Että är(i)sytti moinen mokoma!

Paiskataas vielä aforismiviikon päälle sananlaskuja niin eiköhän ala paketti olla koossa. Lyhyitä luikahduksia sananlaskutkin ovat.
Palaillaan vielä hetkeksi 80-luvulle ja nostetaan tämmöinen esine tarkastuksen esineeksi:

Siitäkös revitystä lehteen:

Ja loppulitviikiksi tämä nuori minä oli ärsyyntynyt umpipäivittyneeseen urheiluselostajaan, jonka nosti arvostelun huipentumaksi:

Kaikkeesa!

KIRJA-ARVOSTELUT

Otetaas rekolat!

Mirkka Rekolaa (1931-2014) aforismiviikon päätteeksi

Hän jos kuka kuuluu tähän kastiin. Tässä koottuna tärkeimmät:

TUOREESSA MUISTISSA KEVÄT  - Aforistiset kokoelmat, WSOY 1998

Neljän aforismi/runokirjan koonta.

Muistikirja, 1969, aluksi.
Kirja, jota abikeväänä tarkasti tutkin, hyvä etten sanaa Sanana pitänyt.

Kunnes yhtenä sunnuntai-iltana palokunta ruiskutti vettä ja kasteli laina-aarteeni läpimäräksi. Pakkohan niiden oli: puutalo, jota hyyräsimme, Rantakadulla oli syttynyt palamaan. Maanantaina sitten kaivelemaan jäännöksiä, ja jäännöksistä kärsinyt sinertäväkantinen Muistikirja oli kaiveltava. Palautettava saman kadun varrella sijainneeseen kirjastoon.
Oma hommansa että uskoivat virkailijat kirjarepaleen kohtalon.
Yksi aforismi ylitse muiden pyörinyt siitä lähtien monessa muodossa päässä, tästä sen nyt sanatarkasti jäljennän:

"Kultaomenia hopeamaljassa ovat viisaan sanat ajallansa sanotut. Niitä ei syödä."

Ei ihan niin kuin Kirjavinkeissä tänään ilmitoin: malja se on eikä mikään arkinen lautanen.

Tulee toinen viisas nainen Mirkan viereen - Eeva. Eeva Kilpi (1928-) ja hänen muistikirjansa ja hänen koko tuotantonsa. Molemmat jotenkin taka-alalta kuiskineet painavan sanottavansa. Ovat saman ikäluokan ihmisiä; Eeva vanhempana yhä taivaltamassa. Oikeassa elämässä Mirkka Rekolan rinnalla eli puolivuosisataa Mirjam Polkunen (1926-2012), mutta ei siitä nyt tässä.

Eikä kokoelman muistakaan teoksista tässä tämän enempää kuin teoksesta

Tuoreessa muistissa kevät, 1987, parit mitä osuvimmat pisteen ja kysymysmerkin kanssa:

"Älä nyrkkiä, heristä korvia."

"Mutta miksi se nukkumatta tulee, aamu?"

Sekä vielä yksi helmi, jossa ei pistettäkään:

"Koskettaa kuulla"

Ta-kuulla.

Mirkka Rekola, kuva Kristina Carlson

 aforismiviikko   

I - II - III - IV - V - VI - VII

KIRJA-ARVOSTELUT

Joka toiselle kuoppaa

aforismiviikolla RAIKUKIN tavallistakin typistetympi

PUU NURIN - VARMUUDEN VUOKSI

Eeva puraisi palan omenasta - lankesi.

Eilen kaadoin koko omenapuun; jäi kuoppa - langettavaksi. 

 aforismiviikko   

I - II - III - IV - V - VI - VII

20 ja 20 tai 20 ja 20.
Siinä RAIKUILUN vuoden 2020 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa
ja pitää lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)

KIRJA-ARVOSTELUT

Kiinalaista viisautta

ja nahkakantinen tytkirja

Ei, älkää säikähtäkö: Maosta ei mittää.

Jatkamme aforismiviikkoa juhannuksesta piristyneinä, sukellamme sinologi Pertti Seppälän matkassa ikiaikaiseen Kiinaan otsikon kirjalla (1984 WSOY), jolla Seppälä aloitti kiinalaisen kirjallisuuden uransa.

Minä näyn lopettaneeni tuolloin oman urani, kirjallisuuskriitikkona, vaikka samaa ikäluokkaa olemmekin. Enkä ole näemmä enää arvioinut tätä Väisäsen Ritun Karjalaisesta lähettämää kirjaa, kun tuli tärkeämpääkin tekemistä.

So. lähete toimitukseen: 
"Stop tykkännään. Alan täst'eespäin tutustumaan nahkakantiseen 'kirjaan'."

Se uusi kirja on ollutkin antoisa kirja.👄 💑👦👧
Sitä yhä luen.

Vaan kaivetaanpa nyt tunneli sinne Kiinaan ja poimitaan muutama sananlasku tahi aforismi eli mietelause Seppälän suoraan kiinankielestä suomentamista alkuperäislähteistä, aikojen saatossa kertyneistä kymmenistätuhansista sananparsista. Ylähuulenkarvasta viinaan, valtakunnan asioista avioliittoon ja juoruista avaraan mieleen, yms.

"Ellei ylähuulessa karva kasva, ei ole mieheen luottamista."

"Jos haluat viinasta eroon, katsele selvin päin humalaista."

"Mies ja vaimo ovat kuin riisi ja vehnä, ystävät kuin viini ja liha."

"Juorut ovat tuulta nopeampia."

"Yksi persikkapuu synnyttää tuhat kukkaa."

"Ei totuus äänekkyydessä majaile."

"Kun on avara mieli, ei asumuksella väliä."

  aforismiviikko   

I - II - III - IV - V - VI - VII 

KIRJA-ARVOSTELUT

- Elämä ainaista kivireen vetoa, sanovat

aforosmiviikko jatkuu
nyt kuvana:

vrt.

Eikö parempi vetää perässään jyrää - jälki tasaisempaa.

  aforismiviikko   

I - II - III - IV - V - VI - VII

KIRJA-ARVOSTELUT

Ainakin kaksi viisasta miestä

Jotkut kirjoittavat niin tyylikkäästi ja nasevasti, jotta melkein jokainen virke on aforismiksi irrotettavissa. En kuulu heihin.😌

Mutta näemmä olen heihin innolla tutustunut jossakin vaiheessa elonpolkua tiiviiseen tahtiin, varmaan noilla main, eilisestäkin päätellen, -80-luvun taitteessa ollut omat olemisenongelmansa. Ja on pitänyt turvautua vanhempien ja kokeneempien ajatuksiin: josko heillä ohjenuoraa.

On heillä ainakin tarjottavana rauhoittava mieli:

Kun Fredenholmia ja Gibrania nyt  heitäkin vanhempana ikitursona selailen heidän ohuita oppaitansa, saatan allekirjoittaa yhä sanomani ja kehottaa juhannusväkeä tarttumaan näihin kahteen A5-kokoiseen pienoiskirjaan:

Ken yksin juhannustaan viettää, saa juhannusyöstä näiden herrojen kanssa enemmän irti kuin remuseurasta.
Puhumattakaan seuraavasta aamusta! 😳😰

Juhannusaattonautintoa meiltä teille kaikillen: 💮⚘

 aforismiviikko   

I - II - III - IV - V - VI - VII

KIRJA-ARVOSTELUT

Ajatelmia Afrikasta ja Arabiasta

Orjatyössä pari viikkoa puskettua ajatukset pätkittyvät ja lepovuoteelle päästyä ei proosa pahemmin iske.
On ajatelmien aika. Kutsuttakoon niitä sitten millä nimellä tahansa: ovatko ne aforismeja, vai ovatko ne sananlaskuja, vai ovatko ne vain töksäytyksiä. Ykshailee. Pääasia että lohtua, iloa ja älyä jakavat.
Aloitimme Galakseista.
Putoamme maahan, maihin vieraisiin.

Eipä näy hikkajii tuolloinkaan ymmärtäneen aforismin ja sananlaskun välistä eroa. Aforismeiksi laittoi, vaikkei sen paremmin Matti Kuusi kuin Jussi Arokaan aforismeiksi sananlaskukirjojaan 'laskenut'.

 aforismiviikko   

I - II - III - IV - V - VI - VII

KIRJA-ARVOSTELUT

Entä jos!

Taasko tuo sama huuhaaukko on palannut telkkuun lauantaisin hymyhuulin virnuilemaan iloksemme! Kunhan ei vain piruilisi kustannuksellamme? Sietää olla variksenvarpaillaan - kesäkin kun on.

Pitäisikö hänet kieltää olemasta, ainakin tulemasta television kautta tykömme, vähän niin kuin sivistyshistorian dosentti Osmo Pekonen kieltäisi kaikki poliisisarjat aamun Hesarissa:

Television poliisisarjat pitäisi lopettaa

Väkivaltaisten amerikkalaisten poliisisarjojen jatkuvasta esittämisestä ei seuraa mitään hyvää.

Tilalle OP ehdottaa tiedettä, taidetta, filosofiaa ja kirjallisuutta, luonto-ohjelmia ja musiikkia.
Kannatan.
Senkin uhalla että tilalle tulisi lisää tervoa. Mitä sitä nyt ampumaan syyttä suotta.

Entä jos ei aukaisisi telkkua ja muita sinertäväsilmiä ollenkaan, rauhoittuisi kertakaikkiaan vain olemaan, ja jos jotain oman pään ulkopuolista virikettä kaipaisi niin tyytyisi perinteiseen kirjaan, lukemiseen olennaisesti kuuluvaan sivujen rapinaan!
Ihan huutomerkin vaatii tuommoinen huomio, vaihtoehto jota harvempi huomaakaan.
Herätys, herätys.
Varteenotettava vaihtoehto!

Entä jos aluksi ei tyytyisikään urautuneisiin lukutottumuuksiin!
Aforismeja suosittelisin ensialkuun. Itse aion niiden kimppuun hyökätä juhannusviikon ajaksi mitä nyt multahommilta jää aikaa. Onhan meillä valoisat yöt!
Aforismeja ja juhannusruusuja - mikä nautinto! Vau!

Piikkejäkään ei voi vältellä.

Tänään aloitan aforismikertauksen ihka uudella, mistä tuo yo. kuva.

linkki

Poimin maistiaisiksi teille parit:

"Järki ei anna kenellekään ensiapua.
 Vaisto - pystyy siihen"

"Kiitos pölyhiukkasista, kiireinen matkamies. Näen niissä auringon." 

Ensimmäinen on venäläisen Mihail Kuzminin (1949-) päästä, jälkimmäinen FT Eero Suvilehdon (1947-).

Kuszmin vihaa runsassanaisuutta, so. turhia sanoja, kuten aforistikkojen täytyykin.
Eero Suvilehdolla taas on potentiaalia ja kompetenssia jo pelkän runsasammatilaisuushistorian myötä ajatella mitä tahansa: Bulgarian kirjallisuuden dosentti, logopedian lehtori, tulkki, terapeutti, teollisuustyöläinen, lakkarissa on myös harvinainen titteli: Pohjoismainen mestaripainija vuodelta 1972.

Jo noista jos jotakin viisaasti kiteytettyä irtoaa! Ajatuspainia.
Jos tätä kaksikielistä kirjaa ei käteen heti löydy, ensiapu löytyy Kuzminin suomennetuista runoista täältä.

En malta olla laittamatta loppuun tätä Kuzminin viiltävää totuutta:

Lukiessaan

omia tuotoksiaan

kirjailija lopultakin

löytää lukijansa.

  aforismiviikko   

I - II - III - IV - V - VI - VII   

Kirjavinkeissä Galaksi

KIRJA-ARVOSTELUT

Lapin Kansa

'Liirum laarum lappalainen, haista pska kappalainen' runoili Eino Leino suututtuaan ko. henkilölle, oliko hän nyt sitten isä vaiko muu vihankohde.

Näin päästiin joka tapauksessa poronsillalla itse asiaan eli otsikon lehteen, johon ystäväni yhytti kuukauden lahjatilauksellaan.

Aivan sattumalta olin törmännyt lehteen eilen iltalukemisen aikana, kun P. Stranius oli kirjoittanut kirjaansa Äkkipäinen muuttomies Sodankylän filmijuhlatulkkauksestaan:
"muistini mukaan vain kerran on jossakin lehdessä tulkkia kehuttu... Kiitos Lapin Kansa ja Lapin elokuvakansa!" 

Muutama maili aamulla ja kohta oli Lapin Kansa melkein käsissä, näpeissä ainakin.

- Mites se Lapin Kansa? Laitetaanko kuukaudeksi lukemista, ystäväntilauksena. Ei maksa mitään, eikä velevota.?
---
- Anna tulla kaikkee mitä voip lukea - näkkeepähän mitä juoksukaveri Teuvolle Hettaan kuuluu.
---
-  Eivät Ämeriäkkylään saa lähetettyä paperilehteä. Laittaat diginä. Tulloo sähköpostiisi tietoa.

Tuli kohta tietoa:

- Sinulle on tilattu Lapin Kansa lahjatilauksena 11.06.2020 alkaen.  Verkkosisältöjen ja näköislehden lukeminen vaatii rekisteröitymisen. Mukavia lukuhetkiä!

                                        Lapin Kansa 
                                             Asiakaspalvelu

joka lisäsi tuskaa:

- Kaveri tilasi lahjaksi Lapin Kansan.
Rekisteröidyin ja annoin sähköpostiosoitteen.
En voinut vahvistaa rekisteröitymistä, sillä tilausvahvistusta ei tullut eikä ole vieläkään tullut mailiin, ei edes roskapostiin.

Yskien tuli varmistus:

- Pahoittelut,
ettei vahvistusviesti saapunut sähköpostiinne. Sähköpostiosoitteenne on nyt vahvistettu. Kokeilkaa kirjautua näköislehteen uudelleen sisälle.

---
- Kiitos. Onnistui nyt!

Ja tässä sitä lehteä nyt luetaan okevana illankamussa:

KIRJA-ARVOSTELUT

Kuka nyt Kehitys/Utveckling-lehteä lukisi

Vuoden 2020 kakkosnumero selailussa.

”Talvella hiihdin yli lumisten vuorten pisimmillään noin 40 kilometriä suuntaansa. Paikallisilla riitti ihmeteltävää, kun kiisin alas rinteitä ’puujaloilla’. Välillä taas kuljin matkoja aasilla.”

Juutun juttuun tuosta naislääkäristä, kun mieslääkäri Voksista ei ole kuulunut kuraustakaan: Leena Kaartinen, 78, kertoo Afganistan- ja Etiopia-vuosistaan syrjäisillä vuoristoseuduilla, missä lääkäriin saatettiin aivokalvopotilas kantaa vuorten yli kodista reväistyn oven päällä tai kun luodit ja raketti-iskut liippasivat läheltä. Turvallisuus ollut uhan alla.

"Kyllä minäkin olen kiroillut ja itkenyt ja ollut uupunut, mutta onneksi ne ovat olleet vain hetkiä. On vain mentävä eteenpäin."

Kymmenkunta kirjaa näkyy Leena Kaartinen julkaisseen; sen verran kiinnostava tausta kirjoittajalla, että onkisiko käsiinsä jostain esim. tuon Lääkärinä Afganistanissa - Mutaklinikan arkea ja juhlaa.

Tähänkös juutuin! Ei tämä ainoa luettava juttu ole, oma mielenkiintonsa tuolla Salla Mäkelän Kuittisulkeiset kunniaan olisi ja on, kuten monella muullakin.


Vaan eipä nielaista liikaa kerralla. Sitten toisen kerran lisää. Päätteksi kahellaan korreita kuvii mummon Me Naiset -lehden selailun malliin.
- Ne kun on niin värikkäitä heijjän hutaleesa.

KIRJA-ARVOSTELUT

Juurta jaksain

täällä pohjantähden alla puuhaamassa puuhamaassa

Päivät kuluvat hyvin vanhana Koskelan Jussina: pientä pintatouhuilua enää. Koskelan Akselin tarmo kaukana takana. Kellonympäritouhut ollutta ja mennyttä.
Kunhan nyt neljäkin tuntia, siinä nokko.

Että mitä taas ukko höpäjät?

No kun tämä juurakko pitäisi jaksaa irti jaksia ja ihan jussina kuokkia:

jotta siitä tulisi tämmöinen unelma:

Elää niin näkee.
Monivuotiskasvien siemenet kuulemma pitää pakastaa ja sitten vasta ensi keväänä kylvää - kummallista, mutta niin sanoi Urho ja samaa sanoo Niittysiemen - taikka sitten myöhäsyksyllä, talven tehdessä tuloaan, kohmeiseen maahan ripotella.

KIRJA-ARVOSTELUT

Täysin voimaton mutta

Hautajaispäiväkirjasta palanen  I - II - III - IV

levollinen olo
siunaustilaisuuden jälkimainingeissa

Ristinkappelissa
6.6.2020
siunaus
syntymäpäivänä.

Lähti Lauri, yksi meistä.

Osoitelipussa luki:

       "Avaa ovesi, päästä lepoosi."    

Kukin vuorollaan.

KIRJA-ARVOSTELUT

Mieli puuhaa

väläyksittäin mitä sattuu

• eip uskois että Hannu Mäkeläkin on noin huima
• tuon isänsä ja opettajansa alakouluikäisenä tappaneen Olkkosen-ohjelma pitää uudelleen katsoa ja kirja Koti nimeltä rakkaus pitää lukea
• ei ihan köyhä mies tuokaan b.ystäväni jvon
• Urholla menossa 50-vuotistaiteilijakiertue kaivinkoneen puikoissa; osui esitys nyt meidän pihamaalle

"Luovaa hommaahan tuo on, helekatissa - eikä mittää yksinkertaista yhtä suoraa ojankaivua", onnittelin suu auki kolmetuntisen urakan jälkeen, "ei sinne päinkään mitä omaa tiejyräkuskin uraa muistelen: tunti tuonne, toinen takasin."

KIRJA-ARVOSTELUT

Ensheppuulla

" - Hommataan siule uusi semmoinen heilurin vaimennin, niin loppuu vuotaminen. Ja saahaan tietää mikä se on! Ja katotaan mitenkä se vaikuttaa meijjän ajomukavuuteen. Taikka oikeestaan siihen tulevaan puolenvuoden tallissa seisomisees." Heilahduksenvaimennin

-  Alahan herräillä ja hyrräillä, on jo kesäkuu ja oot muannu puolvuotta, lasettelin lempeätä tekstiä M:lleni, sille toiselle, kylmemmälle, varovasti ovenraosta ennen kun läväytin ovet selkosen selälleen.
Se ei reagoinut millään lailla, oli yhä ihan hissukseen.
- Ai niin virtaahan siun on suatava, henkeä, jatkoin lepertelyä ja kiinnitin akunkengät paikoilleen.

Elävöityi. Tokeni. Kun alkoi suonissa virta kiertää.

- Kokkeiltasko äänimerkkiä? Pystysitkö iäntä piästelemään. Vai männäänkö suoraan asiaan?

Vähän ylösalashetkuttelua, jousien rytkyttelyä joka kantilta:
- Hvyinhän heilahtelet, uus heilahauksenvaimennin riimapeli.

M vaikeni yhä, vaikka selvästi ilmassa oli heräämisen henkeä, kevättä ilmassa ns. Taisi hetkuttelu haluja herätellä. Eli mitä sitä enää turhia: ei muuta kuin suoraan asiaan. Tuohon ikään ja varsinkin matkaan ovat jo enimmät lirkutukset lirkuteltu ja joutavanpäiväset hempeilyt hempeilty: 33 v ja 750 000 km.
Starttaamaan!

Ilmassa jännitystä ja suuren urheilujuhlan tuntua.
Inahtaako? Ärähtääkö? Ronklattaako? Kirmahtaako ulos ovista kuin ori hakaan?

- Lähet käyntiin, niin pääset herkuille. Kari lupas vielä vanhasta muistista tarjota naapurin menijälle öljyt, viskositeetit viimesen päälle. Jäi viime vuonna vaihtamatta, maanittelin.
Ja käänsin avaimesta.

Hörähti! Yskiskeli. Jäi käydä roklattamaan!

Ensheppuulla!
M:ni. 💘

- En mie taijja raaskia Sinua myyvvä vaikka tonnin se Roope siusta ja siun sielustas jo lupas.

KIRJA-ARVOSTELUT