Kaksi oivaa kirjailijaa

2.

luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27

Toista tekisi mieli tukistaa, toinenkaan ei sen kummempi eläjänä / ihmisenä.

Tukistettakoon akateemikko aluksi alta pois, kun vissiin ei huomannut ristiriitaa omassa käytöksessään: ilmastonmuutosta jaksaa kuitenkin surkutella.

Virossa muina miehinä piipahti: Ajoi autolla Hesaan, auto laivaan ja laivalla Tallinnaan. Tallinnasta Tarttoon, mutta sinne ei voinut jäädä kun hotellista puuttui ilmastointi, soitti Pärnuun ja vaati ilmastoidun huoneen. Aikanaan takaisin: autolla laivaan, laivalla Hesaan ja autolla kotiin. Sitten passaakin taas pahoitella ilmastonmuutosta, jonka ihminen käytöksellään saa/on saanut aikaiseksi.

En minä sillä, jotteikö matkustella saisi, vaan siksi että pitäisi vaan mölyt mahassa.

Jumalaksi melkein olen luullut tätä toista ylistämääni, neroksi ainakin, mutta mitä vielä! 

Sadan sivun jälkeen teen kirjasta välistävetoa:

Kustavin poika Turkuun oppikouluun siirryttyään eikös retkahtanut runoille niin että luokallensa jäädä jämähti (neloset: latina, venäjä ja geometria), ja siitäkös kirjeessä anteeksi pyytelemään isäukolta, jolta vastikään oli parkki Saari törmännyt kuunari Toivoon:

"Luulen, että teitä kohtaa onnettomuus onnettomuuden, harmi harmin perästä. Ensin kun lähdette Suomen armailta rannoilta kyntelemään merten ulappoja tuo harmillinen törmäys ja sitten kun pääsette Londooseen saatte kuulla jo aikaisemmin tapahtuneen surettavan luokallejääntini. Niin, tunnen tuon, tuntuu väliin siltä kuin seuraisi jälkiämme jokin pahansuopa haltiatar, joka sirottaa katkeruuden karvautta elon orjantappura polulle. Tuollaisina epätoiwon hetkinä sappeutuu sydän, synkkenee sielu ja mielen valtaa kolkko tyhjyys, järki ikäänkuin seisahtuu, tyrehtyy, kädet käpertyvät vasten tahtoakin nyrkkiin ja uhma mielin on valmis syöksymään minkälaisiin mielettömyyksiin tahansa."

Ylioppilaaksi kuitenkin huonokuuloisuudesta huolimatta punnersi ja maisteriksi pääkaupungissa 1885-1898 vähäisellä intohimolla ja epäkäytännöllisellä ainevalikoimalla: yleinen historia, kirjallisuushistoria, estetiikka, filosofia ja taidehistoria.

Ai niin, naapurin Silja on ensimmäinen ihastus, hyvä ettei rakkaus, niin ja sekin, että poika itse omapäisyydessään 12-vuotiaana natiaisena merkitytti Turussa koulutodistukseen Ericssonin paikalle nimen Kilpi.

Sata sivua nyt elämäkertaa takana, pian päästään kirjallisiin saavutuksiin.

Mielenkiintoista. Todella intresanttia. Ihan oikeasti. Uskokaa tai älkää.

Laura Kokko: Volter Kilpi. Elämäkerta SKS 2022

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä