Larkinin perhettä koronaan

 Ingallsin perhettä viime vuonna

Kaksi vuotta, vasta, omikroniksi mutatoitunutta koronaa. Sota-ajan kestoon vielä huitkotva. Jotta mikäs tässä. Uuneja lämmitellessä, lunta kolaillessa, sottaillessa, mahtaisiko Taipaleen Ilkalta onnistua tämmöinen paikalleen jämähtänyt maatiaiselämä. 

Hiihdellään hankia hiljokseen ja katsellaan telkkua iltojen iloksi. Yöt luetaan kirjoja. 

Hyvinhän kaikki kaiken kaikkiaan - muu maailma muualla. 

Varsinkin kun vielä Olympian kisat edessä: kaksi viikkoa yhtä Kiinaa!

Harmi etten vieläkään ole onnistunut päättämään voittajasuosikkia miesten kaun  Ässhh! taitoluistelun voittajan nimeä - kumpiko: Vincent Zhou vai Mark Kondratjuk? Enkä lumilautailun naisten slopstylen voittajaa, kun en löydä yhden yhtä ehdokastakaan - liekö lajissa mukana meidän Enni? Kiireen pukkaa, sillä Urheilutietäjien kisaveikkaus on palautettava viimeistään ylihuomenna, tarkemmin 2.2.2022 kello 23.59.59.

- Hätänsä kullakin! kuuluu kuiske.

Ei noista Larkeneista ole Pieni talo preerian korvaajiksi lähimainkaan; eikäpähän noita ole kuin kuusi jaksoa, joista kaksi jo katsottu kahtena perjantaina yhdessä kaksin, ei nyt sentään käsi kädessä - pois moinen hempeys meistä!  😍  😍

Arvostelumme: Siinä ja siinä.

 

Itkut kaukana ja riemut revenneinä sarja etenee. Tahti tuima. Semmoista kiireistä hössötystä, romukauppiaan perhe-elämää Englannin maaseudulla 1950-luvulla. Tuo vuosikymmen tässä viehättävintä tapoineen, taloineen ja kyläelelyineen. 

Monenlaista juonimista.

Hyväntahtoista periaatteessa. Ajantapoksi sopivan väkivallatonta.

Ettäkö Areenassa jo kaikki osat, kuuluu sieltä.

- No ne on hättäisille, ei meille.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Z.Topelius: Suomen herttuatar

-6°C  7 km  457 km/€ 73 h

Taipaleet taivaltavat

Kirja-arvostelu dialogina

- Näyttää jotta kaikki on niihen ystäviä. Ja ne kaikkien.

- Siltä vaikuttaa. Tai luuliskohan ne vuan.

- On sillä Kellokosken soppatykillä tosiaan tarvetta kun kokoontuvat.

- Liekö nuo koskaan kotonaan!

- Löytyyköhän maailmasta kolokkaa missä eivät ois käyneet eli kolunneet?

- Nimenomaan kolunneet.

- P-Koreat, Jaappanit, Meksikot...

- Afrikat, Aasiat, Amerikat...

- Mongoliat, Mosambikit, Persiat, Pakistanit...

- Ja Nicaraguat.

- Mielsairaalat, vankilat...

- ... liäkärit, tohtorit, johtajat, virkamiehet... 

- ... pultsarit, vanhukset, nappikuoppamummot.

- Mahtaa olla sovittamista aikatauluissa yhen ihmiselämän aikana kahella ihmisellä, Vapulla ja Ilikalla.

- On niillä ainakin yritystä. Kuuntelepahan nin luen: 

"Pyrimme tavallisesti sovittamaan almanakkojamme yhteen parin viikon välein, jotta pysyisimme mukana toistemme vauhdissa. Harvoin on tullut vastaan hankalia yhteensattumia, mutta kerran..."

- Miusta oli paras juttu ne professorin silkkiset alushousut just tuossa samassa kappaleessa, melekeinpä voitti dovlatovit. Vieläkii naurattaa.

Eiköhän se ollut siinä. Kirja-arvostelu täällä potussa tästä maanmainiosta:

Into 2021

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

eilen

Taina & Janne Saarikivi: Turhan tiedon kirja - tutkimuksista pois jätettyjä sivuja

-2°C  11+13 km  450 km/€ 72 h

Lukemisen himo

Perjantaiksi luuli Tämä Lukija tätä päivää aina päiväpostintuloon asti.

Kunnes Toinen kysyi:

- Lähettääkö subi tänään lätkää?

- Torstaisinhan se.

- Eikös nyt oo.

- Ei miun mielestä.

- Tääpä ei ookaan mielipideasia.

Torstaihan se. Paksumpi postipäivä. Hurraa!

Lisbetin pakina tulossa iloitsee Tämä Lukija innoissaan, josko vielä ois eläkeläinen, juustonmättäjä emerita tolopillaan ja jaksanut pännäänsä yhä pyöritellä - viikon kohokohta. Parasta luettavaaa Paavo Lipposen kuin myös TL:n mielestä. 

Viikko Pohjois-Karjalan sivulla se Lissun naamavärkki ilmestyy ja yleensä pahimmoillaan ristikon taakse ruttuuntumaan.

Tuli posti. Ja oli se.

Osuuskaupan lehti tuli myös, se Yhteishyvä - mainokseksi männy koko paksuksi paisunu lehti, surnalismia ei nimeksikään.

 

Urheilulehti tuli jo eilen, nyt tuli lehen Peking-erikoisnumero. - Oiskoon tuosta apua? sottailee Tämä Lukija, jolla on kova hinku osallistua taas yhen kerran Urheilutietäjien Olympiakisaveikkaukseen. Siinä kisassa se vasta veri punnitaan, kun tietää pitää curlingit sun super-G:n voittajat, freestylen slopstylet ja skicrossit, lumilautailun big airin voittaja naisissa ja miehissä.

Viisas raha lisänä pöydällä, lehti jonkalaisen ei Tämä Lukija ois kuuna kullan valakiana uskonu tarttuvansa saati lukevasa nössipoikana eikä vanhempanakaan. Vaan niinpä on sekkii kelekka kiäntyny kuin Puavolla takki.  Paneepa Kauppalehteäkin lukemaan, lukemaan nyt kun sai sen tutustumistarjouksena yhellä eurolla kaheksi kuukautta, ja kun huomenna on SSAB:n osavuosikatsaus tuloillaan, on paikallaan virkistykseksi lukea sieltä asiaa:

+1,04 %4,564 EUR

27.1. 17:40:17

Yhtiö

• SSAB on maailmanlaajuisesti toimiva pohjoismainen ja yhdysvaltalainen teräsyhtiö. SSAB kehittää erikoislujia teräksiä ja tarjoaa palveluja tuotteiden tueksi. Yhtiön lisäarvoa tarjoavat tuotteet ja palvelut on kehitetty tiiviissä yhteistyössä asiakkaiden kanssa. Tavoitteena on vahvempi, kevyempi ja kestävämpi maailma. SSAB:llä on työntekijöitä yli 50 maassa ja tuotantolaitoksia Ruotsissa ja Suomessa. Yhtiö on noteerattu NASDAQ OMX Nordic Tukholmassa ja toissijaisesti NASDAQ OMX Helsingissä. Kuvaus on koostettu yhtiön vuosikertomuksen, tulostiedotteiden ja verkkosivujen perusteella.

  Toimitusjohtaja

  Martin Lindqvist

  Hallituksen puheenjohtaja

  Lennart Evrell

  
  
• Uskomaton on sanannälkä joillakuilla, kun roskaruokakin näyttää kelpaavan Tälle Lukijalle.
• -4°C  10 + 6 km  426km/€ 69 h
• 
  

Humoriskejä humoreskit

 Neuvostoliitossa aikoinaan

1978 N-L:n viranomaiset painostivat Sergei Dovlatovin (1942-1990) pakkaamaan matkalaukun ja muuttamaan pois tieltä.

1981 pelkän uteliaisuuden painostamana, puheet Isosta Omenasta, oli minun (1950 -) vuoroni lentää perässä. 

Siinä välissä, 1980, siellä tapettiin John Lennon (1940-1980) kadulle ovensa edustalle. Sen oven edestä juoksin, Sergei varmaan kävi kävellen katsomassa tuota paikkaa.

Olimme siis New Yorkissa, tietenkin toisistamme tietämättä.

Tarvitaan yksityiskohtia ja yhtymiä, tuonkaltaisia omia kokemuksia, jotta kirja asettuu aikajanalle ja helpommin taipuu luettavaksi, sulateltavaksi ja kerrottavaksi edelleen, esim. teille lukijoille tänne blogipottuun.

Kompromissi kertoi leningradilaisen lehtimies Dovlatovin toikkaroinnista Neuvosto-Virossa kädet sidottuina ideologin köysiin lehdenteossa; eihän siitä juuri mitään tullut kun piti kaikki nähdä punaisin silmin sanan kahdessa merkityksessä - ah, se vodka, se vodka!

Niinpä tuli aika pakata vanerinen matkalaukku ja lentää pakkovapauteen.

Sergei Dovlatov: Matkalaukku
Idiootti 2012/2022

Matkalaukussa avataan tuo pyykkinarulla sidottu matkalaukku vuosikymmen myöhemmin ja hartain ottein inventoidaan, mitä komeroon unohtuneesta matkalaukusta löytyy.

"Kannen sisäpuolelle oli liimattu valokuvia Rocky Marcianosta, Armstrongista, Joseph Brodskysta ja Gina Lollobrigidasta läpinäkyvissä vaatteissa. Tullimies yritti kynsiä Lollobrigidaa irti, mutta sai aikaiseksi vain naarmuja. Brodskyyn ei hän koskenut. Kysyi vain, kuka tuo on. Vastasin, että kaukainen sukulainen."

Jokaisesta matkalaukusta nostetusta tavarasta syntyy juttu, pohjimmiltaan humoristinen, väkihumoristinen - mitäs muuta voi kommunismin aikaisesta tavarasta loppujen lopuksi lausua!

Mutta, kas kas:

"Matkalaukun pohjalla lojui Pravdan sivu vuoden kahdeksankymmentä toukokuulta. Valtava otsikko ilmoitti: Eläköön suuri tiedemies! Keskellä sivua oli Karl Marxin muotokuva."

Valhetta siis tuo vuosi 1978 ja SD:n meno New Yorkiin!

Mutta muistakaamme: tämä kirja on (mosse)autofiktio, kai, joten osin pötyä, jota D oli oppinut päästelemään entisessä isänmaassaan selviytyäkseen.

Kahdeksan on tavaroiden matkalaukusta esiin nostettavien tavaroiden lukum. Siis kahdeksan nautittavaa humoreskia edessä, jotka nyt voi riskittä kertoa ideologiasta piittaamatta.

 

SUOMALAISET KREPPISUKAT nostetaan ensin. Alunperin niitä on ollut 720 paria siellä Leningradissa - bisnes bisnes! Mustan pörssin kauppaa, epäonnista trokaamista. 

Sitten PUOLUE-ELIITIN PUOLIKENGÄT - no, ehkä on parasta että itse lukisitte niistä, siitä miten pomon kengät katoavat kesken puheen pöydän alta eikä pomoparka pääse juhlimaan.

Pukimia ovat kaikki matkalaukun tavarat, kukapa kaulimia tai sen sellaisia kuljettelemaan. SÄÄDYLLINEN KAKSIRIVINEN PUKU tulee seuraavana.

Suosittelen: ovat nämä sen verran kulahtaneita tavaroita luettaviksi, jotta hupia kyynelten läpi tirskahtelee. 

Omasta Nykin matkasta ovat jäljellä vain parit mitskut, viiri ja tämä paita, jonka olen nostanut ansioituneiden urheilijoiden kunnianosoitusten tapaan roikkumaan vintille, en ihan kattoon mutta ylös seinälle kumminkin. Niistä ei kirjaa, kunniakirjaakaan, saisi, hyvä jotta tällaisen blogipahasen.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

eilen

Arvo Myllymäki: Niin kaukana on ikäväsi maa

-4°C  10 + 10 km  411 km/€ 66 h

Opiskelemassa

luokanopettajaksi Joensuussa 1971 - 1974

- Varmistivat ensin vakisuhteen yksinäisyyden pelossaan, jotta olisi sitten minne mennä juopottelureissuiltaan.  

Jotenkin noin kademielin lokeroimme nuo menomiehet, musapojat, jotka ketkuttelivat jotenkuten eteenpäin suht säntillisessä opekoulutuksessa. 

Opetus oli pitkälti kurssimuotoista, kaukana akateemisesta vapaudesta, vaikka korkeakoulussa opiskeltiin, vissiin osin seminaariperuja.

Kirjokansi 2021. 279 s.
Kansi: Jussi Virratvuori

Musisointi, politikointi (vas), juopottelu, lintsaaminen. Siinä opettajaksi opiskelun täyskuva edessämme, siis tuon 'poikamies'porukan. 👀

Olemme Joensuun korkeakoulun / nyk. Itä-Suomen yliopiston luokanopettajakoulutuksessa 1971 - 1974 joviaalin Heikki Kirkisen ollessa korkeakoulun rehtorina. 

Hannu Tikkanen on kirjoittanut noista ajoista suht. yksyhteen romaanin Musta Ryssä ja Sininen Enkeli. Kuvaava nimi, sillä nuohan olivat sen aikaisia juomia, joita opiskelijat Wienittäressä sun muissa kapakoissa nauttivat nelosoluen lisäksi.

Olinhan siellä minäkin. MUTTA. Ihan kuin en olisi ollutkaan, jos siellä tuollaista oli. 

Aivan kuin olisi käyty eri 'koulua' samaan aikaan! Mutta hän ja he olivatkin öisin liikkuvia musamiehiä. Meille tasaisemmille nössyköille riitti vähempikin ilonpito, so. silloin tällöin ilta Wienittäressä, Skotti Pubissa ja Karjalantalolla ja muutamana aamuna luennoilta luistaminen hyvän syyn takia, esim. Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen imaistessa intensiteetillään päiväksi mukaansa jne. ja yms. 📖 😇 📚

Mutta Hannupa kertoo toisenlaista.

Musta ryssä on myös Vesa ja Sininen enkeli Leena, 'juomat' sekoittuvat toisiinsa, ihastuvat; Vesa kimaroituu enemmän, aivan kaikesta sielustaan ja sydämestään. Tämä osin yksipuolinen rakkaustarina on kirjan peili, joka heijastelee Vesan mielialoissa loppuun saakka.

 

Vesa tulee Hesasta tänne periferiaan, jumalanselän taakse. Kotiutuu hyvin. Joensuun popmuusikot ry on juuri kesällä perustettu ja Vesa on siinä hommassa pian sisällä. Kohta jo järjestetään ensimmäiset festarit - ja niin Ilosaarirock saa alkunsa eikä loppua näy.

Vesa löytää Anjan Ruotsiin häipyneen Leenan tilalle ja rimpuilee kakkosen papereilla opeksi tuntien olevansa väärällä alalla; onneksi pelkän musan opettajista on kapelo.

Nytpä kiinnostaakin, miten Vesalle on käynyt, nyt, kun allakka näyttää vuotta 2022.

Kurkistakaamme kirjan kirjoittaja Hannun kotisivulle: voi olla että sieltä löytyy vastaus, koska väitinhän tuolla alkupuolella romaanin suht. yksyhteen kerronnasta.

Hannu Tikkanen - yksi Ilosaarirockin luojista.

Kirjasampokin tietää jotakin, ainakin taiteilija Hannun syntymäajan ja paikan: 13.7.1951 Kiuruvesi.

Taisipa musa sen leivän tuoda eikä niinkään luokanopettajuus?

Oli virkistävä lukea toisenlainen, ylösalainen kuva opettajaksi valmistumisajasta. Tsemppiä Hannu!

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

-2°C  10 km  391 km/€ 63 h

Kenttäsairaala kriisipesäkkessä

 

Kirjokansi 2021. 175 s.
Kansi: Jussi Virratvuori

Niin, Hermeksen siivissä ensin ja nyt tässä Kenttäsairaalassa - Pakistanissa ja Afganistanissa ollaan ja ihmetellään talebanien aikaansaannoksia. Lannistavaa. Miltei toivotonta.

"Klinikan viereisen moskeijan seinistä ei ole mitään jäljellä ja ruumiita makaa päällekkäin pitkin moskeijan keskuslattiaa. Silpoutuneita raajoja, palaneita kasvoja ja ulos työntyneitä suolia. Paineaalto, kuumuus, naulat ja kuulat ovat tehneet tuhoa. Pommin ajoitus on ollut täydellinen, laukaisinta on painettu kesken perjantain jumalanpalveluksen."

Työskentele siellä sitten avustustöissä! Pommituksia, ampumisia, tappamista. Kuolemaa, silpoutumisia, haavoja. Kaikki ihmisten aikaansaannosta. Panee pohtimaan vähän sitä sun tätä kun siellä ympärillesi katsot, lukijana kysyt: onkohan tuo enää ihmisen touhua?

Näillä mennään, myös näinä päivinä, samoilla kuin kymmenen vuotta taapäin, minkä aikaisista sairaanhoitaja Tarja Tuovinen kertoo tässä uusimmassa kirjassaan romaanina, niin etteivät tosiasiat kärsi ja kirjan henkilöt tunnistaudu. Täyttä totta silti.

Kuoleman läheisyydessä ihmisen käytös muuttuu, sodan keskellä primitiivisyys ottaa vallan, perustarpeet työntyvät etualalle, myös seksuaaliset. Aikaa voi olla vähän, muuta nautintoa ei lainkaan. Avustustyöntekijät höyläävät toisiansa väsymystilan, turhautumisen, stressin, kaiken hallitsemattomuuden tilassa surkeissa oloissa.

Näistä kirjoittaa Tuovinen ja myös siitä miten Punaisen Ristin päämajassa Genevessä kaikki on toisin: ylellistä ylellisempää pihan viimeistä ruohonkortta, ravintolan valkoviiniä myöten.

"Kaisa Vallilla ei ole asiaa vanhaan ja arvokkaan näköiseen kivilinnaan. Siellä istuvat avustusjärjestön johtajat muhkeilla tuoleillaan, avarissa, valoisissa huoneissaan. Eri puolilta maailmaa komennuksilta saapuvat työntekijät ohjataan vaatimattomaan ja sokkeloiseen tiilirakennukseen pihan toiselle laidalle." 

Mikä vastakohtaisuus! Äklöttää. - Anteeksi. Mutta jos tuonne päämajaan jäsenmaksurahani menevät, joudun harkitsemaan jäsenyyttä. Niin pitkälle lukiessani luiskahdan - liian pitkälle, tiedän tiedän.

Siis Tarjan tekstihän puree!

Suomalainen sairaanhoitaja Kaisa Valli on joutunut toiseen sotaan, sillä työpaikalla kyynärpäätaktiikka on muuttunut naisten kesken totaaliseksi kiusaamiseksi.

Inhorealismilla empatiapilkahduksin Tarja Tuovinen nostaa Kenttäsairaalassa eteemme avustustyöntekijöiden arjen paineet, asukkaiden arkielämän kaiken kauhun ja sekasortosotkun. Voimakkaasti vaikuttavan yhtäkkisyyden, yllättävyyden: kaikki hetkessä voi olla tosin - ja on. 

Niinpä kirjakin yhdenäkin muuttuu jonkinasteiseksi dekkariksi: aletaan etsiä murhaajaa, eli kuka kahvillehaisevista työntekijöistä hiipi yöllä teltalle ja myrkytti kaliumkloridiruiskulla sairaalan sänkyyn pikku-Aishan.

Ilman tuota osin tarpeetontakin lisäjännitystä kirjassa olisi ollut jännitettä nokko.

mtvUUTISET: Taleban ja Tuovinen

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

+2°C  11 km  381 km/€ 61 h

Puheissa ihmisten kanssa

vähiin jääneet jos vierelläkulkijaa ei lasketa

Äänestysreissulla tulikin tämän vuoden kontaktienkat: 4 tapausta yhellä reissulla.👍😹

1. Äänioikeudentarkastaja lasin takaa: "Tässä ois kynä ja lappu, palauta kynä, pitää allekirjoittaa vielä."
2. Opi, se joka harmittelee kun pelimerkit tahtovat loppua ennen uutta urkkoa ja se jolla oli mulea ääni (pikkutytön pelokkeena ja tämäkös sen tähden ei aikoinaan rohjennut astua keittiöön, missä Opi putkitöitään teki), oli liimailemassa äänestyslappuaan kirjekuoreen. Kun nousi tuoliltaan, vaihdettiin paikkoja ja muutaman sanasen: "Sie jo hukkasit äänesi."
3. Seppo lätkää leiman äänestyslappuun ja ojentaa kuoren liimattavaksi: "Mites hiihot?" "Vasta tultiin. Tuuli niin pirusti. Yhtä paljon kun sillon kun ne putos sillä pienkonneellaan jäälle." "Paljonko koossa?" "Kolome ja puolsataa, vasta."
4. Ipon kautta koukkasin vastatuuleen potkurilla kyliltä pois - mikä myräkkä! Kahviteltiin ja ihmeteltiin kun olivat soittaneet jotta etkö tule rokotukselle. - Miehän kävin jo, sano sanoneensa. Oli vain jäänyt kirjaamatta kun olivat rupatelleet ummet ja lammet. Ummet ja lammet juteltiin mekin ja revontulista jotka ei kunnolla näy kun yötäpäivää räköttävät nuo kaupan valot.

Kotona tartuin Tarja Tuovisen Kenttäsairaala-romaaniin, ja nyt vasta myöhäsytytyksellä honasin, jotta tekijähän olisi ollut äänestettävissä eli on ehdokkaana näissä aluevaaleissa; Tuovisen Hermeksen siivet on kyllä hyvässä muistissa. 

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

 

+1°C  8+11 km  370 km/€ 59 h

Kohtaaminen

 Z. Topelius

Omistuskirjoitus - 27/5 -49 AH

Yks hiirenkorvan* taitejuova Talvi-iltain tarinoiden sivulla.

Äidin taittama. Kättemme kosketus!

Säväyttää.

Taas tapasimme.

*ks.Vauva-lehti

***

20 ja 22 tai 22ja 20.
Siinä RAIKUILUN vuoden 2022 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa
ja pitää lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Heidi Köngäs: Siivet kantapäissä

 

-5°C 11+11+6 km  351 km/€ 57 h

Turhan tiedon kirja II

TTK I

SKS Kirjat 2021

Taidan uskaltaa revitellä tätä kirjaa arvioidessani, koska revitelleet ja ravistelleet ovat myös kirjan sisällön koostajat Saarikivet Taina & Janne. 

Eivät ole millään virallisella ahtikarjalaisnaamalla / -mörinällä tiedemaailmaa meiltä tavan taaplaajilta luotaan työntämässä tahi ylevöittämässä.

Kirjalla on sanomansa, mutta me viis siitä.

• ”Simpanssien aggressiivisuus ja stressaantuvuus ovat käänteisesti yhteydessä toisiinsa, toisin kuin ihmisillä”
• ”Turhat rägät, intialaisen musiikin ja tanssin estetiikasta”
• ”Oliko Pathyriksen kylässä Egyptissä 1. vuosisadalla eea. toiminut kirjuri Hermias vasenkätinen?”
• ”Kaustisen litiumkaivosalueen sukeltajakuoriaisten sukupuolijakauma”

Poimintaa kirjan sisällöstä yllä. Eri alojen tutkijat ovat paneutuneet syvemmin asiaansa ja yrittäneet saada aikaan tieteellistä tulosta, vaan jostain kumman syystä kaikki ei ole strömsööläistynyt. Homma ei ole tullut hyväksytyksi tai on muuten jäänyt kesken.

Siispä sisälle tähän tiedeteokseen epätieteellisin keinoin. Näin kaunokirjallisuuteen taipuneena Turhan tiedon kirjan jaottelua ja otsikoita katsellessani mieleen pukkaa het'enshättään Juhani Peltonen ja hänen koko tuotantonsa Elmosta Jumalan kuopukseen. 

Jotta ainakin noilla alussa mainituilla tutkimusalueilla Peltosella olisi ollut valmista materiaalia käytössään: että ainakin nuo kirjanluvut ja otsikot olisivat kiihottaneet Peltosen lentoon.

Ja sen kummemmin jaakopinpainitta varmaan kaupan päälle nämäkin:

• ”Kaksikko aina kaunihimpi? Itämeren suomalaisten possessiivisuffiksien taustaa”
•  ”Lehmien ja muiden kotieläinten nimet muinaiskarjalaisten henkilönimien lähteenä”

Harmi ettei Juhani enää ole, eikä meistä muista ole häneksi likimainkaan.

On siis tyydyttävä Peltosen jäljitelmiin, kuten tämän Turhan tiedon kirjaan sisällöntuottajien teksteihin. No, kyllä ne väkisin naurattavat.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Virtanen & Pelliccioni: Fredrika! - Kirjailija Fredrika Runebergin unelmat ja ihmeellinen puutarha

 

+2°C 10+11 km  323 km/€ 53 h

Oikeudenkäyntiä

• - Koira!
• - Piru!
• - Perkeleen paisti!
• - Nälkäinen kuikka!

Siinä kansan kannustushuutoja lautamieskollegoille 400 vuotta takaperin.

 

Näyttää 1600-luvulla lautamies olleen samassa arvossa palautetta saadessaan kuin nykypallopelien tuomarit, pillipiiparit, jotka yleisön mielestä näkevät kentällä kaikkein vähiten - puusilmiä kertakaikkiaan.

Koiranvirkoja kumpikin.

Solvauksia, suunsoittoa ja köllinimiä piisasi kylänmiehiltä (somen puuttuessa ihan face to face 😂), vaikka lautamiehet olivat samaa rahvasta ja valittu edustamaan oikeudenkäynneissä kansanääntä.

Vaan silloin olikin kysymys elämästä ja kuolemasta, aivan aidosti.

Kimmo Katajala ottaa kirjassaan Suurvallan rajalla - Ihmisiä Ruotsin ajan Karjalassa, SKS 2005, esille mm. Tohmajärven veronmaksukapinan, jossa Värtsilän kylänmiehet sankoin joukoin nousevat joulun alla 1679 lopulliseen kapinaan Kemienmäen hoviin ja väkivalloin vapauttavat, hoviherran hanttiinpanosta huolimatta, sinne pakaritupaan vangitut Olavi Savolaisen ja Tuomas Paakkunaisen. 

Ja näin se tapahtui:

"Hopmanni Stille ehätti metelin hälyttämänä paikalle. Väkijoukko pakotti keihäillä sohien hopmannin peräytymään porstuan kautta takaisin tupaansa. Huitoessaan miekallaan keihäitä sivuun sai hopmanni kaksi veristä viiltoa sormiinsa. Hopmannia peloteltiin työntämällä keihäs takin päärmeestä läpi."

Vapaus vangituille koitti, mutta prosessi, joka oli alkanut joskus 1675 vuoden tienoilla ja jonka aikana oli käyty ja käydään vastakin Turut ja Tukholmat oikeuksia peräämässä, sen kuin jatkui ja mutkistui.

Viimeiset kaksi kuukautta mieromies Tuomas Paakkunainen viruu Viipurin linnassa, kunnes 19.9.1681 hänet noudetaan Tohmajärvelle. 

"Samaan matkaan lähti Viipurista kohti Tohmajärveä myös pyöveli."

Tuomas Paakkunaisen mestattiin loka- marraskuussa 1681 hovioikeuden päätöksellä ja kuninkaan vahvistuksella: "Paakkunainen oli teilattava siten, että pää ja käsi irrotettaisiin ruumiista ja kukin osa tuli asettaa oman paalunsa nokkaan."

"Teloituksesta järjestettiin näyttävä. Itse läänin maaherra oli paikalla ratsuväkiosaston kanssa tehostamassa toimituksen pelotusvaikutusta. Kiteen varakirkkoherra Jören Neiglick antoi Paakkunaiselle viimeisen Herran ehtoollisen."

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Elina Kilkun Jumalainen jälkinäytös eilen

 

-5°C 10 km  302 km/€  50 h

Sykähdyttävin urheiluhetki

😉

 ei kahta sanaa:

 Castrén puttaa Euroopan voittoon (Ensimmäisenä suomalaisena koskaan Solheim Cupiin valittu Matilda Castrén sinetöi haastavalla alamäkiputillaan Euroopan joukkueen voiton 6.9.) 

Tästä 

äänestämään

vuoden 2021 sykähdyttävintä tähtihetkeä. 

Perustelu: - Kyllä se sykkäyttää kun pallo kolloon kopsahtaa.🦊

😉

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

 

-23°C   292 km/€ 49 h

Yli äyräiden

 lienee ryöpsähtämässä tämä lukutouhu kun jo Satu-Zetaa mieli tekee: 

ja 

sieltä

Suomen herttuatar

Suomentanut 

Ilmari Jäämaa

Werner Söderström Osakeyhtiö

Mutta on sillä sivistävä, tietoa lisäävä syynsä: 

Zacharias Topelius (1818-1898) kirjoitti ensimmäisen suomalaisen historiallisen romaanin Hertiginnan af Finland, 1851, suomeksi 1874 Suomen herttuatar.

 

Fredrika Runeberg myöhästyi karvan verran siitä kisasta: Fru Catharina Boije och hennes döttrar julkaistiin vuonna 1858, suomennos, Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä, vuonna 1881. Mutta Fredrikan kirja oli kirjoitettu pöytälaatikkoon jo ennen satusetää.

*

'kukapa säveltaituri on laatinut elähyttävämpää sävelmää kuin lautasten kalina ja lasien kilinä?' -ZT

Aivan aluksi pääsemme sukeltelemaan Turun seurapiireihin, herrasväen kalaaseihin, haistelemaan atmosfääriä ja oppimaan käytöstapoja, myös ruokapöytäetikettiä, miten ja mitä sitä syödään ja juodaan, jottemme munaisi itseämme. Ylellisyyskin maistelussa: ensimmäiset perunat nauriiden sijasta.

Mutta, voi harmi!

Kesken Ruissalon kemujen soutaa mies maihin ja juoksee läähättäen kirje kädessä paikalle: SOTA!

Tukholmassa 28 p:nä heinäk, 1742 iltapäiv.

Kunnioitettu Veli!

Koska Kunink. Majesteetin priki Victoria tänä yönä lähtee Turkuun, kiirehdin minä täten Sinulle, Kunnioitettu Veli, ynnä Turun Arvoisalle ja Uskolliselle Porvaristolle ilmoittamaan, että Hänen Majesteettinsa tänään kello 12 päivällä valtionkuuluttajalla, registaattori Bungencronalla rumpujen ja torvien kaikuessa on julistanut sodan Tsaari Ivania ja Venäjän hallitusta vastaan. Tarkemmin vastedes, Jumala varjelkoon Hänen Majesteettiaan, Valtakuntaa ja Turun kaupunkia.

Kunnioitetun Veljen

kuuliainen ja nöyrä palvelija

Carl Merthen.

On aika uppoutua vuosien 1741 - 1743 sota-aikoihin, hattujen aikaansaannokseen: Pikkuvihaan. Vastahan oli riehunut kautta aikain armottomin sotatila maan asukkaille, venäläisen ylivallan aika: Isoviha. Taasko sama kurimus?

*

PS

No me täällä raukoilla rajoilla, itäisessä Suomessa kärsimme pikkuvihasta kaikkein karvaimmin. Muistomerkkikin tuosta löylytyksen ajasta löytyy Kiteen kirkon mailta. 

Kävelläänpä rehtori Heikki Pirisen opastuksella paikan päälle: 

Kitee-Seura

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

 

-15°C 6+7+7  km  292 km/€ 49 h

Luennassa Arvo Myllymäki

Kummallinen välillä tuo Luetuimmat lista tuolla alaoikealla →→→→→→

Yleensä kärjessä uusimmat jutut, harvemmin ikivanhat, kuten nyt.

Lukijatilanne tänään aamulla kahdeksan tienoilla: 

1. Ensimmäisenä keikkuu Sotavangin poika Arvo Myllymäki ja hänen kirjansa Vihan ja rakkauden päivä. (183 lukijaa). 
2. Toisena Riitasensuon laidalla toisena kesänä (76).
3. Hännillä häipymässä Käytiin ryssän helvetissä (8).

Kaikki nuo jutut liittyvät ex- julkisoikeuden professori Arvo Myllymäkeen (3.7.1945-) ja hänen sotavanki-isäänsä. 

Vasta jokunen päivä sitten näytettiin uusintana televisiossa vaikuttava dokumentti Matka isän luo, ks. Areena.

Eli tuo ohjelma selittänee nuo tämän blogipotun keikahtaneet lukemat.

No. Arvo löysi isänsä ja tapasi sukunsa jossain elämänsä vaiheessa, siltä osin onnellinen juttu. Ja se että hän noista liikuttavista vaiheista ja noilta pohjilta on kirjoittanut meille kirjoja monessa muodossa. Tässäkin. Myös romaaneina.

Atrain et Nord 2021.245 s. 

Uusin romaani on viime syksyltä: Niin kaukana on ikäväsi maa. 

Sitä tässä olen parhaillaan lukemassa ja muistiin merkitsemässä. Siinä vaiheessa on luku menossa, kun ukrainalaissaksalainen neuvostoarmeijan sotavanki Peter Thoma on veneilty Ruotsiin turvaan Pohjanmaalta, ettei pakkopalautusta Neuvostoliittoon tulisi. Pari vuotta hän renkinä hoiteli maatilaa kaksin Birgitan kanssa; Birgitan mies oli kadonnut sodan melskeisiin.

Nyt Birgittakin on irtautunut jo Ruotsiin ja häätkin vietetty.

Rakkaustarina siis samalla; slaavilaisen haikeasti kirjoittelee Myllymäki asioita eteenpäin, selvittelee tieto pohjalla paistaen, mikä on etu sekä haitta taidetta tehdessä.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

 

-7-14°C 6+10+6 km  272 km/€ 46 h

Kaunoa

Sivosen Topi päätteli yhden opeharjoittelujaksoni sanoihin: "Kyllä sinä ainakin nelosen ansaitsisit, sen verran persoonallinen on tyylisi opettaa, vaan en minä voi, kun nämä normit rajoittavat ja mitä muut arvioijat sanoisivat. Jatka kuitenkin linjallasi sitten kun oman koulun saat."

Niin sanoi Topi, vaan katsotaas, mitä sanoo eläkeikää hipova Topin tyttö Helka sittemmästä ja nyttemmästä opetuslaitoksesta kirjassaan Kaunotee. Kirjokansi 2021.101 s.

Kuten kirjan nimestä voi päätellä, on siellä kannanottoa myös kirjoituskirjaimiin, joka on muuttunut näppistaidoksi. Minullahan oli nykymenoon yhtyvä edistyksellinen mielipide jo neljäkytä vuotta sitten, kuten tästä näkyy: joutavaa ajanhukkaa.

Nyt tosin loiventaisin näkemystä.

Mutta Helkan kirjasta olennaisin: koulu on kuin kierrätyspiste. Kaikenmaailman asioita täys; ei hetken rauhaa keskittyä olennaiseen, siihen mitä varten koulu alunperin on ollut. Niin tulkitsen Helkan sanoman hänen matkatessaan opetusalan messuille:

"Kun vilkaisen junassa Educan messuohjelmaa, sisällöt vilisevät silmissäni kuin Kouvolan ratapihan rakennukset: tekijänoikeudet, valeuutiset, yhteisopettajuus, ilmasto, koodaaminen, digiempatiataidot, monilukutaito.

Koulu on kuin kierrätyspiste lokeroineen. Sinne tungetaan, ja se pursuilee yli."

No tuo oli kirjan kognitiivista osuutta, ns. asiaa, jota isä Topikin peräsi ja arvosti julkisesti, mutta kahden kesken antoi arvoa ja teki tilaa affektiivisille tilanteille, asioille, joissa on enemmän elämistä kuin virallisuutta. Elämisen makua siis.

Kouluelämisen railakkuutta Helka Sivosen Kaunoteessä on runsain mitoin, opettajan kypäräkameran läpi katsottuna, tusinan tarinan verran: 

Mitä tapahtuu, kun itärajan kyläkoulun oppitunnilta katkeaa sähkö; kun konsultti konsultoi veso-päivillä; kun korona tuo etäopetuksen; kun Merin avioliitto on takana ja Antti, oikea digivelhokollega edessä. Entä kun tapaa vanhan kansakouluopettajansa laitoksessa, jossa muistisairas äitikin virumassa. jne. 

Helka Sivosen elämänkatkelmissa on makua eikä pelkkää opettajuutta. Vähintään yhtä maistuvaisia ovat kuin nuo viime torstaiset koulumuistot Joululehdessä. 

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

 

-10°C 7+10 km  250 km/€ 42 h