- Onnellisilta vaiko onnettomilta näytämme. Riemunkiljahduksia emme ole päästelleet emmekä vielä itkeneet.
- On ijän lisäksi jo sen verran kokemusta tästä elämänvaiheesta, että on terveellistä olla liikoja läyryämättä.
- Kun pysyttelee onnen aikanakin maassa, ei putoa korkealta.
Tilaisuuden tunnelma ei tosiaan kohoa korkealle. Elleivät uudet sormukset kiiltäisi sormissamme, tuntuisi kuin olisimme kokoontuneet Leenan asuntoon vain kahvittelemaan."
35-vuotias Kalle Päätalo, rakennusmestari, vasta erottuaan on kihlautumassa 28-vuotiaan Leena Janakan kanssa syyskuun 14. päivänä 1955. Velkaa on silmät korvat täynnä, mutta vastineena on Kirvestiellä rintamamiestontilla omin käsin pystytetty talo, jonka on luvannut huorinteoistaan entiselle vaimolleen Lainalle (oikeasti Helvi Ojala), mutta nähtyään tämän Sonni-Moilasen (= Veikko Moilanen) käsikynkässä pääsiäisenä kävelemässä Kirvestielle, perunut lupauksensa.
Viimeiseksi tarkoitettua osaa Iijoki-sarjasta tässä lueskelen lisätietoja haeskellen eli osaa 25: Hyvästi, Iijoki. Pitkälti yleisön pyynnöstähän Päätalo sitten kirjoitti vielä kolme vuotta myöhemmin, vuonna 1998, vihonviimeisen osan: Pölhökanto Iijoen törmässä.
Alan toisella lukukierroksella olla jo liian perillä Kallen asioista, että välillä kypsyttää niin kuin Kallea itseäänkin, joka oli lopulta suorastaan vihainen itselleen, kun joutui kahdesti elämään sinkeät lapsuuden ja nuoruuden aikansa kunnanjauhoineen, sotineen, avioeroineen aina siihen saakka kun esikoisromaani Ihmisiä telineillä vuonna 1958 ilmestyi.
Niin ja sitten tämäkin kun vielä: Ihmisiä Iijoki-sarjassa, jossa Raimo Jokiniemi tapaa kirjan Raijan eli Kallelle lapsen tehneen Kaarina Helinin:
"Kalle tuli ovesta kuin sonni, heitti nurkkaan ensin saappaansa ja sitten lippalakin ja takin. --- Hän aivan kihisi kiukkua ja alkoi nyrkkiä pöytään lyöden kiroamaan. 'Ymmärrätkö, se saatanan hyypiö oli siellä hänen sängyssään' hän sanoi. Puolustaakseni Helviä sanoin hänelle, että miksi sinä raivoat kun avioliittonne on jo kerta kaikkiaan hajalla. Miksi sinä tunnet niin suurta raivoa, vihaa ja syyttelyä. Se mies on sinun sängyssäsi ja sinä olet täällä minun sängyssäni. Siitä se vasta suuttui minullekin. ---"
Sitä paitsi ei se mikään pääsiäisen seutu ollut!
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
Arvoisa ilmastorealisti hikkaj
VastaaPoistaSitä vielä Päätalon Kallen aikana hiihdettiin lumilla.
Mutta Pärnun vanha täti vetää sulalla maalla ....
Voksi, sir
Poistaon muuten melekonen lyyli tuo Vieno!
Ei kun ostoksille ositehan on: http://kauppa.siirtolaisuusinstituutti.fi/
Pääset Vienostakin perille niin ku Hilkasta.
Romaaniloitahan nuo on, Kallen kirjat. Kuinka paljon niissä on totta, kuinka paljon autofiktiota, on mahdotonta sanoa.
VastaaPoistaEtta kahteen kertaan olet lukenut? Vasta?
Omia kertojani en ole tullut laskeneeksi, joskus olen Juice Leskisen tapaan lukenut osat lopusta alkuunkin.
Paljon enemmän kuin se, että onko asiat kerrottu ihan prikulleen kuin ne tapahtui, minua viehättää etenkin alkupään romakka huumori. Useamman kerran olen kieriskellyt naurusta Loimujen aikaan - kirjassa kerrotusta retkestä Oulun pitkäripaiseen, jossa Kalle sanoo vuoronsa tultua:
- Koko lasti halavimpia viinoja.
En osaa sanoa, mikä siinä on hauskaa.
Kurtti-Reinohan se oli Kallelle vihainen "sonnijuhlista" selittämisestä, kun ei kuulemma ollut edes mukana siellä. Kuitenkin seisovasta pöydästä syöminen ei olisi ollenkaan hauskaa, ellei Kurtti-Reinon letkautukset olisi kirjan sivulle päätyneet.
Kometiijjan pelluuta ja mölläriähän ne on, alusta loppuun. Silti siirrettynä hieman laajempaan ympäristöön täysin uskottavaa tekstiä, näin väittivät jo pois menneet tuon ajan eläneet ja Kallen kirjat lukeneet läheiset.
äej
Poistarommaanejapa rommaaneja.
Ilimankos Torsti Lehtiselle ei kelevannu Kalle kun siellä Valamo-Tunnustuskirjallisuus-kurssilla
(= ks.
https://www.city.fi/blogit/hikkaj/siita+on+pornous+kaukana/128410 )
yritin ehotella että entä Kalle P.
Seisovat pöyvvät ja vähemmän painavat henkilökohtaset rupeltamiset tuskin oikeesti hetkauttaa asianomaisia, mutta voip olla ollu kärvistelemistä oikeella Lainalla ja oikeella Raijalla henkilökohtasissa ja intiimimmeissä maininnoissa.
Mutta niin kus sanot: laajemmin kaheltuna asiat ja asianlaijjat ovat täyttä totta eli tuommosta on elämä niissä elonpiireissä ollu.