Tammi 2021 |
Tekijästä: Suomen arvostelijain liiton eli SARVin JÄSEN - ja sen tasossa huomaa 🤣😊🙃
tiistai 31. elokuuta 2021
Sekojako kaikki?
sunnuntai 29. elokuuta 2021
Robinsonia Lemmenlavalla
Viestikapula käteen, maski naamaan ja sisälle. Semmoinen tämmöinen paperinen tötterö:
- Vaikuttavaa, sanoisin - ja sanon: - Elämys.
Miten käynee niiden, jotka tänä sunnuntaisena elokuun ehtoona poistuvat samalta lavalta J. Eskelisen tahdittamista tansseista yönpimeyteen?
perjantai 27. elokuuta 2021
SVT1-SVT2-SVTB/SVT24-TV4-Kunskapskanalen-HimlenTV-Kanal10
Senni Salminen-Kristiina Mäkelä-Sara Kuivisto
- Sara Kuivisto jäi tonnivitosella vihon viimeseks;
- Senni Salminen - hää jäi loikissa ilman tulosta, kuten Tokiossa ja Joensuussa;
- Kristiina Mäkelä sai sentään tuloksen, vaikkei hääppösest hypänt hääkää - 8.
keskiviikko 25. elokuuta 2021
Muurin varjossa
Esko Karppanen: Muurin varjossa Atrain&Nord 2021 linkki |
maanantai 23. elokuuta 2021
Suit sait sukkelaan!
Nyt Tämä Mies kera valittunsa ja parhaimpansa on menossa maan alle.
Mitäs tuo kello näyttää lähtöaikaa? Huitelee aamuysiä, kun on kellariin laskeutumisen aika.
Eivät mene kumminkaan siinä tavallisessa kellaritarkoituksessa, mitään säilömään, talteen viemään; jotta muka olisivat hamstraamassa talvenvarat: sientä, perunata, punaviinimarjahilloa, mustaviinimarjamehua, omenatuoremehua ...
Ei. Vaan rakentaakseen yhdessä ja ennen kaikkea sopuisasti nuille mainituille tykötarpeille hyllykön, taikka tarkemmin sanottuna kootakseen tuosta nuin vain suit sait sukkelaan tällaisen:
Mr Tokmannilta tilatun ja haetun.
Ja kuten voitte kuvitella: suit sait sukkelaan kaikki muka tapahtuu!
Iltapäivällä kun koko komeus alkaa olla huterasti pystyssä, iskee pulmarypäs: kun tuo ruuvi ei tähän käykään, eikä tuokaan mutteri tuonne. Välilevykin luiskahtaa välillä paikaltaan, siis hyllyn. Ja entä nuo samperin koukkupäiset sokat, eivät kiristä, iloisesti kyllä kilisevät, irtoilevat, putoilevat laattialle ja kierivät piiloon pakkoon seinänrakkoon ...
Että tuota rataa.
Illantullen reklamaatiostakin jo höpisee TM, sillepä yhelle herralle, sille puolikaimalleen Mr TM:lle.
lauantai 21. elokuuta 2021
Tämä Mies menee aittaan
Tämä Mies ei kuitenkaan mene sinne siinä tarkoituksessa, missä nuorempana saattoi mennä tai missä kotimaisissa elokuvissa aittaan mentiin. Tämä Mies polvistuu sängyn laitaan aivan muinamiehinä ja muut mielessä sisälle päästyään. Hamuaa seslongin alta pitkän pahvilaatikon käsiinsä. Puhaltaa pölyt.
Ja miksei lähtis jos kerran uusi?
No sikskun peli on ollut ostopaketissa kolmekymmentä vuotta - jemmassa vuodesta 1991.
Mitä se siellä?
No sitä kun aidanleikkuu on ollut somempaa käsisaksin. Luonnonrauhaa. Ei turhaa meteliä. Naksutusta vain, kuin linnun laulua.
No miksei enää saksin?
Tämä Mies oikoo ohjekirjan, haisteleekin, josko läikkä hiirenpissille vielä haisisi. Kokoa sitten koneen kasaan.
Ja vot!
Eikun aitaan kii!
vaikka pyykkitelineen rautaan puris |
tiistai 17. elokuuta 2021
Saarikivi sen sanoi - tänään
Mielipide|Kolumni
Marginaalisena pidetty kieli avaa erilaisen näkymän yhteiseen maailmaan
Kieli ja kansa – kuten sukupuoli tai ihonväri – ovat sattumanvarainen kohtalo. Toisaalta emme ole mitään ilman tätä sattumaa.
2:00 | Päivitetty 9:10Hesarissa, luupin alla oli Jaan Kaplinski, joka kuoli 8.8.2021. Siis toissa viikolla.Saarikiven tekstiin tästä - kaikkine tunnustuksineen: '...noista lukukokemuksista alkoi muodostua se, mikä olen.'
Joulukalenterin III lunkku - Olemisen avara hiljaisuus
Keskeneräisten joulukalenteri
(Tänä jouluna kunkin lunkun takaa paljastuu kirja, jonka lukeminen jostakin syystä on jäänyt tai jollakin tapaa on yhä kesken: joskus liika hyvyyden, joskus liika pahuuden, joskus jos jonkin syyn takia. Lunta ja joulunvaloa odotellessa pimeydessä vaeltaville: Keskeneräisten joulukalenteri.)
Jaan Kaplinski (1942 - ) Viro
Tässä on kaikki! Miksi kirjoittaa enemmän, miksi lukea enemmän?
Puoleen väliin luin ja nautin eestiläisen lyyrikkoajattelijan tekstiä, kunnes ahaa! kuiskasi minulle: - L-o-p-e-t-a!
Lopetin, koska ajattelin, ettei tämän jälkeen minulla enää olisi pienintäkään syytä tarttua mihinkään kirjaan, kynään tai koneeseen.
Sen jälkeen oleminen olisi saattanut tuntua pitkältä ja hiljaiselta, koska yksi harrastus olisi poissuljettu, eikä aina juostakaan jaksa. Pakko oli heittää kirja kesken. Joskus siihen kyllä palaan – ihan varmasti.
Takakannessa lukee: ”Oman totuutensa laajatietoinen, monia kieliä hallitseva JK on löytänyt siitä viisaudesta, jonka Kauko-Itä ja erityisesti zenbuddhismi on kehittänyt.” 1982
http://jaankaplinski.blogspot.com/
Tänään Saarikivi laitatti asiat kohdalleen, suhteet kohilleen, ja otin empimättä Kaplinskini hyllystä.
maanantai 16. elokuuta 2021
Mieli- ja vähemmän mielikirjat
joita piti, pakko mikä pakko, lukiossa lukea.
Kalevalan Kullervo-runot, Seitsemän veljestä, Punainen viiva, Yölento, Helmi, Ystävyyden talo, Tulitikkuja lainaamassa, Hiroshiman kukat, Musta poika, Tanguy, aikamme lapsi, Kitara, Rauhanpiippu, Sivullinen ...
Kiantoa jos Steinbeckiäkin, Huovista del Castilloa, Lassilaa Hemingwaytä.
Niin ja Gogol, Nikolai, Kuolleine sieluineen, tuntui todella kuolleelta - todella!
Vaan myöhemminpä, aikuisempana - eipä sen voittanutta!
Niin voi keikahtaa kaunomaku nurinniskoin. Nenästä Mielipuolenpäiväkirjaan, Päällystakista Reviisoriin - mitä herkkuja!
Stop. STOP!
- Lopettelepa jo moinen jonninjoutava vähäinen huutelusi ja palaa asiantuntijoihin, tartun itseäni niskasta ja tähän kirjaan:
Kirjapaja 2021 |
Siinä Suomen kulttuurikaappi Hannu Mäkelä tuhansien kirjojen lukijana ja satojen kirjojen kirjoittajana valikoi summamutikassa omat suosikkinsa, mm. nämä:
- Brautigan
- Carpelan
- Böll, Polttila, Ôë, Brookner
- Haavikko
- Tabucchi
- Pushkin
- Janssson
- Sinervo
- Naipaul
"Luulen itse, että kirjoja tullaan kyllä myös painamaan aina. Seuraava kriisi saattaa sen sijaan kohdata sähköisiä palveluita, koska mikään ei näytä olevan helpompaa kuin järjestelmien hakkeroiminen ja kaataminen. Sen viimeaikaiset tapahtumat (mm. Vastaamo, Google, Spotify) osoittavat. Ja vaikka sähkö loppuisi, puuta jatkavat kasvuaan. Ne kasvavat silloinkin, kun ihmisiä ei enää ole."
Akateemikko Hannu Mäkelä, ylihuomenna 78 v. kuva Auli Närevuori-Mäkelä |
sunnuntai 15. elokuuta 2021
Heti perään* oli sedän talon vuoro palaa
muutaman päivän päästä
Pahaa jälkeä kaikin.
perjantai 13. elokuuta 2021
Kirjailija ei tee kirjaa
Kirjan tekee painaja. Kirjailija kirjoittaa / tekee tekstejä, jotka näihin päiviin puolentuhannen vuoden ajan on painettu kirjoiksi. Toisin on nykyisin ja vielä enemmän toisin tästä eteenpäin. Digitekniikka sen tekee:
"Puhelimesta suoraan korviin valuva äänikirjallisuus, tervetuloa! Bloggaus, somepäivitys ja runovideo, omakustannevihko, esseemoniste, tarvepainettu sukukronikka ja lentolehtinen, tervetuloa! Tervetuloa myöskin seinäkirjoitus, katusaarna ja spoken word -esitys, joka ei ole kahta kertaa samanlainen."
Nylen Antti Nylénin ajatuksia Kirjallisuudesta ja tekniikasta elokuun Iso Numero -lehdestä.
Niinpä taitaa levitä hajoten kirjallinen sana maailman tuuliin ja turuille keskittymättä kahteen tähänastiseen, helposti löydettävään kirja/lehti-kanavaan. - Hyvästi! sanon, vaikka Nylén tulevaisuuteen katsovana viisaampana miehenä toivottaa tervetulon.
Kirja ei enää olekaan 'pyhä'.
Kirjailija ei enää olekaan yksikanavainen kirjan sisälle kirjoittava, koska käytössä on kanavaa jos jonniimoista, missä sanoa sanottavansa.
Sanoja kattaisi koko alustarepertuaarin täydellisesti - työkaluineen kaikkineen. Joten oliskoon (ja ölisköön) kirjailija tästä eespäin yksinkertaisesti sanoja.
- Vehkasalon Kirjalla päähän pääkirjoitukseen;
- Hazardin Lukeminen on iso, lämmin nisäkäs kolumniin;
- Isomäen Ääni tulevaisuudesta raporttiin;
- Gustafssonin Eläin ei ole totta saarnaan ...
- Ja mitä vielä?
keskiviikko 11. elokuuta 2021
Isän synnyinkoti 1912
liekeissä
- Ei voi olla totta!
Vasta viime viikolla kiipeilivät nuoret miehet männyissä tien tuolla puolen valolle tilaa raivaamassa, ja nyt päivällä kävi näin:
klo 15.15 |
10.8.2021 |
"Paikkakunnalla harvinaisen jugend-tyylisen talon suunnitteli rakennusmestari Onni Savolainen."
Männikön rakennusvuosi 1912 |
Vesa Tuominen: Ukko-Elias ja Kauppalan kolme kunnallisneuvosta, 2010.
sunnuntai 8. elokuuta 2021
Apinamainen olo
"Mikä apinan vietti lie jäänyt sisimpään. Vaan hyvin kotonen olo siellä korkeuksissa on." Tammen oksilla /hj 30.7.2013
Itseään kun siteeraa niin ei syyllisty immateriaalirikokseen. Ja on satatuhatvarma asianlaidasta, jotta kutinsa pitää, minkä todistaa myöhempien aikojen toistolainaus:
"ja hulahtaa sisimpään apinamaisen kotoinen olo!" Puussa näkee pitemmälle /hj 15.11.2020
Mutta tää on jo liikaa:
tipah-taa-
aa-
aa ...
perjantai 6. elokuuta 2021
Toki on olympialaiset
menossa - eikä täällä halaistua sanaa!
Vaikka yötpäivät niiden pelissä torkuttu. Eihän tuommoista draamaa ja tunteiden paloa ole missään muualla koettavissa. Osallistuupa urheilijana eli katselijana.
Aivan äimän käkenä tässä. Siis. Myös sananmukaisesti.
Alustukseksi, ennen kuin tuohon maanmainioon puuhakirjaan tartuin, lueskelin Urheilutietäjän kesä 2021 -lehteä, ja sieltä Vesa-Matti Peltolan piiskanheilutusta urheilutoimittajien kielenkäytöstä. Huoletonta ja kummallista se on, monesti vailla päätähäntää. Jonninjoutavaa ilotulitusta asioiden vierestä, ylisanoja ja fingelskaa.
Noihin pilkkuasioihin ja moniin muihin harhalaukauksiin puuttuu Suvi Kaipaisen ja Annamari Sauren Äimän käkenä -puuhakirja, SKS Kirjat 2021, jakaen lukijoilleen kynätehtäviä monen monista kielenkiemuroista, yhdyssanoista lukusanoihin, alkukirjaimista verbivääntöihin.
Yöllä kisoja katsellessa ja torkahdellessa on herättelevää pännä kädessä naurahdella, Matkailuauto paloi poroksi Ivalossa, ja täytellä ja tarvittaessa oikoa Kauppiaan sydän on lihatiskillä / Luvialla nuijittiin koulukeskuksen suunnittelijat -tyylisiä tehtäviä.
Jotta rattoisia hetkiä kirjan ja olympialaisten parissa. - Toki osta! voin suositella.
maanantai 2. elokuuta 2021
Kustannustoimittajan tuomio omasta kirjastaan
kiinnostaisi kovin
Kirjaileva ystäväni oli viikolla penkonut puolenvuosisadan takaisia papereitaan ja löytänyt pölyn seasta Otavan kustannustoimittajan runonivaskan palautussyysaatteen:
- Eipä tullu "runoilijaa", vaikka hinku oli, van ei taitoa, tuumailee leppoisaan sävyyn nykyisin, muutaman julkaisemansa kirjan jälkeen; mitenkähän lie suhtautunut tuolloin.
Tuttu nimi tyssääjän paikalla, kuten näkyy. Mahtanut olla viheliäinen paikka Hannulla. Mitenhän suhtautuisi omaan tekstiinsä, jos joutuisi kustantajan puolesta palautetta antamaan vaikkapa tästä luennassa olevasta omasta kirjastaan Pilven reunalla - tyssäisikö, löytäisikö tinkimättömyyttä ja kaikkea muuta vaadittavaa?
Kalahtaisiko kalikka omaan nilkkaan? 😁