sunnuntai 29. tammikuuta 2023

Samuli Paronen

 vanhat Parnassot -sarjan 42.

-2°C lunta tellää
43 kW/91

" --- Samuli Parosen teoksessa Kuolismaantie (1967) kuva sodasta siirtyy trooppien tasolla tulkittuna metonyymisestä metaforiseen." - Juhani Niemi Sotakirjallisuus, sen traditio ja muutos

Lainauksen otan kirjasta Varpio & Lassila: Suomen kirjallisuushistoria 3 - Rintamakirjeistä tietoverkkoihin, SKS 1999. 

Mitähän arkisiin sanoihin ja arki-ilmaisuihin juurtunut Samuli Paronen (1917-1974) olisi tuuminut, jos olisi elänyt, moisesta tulkinnasta ja sananviljelystä! 

Nide 7 - Marraskuu 1974
Juutun suosiolla Parnasson ensimmäiseen, 15-sivuiseen Vieraantumisen pyörteessä -kirjoitukseen. 
Kalevi Haikara on päässyt Samuli Parosen tykö jutustelemaan Ahveniston parantolaan 15.8.1974, pari viikkoa ennen Parosen kuolemaa.

Kansakoulun käynyt kymmenvuotiaana orpopojaksi jäänyt Samuli eli enemmän kuin kirjailijanelämän ennen kuin ryhtyi 45-vuotiaana kirjoituspuuhiin. Ammattikirjo oli laaja: halutti näet kulkea "tuolla ihan jätkänä, sellaisena sällinä" metsätöissä, maatöissä, rakennuksilla, nuottakalastajana Jäämerellä, sähköttäjänä sodassa, taidemaalarina, kiviveistämöllä, Lohjalla kalkkikaivoksella kalkinpolttajana, jossa "Meni kaikkiin rakoihin se poltetun kalkin pöly. Kirveli kauheasti.", Riihimäellä lasitehtaassa jne.

Olipahan mistä ammentaa. 
Elämä Parosella oli vähän samantapainen kuin Päätalon suosikilla 'Martin EdenilläJack Londonin romaanissa, ja miksei itsellään Londonillakin.

Näkemykselle syntyi kokemuspohja; hyljeksitty, alisteinen työväestö, köyhälistö sai Parosessa kuvaajansa, joka kuitenkaan ei tahtonut kelvata puolueväelle, kun ei tämä halunnut sosialismia, saati puolueriippaa painolastikseen - kävi kuten sittemmin Salamalle

"Automaatio pelaa ilman meitäkin, ollaan elinikäisiä työttömiä. siivelläeläjiä, armopalojen kärkkyjiä, kuonolaisia, loisia, täitä ja luteita, rupia hyvässä koneessa, hiekkaa rattaissa, jätetunkioita, rikkilyötyjä kaljapulloja, turhaa valitusta ja vaivaa, paskapäitä jotka menettävät hyvät mahdollisuutensa ---"  'Huone puutalossa'

Tuotanto:
  • Kesä Aataminkylässä - romaani, 1964
  • Kuolismaantie - romaani, 1967
  • Lallinkartanon leipä - romaani, 1968
  • Tämä on huone 8 - novelleja, 1969
  • Kaivos - romaani, 1970
  • Huone puutalossa - romaani, 1971
  • Laiva - romaani, 1972
  • Kapina - romaani, 1973
  • Kortteeri - romaani, 1974
  • Maailma on sana - mietteitä, 1974
  • Testamentti - mietteitä / toim. Hannu Mäkelä, 1999
Samuli Parosen seura ry
Missä?
linkki =
Riihimäen kaupungin kirjasto
Parnasso-sarja 1970 - 1975
kokonaisena:
1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51
Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot 0 km 257 km/€ = 43 h

2 kommenttia:

  1. Voi miten osuva on tuo kappale, joka alkaa "Näkemykselle syntyi kokemuspohja".
    Itse työmiehen penskana olen tuon nähnyt ja vähin itsekin kokenut. Työmailla oli aina yksi tai useampi politrukki, jotka jaksoi valistaa. Tarkemmin ajatellen taitaa olla kyllä vieläkin, juuri tuota visertäjää vilkaisin...

    Ylipolitisoituneella 1970- luvulla, vai kasarillako se oli, kirjastossa käydessäni näin seinällä aina julisteen: "Lue enemmän. Luulet vähemmän".

    Kalle Päätalon jossain rakentaja-aikoja kuvaavassa teoksessa joku siellä ruokailusuojassa lopulta kyllästyy oliko se Mertsun valistukseen...

    Ja näitä Mertsuja on veispuukki ja visertäjä väärällään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. äej

      sit taas toisinpäin muualla kuin työelämässä
      =
      yritäpä jotain sanoa pokkipuolista ja erilaista, niin heti saat tuomion: - Sie oot kommunisti!

      Poista