiasiassa olisiko yksi Levyraati pidetty paikkaustunnilla, silloin
kun äiti-Kirsti-ope oli estynyt musiikin tunnin pidosta.
Mutta
kuitenkin!
Opetinhan
Tuomasta muuten, vaikka ei lahjakas ja ennen kaikkea ajatteleva poika
opettajaa opetusmielessä tarvinnut, olisinko enemmän tunnelman luojana ollut,
jotain että yhteisössä tässä olemme, puhallellaan yhteiseen hiileen niin hyvä
tulee. Pitäs ihan Tuomakselta iteltään kysellä.
Yhden
hyvän jutun lisäisin vielä Pekan kirjaan, jos uusintapainos otettaisiin eli
yhteistyöstämme naapurikoulun kanssa, Loukunvaaran, jossa Ylhäisen Joke
johtajaopena ja viimeisen päälle paneutuneena opetti puoskille kuuluvalla
äänellään, miten olla ja elöä. Soitti tämä kerran heti puolenpäivän
jälkeen ja määräsi, että nyt on kiire ja lopeta koulus heti, soita Sokelle,
koulutaksille, että viepi oppilaat kotiinsa, nappaat sitten minut
ohimennessäsi kyytiin.
Niin
tein.
Lopetin
koulun ja häivyin.
Sitä
tosin en tehnyt, että olisin Joken koulun kautta ajanut. Illalla kotona tilalle
käydessäni pukkasi asian päähän, jotta herranen aika: Joke se
siellä koulunsa tiehaarassa yhä seisoa jorottaa ja oottelee noutajaansa! Auta
armias ja vakainen Luoja.
Tulipahan
edes puolet annetusta tehtävästä hoidetuksi. Sillä sitten lohduttauduin, ettei
aivan puihin homma mennyt.
Pitää
palata Pekan joululahjaan sitten joulun jälkeen, kunhan pääsen enemmän jyvälle
ja saan kaiken sen oikean tiedon rekisteröityä, mitä kirjassa on. Ja sitä siellä
nimenomaan näkyy olevan.
Ensimmäiset
joululahjani
27.11.2012
- 13:00 | hikkaj | koti, MEDIA - tv,lehti,kirja
yms, lapsismi, KIRJALLISUUS
kaksi kirjaa ikiaikaiselle ystävälle
.
.
Toista
en lukisi mistään hinnasta, toisen voisinkin. Molemmissa veri takuuvarmasti
roiskuu ja ihmisiä tapetaan. Siis varsin sopivia joululahjoja.
Molemmat
kirjat ovat jollakin tasolla totta, totta vie! Toinen todempi toista
dokumenttikuvineen - se jonka lukisin jos lukisin.
Se
jota en lukisi mistään hinnasta on ysikymppisen kirjailijan ties monesko
kymmenes kirja - kaikki kertovat sodasta. Ensimmäinen Panssarisota 1939
-1944 ilmestyi vuonna 1958, uusin pari vuotta sitten.
Jos surkutteli
kohtaloaan Kalle Päätalo, miten joutui elämään yhden elämän
kaksi kertaa, niin on Reino Lehväslaihokin (s.1922) joutunut sotaa ikänsä
käymään, koska on Kalleakin tuotteliaampi kirjailija.
Saas
nähdä milloin hurahdan sotakirjoihin, näillä näkymin siihen menee kauan. Silti
ostin Reinon kirjan Kontion sissit (2009), koska sen saaja on, ollut,
intohimoinen sotakirjafriikki. Silloin kun lainakirjoihin takalipukkeisiin
kirjastovirkailija kirjoitti lainaajan numeron kaikkien nähtäville, kilvoitteli
kaverini oikeasti sotaa käyneen Reinon kanssa, jottei vain toisen numero olisi
jo merkitty takalipukkeeseen.
Jokainen
lukekoon halunsa mukaan, pääasia että lukee, kyllä ne
tunneskaalaa venyttävät.
Toinen,
se jonka lukisinkin, on elämän kertaus:
"Minun
työni on alkanut silloin kun puheet on pidetty. Se on alkanut silloin, kun
oikeudesta ei ole kyetty tekemään voimakasta ja kun voimasta on tety
oikeus."
Petri
Sarjanen
on kirjoittanut Per Anderssonin (1941-2011) tarinan jo vuonna 1999, nyt
vuonna 2012 se ilmestyy täydennettynä. Täydennyksessä Per Andersson kertoo
yrityksestään 2000-luvun alkupuolella jo raihnaisempana kiertää
japsimaasturilla, Toyota HJ60, elämänsä tantereet: Ranska, Marokko,
Algeria, Sahara, Zaire, Angola, Namibia, Kapkaupunki, Brasilia, Paraguay,
Bolivia, Ecuador, Kolumbia, Andit, Venezuela, Panama, Costa Rica, Nicaragua. Ja
Dominikaaninen tasavalta, jossa 'joskus päättäisin sitten päiväni, kun
vanha kehno antaisi kolhitulle palkkasoturille viimeisen tilinauhan'.
Per
Andersson eli SAHARA suomalainen
muukalaislegioonalainen, palkkasoturi kertoo tarinansa kirjassa Sahara
Palkkasoturi.
Hän
ei liene kuitenkaan se kuuluisa Marokon kauhu, eikä ainakaan YK,
Kyproksen rauhanturvaaja, ikätoverini, jonka tunnen ja joka tuolla kylillä
usein vastaan hiippailee.
Päätän:
Saharan luen kunhan joululahjan saaja itse sen on lukenut. Yykoostahan voisin
kirjoittaa itse!
Papinkirja
26.11.2012
- 13:00 | hikkaj | vapaa-aika, koti, lapsismi, huikopala
jälkeen jää kielen kanssa, ilmankos mustalaiset neekerit yhä kielen päällä
.
.
Pitää hakea papinkirja kirkkoherranvirastosta. - Kuolemantapaus, ei vielä oma, huokaa pientä lohtua ja toivonkipinää äänessään Onni Eläkeläinen.
Aamulla siitä on puhuttu kotipalaverissa, siitä käynnistä. Nyt olisi aika pistää töpinäksi, koska nyt vielä ei lankeaisi siinä seurakuntatalon kohdalla, missä jalkakäytävä viettää rumasti ajotielle päin, just siinä missä moni lankeaa ja kaatua rumahtaa ja katkaisee raajansakin pahimmissa tapauksissa. Saattaisi selvitä pienin vaurioin kun ei vielä lunta eikä jäätä näy, selviytyä jopa liukastumatta, päätä satuttamatta, niin - elävänä seurakuntatalon kohdasta.
Tulisi päivään lisätehtävä. Sen verran ihmisten ilmoilla kävisi. Paratiisista poistuisi. Oikein kuontalonsakin jos sipaisisi harjalla kuomeneensa.
-
Elä vaan murusein erehy käyttämään tuota sanaa, oli Ääni aamiaispöydän
toiselta puolen evästänyt.
- Siis mitä sanot? oli Onni herkistellyt kuuloaan.
- Siis mitä sanot? oli Onni herkistellyt kuuloaan.
- Että papinkirja. Semmoista ei enää oo olemassakaan.
Noin
oli Pöydäntakainen oikein alleviivaten painottanut. Ja Onni tyhmyyksissään
vielä yrittänyt hanttiin pistää:
-
Vaan onhan! Semmonenhan pitää olla kun hakee paikkaa, ajokorttia
suorittaa, perintöä hamuaa ja ...
-
Olepa vaiti! Ainoastaan perunkirjoitusta ja adoptiota varten tarvitaan
enää v i r k a t o d i s t u s.
-
Niin niin mutta papinkirjaahan minä.
-
Se on nykyään virkatodistus tuo sinun papinkirjasi. Piste ja aamen sanois
Tamminen.
Momentum oli siinä ja on ohi nyt. Uskaltautuu Onni E matkaan, tosin vähän epävarmoin askelin.
'Ei
papinkirja vaan virkatodistus, ei papinkirja vaan virkatodistus, ei
papinkir...'
alkavat aivot raksuttaa samaa rataa heti alkumatkasta mäkeä
noustessa, uutta tietoa työstää, jos kohta siihen tunkee häiritsemään
aivotyötä kopan sokkeloissa uinunutta jos jonkinlaista muistumaa.
'Perhelisä' siihen tulee paksuna
sotkulle ja tempaisee Onni Eläkeläisen huomion sivuraiteelle,
johdattelee tapahtumaan missä sosiaalitoimistoon kulki mies
ratkuttaen 'perhelisä, perhelisä, perhelisä', jottei
vahingossakaan lausuisi sitä rumempaa nimeä sille virkailijalle.
Ja sitten tietysti perille päästyään hönkäisi just sen: -
Tehtässiin perselisäanomus ... Siihen oli jäänyt nikottelemaan ja
pelmahtanut tulipunaiseksi, vähää vaille ettei ollut ukko itkuun
pillahtanut.
Miten
käynee Onni Eemme?
Jätämme
toimittamaan asiaansa. Sen verran kuitenkin perään vielä katsomme että näemme:
hyvin selviää kaatumatta kaltevalta jalkakäytävältä kirkkoherranviraston ovelle
asti.
Eiköhän
tuo selvinne.
Kun
historia alkaa kiinnostaa
25.11.2012
- 15:00 | hikkaj | MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
KIRJALLISUUS
tietää olevansa mennyttä kalua eli vanha
.
.
"1874 Tammikuun 22 p:
aamusilla Kello 6:ven aikaan Kuoli äitini Katharina Hirvonen Syntyisin
Makkonen.
Ja Maahanpaniaiset pidettiin
Helmikuun 4 päivä illalla j:p:p: 4 aikan kokous ja 5 :n aamusilla K: 8
lähdettiin maahan Saattamaan Kiihtelyswaaraan kello 12 laskettiin hautaan ja
oltiin kauppias S. Pakarisen talossa puolipäiväsellä ja lähdettiin Kello 3 jälestä
puolipäivän kotiin tulemaan käytiin Honkawaaran Leppäsessä männessä ja
tullessa. Ja joututtiin Muloon kotipaikalle 6 1/2 jälkeen puolipäivän."
Niin ne sunnuntaiset kuolinilmoitukset ja niissä ne syntymäajat: joko kehno on myöhemmin mua syntyneitä muitakin kuin tuo tuntematon! Pitäisiköhän lähettää oma elinilmoitus lehteen?
Kymmenkunta vuotta tässä on jo luettu tiiviisti kuolinilmoituksia, koska oma asia on päivä päivältä aktuellimmaksi muodostumassa.
50 ikävuoden jälkeen 50 prosentin poistumistodennäköisyys, kuuskymppisenä 60 prosentin jne. = satavuotiaana 100 %. Niinhän se viissiin menee.
No leikki leikkinä ja kiinni kirjoituksiin!
Sunnuntaisin on aikaa lukea ja lötkötellä, silloin ei sovi mennä pinoille, on pyhitettävä lepopäivä, muuten ei jaksa eläkeläisenä viettää tehokasta eläkepuuhapäivää arkena. Tänään on - pah! pah! siis vanhuus taas niskassa hengittämässä - käsi kiinni paikallishistoriassa, varsin mielenkiintoisessa Joensuun kaupungin historiassa.
Terho A. Könönen - kyllä kyllä, siis tämä Suhmuran Santran sanoittaja - on toimittanut 1970-luvulla Joensuun seuran julkaisu -sarjaan raatimies Simo Hirvosen omakätisiä päiväkirjamerkintöjä vuosilta 1867 - 1897 sekä Joensuulaisäidin kirjeitä sadan vuoden takaa vuosilta 1873-1876.
Simo Hirvonen näyttää olleen äveriäs mies, joka pojanloppina muutti Joensuuhun Kiihtelysvaarasta ja joka matkusteli Lyypekit, Perliinit, Frankfurdit ja Wiesbadenin kylpylät. Jos kohta merkitsi tarkkaan Pielisjoen vapautumiset ja jäätymiset, voin kilohinnat ja rukiin kulihinnat niin Joensuussa kuin Pietarissakin.
Evelina Olson oli apteekkarin leski, jonka pojat kävivät Kuopiossa koulua, koska Joensuussa ei vielä ollut mahdollista käydä ylioppilaaksi. Olsonin apteekki sijaitsi Rantakadulla nykyisin Yrjö Laakkosen asuttamassa talossa, sen Malmikadun puoleisessa siivessä.
Mukava kun sunnuntaihistorioitsijana ei tarvitse olla kiinnostunut talojen kurkihirsistä eikä Kansallis-Osake Pankin kassan loppusummista, vaan voi mielenkiintonsa mukaan poimia haluamansa kohdat. On vaikuttavaa lukea Simo Hirvosen ykskantaista sanomaa ja kertomaa äidin kuolemasta kuten tuolla ylhäällä lainaillaan.
Kun taas hauska ja surullistakin on tavata maalaismiehet markkinoilla Evelina Olsonin kuulemana: "27.9.1873 Täällä Joensuussa on parhaillaan markkinat, ihmiset hoilaavat ja huutavat kadulla niin, että se kuuluu sisälle, sillä kaikista puodeista käytetyimpiä ovat viinakaupat ja silloin voi nähdä, millaisessa tilassa talonpoikaparat enimmäkseen ovat."
Jos
myös iloita Simo Hirvosen ja kaupuntilaisten mukana junaradan saamisesta
Karjalan kaupunkiin:
1888.
5 päivä Toukokuuta alko
pielis joki laskea yläpuolelta siltain jäitään samana päivänä tuli minullen
säähkö sanoma Helsingistä F. Neppenströmmiltä että Karjalanrata mäni läpi
kaikissa säätyssä valtiopäivillä Joensuuhun asti.
8 päivän illalla pitettiin
yleinen riemu, kaupunti oli lipulla koristettu ja Wapaaehtonen palokunta kulki
ympäri kaupuntia tuli soihtujen kansa musiikin soittaessa.
Neiti Hanna Åkerlundilla
kokoonnuttiin iltasilla kemuja pitämään jossa tilaisuudessa juotiin
useita poolia.
Lempin
nimpparit tänään
matolääkettä lahjaksi
.
.
Ei tuonut Mats muikkua, toi muuta filettä: siikaa kuhua oli jättänyt keittiön rapuille, kun Paratiisin asukkaat olivat pölähtäneet taas maailmalle. Sivumennen sanottuna: kummaa väkeä, kun pois pyrkivät tuulettumaan Paratiisistaan!
Sillä välin oli komia vihreä kylmälaukku lämpimin terveisin ilmestynyt ulko-oven eteen, sinne palvelusväen puoleisen oven. Sitäkös hämärissä kotiintulijat ihmettelemään: oisko Merja käyny ternimaitoa tuomassa, Teppo hirvenlihaa, Anu rukiista leipää, Antti perunoita vai mitä kummaa?
Matshan se oli täyttänyt jäähileillä laukun ja upottanut kalaherkut uumeniin.
Kyllä se niin vain on mitä paratiisista puhuvat, että totuutta puhuvat: siell' ruoka puussa kasvaa, sen kuin vain viitsii kätensä ojentaa hedelmäisiä kohti ja psst pitää enimmät käärmeet rajojen ulkopuolella, kunnantaloloissa yms.
Oli, oli se Mats Lempinkin muistanut, vaikkei aina tämän nimeä muista, milloin se on Lyyli, milloin Tyyne, milloin Hilja tai jokin muu vanhakantainen, lämpöinen. Oli kaksi komeaa kalanmurikkaa kauniisti fileistä erottanut, omaan pussiin sitonut, kumma ettei lahjakääreeseen kietonut; jo runoakin kopan pohjalta etsiskeltiin, josko nimipäivän kunniaksi olisi sankarille runon rustannut, laulun laatinut 'ah! lempeä lämpöä annat...'.
Ei ihan niin pitkälle ollut ilennyt mennä, aikuinen mies, höperehtimään sitten ensi vuonna ehken - kunhan vähän vielä pehmenee.
Muikku puuttui kalakontista, se jota Heinävedet Sulkavat Saimaat kierrellen väki viikolla jahtasi. Ei nähtävästi ole muikku nyt piirullaan näinä marraspäivinä. Kuopion Sampossa olisi kyllä, siellä ravintolassa sataman tuntumassa, jos sinne pyyhkäisisi ...
Vaan jääköön matokuuri tältä erää ottamatta
Asiahan nimittäin niin on, jotta minkään muun kuin muikun mukana ei Lempi matopillereitä niele, vasta tuossa viikolla näytteli ahvenen kanssa melkoisen näytelmän, oikein trafikkiikomedian, kun ahveneen upotettujen pillereiden kanssa pelautui ja tenät teki:
"Lempi sai matolääkkeitä, toisen
tabletin söi ja toista vissiin ei. Oli melekosessa liepakassa kun kalan
nieli ja sen mukana pillerin. Meni villille päälle. Ravas ympäri taloa ja
oikein kuola valu suusta, kynsi toppatuolien selkämyksiä ja pärski. Sitten
rauhottu."
Noin kulki tiedotusmaili asiasta kissan varsinaiselle omistajalle ulkomaille ja pian tuli vastaus: "Voi Lempi kun joutuu lääkkeitä syömään. Ovatkohan nuo tarpeen? Enpä osaa sanoa. Vai kuolakin valui suusta. Toivottavasti löytyy muikkuja myöhemmin."
Että
hyvää nimipäivää, Lempi!
Ja Mats, käypä pönttös pois - tyhjä on! Rapuilta,
sieltä palvelusväen puoleiselta, löytyy jos isäntäväki on taas
Paratiisista ihmisten ilmoille livahtanut.
Sailaan
hyvä neuvo
23.11.2012
- 12:00 | hikkaj | Politiikka, Työelämä,
MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
voe mahoton!, huikopala
eli pois pylly tyynyltä että oma sopii
.
.
.
***
"Palkankorotuksiin ei ole varaa", neuvoo Taloussanomissa mies, jonka kuukausipalkka jo vuonna 2009 oli 12 265 euroa - Suomen suuripalkkaisin virkamies valtiovarainministeriön valtiosihteeri Raimo Sailas.
***
"Pahalta tommonen puhe tuntuu hyväosasen suusta. Näkis jonkun meikäläisen puhuvan noin niin sitten uskos", äksyili siivoojanainen XY kylillä, kuukausipalkka sentään 1822 €.
***
"Eli 7 siivoojaa on yksi Sailas!" ynnää muuan ämeriäkkyläinen eläkeläinen.
Joka ei edelleenkään kaipaa tippaakaan takaisin työelämään - vaikka kuinka paljon maksaisivat.
***
TS 23.11.2012
Sulkavan
suursoutustadion ja kaikki
maisemissa view-matkailua
.
.
Joskus tulee päiviä jolloin Paratiisistakin pois mieli tekee. Varsinkin kun sataa tihuuttaa kolmatta ja neljättä päivää.
- Jos käytäs siskon mökki talviteloille laittamassa, ei heijän huoli Helsingistä Savon-maille asti ajella yhen mökin takia.
No mikäs, astutaan mutteriveneeseen tuomari Nurmion lailla, omaan niin ei tarvitse koko ajan taksamittaria tarkkailla, saa kaikessa rauhassa tsiigata ympärille.
Lomasaarten venäläinen tiilibaari kyhjöttää kuin konkurssipesä, vauhdilla ohi ettei mahorkanhaju vaatteisiin tartuisi. Kerimäeltä poimitaan se Tolpojen bygaama kirkko. Savonlinnaa ei nyt olekaan, ohitustie on ja heti jo Laitaatsilta.
Järvissä ei jään jälkeäkään. Siis mahdollista jos kirkkoveneellinen reippaita soutajia olisi harjoittelemassa Suursoutua varten, ensi kesää pohjustamassa, koukataan sinne. Vaan ei ristinsielua stadionilla. Kunnanvirasto täyttää koko kirkonkylän, samaa kerimäkiläistä kirkkolaisuutta, suuruudenhulluutta niin monessa pitäjässä. Komea laitos katsoo järvelle päin, sen silmät armoa anovaisina kirkkoa kohti.
Vaan ystävällinen työharjoittelija tarjoaa rantatien Kahvila-Puoti Alinassa infot ja kuumat kahvit tuoreen pulla kera. Santsikuppi kaupan päälle.
Eteenpäin roadmovietie vie. Eipä Paunosen Ari juoksentele teillään, paennut sinne Helsinkiin olympiastadionin torniin Juoksija-lehteä toimittamaan; eipähän tarvitse turhia hikoilla.
Koikkalan kyläkoulun luokkahuoneissa valo - eivätkö vielä lakkauttaneet? Pihapiirissä Niinistön Saulin ja Haukian Jennin yllätystori ja myyntikojut, autioina, kesäisestä yllätysvierailusta tuskin vielä tointuneina.
Jos tästä pohjoiseen päin sitten.
Joroinen - mikä nimi! Stubbin jäljillä, triathlonistitkin jossain muualla kuin kenttää kiertämässä; kukas nyt sateessa sitäkään hommaa viitsisi - tulee sitten kun aurinko kesällä paistaa ja on tv paikalla. Saa tiedottaa, miten kova on ministerismiehen kunto ja itsetunto.
Varkaus. Samaa sadetta. Tällä puolen lahtea keväällä otti hengen ohikulkijalta se mies, tuolla puolen vettä kaupassa käytyään. Olisiko ollut juuri tämä Citymarket, jonka kalatiskillä ei muikun muikkua, vaikka kylmistä vesistä luulisi muikkua nousevan kutuajan jälkeenkin.
Ei saa Lempi muikkua, eikä niin ollen matolääkkeitä sisäänsä.
Karvion kanavalla pimeyden keskellä loistaa valo, huoltoaseman edessä mies polttaa tupakkaa ja utelee jotta täältäkö päin sitä. Ei munkin munkkia liikkeellä. Tuumaillaan porukalla jotteivät jouda edes piipahtamaan tientakaiset Valamon miehet huoltsikalla tietokonekiireiltään ja viinin maisteluiltaan; apottikin sai mennä mäkeen riidan päälle. Ja Lintulan nunna oli kuollut kolarissa autoonsa jota ajoi. Niin nykyaikaista nunnana ja munkkina oleminen on, kehveli vieköön!, hyvä jos kynttilöitä ennätetään väkertää - vai joko lie ledlamput tuohuksina ...
- Missä on vanhan ajan kilvoittelijat? Ne itsensä kiduttajat, syntiensä häätäjät, jotka kahleissa ja skiitoissa oikeassa Valamossa kilvoittelivat!
Aivan huudoksi tahtoo mennä paheksuntamme siinä huoltoaseman hämärässä - hyväkkäillä!
Leipäpitäjän S-marketista saa lohta hopeisessa kissanpussissa, tyytyköön Lempi korvikkeeseen, syököön matopillerit kunhan muikkuja taas on kaupan.
Muuta enää jäljellä kuin salmen ylitys ja lossarin huuto korkeuksista, pimeän ohjauskopin ovelta: "Mistäs ne sukulaiset näin myöhään siihen kurauttivat?"
Paratiisi
on pimeänä, kissa pöydällä.
Lempi
kiertää kaukaa lohipussista kuppiin puristetun tahnan ja pyrkii ulos
paremmille metsästysmaille.
Oven
raosta pujahtaessaan selvästi naukaisee: - Kaikenlaista möhnää sitä
yritetään Paratiisissa kissoille syöttää...
Irtonumero
21.11.2012
- 13:00 | hikkaj | MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, KIRJALLISUUS,
LEHDISTÖ
Kalle Päätalon poika
.
.
Toinna
noita nyt liiemmin tilata, ostaa sitten kun kohde kiinnostaa.
Jokin
aika sitten näiden Hissi-Herlinien äiti Kirsti selvitti
Eevassa sukurikkoa, niin ostin.
Nyt
tämän Seuran, 46,
tuotatin kaupasta, kun siinä se Päätalon Kallen jalkavaimo
kertoo, miten kaikki luonnossa tapahtui. Ikäerokaan ei haitannut, vaikka Kaarina
Helin, silloinen Tamminen ja kirjan Raija
Koivunen oli tuolloin 17 vuotta ja Kalle 2 x17 eli kolmeneljä. Pato
murtui. Kallea juoksutti, oma avioliitto Helvi Purolan,
kirjojen Lainan kanssa rakoili pahasti, kun se sonni-Moilanen
vokotteli naista.
Poikahan
siitä syntyi, Seppo, ja Kalle maksoi jämptisti ruokkomaksut.
Olisi
halunnut naidakin Kaarinan vaan tämä ei suostunut kun näki Kallen
mustasukkaisuuden puuskat ja kellontarkkuuden. Seppo menehtyi syöpään viisi
vuotta taapäin, mitä Kalle oli elinaikanaan pelännytkin, sukuvikana, niinhän
menehtyi aikoinaan äiti Riitu kuin myös Kallen toinen tyttö Elina
vuonna 2008. Kalle itse kuoli eilisellä päivämäärällä vuonna 2000
81-vuotiaana.
Kaarina ja Kalle sekä Seppo pitivät yhteyttä koko elämän ajan.
Kaarina ja Kalle sekä Seppo pitivät yhteyttä koko elämän ajan.
Kallen hauta löytyy Messukylän kirkon kupeelta Tampereella. Kaarina on jo uskaltautunut haudalle kukkia tuomaan, hautajaiset katsoi televisiosta Sepon kanssa.
Seppo
on kuollut, mutta yksi pojista, Kalle, jatkaa ukkinsa perinteitä ja on
kirjoittanut runokirjan Pygmi.
Oli
juttu lehden hinnan väärtti, 3,90 €.
Tuomiopäivä
pitkästä aikaa lukijakysymys - mikä lehti?
.
.
Työntyi auto kuusiaidan raosta Paratiisin ytimeen. Sekös Pinoajaa vähän nauratti: Aika modernia! Auto paratiisissa. Pinoaja itse tavallaan oli paratiisin vastakkaisessa toimessa eli keräämässä halkoja, joilla sytyttää kunnon roihut ja tulet kiukaan alle, kuumentaa oikein kunnon pätsi jotta saisi joutavat maailman kutinat mielestään.
Pysäytti kyykkimistyönsä Pinoaja ja jäi odottamaan, mitä tuleman piti.
Salkkumies laskeutui saunaa kohti. - Oisko niitä ilmavalokuvamiehiä, niitä jotka kalliita talotauluja kauppaavat? Ei ainakaan automyyjiä, kun eivät nykyisin tule taloihin esittelemään niin kuin ennen.
Antaapahan tulla ja selittää. Nuorehko mies on. Siistit kamppeet ja moitteeton tukka.
- Päivää, sanoo ja näyttäisi ojentavan
kättä. Vaan kun Pinoaja puristaa puukapulaa kädessä, ei ojenna. Vetää salkun
vetoketjun auki ja ottaa hupaisen lehden. Kysyy ujosti: - Kinnostaisiko
Tuomiopäivä?
- No jos ei tässä iässä kiinnosta,
niin koskas! vitsailee rempsakasti Pinoaja. Ei saa
vastakaikua huumorilleen.
Tulija näyttää kantta: autonromuja ja sortuvalla sillalla katkennut junanvaunu, yhdenyhtä ihmistä ei missään - tuossa savussa ja sumussa olisikin mahdoton hengittää. Pinoaja ymmärtää, ettei nyt saata olla huumorin hetki. Menee maat ja mannut jos jysähtää tulivuoressa vaikka ja kunnon pilvi pölähtää taivaalle. Tyttökin siellä Islannissa just siellä missä se Eija, Eyjafjallajökull, pari vuotta sitten tuprautti taivaalle tuhkansa ja sotki lentoliikenteen. Ja se kuulemma on pientä jos supertulivuoret ryhtyvät tehtäviinsä.**
Ei se niistä tämä esittelijä puhu, Pinoaja vaan itsekseen arvelee, Ylleowstonessa on yksi semmoinen, joka innostuessaan voi lopettaa kaikkien kävelyn. On niitä muuallakin, jenkit vaan ekana jostain syystä pahantekijäin listalla. 21.12.2012 - ja se on siinä, ennusti joku taho.
Tämä tässä kääntääkin etusivun jälkeen vehreän kuvan: Niitut vihannoivat ja laiho laaksossa! Puut metsän huminoivat. Joki virtaa ja perhe kellottelee viltillä. Pinoaja katsoo ympärille Paratiisissaan ja sitten kuvaa lehdessä. Marrasparatiisi on paljon rumempi kuin Tuomiopäivän paratiisi. Panee kysäisemään silmillä, suu on mykkä.
- Ihmisen arvailut tuomiopäivästä
ovat tuulesta temmattuja. Maailmasta tehdään maailmanlaajuinen paratiisi.
Jumalattomat vain pyyhkäistään sivuun, karsitaan ja petolliset repäistään
pois. Oikeamieliset tulevat asumaan maassa ja moitteettomat jätetään jäljelle,
vanhurskaat saavat omistaa maan, ja he asuvat siinä ikuis ...
Sieltä alkoi pulputa kuin tuhkaa tulivuoresta, mutta lämmittävää ja yllättäen lohduttavaa sanaa sanan päälle ja tietysti Pinoaja asettautui oikeaan kohderyhmään, samanlaisten verrokkien riviin. Pinoaja ojentaa nyt kätensä eli hamuaa lehden itselleen, lehdentuoja ojentaa lehden ja lopettaa paasaamisen. Pinoaja katsoo kantta, se on rumempi omaa Paratiisia, sitten kääntää sen sisäsivun kuvan - se voittaa ympäröivän marrasparatiisin vehreydellään.
Salkkumies vetää vetoketjun kiinni ja nyökkää, Pinoaja nyökkää takaisin. Palaver on ohi. Auto peruuttaa tielle.
Pinoaja kokoa sylillisen ja latjaa klapit kiukaan alle, repii saamansa lehden tuhansiksi palasiksi niin kuin paraskin liikenneministerikyllönen ja sytyttää ne palamaan, polttaa liikenneministerin antamin ohjein. Pian tarttuu tuli puihin ja liekit nielevät puut ja paperit.
Pian
on aika nauttia kutkun löylyt.
** Supervulkan i utbrott
Sannolikhet: 1:100 inom de närmaste 1.000 åren
Sannolikhet: 1:100 inom de närmaste 1.000 åren
Maajussille
morsian hakkaa BB:n
19.11.2012
- 13:00 | hikkaj | rakkaus, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi
tai peittoaa - heh!
.
.
On tässä urbaaniukkoa leikittykin jo tarpeeksi, nyt on tullut totuuden kakistamisen aika: Maajussille morsian on parempi ohjelma kuin BB, jo moraaliltaan, saati kielenkäytöltään - ja luonnonhelmaisuudellaan. BB on tunkkaista takapihakamaa, sisäsiittoista, yms.
Voi niitä Perttu-aikoja, Kaarloja ja Kakeja, jolloin virpomiset jäivät vain puheeksi!
Kai tässä on kuitenkin palailtava katsojasakkiin, koska pariviikkoa enää finaaliin, vaikka vaikeeta tekee ja mieluummin sunnuntaisen häätöohjelman vaihtaa maanantaisiin maajusseihin. Paljon mieluummin, vaikka siellä niitä tavattavissa nokko. ;)
Mukava katella kun tumma Nelson istuutuu traktorin pukille, niin farmarin niin farmarin näköisenä. Ja ne sen puheet: heti hempeys ja rakkaus sijansa saava. Veijo myös menettelisi sulhaseksi Hannelelle aivan hyvin, Raunosta nyt puhumattakaan; taitaa tosin Rauno olla vähän liian vanha Hannelelle.
Tänäänhän tuo nähdään, mihin suuntaan sulhasmetsästys nytkähtää.**
On siellä kolme muutakin morsiamenhakijajussia näissä alkujaksoissa: Pekka, Juho ja Esa. Vaan ovat sen verran nuorempata kaliiperia että focus - hih! - keskittyy Hanneleen. Pekan morsmaikut riitelevät keskenään, Esan morsiamet eivät tykkää Esasta ja Juhon ehdokkaista yhdellä iski koti-ikävä ja livisti jo toisena päivänä pois, hittoakohan ylipäätään lähti näytille?
Että juonessa tässä ollaan, ei haittaa vaikka Regina lakkasi elokuussa ilmestymästä ja Nyyrikin talouskin tiukoilla.
** 20:05 Maajussille morsian
19.11.2012 klo 20:05-21:00
Jakso 9.
Viimeisetkin kumppaniehdokkaat saavat kutsun treffeille.
Maatilaviikko on jo pitkällä, ja tunteet ovat vähitellen
selkiytyneet.
Yhdellä treffiparilla ajatukset ovat samansuuntaisia, toisella
lempi leiskahtaa jo suutelun asteelle.
Pientä mustasukkaisuuttakin on aistittavissa.
Osalle on kuitenkin käynyt täysin selväksi, että kaveruutta
suurempaa ei ole horisontissa.
Mitä ihmettä Pekan tilalla pohditaan?
Miehuuden
menettämisen uhallakin
18.11.2012
- 00:00 | hikkaj | koti, lapsismi, KIRJALLISUUS
kiinni Kansojen kirjallisuuteen
.
.
Miten vaikea onkaan luopua kymmenen vuotta sylissään kantaneesta kirjasta, tästäpä osasta 11. KK: viimeiseen osaan siirtymisriittiä on riittänyt nyt koko viikoksi. Vaikka miten on kannet leikattu ja liimattu ja viety jo hyllyyn ja otettu viimeinen osa pöydälle, nostettu kuin se kuuluisa kissa, niin haetuttaa vielä takaisin ja selaututtaa.
Voimakkaasti työntyy Lawino, voimakas musta maalaisnainen tuohon nyrkkiään puistelemaan ja ukostaan kertomaan, millainen rotta tämä mies! Lähteä nyt kiekumaan kaupunkeihin kaupunkilaiskanan perään. Hylkää hänet, hyvän, ja ottaa uuden, huonon huorasen, kanasen kauheimman... Länsimaalainen elämänmuoto syö miestä ja koko Afrikkaa.
Siis ugandalaisen
Okot p'Bitekin teos Song of Lawino
jäi kummittelemaan mielenlokeroihin.
Voimakkaana
muutenkin imeytymässä taas koko kaunokirjallisuuden moska sisuksiin.
Sitäpä tässä olen pelännyt jos nauttinutkin, retropaluusta kaunokirjallisuuden, tuon houkuttelevan pedon, kynsiin. Onneksi nyt varttuneessa iässä tietäen, että sen tien päässä, kun tarpeeksi pitkälle pötkit, on pelkkää upottavaa aapaa, nevaa ja lettoa, joihin molskahtaa elämän ilo ja riemu - umpisukkeliin. - Sata varmasti! täydentää nimimerkki Kerran koettu on.
Syvimmin kirjoittaneet, klassikoiksi tulleet monen sortin dostojevskit ovat poikkeuksetta omaa elämäänsä vaeltaneet, hiippailleet tummien varjojen mailla, sairaalloisena kuka mistäkin syystä, tuskien ja pettymysten teillä, ja sitä sitten siirtäneet ja heijastaneet eteemme luettavaksemme k a u n okirjallisuutena.
Siitä on kauno kaukana! Ja on pirun tarttuvaa laatua se tauti.
Vaan nyt vanhempana ja viisastuneena jos kuitenkin vähän pukinsorkkaansa tohtisi sinne suuntaan taas työntää, kun tuollakin Lawinon pelottelemalla miehuuden menettämiselläkin iäkkäämpänä on enää vain marginaalinen merkitys. Tuo tumma nainen näet varoittelee pilkaten ja ivaten kaupunkilaishentukan perään hurahtaneelle miehelle, miten kurjasti voi käydä:
'Sillä kaikki nuoret miehemme
eksyivät kirjametsään,
heidän miehuutensa katosi
luokkahuoneisiin,
kiveksensä musertuivat
raskaiden kirjain alle.'
Tapahtuu
mitä tapahtuu, nyt avaan rohkeasti Kansojen kirjallisuuden viimeisen osan.
- Tusina
täyteen, sano!
"Käännyin
pois kirjastosta, ja mieleeni nousi ivallisen katkera ajatus: Laitetaanko
alokkaitten saikankorvikkeeseen myös henkistä bromia, myrkkyä, joka kuolettaa
lukuhalut, jopa kiinnostuksen sanomalehtiuutisiin. Henkinen bromi ei tosin
näyttänyt tehonneen kaikkiin kavereihini: Kirjastossa istui melkoinen joukko
alokkaita avattu kirja edessään ja ovesta työntyi uusia vastaan."
