Löytöjä

 nettiä selaillen

Jokunen viikko sitten haravoin ja hakuammuin kulttuuria tästä värkistä, josko löytyisi tuon jokapäiväisen [lue: turhanpäiväisten] IS-IL-akselin ulkopuolelta kunnon luettavaa. Eikös napsahtanut esille mielenkiintoinen uusi tuttavuus: Kulttuuritoimitus.fi. 

Pikkuisen säikäytti aluerajoitus, näinä korona-aikoina:

Suomen suurin kulttuuritoimitus seuraa kulttuurielämää Tampereen ja Pirkanmaan näkökulmasta.

Tokko p-karjalaiselle kerjäläiselle mitään jaettavaa? Vaan kun kehuu olevansa Suomen suurin kulttuuritoimitus, niin täytyy olla. Lupaus perässä kuuluu: Kulttuuri kuuluu kaikille!

Ja kyllä. 

Ja onhan kosketusta Tampereen Telakalta ainakin Hurmeen Hullun verran. Ja Linna/Päätalo, Viidasta puhumattakaan. Se Juicekin.

Sitäpä sivua löydön jälkeen on tullut kurkatuksi harva se päivä, vaikken ihan vielä niin vakuuttunut olekaan, jotta olisin kelpuuttanut tuonne yläoikean Suosittelen-listaan. ↗

Mitäs siellä tänään sunnuntaina? Poimitaanpa kypsät marjat koppaan:

1. Heti aluksi tuttu, eilen Kirsi Haapamatin kirjoittama teatterinäkemys Seinäjoelta, Evita,

josta teatterielämys jo menneiltä ajoilta,

kymmenen vuoden takaa Tallinnasta, mistä riehaannuin kirjoittamaan KL-blogiin tähän tapaan - ja ISOLLA:

 

EVITA! Argentiina!

19.06.2010 - 14:00 | hikkaj | hyvinvointi, pahoinvointi, harrastukset, Matkailu, rakkaus, vapaa-aika, liikenne, lapsismi, ESITYKSET

.
.
.
MATKAKERTOMUS  osa 4   Musikaalissa
 (Neljännen päivän kysymys jätetään kysymättä, koska edellisiinkään kysymyksiin ei ole tullut yhtään vastusta!)

Koko ajan ei voi hönttästä turhan perästä, jossakin vaiheessa pitää terästäytyä ja täytyy alkaa sivistäytyä.
Ulkona Viru-hotellin edessä isossa lakanassa loistaa naisen kuva.
 EVITA!
Evita ehta elävänä illalla. Esitys aivan tuossa nurkan takana. Estonia teatterilta hyppäys. On Evitan aika Nokia Kontserdimajas.
Tähän majaseen mahtuu istumaan 2000 nopeinta, me eturiveihin enää. - Tuota kujosta myöten, viittaa lipunkatsojatäti, ystävällisesti.
Satakunta esiintyy estradilla. Toinen mokoma soittaa montussa. Evitana Maarja-Liis Ilus, pari kertaa kympin sakkiin Euroviisuissa sijoittunut. Hänen halventajanaan itse Che Guevara, Vaiko Eplik.
Heti alkuun presidentti Juan Perón, Marko Matvere, ilmoittaa kansalle 26.7.1952 suru-uutisen: "Eva Perón, kansamme henkinen johtaja, on muuttunut kuolemattomaksi kuoleman kautta."  (Requim for Evita)
Che loikkaa takki levällään istua harottamaan arkun päälle ja huutaa laulaa epäilyksensä julki: Oliko hän enkeli vai huora, joka kiipesi vallan huipulle keinoja kaihtamatta. (Oh What a circus)
Ilta on hieno ja tunnelataus sen mukainen. Jo toisen näytöksen alkupuolella, kun suuri kansanjoukko ylistää Evitaa myrskyisämmin kuin Perónia itseään, alan tunnustella, vaimolta kysellä että flunssankehnoko puhkeamassa kun niin syvältä kurkkua kaivaa ja värisyttää, kunnes alkaa soida laulujen laulu Don't Cry for me Argentina, niin jopa älyän että syvä tunnehan se vyöryy iskee ylitse, räväyttää salaman kirkkaudella, voimalla, väkevyydellä ...
Sepä siitä. Tarton Vanemuine-teatteri on käynyt lävistämässä melkein-eläkkeelläolijan, miltei raadoksi räväyttämässä.

(  André Rieu ) ( Anna Eriksson )  ( Madonna )

10 kommenttia

Siinäpä toinen löytö, nyt oma, jonka löysin kun tongin taustaa Seinäjoen Evitalle.

Että eiköhän tämä pyhäinen päivö kulu nyt tämän Tampereen Kulttuuritoimitus-sivun parissa, mikäli sen jokainen juttu yhtä pitkiä muistinkaiveluja synnyttelee.

ps

Sittemmin vielä tämä sama Jyväskylässä: https://hikkaj.blogspot.com/2023/10/evita.html

KIRJA-ARVOSTELUT