Kummastako pussista

- Pannaanko piipuks?
- No pannaan vuan!
- Kummanko massista?
- No kummanka vuan!
- No onkos sinulla?
- Ei oo minulla.
- Eikä oo minulla.
- No kummankos pussista sitten pannaan!

- Ollaan iliman.
- No ollaan vuan.

Kielletty leikki tuokin myrkyllinen piipuntäyttöleikki lie siinä missä inkarit sun muut ilmakot - mutta e-urheilu yes!. Siis sinne!
=
  Reaaliaikaiset strategiapelit (engl. real-time strategy, RTS), ensimmäisen persoonan ammuntapelit (engl. first person shooter, FPS), taisteluareenamoninpelit (engl. Multiplayer Online Battle Arena, MOBA) ja suuret online-moninpelit (engl. Massively Multiplayer Online Role Playing Game, MMORPG) ovat tyypillisimmät elektronisen urheilun saralla pelattavat pelityypit. -WP

Rauhaapa kun etsiskelen. Pyhäaamun vilvoittelua ennen helteistä päivää. Ei sittenkään. Arvon jotta rallatteleisko muistista sallittuja tammi tietäjän on puu, tammen alla viisastuu kaltaisia loruja vai vakavampia väinämöisiä, liikkuisi noilla väinölän ahoilla kalevalan kankahilla ...

Vaiko jatkais Canea eli alottelis Paratiisia?

Paratiisia! Sitä iliman muuta. Miten sopivaa tähän hetkeen! - pujahtaa kuin pääsky räystään alle pesään poikastensa luo saviseen suojaan.

Paratiisi on Virossa, tai ollut. Siitä kirjoittaa Tõnu Õnnepalu meille aikuisille lähes lapsenmielin, onnellisin haikamielin. Sulkakynällä sanoisin jos vähänkin viitsisin valehdella. No ei, läppärillä läppärillä nykyisin niistä ajoista jolloin oli N-liitto ja näistä ajoista jolloin on Viro.

Vaan tässäkö koko muutos, mikä lehtien sisällöstä on luettavissa:

"Sen verran tuli muutosta,

että valheiden tilalle, joihin ei uskottu, tuli pikkuhiljaa valheita, joihin alettiin uskoa.

Tämä oli tietysti mukavampaa."

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Kirjokansi ja Cane - Yeah!

Heti kun sain kuulla asiasta, tilasin ja olin tosi kiinnostunut, innostunut. Jäin laskua odottamaan Kirjokannelta.

Seurasi mailinvaihatus:

LÄHETETTY: torstai 19. heinäkuuta 2018 17.02.40
> VASTAANOTTAJA: hikkaj@hotmail.com

 AIHE: Tilausvahvistus tilaukseenne
  1 kpl
>                 100
>   Cane Vuorjoki: Canekdootteja
>                 24,00 €
Maksutapa
>   Lasku

2018-07-19 17:06:
> Jussi/Kirjokansi
>
> Cane entinen oppilaani kuten Holopais Tuomas, molemmat Kiteenlahden
> koulusta.
>
> Mielelläni maksan tekijälle.
>
> Helteistä kesänjatkumoa!

hj

Vastaanottaja:

to 19.7, 20.43

Hei,

laitan kirjan huomenna tulemaan postitse ja maksa joskus tekijälle
itselleen kun Canen tapaat.

ystävällisesti
jussi

On meillä reilu suomalainen kustantaja, muutenkin kuin ylläolevan vuoksi.

Kirja  nimittäin on painettu Suomessa, kuten jokainen Kirjokansi-kustantamon kirja; niinpä Canenkin kirjan alkulieppeillä on luettavissa pienen pienellä:

Kustantamon periaatteista johtuen tämäkin kirja on painettu Itä-Suomessa, kotimaisin & paikallisin työvoimin, verot suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseksi maksaen.

Kunnioitettavaa!

Itse kirjakin on nieltävän mainio, persoonaansa kuvaava, mitä nyt tekijän estraditaitavana koulupoikana muistan.

Kunhan mies taikka osoite löytyy, tilitän. 24 €.

"Kun ruohonjuuritasolla operoidaan, joutuvat soittajat keikan jälkeen palaamaan lavalle: purkamaan kalustonsa itse. Limousine ei odota takaovella, eikä vastuu siirry erilliselle roudaushenkilökunnalle. Tällöin joutuu kaikkensa antanut artisti arkisen työn ohessa kohtaamaan yleisönsä, joka aika ajoin tahtoo ottaa monenlaista kontaktia soittajaan."

 Heh näkyyypä riittävän kirjoa jos kanttakin meissä 'ihhailijoissa'!

Kirjavinkit

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Punainen kirja

😂  nämä viikkokausien hirmuhelteet höperryttävät

Yön uniaan ei saisi julki tuoda = ketä kiinnostaa!
Mutta sen verran arvovaltaista unta näytti että pakko on, sillä olinhan kosketuskontaktissa arvovaltaisimpaan henkilöön ikinä. Cassius Clay, Muhammad Ali, se muslimi jos niin saa sanoa, valahti välittömästi arvolistalla toiselle sijalle; hänen kanssaanhan mätin englantia Kiteellä linja-autoaseman pihamaalla joskus männä vuosina.

Nyt olimme Joensuussa kansainvälisissä =international yleisurheilukilpailuissa. Olisinko ollut joku kenttäkuuluttaja tai jokin porttijärjestysmiestä ylempi järjestysmies, kun minulle kilpailun loputtua ilmoitettiin että pitäisi kuljettaa muuan arvovieras junalle.

No mikäs: ukko kyytiin ja Mehtimäeltä kirkon ohi Rantakadulle.

Kaupungintalon (Eliel Saarinen) kohdalla katsahdin tarkemmin vieressä takakenossa istuvaa hiljaista miestä, joka melkoisen vahamaiselta näytti. Ihan teki mieli tökätä sormella pulleata poskea kunnes havahduin:
- Ei helekkarissa!

Mao Tse-Tung (1893-1976) [nyttemmällä kielellä Mao Zedong - no sekin vielä!] huokui siinä vierellä ilmielävänä kuitenkaan sen kummempia virkkamatta. Nyt itse olin sulaa vahaa, eikä tämä 175-senttinen suurmies.

Liikenneympyrässä silloille kääntyessä yritin jotain cityhall Saarinen ja:
- Tuu tö reil-veis-teisson?
Kieli solmussa kieltä kääntelin, hyvä etten revolutsionia tarjonnut. Mao hymyili ja nyökkäsi.
Vissiin se sittenkin ymmärsi englantia. Päästäs vaikka pian kunnolla juttusille.

Vaan mitä vielä! Näyttäjä ei näyttänyt enempää, herätti. Jätti Maon Joensuun kaupunkiin ja lähetti kuskin kiltisti kävelemään kohti sitä porsliinia minne vanhenevat miehet öisin uuraasti tahtovat köpötellä.

Tarkkailkaas, tiijjä vaikka Maon näkisitte, jos käytte siellä Joensuussa päin. 😂

Mutta antoipa aiheen ottaa pienen punaisen kirjan hyllystä ja valaistuakseen lukea luku XXXII - Kulttuuri ja taide.

"Me emme kiistä ainoastaan abstraktista ja ehdottomasti muuttumatonta poliittista kriteeriä, vaan myös abstraktisen ja ehdottomasti muuttumattoman taiteellisen kriteerin; jokaisella luokalla jokaisessa yhteiskunnassa on omat poliittiset ja taiteelliset kriteerinsä. Mutta kaikki luokat kaikissa luokkayhteiskunnissa asettavat poliittisen kriteerin ensimmäiselle sijalle ja taiteellisen kriteerin toiselle ..." (toukokuu 1942)

 KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

TV-ratsastusta

- Perttuhan se siellä! Sirviö. Vähän pulskistuneena, haivenet harvenneena, ihasteli mennyttä aikaa Ikuinen Lomailija.

"Mikä ihmeen Perttu?" kysyt, kun et voi tietää kun siitä on jo niin kauan aikaa. Sinä muistat vain tämän Janitan:

http://www.mtvtekstikanava.fi/new2008/100-01.htm

Me konkarit, Ikuisen Lomailijan ikäkaimat, muistamme vain alkupuolen, jolloin BB oli aivan tavallinen perheohjelma vailla joutavuutta joutaviin s.208-yllykkeisiin, minkä nyt joku tuleva dipl.ins. Kaarlo heilutti kameralle paljasta takapuoltaan itkusilmässä kaikista rivoimpana esityksenä.
Perttu sen ekan voitti: lauleli päin honkia Aikuista naista ja koirarotukin oli jokin chiahujahaja - semmoinen ujon pälyilevä itseensä uskomaton tyyppi.

- On tuossa jotain samaa vieläkin, sopivasti ei täysin varma, ounailee IL, Ikuisen Lomailijan lyh.,

"No johan oot taas ainekset soppaan valinnut!" huokaat. "Joku ihmeen BeeBee!"

Mutta ILpä puolustautuu perusteellisesti perustellen:

- Saa kelvata - helteeseen tukahtumassa en keksinyt illalla enää muuta tekemistä kun tv-ratsastuksen jo hyvissä ajoin heti kaheksan jälkeen. Niin tupsahti tuo Perttu siihen ruutuun, tutuntuntunen oli. Sai kelvata Trumpiksi, jota haen kuin Jallua ulkomaan uutiskanavilta iltaisin, ja kun kolmesti oon Rumpin löytänyt, lähen yöpuulle.

Teatteria varmaan tämäkin Remonttipiiskuri kuten eilinen Remontti Ristissä. Tämmöistä IL luki ohjelmatiedoista: Sutinaa Savossa

Kausi 1, 9/10. Sutinaa Sauvossa 

Kun helsinkiläinen stylisti muuttaa vanhaan taloon maalle, vastassa on muutakin kuin omenankukkia. Remontti on kestänyt jo 10 vuotta eikä loppua näy. Tule apuun, Perttu!

 

- Äsh! Ei Savossa, vaan Sauvossa. Ja jo jakso ysi! Ja nyt vasta eka kerta puikoissa, huokailee IL.

 

"Siis ihan ulkona kuvioista taas yhen kerran", ilmoitat, "eiköhän paras jos pysyttelet niissä Scchhillereissäsi!"

 

Loppuun katseli Ikuinen Lomailija kuitenkin ohjelman, koska näki siinä jotakin idiksenpoikasta ja varsinkin siitä nautti kun tuo sotku ei ollut siinä omassa kodissa käden ulottuvilla. Päivitteli tosin kahta asiaa:

- Kukahan nuokin kattokruunut aikanaan pölystä putsaa, ja tuo makuukammari on synkän ruma. 

 

 

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

 

Asian vierestä

mikään ei ole niin helppoa kuin asianvierestä kirjoittaminen!

KESÄTEATTERIARVOSTELU - Remontti

 

4:s teatteri viikon sisällä. Vaan täällä kielsivät esityksen kuvaamisen heti kärkeen, joten en sitten kuvaa enkä juuri tohi kuvaillakaan.
Sen verta kuvailen, jotta siinä oli mainiota paikallismurteen viäntäminen ja ensluokkasen uppee maisema, josta kuva kulissien yli:

Kannatti istua ylempänä, sillä jos alempana ois istunu, ois järvimaisema jiäny näkemätä ja ois näyttäny tältä:

 

Eli ois näkyny pelekät kulissit - ja niihen puitteissa ne näyttelijät.

 

Tuon sinikattosen punasen mökin muija kävi jelppimässä tuon naapuritalon vanhaa yksinunohettuu emäntää, jota varas ja vävy yrittivät pompotella. Vaan eihän mitä se onnistunu, päinvaston, sillä tällä isomman talon eläjällä oli aseet joilla taltuttaa viärintekijät: pyssy sekä läppäripankin iso osakesalakku! Ja räävänen suu.

 

Tämän topakan mummon kuva löytyi täältä tämmösenä versiona:

 

 

ps pst

vaan ei kieltokuvasta muile huuvvella, jottei mummo kimpaantus ja lassauttas niinku varasta

 

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

 



Syöpi miestä - jos ruokkiikin

Joel Lehtosta (1881-1934) kalvoi ja kirjoittamista häiritsi läpi koko elämän yksi yhteinen nimittäjä: omat kirjeet rakastajattarelleen Sylvia Avellanille (1870–1920) - tämä kun ei suostunut hävittämään kuulun kirjailijan intiimejä paljastuksia vaikka miten olisi uhkaillut tai rukoillut. Maiju Lassilan tuotantoahan varjosti se kavala happohyökkäys, joka oikeastaan teki kirjailijasta sukupuolettoman.

Joelin kolmisensataa kirjettä on luettavissa Pekka Tarkan toimittamassa kirjassa Putkinotkon herra.
Ja ollut katsottavissa ja kuunneltavissa aidossa Putkinotkossa siellä Savonlinnan liepeillä tämän kesää. Pienoisnäytelmänä: Joel ja Sylvia.

Joel tuhosi Sylvialta saamansa kirjeet, mutta Sylvia ei Joelin kirjeitä. Sylvia tiesi ja tunsi että Lehtosen kirjailijamaine on pysyvä, ja tulevat sukupolvet haluavat nähdä millainen persoona kirjailija sisimmiltään on.

Sylvian mies rehtori Niilo Avellan, jolla, totta kai, oli oma rakastajatar, toimitti lopulta kirjeet SKS:n tiskille saatteella: "Käärö sisältää joukon kirjailija Joel Lehtosen vaimovainajalleni Sylvia Avellanille lähettämiä kirjeitä, jotka jätetään vainajan tahdon mukaisesti  Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran säilytettäväksi ehdolla, että käärön saa avata vasta Joel Lehtosen kuoleman jälkeen."

Niinpä istuimme nyt kääröä kuuntelemassa Joel Lehtosen peräkammarissa punaisen talon paremmalla puolella. Kolminkymmenin pyhäisenä päivänä helteiden hellittäessä, tiukkana nippuna tiheässä tunnelmassa pariskunnan intiimejä purkauksia kuunnellen ja katsellen, miltei käsillä hipaisten.
Otti kehno mukaansa.
Tempaisi oikein, vaikka vähänkö vähätellen ja väliin nauruvirnein suhtaudunkin kahden ihmisen väliseen tunnesoppakuohunnan setvimiseen sanoin, elein, nyrkein, minkämoista tuokin muuan Kaunari-tv-sarja* edustaa.

Oli nautinto tavata elävä Joel Lehtonen, aikansa narsisti, sekä 'elävän leski' Sylvia Avellan lihana ja verenä. Sen kummempia kehumatta: Antti Ahlroos onnistui muuntumaan ja Marjo Välimäki vakuutti kieltä myöten.

Mikäpä tässä ei ollessa: Kahet Putkinotko-vierailut saman vuoden sisällä - ensin Hesassa, siellä Jurkassa Erosen nurkassa, ja nyt täällä Savonlinnassa Inhanmaan tilalla Säämingin Tolvanniemessä.

* ps
Kauniita ja rohkeita joutuu aina sillontällönillantullen vilkaisemaan, jopa istahtamaan niiden ääreen ihmettelemään jotta miten niillä on aina ja joka hetki ihmissuhdeongelma päällä eikä hetken lepoa ja rauhaa - eihän tuota menoa kukaan jaksaisi!  Joutuu joutuu kun joku Mukava on jo valloittanut huoneen ja ruudun ja just kun pitäs nähä urheiluohjelmaa suorana... 😘

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Tikulla silmään - takuulla!

20 km sieltä Värtsilän navetan ylisiltä takaisin päin Kemmiinmäille Katri Helenan raittia pitkin katettuun katsomoon - ja Maijuhan se siinä taikka siis Lassilan, Algoth Tietäväisen (1868-1918), kirjoittamina Vatanen ja Ihalainen porsaan, viinan ja naisen perässä töytäilemässä.

http://www.tohmajarviseura.fi/toiminta/kuvagalleria/

Jos tekijää ei tuntisi ja meille esitettäisiin moinen juoni ja menon hytke niin: ilman muuta ajattelisi jotta no se on sitä tavanomaista kevytkorkokenkäistä kesäteatteria. Vaan kun tietää että teksti on säilynyt kelvollisena jo toista sataa vuotta, asia on toisin.

1910 on Tulitikkuja lainaamassa -teoksen ilmestymisvuosi; siitä kahdeksan vuotta eteen eli tasan sata vuotta sitten kirjailija tapettiin matkalla Suomenlinnan vankileirille. Ei nyt pelkästään tämän tekstin takia vaan kaiken sen muun jota renki, opettaja, halkokauppias, lehtimies oli kynästään päästellyt, viimeksi Työmies-lehdessä.

Jotenkin tämä Tohmajärven näyttelijäporukka alkaa muistuttaa ammattilaisteatteria: taattua tavaraa tulee vuosi vuoden jälkeen, vähintään saman tasoisena kuin puoliammattilaisten Maarianvaaran kesäteatterin takuuvarmat tuotteet.

Suurin plussa Tohmajärven kesäteatterille tästä:
Kunnon esiintyjä ei mikkejä kaipaa! Luonnollinen kantava ääni on paras ääni. Ai että miellytti kun ei tarvinnut äänentoiston kolkkoa kohinaa kuunnella, pelätä piuhojen aiheuttamaa vinguntaa. Ohiajaville moottoripyörille sun muille nykyajanhärveleille ei mitään voi, ne hyväksyttäköön.

Myös musiikki tuli suoraan tuottajilta: haitari, Kuisma Lipponen, kanteleen, Heta Laakkonen, kera täydensivät helteistä kesäiltaa just eikä melekein! Siitä toinen plus.

Entä kun Ihalaisen 'leski' Anna-Liisa, Tanja Laakkonen, suree 'hukkunutta' miestään ja Tahvo Kenonen, Veijo Hämäläinen, iloitsee samasta asiasta! Ja kun rolliämmä Variksen akka, Helena Järveläinen, työntää nokkansa joka paikkaan ja Ville Huttunen, Tomi Salmi, puhuu lööperiä! On siinä tyyliä siinäkin kun Kaisa Karhutar, Anna Salmi, vokottelee Partasen Jussia, Wesku Raninen, pelastamaan uuden sulhasen, sen Vatasen, pois pulasta, sieltä putkan pahnoilta pois.

Vatasen!
Jussi Vatasen, Teemu Jaatinen. Niinpä!
Siinä on miestä mitä kahtoa ja tuijotella! Siinä aisapari, no se ite tikunhakija laiskanlaiha Antti Ihalainen, Markku Hämäläinen, jää toiseksi vaikka sopivasti täydentävä paripuolisko onkin. On siinä mitä näyttää kun pariskunta saunanlauteilla ilkomunillaan istuu ja toinen toistaan vatsalla pieksää. On siinä.
Jukranpujut!

Lopetanpa, ennen kuin hivuttautuu kehumisen puolelle. Ja onhan tämä koko sakki kerran vielä kahottavissa siellä Kemmiinmäillä enspyhänä.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Ei tiukkapipoisille

Kesäteatterikausi sydänseurueen kanssa korkattu Katri Helenan Värtsilässä,
josta suurin osa jäi sodassa Kaalimaan (hapan) puolelle ja jäännökset nyttemmin liitetty Tohmajärven kuntaan.

Heti ensimmäisessä virkkeessä on epäsopiva ja tuomittava käyttökieltosana, joka nykysuvaitsemattomuuden ajassa voi johtaa ties minkälaisiin komplikaatioihin. Vaan Yli Vanha Kuuskymppinen Ukon Turjake, YV60UT, sen silti tuohon naapurimaan lemppariksi kirjoittaa, koska uskoo huvittavuusaspektiin monessa muussakin asiassa.

hoitsu Anneli Hurskainen - 'vainajan' peukalo Kuisma Lipposen

Ja pontta 'josko sittenkin tiukkapipoisuus olisikin vain hetken yliryöpsähdys' -uskoon&toivoon antoi myös illallinen näytelmä Rakkausresepti, jonka kirjoittajasta YV60UT oli turhan varma ja vakuuttunut:
Joku yli kuuskymppinen miehenpuoli, joka on pahasti jälkeen jäänyt uusista hienotunteisista ajoista ja ilmaisuista jolloin ei enää saa laittaa

• Valdea mustalaismuottiin vilunkimieheksi pikkupuijaajaksi
• ruotsalaishurreja pimpelipompelipojiksi homhomoilemaan
• vanhaapaksuapiikaa raiskauspilkattavaksi
• transuja pikkukakkosen Ransuksi
• pervoja kulkemaan sukkahousut päässä
• poliisia kirjoitustaidottomaksi tomppeliksi
• kuollutta eläväksi tupakantarjoajaksi

Jokin roti sekä korrektius sietäisi kliseitä kirjoittavalla ylivanhalla kuuskymppisellä ukonrutaleella sentään olla!

Yllätys olikin melkoinen kun brosyyri paljasti tekijän:

• Mikkeliläinen Tanja Puustinen-Kiljunen on v.1974 syntynyt yo-maatalousteknikko.

- Ei ukkopuolta, eikä vanhakaan - vielä!

Niinpä jo hetken podettu kanssahäpeä näytelmäkirjailijan mahd. yli kuuskymppisiä edustavan ikäluokan jäykästä ajatuksen mukautuvuudesta oli turha.
 YV60UT päästi syvän helpotuksenhuokauksen:

- Kas kas! Nuoremmatkin ovat huomanneet että farssi on farssia, tiukkapipoisuus turhaa niuhottamista, joka helposti on muutettavissa farssiksi.

Noin ajateltuna tämä Yli Vanha Kuuskymppinen Ukon Turjake, YV60UT, lyö itsensä ja kanssamatkustajat ällikällä ja antaa näytelmän käsikirjoittaja TP-K:lle sananvapaudenviljelyn vuoksi täyden kympin yhdessä sen toteuttajille jaettavaksi. - Ja pulinat pois!

Kuvat: Katja Varonen

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Sanaratsastusta

Ensin se lymysi ujona huomaamattomana ylänurkassa ja odotti josko joku sen tunnistaisi:


HS 13.7.2018 / 3014

Huokaisi helpotuksesta kun tuli muuan husaari ja tarttui valjaisiin, hypähti pehmustettuun satulaan ja suoraan punaisella kuulakärkikynällä varmoin ottein tekstasi:

 

Näin oli perjantainen HS-Aulis-urakka valmis ja perspehmike oli nyt se mikä olla halusi - PAATSA.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Rollataas

ei rollaatorilla eikä rullaattorilla vaan

Urheilutietäjän kesä -lehdellä, lehdellä joka ei ulkoasulla koreile. Tässä kansikuva - lehden ainoa kuva! - semmoisena kuin se kirjekuoreen kätkettynä saapui, ikään kuin piilossa 'ethän vaan kerro kellekään'.

Monistepainos (A4) toistasataa, onhan maksaneita jäseniä 103.

Pää- ja ainoa toimittaja on varsinainen persoona, josta voi sanoa että hän taistelee viimeiseen mieheen eikä joukkojaan hevin jätä:

"Tammi-helmikuussa henkeäni kuitenkin ahdisti toistuvasti lähinnä kävelylenkeillä, ja lopulta otin yhteyttä Orimattilan terveyskeskukseen. --- mittaukset antoivat metsässä olleita arvoja --- siirto Meilahteen, jossa tehtiin Pyeongchangin talviolympiakisojen avajaispäivänä sydämen läppäviankorjausleikkaus. --- läppävika voi olla täysin oireeton ennen kuin aiheuttaa tukehtumiskuoleman. --- lääkärin mukaan tuo kohtalo olisi odottanut minua parin vuoden sisällä.

Saamieni sairaalapaperien perusteella ilmeisesti synnynnäinen läppävikani oli tiedossa, mutta minulta tuokin oli unohtunut."

Että noilta pohjilta tämä Urheilutietäjien jäsenlehti ykkönen, kakkonen sitten joulun alla. Pakon edessä on päätoimittaja, ekonomi Vesa-Matti Peltola, 51 v: '--- kun muut Suomessa eivät tee kunnollisia urheilualan lehtiä, minulla ja ylipäätään meillä urheilutietäjillä on entistä suurempi velvoite väsätä moinen itse.'

Melkoisen ruoskinnan alla hän itseään pitää, ja niinpä ei ihme jos siima ainakin hipaisee jos ei pureudu muidenkin nahkoihin: Anssi Kukkonen saa pariin kolmeenkin kertaan huomautuksen väärinmuistamisesta ja omanapaisuudesta sekä varsinkin lehtimieseläkkeestä. Urheilijaeläkkeistä narisijat, nuo 'miksei kaikki olympiavoittajat saa', harjataan siinä ohessa Mieto-Virén-Härkönen -esimerkillä: 'Kumpikin tienasi pitkään todennäköisesti suunnilleen yhtä paljon kuin saman ajan vuori- tai ainakin kauppaneuvokset --- Mieto, Virén ja muut niin sanotut amatöörit eivät kuitenkaan maksanet veroja kuin murto-osan. --- Entä Arto Härkönen, jolle myönnettiin 2015: Arto Härkönen tuskin olisi ollut ykkönen Los Angelesissa 1984, ellei iso joukko sosialistisista maista olisi jäänyt pois'.

Säkävoittajiakaan tai säkällä kisoihin mukaan päässeitä turha palkita, kuten Ukkola, Ylipulli mm. . Onneksi he saavat vain puolikkaan urheilueläkkeestä eli 670 euroa/kk!

Entäs Helsingin olympiastadionin 250 miljoonan remontti! Ei heru myötätuntoa urheilutietäjältä:
'Ratojen ja kenttien käyttötunnin hinta on varsin huikea, kun oikeaa käyttötarvetta on vain muutamia kymmeniä tunteja vuodessa.'

Tuleepa mieleen Peltolan suorasukaisuudesta jopa Juoksija-lehden Tapio Pekola, joka puraisi kipeästi ja monesti löllöytynyttä urheiluporukkaa päättäjistä kenttämiehiin, tosin jotenkin laajakaarisemmin antiikin ajat mukaan lukien.

Napsataas lehdestä vielä ralliautoilukin mukaan, eli 'Tuupovaaran' Ari Vatanen:
'Yksi hänen lapsistaan on kertonut isänsä olleen ankara ja äkkipikainen kasvattaja, joka ei vitsaa säästänyt. Joskus muistan kuulleeni myös tuumailun siitä, että Vatanen käy Suomessa lähinnä kinastelemassa kesämökkinaapurinsa kanssa. Haastatteluissa ja vastaavissa Vatanen on antanut itsestään tyystin toisenlaisen kuvan.'

Kun taas Juhani Tamminen on Tamminen vain estradilla ollessaan, mutta oikeassa elämässä ihan sympaattinen Juhani, josta ESS:n toimittaja Hoikkala lentokonematkan aikana sai yllättävän positiivisen käsityksen: "Mediapersoona Tammisen esiintymisiä en enää paljon seuraa, mutta vieressäni istuikin siviili-Tami, jonka kanssa oli miellyttävä käydä asiallista lätkäkeskustelua."

Että sill viisii!
Ja täll:
Urheilutietäjän kesä 1/2018 on muuten myös aivan erilainen (nippeli)tietolehti kuin mitä tämä yo. hönkäisy antaa ymmärtää.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Luddiitti

On sitä aika tyhmä! Päivittäin ilmestyy sanoja joita ei kuuna kullan valakiana ole kuullut, ainakaan mieleen painanut. Niin kun nyt tuo samperin luddiitti. Ei vaikka itse olisi osin sellainen!

Sen hyvin ymmärrän etten ymmärrä esim. Voksi sirin ammattilaislatinaa, ammattialojen erityisilmaisuja taikka nuorison kieltä, mutta ettei ikivanhaa sivistyssanaa. Pahus vieköön!

Mutta onneksi on Elonkehä - tuo kotiin kannettu syväekologinen kulttuurilehti. Johan selvisi. Käykääs tekin kiinni kuin limppuun!

Ykkösnumero tässä:

 

Älkääs nyt kuitenkaan karatko, peljästykö suotta!

Kakkosnumero on jo modernimpikansinen: kännykät ja pelit - ja sieltä luddiittikin selviää:

 Uusluddiitti ainakin, ja moni muu.


KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

ITE-tellingit ovat ikuisia

tellingit yhä tällingeissä!

Nokka näkyy osoittelevan paljolti muualle kuin kirjan sivuille minkä nyt kepeitä ruletteluja ja numeroloruiluja nuuhkailee.
Sisähommat ulkohommiin vaihtuneet:

Табор уходит в небо?

Siivotaan ensin aitta - a mikäpä on sitten aitanhämärissä uinahtaa kun päivät hyttysten, kärpästen, paarmojen liharuokana on hellepäivän keikkunut aitahommissa

näil' rakkail' ikikestävil', halvoil' mut' muistorikkail' ITE-tellingeil':

Diamonds Are Forever!

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Kolme kirjapinoa pöydällä

Rankan ulkotyöpäivän päätteeksi sisälle tultuaan Se ennen lopullista urvahtamista katsahtaa ja kuuntelee jostakin värkistä, joko ne kaikki siamilaiset jalkapallopojat sieltä luolastosta on pelastettu ja onko MM-RUS-jalistamatsia tälle päivälle jäljellä. Ja pääsikö suomalaisia livahtamaan jatkoon nuorten yu-MM-skabeloissa Tampereella.

Sitten Se käy vuoteelle ja kaapaisee pöydältä kirjapinosta 1 - sekalainen kirjallisuus kirjan, johon hamuava käsi osuu. Ohut hauska kirja 2, Karisto 2018. Kalle Veirto yrittää saada nuorisoa lukemaan, niitä joilla on aina 'kuulokkeet korvallisilla ja katse käpälissä'. Pitää pitää varansa, jottei nukahtaisi kun ei tahdo oikein päästä enää tuon ikäpolven sakkiin mukaan. Nuo ongelmat jo kertaalleen ratkaistu - ilman korvanappeja ja älykännykkää.

(Onnea muuten Tillmanille joka noiden parista tällä viikolla on eläköitymässä!)

Koittaapi ratkaisun paikka.
Ratkaiseva hetki.
Nyt Se

ei voi tehdä kardinaalimunausta ja vaipua uneen, koska ennen nukahtamista Sillä on tapana tarttua johonkin vakavampaan ja väkevämpään; aina on oltava vankempi kirja taustalla kevyen kaman kuittaajana. Hamuaa siis seuraavaksi kirjapinoa 2 - vankempi kirjallisuus. Siellä on Sille puhuttelevampaa kirjaa tarjolla. Vankempaa, väkevämpää, omalle ikäluokalle sopivampaa. Henkevämpää, elämäntotuuksia laukovampaa. Hetimmiten leijailee pielukselle samaa turvahenkeä kuin lapsena nukahtamisrituaalissa: kädet ristissä huulien höpistessä tule jeesus lapses luo armos siunaukses suo tue pientä horjuvaa  johda tietä oikeaa aamen hyvvee yötä.

Asiallisesti, asiallisesti päivä on syvällisempiin päätettävä ja luettava sieltä vankemmasta kirjasta, joka yhä tällä haavaa ykköstaustakirjana kulkee, ettei Huovinen Paasilinnoja lukenut:

- Arto Paasilinna?

- En ole koskaan lukenut - olen nimittäin monista selostuksista saanut käsityksen, että hänen tekstinsä muistuttavat minun tekstejäni.--- vähän sama kuin jos tyrkyttäisi leipurin lapsille pullaa.

- Erno Paasilinna?

- Olen lukenut mutta hän rasittaa minua. Hän on liian yksioikoinen maailmanparantaja. Ripaus huumoria tekisi hänelle hyvää.



- Ehkä hapan oli Erno, päättelee Se, - ehkä siksikin koska tämä vei ensimmäisen kerran vuonna 1984 jaetun Finlandia-palkinnon ennakkosuosikkina olleen Veikon nenän edestä. Ykinäisyys ja uhma löi Puukansantarinan.

ps
Kirjapino 3 - kaikenvaralta kirjallisuus olisi sitten vuorossa; siinä on takuulla taattua tavaraa tarjolla: Volter Kilpeä ja silleen ... Vaan sitä ei nyt tarvita, sillä Se on jo rauennut ja vaipunut unikuvien viettelyihin.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Nallenappivillatakki

Pitkästä aikaa tännekin yks RAIKU**

NALLENAPPIVILLATAKKI

- elämänpituiselle

matkalle

Vartoomassa vihreämpi ruoho?

  Hennoilla harteilla

suoja:

sinikeltanallenappivillatakki.

a-
    la

           mä-

                           keen

                             keen  

             mä-
    lä

Y-

     

- tarpeen tullen vaihdettava pakki.

**
20 ja 18 tai 18 ja 20.
Siinä RAIKUILUN vuoden 2018 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa
ja pitää lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

von Schillerin runoja

ACHTUNG!
(= poikkeuksellisesti vähän vaativampi pökäle tuloillaan)

Lääkäri-välskäri-tohtori von Schiller (1759-1805) päättäköön kesäisen kolmirunokimaramme (I, II).
Jotenkin tuosta 45-vuotiaana kuolleesta 'ukosta' ei tahdo päästä eroon, vängällä aika ajoin luetuttaa varsinkin Orleansin neitsyttä jos muutakin suoltoa.

Mielenkiintoinen mieshän Johann Christoph Friedrich oli, myönnettäköön, näin fyysisen rasituksen kannattajalle sielun ja ruumiin kaksisointua painottaessaan. Tohtoriksikin väitteli ko. aiheesta:
"Versuch über den Zusammenhang der thierischen Natur des Menschen mit seiner geistigen"
(Tutkimus ihmisen eläimellisen luonnon ja henkisyyden välisestä yhteydestä.)

Eläimellinen luonto, thierisch, edustanee sitä juoksu-/hiihtopuolta inehmossa.

Ihminen ei ole erikseen sielu ja ruumis, vaan näiden kahden olemuksen mitä syvällisin yhdistelmä - ruumis edellä, jopa, ainakin nuorena (= oma mutuväitöslisäys). ks. Forsius

Ai niin -
 ne runot purtaviksi!
Otetaan näytille parit Johannasta eli tästä Ranskan kansallissankarista, vapaustaistelija Jeanne d’Arcista.

Tässä teille metoo-meininkimallia kahdensadan vuoden takaa, Toivo Lyyn 1950 suomentamaa Orleansin neitsyttä:

Zeitgenössische Darstellung im Protokoll des Parlaments von Paris (1429).
Zeichnung von Clément de Fauquembergue. National Archiv

"Voi minua, jos taivaan kostonmiekkaa

kädellä käyttäisin, mut sydämessä

ois tyhjänturha maisen miehen kaipuu!

---

Minulle jo miehen katse,

kun himoiten se minuun kohdistuu,

on kauhistus ja pyhän häväistys."

 

Myös maisen maineen turhuudesta johtopäätös:

"Kun kunnia

minua loistollansa ympäröi,

niin rinnassani kävi kamppailu:

oloni onnettomimmaksi tunsin,

kun näytin kadehdittavimmalta

maailman silmissä ... "

 

Hyväpä tuokin meidän tietää, tuntea tuo sangen harvoille lankeava maine-kokemus, tauti nimeltä - kuuluisuuden kirous. Osaamme näin välttää moiseen turhuuteen pyrkimisen.

 

Mutta voi harminpala kun aika loppuu, ja tila olisi vaikka kuin! Ei auta ei, on luikittava tästä puun alle, kaatohommiin: 

jos vielä yhdeksi talveksi varautuisi ...

Vaan enpä malta olla loppuun lainaamatta pätkää tiedemies Schillerin tiede-epäilystä 

 

Neron henki

 

"Tiedekö yksin vie tosirauhaan, ainoa onnen,

oikeuden tukipuu järjestelmäkö on?

Enkö ma luottaa saa varoituksiin vaistoni, lain sen,

jonka mun rintani laiks itse, luonto, sa loit,

vaan jokin kouluko sun ikikirjasi saa sinetöidä,

kaavako vangita saa hengen siivitetyn?"



 

Nach einem Gemälde von Johann Friedrich August Tischbein (1805)

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Numerorunoja

Eihän Heli Laaksosesta voi olla pitämättä: letkeetä, rentoo ilosta ravia. No mitä vaikkei jokaisesta ohi vilahtavasta lounamurteen sanasta aina tolkkua saakaan. Tunnelma, sehän se ratkaisee.

Aapine -aakkosrunokirjan jälkeen ollaan numeroiden kimpussa: YKKÖNE. WSOY 2018

Etenkin runo Numerokialto sytytti minut joka todistusuudistusten numerohässäkässä aikoinaan panin haisevan vastalauseen numeronantokieltoon nimenomaan matikan arvostelussa: - WHAT! Siis ei saa antaa numeroarvostelua matematiikassa, nimenomaan matematiikassa, jossa numeroilla on jonniilainen osuus!
- EI SAA! kielsivät kuorossa uudemman koulutuksen saaneet.

Pitää käyttää sanallista arviointia. - Semmosiako kuin 'oot ihan höhlä', 'et tajuu mittää', 'no eipä mummoskaa osannu'? Yrittelin.

- EI KUN KUVAAVAMPIA, KANNUSTAVAMPIA.

No liikunnassa sitten vaikka 'satasen juokset ravakammin kuin isäs juoksis - jos jaksas', 'pituushypyssä kopsahit kovalle, melkein hiekkalaatikolle asti rumahit' ...

Ei kuulemma noinkaan, muttei ainakaan numeroita - ne on kaiken pahan alku.

Niinpä tästä Helin kokoelmasta ilman muuta nappiin kolahti yllämainittu runo Numerokialto,
ja koska palstatilaa riittää loputtomiin, tempasen tähän sen kokonaan:

Pääminister määräs säästämä:

"Täl viikol ei numeroi käytetä!"

Ol kesäkuun keskmäinen päiv.

Kello ol vähä vail välipala.

Turkku ol maratoni verra matka.

Kilo omeni paino yht pal ko kilo ruuvimeisselei.

Pappa osti leipomost pulli.

Pulla, pulla, pulla, pulla, pulla, kiitos, kumars pappa.

Se tekis sit euro, euro, euro, euro, euro, niias leipur.

Hei minister ja ministerin sihteri,

meil olis pikkunen problemi:

Mihe me sit soiteta,

jos meil on teil asia?

"Helppo homma, kirjota ylös:

Rinkel tikku rinkel,

tiu tiu trio,

tusina miinus duo,

ääretön pystys."

Siitäs saivat - senkin numeronkieltäjät!



YKKÖNE-kirjan tekijät:
kuvittaja Anne Vasko Helin kera
Kuvat: Miikka Lappalainen

myös 

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös