Kirjaan merkintöjä

 25.

Saako kirjoihin tehdä sivuhuomautuksia omilla merkinnöillään? 

Olin puolipökerryksistä jo pelkästä ajatuksesta, kun oppilaille tuli matikankirjoja, joihin piti merkitä, vihkon sijasta, laskutoimitukset ja vastaukset: töhriä nyt oppikirjoja käyttökelvottomiksi ja kertakäyttöisiksi! 

Moiseen tuhlaavaisuuteen tottui ajan myötä, nyt digiaikana lienee yksi ja sama mitä antiikkisille kirjoille tapahtuu.

Entä kaunokirjallisuus: omia kommentteja Danten Jumalaiseen, Ahon lastuihin, Lehtosen Rakastuneeseen rampaan jne.? Joo ja ei.

No joo, niin olen tehnyt, tai oikeastaan en, vaan kirjoitellut sivujen laitaan päiväkirjan tapaista tarinaa ja ajankohtaista päivienkulkua, muistamattomiin unohtuvia. (Uutuuttaan hohtavaa Kokon Volter Kilpi - Elämäkertaa en sentään raaski kynällä töhrätä.)

Nyt Alastalon salissa kirjaa vuosien jälkeen käännellessä lukuaikaiset tapahtumat pomppaavat  silmille välillä miltei kiinnostavampina kuin itse Volter Kilven teksti: - Ai tuollaistako se oli, tuota en muistanutkaan ...

Selaillaanpa näistä etiäpäin:

merkintä sivulla 300 1.12.2009 ti  klo 23.45  +2C  musta maa  Polkupyörän takarengas pamahti eilen työmatkalla kotiin. Työnsin Majoisen kohilta Kiimalammelle viisi kilsaa. Sienemön tienhaaraan pysähtyi ohiajanut linja-auto. Kuski astui autosta, jäi odottamaan, sitten ehdotti: "Pannaan pyörä takakonttiin ja hyppää kyytiin." ! Olisikohan kaupunkipaikoilla ollut noin höyliä kuskia? (kiertipä vielä ylimääräisen lenkin kodin kohdalle) 

 

"Alastalo siis vihitteli tyytyviä rintapielillensä ja kuljetti salissa miehestä mieheen sitä ystävällistä silmää, johon lammaskarjan kaitsijalla on varaa, kun katras loikkii kesynä karsinassa ja uuhta kuhisee vierillä altisna vuoroltansa polville niin villavana kuin saksilla on keritsemenpieltä purra: määkyköön muinaisia laitumilta, niin heruvat suut hyville märehtimisille keritessäkin! ajatteli hän, Alastalo."

 

merkintä sivulla 338  8.-9.12.09  klo 00.05  ti  Pitänyt viikon pakkasen puolella. Tuo pätkä Alastalon salista = kuin kuvaus: oman kunnan tuleva kunnanvaltuuston kokous (14.12.), jossa lauma johtajansa johdolla lakkauttaa Meidän Koulun. 

  

merkintä sivulle 357 11.12.09  pe  klo 04.50  -6C  Kyllä on tiukkaa vääntöä viimeinen työvuosi! Mielellään jo hellittäisi ja antaisi olla. Lapsen vilkkaus antaa iloa ja voimaa, mutta kahdenkymmenen lapsen vilkkaus imee ja kuluttaa kun siihen tunkee sekaan päättäjien koulun lakkautus ja lopetus. Kissa kävi kehräämässä, ja nyt vaimo laskee Lempin ulos ja pistää aamukahvin kiehumaan klo 4.57!

merkintä sivulle 373  17.12.09  to klo n. 04.00  -21C !  (Lempi kipeä)  Pyörän selkään pian ja koululle se kymppi polkemaan, viimeisen kerran tänä vuonna. Huomeniltana joulujuhla, kyläkoulun viimeinen, ja lauantaiaamuna todistukset. Siinä se syksy: 35:s.

 

merkintä sivulle 387  18.12.2009  klo 7.55  -12C  Lempi on sairas: kolmeen päivään ei ole syönyt mitään, muikkukaan ei kelpaa eikä tule aamuisin raapimaan ovea. Illalla on koulun viimeinen koulunjoulu Rasihovissa. Uusi aika koittaa, me vanhat väistymme. Keväällä koulu loppuu, kylä kuolee/hiljenee, mutta kunta muka näillä toimin säilyy. Ihmetellä täytyy rahankiertoa: missä raha luuraa, kun sitä on paljon enemmän, sitä rahaa, kuin ennen, jolloin oli varaa laajaan, kattavaan kouluverkostoon? No rauhoittukaamme ja tavatkaamme lohduksi tästä  tämän kirjan alkuluvun sivun 9 raamitus =

omat KIRJA-ARVOSTELUT Kirjavinkeissä 

luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27

Rytmi ja sointi, äänisyys

 24.

öö - mistähän tänään Kilpeä kehuisi...Kilpi siellä, Kilpi täällä siinä missä Kalle P aiemmin 👀

Tiukka poika Volter oli myös yhteiskunnallisissa asioissa, vaikkei päällepäsmärinä liehunutkaan: saivat huutia aitosuomalaiset ja nuorsuomalaiset kuin vanhoillisetkin; pitkään oli kallellaan kokoomusjoukkoihin jne.

Vaan en minä politiikasta perusta, sanoi mitä sanoi. Vetäytyi lopulta kuoreensa kun aikansa vastaan sinnitteli. Niin minäkin: yks hailee mitä hupeneva kepu valtuustossa hääräilee, koska vuosisatainen enemmistö on kuihtumassa täälläkin rajanpinnassa.

En tahdo hellittää vielä otetta Alastalon salista, vaikka Laura Kokko jo aiheen ylittänyt ja siirtynyt Pitäjän pienempiin, jonka hyllystä kävin noukkimassa ja sivusilmin lukaisin viimeisen kertomuksen - ennen Albatrossia - Jäävaeltajan, yksinäisestä vanhuksesta, kun kaikki läheiset päässet jo mananmajoille; Taavettia yhä jäytää, miksei anteeksiantoa pystynyt antamaan kotoa hätistämälleen pojalle, jos jäytää moni muukin mennyt.

Ääneen, ääneen Alastalon saliakin on luettava, niin sen vähäkuuloinen Kilpi (=oma laulutaito) kirjoituksensa mielsi ja kehotti: "--- tärkeitä elementtejä hänelle olivat itse teoksen sointi ja rytmi, sen äänisyys." -Kokko s 481.

Kuunnelkaas tästä, tai lukekaas ensalkuun palanen vanhapoika Härkäniemen rupatusta:

"Ei nuoren neidon auta arastella, vaikka varastaa ilon armo hänestä vanhaankin silmään ja vanhankin sydämen virkistykseksi! Ole sinä vain iloinen, kun minunkin kaltaiseni lämmität: ei aurinkokaan siitä sen köyhemmäksi tule, että se laeltansa säteilee kaikelle maailmalle, niin neitosten nenännyppylöille kuin setästen tohveleillekin! Tiedät sinä Härkäniemen sedän ja minä Siviän, ei nenä raapase, vaikka se pärisee, eikä kedonkielo pure, vaikka sillä on terä, minä olen karvanen jutuilta ja karhea takulta, mutta mikäs vaara karvoista, jollei karvojen alla ole hammas härisemässä; sinä olet kirpi kieleltä ja sinko silmän iskulta, mutta mitäs kirpimisistä, kun olet mansikka kuitenkin kaunan alta ja mehomarja maulta..."

28.10.09. ke aamuyöstä klo 3 ja jotain, merkintä sivulle 190

Viikko sitten, parin tunnin päästä tuosta herättelivät sairaanhoitajat, työnsivät virtsakatetrin suihkun jälkeen ja kahdeksaksi kärräsivät leikkaussaliin.

RYTMIHÄIRIÖN, ETEISVÄRINÄN POISTOON. "Keuhkolaskimoiden ympäristöstä poltetaan poikki rytmihäiriön aiheuttavat hermoradat laskimoteitse sydämen vasempaan eteiseen viedyllä katetrilla = KATETRIABLAATIO."

Vuoden  sisällä nähdään lopputulos. Onnistumisprosentti on 70. Toivotaan parasta niin saisi lääkityksen pois. Toivottavasti työpaineet eivät innosta sydäntä häiriöihin: oppilaast ovat levottomia, kurissa pitämistä. 

Tänään kävelin jo 2 km Vuorlahteen setien, kuolleiden, kesämökkejä katsomassa. Orapihlajat, omenapuut, tammi, ja koivuissakin, lehtivät vielä. Sataa, +7C. Lumenhärmääkin käynyt lokakuista maata valaisemassa.  

Viikonvaihteessa kesäaika siirtyi normaaliaikaan, eli viisareita väännettiin tunti taaksepäin, kesää kohti. 

15.11.09 su klo 21.30 +4C, sivulle 220 

7 km. Hiihdimme ekat hiihdot:pururadalla ja edestakaisin kirkon/Pippurin pihan kautta.

18.11.09 ke klo 4.55 aamuyöstä, nollakeli, merkintä sivulle 234 - Kyllähän taas melkoisen pläjäyksen, nautinnon tarjosi Volter tässäkin luvussa. Kolmen sivun päivävauhti: pakko hitaasti imeskellä niin nauttii enemmän. Ja mikä loppuhuipennus! Ja mikä elämän-yhteenveto!

26.11.09 to päivällä klo 12.30 +5C, merkintä sivulle 270  - tasan kolme kuukautta luettuna. Vesisadetta. Pyöräillen (10+10) töissä, kuten jo toista vuotta. Lyhyt työpäivä. Aamulla on umpipimeä, pitää käyttää lamppua kypärässä. Tänä iltana sivistyslautakunta lopettaa meidän kyläkoulun. On harmi   70 oppilasta joutuu isoon ryhmään, kai se rahan mukaan kunnan on elettävä. Lapsista helpoin säästää: nehän mukautuvat mihin vaan. Mitäpä sitä liikaa suremaan, katoavaista on ...

 

omat KIRJA-ARVOSTELUT Kirjavinkeissä 

luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27

Putin / Niinistö

 Viime yönä näin unen: Meidän pihalla aikuiset miehet leikkivät Piilosta. Yksi etsi ja muut juoksivat nurkan taakse tai kuka minnekin piiloon. Yhden nurkan takana kyykki Niinistö piiloutuneena. Paikalle syöksyi seinviertä Putin, joka kantoi tyynyä kyljellään. Kun Putin näki Niinistön, hän painalsi tyynyn Niinistön naaman päälle ja painoi kaikin voimin tyynyn hartioihin asti niin että Niinistön oli vaikea saada ilmaa keuhkoihinsa.

Siihen uni päättyi.

ps 

tässäkö jatko? 

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Raha poikimaan

 23.

Saaristopitäjän vauraimmat miehet koolla kuuden tunnin ajan Alastalon salissa tarkoituksena kimpassa hankkia parkki, mahtava purjelaiva, rahantekosampo pikkupurkkien paikalle.

Lukijana rohkenen tehdä yhdellä lauseella yhteenvedon: Siitäkös Volter Kilpi saa saivarreltua naurettavan ja hymyilyttävän inhimillisten heikkouksien mestariteoksen.

Kirjailija itse tuhahtaa kustantajan pyynnölle kertoa lyhyesti kirjan sisältö:

"... mitä varten olisin silloin käyttänyt tuhatkunta sivua ja kymmenkunta kallista elämänvuotta esittääkseni semmoista, jonka nyt osoittaisinkin voivani suorittaa kymmenessä kiitävässä minuutissa? ... kiire ja minun kirjani eivät ole saman päivän lapsia."

Nyt kun Laura Kokko on hätistellyt minut ties monenteenko Kilpi-rupeamaan, olen taas umpsukkelissa Volterin teoksissa; jopa enemmän kuin Päätaloon olen Kilpeen päkätissä.

Menköön kuitenkin tämänkertainen teosten lukukierros nyt selaillen ja enempi noita sivujen reunoihin tehtyjä omia muistiinpanoja sekä lyijykynällä vedettyjen / kehystettyjen virkkeiden alleviivauksia lukien. 

Ensin Kilpi suuresti, sitten minä pienemmästi.

[Pukkila sadatellen vertailemassa itseään 

pitäjän napamies Langholmaan:]

"... rengin pojanpoikana pysyn, vaikka minulla olisi rahaa niskassa paksulti kuin haahkalla höyhentä."

"... minua on piruttanut jokaista ihokarvan juurta myöten, että toinen mies on minun vieressäni niinkuin amme, kun minä olen niinkuin ämpäri."

"Tuommoisen Langholmankin Alastalo laahannut tänne pitämään minua peukalon kynnen alla, ja minä, nöyrä poika, minä menen kynnen alle, menen itse omin ryömin! 

Kuinkas nytkin hepasee poskilihoissa ja herasee silmän vierustaa? 

Vaikka minä kivenpulttia olisin perselihoihin killuttanut, niin pystyssä minä nyt seison: pyrstöhäntä keikkuu, kun Pukkila on väärä isompansa edessä, ja kasvot ovat naurun voiteessa, kun Langholman armollinen on noukkinut Pukkilan Petterin anovan käden! Nylkisin minä oman itseni, jos vierasta katselisin: 

olisiko vielä nuoltava suurempansa kättä."

19.9.09 la-aamu klo 6.10. merkintä sivulle 121 - Ikoset illalla kylässä. Eipä juuri tule nukuttua öisin: töissä sen verran ajatukset pysyvät - oppilailla on hätää jos jotakin ja työntekijävoimia liian vähän. 

Härkäniemi tässä piippua valitsi ja sytytteli ne kuulut 70 sivua. Samassa elettiin elämä läpi. Eipä voi muuta virkkaa kuin että: - Parasta tekstiä kautta aikojen.

18.10.09 su klo 10.00. 0C. merkintä sivulle 176 - Lunta aitan edessä. 

Syysloman loppu. 

Alkamassa tiukka viikko: sydämen hermostojen hitsaamista Kuopion yliopistollisessa sairaalassa keskiviikkona 21.10. - sopivasti 59-vuotissyntymäpäivänä. Ei muuta kuin peukut pystyyn!

25.10.09 su +2C 13.30 ruoka-aikaa, merkintä sivulle 181 - Vaimo on mummoa mersullaan, jota mummo lotjaksi nimittää, hakemassa sunnuntaisyöntiin; minä palasin Kuopiosta, sinusrytmin hetkeksi löytäneenä. Huomenna odottaa työt, opetus ja koulunjohto. Puhpah!

omat KIRJA-ARVOSTELUT Kirjavinkeissä, 

eilen Hannu Mäkelä:

Kirjoittamisen ilo

luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27

Pienet painokset

 22.

Ei vaan ostajia löytynyt:

• Alastalon salissa I nide - 1020 kpl
• Alastalon salissa II nide - 810 kpl
• Pitäjän pienempiä - 1030 kpl

Kilven kirjojen ilmestyttyä kirjoittaa Mika Waltari opaskirjan Aiotko kirjailijaksi?, sen Kalle Päätalollekin tärkeän oppikirjan, jossa varoittelee: 

"Romaanilla, jonka ehkä parikymmentä henkilöä jaksaa kokonaisuudessaan kahlata lävitse, ei voi olla elämisen oikeutta nykyaikana. Romaani, jota tavallinen sivistynyt lukijakunta ei kykene sulattamaan, on huono romaani."

Alastalon salissa ilmestyi vuonna 1933.

Pitäjän pienempiä ilmestyi vuonna 1934.

Gunborg Grönroos vihittiin Volterin vaimoksi 1935. 

Siinä 6-kymppisen Volter Kilven ruuhkavuosien sato. 

Kuolemaan on aikaa vielä nelisen vuotta. 

Gunborg eli Gunni oli tullut perheeseen kotiavuksi pari vuotta aikaisemmin, jolloin Volterin nuorin lapsi Lassi (s.1920) kaipasi vielä äidillistä huolenpitoa. Jaakkima (s. 1914) oli jo ylioppilasiässä, Riitta (s. 1910), joka ei uutta äitiä hevin hyväksynyt, Saksassa opiskelemassa. 

Mites meillä kotona pyyhki, täällä itärajan periferiassa, tuolloin kirjan luennan aikoina vuonna 2009, kun Alastalon salissa on aloitteluvaiheessa? 

Kun luettuna jo I LUKU Alastalo ottaa vieraita vastaan. Ja edessä maanmainio II LUKU Pukkila kävelee Alastalon salissa peräsohvaan istumaan. Ovelta sohvalle on kolmentoista askeleen mitta, silti matkaan parkinrakentamista vastustava mies käyttää - törsää tahi tärvää - 20 sivua! Mainiota menonhytkettä. 👂

Ensimmäisen luvun häntään olen kirjoittanut omat kuulumiset omille jälkipolville jäämistöksi, tosin vain lyijykynällä, mikäli joku haluaisi pyyhkäistä ne aikanaan pois tieltä:

"klo 9.50 30.8. su 2009. Sataa. +15C. Lempi ei ulos lähde. En minäkään: flunssa, tuskin kuitenkaan H1N1.  Vaimo keittää marjoja ja mehustelee.  Lapset taas maailmalla: poika jää Helsinkiin oikeutta opiskelemaan; tyttö talvehtii Englannissa Canterburyn yliopistolla taiteita opiskelemassa. Minulla vuodenpäivät jäljellä opettajuutta, kun vain jaksaisi viimeisen virstan." 

Canterbury Cathedrassa - mies tietää jo.

Eipä miesparka vielä tiedä mitä tuo  ↗  vuosi tullessansa tuo ... 

 

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27

Alastalon salissa valmis

 21.

Kymmenen vuoden intensiivinen kirjoitusrupeama takana, mistä kuusi vuotta keskittymistä pelkästään tuhatsivuiseen mammuttiin. 

13.7.1933 Kustavin kesäpaikan Lintukodon päiväkirjaan Volter Kilpi kirjaa: 

"Alastalon salissa loppuluku kirjoitettu loppuun."

Laura Kokko: Volter Kilpi. Elämäkerta. SKS 2022

26.6.2010 klo 23.00 

Puolentoista vuoden intensiivisen Kilven-lukemisen jälkeen kirjoitan Alastalon salissa kirjan viimeiselle sivulle: 

"Kauniin juhannusaaton ja juhannuspäivän jälkeen on tullut aika lopettaa tämä ihanuus. Olisi tämän suonut jatkuvan loputtomiin. 1,5 vuotta (Kirkolle + AS)) liki päivälleen tarjosi Kilpi jotain ennenkuulumattoman kypsää.  

(Kirkolle aloitus 25.12 2008 - Alastalon salissa aloitus  26.8. 2009.) 

AS:n alkulehdelle kirjoitin lainauksen sen esiluvusta Kirkkomaa: 

 

"...kaikilla sama osattomuus; 

ikuinen väistymys elämän värähtäviltä ilmoilta ja värikkäiltä kedoilta."

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27

Musiikkivajavainen

20.

Kateellisena, joskin myös huvittuneena, seurailin kouluaikoina kollegani Mattibuun musiikkimenoa ja poljentoa: milloin mies jäniksenä pianon takana, milloin kiskoi haitarista Ystävän laulua, harmonista suvivirttä. Hitto että otti pattiin kun minä en noihin mihinkään kyennyt, musiikkivajavainen: miten kiva olisi ollut oppilaita riemastuttaa ja tunteja elävöittää noilla kapineilla! Rekillä vain osasin riekkua Mattibuuta taitavammin ja pitkin metsiä juosta. Pahpah!

Niinpä nyt on helpottavaa ja korvaava lukea, että sama vika puolikuurolla Volterillakin, joka taidetta ja kirjallisuutta puntaroidessaan painotti taiteen musikaalisuuden vaatimusta:

• "Hämmästyttävää vain on, että hän - epämusikaalinen ja lisäksi huonokuuloinen - tajuaa tämän ja luonnostaan vähine mahdollisuuksineen ryhtyy sen asianajajaksi.
• Voidaan hyvin ajatella, että kun hänen molemmat suuret profeettansa, sekä Schopenhauer että Nietzsche, pitivät juuri musiikkia taiteen muodoista jaloimpana ..."

Nuo palat poimin Vilho Suomen väitöskirjasta, jonka pariin Laura Kokon lähdekirjallisuus usutti, tästä vuosisadan vaihteen romantikko Kilvestä.

Ja vielä tämänkin, miten pikku-Volter 6-7-vuotiaana oli tulossa äitinsä kanssa talvella rekikyydillä kotiin:

 "Oli talvi, metsä välkkyi kuuran kimalteessa molemmin puolin tietä, ja kulkuset kilisivät. Poikasen teki mieli laulaa, mutta laulu ei häneltä luontunut. Se tuotti hänelle murhetta ja päänvaivaa; miksei hän osannut, 'kun kaikki piiatkin osasivat'."

Vaan saipa tuo VK silti, musiikkivajavaisuudestaan huolimatta, sittemmin 'sävellettyä' melkoisen 3-osaisen Saaristo-sarjan!

Siinä on nautintoa nokko. 

Kaikkea ei tarvitse itse osata: antaa Mattibuun soittaa ja Volterin kirjoittaa.

ps

tosin vielä on yksi oljenkorsi opintiellä käyttämättä:

Vilho Suomen Nuori Volter Kilpi -kirjan (Otava 1952) välistä näet tipahti käteen tämmöinen mainoslappunen musiikin saloihin, josko tästä apu: 

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27

Akkumoottorisaha

Kirja-arvostelu

Stihl-käyttöohjekirja - 460 sivua.

Yleisvaikutelma sisällöstä: Pelottava ensivaikutelma. 

Hirmuvarovainen pitää olla - voi olla kerta kaikkiaan henki katkolla. 

Parempi ehkä jos et päräyttäisi hankkimaasi saksalaista rakkinetta ollenkaan käyntiin. Ainakaan puunkaatoon ei pidä ryhtyä, tai jos ryhdyt, huutoetäisyydellä on oltava joku elävä henkilö, josta tosin voi tulla kuollut, jos on liian lähellä kun kaadat puun.

Tuontapaisiahan nämä ohjekirjat tuppaavat olemaan. Tämäkään 14-kielinen kirja ei poikkeusta tee. Vissiin EU-direktiivit määräävät moisen varovaisuuden, jotta vastuun saa siirrettyä ostajalle, tälle osaamattomalle rääpäleelle. Hei, mutta tämäntyylinen symbolivaroittelu tulisi ottaa käyttöön myös tavan romaanien sivuilla, niin osaisi varautua käänteisiin ... Lesepause.

Ulos

Pelottelusta huolimatta pukille. 

Parempi käynnistää peli soimaan kotipihalla eli ripustaa jännesaha pukilta liiterin naulaan ja käynnistää akkumoottorisaha napista painaltaen pärisemään. 

Kuin soipa mehto! 

Niin niin, napista painaltamalla. Ei narusta kiskomisia, kiroamisia. Siistiä! Ihan kuin sytyttäisi valonappulasta lampun kattoon.

Tulos

ylinnä kuin Soipa Mehto

Palattu sisälle 

Lukeminen helpottuu, kun näppituntuma koneeseen hankittu - eikä kukaan vielä lähelläkään hengenheittoa; sormessa vain pieni nirhauma.

Teksti on ohjekirjaksi harvinaisen sujuvaa suomea, kääntäjä ollut ihminen ei kone. 

 

"Terälevyn ulkoreunaan voi muodostua jäystettä. Poista jäyste lattaviilalla." 

JÄYSTE. Ainoa sana joka vieraantuntuinen. Kaipa tuo aikanaan selviää. Ei mene yli ymmärryksen  kuten tämä:

"Stihl suosittelee antamaan teräketjujen teroittamisen Stihl-jälleenmyyjän tehtäväksi."

No ilmankos eivät kerro pyöröviilan paksuutta.

Siis pitäisikö eto homman takia aina ajella tunnin päähän kaupunkiin? EI hitossa! Ja osaisivatkohan nuo Hankkijan-myyjät sen paremmin terää viilata. 💂

Oli miten oli, tuli mitä tuli: se on neljäsatanen kahdella akulla. Yhdellä akulla kuulemma kolmevarttia kestoa.

Kätsä peli. Kai.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä