Onni Eläkeläisemmekin on aika nostaa ramille piiiitkän talven horroksestaan ja katsella, kuunnella Onnin kevätpuuhailuja.
- Hoh hoijaa, hohoili Onni rapuillaan, josta avautuu näkymä Paratiisin, jossa vinksotti lautaa siellä, kynttiläkupua täällä, porkkanakin omenapuun alla. Kaivolla kai pumppu vielä jäässä? Entä mikä mahtava katolta liukunut lumivalli aitan edustalla! Nurmikon päällä tuhkalänttejä, ruskeaa ruohon kortta. Päärynäpuun ympärillä rempsottava katiskaverkko. Luumupehkojen vierellä maahan valahtanut halkopino. Saunan edustalla kaikennäköistä kamaa.
- Hei. Kamaan! virkistyy Onni. - Kiinni kuin sika limppuun! käskyttää itseään, ja hakee työrytkyt sisältä ja liiteristä tykötarpeet rautakangesta lähtien.
Puolen päivää pihalla pyörittyään, kyykisteltyään nousee aamuiselle tähystyspaikalleen rappusille, tarkoin silmin tarkastelemaan tekosiaan, selkäänsä pidellen tuumailee:
- Jo vähän sinne päin.
Ja iltapäivän ohjelmassa kärrin koonta.
- Vaan sehän on iisi thing, heleppoa kauraa, miettii O. - Pari ohjaussarvea kuuppaan kiinni ja pyörä alle. - Vartti.
- Sitten ei kun multaa kärräämään!
Niinpä.
Ottaa ohjeet ja ohjat tomerana näppeihinsä. Kääntelee ja vääntelee. Rutistelee paperiin syvyyttä, kauniimmaksi katsella, kas noin:
Sitten senkun kyykkimään, vaikka lihakset vähän jo vastahangassa aamupäivän askareista.
Niinhän siinä sitten käy:
Ilta hämärtää. Kärrinkokoojaa ei näy, ei pihalla, ei mailla halmeilla. Koko kylä nukkuu - Onnimmekin.
Vaiheeseen on jäänyt miehen työ:
Kirjavinkeissä
No mutta, paljonhan se Onni sai aikaiseksi. Kun ei vain keväthuumaus saisi Anttilan selkää kipeäksi. Takatalvihan se saattaa vielä armahtaa kevätpuuhastelijan takaisin talvihorrokseen.
VastaaPoistamm
Poistatakatalveahan Onni oottelee - josko vielä sittenkin!
Nyt on vähän kuin ölöllä yötä koko mies kun hiihtotouhut piti jättää. Vaan piankos keksii muuta puuhaa ja päiväntäytetty luontoäidin helmoissa.