Hämeenkatua pitkin

Puolenkymmentä kirjaa on tällä haavaa luennassa, mikä oli tavallinen määrä kirjanluvun kiihkeimpinä vuosina, arvosteluaikoina. Nyt tilanne tilapäinen, uskottelen.

Törmää 'mukaviin' sattumiin, niin kuin illalla Tampereen Hämenkadulla kahteen mieheen. Merkkimiehiä kumpikin.
Toinen on menossa saatettuna vankilaan, toinen pääsiäsilomalta palaamassa kotiinsa ja töihin raksalle.
Toisella killin ajatukset, toisella villin ja vapaan. Kaikki totta, ei tarua.

Otetaan ensin öiseen aikaan pääkadulle kulkemaan vangittu mies, jolla käsiroikossa kapsäkki ja kirjoituskone. Eletään jatkosodan aikoja -40-luvulla. Vartija ei sido miestä käsirautoihin, koska joutuisi silloin kantamaan kaiken.

"Vielä 10 kuukautta sitten kävelin näitä katuja vapaana miehenä, arvossapidettynä yhteiskunnan jäsenenä, kaupunginkirjaston impulsiivisena johtajana, jota kaupungin hyvät porvarit pitivät levottomuutta herättävän radikaalina ja työväki kulttuuriauktoriteettina."

Vuosikymmen myöhemmin samaisella Hämeenkadulla tallaa toinen kirjamies, vuonna 1951, yksin arkiaamupäivänä, matka-aski hänelläkin kannettavana, muuten päällystakkia myöten pyhätamineissa.

"Kävellessäni Hämeenkatua Keskustoria kohti en ollut huolissani työmaastani. Enemmän aistin ja katselin ympäristöäni. Monia muistoja nousi mieleeni tältä samalta kadulta.   

Erikoisen tutulta ja monenlaisten muistikuvien ja tunnelmien seudulta tuntui Tammerkosken silta. Minusta tuntui yhä hätkähdyttävältä, että kävelen siltaa, josta olin kuullut laulettavan lapsesta asti.  

Työt päivätöissä käyvillä olivat jo alkaneet Siksi Hämeenkadulla liikkui vähän ihmisiä. Samoin autoja. Tosin vuorojaan ajavat trolley-bussit kulkivat niitä varten rakennettujen sähköjohdinparien alla."

Toinen on pian saava 3½ vuoden vankeustuomion.
Toinen vuosiksi 1951-52 rakennusmestaripestin kotiselkosilla.

Hämeenkatua kulkevien miesten tunnelmat ovat vastakkaiset.
Lukijan hämmentävät.



***
Tuhannen taalan kysymys voisi kuulua, Kallen kun kaikki tunnistavat:
- Kukas toinen?

hiihdot 7/12 km/€