Rajakävely

Kompastellen
- vai mikä sen pyhiinvaelluksen nimi siellä Pohjois-Espanjassa. Täällä meillä Pohjois-Karjalassa se kulkee Rajakävelynä. Vähän lyhyempänäkin: alle puolen peninkulman. Siellä lie jopa sata.

Mennä huijellaan sunnuntaina puolta päivää rajapylväitä hipoen Venäjän ja Suomen välistä rajaa jonossa kuin ne porsaat ja ihmetellään eikö tuolla ketään näy, no tuolla vasemmalla Vennään puolella:

Tällä puolen täällä takana on avaraa viljeltyä maisemaa aivan rajapolkuun saakka. Heillä nuilla tuolla ei tunnu tarvetta olevan viljellä maata näin tarkasti: saa metittyä rauhassa. Eivät olis tainneet pahemmin kärsiä, vaikka Karjala-kauppa olisi toteutunut Jeltsinin aikoina ...

Aurinko porottaa; mikä ei mennä viipotellessa ja ootellessa josko se karhu ja hirvi kohdattaisiin, edes jompikumpi. Taikka venäläinen edes. Vaan autiota on ja väljää. Heinäinen polku muuttuu liukkaiksi pitkospuiksi, noustaan mäelle yhä pylväitä hipoen ja matalaa piikkilanka-aitaa. Olisipa harvinaisen helppo vaihtaa maata, kiemurrella kulkiessaan.

- Kävelkää suurinpiirtein samoja jälkiä, niin ei rajakoira erehdy sitten nuuskinnassa, palauttaa reipas rajavartija aatokset realismiin.

Dronekin on noussut ilmaan, joten joutavan jälille ei toinna yrittääkään.

Parempi pysyä

kil-

tis-
ti

ruodussa.

 

 

Eikähän tuossa kauan mene niin jo linja päättyy jokeen ja jätämme rajan,

käännymme
jyrkästi
oikealle,

 

 

 

 

 

 

 

ylitämme Jänisjoen riippusiltaa

pitkin

ja palaamme kävellen lähtöpaikalle,

mistä rajamiehet olivat kuljettaneet 

kolme tuntia sitten

vaeltajat autoillaan rajatolpille.

 

PS
Kerrankin oli saatu ohittaa tämä taulu reagoimatta - viis veisaamatta!

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös