Imetysuutisia

Imetysuutisia-lehti on valittu Vuoden Laatulehti -kilpailun 2022 voittajaksi.
Voittajalehden valitsi toimittaja ja kirjailija Markus Leikola. 

Kilpailun järjestäjä Kultti ry on kattojärjestö noin 170:lle suomalaiselle tiede- ja kulttuurilehdelle. 

Uutisen ongin mailiboxistani.

On lehtiä joista en ole kuullutkaan, tämä kulttuurilehti on yksi niistä. Ilman muuta tekisi mieli vinoilla, suorastaan syyhyäis, mutta: - No no, yritäs nyt kerrankin olla aikuinen! 

Onnentoivotukset paikallaan ja tutustumiskierros:

Lisätääs sarjaan Kuka nyt lehteä lukisi - siellä niitä on jo koko joukko. 

Kannattaa paneutua yo.↑ lehtikeräilysarjaan.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Pielen meni

365-suunnitelma vuoden 2023 Kirja-arvostelukalenteriksi

Heti aamusta, talvitunnin takapakin jälkeen, ilmestyi Kirjavinkeissä Pahikset, joka on 365. kirja (ks. kirjaluettelo), jonka olen vinkkeihin reilun kuuden vuoden aikana lukenut ja miun maun mukkaan arvioinut. 

Sehän on päivien lukumäärä vuodessa - tasan! 

Mutta siellä orrella on jo julkaisua jonottamassa lisää kirjoja, joten överiksi menee vuodenvaihteen vuositäsmä (⇇Kilpi-kielen sanatarttumaa, kai 😬) ja 365 tasan -suunnitelma jää suunnitelmaksi; no, niinhän suunnitelmille ja tavoitteille tuppaa käymään - kohille ei osu koskaan.

Vakaa ja kauan harkittu aikomus tuhoutunut: tarkoitus näet oli ensi vuonna joka aamu koko vuoden ajan julkaista täällä blogipotussa nuo kaikki 365 kirjaa uudelleen yksi kerrallaan alkaen tästä ensimmäisestä tähän malliin:

1. päivä su 2023

TÄSTÄ

Siis jok'ikinen aamu!
U ja repris vähän kuin telekussa, jossa ikinä ei voi tietää, onko Huutokauppakeisari tahi Miljonääriksi haluaminen uutta vai vanhaa tavaraa.

Pieleen ja myttyyn meni sekin suunnitelma 365 kirjaan toppaaminen, ja kirjojen lukeminen jatkuu sinne Kirjavinkkeihin entisin kujein. Ja tänne samoista kirjoista jäävät yleensä jäm... vain alkusoitot.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Nyt kun sinne ei menemistä ole

 voi muistella Kaupunkia vaikka uuden kirjan kautta näin:

"He istuutuvat tiiliselle muurille, joka erottaa kaksi taloa toisistaan, nojaavat savupiippuun. Täältä he näkevät kaiken. Palan Palatsiaukiota, Aleksanterin pylvään enkelin, Talvipalatsin katot, Nevan kaistaleen, matalassa auringossa sädehtivät laineet, Pietari-Paavalin linnoituksen vastakkaisella rannalla.

---

Savupiipun takana, valkean yön pimeimpinä hetkinä Nevan yllä nousee kolme suurta siltaa. Ne päästävät suuret laivat kulkemaan eteenpäin. Äänitorvet kajahtavat muutaman kerran."

tai kokea tuo Kaupunki vähän vanhemman kirjan kautta - istumme obse kuutosen kulmahuoneessa, opiskelija-asunnossa Mytninskajan rantakadulla, Pietari-Paavalin linnoituksen tuntumassa, siis nyt Nevan vastakkaisella rannalla - näin:

"Nevan pääuoman vastakkaisella rannalla kohosi Eremitaasi. Kun asustin kulmahuoneessa 119, saatoin ihailla tsaarien asuinsijoja suoraan kirjoituspöytäni äärestä. Alussa se teki vaikutuksen, vaikka huone 119 oli syystuulten aikaan kuin jääkaappi kuten kaikki obse kuutosen Nevan puoleiset huoneet, varsinkin kulmakämpät."

Uuden kirjan, vastikään ilmestyneen, kimpussa nyt innoissani askaroin. Se kertoo inkeriläistaustaisen avioparin elämästä tuossa Kaupungissa ja Koiviston aukaistua Suomi-portit pariskunnan elämästä Suomen Turussa. Ei yhtä auvoa täälläkään, kun tavara ystävyyttä tärkeämpi ja tunne tämänkaltainen:

- Täällä olet pelkkä roska, kukaan ei sinua tarvitse eikä kaipaa.

Vanhemman kirjan on kirjoittanut Pentti Stranius ja sen nimi on Leijonasillalla vähän vaille viisi. (Kirjokansi 2016). Tämän uunituoreen romaanin kirjoittaja on Anna Soudakova ja sen nimi on Varjele varjoani (Atena 2022).

Tai, heh, voinhan lukea omia juttuja tuosta kaupungista!

Tuolta tai täältä.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Silli menee kouluun

Mikä mies?

kyselee Lennartimme ihan öönä

"HV

  hj

 Oon ihmetelly jo kolmatta vuotta että mikä mies on se siellä hallituksen kyselytunnilla istumassa takarivissä? Oisko se peräti joku venäläisten akentti vaiko vastausten kuiskaaja. Ei se koskaan oo mitään ääneen virkkanu. 

Tiätkö Sinä? 

Liimaan tähän kuvan ohheen

tuus

Lennu"

Eipä oo tullu pahemmin seurattua kyselytunteja. 

Joku tuntuma noista on: Harakka seisoo ja Nato-Antti raapii päätänsä, Mikkosta hävettää, Haavisto selvästi rukoilee, Li on nukahtamassa ja tuo Lennun mies Ohisalon ja Saarikon välissä on joku ruotsalaisten tasa-arvomiesministeri, nimestä ei harmainta aavistusta.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Luontopeekoosta ote

Talven edessä

Alaotsikko nuin kurin, kun miellyin Volter Kilven kirjan nimeen niin: Tulevaisuuden edessä; ikään kuin Volter ei olisi voinut präntätä asiallisen kirjansa nimeksi vähemmän kaunokirjallisen, edes sanajärjestystä muuttamalla.

su klo 10.28 - tämä päivä 2022

Hiihtokeskus - tähän tulee se latusen alkupuoli piakkoin:

Lämpopumppumies kävi avittamassa talven sähkölaskussa:

Omin voimin samalla asialla:

Näistä selän takana muisto vain:

Oi, oppi ottakaamme nuista jout...!

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Lukupeekoosta ote

to klo 9.20 - tämä päivä 2022

Lopetin eilen Sydänsurujen-kirjan, ilmoitin siitä tekijälle: pian arvostelussa. Kasin (8) antaisin, vaan kun Kirjavinkeissä ei saa numeroita antaa, nähtävästi. Oman minän tunku tietokirjaan - piristävää, nostaa arvosanaa kummasti. 

Pasi Kauniston ek ilmestynyt aamulla siellä; täällä sille numeroarvostelu: 8+. Jos enemmän Pasin omaa puhetta suorana ilman välikäsiä, luiskahtaisi kiitettävän puolelle. Lehtolaisen Antti Ruuskasen elämäkerrassa sama vika: kohde ikään kuin vainaja jo, no keihäsuran kannalta kyllä. Siksi jätin sen kokonaan arvostelematta. (Toisaalta ymmärrettävää: dekkaristihan tarvitsee kirjoihinsa aina vainajan! 😐) 

Otan Kaikki isäni tavarat käteen, vaikkeivät mahdukaan. Tavaroita pientilan kaikki paikat pullollaan. 

Isä harrastanut käänteiskonmaritusta: kutakin tavaraa sata kappaletta! 

Jään kohtaan, jossa kertoja kertoo suunnittelevansa self-help-opasta karkottamaan oman pään samaa rataa junnaavia mörköajatuksia. Teoksen nimi olisi Olet jo muualla - tietoisen poissaolon voima.

Heti täältä yksi varaus!

Kolmannes kirjasta vasta luettu, joten arvosana vielä summittaisessa vaiheessa ~ 7-9.

Kirjan pohjustukseksi poimin 46 päivää sitten tallentamani jutun Riku Siivosen isä keskittyi muiden laps... hs.fi. 

Luen, jätän lukematta kirjasitaatit jotta kirjan tuoreus säilyisi.

Katos vaan, lukulistalla näkyy roikkuvan Kiantokin: IK oli mestarikirjailija, mutta Hurmeen mukaan myös:

Ei kai nyt sentään!

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Sydänsurujen historia

Pääkopassa tuntuu olevan tunkua, semmoinen ajatusten rapina että, hätistetääs sekavin pihalle, jotta 

... sen verran tullut tuota Katja Ståhlia tuolilla tuolilta tuijotetuksi, että mielellään vertaan Henna Karppinen-Kummunmäkeä häneen. Juontaja Ståhl vetelee Elämäni biisiään Katja-persoona pilkahdellen, samaan tapaan työntyy fil. toht. Karppinen-Kummunmäen persoona-Henna Sydänsurujen historia -tieto/tiedekirjansa asiarakosista esille. 

Otetaas hei lunkisti - ronskistikin joskus.

Tuolla asenteella, vähän näykkivällä, hiipsivät tykö.

 

Jotenkin tuntui vastentahtoiselta (ei -mieliseltä) tarttua Sydänsurujen historiaan - ne laulut on laulettu ja kuultu Kalliolta, Maijaselta sun muilta kaihon karavaanareilta.

Henna Karppinen-Kummunmäki:
Sydänsurujen historia.
SKS 2022

Vaan annapas olla, ja päästä Henna virallisen tiedon viereen, omiin henk.koht. asioihinsa! Nappaa. 

Loppukiitoksista luen hetkauttavaa itseironiaa: "--- Kiitokset menevät tietysti myös entisille rakkauksilleni. Ilman teitä olisin monta kipeää kokemusta köyhempi. Olette olleet tärkeä osa omalla matkallani halki sydänsurujen historian.---" 

Parisen vuottako siitä edellisestä erostasi oli? Uusimmasta vain hetkonen.

Noita oman elämän tärkeitä suolaripauksia löytyy kirjasta juuri oikeissa paikoissa eli silloin kun omat silmät alkavat luppasta Romeo & Julia storyn ja muiden tunnettujen Anna Kareninojen & Vronskien -rakkaustarinoiden selvittelykohdissa, puhumattakaan niistä oikeasti eläneistä historian ylhäisistä. Silloin sinne simsalabiminä silmiä hereille tökkimään ilmestyvätkin omakohtaisesti koetut ylämäet ja alaluisut.

Lopulta joudun komentamaan alkuasennoitumiseni huit hiiteen ja paneutumaan ihka innolla tähän kirjallisten rakkaustarinoiden fiktiomaailmaan ja ennen kaikkea näitä fiktiokirjoja, romaaneja, kirjoittavien kirjailijoiden heille ihan oikeasti tapahtuneisiin ihastumis-/rakastumis-/pettymyskierteisiin. Kuten vaikkapa tuohon, miten Ahon Juhani joutui pakenemaan itseään sinne Pariisiin kirjoittamaan kohukirjaansa Yksin, kun hänelle kävi selväksi (se lamppu syttyi), että hänen suuri ihastuksensa Järnefeltin Aino valitsikin Sibeliuksen Jannen. Intiimisuhde Ainon Elizabeth-äitiin ei riittänyt mokomalle Jussille...

Sinnepähän puristukseen jäi osa päänsisäisistä tunkeilijoista - vähän kuin kellarin hiiristä yksi litskuun; helepottaa, kun rapina taas vähäksi aikaa vähennee

Suurenna, ja katso silmiin!

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Uutiskirjettä pukkaa maili

Ei tässä pelkän Seiska-lehden uutiskirjeen varassa elellä. 

Rahvaan maun äänenkannattajan jälkeen tasapainon vuoksi on kuunneltava ylemmän väen ääntä Suomen Kuvalehden uutiskirjeen kautta.

SK lähettää muutamana päivänä viikossa oman näkemyksensä maailman menosta, missä koulujakäyneet ja isokenkäisemmät saavat näkemyksensä kuuluviin maailmanmenosta ja tilasta. Botoxit vaihtuvat asiallisempiin aiheisiin; silti lukijan on syytä olla varuillaan, jottei kaikkea sivistyneiltä huulilta päästettyä potaskaa tulisi nieltyä.

Seiskan eilisestä uutiskirjeestä löytyi seitsemän pointtia, Suomen Kuvalehden tämänpäiväisestä nämä kuusi:

1. Ypöilijä
2. Uuden maailmanjärjestyksen aika
3. Marjan himo
4. Onko siellä ketään?
5. Tulkaa aallot takaisin
6. Hellurei, ja kiekko on häkissä!

Kaikki muuten arkistokamaa, joskus julkaistua, kuten tämäkin kansi:

Eli yhteiskunnallisesti vaikuttavampaa ja tuhdimpaa tavaraa tarjolla, olennaisemmasta vinkkelistä katsottua; vaikkakin on meitä lukijoita houkuteltava lukijoiksi tutuilla naamatauluilla, kuten ykkösjutun Ypöilijä Riikka Purralla taikka tällä Zelenskyin näyttelijäkollegapresidentti Reaganilla.

Kolmeen ensimmäiseen juttuun voivat tarkemmin tutustua persaukisetkin, muihin arkistojuttuihin on oltava tilausasiat kunnossa ja maksukyky tallella.

Siitäpä valitsemaan uutiskirjeistä parempi!

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Iltapäivällä ei lueta

Odottelen tässä tämänpäiväistä Seiskan uutiskirjettä saadakseni tähellisiä tietoja maailmalta: onko joku julkku hankkinut uudet silikonit tai joku olisiko kenties edes pullistanut huuliaan botoskalla, vai mikä se hiivan tehtävää suorittava korvaava aine nyt nimeltänsä onkin.

Kirjettä odotellessa muistelen eilisen iltapäivän askarointia pihalla ulkoilmassa syksyn väriloistossa. Hyvin tietäen, etteivät ne tekoset lukevaa kansaa kiinnosta vähemmässäkään määrin, siinä missä Seiskan uutiset. Silti, tuleville sukupolville, jotka aikanaan takuuvarmasti kiinnostuvat esi-isänsä puuhista, merkitsen tavallisen maalaiselämän arkimerkintöjä.

Ennakkoonhan ei aina tiedä, mihin askareeseen ryhtyy ja mikä työkalu käteen sattuuu tarttumaan ulko-oven aukaistuaan ja pihapiiriä silmäiltyään.

No, ensin sattui silmiä pakottamaan nuo keväällä hankitut taimet. Ne oli saatava pupujusseilta suojaan ennen lumentuloa, kun maa yön jäljiltä heti aamusta oli ollut ensimmäisen kerran kuuran peitossa. Pian ne tulevat, ne nälkäiset jänikset ruuanhakuun, järsimään uusien puuheiveröisten nilaa. 

Siis verkkojen viritys, ainakin hyötytaimien, Tsaarittaren päärynäpuun sekä poika- ja tyttötyrnin ympärille; koristekirsikasta ja purppuraomenapuusta nyt ei niinkään väliä, jos verkkoja ei kaikille piisaisi. Nytnyt ...

NYT se tuli!

Haa! 

Nyt se kesken kaiken tulikin, mailiin kilahti: se päivän Seiskan uutiskirje. 

Luetaas:

1. Sometähti Sonja: Minulla on Suomen suurimmat silikonit
2. Bikinibileet jahdilla - Kuumat kuvat Seiskassa!
3. Yllätyskäänne Jasmin Tukiaisen tragediassa
4. Sofia Belórf yllättää podcastissa
5. Vappu Pimiä julkaisi häpeämättömän muistutuksen kuvakulmista
6. Oho, tältä näyttää Sanna Marinin bileremmiin kuuluvan valokuvaaja Janita Aution koti
7. Iida Vainio etsii vuokra-asuntoa - hakuilmoitukset hämmentävät

No vot vot!

Tähän jääköön omien värittömien askareitteni luettelo: niillä mitään valtakunnan merkitystä, vaikka valtakunnassa lukijoita onkin.

Näillä tämmöisillä:

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Aamupäivän lukulistalla

1. "Lämpöpumpun ajastimenkäyttöohje"

Iltasella jossain vaiheessa kaukosäädintä näpelöidessä oli sormi nähtävästi hipaissut ajastinnappulaa. Aamulla herättyä kapula käteen ja ihmettelemään, miksihän kellon sijasta näytöllä olikin aika 23:00!

Mitä! Mitä?

Kummastelua, ihmettelyä = yhtä hämmästyneenä kuin arvon lukija nyt siellä. = Huutelemassa ja kyselemässä, että mistähän nyt tässä kaikessa mahtaa olla kysymys.

2. "Silli menee kouluun"

Hugo-pojan, 6v, hellittelynimi tuo on. Ei kovin suloinen, vaikka kaveri suloinen onkin. Yhden päivän 'romaani' tämä on siinä missä Putkinotko tai Alastalon salissa tai Kirkolle; tai tarkemmin: Alastalon salissa oli vain kuudentunnin rupeama, Kirkolle kolmen. Sillin seurassa saamme olla vuorokauden = aamusta seuraavaan aamuun. 

Pienoisaakkosin kirjoitettu helppolukuinen vartissa luettu kirja meille kaikille 6+ ylittäneille. Lisää turvallisuuden tunnetta, mikä jodiakin tarpeellisempi lääke näinä pauhun aikoina.

3. "Pahikset"

No nythän vasta myrkyn lykkäsi. Punahilkka-satumainen pelottelukirja. Toimii aikeissaan. Peikko, Noita ja Haamu pelottelevat mahan kuralle, pahemmin kuralle kuin syksyn keskenkypsyiset luumut.

Ilmiselvästi Putin joukkoineen tunkeutunut jo lastenkirjoihin. Kyberhybridivaikuttamista 

- ettenkö sanoisi.

Vaan tongipa tuosta kaikesta ylläolevasta selvä - saati tarkoitus! 😋

omat, myös älykkäämmät,

 KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Raikasta, kaunista, kauniimpaa

 jos rumaakin

Sisäsiistinä kirjaviisaana oleminen käy ajoin yksitoikkoiseksi ja pitkästyttäväksi, valtaa turtunut olo. Silloin pitää ponkaista ulos luonnonhelmoihin.

Vaikka retkeillä Kuhasalon, sen jätöstemme puhdistuslaitoksen, tienovilla, nuuhkia ja katsella maisemissa joskus sijainneen luostarin muistomerkkiä:

Taikka ottaa se akkumoottorisaha kainaloon ja pätkäistä puuta nurin ja pinoon:

Aikansa puurrettua on levättävä, oikaistava ja huokaistava:

Ja kaiken uurastuksen jälkeen, luonnonihmeitä ihmeteltyään, kotiin paluumatkalla on vielä kerran huokaistava, nyt ihmisen tekemästä taideteoksesta - maalaismuraalista, kirkonkylän keskeisimmällä paikalla:

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Kilpi taputeltu tältä erää

 27.

Tää on loppu nyt, slut. Tämä Kilpi-sarjaluenta, joka alkoi kesäkuussa ja päättyy nyt lokakuussa, siis yhtä kirjaa olen tonkinut kuukausitolkulla.

Siis: 

Kunnon malli hitaasta, paneutuvasta yli äyräitten ryöpsähtelevästä lukemisesta: moniko malttaisi?

Purukumi nyt pureskeltu, kaikki maku imetty Laura Kokon kirjoittamasta Volter Kilpi Elämäkerta -dokumentista, SKS 2022. 

Yllättäen tästä Kokko-Kilpi-käsittelystä kehkeytyi 27-osainen ylistys. 

Volter Kilpi (1874 - 1939)

Tuotanto:

1. Bathseba 1900

2. Parsifal 1901

3. Ihmisestä ja elämästä 1902

4. Antinous 1903

5. Kansallista itsetutkistelua 1917

6. Tulevaisuuden edessä 1918

7. Alastalon salissa 1933

8. Pitäjän pienempiä 1934

9. Kirkolle 1937

10. Suljetuilla porteilla 1938

(11. Gulliverin matka Fantomimian mantereelle 1944, keskeneräinen kirja)

Laura Kokko / kuva Cata Portin

Ei kelvannut Kilpi aikalaiskriitikoille, toisin kuin nykyisille meille. Uusimmassa Parnassossa 5/22 Kilven elämäkertakin saa sille kuuluvat kehut: 

"Se on paneutunut, perusteellinen  ja hyvin kirjoitettu, lajityyppinsä valioita." 

Noin kirjoittaa kirjasta Tommi Melender otsikolla Suuren yksinäisen elämä. Komppaan kybällä. 😀

Tätähän Kilpi-sarjaa venyttelisi mielellään vielä toisen mokoman, vaan nyt stop tykkänään. On aika pistää piste Kokolle ja Kilvelle tällä erää; yhteenvetona mainittakoon, että niin tekijän kuin lukijankin ote säilyi intensiivisenä loppuun saakka.

Päivän Kirjavinkeissä vielä loppuilakka. 

🙏

🙏

🙏

Pasi Kaunisto 

näkyy työntävän päätään kirjapinon päällimmäisenä, 

joten se elämäkerta seuraavaksi: 

Katsellaanhan mitä Milja-tytär saa isästään irti 

Elävän laulajan sielussa. Gummerus 2022.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Luin Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27

Lukemisen hitaudesta

26. 

Vaikka kaksiosaisen liki tuhasivuisen Alastalon salissa -teoksen tuomia mielleyhtymiä olen pyöritellyt monelta kantilta, eivät Saaristosarjan trilogiaksi täydentävät Pitäjän pienempiä ja Kirkolle kalpene 'johtotähden' rinnalla. 

Päinvastoin, yhä liputan Kirkolle-teoksen, tuon kolmituntisen juhannuskirkkomatkan puolesta: HELMI. Sen luinkin ennen Alastalon salia, ja siihen käytin lukuaikaa ensimmäisellä lukukerralla tasan 4 kk, Alastaloon (1+ 1/2 v). 

Ja sivu-/reunamerkintöjä ilmestyi poikineen! 😀

Päätössivulle 440 näin:

"25.4.2008 la klo 8.20 +8C  Mykistyneenä: mahtavuudesta - tekstin, tyylin ja viisauden. Tasan 4 kk. Lopussa piti pidätellä. Onneksi Kilpeä riittää: tämä on siis ensimmäinen, pian tartun Pitäjän pienempiin.

Eilen kävin selvittelemässä Kiviojan Pekan, Pohjois-Karjala -lehden päätoimittajan kanssa blogikirjoittelustani kunnalta, sen sivistyslautakunnalta, saamaani huomautusta ja hullutusta: EI VOI olla totta! Tehtävä lehteen hassusta jutusta hassu juttu. Hassuintahan asiassa oli se että päätös oli salainen, vaikka itse toiminta niin julkinen kuin olla voi...

klo 23.30 Lempi livahti ulos. Tässä valvomme ja odottelemme. koska pää pilkistää ovenraosta. Ulkona on lämmintä, + 10C. Ovet raollaan Lempin tulla. Eiköhän tuo puoleenyöhön kotiudu.

Oikein lampun kanssa kävin huutelemassa Männikön rinteeltä. Siirryn Pitäjän pienempiin. Volterille kiitos!"

Saaristosarjan jälkeen Kilpi kirjoitti vielä kirjasen Suljetuilla porteilla, josta olen aikoinaan kirjoittanut ylistyksen tänne blogiin otsikolla Sanoista ei täsmään aloittaen kehun: 

"Aina kun tekee mieli erikoisen hyvää ja aromikasta, hiipsin kaapille ja otan litteän hopeisen taskumatin ja sinisen suklaalevyn - kokoisen kirjan."

Myös näin näyn opusta ylistäneeni sarvea torkottaneine kuorimöyriäisineen. Vaikkakin Volterin veli Eero Kilpi valitteli, että 'pitäisi se ensin kääntää suomeksi'. 

Volter itse puolestaan ilmitoi, että "itseni ydintä olen kuitenkin kirjoittanut. Tai elämäntuntoni ydintä." ja olleensa "suorastaan huumaantunut siitä, mitä sanoiksi oli tullut". 

Jos Kilven kirjojen painokset ovat jääneet pieniksi, niin Suljetuilla porteilla on jäänyt niin vaisuksi, että Laura Kokon mukaan vielä vuoden 2010 tienoilla oli helppo hankkia teoksesta auki leikkaamaton, siis lukematon versio!

No, tuohan vain tarkoittaa sitä, etteivät ihmiset ylipäänsä ymmärrä hyvän päälle mitään. 

👀👀👀👀

Ymmärtäjiäkin löytyy: mm. Tomi Pulkkinen & Trio Elävät todisteet mielsivät ja esittivät sen musiikkina Joensuun kirjallisuustapahtumassa jokunen vuosi sitten.

Itse tästä reilut satasivuisesta runollisesta opuksesta luen päivänpäätteeksi yhä ja aina vain pätkän sieltä täältä makupalaksi ja aforistisiksi päivänpäätössanoiksi - iltarauhaksi ja hyväksi yöksi: niin, oikeastaan kutsumatoksi tuleville yönunikuville.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27

Kestettävää kerrakseen

"HV

 Hj

Tätä se vielä puuttu! 

KALLE ROVANPERÄ KOKO MAAILMANMESTARI!

Ei tuu helevettijäkää näihen ilimansaastetupsuttajien kanssa. Lailla pitäs kieltää. Hölmöläisten meininkiä ON.

Siinä missä Putinin sotiminen.

Vaan kielläpäs! Jo on nationalistit kimpussas.

Intotutionilla

tuus

Lennu"

No siinäpä sitä sanaa pyhäpäiväksi Lennulta, joka hiilinielu auki huutelee.😶

Vaikka

näkyypä nuo Ruotsia myöten riehaantuvan, joten ei tää ainakaan Lennun nationalismituomiota vahvista:

 omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä