- - On yllättävää, että monet musiikkirajoitteisiksi itsensä kokeneet ihmiset arvostivat musiikillisesti taitavia ihmisiä enemmän kuin itseään, taito- ja taideaineiden pedagogiikan professori Antti Juvonen ihmettelee tuossa viettelevässä samaisessa Saimassa ja viittaa Itä-Suomen, Helsingin ja Turun yliopistojen tutkimukseen.
- - Ihmisillä on usein käsitys, että musiikkia voi ymmärtää vain, jos ymmärtää musiikin teoriaa ja säveltapailua. Jokainen voi ymmärtää musiikkia emotionaalisesti, ja sekin on oikein.
Siinäpä se!
Vähänkö kuin lohduttavasti. Rajoittuneisuutta rivien välissä, ainakin.
Entä miten paljon täydellisempi on kuuntelemis-/eläytymiskokemus jos hallitsee kuuntelun sekä-että?
Se minulle nyt kertokaa kun its..., Karit kumpikin sekä Äej! ja Matibuu! ... pliis.
Tulipahan taas, no voi yhen kerran, mieleen kun Kallen Kodin kynttilää ja Rantakoivua
l u e n eli nyökkäillen jumahdan kirjailijan musiikin merkityksen pohdintaan. Päätalon 20. Iijoki-sarjan teos Iijoen kutsu ilmestyi vuonna 1990. Kirjoittava Kalle on tuolloin 71v ja kirjan tapahtumien Kalle 40 vuotta nuorempi:
"Lähes kaikkiin merkittäviin elämäni vaiheisin on leimautunut jokin musiikkikappale. Ei sinfonia, yleensä korkean tason musiikki. Missäpä minulla olisi ollut tilaisuutta - ainakaan armeijan ikääni mennessä - oppia ymmärtämään korkean tason musiikkia! Muistikuvani ovat ankkuroituneet iskelmiin ja kansansävelmiin. Poikkeuksen tekevät wieniläissäveltäjien valssit. Ne ovat musiikkina paitsi minun vastaanottokykyni ylärajoilla, myös lumoavinta säveljuoksutusta, mitä minun mielestäni nuotistosta on pystytty löytämään."
Kylläpäs hän nyt heittäytyy tarkaksi päätteiden kanssa. Eiköskin kin-pääte (presidentinkin suosimakin) laajennakin aluetta, eikä supista? Kalle syö jäätelöä ja Riitukin syö.
VastaaPoistaMitä se ymmärtäminen sitten on?
Eräs musiikkitieteen professori eräässä keskisuomalaisessa yliopistossa sanoi seuraavaankin tapaan:
- Kun joku sanoo, että onhan musiikki kaunista, mutta en ymmärrä sitä, voisi yhtä hyvin sanoa, että onhan tuo ruusu kaunis, mutta en ymmärrä sitä.
Luulen, että Juvonen ei vinoile, vaan meinaa, että jokainen voi ymmärtää laillaan.
Verrattakoon eläytymiskokemuksia konsertissa vastaaviin urheilukatsomossa. Penkkiurheilijoista osa on harrastajia, entisiä tai nykyisiä urheilijoita, tilastoniiloja, osa ymmärtää, miksi joku voittaa, jotkut ihastelevat naiskorkeushyppääjien ruumiinosia jne...
Ymmärtämiseen pätee vanha sanonta kirnuamisen tavoista: - Kellä pylly pylskyttää, kellä tissit hölskyttää.
Hyvä ymmärrysasiantuntija kariav ynnä täyttä ymmärrystä vailla oleva kansanosa
VastaaPoistaNuo ymmärrysasiat lienevät hikkajiin arvomaailmassa keskittyneet leivättömän pöydän ääressä lautamiehenä tapahtuneeseen pohdiskeluun rosmoepäiltyjen kyvystä käsittää tekostensa syvintä yhteiskuntamoraalista olemusta.
Muuten ei ymmärrykselle ole nykyjunttimaailmassa annettu sille kuuluvaa itsenäistä aivofunktionaalista ja aistifysiologista merkitystä.
Niinpä vaikkapa ministerinhommiin voidaan pestata sukupuolineutraalisti henkilö, joka ei ymmärrä toimenkuvastaan sen enempää kuin sika satelliitista ...
Suomen Kaikkien Aikojen Viisain ja Ymmärtäväisin Ihminen Paavo Väyrynen on asian kiteyttänyt aikoinaan seuraavasti:
"Ulkopolitiikkaa joko ymmärtää tai ei ymmärrä !" :-)
kariav tuon jo sanoikin. Ihmisillä on outo käsitys että musiikin ymmärtäminen olisi jotakin salataitoa tai ristisanan ratkomista. Säveltäjä ja maallikko kuuntelevat ihan samalla tavoin: korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos matkalla tapahtuu jotain miellyttäviä tuntemuksia, sen parempi. Säveltäjällä on tietysti vielä lisäbonus: hän kuulee tai näkee miten toinen kollega on kappaleensa rakentanut, millä saanut aikaan jonkin erityisen miellyttävän soivuuden, ja erityisenä kunnianosoituksena hän ehkä sitten "saa vaikutteita" eli oppii käsityötään lisää. - Asetelma on aivan sama kuin tavallisella vaatteenkäyttäjällä ja ompelijalla. Molemmat tykkäävät istuvuudesta, lämpimyydestä tai nättiydestä, mutta ompelija näkee heti miten se vaate on rakennettu kokoon. Ei se sen kummempaa ole.
VastaaPoistaKarit ja Voksi
VastaaPoistahelpotusta huokaillen kommenteista kiitän: musiikissa tavoitettavissa ns. 'vauhdin hurma', vähän samoin kuin autoilussa, vaikkei auton rakennetta tuntisikaan.
Olli Mustonen telkussa joskus tokaisi, ettei siksi viitti iskelmiä pimputella kun ovat liian yksinkertaisia sormille.
Vähän niin kuin ite en viiti pelkkää yksinkertasta kaunokirjallisuutta lukea, pitää olla rakenteellisempaa Bölliä ja sanallisempaa Volteria välissä.
Se tärkein, tunne, on kyllä ongittavissa ja otettavissa monenlaisesta taiteesta ja monenlaiselta tasolta.
(tähän väliin vastaan, koska Äej ei taijja remonteiltaan vastaamaan ehtiä, eikä taas Mattibuu tänne osaa taikka kun hyvin tietää monen vuoden kollegoinnin jälkeen ajatuksenikin takaiset, niin mitä sitä...) :)
Niinpä Olli - huumormiehiähän se.
PoistaMusiikissa hyvin olennainen aspekti on tuo Kallen mainitsema muistoihin ja elämänvaiheisiin liittyminen. Kuuntelen parhaillaan Ylen Ykköseltä Muistojen Bulevardia. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka muistavat vielä ajan ilman syntetisaattoreita, ja kun melodia ja sointiväri olivat iskelmä/viihde/kevyessä musiikissa tärkeämpiä kuin sanat. Jos et nyt ehdi kuulolle, kokeile Areenasta. Bulevardi tulee joka arkiaamu klo 9.05, heti Trumppiuutisten jälkeen. (Rydmaniakin tulee MB:lla silloin tällöin)
Ihmiset ovat osoittautuneet kuuntelurajoitteisiksi, kun alan musisoija.
VastaaPoistaEJ
Poistalähtiskö huulharpusta mitä?
Aika vähän ossaan mittään, mutta ns. liikuttuneessa tilassa suattaa joskus lähteä komeasti Erämaahan eksyin kerran
VastaaPoistahttps://www.youtube.com/watch?v=rTveJTnebA4
...taisi olla kangistusta...
PoistaKerronpa yhden ulottuvuuden musiikille. Keikkamuusikon(evp)näkökulma. On kyse palveluammatista. Tuntosarvet herkkinä koko ajan yleisöön. Pääasia ei ole piste nuotin perässä, eikä homma saa sortua siihen ettei me oo sitä rallia harjoiteltu tai meillä ei ole siihen nuotteja. Ammattitaitoon kuuluu antaa sitä mitä kansa haluaa. Ja kun homma käy näin, niin kaikilla on hauiskaa. Muusikko on ansainnut palkkansa. Suurin osuus tilistä on tyytyväinen yleisö.
VastaaPoista" Tuopista ryyppään kuohuvan sahdin rinnassa tunnen voiman ja mahdin... Soittaako mies vai soittaako henki penkillä pelimannin"
Tv. Mattibuu
mattibuu ja matsuuuuu
Poistamukava kun löysit perille, välillä ollaan asialla välillä vieress, ihan niin kun Ilovaaran hollituvasssa kuunaan.
Keikkamuusikon arjesta ois tuolla kirkkomuusikko Äejällä sanansa sanottavan, vaan eihän tuo sano rakentamiskiireiltään.
Tässä musiikkijutussa oon heikoilla ja puoliorpo.
Piinaavin ja hävettävin oli se Heinolan kuorossa seisomiskohtaus, muistanet ja jopa nähnet sielun silmin yhen pianon ja kuoron takana pälyilevän Karjalan laulumiehen.
Musiikki koskee ja koskettaa!
Sanoisin vielä, että se emotionaalinen kokemus on paljon merkittävämpi asia kuin tietää, "mitä musiikki on syönyt".
VastaaPoistaSitähän musiikki on, vuorovaikutusta ihmiseltä ihmiselle.
Jopa sanoisin, että kannattaa vähän nähdä vaivaa. Nuorena kloppina sain nimittäin päähäni, että opettelen tykkäämään kaikenlaisesta musiikista. Niinpä levy soimaan, ja jos ei miellyttänyt, annoin vielä toisen ja kolmannenkin mahdollisuuden.
Näin olen löytänyt paljon hienoa musiikkia, josta emotionaalisella tasolla nautin suunnattomasti.
äej
Poistaoon ettiny, löytämäti, niitä siun juttuja keikkamuusikkona ja etenkin sitä kun sait tarpeeksesi: ois Mattibuulle näyttänyt - teillä vois olla samantapanen kyllästymispiste siihen rymyämiseen.
No kun tulin hävittäneeksi ne jutut, muistan kyllä. Ehkäpä kirjoitan tuonne Juttelijaan uudelleen.
Poistaäej
Poistaharmin pala - tuntu niin todelliselta.