vanhat Parnassot -sarjan 20.
-18 °C - 78 kW/114
Merkitään sitten asteita ja kilowatteja kun kilometreille ei vieläkään asiaa. Kolmisen viikkoa sanoi sairastaneensa tätä samaa tautia huolto-Make, joka kävi avaamassa lipeällä ja karhupumpulla keittiön lavuaarin. Kylläpä hörähti.
Uusi vuosikerta alussa. Tänään selattavissa I nide/Helmikuu 1972. Toimituksessa Anhava ja Laine edelleen. Kuolleita kumpikin: 2001 ja 2006.
Jatkan yhä elävien etsimistä tämänkin numeron henkilöistä. Enkä senkymmenistä nimistä saa jäljelle jäämään kuin yhden eli Hiitolan sitkeän sissin: Eeva Kilpi, s. 1928. Vuoteen 1972 siirryttäessä hänellä on takana esikoinen Noidanlukko ja kuusi muuta kirjaa - Kuolinsiivous vielä kaukana edessä.
Eeva Joenpeltoa nyppi jokunen Parnasso taapäin tiedeusko, ikään kuin sillä selitettäisiin ihminen, ja kaunokirjallisuus romaaneineen olisi merkityksetöntä kamaa. Eeva Kilpi haluaisi osallistua yhteiskuntavaikuttamiseen, muttei puoluepolitiikan kautta, vaan sitoutumattomana: perusvirtauksena 'puoluekohtaisesta asennoitumisesta riippumaton ajattelun ja suhtautumisen yleinen edistyksellisyys'.
Kirjailijana, taiteensa kautta, hän on uransa ajan päässyt vaikuttamaan ihmismieliin syvemmin kuin poliitikot. Kirjailijaa kuunnellaan kyllä.
Vaan yhä etsin Parnassosta yhä eläviä muita. Enkä löydä Eeva lukuunottamatta tuon ajan ihmisistä muita kuin itseni takakannen irrotettavana osoitelappuna. Näemmä puolenvuosisataa on tehnyt tehtävänsä.
Sitten tärppää: Yrjö Alanen, psykiatri, s.1927 Kurikka, Eevaakin iäkkäämpi!
Lainaanpa häntä T. Lidzin ja R. D. Laingin alleviivausvertailulla (tämä alleviivaus on nimittäin niitä harvoja alleviivauksia, joita olen Parnassoihin raaskinut tehdä):
"Lidz pitää skitsofreniaa inhimillisen sopeutumisen epäonnistumisena. Laingin mielestä skitsofrenia taas on onnistunut yritys välttää sopeutumista sosiaalisiin valetodellisuuksiin."
Parnasso-sarja 1970 - 1975
omat KIRJA-ARVOSTELUT
Kirjavinkeissä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti