Alpo Ruuth

vanhat Parnassot -sarjan 23.

 -12 °C

- 69 kW/139

🎄 Joulukuusi ulos - sen verran ulkoilua jo. 🎄

4. nide - Kesäkuu 1972

Olisi tarjolla Linkolaa, Paasilinnaa (E.), Salaman Villanpehmeetä, taskulämmintä, Nabokovin Adaa ja Erik Gullman!, tuo paksulinssinen poika, joka runoineen ilmestyi yllättäen samoille opiskelumestoille Joensuuhun.

Mutta otetaan Alpo Ruuth (1943-2002) pöydälle, minulle aivan ulkopuoliseksi jäänyt kirjailija; on aika edes jotain lypsää miehestä irti. Toki minä Kämpän tiedän (eivät maalaispoikaa stadijengit hetkauttaneet) ja sen että Alpo asui perheineen parinkymmenen neliön yksiössä kolistellen yökaudet tekstejään kirjoituskoneella, josta ei ääntä puuttunut.

Alpo päiväkirjaa uuden kirjansa etenemistä, siitä miten Korpraali Julin valmistuu vuoden mittaan 1970-1971. Sattuupa niin sopivasti omalle vuodelle, jolloin yhdenlainen initiaatio kohdalleni osui: ylioppilaskirjoitukset keväällä ja armeijaan meno syksyllä.

2.1.1970: "Toissa päivänä sain ensimmäisen kynnyksen loppuun suoritetuksi. Ensimmäisen version kokonaispituudeksi jäi 170 liuskaa..."

Kirjoittaa sodasta seuraa Hitlerin etenemistä Moskovan porteilla, vaikkei omakohtaista kokemusta sodasta olekaan, mikä ensin arveluttaa Ruuthia, mutta sitten: eihän Dantekaan käynyt Helvetissä, eikä Waltari Egyptissä. 

Mikäettei.

20.4.1970: "Minä olen vielä jonninmoisessa aallonpohjassa, haen uutta tietä, mutten uskalla edetä tarpeeksi pitkälle eri suuntiin.---"

2.6.1970: "Hirvittävän väsynyt, kello on juuri seitsemän ja lopetin kirjoittamasta. Tänään tuli tämän homman suurin määrä: kaksikymmnetäviisi liuskaa totaalista tarinaa. Minun on tässä vaiheessa vaikea ajatella mitään, pää on tyhjä, raskas, se melkein kumisee niin kuin kadut joskus. Sitä silloin tällöin ajattelee onko elämässä muuta olemassa kuin työ. Neljätoista tuntia vähintään joka päivä tätä kirottua naputtamista, onko siinä mitään järkeä.---"

Niinpä, puuduttava lukio itselläni takana ja edessä työmaa TVH:lla ja syksyllä armeija. Ruuth sen sijaan lähtee kesäksi kesälaitumelle, venepurkkiin perheineen asumaan.

11.11.1970 "Olen nyt voiton puolella, minulla on perusraaka-aineet käsissäni, ei puutu enää kuin valmis käsikirjoitus." 

Höh! itselläni toisin, kasarmilla alkanut alokasajan höykytys; voi jospa pääsisi takaisin sinne siltaparruja veistelemään ja Luakkosen Einon kanssa latoon heinille sadetta pitämään, palasta puraisemaan...

Vaihdetaan vuotta: 1971.

17.1.: "Sain tänään ensimmäisen osan kolmannen kierroksen loppuun. 275 liuskaa, josta 24 kyseenalaista prologia. Ja rehellisesti sanoen minä en tiedä mitä koko roskasta tulee.--- minuun on vain iskenyt työperiodin kestäessä sanasokeus, rimakauhu ja voiteluvirhe."

Niin minuunkin Aukissa Lappeenrannassa, jonne minut on siirretty shakkinappulasotilaana. - Pääsispä täältä pois, vaikka hittoon! Turha tulla luutnantti Holman kyselemään haminoista, kuten myöhemmin tapahtuukin. EI.

Alpolle tulee kirjoitustauko: MM-jääkiekko televisiosta! Ja sittemmin suutari-isän sairastuminen ja hänen työnsä tuuraaminen.

--- Heinäkuun 7. sain ensimmäisen osan viidenteen kertaan kirjoitetuksi ja aloin kirjoittaa tosita osaa --- 24.7. olin saanut toisenkin osan kuntoon kirjoittamalla satakolmekymmentä liuskaa. Tämä oli ensimmäisiä kertoja kun tunsin jonkinlaista tyydytystä. ---

--- Olin viimein ja lopullisesti vapaa 21.10. kun vein viimeiset taitot Tammeen. Olin vapaa, mutta tuntuiko se siltä. ---

Minä olin vapaa myös: siirtynyt syyskuussa armeijasta akateemiseen vapauteen, joka tosin oli aika rajoitettua kurssimuotoisessa luokanopettajakoulutuksessa.

24.10.1971: "Inhottavaa aikaa, ei ole muuta tekemistä kuin murehtia ja odotella kirjan tuloa kauppoihin."

12.11."Kirja alkaa tulla kauppoihin, tarkoitan alkoi eilen. Kummallinen olo, suren vain sitä mikä jäi tekemättä --- Jos joku luulee että on tyytyväinen kun kirja näkyy kaupan ikkunassa, niin luuleepa paljon, kirja tulee hiipimällä sinne tänne eikä mitään tapahdu. Mitä sitten pitäisi tapahtua. Torvet soida, kakkuja ja kahvia tarjolla. Se on työtä minulle, se on työtä toisille.

Minä istuin hissun kissun asunnossa, olin levoton ja pelokas.--- Sitten tuli ensimmäinen arvostelu, se oli ylistävä, pelko ei väistynyt, sitten toinen kiittävä, pelko ei väistynyt, sitten kolmas, pelko alkoi väistyä, kuoli lopulta kokonaan, ja sitten tuli jo ilmoituksia että kirjaa myytiin hiljakseen, ei menestyksen tavalla mutta ei ihan vähääkään.

Arvostelujen jälkeen seurasin myyntiä niin kuin kaikki seuraavat, ja kun uusi vuosi tuli, tiesin että kaikki Julinin kohdalla on ohi, niin arvostelu kuin myyntikin. Semmoinen on kirjan vaikutus, marraskuusta jouluun. Ja minulle vahvistui päivä päivältä tunne:

Ei enää koskaan sotakirjaa."

Tammi 1971 - 421 s.

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä