Ennenkäymätön, muttei -kuulematon kaupunki

vieraalla maalla

Kaikkihan siitä puhuvat ja ovat puhuneet ja käyneet kellumassa muokkautumassa ja vatkautumassa jos jonkinlaisessa altaassa ja käsittelyssä.
Pitihän sinne mennä tuokin aukko sivistyksestä tukkimaan.

Täältä Karjalan kunnailta on vaan niin monen mutkan takana ulkomaille meno, paitsi Venäjälle Sortavalaloihin, Petroskoiloihin sun muihin Pietareihin: harppaa vain autoon ja kohta jo siellä. Paitsi jos.

Vaan niin kuin nyt tuonnekin: ajelet puolentuhatta kilsaa Helsinkiin, jossa huomaamattasi ajatkin raitiolinjalla, joka ei olekaan ajokaista kuten monin paikoin on! Jätät autonretohkasi parkkiin, mukaan et ota monen muun tavoin - kun eivät ne mäyräkoirat kiinnosta. Kohtapianpa jo taivaan portit, siinä luulossa vaellat, aukeavat. Sulloudut kujoseen laumassa ryntäämään kuin porot kuunaan. Ja pian huomaat olevasi perillä aitauksessa! Poronpurija vain puuttuu.

Rinkiä käytävillä kierrät, eikä takaisin maihin menemistä. Kiikissä olet. Laivassapa, laivassa.

Laskevat onneksi pois kuin aikamme aitauksessa vellotaan. Alas vieraalle maalle hätistelevät. Samalla hötäkällä samantapaista kujosta pitkin, sama höyry päällä kuin vasta.

Eipä vieläkään perillä.

Edessä parin tunnin maisemamatka laakeiden aukeiden keskellä, silminkantamattomilla suorilla ratsastaen. Vaan ovat nämä laajat lakeudet kaikki viljeltyjä, viljat jo korjuussa, toisin kuin siellä itärajan takaisilla viljelemättömillä pusikkopelloilla. Haikaroita maassa ja risupesä pylvään päässä.

Oho! On aika astu autost alla ja ilmoittautua tiskin takana hymyileville ihanille avainneidoilla ja lausua:
- Kas te võtaksite mind vastu?

Vastaanottavat kyllä yhä hymynkare suupielessä, eli naeratus suule:
- Nii sina kui su naine Olete oodatud!

Sitten paineltiinkin jo, mina ja mun naine, käsikynkkää Rüütlil, siis käeraudades.

ps
Kus me oleme, selles on tuhande dollari küsimus. Võite kodus arvama.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös