Viimeinen kierros alkamassa

-3°C

Niin on viisi Parnasso-vuosikertaa (1970-1974) purettu, vuosi 1975 enää edessä. 

Päivä per Parnasso -tahti ollut tuima. On aika hengähtää päivä pari, nostaa fyysinen kunto kohilleen viimeistä varvia varten, rynnätä rousseauna luontoon:

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot 0 km 267 km/€ = 45 h

=========================================================

PS

Asuminen

SÄHKÖ 

Tammikuu:

Melkoinen kulutusero lämpöpumpun hankinnan myötä:  3115 - 1557 = 1558 kWh. 

Siis puolet vähemmän!

Minna Canth

  vanhat Parnassot -sarjan 43.

-1° C

37 kW/87

Nide 8 - Joulukuu 1974

https://hikkaj.blogspot.com/2021/03/minna-canth.html

↑

Tuostapa näpäyttämällä aloitan, muistaakseni, mitä mieltä olen ollut Minna Canthista (1844-1897), jonka kirjeitä Eila Pennanen Parnassossa nyt pöyhii. 

Arvossa, näemmä, olen aina pitänyt, niin kuin Pennanenkin.

Menneisyys niin lähellä -10-sivuisessa kirjoituksessaan Pennanen lukee Helle Kannilan toimittamaa 792-sivuista kirjaa Minna Canthin kirjeet, SKS 1973.

"Niissä on näkyvillä heikko ihminen kaikkine puutteineen ja kummallisuuksineen." 

Ei mikään yli-ihminen siis Minnakaan. Hän jäi seitsemän lapsen yksinhuoltajaäidiksi Johan Canthin kuoltua vuonna 1879; se seitsemäs lapsi, Lyyli, oli vielä vatsassa kehittymässä.

Edessä tenkkapoo?  Tomeraa naista ei yksi kuolema nitistä. 

Ei, vaan lähtö Jyväskylästä isän ja veljen kauppaa jatkamaan Kuopioon.

Myös kirjoja, näytelmiä kirjoittamaan.

Edessä seuraelämää maan huipulta: Brofeldtin veljekset, Erkot, Bergbomit, Järnefeltit.

Sitten eteen astuvat uudet vastoinkäymiset pahasisuisine kritiikkeineen, Meurmanit sun muut Yrjö Koskiset, vanhoilliset: eihän noin radikaaleja tasa-arvo-/ naisasia-ajatuksia sovi kansalle syöttää!

Tuota rataa se meni, ja lopulta nuokin esitellyt ystävät kaikkosivat. 

Minna jää yksin. Nyt edessä autius. Väsymys. Masennus.

"Korttipeli ja spiritismi lohdutuksena, kaikki näennäisesti hyvin, Minnan nauru kaikuu edelleenkin ja hän istuu keinutuolissaan leveänä ja hymyilevänä ja saattaa huvitella repäisevästikin, kun hänet houkutellaan seuraelämään", kuvailee Pennanen. (Muuten: nämäkin tunnetut veljet kävivät siellä lasia kuljettelemassa, vaikkei Pennanen sitä tiedäkään.)

Lapsista 16-vuotias, toiseksi vanhin, Elli-tytär huolestuu ja matkalla ollessaan varoittaa kirjeessä, ettei 'äitiä saanut jättää yksin miettimään, kun hän on sairas, ja että lapset eivät saaneet häiritä häntä jottei hän väsyisi'. 

Kirjeitä on puolentuhatta; ne on kirjoitettu 74 eri henkilölle. 

Pennanen on innoissaan kirjekokoelmasta: kirjeet ovat vaikuttavia, ajankuvauksena, henkilökuvien sarjana ja Minnan muotokuvana.

Eli löytyihän tästä vuoden 1974 viimeisestäkin Parnassosta taas edes yksi luettava kirjoitus, joka on jokaisen ymmärrettävissä ja joka pitää mukanaan vielä tulevan vuoden: tilauskuponki on näemmä reivtty lehdestä irti ja lähetetty. Vähän tosin tuntuu ja haiskahtaa: kunhan ei olisi herrainherkkua koko Parnasso 😔

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot 9 km 266 km/€ = 45 h

Samuli Paronen

 vanhat Parnassot -sarjan 42.

-2°C lunta tellää

43 kW/91

" --- Samuli Parosen teoksessa Kuolismaantie (1967) kuva sodasta siirtyy trooppien tasolla tulkittuna metonyymisestä metaforiseen." - Juhani Niemi Sotakirjallisuus, sen traditio ja muutos

Lainauksen otan kirjasta Varpio & Lassila: Suomen kirjallisuushistoria 3 - Rintamakirjeistä tietoverkkoihin, SKS 1999. 

Mitähän arkisiin sanoihin ja arki-ilmaisuihin juurtunut Samuli Paronen (1917-1974) olisi tuuminut, jos olisi elänyt, moisesta tulkinnasta ja sananviljelystä! 

Nide 7 - Marraskuu 1974

Juutun suosiolla Parnasson ensimmäiseen, 15-sivuiseen Vieraantumisen pyörteessä -kirjoitukseen. 

Kalevi Haikara on päässyt Samuli Parosen tykö jutustelemaan Ahveniston parantolaan 15.8.1974, pari viikkoa ennen Parosen kuolemaa.

Kansakoulun käynyt kymmenvuotiaana orpopojaksi jäänyt Samuli eli enemmän kuin kirjailijanelämän ennen kuin ryhtyi 45-vuotiaana kirjoituspuuhiin. Ammattikirjo oli laaja: halutti näet kulkea "tuolla ihan jätkänä, sellaisena sällinä" metsätöissä, maatöissä, rakennuksilla, nuottakalastajana Jäämerellä, sähköttäjänä sodassa, taidemaalarina, kiviveistämöllä, Lohjalla kalkkikaivoksella kalkinpolttajana, jossa "Meni kaikkiin rakoihin se poltetun kalkin pöly. Kirveli kauheasti.", Riihimäellä lasitehtaassa jne.

Olipahan mistä ammentaa. 

Elämä Parosella oli vähän samantapainen kuin Päätalon suosikilla 'Martin Edenillä' Jack Londonin romaanissa, ja miksei itsellään Londonillakin.

Näkemykselle syntyi kokemuspohja; hyljeksitty, alisteinen työväestö, köyhälistö sai Parosessa kuvaajansa, joka kuitenkaan ei tahtonut kelvata puolueväelle, kun ei tämä halunnut sosialismia, saati puolueriippaa painolastikseen - kävi kuten sittemmin Salamalle. 

"Automaatio pelaa ilman meitäkin, ollaan elinikäisiä työttömiä. siivelläeläjiä, armopalojen kärkkyjiä, kuonolaisia, loisia, täitä ja luteita, rupia hyvässä koneessa, hiekkaa rattaissa, jätetunkioita, rikkilyötyjä kaljapulloja, turhaa valitusta ja vaivaa, paskapäitä jotka menettävät hyvät mahdollisuutensa ---"  'Huone puutalossa'

Tuotanto:

• Kesä Aataminkylässä - romaani, 1964
• Kuolismaantie - romaani, 1967
• Lallinkartanon leipä - romaani, 1968
• Tämä on huone 8 - novelleja, 1969
• Kaivos - romaani, 1970
• Huone puutalossa - romaani, 1971
• Laiva - romaani, 1972
• Kapina - romaani, 1973
• Kortteeri - romaani, 1974
• Maailma on sana - mietteitä, 1974
• Testamentti - mietteitä / toim. Hannu Mäkelä, 1999

Samuli Parosen seura ry
Missä?
linkki =
Riihimäen kaupungin kirjasto

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot 0 km 257 km/€ = 43 h

Kevytmusiikki on taidemusiikin jätettä

 vanhat Parnassot -sarjan 41.

-5° C

56 kW/89

Nide 6 - Lokakuu 1974

Otsikko hätkäyttää, mutta tuohon tapaan toistaa musiikkitieteilijä FT Ilkka Oramo taidemusiikin ja viihdemusiikin eron. Niin se luen ja tulkitsen.

Lainaanpa suoraan:

  

"Viihde operoi yksinomaan sellaisilla keinoilla, jotka edistyksellinen taide on aikanaan luonut ja hylännyt, kun niistä on tullut tavanomaisia ja vakiintuneita ja kun ne tällä tavalla ovat menettäneet tietoisuutta avartavan luonteensa. ---- Ne [iskelmät] perustuvat yksinkertaisille melodis-harmonisille kaavoille, jotka toistuvat samanlaisina iskelmästä toiseen ja joista puuttu kaikki oivaltava; kun on kuullut yhden, on kuullut ne kaikki. Ne ovat halpoja teollisia käyttöesineitä, vuotavia musikaalisia pahvimukeja." 

Ja kaiken kukkuraksi: laulujen tekstit ovat lyriikan irvikuvia. Näin valheellinen kuva todellisuudesta huipentuu.

Kun taide ja kitsch (rihkama) julistetaan samanarvoiseksi, ei arvoeroa taiteella ja viihteellä ole; Oramon mielestä moinen sosiologinen musiikinteoria merkitsee 'kriittisen älyn konkurssia¨. Kun varsinainen selviö on, että taide on tiedostavaa ja tietoisuutta lisäävää, viihde taas ongelmatonta ja tietoisuutta supistavaa.

Näin vähämusiikillisena ja epämusikaalisena ukko-olentona ihmettelen, että pystyn seuraamaan Oramoa ja hänen tylytystään Pekka Gronowin taiteen esineellistämiselle.

Kovasti harmitellen, että olen jäänyt ja jäävä musiikista paitsi siksi, että: - Musiikillisen teoksen ymmärtäminen puolestaan edellyttää sen merkkijärjestelmän sääntöjen tuntemista, jossa se on ilmaus. Tällainen ymmärtäminen saavutetaan intuitiivisesti, samalla tavalla kuin lapsi oppii äidinkielensä.

Sellaisessa musiikkiyhteisössä olisi pitänyt elää, kasvaa ja syntyäkin. 

Jotta tiedostaisin: - niitä kytkentöjä, joita objekteihin kohdistuvalla toiminnalla on äänistä muodostuviin struktuureihin, eli toimimalla itse joko toimintaskeemojen tai mentaalisten operaatioiden tasolla.

Ah, siis ulkona, ukko, olet ja pysyt kaikesta kauniista! 😓

Eipä tässä enää mikään auta, joten eletään entistä rataa ja pannaan tunteet, joilla näkyi olevan vähemmän merkitystä Oramon musiikkipelissä, peliin ja eikun jätettä, Matti & Teppo, soimaan tästä: Hojo Hojo!

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot 10 km 257 km/€ = 43 h

Hannu Salakka

 vanhat Parnassot -sarjan 40.

-5° C

49 kW/92

"Vanhin serkku meistä monista kymmenistä oli kuollut maanantaita vasten alkuyöstä; uuden lonkan lanko saanut alkuviikosta; ystävä lapsuudesta asti, keväällä slaakin kokenut, lähetti viestin, jotta saisit tulla apuun hiekankantoon, kun ei ulos uskalla kävelyä harjoittelemaan."

Nide 5 - Elokuu 1974

Ylläsopiviin tunnelmiin ei juuri kiinnosta taas tuo ikuinen riesa Kustaanheimo gravitaatioineen tahi Polkusen leninismi. Runoille mentävä, onneksi niitä kolmelta neljältä painettu: Po Chü-i, Westerberg, Rauhala, Salakka. Maistelen kaikkia.

Päädyn Kangasniemen Salakkaan. Hannu Salakka (1955-2003).

Aloitan salapoliisityön omasta kirjahyllystä, sillä muistan että siellä on häneltä yksi; löytyy salamoita ennen - Nuoruus, novelleja 1984, ja Nuoruuden välistä lappu:

 

"KARJALAINEN 2.3.84 Mitäs kuuluu? kun ei ole kuulunut - kevättä toivotellen Ritva V"

RV lähettänyt kirjan arvosteltavaksi. 

On tainnut jäädä tekemättä vasta kihloihin menneeltä mieheltä? Muuta puuhaa ollut? 💏

Tosin on kirjan alkupuolella viivauksia, ikään kuin pohjustukseksi, alkuvalmisteluiksi. 

"... työllisyyskurssilla opettelemaan hitsaajaksi..."

En muista. Nykäsesti: - Ehkä tein, ehkä en.

No ainakin Hannu Mäkelä kertoo Muistan-sarjan Otavan aika-osassa empatialla vaatimattomasta Salakasta, joka maksoi aina velkansa, ja Savon Sanomat pohtii asiaan liittyen: "Hannu Salakan traagisesta elämästä ja kuolemasta Mäkelä kertoo koskettavasti. Rivien välistä voi lukea avoimeksi jäävän kysymyksen: mitä olisi voitu tehdä hänen pelastamisekseen?"

Elämänhentoutta, ohutta lankaa, herkkyyttä ilmassa kaiken aikaa, eikä sitten ihme jos tuotanto on lyyrispainotteinen,

runoteoksia pääosin: 

• Muuttolintumaisemaa. Runoja. Otava 1974.
• Puu katsoo kauas yli metsän. Runoja. Otava 1976.
• Kesä kesältä syvemmin. Runoja. Otava 1977.
• Myötäisien tuulien risteyksessä. Runoja. Otava 1978.
• Kasvot elämän varrelta. Runoja. Otava 1979.
• Metso. Novelleja. Otava 1980.
• Vihreän veden pohjalla. Runoja. Otava 1981.
• Ennen kaipasin tähän. Runoja. Otava1983.
• Nuoruus. Novellikokoelma. Otava 1984.
• Liitupuut. Novellikokoelma. Otava 1985.
• Myös todellisuus on uskonto. Runoja. Otava 1986.
• Kesästä kaduille, kaduilta syksyyn. Romaani. Otava 1988.
• Niin joudun kauas tulevaisuuteen. Runoja. Otava 1989.
• Kuin unessa viipyen. Runot 1974 -1989. Otava 1990.
• Yöllä näin kaiken vapaan maan. Runoja. Otava 1990.
• Koneella kirjoitetut kirjeet. Romaani. Otava 1992.
• Ensirakkauden jälkeen. Romaani. Otava 1993.
• Päivien laskut. Romaani. Otava 1995.
• Vuoden viimeisenä ja ensimmäisenä yönä. Runoja. Otava 1996.
• Valveunivaeltaja. Pienoisromaani. Otava 1999.
• Tauko ennen laulua. Runoja. Otava 1999.

Olisipa aikaa: mikä aarre avattavaksi! 

Edes yksi palanen tähän alkutaipaleelta, vuodelta 1974:

"Metsässä

kuljeskelee tuuli

oksistoa pitkin;

niinkuin

siellä liikkuisi

paljon hiljaista

puuntuoksuista väkeä."

Oi miten paljon olisi syrjään sysättyjä sanantaltuttajia esille nostettaviksi. Oi. Olisi.

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot 10 km 247 km/€ = 42 h

Lauri Viita

   vanhat Parnassot -sarjan 39.

+1° C

37 kW/92

Nide 4 - Toukokuu 1974

Aha - taitaa olla se kevät, jolloin uusi uljas opettaja valmistui!

Silloin olivat muut metkut mielessä kuin tuo pahuksen vaikeaselkoinen Paul E. Kustaanheimo ja gravitaatioteoriat.

 

Lauri Viita (1916-1965) sentään yhä innosti, vaikka varsin pelottava mies olikin, ja väkevä - myös voimiltaan. Parnassossa Yrjö Varpio laittaa Viidan tuotannon 'järjestykseen' ja katsoo mikä mies tuotantoineen Late oli.

 

Varpio väitteli edellisenä vuonna tohtoriksi Viidalla: Lauri Viita: kirjailija ja hänen maailmansa - Lauri Viidan tuotanto elämänkerrallisia, yhteiskunnallisia ja kirjallisuushistoriallisia taustatekijöitä vasten tarkasteltuna

Kirjailija muuttuvassa maailmassa -jutussa Varpio tarkastelee Lauri Viidan 'kirjailijakuvaa' eli Viidan erikoislaatua ja sen muuttumista vuosien aikana.

Viidalta ilmestyi kuusi kirjaa vuosina 1947 - 1965

• Betonimylläri
• Kukunor 
• Moreeni
• Käppyräinen
• Suutarikin, suuri viisas
• Entäs sitten, Leevi

Kirjoista kirjoitettiin kaikkiaan 230 päivänkritiikkiä. 

Taulukko näyttää kolmelta kantilta lehtiarvostelijoiden näkemyksen Viidasta ja tuotannosta: miten painottuivat individuaalisuus, kielellisyys ja yhteiskunnallisuus eri kirjoissa. 

Unohdan Varpion otsikon ja tuloksen ja jämähdän tuohon taulukkoon omin päin, mikä kaiken katsomisessa ja lukemisessa on kaiken A ja Å - ilon ja älyn lähde. Pitää uskaltaa jäädä jämähtää laillani.

Siispä sattuneesta syystä pyöräytän moukulan Moreenin kohdalle, koska siihen tutustuin perusteellisesti muuanna opiskelukesänä. 

En, en, en missään kesäyliopiston Sihvon kirjallisuusluennolla, vaan kesätöissä TVH:lla!

Viikon kaksi istuin tiepuolessa penkalla merkitsemässä kosmoskynällä sorakuormia (moreenia?) kuljettavia kuorma-autoja tukkimiehen kirjanpidolla vihkoseen, jotta Makkosen Leevi, Kettusen pikku-Veikko ja Kinnusen Pentti saisivat aikanaan palkkansa ajamistaan kuormista. Pystyviiva per kuorma, viides vaakaan, pystyviiva per kuorma, viides vaakaan, pysty...

Homma oli yksinkertaisen yksitoikkoinen ja hitaasti etenevä, joten kuormien välissä jäi ruhtinaallisesti aikaa syventyä Viidan Moreeniin; sehän romaani sopi tähän tilanteeseen enemmän kuin hyvin. Luin ikään kuin ammattikirjallisuutta. Niin olisin puolustautunut, jos Koikkalainen olisi tullut ja yllättänyt työntekijänsä työnsä viereltä.

 

Välillä tosin arvelutti kun liian syvällisesti painauduin Viitaan, että jäiköhän jokunen kuorma Veikolta tahi Leeviltä merkkaamatta - ja jos jäi niin mahtaa päivän päätteeksi kuulla kunniansa. (Parempi siis varmuuden vuoksi vetää kullekin kuskille viiva pari ylimääräistä...)

Toki proosa-Moreeni yhteiskunnalliselta tuntui enemmän kuin runo-Mylläri tahi satu-Kukunor; ei siinä kielileikkiä juuri tavoittanut, aivan kuten taulukko näyttääkin. Samoin kuin myös tuo taulukon oikean laidan Sinisalon Viita-ilta, jota Sinisalo lienee koonnut - vielä Pohjantähden vaikutuksessa - yhteiskunnallinen sanoma etusijalla.

Näinkö kuittasin Varpion tekstin ja koko Parnasso nelosen: juuttumalla yhteen yksityiskohtaan! 

No niin tein, anteeksi Yrjö ja Parnasso nelonen. Luova lukeminen on tällaista, kyllähän te ymmärrätte ja hyväksytte sen.

Ja nyt voinkin hyvällä omalla tunnolla sukeltaa Väinö Kirstinän tunnustuksiin Miten runoni syntyvät.

Viitaa englanniksi

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot 0 km 237 km/€ = 41 h