torstai 26. tammikuuta 2023

Lauri Viita

   vanhat Parnassot -sarjan 39.

+1° C
37 kW/92
Nide 4 - Toukokuu 1974
Aha - taitaa olla se kevät, jolloin uusi uljas opettaja valmistui!
Silloin olivat muut metkut mielessä kuin tuo pahuksen vaikeaselkoinen Paul E. Kustaanheimo ja gravitaatioteoriat.
 
Lauri Viita (1916-1965) sentään yhä innosti, vaikka varsin pelottava mies olikin, ja väkevä - myös voimiltaan. Parnassossa Yrjö Varpio laittaa Viidan tuotannon 'järjestykseen' ja katsoo mikä mies tuotantoineen Late oli.
 
Varpio väitteli edellisenä vuonna tohtoriksi Viidalla: Lauri Viita: kirjailija ja hänen maailmansa - Lauri Viidan tuotanto elämänkerrallisia, yhteiskunnallisia ja kirjallisuushistoriallisia taustatekijöitä vasten tarkasteltuna

Kirjailija muuttuvassa maailmassa -jutussa Varpio tarkastelee Lauri Viidan 'kirjailijakuvaa' eli Viidan erikoislaatua ja sen muuttumista vuosien aikana.
Viidalta ilmestyi kuusi kirjaa vuosina 1947 - 1965
  • Betonimylläri
  • Kukunor 
  • Moreeni
  • Käppyräinen
  • Suutarikin, suuri viisas
  • Entäs sitten, Leevi
Kirjoista kirjoitettiin kaikkiaan 230 päivänkritiikkiä. 
Taulukko näyttää kolmelta kantilta lehtiarvostelijoiden näkemyksen Viidasta ja tuotannosta: miten painottuivat individuaalisuus, kielellisyys ja yhteiskunnallisuus eri kirjoissa. 


Unohdan Varpion otsikon ja tuloksen ja jämähdän tuohon taulukkoon omin päin, mikä kaiken katsomisessa ja lukemisessa on kaiken A ja Å - ilon ja älyn lähde. Pitää uskaltaa jäädä jämähtää laillani.

Siispä sattuneesta syystä pyöräytän moukulan Moreenin kohdalle, koska siihen tutustuin perusteellisesti muuanna opiskelukesänä. 
En, en, en missään kesäyliopiston Sihvon kirjallisuusluennolla, vaan kesätöissä TVH:lla!

Viikon kaksi istuin tiepuolessa penkalla merkitsemässä kosmoskynällä sorakuormia (moreenia?) kuljettavia kuorma-autoja tukkimiehen kirjanpidolla vihkoseen, jotta Makkosen Leevi, Kettusen pikku-Veikko ja Kinnusen Pentti saisivat aikanaan palkkansa ajamistaan kuormista. Pystyviiva per kuorma, viides vaakaan, pystyviiva per kuorma, viides vaakaan, pysty...

Homma oli yksinkertaisen yksitoikkoinen ja hitaasti etenevä, joten kuormien välissä jäi ruhtinaallisesti aikaa syventyä Viidan Moreeniin; sehän romaani sopi tähän tilanteeseen enemmän kuin hyvin. Luin ikään kuin ammattikirjallisuutta. Niin olisin puolustautunut, jos Koikkalainen olisi tullut ja yllättänyt työntekijänsä työnsä viereltä.
 
Välillä tosin arvelutti kun liian syvällisesti painauduin Viitaan, että jäiköhän jokunen kuorma Veikolta tahi Leeviltä merkkaamatta - ja jos jäi niin mahtaa päivän päätteeksi kuulla kunniansa. (Parempi siis varmuuden vuoksi vetää kullekin kuskille viiva pari ylimääräistä...)

Toki proosa-Moreeni yhteiskunnalliselta tuntui enemmän kuin runo-Mylläri tahi satu-Kukunor; ei siinä kielileikkiä juuri tavoittanut, aivan kuten taulukko näyttääkin. Samoin kuin myös tuo taulukon oikean laidan Sinisalon Viita-ilta, jota Sinisalo lienee koonnut - vielä Pohjantähden vaikutuksessa - yhteiskunnallinen sanoma etusijalla.

Näinkö kuittasin Varpion tekstin ja koko Parnasso nelosen: juuttumalla yhteen yksityiskohtaan! 
No niin tein, anteeksi Yrjö ja Parnasso nelonen. Luova lukeminen on tällaista, kyllähän te ymmärrätte ja hyväksytte sen.
Ja nyt voinkin hyvällä omalla tunnolla sukeltaa Väinö Kirstinän tunnustuksiin Miten runoni syntyvät.

Parnasso-sarja 1970 - 1975
kokonaisena:
1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51
Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot 0 km 237 km/€ = 41 h

2 kommenttia:

  1. Kerkesin minäkin Moreenin tavailla ennen kun tuli yritysvuodet ja sitten nämä tietokonneet, jotka kyllä tämmöisen nykykuuskymppisenkin mukkaansa tempasivat.
    Iisakkia jäin sympatiseeraamaan kyllä, ja Pispalanharjun viertä kävelin kolmisen vuotta lukkariksi opiskellessani hyvinkin taajaan, Pispalan kirkossa olen erräätkin tunnit istunu, Haulitornin kohalla linjurin pyssäytysnappia painanu.
    Se on muuten Tampereelta juurikin tuo Pispalan ja Tahmelan seutu sangen ihmissilimän mukaista, vieläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. äej

      Läheisempänähän näet nuo tapahtumapaikat kuin minä täältä melekein Venäjältä. Onneksi ihmiset sisuksineen sieluineen kaikkialla samalla tavalla tavoitettavissa - jopa Kilven kustavilaiset. :)

      Poista