Kalle Päätalo: Ahdistettu maa
GPS-kello
ja Canon-skanneri
17.11.2012
- 13:00 | hikkaj | nokkeluus, koti, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
voe mahoton!
aivan mummona
.
.
Mummon lailla jo ihmettelemme, kumpikin, jos monesti muistelemmekin yhä enemmän ja enemmän ymmärtäen: "Mikkään nappula se tää on?" "Ei tuas iän kuulu, tulukeehan kahtomaan." "Nyt ei näy kuva. Jos kävisittä viäntämässä esile."
Huipentumana tietysti se, kun puhelinvastaaja vastasi: "Juuri nyt en jouda puhumaan kanssasi, mutta yritä myöhemmin uudelleen." Niin oli velimies puhelimessa julennut sanoa kun mummo veljelleen soitti ja sitten meille soitannosta vakuuttelemaan:
"Kyllä se ite ol. Olpas sillä nyt hoppu.
Suap olla viimenen kerta kun sille soitan.
Soittakkoon kehno ite!"
Meistä nokkelistanäppäristä mummo oli muka jäänyt jälkeen teknisestä kehityksestä, ei soveltunut nykyaikaan; sotien välinen aika olisi ollut mummon elolle etsikkoa. Pois jouti, niin kuin itsekin sanoi. Huumorimielellä tietenkin molemmin puolin. Mutta tosissaan olimme kummastelun kanssa: "Eikö se nyt tuotakaan nappulaa saa tuohon asentoon millään!"
Mitäs
nyt!
Samassa
tilassa ollaan eli ei ölömpänä yötä voi olla kun pöydällä rötköttäävät tilaajalahjana
GPS-kello ja K-Plussatarjouksena Canonin skanneri.
Ei
minkäänlaista kykyä saada ah!niin välttämätömiä
värkkejä toimintaan. Ei minkäänlaista! Vaikka tarvetta tuntuisi
kapineille olevan: näkisi liikutun matkan tietokoneelta ja voisi valokuvia,
omia ja netistä pöllittyjä, skannata.
Ei
puhettakaan jotta inahtaisi kumpikaan kone. Ei p u h e t t a k a a n.
Vaan
sitä enemmän paasaa meillä: - Jääköhän lenkit heittämättä? - No
ainakin hiihot jää kun lumikin lähti! Toki tuon verran hirtehistä löydämme
vakavassa paikassa.
Eipä
siinä auta muu kuin soittaa kilauttaa, mummon lailla, jälkikasvulle
kaupunkiloihin, josko tämä niitä ajureita sun muita UBS-johtoja tulisi
kytkemään ja toisi mukanaan vielä kaiken päälle SKYPEn. "No sen
vielä riesaksi siihen, niin niin jos toisit, Älä
missään nimessä, jos toisit isäs ymmärrä näihen päälle
... " soitamme kaksiäänisen puhelun. Vaan kun kuuli
kovemmasti huutaja ettei SKYPE olekaan niitä Vennamon SMP:stä eronneita
seteliselkärankaisia ja että se on kamerallinen puhelinyhteys, jolla voi nähdä
toisen osapuolen tietokoneessa, niin vot. Nappasi kiinni: "Tule
ja sassiin asentamaan!"
Näkisi
sitten, ketkä tätä blogipottua oikein käyvät tönkimässä ja moniko
niistä on kepu.
Ai
että mitkä ilot jos mutkaktkin elämässä vielä
edessä. Semmoinenkin kesällä koettu ettei edes dosettirasiaa
auki saatu velipojan kanssa kynsiä repimättä, kunnes
ilmestyi hyvä haltiatar ja ohjasi, että 'kuulkaas nuoret
miehet: tässä sivussa on semmonen näpykkä jota painamalla
luiskale liukuu'.
Tekniseksi
on elämä mennyt - muuten mikäs tässä ihan mummona elää ja horista.
Talvivaara
Tallinnassa
voivatkohan kamelin kyttyrät jäätyä, entä apinoiden aivot?
.
.
Sen verran vatsaa palperoi ja veti voimattomaksi jo ennen reissua, ettei tavanomaiseen räävelimenoon ollut menemistä: konditoriat sun muut likööripuodit piti kaukaa kiertää.
Mutta mikäs mikäs: katseli kahdennestakymmenennestä kerroksesta merenpuoleisesta huoneesta, ei-midaga -kerroksen tasoilta, kaupungin menoa ja hei! mitäs jos mentäis apinoita katsomaan -välähdys siihen tuli sitten halvaksi huviksi eli hyödyksi.
Sekään juuri ei-midaga maksanut. Prisman Ilmaiskuljetuksella Rocca al Mareen ja risteyksen yli kävellen sohjossa Zoohon ja luontomatkaan, luonnontarkkailuun keskellä esikaupunkia.
Pöllöt, Strigidae, vasemmalla, hämärissä häkeissään pyörittävät kaulansa rullalle ja ovat aika pöllämystyneitä, silmät selällään kun kierteet palauttavat päänupin takaisin alkuasentoon.
Valkeapörhö punkkarikotka, Neophron percnopterus, Egyptian
Vulture on kyllä södein: tämmönen määkin haluisin olla ...
Jee!
ja sitten ne apinat, missä? Macaca fuscata
No ei ole vaikea löytää: hirmuinen kähinä ja villintä näillä fuskaajilla on meneillään yhden rakennuksen päässä; näytti että koko rivitalon pää olisi heilunut kun serkkupoikamme pistävät parastaan. Ihan kuin koulussa ja meijjän luokassa. Säpinää sielulle! Niin ihana äiti ja niin ihana pentu, joka äitinsä päällä pomppii ja alla roikkuuriekkuu, pentu kuin harvakarvakäsilaukku, jota uilakka madam milloin minnekin on tieltään työntämässä kun muuta säpinää on luvassa - tanssiinkutsu tai jotain.
On näillä ihminenkin häkitetty. Semmoinen pieni soma häkkitraktori ajaa juruuttaa vastaan kun norsuista, Elephantidae, saavumme ja ylitämme sillan missä törmäämme lumia hakkaavaan työporukkaan. Siinä häkkyrässä istuu yrmeä uros. Varmaan pistää vihaksi koskei saa olla villinä ja vapaana siltatöissä vaan pitää edustaa ihmisrotua häkissä. Sitä emme ennätä tarkistaa että lukeeko homo sapiens minitraktorin kyljessä, kuvakin jää kiireenihmeessä napsaamatta. Mutta uskotte varmaan että semmoinen täällä on näytillä, liikkuva moottori-ihminen homo raikkonens.
Delfiinit, Delphinus
delphis, liu'uskelevat avotaivaan alla hentoisessa lumisateessa,
aivan kuin me pikkuserkku-Vesan kanssa historian
lukijoina Moskovan avoaltailla nuorna miesnä naisten puolen porttien
kautta sisään menneinä polskuttelimme höyryävässä vedessä maaliskuussa. Hitto että
säpsäyttää! Amurintiikeri, Panthera
tigris altaica, nuoleskelee kieltään olkapäittemme takana,
onneksi jokunen rautaputkenpätkä erottaa meidät toisistamme.
Mikäs
tässei Tallinnassa talvikelissä metsäteillä lokamarraskuussa! Ei tämmöistä
meillä kotimetsissä. Karhu korkeintaan kesällä, käärmeet, sudet ja hirvet. Ja
Arvon puhvelin kokoiset elukat, lihakarja, ladun varrella.
Vaan
koskaan ei kameli, Camelidae, niin kuin
nyt tuolla, ole vastaan keinunut kun latuja tallaamme metsissä ja
vainioilla. Ei koskaan, ei edes yhden kyttyrän. Komean näköistä olisi jos
tulisi kaksikyttyräinen, semmoinen
jolla Niilin varsilla ratsastimme ja missä kyytimiehillä
oli tarkoitus ryöstää meidät, siis meidän dollarimme. Aivan samoin kuin täällä
Tallinnassa kerran ja ilman kamelia ja kun oli jo laivaan kiire ...
... mahtaa muuten kamelin kyttyröissä vesi jäätyä ... oma talvivaaransa näilläkin ...
11€
Arjen
mankeloimia
juoppous, mitättömyys, lapsettomuus, muistamattomuus - Rospuuttoryhmä: rosvojoukkoko rattailla?
.
.
Jenni Hanikka, Timo
Ruuskanen ja Janne
Kinnunen
.
On siinä taikaa, teatterissa, - minkäs sille mahtaa! Oikaisemisen mahdollisuus näytelmässä viehättää ja aina mukavasti yllättää - ohjaajan oivallukset. Ei tarvitse kurkkua veri roiskuen katkaista niin kuin elokuvissa, eikä hurrata pärrätä moottoreilla. Kaiken voi esittää kuvaannollisesti, symbolisesti tai sinne päin.
Niin kuin nyt kun ei voi tuoda kolmea eri-ikäistä kakaraa näyttämölle, niin tuo kolme eripituista laudanpätkää; kerrostaloa mallaa ylösnostettu höyläpenkki. Mies voi aivan hyvin, naurattamatta, olla juopotteleva aviovaimo ja toinen mies muistisairaan vaimo.
Pakonsanelemanakin, siis.
Jos
kiertävän teatterin näyttelijäkaartiin kuuluu kaksi miestä ja yksi nainen, niin
rimputelkoon nainen taitavimpana sarina sitä kanneltaan ja antaa
näiden kahden miehen hoitaa muut hommat, koska sen paremmin osaavat,
taitavat ja hallitsevat, kun kerta sitä kokemustakin on karttunut.
Niin
kuin Jukka Kinnunen ja Timo Ruuskanen
osaavat; Jenni Hanikalle jää soittelijan, laulelijan pesti
ynnä kannettavaksi tunnevoimia syövän lapsettomuudesta kärsivän naisen
tuskallinen kiviriippa, jonka kiviä sitten konkreettisesti siirtelee
lavalla.
Selviytymistarinoita, neljä tavallista
arkihuolten tarinaa, poikkesi Rospuutto-ryhmä esittämään
syrjäisen pitäjän koulun auditorioon, minne oli harva ja valittu
osautunut kanssaelämään näiden arjen sankareiden myötä.
Olisiko
väki pelännyt kiertävän teatterin rosvomainetta entisiltä ajoilta, silloin kun Shakespearekin
vielä eli.*
Vai
olisiko näitä samanlaisia sankareita omasta takaa omassa huushollissa tai
ainakin naapurissa jo riittämiin ja riesaksi asti?
Menettivät verrattoman
iltapuhteen.
Kuin
arkipäivän dokumenttia, suoraa lähetystä naapurista ja kuin telkun Paluumuuttajia
olisi Pohjois-Karjalassa paikan päällä katsellut ja
kuunnellut - sitäpä Hermanni Niemistä kauppa-autossaan ynnä
muita muuttaneita.
Hyvä oli esitys. Niin kuin näytelmät miusta must - aina.
* "Kiertävät teatteriryhmät
olivat 1590 -luvulla laittomia, ellei heillä ollut ylhäistä suojelijaa.
Näyttelijät olivat lakien suojan ulkopuolella, ja erityisesti irtolaislaki
rajoitti monien ryhmien toimintaa ja toisaalta varkaat ja vankikarkurit saattoivat
esiintyä näyttelijöinä." jyu/taiku
Kai
Sadinmaa et Teemu Keskisarja
14.11.2012
- 13:00 | hikkaj | Politiikka, Sijoitus/kauppa, lapsismi, voe mahoton!, LEHDISTÖ
punasilmin
.
.
Eivät vastakkaiset mielipiteet pahaa tee: niistä saa voimaa, energiaa ja - adrenaliinia. Jopa salaa nyökkäyttää.
Piensijoittaja-hiihtäjällä on olosuhteiden pakosta hiihtotauko, kuin myös sijoitustauko. Siispä on aika laittaa päivittäinen jumalansana syrjään ja ottaa vastaan pakanoiden sanomaa eli Kauppalehti hetkeksi pois käden puristuksesta ja kovin kourin tartunta Kansan Uutiset Viikkolehteen.
Oikein kaivamalla kaivamme, jotta sielussa rotan lailla jyrsisi. Otamme esille kaksi oppinutta miestä, pastorin ja tohtorin, viime lauantailta, niin eiköhän jotain jytinää ja vastalausetta ala Pien- saati Suursijoittajan mielessä myllätä.
Kai Sadinmaa ja Teemu Keskisarja.
Otetaan historioitsija Keskisarja ensin, niin ei ihan niin syvältä kyrsi ja korpea. Kirjamarkkinoilla näet on tarjolla Keskisarjan teos Raaka tie Raatteeseen Suurtaistelun ihmisen historian kuvaus. Siltala 2012.
Ukrainalaiset tiedetään: laittaa nyt lämpimän maan miehiä pakkasen pantaviksi! Kuin russakat kuolee sininen divisioona, viimeiseen mieheen. Yhtä käsittämätöntä on laittaa kymmenien kilometrien pitkä konearmeija kapealle tielle vailla perääntymismahdollisuutta. Ilman ihmeempiä taistelujakin olisivat sinne nääntyneet. Hevosiakin jäi saaliksi toista tuhatta.
No tuo nyt ei ainakaan tätä kauppalehteläistä ärsytä, päinvastoin. Eikä oikeastaan Keskisarjan haastattelukaan. Jos ei kohta: "Seksuaalirikollisten mielenmaisema saattaa olla hyvinkin samanlainen kuin talousrikollisten." Tai: "kun pitäjän yhdellä kolkalla riehui Suomen sotahistorian legendaarisin taistelu, rintaman itäpuolella suomussalmelaiset auttoivat puna-armeijaa. Muutamat kävivät jopa ase kädessä maanmiehiään vastaan ja opastivat puna-armeijaa metsäpolkuja pitkin suomalaisjoukkojen selustaan."
Filosofian tohtori Keskisarja (s.1971) on myöhäherännäinen opiskelija, aloitti opiskelunsa vasta 30-vuotiaana työskenneltyään rakennuksilla kalusteasentajana. Nyt toimii Suomen ja Pohjoismaiden historian dosenttina Helsingin yliopistossa. Kaivaapa vielä haastattelun päätteeksi verta nenästään ammattikadehtijoiltaan: - Osa historiantutkijoista ei kirjoita elämänsä aikana yhtäkään tekstiä, jonka lukisi enemmän kuin sata ihmistä.
Entä Sadinmaa, radiohartauksista tuttu? No johan lähtee, papiksi:
- pankkiireille maksat suojelusta, siis siitä, että he
suojelevat sinua heiltä itseltään
- Kreikan velkaa hoidetaan velalla ja kasvatetaan
syöpäkasvainta
- Eurooppa on helvetin rikas, silti ei ole varaa vaihtaa
vanhusten vaippoja, koska liian suuret pankit imevät kaiken kuiviin
- olemme lähellä moral hazardia, kaikki
arvotetaan rahalla
- silloin ollaan jo tosi kusessa kun tavalliset järkevät
nuoret tekevät järjettömiä tekoja: Jokela, Kauhajoki, Myyrmanni
- Suomen kirkko on vallanpitäjien kirkko
- Suomen kirkolla on
merkittävä sijoitusvarallisuus, se pyrkii vain turvaamaan asemansa
- Kristillisdemokraattista puoluetta ei saisi olla:
kukaan ei voi omia kristillisyyttä; on jumalanpilkkaa
että kristillisyys on puolueen nimessä
- nasaretilainen oli raju
tyyppi,
Jeesus asettuu todella vasemmalle, koska hänellä oli koko ajan mielessä
syrjäytetty ihminen
- kirkko on tehnyt Juudaan
leijonasta kuohitun lampaan
- maailma on kuin rattaat
, joita ajaa juoppohullu kuski
Ja
piste.
Oikein
hyvää päivänjatkoa!
Ja
eiku seuraamaan, auringon sijasta, laskeeko Nokia tänään vai nouseeko.
To 15.11. klo 21.50 - 23.10 Teema
Pirjo Honkasalo & Pekka Lehto:KAINUU 39
(K7) (Suomi 1979) Fiktion ja dokumentin
keinoja yhdistävä,Jussi-palkittu kuvaus
pienen kylän elämästä talvisodassa.
Puna-armeija miehitti Juntusrannan
kylän yllättäen talvisodan ensimmäisinä
päivinä syksyllä 1939, kun vasta osa
Kainuun kylistä oli ehditty evakuoida.
Kylään eristyksiin jääneet asukkaat
päättivät tehdä yhteistyötä miehittä-
jien kanssa. Kun suomalaiset valloitti-
vat alueen takaisin joulu-tammikuussa,
Juntusrannan asukkaita odotti syytös
vihollisen auttamisesta.
Pääos.: Markku Suutari, Mauri Matero,
Antti Moilanen, Eija Kemppainen, Reijo
Seppänen, Eija Heikkinen. 81 min. T.
Pirjo Honkasalo & Pekka Lehto:KAINUU 39
(K7) (Suomi 1979) Fiktion ja dokumentin
keinoja yhdistävä,Jussi-palkittu kuvaus
pienen kylän elämästä talvisodassa.
Puna-armeija miehitti Juntusrannan
kylän yllättäen talvisodan ensimmäisinä
päivinä syksyllä 1939, kun vasta osa
Kainuun kylistä oli ehditty evakuoida.
Kylään eristyksiin jääneet asukkaat
päättivät tehdä yhteistyötä miehittä-
jien kanssa. Kun suomalaiset valloitti-
vat alueen takaisin joulu-tammikuussa,
Juntusrannan asukkaita odotti syytös
vihollisen auttamisesta.
Pääos.: Markku Suutari, Mauri Matero,
Antti Moilanen, Eija Kemppainen, Reijo
Seppänen, Eija Heikkinen. 81 min. T.
Miten
käydään vaimon luona?
13.11.2012
- 13:00 | hikkaj | rakkaus, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi
eli voiko vaimon jotenkin ulkoistaa Vellu Ketolan lailla?
.
.
Onni Eläkeläisen luukopassa on ristiriitaisesti kummitellut viime viikosta saakka Ketolan Vellun haastattelu Hesarissa eläkeläisen päivänvietosta Porissa. Jonkin verran tuntuu poikkeavan päivästä Paratiisissa.
"Mahtaisko johtua syystä kun Vellu on julkkis ja meikä Onska ei?" arvailee Onni E.
Tähän suuntaan kertoili Vellu viimeviikkoisiaan: - Mukavinta elämässä on Viipyilevä aamu aamiaisineen ja lehtineen. Lastenlasten kanssa telmiminen ja hikiliikuntahetki illalla. Jossain välissä käynti vaimon luona.
"Tuollaistahan se olla pitää",
nyökyttelee Onni, kunnes saa kuin sätkyn ja pystyyn ponkaisee.
"Hetkinen
- k ä y vaimon luona", pohtii kiivaasti Onni E, " VPK
käy vaimon luona?"
Miten käydä vaimon luona? Ulkoistettu vaimo?
Mennäkö
keittiöön kun vaimo perunoita keittelee? Sohvalle pötköttämään kun vaimo
pauloissaan niiden Kauniitten ja rohkeittensa? Viereen seisomaan
kun vaimo lunta lapioi, vaahteran lehtiä haravoi?
Vai
mitä kummaa Vellu tarkoittaa?
Niitä
pohtii Onni E ja käy vaimon luona omalla tavallaan, housut
käsivarsillaan, kun asiantynkääkin on: -
Ompelisitko lenkkihousuihin uuden lenkin? Sinulta kun se niin näppärästi
luonnistuu.
"Onkohan
se vaimon luona käynti jotain tuota?" otattelee Onni ja yrittää kokeillen selvittää.
Vai
kävisikö vaimon luona muuten vaan, leikkimielellä, hipaisisi ja huikkaisi: - Hippa!
Ja
sitten kiireenvilkkaan potaltaisi karkuun ...
Isänpäivän
etuaterialla
jokohan sponsorin osat vaihtumassa?
.
.
Kliffaa,
ei bluffia, hei!
Ylpeänä
nautti isä
pif-fin,
piffan
oman
pojan
e n
s i m m ä i s e n.
Säästyi
raha lompakossa alla
peffan.
20 ja 12 tai
12 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen,
tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin
kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta.
Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan
vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa
puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin
ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
Papyrus
- rulla auki
11.11.2012
- 12:00 | hikkaj | koti, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
KIRJALLISUUS
ja lisää pökköä pesään
.
Bertolt Brecht (1898-1956)
"Hänen kirjallinen pääasiansa,
ihmisparan kärsimysten asia, ei ollut koskaan ennen ollut yhtä helposti
luettavissa hänen kasvoistaan. Toinen suupieli ilmaisi alistumista ja tuskaa,
toinen nauroi kyynelten alla."
Hans Jürgen Kallmannin sanat ja
maalaus
.
1982 aukaisin papyruksen ensimmäisen kerran ja rullaa on riittänyt: 30 vuotta ja vielä 12. osa jäljellä.
Tänään on juhlapäivä: Kansojen kirjallisuus -sarjan yhdestoista osa on päätöksessään, sotien välinen aika on päässäni, ja pian tiedän kaiken maailman kirjallisuudesta aina Kaksoisvirranmaan ajoilta asti, öhöm!
Vaatimattomasti
olen laittanut merkinnän ensimmäisen osan loppumisen kuitiksi 10.12.82.
Lyijykynällä, koska ei tuohon aikaan tullut kuuloonkaan että kirjoihin jotakin
merkittäisiin, omia kirjoitettaisiin - miten tuskalliselta oli tuntunutkin
peruskoulun tultua se että lapset laskivat kirjoihin ja kirjoittivat
työkirjoihin vihkojen sijasta! Muutenkin siihen aikaan kirja oli arvossaan: en
niitä niin vain lainaillut edes ystäville saati kavereille. Ja jos niin
mustasukkaisesti varjelin ettei niille merkintöjä tehty kulmia taitettu ja että
ne varmasti palautuivat hyllyyn takaisin. Nykyisin suorastaan tyrkytän ja
jakelen enkä välitä pätkääkään palautuuko kirja omaan hyllykköön.
Parempi
luennassa kuin hyllyssä - paitsi päätalot.
Minulla oli selvä suunnitelma: Kansojen kirjallisuus on luettu vuosisadan vaihteeseen mennessä. 2000. Ja pulinat pois!
Ei toteutunut.
Tuli oma elämä. Perhe. Urheiluruudutkin jäivät katsomatta, nuo pyhät palvonnan paikat. Anssi Kukkonen sai olla ja Hänniset Kannakset saivat rauhassa höpistä omiaan kun poikalapsi suu tötteröllä paineli tv-nappuloita ylös-alas auki-kiinni. Eli tuli muitakin arvoja elämään kuin kirja ja urheilu.
Niinpä
ollaan nyt vuodessa 2012 ja yhä kirjasarjassa kiinni.
Mutta
tänään isänpäivänä on juhlapäivä: seuraa siirtyminen KK:n viimeiseen osaan.
Leikkaan BB:n kuvan kansipaperista irti, liimaan sen
juhlallisisn menoin yhdennentoista osan sisäkanteen, kuten olen liimannut
muidenkin osien kansikuvan aina lopuksi ja jättänyt kirjan hyllyyn alastonna
toisten osien viereen kauniisti punastelemaan
.
Enää
sodan jälkeinen aika 1945 -1965 jäljellä ja luja päätös: ensi vuoden
lopussa se on nujerrettu, makaa molskilla selätettynä.
Ja
sitten alkaa armoton kertaus!
Ennen
kuin siirrän yhdennentoista osan hyllyyn, luen uudelleen nigerialaisen Wole
Soyinkan runokokoelma-Idandresta (1967) tietoa luomismyytistä, miten
kansa kutsuu raudan ja sodan jumalansa, maailman luojan, apuun kun väki
taas on valloillaan ja pullikoi. Ogun laskeutuu vuorilta ja tulee
hätiin surmaten surutta niin ystäviä kuin vihollisiakin verenhimon hurmiossa.
Soyinkan
vahvimmaksi teemaksi nousee väkivaltaisten voimien vähentäminen sitomisen
kautta:
- sähkö maahan
- teollisuus sivistykseen
- aggressio työhön
- mies naiseen
Mies naiseen. Niinpä!
Pitkästä
aikaa
10.11.2012
- 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, koti, KIRJALLISUUS, voe mahoton!
yllätysvieraita
.
.
Ilmestyi pihamaalle kaupunkimaasturi, purki sisältään tutuntuntuista vanhentunutta miestä. Kuski ketterimpänä suorastaan loikkasi ekana alas, harmaahiuksinen takaa toisena, etupenkiltä pulskin mies laski lipokkaansa viimeisenä lumiloskaiselle pihalle.
Oli se Ripetti soittanut viikolla tänään tulevansa kirjanipun kanssa vakavia puhumaan. Vaan ei kehno ollut vihjannut sanallakaan että muita. Viimeksi sentään sanoi että yllätysvieraiden kanssa tulisi. Nyt jos olisi sanonut olisin arvuutellut että Kulta-Jaskan olisi mukaansa baarin seinustalta kaapannut. Oikeaanpa olisin osunut.
- No voihan hitto teitä ja tervetuloa!
menin aivan rappusille vastaan. - Tuo harmaa kuontaloinen, sinut minä
tunnen monen vuoden takaa, kollega-Joska. Ja
hyvänen aika, eikös ite kouluneuvoston PeeJii!
Siitäpä
se sairaskertomusten jälkeen riemu repesi ja muistelu käynnistyi, että
niitä riitti!
Kollegoista
- miten sekin humalassa oli opetustointaan harjoittanut eikä koulutoimen
johto mitään mahtanut siihen aikaan; ja liäkärlöistä - siltä Lantolta
oli joku kysynyt sen posken patista että mikä se ja Lantto vastannu
vaan että häiritseekö se potilasta; ja ulosottomiehestä, miten hyväsydäminen -
oli joskus omistaan pistänyt kuustonnia kun oli niin pahalta tilanne näyttänyt;
ja ...
Kolmen
tunnin jälkeen alettiin vähitellen päästä asian ytimeen vaan kun pimeän painoi
niin piti siirtää jutut seuraavaan kertaan, koko kirjallisuus unohtui,
minkä vähän lipaistiin
Lumitiikerin onttoa rakennetta, 'ihan
niin kun välillä ois joku muu kirjaa kirjottanu kun Mäkelä ihe'.
Hyryn
Uunia, että muurarithan ovat
filosofeja, 'täälläkkii Late saattaa tiili kourassa ojennettuna
pysähtyä vartiks pohtimaan vormuloihin turhuutta'.
Salmisen E-kuorta, 'miten
kolokko ja käit verissä sitä sai lukea, mutta hyvää tekstiä silti'.
Issakaisen Paratiisissa ei soi
Paganini jäi Ripetiltä kokonaan lukematta, koska 'enemmän siun
kirjoja, vaatii kyllä aikaa ja paneutumista eikä onnistu oikosinaan luku'.
Lumi
lätisi pihamaalla kun isännät pakkautuivat maasturiin samassa järjestyksessä
mitä olivat purkautuneet.
Mukavia
metsäveljiä, vielä eläviä.
Toisen
kerran pannaan sitten politiikka paikalleen, paikallinen ja valtakunnallinen.
32€
Vuokramarkkinoilla
09.11.2012
- 13:00 | hikkaj | Sijoitus/kauppa, lapsismi, voe mahoton!
antajan opissa - opiksi ja ojennukseksi
.
.
Jo pitemmän aikaa oli tuntunut tyhmältä, tiedättehän semmoinen olo kuin pää tyhjä olisi ja onttouttaan kajahtelisi.
Ei kun markkinapäivänä kaupunkiin markkinoille viipurinrinkelin tähden, muka, vaikka toinen jalka oli koko ajan menossa sivistyksen pariin ja veti yliopistoa kohti, josko sieltä viisaudentilkettä turtapäähän olisi saatavissa, ikään kuin älliä roiskahtelisi ohikulkevista opintonuorista tai peräti tohtoreista maistereista säteilisi.
Näki näki noissa oman kuvansa vuosien takaa: semmoisia samanlaisia roikuloita, vähänsyöneen näköisiä, samettisia. Lähempänä kello viittä kävivät levottomiksi kun iltariennot alkoivat mieltä kutittaa. Joku syödä kalisteli ennen campukselta poistumista autioituvassa ruokalassa, käytävät tyhjenivät, jokunen lukutoukka istuskeli kirjaston kammioissa vahvassa lukuvalossa vahvoin lasein tutki viisaita ulkomaankielisiä kirjoja täydentäen omia luentomonisteitaan. Kyllä, kyllä nämä tiedettiin ... ;)
Kyllä kyllä oli sellainen yliopistollinen torkkuva tunnelma: täällä ollaan ja nuokutaan kenellekään hyödyksi tai haitaksi olematta.
Vaan sittenpä kun ruikulanuorukaiset olivat poistuneet alkoikin kummallinen vanhojen ihmisten vyöry. Se vyöry vei vuona päärakennuksesta sivurakennukseen, Agoraksi kutsuttuun, riisuttiin takki muiden mukana naulakkoon ja jäätiin odottamaan tulevaa. Siinä istuessa selvisi alkavan tilaisuuden luonne; porhojahan nämä kaikki tyynni - oli alkamassa tilaisuus vuokranantajille. Nauratti: mitä minä täällä, tyhjä tasku.
Vaan kun ikäluokka oli samaa niin jäinpä.
Ja oppia tuli:
- vuokralaisella on oikeus pitää asuntoa hallussaan vielä
vuokranpäättymispäivää seuraavaan arkipäivään niin että puolet asunnosta
on vielä käytettävissä. Tyhjänä asunnon on oltava vasta toisena
arkipäivänä vuokra-ajan päättymisen jälkeen. Esim. tänä vuonna
jos vuokrasuhde päättyy perjantaina marraskuun 30. päivä - asunnon tulee
olla tyhjä vasta tiistaina joulukuun 4. päivä!
- toistaiseksi voimassa olevaan vuokrasopimukseen voi
kirjoittaa irtisanomiseen lisäykseksi : 'Irtisanomiseen sovelletaan
AHVL:ia kuitenkin niin, että irtisanomisaika alkaa kulua vuosittain
30.6.' Tai mikä tahansa muu ajankohta jotta saadaan
asunto parempaan aikaan uudelleen vuokrattavaksi.
- vuokrasopimukseen kannattaa kirjoittaa VAKUUS,
ei vuokravakuus tai vuokratakuu, näin ollen sitä voidaan
käyttää muuhunkin kuin maksamattomiin vuokriin: laiminlyötyyn loppusiivoukseen,
muihin havaittuihin vuokrasopimusvelvoitteiden rikkomuksiin.
- vuokralaisella on a i n a
oikeus ottaa alivuokralainen.
Kynä
suihki kuin suksi, valmista tuli, pää täyttyi, takkia niskaan nakellessa
valtasi sivistynyt olo. Enää puuttui vuokrattava asunto, mutta selvänä kävi
suunnitelma täydessä pääkopassa, tuottava bisnesidea: nyt hakemaan
vuokra-asuntoa ja sitten siihen alivuokralaista ... tai mikä ettei peräti ...
Ei
muuta kuin viipurinrinkeli kainaloon ja kotiin kahvinkeittoon.
Kummasti täytti
päätä tieto ja rinkeli vatsaa - eikä onttoudesta tietoakaan.
21€
Hotellihuoneesta
Virun ylisillä
.
.
Huikaiseva yönäkymä
Tallinnassa
hallinnassa
panoraama.
Janonaama kerroksessaan nenun ruutuun littaa:
- Ah, ei määrää!
mittaa!
20 ja 12 tai
12 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen,
tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin
kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta.
Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan
vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa
puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin
ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
6€
Aataminaikaista
puuhaa
06.11.2012
- 13:00 | hikkaj | vapaa-aika, uutiset, kertakäyttökamaa,
lapsismi
koppiäänestäminen
.
.
"Hyvä ope,
luuleeko joku ihan tosissaan, ett nykyaikana joku viittis talsii
jonnekkin hiivatin laitokseen tunkemaan jotain paperilappua laatikkoon!
Ei tyhmempää vois kuvitella.
Me äänestetään aidolsit, broterit kännykällä tai netissä. Takuulla äänestettäs
kataisetki jos vois, mut hyi hitto kuka nyt viittis kotonta poistuu!?
Terrkkuja ja välitä!
Make & Pera "
Muutama
vanhoista oppilaista sieltä elävimmästä päästä aina silloin tällöin
muistaa.
Eipä
tuohon muuta kuin kaikki oppineisuus peliin: agree = et in vino
veritas!
Olis
aika aatamien herätä eikä etsiä sen syvällisempiä syitä
-
vaikka näkyy eilisen Hesarin pääkirjoittaja* olevan sitä mieltä, ettei: koska
saattaa muuttaa vaalituolsta!
*miksihän
muuten pääkirjoitukset ovat nimettömien ihmisten tekemiä, anonyymien
kirjoittamia, yleisönosaston nimipakotettuja???
Kuntavaalit
Suomen attendoimmassa kunnassa
05.11.2012
- 10:00 | hikkaj | Politiikka, uutiset, Local, lapsismi, voe mahoton!
Ämeriäkkylän uutisia, Suomen lähi-idimmän kunnan kuulumisia koko valtakunnalle
.
.
"Ja täällä Uarne Tanninen, Ämeriäkkylä.
Suoritetuissa kuntavaaleissa kävi köpelösti,
eli kaikki ne ihmiset, jotka kannattivat Ilovaaran koulun
lakkauttamista <= ks.nimet, valittiin uudelleen
valtuustoon ja ne jotka lakkautusta vastustivat putosivat pois kolmea
edustajaa lukuunottamatta. Joten nyt jos äänestys olisi edessä, ei kahta
sanaa: 18-3 olisi lakkautus edessä
uudessa valtuustossa. Olisi siinä Sulaton Päälliköllä taas
sulattamista.
Niin turkasen kurja on maailma!
Tarkempi analyysi osoittaa että kepulaisista päälakkauttajat saivat kaikista
eniten ääniä ja ainoa kepulainen
koulunkannattaja ei enää viitsinyt ryhtyä leikkiin mukaan ollenkaan.
Onnittelemme pitkin hampain Mölsiä ja kumppaneita.
Yhdeksän heitä taas on.
Vasemmisto-liiton
kaikki kolme läpipäässyttä edustajaa olivat myös koulun vihollisia ja näin
ollen saavat jatkaa uudessa valtuustossa. Onnittelemme Hämäläis-trioa
melkein vilpittömästi. Samalla kummastelemme, miten kaikkein
innokkaimmin sosialistit ajavat yksityistämisasia ja veronkiertoa.
Ristillisten koulunkaataja saa
jatkaa, koulunsäilyttäjä tietysti putosi. Ymmärrämme silti, joten voimme
onnitella. Molemmat mukavia ihmisiä.
Kokoomuksen edustaja kannatti Ilovaaraa - niinpä kokoomus menetti
ainoan paikkansa.
Pahoittelemme!
Vihreiden
ainoa edustaja ei halunnut eikä uusi saanut valtuustopaikkaa - eipä tietenkään,
koska vihreät kannattivat koulun säilymistä. Pahoittelemme!
Koulunkannattajista
ainoastaan
PS-poliisi Kulmala, puoluetoveri Tikkanen
sekä demari-taksi Päivinen uusivat paikkansa, mutta
sitäkin komeammin: Kulmala jopa ääniharavana ja valtakunnallisestikin
kuudenneksi suurimmalla prosentuaalisella äänimäärällä.
Sydämelliset
onnittelut!
Mitä
taas Attendon valtaamaan ämeriäkkyläiseen valtuustoon tulee -
se on sataprosenttisesti attendolainen. Eli ei poikkipuolista
sanaa keneltäkään, ei lehmän henkäystäkään. Virittelevät jo muutamat
kaapeissaan seurakunnan ulkoistamista Attendolle teemalla 'Syntymästä
kuolemaan'.
Ihmettelemme!
Tämmöistä tällä erää täältä preerian
periferiasta. Ja täällä siis myös Uarne Tanninen, Ämeriäkkylä."
Ihanteet
hukassa
04.11.2012
- 12:00 | hikkaj | lapsismi, KIRJALLISUUS, KILPI-Salama-LEHTONEN
kenestäkään ei enää marttyyriksi
.
.
Henkien taistelu 9.
"Kleophas siis nauroi
Kaskaalle. Ikävä kyllä se oli surkeaa naurua: hän, joka oli alkanut epäillä,
oliko neron työllä kaikkein korkeinta arvoa, jos neron tuntoa sumensi jokin
tahra ..."
Nyt takana on yli neljäsataa tarkoin luettua, eestaas veivattua sivua, tasan kaksisataa sivua jäljellä Lehtosen Henkien taistelua. Asiaan on Joel päässyt, ideaali-ihmistä, ihannetta idoliksi kelpaavaa etsityttänyt Kleophas Sampilalla, Leksallamme, jota piru, ontuva paholainen, oluttehtailija Sorsimo kiusaa julkijumalattomilla ihmiskuvatuksilla.
Lehtonen on saattanut Kleophaksen, tuon kirjan alussa täysin turmeltumattoman puhtaan miehen pirun valtaan, nikottelemaan turmeltuneen maailman menoa, missä yhdestäkään vähänkin huomattavasta, muista nyt puhumattakaan, ihmisestä ei ihanteeksi ole.
Pettymys maailman menoon alkaa olla sinettiä vailla. - Hirteen, hirteen! alkavat sisukset huutaa.
Pyhät miehet ovat historiaa, marttyyrit menneisyyttä. Enää 1930-luvullakaan ei näy olevan ihmisiä jaloja, uhrautuvia - oma etu liikuttaa jokaikistä vastaantulijaa. Ei näistä muuhun kuin juonimaan!
Kleophas, tuo lammen rauhasta tempaistu onkimies, on hukassa maailmalla. Turmeltumaton sielu on ensin turmellut itsensä, siellä Parisissa, heti alkulehdillä, minkä jälkeen silmä näkee vain turmeltuneisuuden ihmisissä.
Poskeiseksi Leksa on tunteva itsensä, Syrjäiseksi.
Sitten siihen puhaltaa totterehtimaan tohtorismies Kaskas, joka ilkeääkin pyytää nimeä takuupaperiin, jotta voi ostaa sormuksen kihlatulleen - Untamo Riekille. Mies miehelle!
Ei tipu nimeä vekseliin Sorsimolta, tältä äveriäältä piruparalta, vaan putoaa ihmetys ja suuri hämmästys:
"Ja sellaisiin asioihin sinä luulisit
minun pistävän nimen?"
"Haista p-ska!"
Ovi lävähtää kiinni, Kaskas kovenee kun Sorsimo ei pehmene vaikka kuinka maailman homot olisi listannut ja puhunut nerojen oikeudesta ja sairaudesta, josta heidän neroutensa johtui: Leonardo da Vinci, Beltraffio, Wilde, lord Douglas, Romain Rolland, Panait Istrati, taisipa joukkoon kuulua Sokrates ja Alkibiadeskin ...
On siinä lammen onkijalla, on totta vie kummastelemista, tässä maailmanmenossa! Jos on lukijallakin ihmettelemistä että joko ne sittenkin suomalaisessa kirjallisuudessa julkisesti tohtivat pohtia homoutta jo sata vuotta sitten.
Lukijalla on kaksisataa sivua ja kuukauden päivät lukuaikaa vielä jäljellä, ja kirjailijalla yksi elinvuosi kirjan ilmestymisen jälkeen. Näillä mennään ja nähdään kuinka Kleophaksen ihanteen metsästyksen lopulta käy.
"...hän nauroi sille,
että eräs hänen entinen uskottelunsa oli jälleen mennyttä, nimittäin, että
tohtori Kaskas
edustaisi jotakin tervettä,
kuulasta, - jotakin tosi syvällistä ..."
Joel Lehtonen, 1933: Henkien taistelu
Eläviä
ja kuolleita
vielä on eno jäljellä
.
.
Jos näin pyhäinpäivänä vähän intiimimmin.
Piirsin lyijykynällä kaksi savitaulua, samankokoista. Toiseen savitauluun kirjoitin isän puolen ja toiseen tauluun äidin puolen veljetsiskot. Samanpituisen nimirimpsun sain, kymmenen sisarusta kumpaankin. Serkkujen määrääkin yritin hahmottaa ja puolensadan viivan yli kevyesti pääsin.
Tänään on pyhäinpäivä, siksi kai laskupuuhiin ryhdyin: on aika muistella vainajia ja vuoden mittaan kuolleita läheisiä. Ja siksikin ryhdyin, koska tätin, niin sen sanan kotoisasti lausun, kuolema on tuore tapaus, parin viikon takainen. Kauppalan Eeva on kuollut; loppuun saakka omatoiminen, pirteä, yksinasuva, elämänhaluinen etelänmatkaaja on pyyhkinyt tämän maailman tomut jaloistaan ja muuttanut tuonilmaisiin 96 vuoden korkeassa iässä. Siunaustilaisuus on vielä edessä päin.
Tätit ja setät ovat loppuneet. Enää jäljellä on vain yksi eno. Lauri-eno edustamassa vanhaa sukupolvea yksin, heikossa käveessä jo ja mieheksi vanha, 88, tämä ilomieli.
Kun Lauri-enosta aika jättää on meidän jälkeläisten puoleensataan kutistuneen serkkujoukon katoamisen aika. Tosin harventuminen on jo alkanut vuosikymmenet sitten monin eri tavoin.
Ensimmäiset
menetti enoista vanhin, pienin ja hupaisin, samalla sitkein, lokakuiseen
hyiseen Pieliseen
vuonna 1959.
Viistoista
nuorta veneonnettomuuden uhria nostettiin Paalasmaan
pimenneelle rantatörmälle odottamaan isien ja äitien paikalle saapumista.
Vuosi vuodelta yhä voimakkaammin on tuo haveri pimenevällä Pielisellä tullut mielentilaani ja paisumistaan paisunut: kolme lasta samasta perheestä! Miten on eno ottanut Helminsä kanssa vastaan sanoman, kun illan pimeydessä on tuotu kotirapulle tuskallinen tieto? On siinä Vilho-eno kutistunut entisestään.
Sen verran suorana muistan, miten äiti lähti hautajaisiin, nousi mäeltä ruskeaan linja-autoon ja sen miten sitten jälkeenpäin katsottiin kotona suuria mustavalkoisia valokuvia, joissa valkoisten hihnojen varassa kulki arkkumeri kirkkokummulla saattokansan surressa kirkon vierustalla.
Vuosikymmenten
jälkeen tilasin arkistosta lehtileikekopioita noilta ajoilta sekä kasetin,
jossa hukkuneen nuoren Helmi-äitiä haastatellaan tuskan hetkien ajoilta.
Avaamattomana
hyllyllä on materiaali saanut olla
koskemattomana kirjekuoressaan vuosikausia. Jotenkin ei ole
tohtinut palata noin intiimiin tuskaan, sillä voihan hyvinkin olla että
kasetin Helmi on enon Helmi.
Siis
vieläkin koskettavampi.
Toinen
tapa tienata rahaa, jos suksi ei luista
02.11.2012
- 13:00 | hikkaj | pahoinvointi, Sijoitus/kauppa, lapsismi, voe mahoton!
hyviä ihmisiä maailma pullollaan
.
.
Oli päässyt eilisiltana blogipottuun kommentti oikein ulkomailta, Vaasan/Turun puolesta tai jostain vielä kauempaa:
Mr Bruce Carsley (bruce_carsley@sifymail.com) kirjoitti 01.11.2012 - 19:08 Isä meidän -blogiin kommentin, jossa suorasukaisesti ja ennen kaikkea rehellisesti ilmoittaa heti alkajaisiksi löytäneensä UHRIN, kun löysi tämän potun.
LAINAA UHRI 3 % KORKOTASOA
-
Eli alahan, Uhri, lainata! aloittaa Bruce ja jatkaa: - Meidät
todistetaan lainalainaajat aidoksi, me tarjoamme lainan ihmisille jotka ovat lainan tarpeessa.
-
Tärkein tarkoituksemme ja tavoitteemme ovat vähentää köyhyyden määrää.
Bruce
on jalo ihminen.
Vaan
mitä takoittanee kun jatkaa:
-
Työttömyys yhtä paljon kuin voimme, ihmiset on paljon jotka ovat halukkaita
olla merkityksellinen tässä elämässä. Mutta ne kohtaavat suuri taloudellinen
kiinteä takaisin, niin ne löytävät sen vaikea jatkaa elämää ja eivät voi panna
heidän uniansa todellisuuteen.
Lienee
ottanut välillä häppää kun on huomannut kuinka vaikea kieli suomi olla?
Mennä kieli solmu!
Mutta
jatkakaamme Bruce-ystävämme kanssa sitkeästi, sillä eihän hän pahaa toivo
meille - lie vaikka yksi niistä pyhistä miehistä:
-
Jos olet kiinnostunut saada lainan yhtiöstämme ensiksi olet täyttää avaruudet
oikean ja sopivan tiedon.
HUOMAUTUS: Annamme vain ulkona vähintään 5 000,00 $ US DOLLAREISTA ja enintään 8,Million $ US DOLLARIT.
HUOMAUTUS: Annamme vain ulkona vähintään 5 000,00 $ US DOLLAREISTA ja enintään 8,Million $ US DOLLARIT.
Ja
sitten avaruudellista blankettia täyttämään:
KIINNOSTUNUT
EHDOKAS TÄYTÄ TÄÄLLÄ.
Nimeä ensin: —————-
Sukunimi: —————
Sukupuoli: ————————
Aika: ————————
Kansalaisuus: Syntymän ———————
Paikka:———————
Ma-rital Asema: ——————
Cur-vuokra Ammatti: ————
Summa Tarvitsi: ———————
Kuukausitulot: ———————
Puhelinnumeroni/s: ——————
Sähköpostiosoite: ——————
Curr-vuokra Talo Osoite: ————
Puute Muuttaa KYLLÄ TAI EI:———
Vetoketju Koodaa: —————
Lopuksi avaruudet täyttämisen jälkeen muodossa, lähettää vastauksesi: bruce_carsley@sifymail.com
Nimeä ensin: —————-
Sukunimi: —————
Sukupuoli: ————————
Aika: ————————
Kansalaisuus: Syntymän ———————
Paikka:———————
Ma-rital Asema: ——————
Cur-vuokra Ammatti: ————
Summa Tarvitsi: ———————
Kuukausitulot: ———————
Puhelinnumeroni/s: ——————
Sähköpostiosoite: ——————
Curr-vuokra Talo Osoite: ————
Puute Muuttaa KYLLÄ TAI EI:———
Vetoketju Koodaa: —————
Lopuksi avaruudet täyttämisen jälkeen muodossa, lähettää vastauksesi: bruce_carsley@sifymail.com
Huomaathan että pankkitilisi numeroa Bruce ei vielä halua tai ilkeä pyytää, mutta mikä ettei vaikka tuohon vetoketjuriville sen voisi somasti raapustaa.
Ja sitten vain annettuun ositteeseen maili Carsleyn Brucelle, niin johan rahaa ropisee. Onnea matkaan!
Eipähän
tarvitse tämän kolmatta hiihdellä.
Eikähän
tuolla lumenripettäkään ulkona enää ole.
Talvivaaran
kärrääjät
02.11.2012
- 13:00 | hikkaj | LENNU, lapsismi, voe mahoton!
kuin Guantanamon vangit
.
.
"HV
Hj
Hj
Onko ne sieltä Kuupasta asti raahanneet nuo
oranssihaalarivangit Talvivaaran patotöihin? Kottikärryillä ja selkävääränä
kantelevat säkkejään kuin jossai P-Koreassa, piikkilanka vain uupuu.
Aika alkeellista touhua näin moottoriaikakaudella.
Eikö logistiikkatekniikka vielä niihen
hallussa vuonna 2012?!
tuus
Lennart
"
Sama havainto, sama havainto eli mykistynyt ihmettely! Mahtasko Herlinin Cargotec osata auttaa?
Sijoitusvinkki
01.11.2012
- 13:00 | hikkaj | harrastukset, koti, Sijoitus/kauppa, lapsismi, voe mahoton!
ei häviön häivää ei tappion karvasta kalkkia
.
.
Eilen,
siis vielä lokakuun puolella, tuli ensilumi tänne Kauk'itään. Piensijoittaja
laski yksyhteen: yksi plus yksi. Ja sanoi heurekan.
Ei
mitenkään innostuneesti, mutta kuitenkin, jos ei nyt
business, niin hanke mielessä.
Piensijoittaja kirjautui
nettipankkiinsa ja näpytteli itselleen uuden säästötilin, sellaisen jonne saa
tallettaa ilmaiseksi vaikka kuinka monta kertaa päivässä, mutta jolta ei saa
nostaa ilmaiseksi kuin kahdesti kuukaudessa.
Ehdot
ovat passelit: ei hän nostaisi rahoja keväällä ennen lumien sulamista eikä
ennen kuin tonni olisi kasassa.
Seuraavaksi,
nyt jo nimeltä Piensijoittaja-Hiihtäjä haki ulkovintiltä
monot, kellarin oven pielestä sarkanutun ja aitanlipan alta sukset eli
liikeideansa ytimen.
Sitten
hän kiinnitti nuo kulkuneuvot jalkoihinsa ja alkoi armoton hinkkaaminen
heinikossa lumen peittämällä pihalla. Hyvin luisti ja vielä paremmin piti.
Kyllä tämä business puolessa vuodessa kantaisi hedelmää ja tuottaisi vähintään
sen tuhat euroa, joka keväisin matkustamiseen helposti tärvääntyy.
Piensijoittaja-Hiihtäjää
nauratti ja oli hän myös hyvillään senkin takia että hämärä oli laskeutunut
pihamaalle eikä ollut vaaraa että joku näkisi yksinäisen miehen
rahanvirityskokeilua.
PH
rohkaisi luonteensa ja porhalsi tien yli vanhalle kentälle mummolan
maille kokeillakseen laajemmalla markkina-alueella miten homma
löisi leiville, skulaisi siis. Ja pelittihän se: välillä piti välillä livetti,
välillä karahti kiville välillä sujahti suksi niin että liu'usta nautti. PH
hiihteli hämärissä tiensä päähän ja tuli ylämäkiosuuden takaisin
metsänreunaheinikkoa kiertäen. Puolessa välissä mäkeä höllensi kiristävän
kauluksen, irrotti ylänapin. Ja jatkoi kahlaamista heinikko säärissä
kahisten.
Pian
olikin tien ylitys ja pihamaalla sai jo irrottaa businessvälineensä
liiterin seinää vasten.
KYLLÄ.
Kyllä tämä tulisi toimimaan - ainakin sitten kun lunta tulisi.
Tyytyväisenä PH
palasi sisälle, istuutui nettipankkinsa ääreen, avasi äsken avatun tilinsä,
talletti sinne hiihtämänsä matkan verran rahaa periaatteella euro per kilsa ja
kastoi tilin, antoi sille nimeksi HIIHTOKILOMETRITILI.
-
Enää en tarvitse erikseen kuntokilometrimuistikirjaa, koska pankin säästötili
ajaa saman asian!
iloitsi Piensijoittaja-Hiihtäjä ja tarkasteli ihaillen ensimmäistä
merkintäänsä:
31.10.2012 1 €
Enää
uupuu 999 euroa tavoitteesta.
Jäämme
seuraamaan jännittyneinä tilin karttumista ja sen myötä matkakohteen
tarkentumista: lähellekö vai kauas?
***************************************************'*************************
JOULUKUU 2012
**********************
Sijoittajan
hätä ja hoppu
31.12.2012
- 13:00 | hikkaj | Sijoitus/kauppa, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
voe mahoton!
ennättääkö luovutustappioita vielä kuittaamaan? Tänään on jo myöhäistä räpiköidä -
.
KL 28.12.2012
Paperilehden paremmalla puolella perjantaina piipahdettiin. Oikein painettuna osa parahtelustamme:
Vieläkö ehtii myydä tämän vuoden puolella?
hikkaj
27.12.2012 8:18
hävettää
kysyä mutta kun ei konkarikaan muista - saisi niitä viiden vuoden takaisia
osakeluovutustappioita kompensoitua.
Pankit kun merkitsevät kauppapäiväksi vasta kolmannen pankkipäivän. Meneekö tämän päivän kauppa tosiaankin jo ensi vuoden puolelle!
Pankit kun merkitsevät kauppapäiväksi vasta kolmannen pankkipäivän. Meneekö tämän päivän kauppa tosiaankin jo ensi vuoden puolelle!
Kekkonen, Kekko...
9:06
Tänään
jos myyt, kauppapäivä on tänään, vaikka selvityspäivä onkin ensi vuonna.
Viiden vuoden takaiset tappiot ovat nyt kylläkin jo vanhentuneet. Se viiden vuoden raja koskee vuonna 2010 ja sen jälkeen tehtyä turskaa.
Viiden vuoden takaiset tappiot ovat nyt kylläkin jo vanhentuneet. Se viiden vuoden raja koskee vuonna 2010 ja sen jälkeen tehtyä turskaa.
hikkaj
9:09
kiitti
- tarkoitinkin neljän.
Ei
auta, v. 2008 tappiotkin vanhenivat viime vuonna.
hikkaj
9:27
onneks tappioita
on myös 2009!
Onko pörssi muuten auki vielä ma 31.12? ja jos on, niin onko
koko päivän?
Helsingin pörssi ei ole, huominen on viimeinen
suomiosakkeiden kaupankäyntipäivä tänä vuonna.
hikkaj 9:39
31.12.2012
Suljettu: Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska ja Saksa. Avoinna: USA ja Kanada.
Kiitos.
Hyvä kun tuli puheeksi tuo 2009 veroraja.
Ei ollut hyödyntämättömiä tappioita 09. Oli
jotenkin vaan jäänyt tuokin juttu lopullisesti
tarkistamatta ja jäi viimetinkaan. Taas.
Tämä palstan silmäily pitää kivasti ajan tasalla
monessa jutussa.
2010 tappiot ehtii, ellei laki taas muutu, hyödyntämään
2015 loppuun mennessä. Siihen on piiitkästi aikaa.
Ei ollut hyödyntämättömiä tappioita 09. Oli
jotenkin vaan jäänyt tuokin juttu lopullisesti
tarkistamatta ja jäi viimetinkaan. Taas.
Tämä palstan silmäily pitää kivasti ajan tasalla
monessa jutussa.
2010 tappiot ehtii, ellei laki taas muutu, hyödyntämään
2015 loppuun mennessä. Siihen on piiitkästi aikaa.
jne.
KIITOKSET Menneistä teille kaikille, jotka
tälle potulle
vuoden
aikana kyykistyitte!
12/230km/€
Äiti
sentään!
30.12.2012
- 12:00 | hikkaj | lapsismi, KIRJALLISUUS, KILPI-Salama-LEHTONEN
ainoa edes sinnepäinihanne tässä populassa
.
.
ed. Henkien taistelu 11.
Ihanteen ikävöinti - sitä tämä kirja, kaikenkaikkiaan. Se on loppu nyt, aikataulussa pysytty, tarkkaan viivattuna loppuun kaluttu, kuin joulun jälkeinen kinkku, joulun alla 15.12., jolloin intiimempään päiväkirjaan merkitsin: 'la klo 04.03 laskin Lempin sisään pakkasesta hiirenpyynniltä'.
Ihanneihmistä, edes yhtä, kirjailija tässä jahtaa, vaikka tietää jo ryhtyessään eilistä päivää komerosta etsivänsä.
Ei löydy elävistä, eikä löydy kuolleista, äitiä lukuunottamatta, vaikka tapaisi, kuten Kleophaana tapaakin, Helsingin kerman ynnä muita maan näkyvimpiä; maaseudun väenhän hän jo tunteekin jokaista ryysyä myöten. Kaikki kirjat tuntuu Leksamme lukevan, siihen päälle, vaan ei sekään auta, koska sieltä suunnalta ei ainakaan autuus lohkea; de Vignykin varoittaa kirjailijain ja kirjallisuuden tarpeettomuudesta:
"Te ette saa aikaan muuta kuin että
herätätte vain eloon paheita, jotka ylpeilevät siitä, että te niitä kuvailette,
ihailevat itseään teidän maalauksissanne ja näkevät, että he ovatkin
ihmeellisen kauniita."
Hankalaa
on Lehtosella kirjojen päässä, kai samaa kuin sateenkaaren: turhuutta täys;
hartiat molskille väännettyinä Joel päättää reuman runtelemat
päivänsä viidenkymmenenkahden vuoden iässä 1934 kotonaan Haagassa. Pekka
Tarkan, Joel Lehtonen II, Otava 2012, vahvistamana:
"seinässä olevaan rautakoukkuun kiinnittämäänsä kirjapakettinuoraan
hirttäytyneenä"; "he katsoivat vainajan päättäneen
päivänsä mielenhäiriössä"; "Melancholia". Poikasena
näin vanhemman lukijan silmin.
Helkkari
kun kiukuttaa kun ei tähän ikään ole oppinut romaaniakaan oikein lukemaan!
Pitää
olla Tarkka, Koskimies tai Viljanen jotta
ydin löytyy. Nytkin olisi pitänyt hyvissä ajoin jo oivaltaa että päähenkilöillä
on eläinten nimet ja Henkien taistelun huipentumana
tapetaan juuri eläin teurastamossa, missä muut eläimet
parahtavat ääntelemään eli valittamaan omaa karua kohtaloaan.
Hienosti
sanottuna: kyseessä on pessimistinen satiiri, joka edustaa misantrooppista
käsitystä ihmisluonnon perimmäisestä kelvottomuudesta.
Ihmisestä
ei ole olemaan ihmisiksi!
Taikina
on väärä. Mitäs tuon tuosta Matsille toistinkin koululta pyöräillessämme: -
Ruistaikinasta et pullaa leivo!
Nuorena
näitä toivottomia juttuja voisi ja pitääkin lukea, muttei enää kannata
vanhana vaivautua. Riemullisempaa elämää kaipaa, seestynyttä elämän
estetiikkaa.
Lukijan
on nyt onneksi ilo, että edessä odottaa
lukematta Joelin armollisempi tuotanto.
Siis
sinne!
Putkinotkoon
ja omenapuihin.
Vaikkapa
nyt sitten Pekka Tarkan kynkässä, omin päin kun saattaa lukea
ja tulkita väärin!
9/218km/€
Ei
löydy puhdasta ihmistä, aatetta jaloa
29.12.2012
- 12:00 | hikkaj | lapsismi, KIRJALLISUUS, KILPI-Salama-LEHTONEN
lapualaista liikettä jos muutakin häikkää ja alhaista mieltä kyllä
.
.
ed. Henkien taistelu 10.
Marraskuun viimeisenä päivänä pääsin Joelin aivoituksista melko pitkälle ja perille. Olin Henkien taistelussa sivulla 574, jäljellä puolensataa sivua.
Lapuan liikkeen sinimustapaitoja kuin myös kaiken maailman taitelijoita etsiskeltiin helsinkiläisistä pintapaikoista; mitä niitä nyt oli, niitä menomestoja: Sinipyörä, Kairo, Venäläinen Klubi, Diana, Fregatti ...
Ilomielinen kirjailija, tuolloin vielä nobelitta, talous- ja juomaliemessä kärvistelevä Kust. Hörhölä esitellään Kleophakselle, tälle pirun riivaamalle päähenkilölle, Leksalle, kuten sitä lukijana tuttavallisesti kutsun. Kirjailija myisi alkuperäisen käsikirjoitusnipun suuren maailman tyyliin, vaan mistäpä Leksa moisen summan.
Ravintolan kabinetissa istuvat niin papit ja rahamiehet ja kiihkosta tutisten pitävät palopuheita puolesta suuremman Suomen, miss'ei kommunisteille eikä sosialisteille tilaa ole oleva. Vaan toimittaja, joka on raittiudessa elävän Leksan kabinettiin tuonut, onkin luopio, edistyspuolueen miehiä, Hyyppönen nimeltään, jonka lehti ei sulata Lapuan liikkeen toimintaa. Kas, kas miten pyyhkäisee sanallaan kabinettilaiset nikottelulle: - Suur-Suomen kiitettävä luominen. Siitä ovat täällä puhuneet arvoisa kirkkoherra ja pastori ja tilanomistaja Orhonpää, puhumattakaan kunnon everstiluutnantista. Inkeri, Kauko-Karjala! Jopa 'Uraliin': juuri tämän sanan olen nähnyt teidän lapualaisten lehtirepakoissa.
Sitten tulee niitti: - Kommunisminvastainen kansanliike oli muuttunut finanssipiirien taantumusliikkeeksi kaikkia sosiaalisia velvollisuuksia vastaan ... se kielsi äitiys-, työttömyys-, vanhuusvakuutukset ... Se ei ymmärtänyt mitään koko facismista, joka tarkoitti kansallisten yhteisöjen systematisointia nykyaikaisessa elämässä ...
Hyyppöstä viedään: tilanomistaja tarttuu niskasta ja ulostaa moisen toimittajaretaleen - potkaus hintteriisi ja kadulla seisot!
Tunnistettavia hahmoja, aikansa julkimoita, sinne Lehtonen on liittänyt: pastori Kimmonen on rovasti Urho Muromaa, kirkkoherra Mursuma kirkkoherra K. R. Kares, ja Hyyppönen Turun Sanomien päätoimittaja Urho Toivola, Lehtosen yhteysmies.
Kleophas ei voi kuin pyörittää päätään tapaamalleen kansakunnan kermalle: jalo elämä sitä karttaa ja kaukaa kiertää. Mutta silti forstmestarimme ei maalle yksinkertaiseen elämään enää aio palata. Kaipa fiinimmässä elämäntavassa jokin viehätys on tai sitten se lamaannuttaa tarmon palata.
Kovat ovat säpinät ja maailmanmeno 1930-luvulla, uutisista päätellen:
"Rikollisuuden
yltyminen"
"Varkauksia"
"Sosialistinen
kunnallismies tehnyt kavalluksen"
"Murhapolttoja"
"Petos ja
väärennös"
"Virkamies väärentäjänä"
"Pahoinpitely
ja tappo"
"Puukkosankareita!
"Itsemurhia"
j. n. e.
Samanlaista
kuin näin vuosien 2012 ja 2013 vaihteessa - rattijuoppoja vain oli
vähemmän.
12/209km/€
Kapula
suussa eikä rattaissa
28.12.2012
- 13:00 | hikkaj | harrastukset, URHEILU, koti, lapsismi, voe mahoton!
On kuin suu olisi lukittu
.
.
Yhtä joulukalenteria ollut elämä. Ei ole saanut kakaista kurkkuaan auki, suutaan puhtaaksi huutaa. Päässä on kiehunut niin jotta hatutta on hyvin tarennut hiihdellä hankia hiljokseen.
Luojan lykky tämmöinen pottu, että on olemassa. Tai solokkusankko, vai mikä tälle olisi paras nimi.
Tämä
ei hyljeksi, ylenkatso, tänne kelpaa kaikki: rikas, rakas, köyhä,
keppikerjäläinen. Tämä on itkupuu, naurunpaikka, hullujuttu. Tämä on
rippituoli, toiveiden tynnöri, ärisevä ruikkiva kinttukoira,
huokaustenhuone, kukon orsi, kanan kaapaisu, kukuntapuu, viinapullo, poriseva
pontikkapannu, korvenkyynel, hevosenpotku, poliisin pamppu, opettajan
karttakeppi, pippurisumute, huumeruisku.
Vaan
on tämä myös oravanpesä, sammalvuode, ruisleipä, villasukka, kermavaahto,
sokeri ja suola.
Ja
ennen kaikkea kaikkea muuta.
Jopas helpotti, jopas. Kun sai sanottua nyt kun taas villinä ja vapaana sidoksista tässä.
Nopeammin auttoi kuin kunnanjohtajaa esirukouspyyntölaatikko: Lapissa kun yhtenä kesänä juostiin Suomea päästä päähän kymmenkunta vuotta sitten, siinä vankilajoukkueessa, ja kun jossain Saariselällä oli alkanut matka jo käpäliin käydä painaa vanhempaa kunnallismiestä.
-
Tuossa olis Eero, esirukouspyyntöjä varten paperia ja kynä ja laatikko
toiveelle,
ehdottelin varovasti taas tunnin päästä alkavaa osuutta ajatellen siinä
kappelin puolella.
-
Ettäkö voisi toivoa jos jotain?
-
Niin voisi,
sanoin ja katselin tunturiin.
-
Mitä tahansa?
-
Mitä tahansa tärkeätä.
-
Mitähän tässä olisi vailla?
-
Kirjoita siihen että 'Anna Eerolle nopeammat jalat'.
Niin
ehdotin ja vilkaisin kelloa: tunnin päästä olisi taas seuraavan
osuuden startti.
Vaan
mitäs Eero: nosti katsettaan ja kotvan päästä verkkaisesti tuumi:
-
Eipä taida tähän lähtöön ehtiä.
Jätti kirjoittamatta, sen verran hienotunteinen mies ja juoksujalat maassa.
Siitä toisesta, siitä vähemmän hienotunteisesta juoksukaverista siinä laatikon luona, ei niinkään olisi ollut takeita.
Onneksi
sillekin tulee näitä esteitä ja tauonpaikkoja, joulukalenterit sun muut
matkat, hiljaisen viikon sanat ja kaikki jolloin joutuu olemaan
hiljaa kuin kapula sukassa
... ei
kun siis suussa eikä rattaissa.
12/197 km/€
Joulukallenterin
sanojen vastineet ja vastaukset
27.12.2012
- 13:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS
Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kielikiemuroita; tässä on vähän päkätissään noihen merkityksiisä kansa ihekuhhii
.
.
Kallekieli
vastaukset
~
- uupelo = puute vajaa HUONEMIENEN POIKA 1971
- ottonen = tuliainen TAMMETTU
VIRTA 1972
- hurrauspusero = vetoketjullinen
pusero KUNNAN JAUHOT 1973
- haminatunti = tekemätön, maksettu
tunti TÄYSI TUNTIRAHA 1974
- röppöri = (sukupuoli)tauti NUORUUDEN SAVOTAT 1975
- suuvekasa = lantatunkio, jossa syötävää suuvetta liian kanssa LOIMUJEN
AIKAAN 1976
- mökkänä = patja AHDISTETTU MAA 1977
- huokausten komero = huussi/makki/vessa MIINOITETTU RAUHA 1978
- sääkerismies = hyväkäytöksinen
’herrasmies’ UKKOSEN ÄÄNI
1979
- nievo = mieto LIEKKEJÄ
LAULUMAILLA 1980
- tiiron osa = ilman/vähälle jäänyt TUULESSA JA
TUISKUSSA 1981
- minna = miniä TAMMERKOSKEN SILLALLA 1982
- vanhatella = muistella, verestellä POHJALTA PONNISTAEN
1983
- posara = lapsi, puoska NUORIKKOA NÄYTTÄMÄSSÄ 1984
- pujupäätili = sujut eli
tyhjä NOUSEVA MAA 1985
- pirun kusi = viina RATKAISUJEN AIKA 1986
- voimanpohatta = väkivahva, voimamies PYYNIKIN RINTEESSÄ 1987
- elämänluukku = tarjoiluaukko seinässä REISSUTYÖSSÄ 1988
- rappausi = särkyi, rikkoutui OMAN KATON ALLE
1989
- päännousema = ajatus, idea IIJOEN KUTSU 1990
- jalanviljassa = jalkaisin MUUTTUNUT
SELKONEN 1991
- päänaatikka = pomo, päättäjä EPÄTIETOISUUDEN TALVI 1992
- ruuperä otassa = lopullinen loppu (Jussin hemestin määritelmä) IIJOELTA ETELÄÄN
1993
- porkkaa römpsästä = korviketta kahvia pakista PATO
MURTUU 1994
- hemesti = morsmaikku, heila, vaimo HYVÄSTI IIJOKI 1995
Kiitokset kaikille
kanssakilpailijoille - etenkin aktiivikoille
ynnä
kaikille riemullista
joulunjälkeistä elämöintiä!
9/185 km/€
Pölhökanto
Iijoen varrella 1998
26.12.2012
- 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS
Joulukallenteri on loppu - vaikka vielä tapaniksi rippeitä ja roiskeita jäikin, päätösjätös Iijoki-sarjaan
.
- Mitenhän
Kummun setä kuluttanoo jouluaattoa?
- Kahteloo
kämmenijään ja jatusteloo unijaan.
.
Iijoki-sarjan
kansikuvat: Matti
Louhi
.
Iijoki-sarjankin piti olla loppu 25. osaan kun Kallen vielä piti puristaa lukijoiden vaatimuksesta 26. osa: Pölhökanto Iijoen törmässä. Kalle kertoo harppoen miten kirjan henkilöille todellisuudessa on myöhemmin käynyt. Näin Iijoki-sarjan sivumääräksi tuli kaikkiaan 16 994.
Ja lisäksi Iijoki-sarjaan kuuluu oikeastaan myös 27. osa eli Kallen ennen Iijoki-sarjaa kertoma sodan aikainen kuvaus Siiranmäen vankileiriltä, missä Kalle palveli: Nälkämäki, 1967, 557 s.
Loppumattoman tuntuinen oli vankileiriaika jos oli koko Kallen elämä; vähän katkeranakin Kalle liikutteli jossain haastattelussa hampaitaan ja itkunsekaisesti valitteli kun vielä toisen kerran joutui kovan elämänsä läpikäymään ja elämään, ensin eläen sitten eläen ja kirjoittaen.
Vaan on melkoinen monumentti ja pysyvä sarja suomen kielellä, Kalevalan arvoinen arkihistoriassaan Kalle Päätalon tuotanto.
'Tänä sunnuntai-iltana pakkasviikon alussa
4.2.2007
koko Päätalon tuotanto luettu ja
haikeana hyvästijätetty,
liki kymmenvuotinen urakka.
Viimeisenä lukuna luin kirjasta
Selkosten viljastaja
luvun
Viimeisen illan suola.
Kallekallea haikaillen siirryn
Haanpäähän.'
"Körräillessämme
Villen kanssa presidentinlinnan kutsuilla olimme yrittäneet vetäytyä sen verran
syrjään, että olimme sanoneet päätämme punautellen:
- Että mehi
täällä ällistellään! Onko ennää peli rehellistä.
- Pannee
eppäilemään kun muistan, että sinä sahata kihnutit Välitalon Aaten renkinä
rantteella rangasta pölökkyjä. Ja minä hiiviskelin ruinaamaan kunnan piirimieheltä
jauholappua.
- Ja
kumarruttiin räntäsatteessa pöllinärreen juurelle."
" 'Kessäytyny särki' on
Päätalon selkosten arkiruoka ja erikoisherkku, jonka rinnalla ruotsalaisten
hapansilakka, sursrtömming, häpeää mietouttaan." Vesa Karonen, HS 5.10.1998
miettiessään, kumpiko tuoksu kuvaisi päätalolaisuutta - tervaksen vai
kessäytynneen sären.
25. KANSI
8/176 km/€
Hyvästi,
Iijoki 1995
25.12.2012
- 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS
JOULUKALLENTERIN 25. KANSI - muistimme tallissa pitäisi olla kaiken
kaikkiaan 125 kallekielistä sanaa! Kun nyt on kaikki 25
osaa Iijoki-sarjasta luettu. On joulu. Perille on päästy. Niin
eikös Kallen-kehveli yleisön pyynnöstä värkkää vielä kolmen vuoden
perästä, 1998, täydennysosan sarjaan!
Joten siitä sitten huomenna. Eli ei hätää: Joulukallenteri jatkuu tapanina -
sitkeästi kuin Pää-Kallen kirjoittaminen. No, tyypillistä kalleilua siis.
Kaikille silti hyvää joulua!
.
.
Ensimmäinen romaani
Ihmisiä telineillä
ilmestyy
1958
.
luettu 1½ kk 12.10. - 29.11.2004
'12.10.04 Pelottaa jo - pian päättyy
tämä sarja. Niin pelotti Linnan
trilogian
loppuminen aikoinaan 13-vuotiasta
- jäljelle jäävä
kaipuu ja ikävä tutuiksi tulleita.'
"on melekonen rojo kirjoja"
"nyrkki päänalusena ja tuppivyö peittona"
"
- Sammuta, Terttu, Tillilamppu!
-
Annetaan vähä aikaa pallaa. Lukisin Kallen kirjaa. Saan sen ihan kohta
luetuksi.
- Niin
lukisit! Usko jo, että meijän tillilamppua ei polteta kaiken maailman
lorumölläriin lukemiseen, isä äreytyy."
pinhuusi =pula,
kiipeli
natkuttaa =keljuttaa
näppeimmillään =parhaimmillaan,parraillaan
pirri =kikkeli
hemesti = ?
24. KANSI
Pato
murtuu 1994
24.12.2012
- 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS
JOULUKALLENTERIN 24. KANSI - melkein perillä; pian päästään kinkuttelemaan
ja kahvittelemaan kultareunakupeista*!
.
.
Kaiken kauniin
loppu
Laina rahastaa ja
Kalle unohtaa olevansa akanmies
.
luettu 2 kk 7.8.-12.10.2004
'7.8. Tämä on muuten tämän osan toinen
lukukerta.
Pato murtuu on toinen jonka kahdesti olen
lukenut.
11.10. ti klo 7.50 syysloma - eilen
polkaisin pyörällä
kaupunkiin, > 3 h n.60 km
Poika RUKkiin menossa, tyttö IB-koeviikon
jälkeen lomalla.
Elämä kohdallaan - päinvastoin kuin
Kallella.
Naapurin Suoman haudtaavat
lauantaina, Suomaa olen pitänyt
Kallen Päätalon tulevan vaimon
kaksoisolentona.'
"
- Mutta an ensin suukki ja sa hyvää yötä.
-
Nehän ne on maalimassa tärkeitä toimituksia, sanon, mutta kuitenkin kurkkaan
hetekoitten reunan yli.
Laina
naurahtaa.
-
Jos en tuntis sun isä-Hermannias, mää jo suuttusin."
"Osasitko kuvitella sillon kun lähit Kallioniemestä
poikarepaleena savotoihin, että joskus olet tämmöisen metelin
päänaatikka?"
lyhvi =lyhyt
kartanolle =pihamaalle
viikkomoissa =viikon poissa kotoa
tikustella = piikitellä, nokerrella,
keljuilla
*porkkaa römpsästä = ?
23. KANSI
Iijoelta
etelään 1993
23.12.2012
- 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS
JOULUKALLENTERIN 23. KANSI - tänään ratkaistaan maturitettikoesanana kallenterin vaikein
selvitettävä
(ja jottei lunttausta tapahtuisi lähetetyt
vastaukset näkyvät vasta huomenna jouluaattoaamuna, toivomme silti
osanottoa)
.
.
Kummun Kalle saa
ajokortin olympiavuonna 1952
Kalle vasta
päälle kolmenkymmenen
luettu
2 kk 6.6. - 7.8.2004
(lukupäiväkirjasta:
'6.6. peltikatto maalattu, liiteri oiottu)
7.8. la 7.20 Lähdössä Suolahteen hautajaisiin.
Johtotehtävissä rampattu koululla tuon tuosta:
alkaa keskiviikkona. Hyvin on joutanut
rakentelemaan
kesän puolesta, joka oikeastaan alkoi
vasta tällä viikolla
- helteetön kesä sitä ennen.
Lihakset kramppaa jopa
muutaman kympin
pyöräilyssä kuin parhaallakin maratonilla.'
"Heittäkää
horpottiin tuommonen lemunaatin rillittäminen!"
"pääni
pyöri kuin 'pössihavukalla' "
"ei
vielä tänä kesänä tule konnunteossa ruuperä ohtaan"
"Eilen iltana ajo Kummun Kalle Poloon. Sillä oli Hilippa vesityttärenä. Eeti havahti akkunan kautta, että Kummun-setä, sevie, ajaa kartanolle. Minä lähin siitä paikasta ulos. Kaimasi oli ajanu Hausa etuperin kartanolle. Hilijan oli päästäny autosta. Niin kun muistatta, ei Polon osuuskaupan kartanolla pääse kääntämään autoa niin, että ajaa hurauttasi etuperin silimukan. Kalle rupesi välillä perruuttamaan. Minä ja Hilippa alettiin puhua eikä seurattu setäsi touhuja. Yhtäkkiä virisi ihan mahoton möyke ja kumina. Kalle oli pukkauttanu Humperisa siihen tyhjäin pensiini- ja lamppuöljytynnyriin kassaan! Muistatta, että tynnyriä on kartanolla mahoton pino. Jumaliste sitä kuminaa ja rominaa mikä synty, kun Humperinperä pukkasi tnnyripinon liikkeelle! Osa tynnyriistä hyppiä mylykkerehti maantielle ja vielä maantien yli Polojärveen laskeutuvaan rinteeseen ..." Hartikka-Veikko lorsaa ja puhuu lohkomalla selkäkeikkanauruja vaativaa kertomustaan
Jos ei oo
sitten Jussin linkin kuvalinkin kaltainen
sonninsyöjät =suojeluskuntalaiset
Hau =Humber
Hawk, Kummun Kallen auto
ryssänpäät
=kovakortiset
nurmituppaat
suksutella =
suostutella
ruuperä otassa =
?
22. KANSI
Epätietoisuuden
talvi 1992
22.12.2012
- 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS
JOULUKALLENTERIN 22. KANSI - harmi kun kaplastukset sun muut mojovat tulipiiput on pakko jättää toisiin jouluihin -kallenteriinkaan sentään kaikki mahdu!
.
.
Mustasukkaisuutta
.
luettu >2kk!! 20.3.-6.6.2004
'31.5. ma-aamu 7.30 Yhä sataa.
Lähtötunnelmissa tässä. Vaimo kutsuu
aamu'kahavile'.
Ei mitään epätietoisuuden häivääkään mistään.
Kun elää raalileena kypsymisaikansa kuin omena
puussa,
koittaa aika jolloin on luonnon
käytettävissä - ei itsensä:
tulee linti joka nokkii sinut, varsinkin jos
matokin on jo
kalvanut sisuksiasi;
tulee ihminen joka puraisee sinua, ja heittää
pois,
tai haukkaa kokonaan kaikkine siemenkotineen;
tai sitten mätänet vain kenellekään
kelpaamattomana,
maadut maaksi ja lisäännyt mullaksi.
Ei turha reissu sekään.
Vaan nytpä nostalgiseen Pietariin ja
nostalgisempaan
Leningradiin tästä, minne eka reissun äidin
kanssa teinjo vuonna 1968
kun kommunismi kukoisti, oli kova kuri ja jäätelo
maistui pahalle
Pietarhovin puistikoissa.
Pyhä Pietari, ota meidät armollisesti
vastaan!'
"ja perrään ettitään rahasta kellistyvät naiset" / "rahasta
räähistyvä nainen"
"mikä ukon hyvis, jos talossa ei oisi näin kilihuja
poikia!"
"nyt kun meitä lähtöö rantteelle nelejä miestä, sieltä
rupejaa kuulumaan rutu ja roikina"
"maantie oli liukas kun matteen selekä"
paakosti =kolttonen, tuhma
teko
auksuuni =huutokauppa
ei merkkijjää
=yhtään,
lainkaan
rihmakka =aikaansaapa
nopea tehokas rivakka
päänaatikka = ?
21. KANSI
Muuttunut
selkonen 1991
21.12.2012
- 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS
JOULUKALLENTERIN 21. KANSI - Vanhiksen suosikkisana, örmiminen, mukana! - vaan sitä ei kysytä
.
.
Kunnan jauhoja
kuittaamassa
kunnanmestarina
Taivalkoskella
.
luettu liki 2 kk 26.1.-20.3.2004
'26.1.04 Hiihdot järven selkosilla jatkuvat,
samoin Kallen kellistäminen. DVD-soittimen
tilasi tyttö kotiin tänään Anttilasta
- siis nykyajassakin jalkaa!
23.4. la klo 20.30 Uutisten aikaan.
Kotimaasta: Konginkankaan liikenneturmasta
pari vuorokautta. Rekka-auto lastinaan Stora
Enson paperirullia
vyöryi linja-auton päälle: kuolonuhreja 23.
Suurin maantieliikenneonnettomuus kautta
aikain Suomessa.
Jopa eduskunnanpuhemies Lipposeltakin pääsi
voihke
suorassa tv-lähetyksessä tänä aamuna.
Kotoa: poika pakertaa ylioppilaaksi; ainakin
matikka
tais mennä nappiin.
Minusta: ostin onnettomuuden ja onnen
muistoksi
sata Stora Enson osaketta: á 10,05 €.
- Aika sivistymätöntä! sanon minäkin.
Muuta: talven hiihtoja enkat = 820
Kaiken kaikkiaan: mukava käväistä tässä
maailmassa pikaisesti.
Miespolvet vaihtuvat. Miten konkretisoituikaan
päivällä,
kristallisoitui: Lapset autoilivat keskenään
kaupunkiin, isäs äiti kävivät
mummoanopille rollaattorin hankkimassa: oikein
kivan lilan värisen ostimme.'
"kirjoittaa örmin ne mustekynällä"
"tunnen! kun pierun hajun, niin kun viisaat Säkki-veljekset
ennen sanovat hyvästä tutustaan"
"on perkele humpuuki huipussaan!"
"ja vielä lihonu tämmöseksi mätisköksi, niin kun Hermanni
uksii"
kirjotusmoottori =kirjoituskone
julukinen
tenä
=kieltäytyminen
kuotan
tyyris
=hirmuisen kallis
hemppa
käsi =hervoton,
toimimaton
jalanviljassa = ?
20. KANSI
Iijoen
kutsu 1990
20.12.2012
- 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS
JOULUKALLENTERIN 20. KANSI - 100 kallekielistä sanaa opeteltu, vaan montakohan on painautunut mieleen ...
.
.
Koiranpentu
Kunnanmestariksi
Taivalkoskelle
.
luettu
~kk 19.12.2003 - 26.1.2004
'19.12. pe 21.30 +0C
Sairas. Aamulla koulunjoulu.
Ei kun
Kalle-kaverin kimppuun - oli yö eli päivä!
Läheisyys. Siinä se.
26.1. ma klo 21.20 -7C
Vierustoveri nyt sairas, ite olen toista
viikkoa
jo hiihdellyt pellon kautta jäälle.
Hilkka-kummitäti kuoli viime tiistaina, päivää
isän kuoleman jälkeen - väliä tosin
vuosissa 40.
Vielä on jäljellä yksi eno ja yksi täti -
siinä se sitten.
Serkkuja sentään satakunta! Omilla lapsilla
ainoastaan kaksi serkkua kaikenkaikkiaan!
Olen ihmetellyt elämän kauneutta, maisemaa, ja
osaani siinä; elämässä näköjään sama kuin
juoksemisessa tai
hiihtämisessä: mitä rankemman kautta on
maaliin päästy, sen
autuaampaa sitten - ilman hikeä on
vaillinainen olo. Taistelu
elämän osasta on käyty ja saavutettu se mikä
kiertoon kuuluu:
vaimo, lapset, ammatti, työ, ruoka ja asunto. Sekä
kyynikon kuolema.'
"Mitäpä
Aulis? Onko vaimo kääntäny vellikupin nurin pöytään?"
"Silimäänni!
Moilas-Ransea tosin sanotaan vain takanapäin Äitinkyykkänäksi!"
"Eijoo
tarttunna kaupuntimaehen viini kielenkäättö Peätaloon."
kapskontti =matkalaukku
pivarrella ='hakkailla',
iskeskellä'
kipenettä =ollenkaan
patukkahäntä =lehmä
päännousema = ?
12/168km/€
Oman
katon alle 1989
19.12.2012
- 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS
JOULUKALLENTERIN 19.KANSI - kallekieleen alkaa tavastua
.
Kirvestielle
kolmekymppisenä
.
luettu
vajaa kk 22.11. - 19.12. 2003
'22.11. Hämeenselkä keskeltä sula. Senttipari
lunta. -3C.
19.12. pe klo 21
T. toi jouluglögin sänkyyn. Sairaana,
makoilen, kuten
kaikki
koulun opet. Päivät käymme töissä, illat yöt
podemme.
On pakko:
huomisaamuna aikaisin on kylän ja koulun
joulujuhla.'
"Leipämaa
oli tietysti edelleen 'ovenraosta syötettävä' "
"Pikku-Siljolat
kun ovat jalakavia ja kaikin puolin 'kilihuja' poikia"
"ei
alettasi tehä lauvotusta kutvehtimalla vaan röytömällä"
"
- Ainuastaan pyörän satulaan! Ei ole ennää tilasuutta eikä liikoja jaksakkaa
hypätä riemusatulaan..."
karhunpaska =tiukka betonimassa
kami =paakku, irroteltu kangettu maanpalanen
käy turmelukseen =ottaa
päähän
impsuilu =ärhentely, valittelu
rappausi =?
18. KANSI
12/156km/€
Reissutyössä
1988
18.12.2012
- 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS
JOULUKALLENTERIN 18.KANSI - aina kun Herkko avaa suunsa sataa sanamannaa
.
.
Rakennusmestariksi
- ka 6,75
Hutun koulun
urakkatarjous
.
luettu 2 kk! 25.9.- 22.11.2003
'25.9. 23.30 +3C
Kirja syntynyt oman tyttären syntymävuonna.
22.11. la aamuyöllä 4.55
Lumivähäinen saapunut, jopa -4C.
Hiihtoja lokakuun lopussa 21. Marraskuussa ei
lunta.
Lihaksest eivät kestä juosta: oikea pohje
krampissa
koko syksyn, reisi kipeä. Harmittaa fyysise
kunnon rapistuminen,
toisaalta: ei tämä lopullista voi olla.
Elämä kulkee kuin juna, minkä nyt
yksilön vaunut väpättävät
ja suistuilevat.
Viikolla syntynyt kysymys oppilaille,
utilitaristinen:
- MITÄ HYÖTYÄ ON IHMISESTÄ MAAPALLOLLA?
Vastauksia tihkuu vähänlaisesti. Yksi helmi
sentään:
"KORISTE, ihminen on maapallon
koriste."
Painanpa silmäni kiinni, jos unta tihkuisi
edes karvan verran
- ollut hakusissa tämän viikon, uni.'
"sillon kun isälläsi oli terveys rommauksissa"
"vaarini sahata nyttää rantteella renkun päälle
nostamaansa rankaa"
"Voi silimäänni miten se välähyvää! Olen ruvennu eppäilemään,
että sairaanhoitaja rokotti poijan elävällä hoppealla."
niksmanni =saksalainen sotilas
sinni =sisu
ehki/ies =edes
tenikko =vastaanpanija
elämänluukku =?
17. KANSI
Pyynikin
rinteessä 1987
17.12.2012
- 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS
JOULUKALLENTERIN 17. KANSI - ironmanit, bodybuildingit sun muut herraskaiset kallekieli kertoo jonniiverran ymmärrettävämmin - vai kuinka?
.
.
Veli-Mannen murha
.
luettu 1½ kk 6.8.-25.9.2003
'6.8. ma klo 23.00
Juoksun ja saunan jälkeen synnyinhuoneesa
tässä.
Poika keskustelee äitinsä kanssa
Baltia-osakkeista ja
Pariisin-matkasta, tänään tilatusta,
syyslomalla suoritettavasta.
24.9. yöllä neljän maissa
Illalla vanhempainilta, päivemmällä johtajain
kokous,
syyskiireet pahimmoillaan. Revettävä
ajatuksissakin sinne tänne.
Syyskuu kulunut puusouvissa. Joutaa kun oikea
pohje kramppailee.'
"Sen
kunniaksi, kun susi ei meitä lapsena syönyt!"
"ja
hyvän merkki on myös se, kun isä on ruvennu äitille marahtelemaan"
"Antakaa
Antin vilikeröijä, kun on vilikeröimisijässä."
sänkysairas =ei
tolopillaan pysyvä
silimä
sairastaa
=rumalta
näyttää
pirttikarhu =komenteleva
emäntä
pystykäytöksinen =nokkava ylpeä
voimanpohatta =?
16. KANSI
12/144 km/€
Ratkaisujen
aika 1986
16.12.2012
- 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS
JOULUKALLENTERIN 16. KANSI - kallekielen opiskelijaa harmittaa kun monta sanaa menee yli hilseen tai heti jää unneuksiin
.
.
Etäopiskelua
ja kirvesmiesoppia
Rousto-Villen
työparina
.
luettu
2 kk! 12.7.- 6.8.2003
'12.7. la-aamu klo 7.45
Akkuna auki makuukammarissa.
Linnut sirkittävät. Toinen vieressä koisii.
Hyv' on olla kellotella
helmoloissa luonnon.
6.8. ke a.p. Viimeistä lomaviikkoa viedään.
Nyt oli loma hädin tuskin 2 kk. Siis enää
kaksi syytä olla ope?
Parina päivänä olen jo piipahtanut
koululla
johtajan töitä tekemässä. Viikonloppuna
kävimme
ravimatkalla Torniossa.
Haparandassa kelpasi euro.
Paikka tuttu vuosikymmenten takaa: kahdeksan
vuotiaana,
jolloin törmättiin oman kylän Kievarin
Jannen taksiin.
Yösijan saanti otti Torniossa tiukille yöllä
klo 2.30.
Kaikki kaupunkilaiset tuntuivat olevan
humalassa.
Kallis hotelliyö: neljästä tunnista 100
€ '
"taisi
puhua höystöin kansa"
"tuuvvaan
ihteni ylleesä pakkasmunteerinkiin"
"kohtalo
se on joka ihmistä tyyrää"
"en
ruppea kaikkia selevittämään mutta sanon könttänä"
teki
hamaa =huonoa viallista
ei ieti
ruveta =ei lupa/määrässä
palaa
myötyriksi =lopullisesti takaisin
loisto =linja-auto
pirun kusi = ?
15. KANSI
12/132 km/€
Nouseva
maa 1985
15.12.2012
- 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS
JOULUKALLENTERIN 15.KANSI - hetippian kielimuurikin Kallen ja Lainan välillä
.
.
Oma
rintamamiestontti
.
luettu 1½ kk 29.5.-12.7.2003
'29.5. kolea mutta aurinkoinen kevätpäivä.
Tuomi kukkii. Toinen lähtenyt
avantouintihalkopilketalkoisiin.
Huomennakin lupapäev. Lauantaina
enää todistusten jako.
12.7. Kuluu kesä. Poika alkanut
'ravitoimittajaks'i.
Kävin pari viikkoa taapäin Lapissa
juoksemassa
Suomi juoksee viestiä vankilan joukkueessa.
Tenon vartta juostiin Utsjoelta Karigasniemelle
kolmenkymmenenasteen helteessä. Tenon
hiekkarantoja
pitkin kävellessä tuntui täydeltä
välimeriläiseltä.
Kesäkoleuden jälkeen korostui.'
"Eetin kynä hyppi kuin västäräkki paperilla."
"Ka kulakkaa heilutettih!"
"viina ja naisten viiva lykkäsivät mun teknilliseen
pyrkimään"
paijjanvaihetuksella =kotona pistäytyminen
'pierasseen reiteensä' = tekaisi
aviottoman lapsen
templata =leimata
höpöauto =leikkiauto
pujupäätili =?
Nuorikkoa
näyttämässä 1984
14.12.2012
- 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS
JOULUKALLENTERIN 14.KANSI - semmosta entiijjan vehtaamista välillä kallekielen kanssa KR:nkin mielestä
.
.
Kalle Lainan
kanssa
huppailureissulla
Taivalkoskella
.
luettu 1 kk 28.4.-29.5.2003
'28.4.03 ma aamu
Kas kas, Nuorikkoa näyttämässä ilmestynyt
samana vuonna kun itekin näytälsin.
29. toukokuun aamu 9.00 Helatorstai
Taivaaseenastumispäivä.
- Ilmankos olo taivaallisen pyhäinen - ite
kelläi!
Aamukahville nousen ja sanon ,nuorikolleni,,
että
miusta tuntuu kuin tuo Egyptistä tuotu ruori
pitäs laittaa vaakasuoraan.'
"Laina kavahti painamaan pirinän ankkuriin."
"Toenni! Tässä raatautetaan atimoita kuivin suin."
"Sinä Laina, kun et tunne Kummun setää et tiijjä, minkälainen
jatustelija ja entiijan pellaaja se on."
lauluvarsi =kaula
kutjuja
niskaan
=vaatteet
päälle
nypimpi =pienempi
kiilaruoka = jälkiruoka
posara = ?
12/120 km/€
Pohjalta
ponnistaen 1983
13.12.2012
- 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS
JOULUKALLENTERIN 13.KANSI - kallekieleen alkaa sekoittua uusia termejä rakennuksilta
.
.
Kalle
mielisairaalassa,
pääsee
kirvesmiesoppiin
.
luettu vajaa 1 ½ kk 17.3.-28.4.2003
'17.3.03 30 km:n hiihdon jälkeen
+1C raskas reissu.
28.4. ma klo 9 -1C
Kevätflunssa tässä, vaikka kuinka suojautua
ymmärsin. Oisko tullu hatuta juosta
töytäilystä
vai pilkillä olosta? No nää vaivat paranee!
Toista ne on nuo mualiman sovatt ja
sorhailut.'
"Väiköllä
ei ole suussaan huonoakaa porstuvaa"
"rupejaako
tulemaan tuohta vai malakaa"
"ovatko
sukseni suohollaan"
"tulee
mieleeni lämmittävä ja rauhoittava ajatus,
että
peseydyn, käyn pussaamassa anoppini, syön ja viilaan sahani ja sitten
nostan
keittiön pöydälle kirjoitusvälineeni."
pattinki =kakkosnelonen
parru
reeva
=vinopönkkä
rak.telineessä
tekoselekonen =kotiseutu
hällähalakonikkari
=halonhakkaaja
vanhatella = ?
12. KANSI
12/108 km/e - eka satanen rikki!
Tammerkosken
sillalla 1982
12.12.2012
- 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS
JOULUKALLENTERIN 12.KANSI - joulun lähestyessä on opittava yks läntinenkin haisevahko sana
.
.
Viiden vuoden
jälkeen akoittuneena siviiliin
.
luettu
Nälkämäki
30.1.-16.2.2003 (vankileirikuvaus Siiranmäeltä)
Tammerkosken sillalla 16.2.-17.3.2003
'16.2.03 hiihdon (20km) jälki-iloissa
17.3.03
kesk 55 sdp 53 kok 40 vas 19
vihr rkp kl ps'
"olin
valinnut saaveista sellaisen, johon sai tyhjentää kuusi seitsemän sangollista
vettä, ennen kuin
reunat
alkoivat kyynelehtiä"
"seuraavan
kerran korvat alkoivat hoitaa tehtäväänsä"
"Korteerovaako
Purosen mamma päntiönä teijjän kattilakunnassa?"
ratulapäivä =hääpäivä
moliutua =rukoilla
patvinut =lihonut
räätikköloora =lanttulaatikko
minna =?
11. KANSI
Tuulessa
ja tuiskussa 1981
11.12.2012
- 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS
JOULUKALLENTERIN 11.KANSI - ei ihme jos lukijalla kallekielen termit välillä sakkaavat: suuvekasat, reikälangot, napalangot, sun muut atimaan vivahtavat ...
.
.
Elämä
pohjalukemissa:
tappelu, putka,
kuppa - myös kihlat ja häät
Nälkämäen
vankileiri
.
luettu 1 kk 4.1.-30.1. 2003
luettu Nälkämäki
30.1.-16.2.2003
(kirjan Kalle kirjoitti sotavankileirilllä alikessuna olostaan
ennen Iijoki-sarjaa)
'16.2. ip -7C hiihtämään lähdössä tuulessa ja
tuiskussa '
"Arvinpässykkä, silimännii!"
"Isä-Hermannilla se rätinkipää riittää!"
"kaiken kukkuraksi paleltu vielä kusetin ja reituset"
"tästä lähtii sitä saapi kuijottaa tupakinnuusassa"
atima =oma suku
turpasotasilla =small talk
tikkua =häkää (saunassa)
vimpamies = ruoskanheiluttaja,
kurinpitäjä
tiiron osa = ?
10. KANSI
12/96
km/e
Liekkejä
laulumailla 1980
10.12.2012
- 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS
JOULUKALLENTERIN 10.KANSI - jo puolensataa kallekielistä sanaa hallussamme, silimäännii!
.
.
Kalle haavoittuu
Kiestingissä
selkään ja
jalkaan
.
luettu 1 kk 8.12.2002 - 4.1.2003
'8.12.02 -14C syyshiihdot 41km
4.1.03 la -26C ollut pakkasilla parit viikot'
"vesi on paskan tohtori"
"poikamiehen pitäisi olla vorskunnäkönen"
"kävimme lähes mies kuin mies tekemässä reiän lumeen"
"Eläpä souva, akka on järvessä!"
käestää =pyytää kaloja hätyyttämällä
tyskälihainen =ylipainoinen (nainen)
hiustentuppaaja =parturi
pökijö =höpelö,hupsu
nievo =?
9. KANSI
12/84 km/€
Ukkosen
ääni 1979
09.12.2012
- 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS
JOULUKALLENTERIN 9.KANSI - jokuset kallekielen sanat ovat suomentamattomissa
.
.
Tykinpyörät suorille käsille
.
luettu 1½ kk 15.10.-3.12. 2002
'8.11. hiihtämään lähössä tässä löhössä.
Toinen jo suksisaan voitelee.Niin kai se on
että ihminen osaa olla osaansa tyytyväinen ja
nauttia elämästään podettuaan flunssan tai
sodan,
ja siitä sitten selviydyttyään. Tahtoo vain
muisti olla
niin lyhyt että tarvitaan flunssa tai sita
aina silloin tällöin
muistutukseksi.
Toinen tuossa käppäilee ja virkkaa muina
naisina:
"Ai sie tiet muistiinpanoja:
KIITOS HYVÄSTÄ KIRJASTA, KALLE!
Huvittaa kumpaakin, tämä viive.'
"sen tytön piikuus ei jouvu katkolle joka lähtee minun
käsikynkkääni"
"et laita tytärtä ahtaan eteen"
"ei ole ihmisellä näissä kamppeissa isoja vaatimuksia"
"tiesin hieman muotoilevani totuutta"
reikälanko =käly
käsilenkussa =käsikynkkää
topata =kastaa nisua kahvissa
häverikki =häpeä, häviö
sääkerismies =?
Miinoitettu
rauha 1978
08.12.2012
- 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS
JOULUKALLENTERIN 8. KANSI - harmi kun hyviä sanoja jää mainihtemata: pirrat sun muut ulliveit
.
.
Pataljoonan
muonittajana
.
luettu >2 kk! 10.8.-15.10.2002
'15.10. klo 23.15 syyslomalla
Eilen Hilkka-täti kyytiin ja Paalasmaalle
puolukoita hakemaan Selkolasta.
Palatessa lossilla Hilkka-täti tuumii:
"Ens vuonna saat jo käydä ilman
minua."
Kädet vatkaavat ja voimat vähenevät.
Saas nähdä.
mailmalla yhtä pauketta ja rytinää:
PG räjäytti Myyrmannissa, GB pian Irakissa.
Nokia 14,5 €.'
"heti puukerrun kärsälleni"
"ei jiäny siinä kähinässä mieleeni"
"laitetaan ja justih huja ropottamah!"
"minkälaisia lumeroita lämpölasi näyttää?"
öyheitä =(kahvi)jauhetta
perhosparta =hitleri
pökissä =pyörryksissä
santasokeri =hienosokeri
huokausten komero = ?
7. KANSI
72 km/€ hiihtoja
Ahdistettu
maa 1977
07.12.2012
- 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS
JOULUKALLENTERIN 7. KANSI - eilisen itsenäisyyspäivän tiimoilta Kallen isänmaan puolustamisen ensimmäinen kirja
.
.
Kalle Korialle
armeijan leipiin
1939 ja
'Jäävuoren' kimppuun
.
luettu kuukausi 9.7.-10.8.2002
'10.8. la klo 23.35 helleyö
München EM YU:
Koivula Heli 2. 3-loikka
Tiistaina alkaa koulu.
10 km juoksua pingiksen jälkeen.'
"muuten ei Iso nouse uutiksi"
"meni ravin reunalle kaivelemaan halkeintaan"
"se on hyvä merkki kun immeiset melloutuu sonnan kanssa"
pömilä =kahvila,kuppila
puhua sipiä =kuiskia
läyrytä =puhua lipevästi, imelästi imarrella
uhmomaan =ripuloimaan
mökkänä =?
63
km/€ hiihtoja
Loimujen
aikaan 1976
06.12.2012
- 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS
JOULUKALLENTERIN 6.KANSI - kutsunnoilla ruma nimi
.
.
Kalle
kutsunnoissa
haaveena
kirjoituskone
- lehmänhintainen!
.
luettu tasan kk 9.6.-9.7.2002
'9.7. vähännukutun yön jälkeinen
varhaisaamu. Naapurin Hilja olisi eilen
täyttänyt 74, mutta viikko sitten maanan-
taina menehtyi keuhkokuumeeseen. Olimme
kaupungissa ostamassa hautajaisvaatteita.
On elämä kovaa - olipa sota eli rauha.'
"on niin kolsa olo kuijottaa iliman kahviryyppyä"
"semmonen touhu on sihissä"
"Soppii ruveta lusikoimaan päänrakkoon!"
"nämä on semmosia tietoja, joita ei passaa matkia
muille"
hömäkkä =iso kookas vauras
kahateolla =puoliksi
mulukkumarkkinat =kutsunnat armeijaan
rykky =lossin maihintulolaituri
suuvekasa =?
5. KANSI
55 km/€ hiihtoa
Nuoruuden
savotat 1975
05.12.2012
- 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS
JOULUKALLENTERIN 5.KANSI - ei enää ihan anhiton ole kallekielitajumme
.
.
Kalle aikoo
kirjailijaksi, 17v
.
luettu 1½ kk 18.4.-9.6.2002
'9.6. viikonpäivät lomalla.
Kiipesin pihakoivuun ja katkaisin toisen
haaran
- aika jytkäys. Illalla pesistä Kitee-Oulu.
K. korjasi voiton.'
"pattiinit maksaa kahensaan höyteille"
"ei sitä uskosi, että tuo Patruunan tassikko on joskus
maalimassa yritelly höpöstellä miestä"
"eikä ruppi kerkiä talittumaan"
"vieläpä minähi pääsin sinun ulupalla pois pökijöihen
kirjoista"
nokko =kyllin
mölläri ='loru'kirja,
romaani
ölövä =ylpeä
ihomies =naistenmies
(Kianto)
röppöri = ?
4. KANSI
47 hiihdot
Täysi
tuntiraha 1974
04.12.2012
- 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS
JOULUKALLENTERIN 4.KANSI - alamme vähitellen olla kuusalla kallekielestä
.
.
Kalle menettää
poikuutensa, 14v
.
luettu kuukausi 21.3.-18.4.2002
'17.4. kahden upean pilkkiviikon jälkeen
laskeutunut takainen talvi tienoolle:
lumivaippa katoilla ja teillä.'
"merkkien ja merkitystensä kanssa isä oli kerta kaikkiaan
päkätissä"
"annapa se massisi, niin käärin mötkänän"
"kumman tekisi: tappaisiko talon kissan vai naisiko emäntää?"
"Jylykäs-Jakin kiekeröön"
pipperi
=piparkakku
lotipäällä
=reilulla
hyvällä tuulella
tiitterä
=pirteä,
aikaansaava
masoi
=matki
haminatunti =?
3. KANSI
40 km hiihdot
Kunnan
jauhot 1973
03.12.2012
- 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS
JOULUKALLENTERIN 3.KANSI - kolmas kallekielinen sananmerkitys haussa
.
.
Isä-Herkon
mielisairaus pahimmoillaan
.
luettu 1½ kk 2.2. - 21.3. 2002
"Tarkotatko
kuolemaa? Että jäät lopullisesti varpaat taivasta kohti"
"oli
ahne nääläytymään peilin edessä"
"Olin
kasvanut hengessä, jonka voi ilmentää toivomuksella: riittäisi terveyttä,
siunautuisi jokapäiväinen leipä, saisi päälleen vaatteet, joilla tarkenisi ulos
talven ärjänteisiin."
hassummalla
=
halvemmalla
taipperi = hakaneula
solokkusankko =
laskiämpäri, likasanko
huokuvaan
köyhempi = kuollut
hurrauspusero = ?
2. KANSI
Tammettu
virta 1972
02.12.2012
- 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS
JOULUKALLENTERIN 2.KANSI - Kalle lähetti aikoinaan koululle vastauskirjeen
.
.
Koulukiusattu-Kalle
jää kortitta
koulun
kuusijuhlassa
.
luettu kolmannen kerran 24.11.2001 - 2.2.2002
"Minkälaisen
käsityksen tuo poika-riepu saapi tuommosesta isästä, jonka puhe on samanlaista
polskutusta kun hevonen vetteen paskantasi.
Ei
oo kipenettä luottamista."
Tästähän se kaikki alkoi, Kallen nahkoihin asettautuminen.
Lukuvuonna 1992 - 1993
Koulussa luin oppilaille Tammetun virran talven aikana
ja lähetimme sitten keväällä kirjailijalle kirjenivaskan. Yllätyksemme oli
suuri kun ennen kevätjuhlaa saimme samanmoisen paketin vastaukseksi
kiitosviestein takaisin. Ja opettajalle vielä kaiken kukkuraksi kortti:
Opettaja
__
Kiittelen Teitä ja oppilaitanne
saamistani kirjeistä. Mukava
kuulla, että oppilaat ovat kiin-
nostuneet ajasta, jollaista mi-
nä ja yleensä ikäluokkani lap-
set elimme runsaat kuusi vuosi-
kymmentä taaksepäin. Uittotyöt-
hän ovat jo historiaan jäänyttä
aikaa. Silloin otettiin poika-
joukossa miehen mittaa jopa
sillä, kuka uskaltaa
pitää suus-
saan sammakkoa!
Oppilaat esittävät kirjeis-
sään useamman sorttisia kysymyk-
siä. Niihin en jaksa, kerkiäk-
kään vastailemaan. Toivottavas-
ti tämä korttinivaskani ehtii
sinne koululle vielä lukukau-
den aikana ja jaatte korttini
oppilaillenne.
Hyvää kesää!
MUISTAMISESTA
LÄMPIMÄSTI
KIITELLEN
Tampereella
20.V.1993
Terveisin, Kalle
Päätalo
Huovinen ei ollut lotkauttanut korvaansakaan, kun edellisen koulun kanssa lähestyimme Veikkoa Ronttosauruksen luettuamme.
kuusalla =
selvillä, perillä asioista
möhkeissään =
suuttunut, nokkiintunut
kattilakunta =
perhe, pesue
tammettu = padottu
ottonen = ?
1. KANSI
Huonemiehen
poika 1971
01.12.2012
- 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS
JOULUKALLENTERIN 1.KANSI - aloitetaan hävyttömyyksillä ja jätetään päivittäin yksi sana lukijan sottailtavaksi
.
.
Gummerus
Iijoki-sarjan kansikuvat: Matti
Louhi
Kallen lapsuus 9-vuotiaaksi
asti
.
ekaan
kului lukuaikaa 5 kk = 25.6. - 24.11.2001
'turvallista luettavaa turvattomassa
maailmassa'
(välissä 11.9. WTC-isku = Osama bin
Ladenin Al-Qaidan terroristit kaappasivat USA:ssa neljä lentokonetta, joista
kahdella tuhosivat läpiajollaan kaksoistornit New Yorkissa.)
.
"kun
roikanjohtaja paartaa akkasa satulassa"
"kun
kauvvon paastovvaa, ei tartte pitkään jäppiä"
"Äidin
raskaudentila oli kerinnyt jo aivan laukeamisviikoille."
personkuppi
=santsi
pelata
laistoa =vuskata
rikeneen =äkkiä
kaulapaska
=oksennus
uupelo =?
KIRJALLINEN JOULUKALLENTERI
***************************************
TÄÄLTÄ kaikki alkoi vuonna 2007