Tyko Sallinen

 yksi näistä Arla Kanervan tuomituista

Nyt Venla Hiidensalo heittää loput kurat Tyko Sallisen (s. Nurmes, 1879 - k. Helsinki 1955) päälle romaanissaan Suruttomat, Otava 2021.

Ansainnut on kuransa. 

Mikä miehenkuva! 

Heti vihki-iltana, kun Helmi Vartiaisesta on tullut Sallinen, käskee Tyko Helmi-vaimonsa häippästä himaan pois kuvioista sulhasen jäädessä viettämään ensimmäistä ukkomiesiltaa suruttomien kanssa kapakkaan. 

Helmi lähti: asetti liljakimpun tyhjään lasipurkkiin ja istui laverille. 

Korvissa soi Brondan humalaisten naurunremakka. Otti pois Tykon vanhojen tavaroiden liikkeestä hankkiman ohuen hopeasormuksen ja laski sen pöydälle liljakimpun viereen.

"Äkkiä minun oli ikävä isää."

"Ei tuollaista maatiaislehmää voi viedä Pariisiin, kuulen Tykon äänen korvissani, miltä Mirri oikein näyttäisi paksuine reisineen ja leveine lantioineen sirojen kokottien rinnalla!" 

Seuraa kahta kummempaa. 

Liikumme Sortavalassa, Viipurissa, Helsingissä, Kööpenhaminassa, Pariisissa, Hyvinkäällä Krapula-taiteilijakodissa. 

Kunniankukko ei Helmille laula. Tyko kukkoilee sitäkin sakeammin, kunnes kaikki on ohi. Helmi loppuun asti rääkättynä. Molemmat lapset, Tajun ja Tirsun, mies on riistänyt väkivalloin vääryydellä ja viekkaudella äidin ulottumattomiin. Helmi tuomittu lähipiirissä ja julkisuudessa kyvyttömäksi hoitamaan edes itseään.

Hiidensalo on Helmin puolella, tosin fiktiivisin asein. Vakuuttaako lukijan?

Kyllä minut.

Venla Hiidensalo
Otava/Jouni Harala

Vaan otapa Sallisista muutenkaan selvää, kun lähteitä plarailee, työmaata nokko: Väitöskirja / Marja Liisa Linder /YLE; Colliander: Sallinen taiteilija /Laitila & Strandén: Tukaattityttö  / HS; Irja Salla (Tykon Taju-tytär): Isä ja minä / Kultaomena jne.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä tänään

Antti Hurskainen: Kuihtuminen

hiihdot 7 + 21 km/ 970 km/€ = 143 h