👀 Tuanon nämä kaksi tyttöä kävivät pelottelemassa kahta syysillanhämärissä kynttilän valossa kahvinjuojavanhusta lähes ravalle. Nytkös ilmestyivät keskellä kirkasta (no jaa: oliko tänä kesänä yhtään kirkasta) päivää ihan toisenlaisina, ja muillekin kuin noille kahdelle kahvia juovalle vanhukselle.
Niin pirtsakoina, niin pirtsakkoina, jotta pois pelko!
Nyt oltiinkin oikeassa näytelmässä: Heinähattua ja Vilttitossua katsomassa. Kesäteatterissa, kuinkas muuten. Oli lämpöasteita melkein kymmenen ja samat lukemat tuulta pohjoisesta.
Vaan sekös haittasi, ainakin tytöille lämmin tuli: sen verran liikettä, vauhtia ja vipinää estradilla riitti kun tytöt sinne tänne vipelsivät.
Ja äänikin kuului, kuten kaikilla muillakin esiintyjillä, vaikkeivät mikkejä käyttäneet ja vaikka siis tuuli ja tuiversi. Toisin kuin siellä mihin vasta olimme pettyneet.
Ja entä se ilmehdintä!
No nyt oltiin täällä, osa yleisöstä vilttiin kääriytyneinä, osa toppatamineissa.
Mutta kaikki lämpimin miettein: osasivat näyttelijät viihdyttää.
Sehän näissä vielä paikallislisäplussana, se kun saattavat yhenäkin kylillä vastaan pyöräillä tai kunnantalolla virka-asioissa istua pöytänsä takana tavattavissa tai keneen missäkin törmätä, niin kuin nämä tytöt omassa keittiössä meitä vanhuksia pelottelemassa silloin kurpitsajuhlailtana. Vaikka taisivat työt kyllä enemmän pelätä meitä vanhoja: me kun istuimme kalpein naamoin melkein pimeässä keittiössä tummien hirsiseinien sisällä 👀 ja päästimme suustamme böön!. 👵👴
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti