Maraton se on poikaa

Avain 2022

Tuommoista kirjaa luen - intohimolla ja intensiteetillä. Lukeepahan kun ei enää ite viiti eli pysty.

Melkeinpä tuo sama: samat säväykset antaa, vähän laimeampana tosin.

"Aivosumu hälvenee, solut puhdistuvat uloshengityksen ansiosta", kirjoittaa Kyproksella majaileva Kirsikka Myllyrinne (s.1977) vihdoin maaliin perille päästyään. Vaan on sinne pääsemistäkin, kun harjoitteluvaihe on venähtänyt repaleiseksi koronan tuomine rajoitteineen, ulkonaliikkumiskieltoineen ja hirmuhelteineen,

Niinpä jää aikaa laventaa rehkimistunnelmiaan ja kirjoittaa kirjaan kontekstia, joka paisuu itse objektia suuremmaksi. Pääsemme kertaamaan antiikin jumalat, filosofit ja Pandoran lippaat siinä ohessa.

Ei siinä mitään - vähemmänpähän lukijankin reiteen sattuu ja välttyy muiltakin jalkavaivoilta ja rakkuloilta. 😁

Tulee mieleen muinoisen Juoksija-lehden perustajan ja päänuatikan Tapio Pekolan (vieritä: KL 29.10.2011 →Tinkimätön Tapio) syvälliset ja filosofiset, epäkaupalliset jutut lehdessään. Niistä pidin. Joten pidettävä se on Kirsikka Myllyrinteenkin kirjasta, vaikka yksi asia siinä vastaan lyötättää, mutta siitä myöhemmin Kirjavinkeissä (vihjaus otsikossa).

Mieleen tulee myös oma onnellinen olotila, josta kotiarkiston selän-päällä-hierontakuva kertokoon olennaisen:

 Juoksuun valmistautuminen  

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä