tiistai 9. elokuuta 2022

Turkuun töihin

 13.

Krimillä 1902 
Tolstaja: Päiväkirjat 1862-1919 (Raduga 1992)

Annanpa taas Kilven kuljettaa mieltä spritistisen lasin tavoin ja viedä minne ikinä haluaa. Eli Tolstoin vuoteelle näyttä ensin tuovan, ikään kuin ilmoittaakseen, että sairastavat ne muutkin kirjailijat ja vuoteellaan makoilevat. Vaimo Tolstaja pitää tiukasti ohjaksista, kontrolloi ja vahtii jottei mies ala hevostella, karkuun kirmata. 
Niinhän ne kertovat, miten suorastaan julma Sofia miehelleen Lev Nikolajevitšille oli.

No ukko on tuossa jo 74, kahdeksan vuoden päässä kuolemastaan. Kilpi itse lähti neljä seitsemännellä. Ei vielä ole havaintoa Kokon kirjassa, minkä arvon Volter venäläiselle Tolstoille antoi, lukulistalla ei Tolstoi ainakaan näkynyt.

Eikähän nuorsuomalaiselle Kilvelle venäläinen sortovalta mieleen tietenkään ollut. Koki pääkallonpaikalla Helsingissä punakapinan ja itsenäisyyden myrskyt, konkreettisesti nahoissaan näläntunteena Kustavin kesän jälkeen. 
Kuningashaaveet murskana, samoin haave Kansallisteatterin johtajan paikasta.

"Te olette niin heikkokuuloinen, että en uskoisi teidän mitenkään voivan johtaa harjoituksia." Juhani Aho, Kansallisteatterin johtokunnan pj.

Toinen haku (1912 vesiperä) Turun kaupunginkirjaston kirjastonhoitajaksi tärppää. Sinne tammikuussa 1919. Vaan entä huvila-asunto Kulosaaressa? 
Perhe jää Helsinkiin ja Volter yksin kokeilemaan Turkuun, opiskelukaupunkiin ja aluksi opiskeluaikojen kämppään saman vuokraemännän, rouva Anna Wuotin, ensimmäisen ihastuksensa, hoteisiin.

Sinne jää nyt Kilpi.
Posti tunkee laatikkoon Elina Airion Metsässä juoksee nainen -romaanin, Gummerus 2022. Siinä mielessä Kilpeen liittyvän, kun siinä sananimu parhaimmillaan heittelee voltteja kuin Voltterilla ikään. Niin ainakin arvelee henk.koht mailissa sen suosittelija Kirjavinkeistä, että sanojen vuoksi saattaisi upota minuunkin.

Hyvän kirjallisuuden loppu ei näytä häämöttävän. 
Nuorta verestä ysärivoimaa kasvamassa, tämmöinen tekijä nyt esille noiden vanhojen horiskojen rinnalle:
Elina Airio. Kuva Maija Astikainen

Kirjavinkeissä
luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 
1 - 2 - 3 4 5 - 6 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27

3 kommenttia:

  1. Jos minä olisin rva Hikkaja (vrt. Tolstaja) huolestuisin kreivi Hikkaj:n kovin suuresta mielenkiinnosta nuoriin naiskirjailijoihin. Minulla ei kirjahyllyssä ole kuin Bilteman kuvasto (pientä liioittelua, kuka ties?)

    Tuossa aiemmassa Volter-tekstissä mainitsit hänen halunsa meren äärelle. Minä olen 64 v. asunut ensin R:lla ja nyt Åbossa. Merta ei välttämättä edes näe kovin helposti ja en tosiaan ole nähnyt ehkä vuosikymmeniin. Täällä järvet on kuivattu pelloiksi, eli niitäkään ei näe. Aurajoen näen kesällä mökkireissuilla ja perillä on joku lähteen täyttämä sorakuoppa, mutta ei sekään tee minusta minkään valtakunnan purjehtijaa. Että simmottis!

    T. JV

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanotaan, etten nyt äkkiä muista, koska olen meren viimeksi nähnyt, vuosikymmeniin on vähän liikaa...

      Poista
    2. jvon

      Anttilan kuvastossa ois korreempia kuvia. Löytyykö Bilteman takaa kätköstä?
      Tässä iässä on sama katseleeko nuoria naisia vaiko vanhoja miehiä tahi ikiaikaisia joonilaisdoorilaisia pylväitä: kaikkia katselee pelkästään esteettisistä syistä vailla himojen häivää.
      Toista se on vielä kuusnelosena.
      Huomasitko muuten että Volter kuoli 64 v.

      Poista