Kerttu-Kaarina Suosalmi

  vanhat Parnassot -sarjan 25.

 -3 °C

52 kW/130

Ulkona! Happi maistuu.😀

Kävellen Kulmalan tietä ladolle. Sisäsaunassa, vuoden eka, sähköpiikkiä kasvattamassa.

6. nide - Lokakuu 1972

Yritin käyttää eilistä taktiikka ja ojensin käteni Jarkko Laineelle: - No, anna Eila Jarkko käsi, ja näytä!  Kuljeta minut mukanasi ja ohjaile miten nämä runot luetaan. 

Vaan eipä luonnistanut: Jarkko Laineesta ollut Eila Pennaseksi.

Avoinna oli kolmelta runoilijalta kirja kultakin: 

• Pekka Sairanen: Avaa suusi Eurooppa. Karisto 1972.
• Kai Nieminen: Joki vie ajatukseni. Tammi 1971.
• Leif Färding: Luominen. WSOY 1972.

Höpisi Jarkko ummet ja lammet jotta runous on arkipäivän ymmärtämistä ja siinä elämistä. Ja näille kolmelle löysi kolme eri lähestymistapaa: Sairanen on sivusta tarkkailija, Nieminen tarkkailee lähinnä itseään, Färding syleilee koko universumia. 

Riuhtaisin pian käden irti moisen oppaan kädestä ja jätin Jarkon hohoilemaan itsestäänselvyyksiä.

Palaan Parnasson alkuun, jossa kymmenen sivun novelli Riippakoivun oksa. Siis ihan aitoa originellia tekstiä yhdenkään välikäden tulkinnatta: saa lukea ja nauttia ihan itse. Ihanko totta? kun tahtoo ainakin joka toinen teksti Parnassoissa olla jonkun tulkitsemaa ja seulomaa. Vähintäänkin keskusteltua kiistelyä, erimielisyyttä jne.

Kerttu-Kaarina Suosalmi (1921-2001) on novellin kirjoittaja Ja kun noin on, on laatu taattu.

'Kylänkerma' usein kokoontuu siellä missä KKS:n kynä tekee merkintöjä, ainakin muutaman vuoden takaisessa, 1969, Hyvin toimeen tulevat ihmiset -romaanissa äly räiskyi. Jeesuksen pienessä soturissa sentään hurjaluontoinen romukauppias pääsee bisnestelemään.

Riippakoivun oksassa kyläkoulun ostanut Timo, kirjailijaopettaja, odottaa Leenaa käymään, mutta saa vieraakseen paikalliset Mikon ja Jaakon. Kolme taiteilijaa. Ee-ii-pä siinä kauan mene kun kaikki humaltuvat ja alkavat ratkoa maailmallisia ongelmia - sivistyneitä kun ovat, käsirysyyn asti ei mennä. Taidemaalarin mielestä kirjailijat vievät kaiken apurahoista lähtien.

Toden tuntu, älynkin, kuittaan tekstin lyhyesti, samalla miettien, että jollain Tarkalla sitä riittäisi sanoja tulkitsemaan - pitempään versioon kuin Kerttu-Kaarinan juuriteksti!  

Eli josko minäkin sittenkin pitemmästi ja komeammasti:

- Suosalmi säilyttää kerrontansa intensiteetin sivu sivulta; olisi turha soveltaa novellin estetiikan ahtaita sääntöjä tähän uhkarohkeaan, omintakeiseen, vangitsevaan taiteeseen.

En minä ikinä noin, en nytkään - tuntuisi kirjaviisaalta, ei omalta; huvikseni kaappasin tuon älypätkän Pekka Tarkan kirjasta Sanat sanoista - Arvosteluja ja kirjoituksia 1957-1984. Otava 1984. 

Siinä Tarkka arvostelemassa Suosalmen kahden novellin kirjaa Rakas rouva.

KERTTU-KAARINA SUOSALMI,
KUUSANKOSKEN TYÖVÄENOPISTON KIRJALLISUUSPIIRI 1983.
KUVAAJA: PERTTI TOUKKARI.
Kirjasampo

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä