Hämeenkatua talsii nyt kolmas mies

I A  – Kaupunki löytyy

Raoul Palmgrenin ja Kalle Päätalon perässä paritkymmenet vuodet myöhemmin Hämeenkatua tramppasi myös maailmalle eksynyt naapurinpoika, koulukaverini, lukiokämppäkaverini RIP, joka nyt on tietokirjailija, kirjastomies, maisterikustantaja yms., mutta tuolloin pelkkä

ämmän yo.
No olihan sekin enemmän ja poika paremmin eväin liikkeellä Tammerkosken sillalla kuin Päätalo, joka, riisutusti ilmaistuna, kantoi mukanaan vain omatekemää kirvesvartta, pokasahan pokaa sekä Waltarin kirjoittamaa Aiotko kirjailijaksi? -opaskirjaa.

On aika katsoa millä keinoin 1970-luvun ylioppilas opintietään aloitteli, kun ei ollut nykyisiä sosiaalisia etuja ja kun tiukkaa teki jopa postimerkin hankkiminen kirjekuoreen, jotta olisi saanut yhteyden lapsuuden ja kouluajan kaveriinsa.

Niinpä kaivoin käymästämme kirjeenvaihdosta yhden erittäin valaisevan kirjeen siitä, millaista oli tulla maalaispoikana itäisen Suomen syrjäpitäjästä opiskelemaan Hämeeseen, kolkon kaupungin punaiseen yliopistoon.
Tuo kirje kokonaisuudessaan on lähipäivien potuntäytettä, sivu kerrallaan - ja totta joka sana!
Pyörällä päästään ja puulla päähän lyötynä vähintään niin nykylukija ja tuo jumalan hylkäämä kaverini! On siinä yliopistojunaan pääseminen, varsinkin kun kesken syyslukukauden ilmoitetaan rakennuksille, jotta nyt sopisi tulla!

16.11.1971

sivu I A

"Lauantakina täällä T:lla.

Terve sullen!

Aattelin, jotta poksautan sullen kirjettä. Ei mullen mittää erinompasempata kuulu, mitähäntä nyt pientä.

Löysin tän kaupunkin ihan ens yrittämällä. Tuli meinaten se juna suoraan tänne, jottei tarvinnu vaihella junia.

Yo-palvelun kautta sain asunnonkin. Yhden maalarin kanssa asutaan alivuokralaisina. 3 kilsaa on keskustaan. Piirrän tuonnemma kartan, jotta ossaat tänne."

1-2-3-4-5-6-7-8-9

 hiihdot 9+7/28 km=/€