lauantai 29. kesäkuuta 2024

Lumikki ja 7

Olosuhteiden vuoksi (puoskat)

Pantiin näet pyörimään kopan pohjalta löytynyt VHS-kasetti. 

Alkuperäinen Walt Disney: Snow White and the Seven Dwarfs
 - valmistusvuosi 1937.
Puhallettiin pölyt ja viriteltiin alimmainen laite - ja Katso: Siinä ne pyörivät 80 minuuttia Lumikin ympärillä! Ne velloset, nimeltä unohtuneet. 
Oli syytä kerrata:

  • Viisas / Kloker / Doc
  • Jörö / Butter /Grumpy
  • Lystikäs / Glader / Happy
  • Unelias / Trötter / Sleepy
  • Nuhanenä / Prosit / Sneezy
  • Ujo / Blyger / Bashful
  • Vilkas / Toker / Dopey
Oli omena, peili, noita, prinssi ja kaikki tykötarpeet.  Kunnon huiskeet!

Juonen paljastumisen, ei saa spoilata, tähden parempi lopettaa tähän, viiden tähden suosituksin.
Kirjavinkeissä 

keskiviikko 26. kesäkuuta 2024

Arvostava ote

 Rakas Eeva Kilpi  III

II - III - IV - V VI - VII - VIII 

Turha pelko kumpikin: ei siipeile eikä palvo Anna-Riikka Carlson. Kunnioittaen sekä arvostaen, viimeisen päälle, A-R nostelee Eeva Kilven eteen tämän omaa tuotantoa koti- ja sairaalavierailuillaan Eevan ihmetellessä, onko hän noinkin hienosti tuon ja tuon ilmaissut.

Luontosuhteista useimmiten on kysymys. Eeva Kilpi on niitä ensimmäisiä luonnontilasta ääntä pitäviä ja vaativia kaunokirjailijoita maassamme. Herkällä mielellä hellästi, ei pauhaten Linkolan lailla.

Perhonen ylittää tien: Kootut runot 1972 - 2000, WSOY 2000,
on usein auki ja luennassa mukana Anna-Riikan lukiessa Eevalle tämän ääneen Eevan kirjoituksia. Lukee A-R muidenkin teoksia, joista niistäkin syntyy naisten välille syvä yhteisymmärrys: niin samoilla aalloilla heidän ajatuksensa tuntuvat koko ajan liikkuvan.
Ystävyys lujittuu.

En voi muuta kuin huokailla mukana ja vakuuttua: Eeva Kilpi on löytänyt kuulijansa, sellaisen jonka kaltaista harvalla yksinäisellä vanhuksella on - oikeasti eikä vain muodon vuoksi kuuntelevan ja kunnioittavan, syvästi toisen ajatuksiin paneutuvan vastakaiun. Ja mikä mukavinta: heillä on myös hauskaa keskenään.

Kirjaa etenen häthätää puolessa välissä; yksin jään lukemaan noita kokoomarunoja noiden kahden naisen rupattelun jäädessä sermin taakse:

"Kaikkien näitten ryppyjen alla se olen minä,
tähän valepukuun elämä meidät viimein pakotti,
mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun." 


"Toivo on kasveissa ja eläimissä ja
niissä ihmisissä jotka antavat käärmeen mennä
ja varoittavat hyttystä - Anteeksi jos minä
osun sinuun nyt."

Kirjavinkeissä 
 

maanantai 24. kesäkuuta 2024

"Tuuppoo!"


Oltiin Emmauksen tiellä. Paikoille päästäkseen piti ylitettämän lossilla salmi. 
Siitä jokunen kilometri ja perillä oltiin ja istuttiin. Naurussa suin.

Kolmella sanalla tiivistettynä: Railakkaa menoa kesälaitumella.
Kaiken kukkuraksi juhannuskin vielä.

Ei hassumpi esitys, vaikka esitys hassu olikin. Hyvin pysyi gonzoilu näyttelijöiden hyppysissä. Eipä paljonkaan kalvennut Pölösen filmistä  ja näkökulmasta, sillä sen verran samaa ikä- ja ukkoluokkaa, vanhan liiton miehiä ohjaaja Virolainen Pölösen kanssa on: näkemykset yhtenevät molempien, aikaa ennen uusmielipiteiden ohjaajista ja muista naisnäkemyksistä.

Huulenheitto kuin raksoilla entiaikoina. 
Voip suuttumusta pukata kireimmillä ...  vaikka ei pitäisi eikä pidä niin tiukkapipoinen olla. Eikäpä ainakaan nuorta ikäluokkaa edustava neitonen poikakaverinsa vieressä katsomossa etuoikealla pahakseen pannut kikattelusta ja tirskumisesta päätellen.

"Tuuppoo!" pyyti Mankka-Arvi apuja moposa työnnössä.
 
Että tuntu kotosalta tuo repliikki ja se miten Harri Hiltunen sen ilimas - siinnol intonaatiot kohillaan muutennii, kun mies millon suusa aukas! 
Kiel mitä kiäryläisintä karjalaista! Harri ol murteessa kotonaan.

Kielestä ei kukaan kiinni jäänyt, etteikö olisi kieli laklattanut kaikilla. No Hutsun-Ellan slangin aitoudesta en mene takuuseen, kun en paljon bonjannut, vaan sujuvastihan tuo Johanna Kuikka räklätti.

Niin, entäs jykevä maanviljelijän perkele; Juha Ilmakari on pakko mainita nimeltä, jo senkin takia kun muistuttaa habitukseltaan naapurin miestä enemmän kuin paljon: mahtava ääni - ja ne perkeleet! 

Musa mitä viihdyttävintä, ja kyllä se syvä sanoma, maalaisten ja kaupunkilaisten ristiriita kielineen kaikkineen, siinä ohessa selväksi tuli, ja se jotta melekosta pelehtimistä se tämä elämä on.

Sitten siitä vaan tyytyväisin mielin kiemurtelevaa mehtäpolokua takaisin autolle ja ennen lossia kiäntö vasemmalle pitsalle Saariston Puotiin niemen päähän, missä ihmistä kuin pipoa. 

- Kahen tunnin jono ois, maltatteko uottoo? ilmoitti iloisena tiskin takana nainen käsiään hykerrellen.

Saman olisi aikaa vienyt kuin näytelmä!  - Eikä takuulla ois ollu niin hauskaa.


Kesän 2024 kesäteatterikäynnit -  
etäisyydet
1/10 Markku Pölönen (Roukalahti / Liperi - 30 km)
2/10 Tiina Brännare & Eppu Nuotio (Risti / Liperi - 60 km)
3/10 Maria Jotuni (Rääkkylä - 3 km)
4/10 Tiina Markkanen (Potoskavaara / Kitee - 50 km)
5/10  Agapetus (Tohmajärvi - 50 km)
6/10  Ella & Miika Eronen (Möhkö / Ilomantsi - 125 km)
7/10 Yrjö Kokko  (Oronmylly / Parikkala - 107 km)
8/10 Marita Kärkkäinen  (Värtsilä / Tohmajärvi - 76 km)
9/10 Minna Lindgren  (Mönni / Kontiolahti - 75 km)
10/10 perinnetarina / Tomi Kervinen  (Sinkkola / Joensuu - 55 km)
Kirjavinkeissä

sunnuntai 23. kesäkuuta 2024

Miesten perässä

Jännitystä ilmassa

Toinen nainen matkustaa Madridiin, toinen Prahaan. Molemmat soittajan perästä. Soittajilla on kysyntää, senhän tiedämme. Tuttu juttu.

Pianistia jäljittää huima nuori nainen, tyttönen vielä. Kontrabasistin perässä Espanjan lämpöön lentävä kypsä nainen on jo omillaan toimeen tuleva viulisti.

Ihastuminen. Minkäs sille mahtaa: mentävä on.

Toista katson elokuvasta, toista luen kirjasta. Elokuvan tapahtumat jo tiedossa, katsottu juuri loppuun. Kirja keskeneräinen: ei tiedossa, kuinka viulistia lykkää.

Sopivaa hellehömppää. Mustavalkoinen elokuva tällä hetkellä rankingini kärjessä luvuin
  9 - 6.
Areena / Gummerus
Milos Forman/ Sodankylä
Kirjavinkeissä

perjantai 21. kesäkuuta 2024

Juhannusaattoaamuna

"Kun kesäpäivän seisauksen aika saapui, astui mies ulos ovestaan, ja lähti vaellukselle. ...  
Ehkä joku joskus lähtee omalle vaellukselleen, mitä mahtanee ajatella?" KR tänään.


Toinen mies toisella puolella Suomea, tuota toista miestä hivenen nuorempi, lähti niinikään, kertomuksen yllyttämänä, kirkkovaellukselle - piipahdukseksi hän sitä nimitti, koska matkaa kertyi vain vaivaiset puolikilometriä suuntaansa, ja kun kaiken kaikkiaan vielä kovakuntoiseksi itsensä talven jäljiltä laski.


Oli juhannusaaton varhaisimmat hetket käsillä. Elettiin siis tätä aamua.


Mäen päälle päästyään hän kopaisi kirkon ovea, vaikka hyvin tiesi: lukossahan se tähän aikaan aamusta. Istahti kiviportaille katselulle kuuntelulle. Tuuli puuskittain idästä, mutta jyhkeä kirkon seinä suojasi tuulelta, eivätkä itikat eivätkä muutkaan hynniäiset mäentuulissa viihtyneet.


Mies sai siinä istuskella kaikessa rauhassa - Jumala selän takana; vähän tuntui kuin presidenttinä siinä istuisi turvamies näkymättömissä valmiina suojelemaan. Naurahtipa: - Tältäköhän Tupista mahtaa tuntua?


Vakavoitui lopulta käännettyään asentoa niin että näki sankarihaudoille päin; laski eletyt vuotensa, pitkälle pääsi. Sormet alkoivat loppua siinä touhussa. 

Vakavaksi veti - muttei rauhattomaksi.
 

Kirjavinkeissä

tiistai 18. kesäkuuta 2024

Silmätkin ristissä

 ristikkoa ratkoessa


Senkin Brigitta Kalpa!
Hyvä ettet yöunia tärvele, pah.  Vähän kuin ristikoiden takana vankina tässä ois ...😋

Siis, vitsi vitsi!

Herkullista puuhaa täytellä tätäkin Senioriope-ristikkoa:
3/2024 näköislehti
Vielä paljon työläämpää, tai no siis hikeä pyyhityttävämpää, puuhaa kuin Auliksen perjantaiset ristikot Hesarissa.
Ihan piti ottaa selvää, kuka kumma tuo kikkaileva ristikontekijä naisiaan on: nimimerkkikö?
Brigitta Kalpa /Annikki Rajaniemen kuvaa
Mitä vielä - elävä immeinen! Kaivelen Senioriopettaja-lehtivuosikertaa 2020 ja kas kas:
Eläkeläisope mitä pirtein! Ja nämä senioriristikot kuulemma vielä helpommasta päästä siihen verrattuna mitä Iisakin ristikoihin, Suomen Kuvalehteen ja Ilta-Sanomiin laatimansa.

Nämäkö muka kevyttä kauraa? 
- Sopii kokeilla yltä 🠉🠝, yllyttää nimimerkki 'Kokeiltu on':
Kirjavinkeissä

sunnuntai 16. kesäkuuta 2024

Intimiteetti

Rakas Eeva Kilpi  II
II - III - IV - V VI - VII - VIII 

Carlsonko siipeilisi? Pois se meistä. Ei Anna-Riikka mikään Tervo ole, joka Loirilla ratsasti niin räikeästi, ettei saanut kutsua hautajaisiin.

A-R:n suhde Eeva Kilpeen on jopa intiimimpi kuin rakkaus biologimieheensä. Henkistä rakkautta puhtaimmillaan vailla fyysisyyden taakkaa.

Sivulta 149, näin hitaasti etenen, luen:

- Ajatus kirjailijan työn ahneesta hyödyntämisestä on vastenmielisempi kuin luopuminen kustantajan työstä. Jos menettää kirjailijoiden luottamuksen, ei jää jäljelle mitään.

On se nyt uskottava, rehellistä peliä: puhtaalta pöydältä syvä ystävyys.

Vielä on aikaa ystävyyden syventämiseen jäljellä 307 sivun verran ja kuvakavalkadi päälle. 
Uusi pulma syntymässä: Ettei vain keikahtaisi palvomisen puolelle? 

Vaan kyllä tämä A-R:n teksti väkisinkin usuttaa tarttumaan uudelleen Kilven tuotantoon.


Kirjavinkeissä

perjantai 14. kesäkuuta 2024

Lehti lakkautuu

Tilasin tilalle kaksi - toisen diginä, toisen perinteisenä paperina. Toinen maksoi kympin, toinen kaksi. Lakkautettu lehti ei maksanut senttiäkään.

Lakkautetun lehden viimeinen numero tuli eilen:

Lukemaan Tästä
Näihin vaihdoin, paperina:

Maailman Kuvalehti
 
Ja vanhasta muistista diginä:

ps
voisko osoittaa jollakin sormella vaikkapa persuja? 😩
Kirjavinkeissä

keskiviikko 12. kesäkuuta 2024

Sylissä Eeva Kilven

Rakas Eeva Kilpi  I
II - III - IV - V VI - VII - VIII 

Sadan sivun jälkeen yhä arvon: Hyväkö vai huonoko, vai mikä? Onko tämä Eevaa vai, onko tämä kirjan koostajaa: Siipeileekö Anna-Riikka Carlson?

Anna-Riikka Carlson:
Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä
456 s. 
WSOY 2024

Tarvitseeko Eeva Kilpi tulkin ymmärtääksemme syvemmän sanoman?

Minä en ainakaan tarvitse: Eeva-fanina ollut sentään Tamarasta /1972 alkaen. Paljon kirjoittanutkin hänestä vähän sinne sun - tänne jopa vuoden ajan.

Mutta, entä kun itse Eeva tuntuu tarvitsevan omalle tekstilleen tulkin: Jotta uskoisi itseensä, nyt ysivitosena (s.1928) - eipä uskoisi!

Ote heidän keskusteluistaan:

Kilpi: "Minuahan jollain tavalla pilkattiin ja minulle naureskeltiin. Ei minua pidetty oikeana kirjailijana."

Carlson: - Se on ihan uskomatonta. Toivoisin, että huomaisit kuuluvasi klassikkojen joukkoon.

Siksikö Eevalla ei ole ollut liiemmin kontakteja muihin kirjailijoihin, kuten

Kaari Utrioon: "En [tunne] lopulta kovin hyvin. Kirjailijat ovat omaperäisiä ja salaperäisiä. Ei heistä näe, minkälaisia ovat ennen kuin on lukenut heidän teoksiaan. Kirjailijoihin pitäisi aina tutustua heidän teostensa kautta."

Anu Kaipaiseen: "Olimme läheisiä, mutta vanhuus jotenkin erottaa ihmisen ystävistään."

Eeva Joenpellosta puhumattakaan: "Hän oli jotenkin yli kaiken. Kuitenkin herttainen. Hän kärsi niin paljon, mutta valitti niin vähän."

Satasivulla siis palloilen, polttelee jo; voi olla että epäilyni Carlsonin motiiveihin häipyvät.

Palaillaan.

Kirjavinkeissä

maanantai 10. kesäkuuta 2024

Vastuutonta meininkiä

Ei pitäs, mutta minkäs mahat!
Nimittäin: asettaa EM-kisat EU-vaalien edelle.


Niin vaan teki ikiystävämme Onni Eläkeläinen. Ei edes vilkaissut EU-vaalien tulospalvelua, vaan tuijotti silmät hellinä, kuten on tuijotellut jo perjantaista lähtien aamusta iltaan, kisoja, joissa suomalaiset itkevät ja italialaiset voittavat. Iloiten toki viidensistä ja kuudensista sijoista, joihin jotkut onnekkaimmat urheat urheilijamme ulettuvat, kuten Ella, Ilona ja Aku
Etunimillä Onni noita onnistujia kutsuu, niin läheisiksi tulevat suoritus suorituksella. Epäonnistujat saavat Onnilta joskus hyväksynnän, joskus pirullisen kuittauksen tyyliin 'eipäs Tervokaan nyt kikata'.

Toivoopa OE välillä olevansa haastattelupisteen Arffmanin Laura, niin saisi kutsua kuuluvasti aina uuden haastattelu-uhrin ilmestyessä paikalle, niin kuin kunnanlääkärit aikoinaan: 
- Ja seurrraava potilas.

Julmaa touhua tuo huippu-urheilu! 
Miten se katsojankin muuttaa noin aggressiivisen epäsympaattiseksi? Onnihan on viimeisen päälle lempeä köllykkä kaiken kaikkiaan.

No jospa tämä maanantainen päivä palauttaisi Onnimme ruotuun, siksi aitanpolulla astelevaksi isännäksi, optimismi-Onniksi - öken! 
Sitä toivokaamme.
Ainakin aineksia näyttäisi piisaavan kun kisaohjelmaan paneutuu: On Wilman seivästä, Siljan moukaria ja Topin esteitä myöhäisillassa.

Niin, noista EU-vaaleista: kävi se Onni äänestämässä viime tipassa ennen kuin Ellan hypyt alkoivat. Ja sen verran vilkaisi uutisia jotta Li oli valttia ja persuilla meni päin Just Sitä - nimeään.
Kirjavinkeissä
Tänään
Ossi Kemppinen ja Arto Rinne:
Työtä ja unelmia - Heinrich Vogelerin Neuvosto-Karjalan kuvia 1930-luvulta
(Tekijät kertovat kirjasta: Pornaisten kirjasto)

sunnuntai 9. kesäkuuta 2024

Pärskeitä

 Railakasta menoa se oli!

Kolme polskijaa 
Miten niin kolme?
 
Ks, laiturin vieri!
 Pelaamaan! 
Pelaamaan!

Siinä hötäkässä pallokin pyrki pakoon leikkimökkiin.
Ja kun ei päässyt, halusi asettua mummon päänupiksi!


Pakko oli välillä polskutella:

Sitten taas: Peliä, hei! 
- No vaikka sulista. 


Entäs frisbeessä ...
Kiekkoko koriin? 
Mitäs vielä!
- Eikun etsimään, ruohikkoa tamppaamaan ....

Lopulta koitti ilta ja tuli iltapesun aika:


Näin kuluivat kesäiset hellepäivät ... 
Lomalainen pakkasi reppunsa ja lähti.



Jäljelle jäi tyhjä kenttä - kaipaus ja hyvä mieli.


Myös ikätotuus: runnakot kipeinä - reporankoina mummo ja ukki. 💑

Kirjavinkeissä

uusin:

keskiviikko 5. kesäkuuta 2024

Hikisiä kesäpäiviä

 - Nää otetaan aamulla mukkaan! kuvatiedotti ensivisiitille yökuntiin uskaltautuva arvoisa vieras illalla. ⚽⚾ 

- Eiku palloilemaan!

Jotta parin päivän aktiviteetit tässä tiedossa. - Luoja varjele... 💖💔💗

Kirjavinkeissä
eilen
Reetta Aalto: Musta aukko

sunnuntai 2. kesäkuuta 2024

Työtä ja unelmia

Karjalassa

Atrain&Nord, 2024 

 

Nyt on käsissä nostalgiakirja, jonka myötä pääsee takaisin menneeseen Karjalaan:

E ei P-Karjalaan vaan Venäjän eli Neuvosto-Venäjän Karjalaan. Sinnehän palasteli puolenkymmentä tuhatta ihmistä 1920-30 -luvulla rakentamaan ideaalimaailmaa, sosialismia, jossa tasa-arvo kukoistaisi ja töitä piisaisi. Aina Amerikoista asti riitti tulijoita: 

"Karjalaan matkannut etujoukko toi mukanaan Fordson-traktorin sekä raamisahan ja joitakin välttämättömiä työkaluja. Näillä päästiin alkuun, Vuosina 1926 ja 1927 saapui Karjalaan lisää säteeläisiä Kanadasta. Hei toivat mukanaan lisää konekantaa, toisen Fordson-traktorin auroineen ja karheineen, puimakoneen, itsesitovan leikkuukoneen, myllyn ja erilaisia työkaluja." s.49

Äsh, tuo kaikkihan on tuttua ja moneen kertaan nieltyä, Stalin päätti toisin, ks. esim. Zlopina: Säde-kommuuna

Kuvat ovat tämän kirjan idea ja suola: Karjalan tasavallan Kansallisen museon kokoelmissa on 95 piirustusta ja akvarellia noilta ajoilta. Piirustukset ovat saksalaisen Heinrich Vogelerin (1872-1942) teoksia noilta ajoilta, jolloin sosialimin rakentaminen oli parhaassa vauhdissa, vielä puhtaana. Vogeler intoutui aatteesta niin että matkusteli pitkin Neuvostoliittoa ja Karjalan neljällä retkellään piirteli intoa täynnä nuo teoksensa. Ja kuten kuolinvuosiluvusta voi päätellä: vainon kohteeksi joutui hänkin.

Jotenkin on tuntu kuin Karjalan Sanomia lukisi, joka yhä ilmestyy Petroskoissa ja jonka irtonumeroita e-painoksina aina silloin tällöin Öisinajattelija syöttää mailiini; mielihalulla niitä lueskelen - pääsee käväisemään ikään kuin näkymättömänä Niiralan tullin ohi rutiköyhän nostalgisen kauniisti rempottavaan Karjalaan. Eikä tarvitse kiertää Viron kautta.

Museon johtaja Mihail Goldenberg kertoo esipuheessa olennaisen töistä ja tekijästä, sosialistisesta realismista: "Me näemme ripustettuja iskulauseita, huoneiden interiöörikuvauksia, huonekaluja, tekniikkaa, työkaluja ja muuta - kaikki ne ovat historiallisia, kulttuuritutkimuksellisia ja sosiaalisia lähteitä. erittäin arvokkaita ja syvällisiä.

"Jokainen Voglerin teos on sivu kirjasta, jonka voisi nimetä "Haaveet ja todellisuus" tai "Haaveilijoiden elämä ja kohtalo. Monen tuohon aikaan eläneen elämästä tuli traagista. He joutuivat historian jauhinkivien jauhamiksi, niin myös Vogeler."


Kirjasta video:
Kirjavinkeissä